Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En voi olla tuntematta vahingoniloa hiljaa sisimmässäni
02.07.2018 |
Tuttava pätijä-äiti 15 vuotta opastanut ja opettanut, neuvonut ja nuhdellut minua äitinä. Lapseni haukkunut ylivilkkaaksi ja kasvatusmetodini kelvottomiksi.
No nyt nää on teinejä. Minun lapseni kesätöissä ja menossa todella hyvään lukioon. Pätijän lapsi on syömishäiriöinen, jäi kiinni näpistelystä ja jäi täysin ilman jatkopaikkaa.
Kamalaa lapselle, mutta äidille ihan oikein.
Kommentit (86)
Vierailija kirjoitti:
On toi syömishäiriö rankka paikka myös vanhemmille. Ei ole nimittäin kauhean kivaa kattoa sivusta, kun lapsi näännyttää itseään.
Kyllä minä sen tiedän. Tiedän kyllä myös, mistä se on mahdollisesti lapselle tullut. Äiti nimittäin on sairaalloinen syöjä itsekin. Muistan kun oltiin kerran museoreissulla yhdessä ja erehdyin antamaan hänen lapselleen pienen vohvelin. Tämä äiti kirjaimellisesti heitti sen päin naamaani. Todellakin kirjaimellisesti viskasi sen pois. Hänen lapselleen ei saanut antaa mitään makeaa tai epäterveellistä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyseinen äiti nalkuttanut ja vittuillut minulle vuosia aivan kaikesta.
Kuulemma Kreikassa lomailu on rahvaanomaista. Hän ei ikinä lapsiaan altistaisi moiseen paskaan. Lomailun pitää olla sivistävää.
Pillimehu on Saatanasta. Hän ei ikinä.
Sisaruksilla 2,5 vuoden ikäero on vahingollinen. Hän ei ikinä.
Lapset eivät saa innostua, eivätkä juosta. Hän ei ikinä anna.
Kaiken lapsen tekemisen pitää olla kehittävää ja tarkoin harkittua. Hän ei ikinä osta leluja. Hän kerää käpyjä ja tyhjiä lankarullia, jotta lapsi oppii oikealla tavalla kehittämään luovuttaan.
Asumme huonolla alueella jossa paskat koulut. Hän on valinnut hyvän asuinalueen jossa hienot koulut. (Ainoa vaan ettei se lapsi päässyt niistä nyt yhteenkään.)
Lo-put-to-miin tällaista.
Lasteni kuullen jatkuvaa kommentointia näiden tekemisistä, luonteista, painosta (lapseni kasvavat käyrällä -2). Ja niin edelleen. Ja niin edelleen.
Ymmärrän. Ja vaikkei ei ole mikään vahingoniloinen luonne itse, niin kyllä siitä saa lievää tyydytystä, kun v-ttumainen henkilö vihdoinkin saa elämältä nenilleen. Minunkin lähipiirissäni on tällainen karmallinen tapaus.
Tuossa sinun tutussasi säälin hänen lapsiaan, koska ovat sivullisia ja viattomia äitinsä luonnevikaan ja kärsivät tässä eniten. Toivottavasti heidän elämänsä ei ole pilalla. Mieti: koko elämä tuollaisen äipän ikeessä. Sinä joudut näkemään ja kuulemaan häntä vain silloin tällöin.
Tutun kuuloista, olen itse kuunnellut tuota samaa monestakin suusta. Meillä silti vaan kävi niin että kun lapsista tuli teinejä se olikin minun lapseni josta tuli se idiootein. Vaikka en ollut yhtään koskaan ilkeillyt muille äiteille heidän lapsistaan, vaan aina kehunut ja kannustanut ja ollut hyväntahtoinen, kuten myös omaa lastani kohtaan. Enpä tiedä kuka voisi olla vahingoniloinen tilanteestani, mutta varmasti on jossain joku kenen mielestä minä ja lapseni ansaitsemme tämän.
Itse en sellaiseen usko, vaan empatiseeraan muita ihmisiä ikävässä tilanteessa siitä huolimatta olenko itse vapaaehtoisesti kuunnellut heidän ilkeilyjään 10 vuotta vai en.
