Lue keskustelun säännöt.
Minua aina vähän ihmetyttää, kun ihmiset sanovat, että haluavat näyttää joltain vain itseään varten
01.07.2018 |
Mitä sillä itseään varten -sanonnalla loppujen lopuksi tarkoitetaan? Elämme yhteiskunnassa, jossa vuorovaikutus toisten ihmisten kanssa on jokapäiväistä. Muut näkevät meidät, me näemme muut (ellemme sitten ole sokeita).
Se, että joku muuttaa omaa ulkonäköään kertoo siitä, että ihminen haluaa antaa muille tietynlaisen kuvan itsestään. On ihan selvää, että jokainen pukeutuu omien ihanteidensa mukaan, mutta jokainen silti joko tietoisesti tai vähintään tiedostamattaan miettiin, mitä muut hänestä ajattelevat, kun hänellä on jokin tietynlainen paita tai kengät.
Väitämme, ettei meitä haittaa, jos kukaan ei pitäisikään meitä hyvännäköisinä, kun olemme ensin luoneet itsestämme sen näköisen kuin millaisena haluamme nähdä itsemme ja millaisena toivoisimme muiden näkevän meidät. Vaikka tiedostaisimme, ettei monikaan meidän ulkonäöstämme pidä, me uskomme siihen, että maailmasta löytyy niitä, jotka pitävät. Se riittää meille, kunhan me ensin itse pidämme itsestämme.
Jos ihminen ei välittäisi ollenkaan muiden mielipiteistä, hän pukeutuisi mustaan jätesäkkiin. Tai ehkei sittenkään. Jopa mustaan jätesäkkiin pukeutuva ihminen miettii, mitä muut hänestä ajattelevat. Jopa siis mustaan jätesäkkiin pukeutuminen yhteiskunnassamme on kapinoinnin väline. Ei sillä kapinoida "vain itseä vastaan" vaan muita ihmisiä ja yhteiskunnassamme vallitsevia normeja ja ihanteita vastaan.
Vaikka juuri silikoni-implantit rintoihinsa asennuttanut henkilö sanoisi, ettei häntä kiinnosta juuri sinun mielipiteesi hänen silikon-implanteistaan, se ei tarkoita sitä, etteikö häntä kiinnostaisi muiden mielipiteet. Jos ihminen pitää jostain, hän uskoo, ettei voi olla ainoa, joka ajattelee samoin. Tällä perusteella meistä jokainen ajattelee, että valintamme ei miellytä kaikkia, mutta se ei ole tavoite - kunhan valintamme miellyttäisi edes joitakin. Ulkonäköihanteemme kertovat meistä ja arvoistamme jotain - siksipä haluammekin tuoda arvojamme ja ihanteitamme omassa ulkonäössämme esille, jotta voisimme löytää kaltaisiamme ihmisiä tekemään elämästämme rikkaamman.
Haluamme näyttää tietynlaisilta nimenomaan herättämään muissa ihmisissä tuntemuksia. Ne tuntemukset, joita haluamme herättää voivat olla joko neutraaleja, positiivisia tai negatiivisia. Jotkut haluavat herättää ulkonäöllään muissa ihailua, toiset hämmennystä.
Jopa minä, joka en halua antaa itsestäni pinnallista kuvaa, haluan omalla ulkonäölläni antaa muille mielikuvia siitä, millainen olen.
On typerää ja naiivia väittää, ettemme haluaisi ollenkaan herättää muissa ihmisissä tuntemuksia ulkonäkömme kautta. Ihminen on niin kehittynyt eläin, että tällainen olisi meissä ylipäätään mahdotonta. Vain kasvi tai peltomyyrän tasolla oleva eläin voi olla sellainen, ettei se aamulla herättyään mieti, miltä se näyttää tai mitä muut hänestä ajattelevat.
Kommentit (72)
Olen vuoden päivät treenannut ja dieetannut aktiivisesti ja kyllä tulokset miellyttävät omaa silmää ja saanut takaisin itseluottamusta avioeron jälkeen. Mutta onko se silti vain itseä varten tehtyä vai haluaako sitä miellyttää mahdollista seuraavaa kumppania tai hakeeko sitä vastakkaisen sukupuolen hyväksyntää? Olen saanut palautetta timmimmästä ulkomuodosta ja täytyy myöntää, että kyllä se hivelee. Sanoisin kuitenkin, että vaikka pukeutuu siististi ja treenaa, niin vaikka sitä haluaa miellyttää itseään ja nostattaa itsetuntoa, niin kyllä itsetunnon nostatus juuri vaatii vastakaikua/peiliä muista ihmisistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No, toisaalta hyvältä näyttäytymisen edut heijastuvat lopulta itseen. Se miltä näytät vaikuttaa aivan kaikkeen (parisuhteisiin, sosiaalisiin suhteisiin, terveyteen, urakehitykseen). Kun näytän hyvältä, teen sen itseäni varten, koska kerään itse prosessin edut lopulta. Kukaan ei tosiasiassa pakota minua laittautumaan tai näyttämään kauniilta.
