Lue keskustelun säännöt.
Minua aina vähän ihmetyttää, kun ihmiset sanovat, että haluavat näyttää joltain vain itseään varten
01.07.2018 |
Mitä sillä itseään varten -sanonnalla loppujen lopuksi tarkoitetaan? Elämme yhteiskunnassa, jossa vuorovaikutus toisten ihmisten kanssa on jokapäiväistä. Muut näkevät meidät, me näemme muut (ellemme sitten ole sokeita).
Se, että joku muuttaa omaa ulkonäköään kertoo siitä, että ihminen haluaa antaa muille tietynlaisen kuvan itsestään. On ihan selvää, että jokainen pukeutuu omien ihanteidensa mukaan, mutta jokainen silti joko tietoisesti tai vähintään tiedostamattaan miettiin, mitä muut hänestä ajattelevat, kun hänellä on jokin tietynlainen paita tai kengät.
Väitämme, ettei meitä haittaa, jos kukaan ei pitäisikään meitä hyvännäköisinä, kun olemme ensin luoneet itsestämme sen näköisen kuin millaisena haluamme nähdä itsemme ja millaisena toivoisimme muiden näkevän meidät. Vaikka tiedostaisimme, ettei monikaan meidän ulkonäöstämme pidä, me uskomme siihen, että maailmasta löytyy niitä, jotka pitävät. Se riittää meille, kunhan me ensin itse pidämme itsestämme.
Jos ihminen ei välittäisi ollenkaan muiden mielipiteistä, hän pukeutuisi mustaan jätesäkkiin. Tai ehkei sittenkään. Jopa mustaan jätesäkkiin pukeutuva ihminen miettii, mitä muut hänestä ajattelevat. Jopa siis mustaan jätesäkkiin pukeutuminen yhteiskunnassamme on kapinoinnin väline. Ei sillä kapinoida "vain itseä vastaan" vaan muita ihmisiä ja yhteiskunnassamme vallitsevia normeja ja ihanteita vastaan.
Vaikka juuri silikoni-implantit rintoihinsa asennuttanut henkilö sanoisi, ettei häntä kiinnosta juuri sinun mielipiteesi hänen silikon-implanteistaan, se ei tarkoita sitä, etteikö häntä kiinnostaisi muiden mielipiteet. Jos ihminen pitää jostain, hän uskoo, ettei voi olla ainoa, joka ajattelee samoin. Tällä perusteella meistä jokainen ajattelee, että valintamme ei miellytä kaikkia, mutta se ei ole tavoite - kunhan valintamme miellyttäisi edes joitakin. Ulkonäköihanteemme kertovat meistä ja arvoistamme jotain - siksipä haluammekin tuoda arvojamme ja ihanteitamme omassa ulkonäössämme esille, jotta voisimme löytää kaltaisiamme ihmisiä tekemään elämästämme rikkaamman.
Haluamme näyttää tietynlaisilta nimenomaan herättämään muissa ihmisissä tuntemuksia. Ne tuntemukset, joita haluamme herättää voivat olla joko neutraaleja, positiivisia tai negatiivisia. Jotkut haluavat herättää ulkonäöllään muissa ihailua, toiset hämmennystä.
Jopa minä, joka en halua antaa itsestäni pinnallista kuvaa, haluan omalla ulkonäölläni antaa muille mielikuvia siitä, millainen olen.
On typerää ja naiivia väittää, ettemme haluaisi ollenkaan herättää muissa ihmisissä tuntemuksia ulkonäkömme kautta. Ihminen on niin kehittynyt eläin, että tällainen olisi meissä ylipäätään mahdotonta. Vain kasvi tai peltomyyrän tasolla oleva eläin voi olla sellainen, ettei se aamulla herättyään mieti, miltä se näyttää tai mitä muut hänestä ajattelevat.
Kommentit (72)
Markkinoinnissa on kauan sitten ymmärretty, mitä ”itseään varten” tarkoittaa. Vaatteisiin, kelloihin, laukkuihin ja muihin liittyy kaikkien tuntema (ja paljolti markkinointiporukan luoma) käsitys siitä, mitä ne ihmisestä kertovat. Klassinen vaatekerta kertoo yhdenlaisen tarinan ihmisestä ja hänen asemastaan, rokkari-look toisenlaisen jne. Ihmiset lopulta tekevät valinnat sen mukaan, mihin ryhmään he haluavat kuulua ja samastua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyppisin tissikarvani autiolla saarellakin, koska ne ovat minusta ällöjä. Eikä niitä nytkään näe muut kuin minä.