Ymmärrän sinua. Vain yli-ihminen jos hänkään pystyisi nyt empaattisena tukemaan tuollaista pätijää.
Yhtä asiaa ihmettelen silti: miksi olette olleet noin paljon tekemisissä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyseinen äiti nalkuttanut ja vittuillut minulle vuosia aivan kaikesta...
Eihän tuollaisen ihmisen kanssa pidä olla tekemisissä. Lopettaisin kaiken yhteydenpidon ja sanoisin korkeintaan "Päivää", jos sattumalta näkisin.
Naapurissa asui iso perhe, jonka äiti haukkui aina meitä kun meillä oli vapaampi kasvatus - sen mielestä sellaisella kasvatuksella tulee vain huonoja naisia. No, jokainen tyttö ko. perheestä vuorollaan teki aviottoman lapsen heti, kun lähti maailmalle, koska oli liian vapaata kasvatusta kertoa niille, mistä lapset tulee (silloin sitä ei vielä koulussa kerrottu). Aina olivat silti olevinaan parempaa väkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jesse-armahtaa-luonto-ei kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyseinen äiti nalkuttanut ja vittuillut minulle vuosia aivan kaikesta...
Eihän tuollaisen ihmisen kanssa pidä olla tekemisissä. Lopettaisin kaiken yhteydenpidon ja sanoisin korkeintaan "Päivää", jos sattumalta näkisin.
Valitettavasti en ole voinut täysin välttää.
En voi uskoa että kukaan on näin ilkeä kuten aloittaja provossaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä kuvaa hyvin naisten käytöstä. Ollaan alisteisessa asemassa vuosikausia eikä tehdä muuta kuin hymyillään takaisin kun joku heittää keksillä naamaan.
Miksi te roikutte tuollaisissa ihmissuhteissa? Miksi olette vuosikaudet tekemisissä näiden idioottien kanssa jota vihaatte yli kaiken? Lopettakaa yhteyden pito ja etsikää tutustukaa uusiin ihmisiin. Ei sen normaalille tasapainoiselle ihmiselle pitäisi kovin vaikeaa olla?
Vierailija kirjoitti:
Tutun kuuloista, olen itse kuunnellut tuota samaa monestakin suusta. Meillä silti vaan kävi niin että kun lapsista tuli teinejä se olikin minun lapseni josta tuli se idiootein. Vaikka en ollut yhtään koskaan ilkeillyt muille äiteille heidän lapsistaan, vaan aina kehunut ja kannustanut ja ollut hyväntahtoinen, kuten myös omaa lastani kohtaan. Enpä tiedä kuka voisi olla vahingoniloinen tilanteestani, mutta varmasti on jossain joku kenen mielestä minä ja lapseni ansaitsemme tämän.
Itse en sellaiseen usko, vaan empatiseeraan muita ihmisiä ikävässä tilanteessa siitä huolimatta olenko itse vapaaehtoisesti kuunnellut heidän ilkeilyjään 10 vuotta vai en.
Olen aina ollut hyvin ystävällinen ja kannustava ja kiva hänen lapselleen. Asiallinen ko äidille. Enkä minä tätä tunnetta kellekään muullekaan ikinä paljastaisi. Kuin nimettömänä täällä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan tuntenut vahingoniloa. Se on pienen ihmisen pahuutta. Osoittaa kyvyttömyyttä asettua toisen asemaan
Ja hiljaa mielessäni... teet asiasta ruman aloituksen keskustelupalstalle. Se ei ole hiljaa mielessäni. Vaan annat pahuudelle vallan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutun kuuloista, olen itse kuunnellut tuota samaa monestakin suusta. Meillä silti vaan kävi niin että kun lapsista tuli teinejä se olikin minun lapseni josta tuli se idiootein. Vaikka en ollut yhtään koskaan ilkeillyt muille äiteille heidän lapsistaan, vaan aina kehunut ja kannustanut ja ollut hyväntahtoinen, kuten myös omaa lastani kohtaan. Enpä tiedä kuka voisi olla vahingoniloinen tilanteestani, mutta varmasti on jossain joku kenen mielestä minä ja lapseni ansaitsemme tämän.