Joo, ei siinä mitään, ymmärrän mitä tarkoitat, mutta tämä ihmettelyni kohdistuu niihin, jotka väittävät etteivät välitä muiden mielipiteistä (vaan haluavat näyttää tietynlaiselta vain itseään varten).
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ainakin tunnen hyvää oloa itsekseni, kun pukeudun niin kuin haluan. Ei kiinnosta mitä muut on mieltä. Ja pukeudun neutraalisti (ei ole tarvetta mihinkään protestointiin tai kannanottoon), ei ole ainoatakaan tatskaa tms. ja näin tykkään itse menetellä. Samoin kävin läpi hurjan laihdutusurakan, jotta pysyisin terveenä ja olisi hyvä olla. Moukat huutelivat ja töissä pidettiin idioottina, kun olin lihava, mutta se iva ei koskaan ole meikäläiseen "tehonnut". Tiesi tosin kuka on rehellinen ja aito ihminen ja osasi näin vältellä ikäviä selkään puukottavia kusipäitä.
Hiukset sävytän, jotta tunnen olevani huoliteltu, ihan sama kuitenkin kuka mun kuontaloa arvostelee. Puhtaat ja kiiltävät hiukset tuntuvatkin kivalta. Mulla on ollut niin hassuja kenkiä, ettei tosikaan, mutta itse olen niissä viihtynyt, joten mitä väliä. Korunikin valitsen persoonani mukaan. Poikkeavat valtavirrasta.
Dokkarissa eräs silikonit ottanut sanoi, että "nyt vartaloni TUNTUU kokonaiselta. Olin kuin väärässä ruumiissa". Samoin leikkautetaan hörökorvat, kun ne vaivaavat, vaikka voisivat hyvin olla piilossa hiusten alla.
Peesaajia riittää, mutta yksilöllisyys ja persoonallisuus on viehättävää. Oman tiensä kulkija on vielä yleensä älykäskin. Ajatteleehan hän niillä omilla aivoillaan.
Niin, voi kai itseään ja muita kusettaa jossain ohjelmassa sanomalla, että silikoni-implantit saavat olon tuntumaan paremmalta. Vaan olisiko tuota silikonirintojen aiheuttamaa "hyvän olon tunnetta" tarvinnut, jos hänet olisi passitettu loppuelämäkseen autiolle saarelle?
ap
Mikä tämä autio saari-vertaus nyt on? Jos mä olisin autiolla saarella lämpimässä mökissä ja olisi mukavuudet, voisin ihan hyvin laittaa pienen meikin, ripsaria ja huulikiiltoa. Tuuleen, sateeseen ja telttailuun taas en. Kiva olo olisi myös jossain nätissä kaksiosaisessa oloasussa, ei virttyneessä t-paidassa.
Ja itsekin kärsin nuoruudessani a-kupin lattarinnoistani, kunnes ne sitten myöhemmällä iällä kasvoivat. Tuntui hyvältä ja kokonaiselta. Silti en silikoneja koskaan ottaisi. Ikinä en ole ajatellut, että mun rinnattomuutta tai rintoja joku katselee. Siinäpä katselee, ei kiinnosta, kunhan ei käy käsiksi.
Meitä on moneksi, älä laita "sanoja kenenkään suuhun".
Minä treenaan ja pidän itseni hoikkana itseäni varten. Kun suvussa on ollut aivoinfarktia ja sydänvaivoja, niin en ainakaan itse aiheuta niitä.
Teen töitä kotoa. Puen silti siistit vaatteet ja laitan tukkani jotenkuten ja ehkä meikkaan pikkasen, tulee ryhdikkäämpi olo ja olen valmis työpäivään. Teen tämän ihan omaa oloa varten, pyjamassa olisin vetelä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, toisaalta hyvältä näyttäytymisen edut heijastuvat lopulta itseen. Se miltä näytät vaikuttaa aivan kaikkeen (parisuhteisiin, sosiaalisiin suhteisiin, terveyteen, urakehitykseen). Kun näytän hyvältä, teen sen itseäni varten, koska kerään itse prosessin edut lopulta. Kukaan ei tosiasiassa pakota minua laittautumaan tai näyttämään kauniilta.
Joo, ei siinä mitään, ymmärrän mitä tarkoitat, mutta tämä ihmettelyni kohdistuu niihin, jotka väittävät etteivät välitä muiden mielipiteistä (vaan haluavat näyttää tietynlaiselta vain itseään varten).
ap
Sinulla ei varmaankaan siis ole hyvä itsetunto, et tunne olevasi kokonainen ja löytänyt itsesi?