Ja jännät panot, joihin haluat alitajuisesti olla aina valmiina...
Vierailija kirjoitti:
Markkinoinnissa on kauan sitten ymmärretty, mitä ”itseään varten” tarkoittaa. Vaatteisiin, kelloihin, laukkuihin ja muihin liittyy kaikkien tuntema (ja paljolti markkinointiporukan luoma) käsitys siitä, mitä ne ihmisestä kertovat. Klassinen vaatekerta kertoo yhdenlaisen tarinan ihmisestä ja hänen asemastaan, rokkari-look toisenlaisen jne. Ihmiset lopulta tekevät valinnat sen mukaan, mihin ryhmään he haluavat kuulua ja samastua.
Mä luulen, että ilman nykysenlaista kaupankäyntiä ja markkinointiakin meillä olis eri jengejä, jotka esittäis muille ihmisille kuuluvansa just siihen jengiin ulkonäköön perustuvilla asioilla (vaatteet tai koristeet tms). Oon tän keskustelun luettuani samaa mieltä, että se tavallaan kyl kuuluu ihmisenä olemiseen.
Minä käsitän tuon itseään varten laittautumisen lähinnä niin, että meikkaa ja pukee kivat vaatteet ulos vaikkei ole tarkoitus etsiä seuraa. Laittaudutaan siksi, että tulee itselle hyvä mieli kun katsoo peiliin ja sieltä näkyy vähän paremman näköinen naama, eikä siksi että erityisesti toivottaisiin muilta ihmisiltä jotain reaktiota kuten lähestymisiä tai iskuyrityksiä.
Jos nyt kauhean syvällisesti lähtee asiaa pohdiskelemaan, niin ehkä siihen omalla kohdalla liittyy myös jonkin asteista muihin vertaamista ja sitä, ettei halua näyttää liian rähjäiseltä muiden, laittautuneiden naisten rinnalla. En minä silti pidä sitä muita varten laittautumisena. Siksihän minä laittaudun, että itselle tulee hyvä mieli, vaikka siihen liittyisikin ainakin jonkinasteista muihin peilaamista mukaankin. Ei minusta ihmisen tarvitse elää missään sosiaalisessa tyhjiössä tehdäkseen kuitenkin asioita, joiden päämotivaatio on tuottaa itselle hyvä mieli. Itseasiassa päinvastoin, minusta lähes kaikki ihmisen toiminta, myös sosiaalinen, on pohjimmiltaan itsekästä ja tähtää oman hyvän olon maksimointiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Markkinoinnissa on kauan sitten ymmärretty, mitä ”itseään varten” tarkoittaa. Vaatteisiin, kelloihin, laukkuihin ja muihin liittyy kaikkien tuntema (ja paljolti markkinointiporukan luoma) käsitys siitä, mitä ne ihmisestä kertovat. Klassinen vaatekerta kertoo yhdenlaisen tarinan ihmisestä ja hänen asemastaan, rokkari-look toisenlaisen jne. Ihmiset lopulta tekevät valinnat sen mukaan, mihin ryhmään he haluavat kuulua ja samastua.
Mä luulen, että ilman nykysenlaista kaupankäyntiä ja markkinointiakin meillä olis eri jengejä, jotka esittäis muille ihmisille kuuluvansa just siihen jengiin ulkonäköön perustuvilla asioilla (vaatteet tai koristeet tms). Oon tän keskustelun luettuani samaa mieltä, että se tavallaan kyl kuuluu ihmisenä olemiseen.
Varmasti. Markkinointi ei keksinyt tuota, mutta kylläkin hyödyntää sitä.
Sinänsä ap:n kysymys jää vähän ratkaisemattomaksi. Ihmiset tuskin yleensä ajattelevat aktiivisesti muita ihmisiä valinnoissaan, mutta toisaalta valintojen tausta on muun yhteisön aikaansaannos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ainakin tunnen hyvää oloa itsekseni, kun pukeudun niin kuin haluan. Ei kiinnosta mitä muut on mieltä. Ja pukeudun neutraalisti (ei ole tarvetta mihinkään protestointiin tai kannanottoon), ei ole ainoatakaan tatskaa tms. ja näin tykkään itse menetellä. Samoin kävin läpi hurjan laihdutusurakan, jotta pysyisin terveenä ja olisi hyvä olla. Moukat huutelivat ja töissä pidettiin idioottina, kun olin lihava, mutta se iva ei koskaan ole meikäläiseen "tehonnut". Tiesi tosin kuka on rehellinen ja aito ihminen ja osasi näin vältellä ikäviä selkään puukottavia kusipäitä.