Itse en sellaiseen usko, vaan empatiseeraan muita ihmisiä ikävässä tilanteessa siitä huolimatta olenko itse vapaaehtoisesti kuunnellut heidän ilkeilyjään 10 vuotta vai en.
Olen aina ollut hyvin ystävällinen ja kannustava ja kiva hänen lapselleen. Asiallinen ko äidille. Enkä minä tätä tunnetta kellekään muullekaan ikinä paljastaisi. Kuin nimettömänä täällä.
ap
Kyllä ilkeä asenteesi mäkyy.
Älä uskottele itsellesi muuta
Sinä et ole ystävällinen vaan olet ilkeä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ovatko lapsenne hyviä kavereita? Oletteko samassa työpaikassa? Samoissa harrastuskuvioissa? Jos vastaus edellä mainittuihin on ei, en todellakaan käsitä miten et ole heivannut tuollaista idioottia elämästäsi.
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan tuntenut vahingoniloa. Se on pienen ihmisen pahuutta. Osoittaa kyvyttömyyttä asettua toisen asemaan
Ja hiljaa mielessäni... teet asiasta ruman aloituksen keskustelupalstalle. Se ei ole hiljaa mielessäni. Vaan annat pahuudelle vallan
:D :D
Uhriko tässä on syyllinen? Voi hyvää päivää taas.
Ap:ta syyllistetään täällä jo kilpaa....
Vierailija kirjoitti:
Tämä kuvaa hyvin naisten käytöstä. Ollaan alisteisessa asemassa vuosikausia eikä tehdä muuta kuin hymyillään takaisin kun joku heittää keksillä naamaan.
Miksi te roikutte tuollaisissa ihmissuhteissa? Miksi olette vuosikaudet tekemisissä näiden idioottien kanssa jota vihaatte yli kaiken? Lopettakaa yhteyden pito ja etsikää tutustukaa uusiin ihmisiin. Ei sen normaalille tasapainoiselle ihmiselle pitäisi kovin vaikeaa olla?
NÄIN.
Vierailija kirjoitti:
Ovatko lapsenne hyviä kavereita? Oletteko samassa työpaikassa? Samoissa harrastuskuvioissa? Jos vastaus edellä mainittuihin on ei, en todellakaan käsitä miten et ole heivannut tuollaista idioottia elämästäsi.
Meillä on tietty syy olla jossain määrin tekemisissä. Olen karsinut yhteydenpidon minimiin. Mutta esim yhteisestä meiliringistä ja tietystä määrästä tapaamisia en pysty luistamaan ilman että samalla karsin sitten sellaisiakin ihmisiä, joita en halua lapseni elämästä karsia.
Ja voin muuten kertoa, että ihminen joka paasaa ja opettaa 24/7 irl, on ihan hirveä meiliringeissä. Voi sitä myllykirjeiden määrää. Monisivuisia lakanoita siitä, miten toimii Täydellinen Kasvattaja.
Ja nykyään sitten loputtomia avautumisia vaikeuksista ja vaatimuksia auttaa jne.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan tuntenut vahingoniloa. Se on pienen ihmisen pahuutta. Osoittaa kyvyttömyyttä asettua toisen asemaan
Ja hiljaa mielessäni... teet asiasta ruman aloituksen keskustelupalstalle. Se ei ole hiljaa mielessäni. Vaan annat pahuudelle vallan
:D :D
Uhriko tässä on syyllinen? Voi hyvää päivää taas.
Mikä ihmeen uhri?
Taas tätä minä hyvä muut paha
Oikein että paha saa palkkansa
Maailma ei ole mustavalkoinen. Tässä aloittaja on tarinan pahis. Ylentää itsensä. Iloitsee toisen lapsen sairaudesta
Eikä edes häpeä
Alue: Aihe vapaa
On toi syömishäiriö rankka paikka myös vanhemmille. Ei ole nimittäin kauhean kivaa kattoa sivusta, kun lapsi näännyttää itseään.