Hiukset sävytän, jotta tunnen olevani huoliteltu, ihan sama kuitenkin kuka mun kuontaloa arvostelee. Puhtaat ja kiiltävät hiukset tuntuvatkin kivalta. Mulla on ollut niin hassuja kenkiä, ettei tosikaan, mutta itse olen niissä viihtynyt, joten mitä väliä. Korunikin valitsen persoonani mukaan. Poikkeavat valtavirrasta.
Dokkarissa eräs silikonit ottanut sanoi, että "nyt vartaloni TUNTUU kokonaiselta. Olin kuin väärässä ruumiissa". Samoin leikkautetaan hörökorvat, kun ne vaivaavat, vaikka voisivat hyvin olla piilossa hiusten alla.
Peesaajia riittää, mutta yksilöllisyys ja persoonallisuus on viehättävää. Oman tiensä kulkija on vielä yleensä älykäskin. Ajatteleehan hän niillä omilla aivoillaan.
Niin, voi kai itseään ja muita kusettaa jossain ohjelmassa sanomalla, että silikoni-implantit saavat olon tuntumaan paremmalta. Vaan olisiko tuota silikonirintojen aiheuttamaa "hyvän olon tunnetta" tarvinnut, jos hänet olisi passitettu loppuelämäkseen autiolle saarelle?
ap
Mikä tämä autio saari-vertaus nyt on? Jos mä olisin autiolla saarella lämpimässä mökissä ja olisi mukavuudet, voisin ihan hyvin laittaa pienen meikin, ripsaria ja huulikiiltoa. Tuuleen, sateeseen ja telttailuun taas en. Kiva olo olisi myös jossain nätissä kaksiosaisessa oloasussa, ei virttyneessä t-paidassa.
Ja itsekin kärsin nuoruudessani a-kupin lattarinnoistani, kunnes ne sitten myöhemmällä iällä kasvoivat. Tuntui hyvältä ja kokonaiselta. Silti en silikoneja koskaan ottaisi. Ikinä en ole ajatellut, että mun rinnattomuutta tai rintoja joku katselee. Siinäpä katselee, ei kiinnosta, kunhan ei käy käsiksi.
Meitä on moneksi, älä laita "sanoja kenenkään suuhun".
Olet siis vain äärimmäisen hyvä esimerkki kosmetiikkateollisuuden aivopesemästä ihmisestä.
Silikonirinnat ja luomurinnat ovat kaksi täysin eri asiaa.ap
Kukahan tässä nyt on aivopesty, syöksyt päälle kuin yleinen syyttäjä :D
Eri asia ovat rinnat juu :D En tuomitse niitä, joilla on. Kukin tekee mielensä mukaan. Mun pointti ei ilmeisesti tullut ymmärretyksi, mutta eipä sen niin väliä.
Pahoittelut, jos vaikutan hyökkäävältä. Tottakai jokainen saa tehdä kuten haluaa. Minusta on vain mielenkiintoista pohtia syitä niiden takana.
ap
Kiitos. Korostan edelleenkin ihmisten erilaisuutta. Tämä näyttäisi olevan asia, josta ei kannata "väitellä", kun ei ole yhtä oikeaa vastausta.
Vierailija kirjoitti:
Minä käsitän tuon itseään varten laittautumisen lähinnä niin, että meikkaa ja pukee kivat vaatteet ulos vaikkei ole tarkoitus etsiä seuraa. Laittaudutaan siksi, että tulee itselle hyvä mieli kun katsoo peiliin ja sieltä näkyy vähän paremman näköinen naama, eikä siksi että erityisesti toivottaisiin muilta ihmisiltä jotain reaktiota kuten lähestymisiä tai iskuyrityksiä.
Jos nyt kauhean syvällisesti lähtee asiaa pohdiskelemaan, niin ehkä siihen omalla kohdalla liittyy myös jonkin asteista muihin vertaamista ja sitä, ettei halua näyttää liian rähjäiseltä muiden, laittautuneiden naisten rinnalla. En minä silti pidä sitä muita varten laittautumisena. Siksihän minä laittaudun, että itselle tulee hyvä mieli, vaikka siihen liittyisikin ainakin jonkinasteista muihin peilaamista mukaankin. Ei minusta ihmisen tarvitse elää missään sosiaalisessa tyhjiössä tehdäkseen kuitenkin asioita, joiden päämotivaatio on tuottaa itselle hyvä mieli. Itseasiassa päinvastoin, minusta lähes kaikki ihmisen toiminta, myös sosiaalinen, on pohjimmiltaan itsekästä ja tähtää oman hyvän olon maksimointiin.
Osa hyvän olon maksimoimista on varmistaa, että olet hyväksytty ja siksi laittautumisesta tulee epäsuorasti itselle hyvä mieli. Kun katsot laittautuneena peiliin, näet alitajuisesti sosiaalisia sääntöjä onnistuneesti noudattavan ihmisen. Ei se tarkoita sitä, että se olisi väärin tai tyhmää tai että toivoisi varsinaisesti huomiota. Jos laittautuisi itseään varten, ei olisi mitään väliä tai minkäänlaisia tunteita herättävää vaikka näyttäisi "liian rähjäiseltä" muiden, laittautuneiden naisten rinnalla. Mistä tietäisit, mikä on liian rähjäinen, jos muut eivät sitä sinulle jollain tapaa ilmaisisi tai et sitä jostain omaksuisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ainakin tunnen hyvää oloa itsekseni, kun pukeudun niin kuin haluan. Ei kiinnosta mitä muut on mieltä. Ja pukeudun neutraalisti (ei ole tarvetta mihinkään protestointiin tai kannanottoon), ei ole ainoatakaan tatskaa tms. ja näin tykkään itse menetellä. Samoin kävin läpi hurjan laihdutusurakan, jotta pysyisin terveenä ja olisi hyvä olla. Moukat huutelivat ja töissä pidettiin idioottina, kun olin lihava, mutta se iva ei koskaan ole meikäläiseen "tehonnut". Tiesi tosin kuka on rehellinen ja aito ihminen ja osasi näin vältellä ikäviä selkään puukottavia kusipäitä.
Hiukset sävytän, jotta tunnen olevani huoliteltu, ihan sama kuitenkin kuka mun kuontaloa arvostelee. Puhtaat ja kiiltävät hiukset tuntuvatkin kivalta. Mulla on ollut niin hassuja kenkiä, ettei tosikaan, mutta itse olen niissä viihtynyt, joten mitä väliä. Korunikin valitsen persoonani mukaan. Poikkeavat valtavirrasta.
Dokkarissa eräs silikonit ottanut sanoi, että "nyt vartaloni TUNTUU kokonaiselta. Olin kuin väärässä ruumiissa". Samoin leikkautetaan hörökorvat, kun ne vaivaavat, vaikka voisivat hyvin olla piilossa hiusten alla.
Peesaajia riittää, mutta yksilöllisyys ja persoonallisuus on viehättävää. Oman tiensä kulkija on vielä yleensä älykäskin. Ajatteleehan hän niillä omilla aivoillaan.
Niin, voi kai itseään ja muita kusettaa jossain ohjelmassa sanomalla, että silikoni-implantit saavat olon tuntumaan paremmalta. Vaan olisiko tuota silikonirintojen aiheuttamaa "hyvän olon tunnetta" tarvinnut, jos hänet olisi passitettu loppuelämäkseen autiolle saarelle?
ap
Mikä tämä autio saari-vertaus nyt on? Jos mä olisin autiolla saarella lämpimässä mökissä ja olisi mukavuudet, voisin ihan hyvin laittaa pienen meikin, ripsaria ja huulikiiltoa. Tuuleen, sateeseen ja telttailuun taas en. Kiva olo olisi myös jossain nätissä kaksiosaisessa oloasussa, ei virttyneessä t-paidassa.
Ja itsekin kärsin nuoruudessani a-kupin lattarinnoistani, kunnes ne sitten myöhemmällä iällä kasvoivat. Tuntui hyvältä ja kokonaiselta. Silti en silikoneja koskaan ottaisi. Ikinä en ole ajatellut, että mun rinnattomuutta tai rintoja joku katselee. Siinäpä katselee, ei kiinnosta, kunhan ei käy käsiksi.
Meitä on moneksi, älä laita "sanoja kenenkään suuhun".
Olet siis vain äärimmäisen hyvä esimerkki kosmetiikkateollisuuden aivopesemästä ihmisestä.
Silikonirinnat ja luomurinnat ovat kaksi täysin eri asiaa.ap
Kukahan tässä nyt on aivopesty, syöksyt päälle kuin yleinen syyttäjä :D
Eri asia ovat rinnat juu :D En tuomitse niitä, joilla on. Kukin tekee mielensä mukaan. Mun pointti ei ilmeisesti tullut ymmärretyksi, mutta eipä sen niin väliä.
Pahoittelut, jos vaikutan hyökkäävältä. Tottakai jokainen saa tehdä kuten haluaa. Minusta on vain mielenkiintoista pohtia syitä niiden takana.
ap
Kiitos. Korostan edelleenkin ihmisten erilaisuutta. Tämä näyttäisi olevan asia, josta ei kannata "väitellä", kun ei ole yhtä oikeaa vastausta.
Silloinhan juuri kannattaa ”väitellä”! Ei yksiselitteisistä faktoista ole mieltä vääntää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ainakin tunnen hyvää oloa itsekseni, kun pukeudun niin kuin haluan. Ei kiinnosta mitä muut on mieltä. Ja pukeudun neutraalisti (ei ole tarvetta mihinkään protestointiin tai kannanottoon), ei ole ainoatakaan tatskaa tms. ja näin tykkään itse menetellä. Samoin kävin läpi hurjan laihdutusurakan, jotta pysyisin terveenä ja olisi hyvä olla. Moukat huutelivat ja töissä pidettiin idioottina, kun olin lihava, mutta se iva ei koskaan ole meikäläiseen "tehonnut". Tiesi tosin kuka on rehellinen ja aito ihminen ja osasi näin vältellä ikäviä selkään puukottavia kusipäitä.
Hiukset sävytän, jotta tunnen olevani huoliteltu, ihan sama kuitenkin kuka mun kuontaloa arvostelee. Puhtaat ja kiiltävät hiukset tuntuvatkin kivalta. Mulla on ollut niin hassuja kenkiä, ettei tosikaan, mutta itse olen niissä viihtynyt, joten mitä väliä. Korunikin valitsen persoonani mukaan. Poikkeavat valtavirrasta.
Dokkarissa eräs silikonit ottanut sanoi, että "nyt vartaloni TUNTUU kokonaiselta. Olin kuin väärässä ruumiissa". Samoin leikkautetaan hörökorvat, kun ne vaivaavat, vaikka voisivat hyvin olla piilossa hiusten alla.
Peesaajia riittää, mutta yksilöllisyys ja persoonallisuus on viehättävää. Oman tiensä kulkija on vielä yleensä älykäskin. Ajatteleehan hän niillä omilla aivoillaan.
Niin, voi kai itseään ja muita kusettaa jossain ohjelmassa sanomalla, että silikoni-implantit saavat olon tuntumaan paremmalta. Vaan olisiko tuota silikonirintojen aiheuttamaa "hyvän olon tunnetta" tarvinnut, jos hänet olisi passitettu loppuelämäkseen autiolle saarelle?
ap
Mikä tämä autio saari-vertaus nyt on? Jos mä olisin autiolla saarella lämpimässä mökissä ja olisi mukavuudet, voisin ihan hyvin laittaa pienen meikin, ripsaria ja huulikiiltoa. Tuuleen, sateeseen ja telttailuun taas en. Kiva olo olisi myös jossain nätissä kaksiosaisessa oloasussa, ei virttyneessä t-paidassa.
Ja itsekin kärsin nuoruudessani a-kupin lattarinnoistani, kunnes ne sitten myöhemmällä iällä kasvoivat. Tuntui hyvältä ja kokonaiselta. Silti en silikoneja koskaan ottaisi. Ikinä en ole ajatellut, että mun rinnattomuutta tai rintoja joku katselee. Siinäpä katselee, ei kiinnosta, kunhan ei käy käsiksi.
Meitä on moneksi, älä laita "sanoja kenenkään suuhun".
Olet siis vain äärimmäisen hyvä esimerkki kosmetiikkateollisuuden aivopesemästä ihmisestä.
Silikonirinnat ja luomurinnat ovat kaksi täysin eri asiaa.ap
Kukahan tässä nyt on aivopesty, syöksyt päälle kuin yleinen syyttäjä :D
Eri asia ovat rinnat juu :D En tuomitse niitä, joilla on. Kukin tekee mielensä mukaan. Mun pointti ei ilmeisesti tullut ymmärretyksi, mutta eipä sen niin väliä.
Pahoittelut, jos vaikutan hyökkäävältä. Tottakai jokainen saa tehdä kuten haluaa. Minusta on vain mielenkiintoista pohtia syitä niiden takana.
ap
Kiitos. Korostan edelleenkin ihmisten erilaisuutta. Tämä näyttäisi olevan asia, josta ei kannata "väitellä", kun ei ole yhtä oikeaa vastausta.
Silloinhan juuri kannattaa ”väitellä”! Ei yksiselitteisistä faktoista ole mieltä vääntää.
No mitäs tässä väittelemään, itsestään selvää asiaa. Täällä ei näköjään hyväksytä kuin se oma totuus, ja dissataan muut mielipiteet. On ap:n totuus ja myös se toisenlainen, päinvastainen. Ihmiset ovat yksilöitä, ei lammaslauma.
Olen tehnyt vanhustyötä ja otan nyt tässä oman mielipiteeni tueksi iäkkäämmät naishenkilöt. Asiakkaina oli todella upeita rouvia, tyylikkäitä ja nuorekkaita. Kun menin käymään, tarvittiin apua esim. pukeutumisessa, mutta meikit ja huulipuna oli aina huolella laitettu, jo aamusta. Korut valmiina odottamassa myös. Papiljotit oli edellisiltainen kävijä laittanut ja ne piti poistaa ja hiukset kammata. Mua joskus oikein nauratti, hyväntahtoisesti, kun piti olla niin fiini, vaikka ois pyörätuolissa kotonaan koko päivän istunut itsekseen. Leningitkin kuin suoraan Hyacinth Bucket'n komerosta. Minä ja kotisairaanhoito olimme ne ainoat kävijät. Ja jos oli joskus tiedossa vieraita, laitettiin kaikkea oikein tuplaten. Ja pöytään sen seitsemää sorttia.
Sitten oli tämä toinen ryhmä, mikä ei edes peiliä omistanut. Kivoja vaatteitakin olisi ollut, mutta aina se sama kolttu piti saada päälle, hyvä että ehti välillä pesuun. Ei koruja, ei mitään muutakaan.
Että tällaisia me ihmiset olemme. Luojan kiitos omia persooniamme. Se on rikkaus. (Esimerkkitapaukset olivat psyykkisesti terveitä.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai, mulle pullahti semmoset 13 kiloo ylipainoo, niin että mentiin pari kiloo jo ylipainon puolelle. Olen ollut koko aikuisikäni hoikka tai normaalipainoine, joten ihan itseäni varten halusin nuo kilot tähän bmi 20,5 tiputtaa. Toisaalta, en halua tämän laihemmaksi. En meikkaa, enkä laita hiuksia. Luonnollinen oma väri kun on ruskeet silmät.
Näkisin että tyylivalinnat juontaa aina lopulta itseensä, halutaan niillä tehdä vaikutus muihin tai ei. Joku pukeutuu miten sattuu, koska hän ei välitä siitä mitä muut ajattelevat. Joku laittautuu vimpan päälle saadakseen mahdollisimman paljon positiivista huomiota, koska hän _itse_ kokee sen tärkeäksi. Oli pukeutumisen tai laittautumisen viesti muille mikä tahansa, niin ihminen tietoisesti haluaa itse kokea sen reaktion mikä ympäristöstä tulee tai olla välittämättä siitä. Ajatellaan vaikka naista joka tykkää pukeutua lyhyisiin hameisiin ja avonaisiin kaula-aukkoihin. Ei hän aamulla laittautuessaan ajattele, että menenpä tekemään miehille palveluksen olemalla hemaiseva, vaan hän saa siitä itselleen hyvää mieltä ja egon pönkitystä että kerää tietynlaista huomiota ympäristöstään.
Mitä, jos ei olisi asetettu mitään sukupuoliroolia? Tai jos ihminen on kasvanut eristyksissä muista ihmisistä, eikä siksi ole oppinut mitä sukupuoliroolin mukaan elämiseen kuuluu? Mistä se rooli on tullut, meistä itsestämmekö ja kaikki vain sattumalta toteuttavat sitä melko samalla tavalla "itseään varten" eikä hyväksytyksi tulemista varten?