Jos itsetunto on hyvä, tiedät arvosi ihmisenä, ei sinun tarvitse välittää mistään muiden mielipiteistä ulkonäköäsi kohtaan. Itse saan välillä omituisia mulkaisuja, välillä kehuja, kumpikin on mielestäni vain hiukan tunkeilevaa, mulkaisut pikemminkin huvittavia. Mutta en ole enää teini-ikäinen: olen rakentanut jo itsetuntoni, ja nämä eivät pääse sisälle, nämä ulkopuolisten osoittamat eleet.
Minäkään en ole koskaan ymmärtänyt itseään varten meikkaavia ja pukeutuvia.
Koska itseään ei voi nähdä, se tarkoittaa että meikkaa ja pukeutuu peilatakseen. Se taas on aika itsekeskeisen kuuloista.
Se on pelkkää itsensä huijaamista. Alitajuisesti pelkää yllätysvieraita, eikä vain uskalla olla kotioloissa maailmanlopun vetimissä. Ihan vain kaiken varalta, ja koska on niin kaavoihinsa kangistunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ainakin tunnen hyvää oloa itsekseni, kun pukeudun niin kuin haluan. Ei kiinnosta mitä muut on mieltä. Ja pukeudun neutraalisti (ei ole tarvetta mihinkään protestointiin tai kannanottoon), ei ole ainoatakaan tatskaa tms. ja näin tykkään itse menetellä. Samoin kävin läpi hurjan laihdutusurakan, jotta pysyisin terveenä ja olisi hyvä olla. Moukat huutelivat ja töissä pidettiin idioottina, kun olin lihava, mutta se iva ei koskaan ole meikäläiseen "tehonnut". Tiesi tosin kuka on rehellinen ja aito ihminen ja osasi näin vältellä ikäviä selkään puukottavia kusipäitä.
Hiukset sävytän, jotta tunnen olevani huoliteltu, ihan sama kuitenkin kuka mun kuontaloa arvostelee. Puhtaat ja kiiltävät hiukset tuntuvatkin kivalta. Mulla on ollut niin hassuja kenkiä, ettei tosikaan, mutta itse olen niissä viihtynyt, joten mitä väliä. Korunikin valitsen persoonani mukaan. Poikkeavat valtavirrasta.
Dokkarissa eräs silikonit ottanut sanoi, että "nyt vartaloni TUNTUU kokonaiselta. Olin kuin väärässä ruumiissa". Samoin leikkautetaan hörökorvat, kun ne vaivaavat, vaikka voisivat hyvin olla piilossa hiusten alla.
Peesaajia riittää, mutta yksilöllisyys ja persoonallisuus on viehättävää. Oman tiensä kulkija on vielä yleensä älykäskin. Ajatteleehan hän niillä omilla aivoillaan.
Niin, voi kai itseään ja muita kusettaa jossain ohjelmassa sanomalla, että silikoni-implantit saavat olon tuntumaan paremmalta. Vaan olisiko tuota silikonirintojen aiheuttamaa "hyvän olon tunnetta" tarvinnut, jos hänet olisi passitettu loppuelämäkseen autiolle saarelle?
ap
Mikä tämä autio saari-vertaus nyt on? Jos mä olisin autiolla saarella lämpimässä mökissä ja olisi mukavuudet, voisin ihan hyvin laittaa pienen meikin, ripsaria ja huulikiiltoa. Tuuleen, sateeseen ja telttailuun taas en. Kiva olo olisi myös jossain nätissä kaksiosaisessa oloasussa, ei virttyneessä t-paidassa.
Ja itsekin kärsin nuoruudessani a-kupin lattarinnoistani, kunnes ne sitten myöhemmällä iällä kasvoivat. Tuntui hyvältä ja kokonaiselta. Silti en silikoneja koskaan ottaisi. Ikinä en ole ajatellut, että mun rinnattomuutta tai rintoja joku katselee. Siinäpä katselee, ei kiinnosta, kunhan ei käy käsiksi.
Meitä on moneksi, älä laita "sanoja kenenkään suuhun".
Olet siis vain äärimmäisen hyvä esimerkki kosmetiikkateollisuuden aivopesemästä ihmisestä.
Silikonirinnat ja luomurinnat ovat kaksi täysin eri asiaa.
ap
Meikkaan hieman aina töihin, ihan itseäni varten, minulla on nimittäin itsevarmempi olo, kun tiedän näyttäväni huolitellulta. Osa meidän töissä ei meikkaa ja vaatteet ovat vähän mitä sattuu, mielestäni he ovat hiukan väsyneen ja kurjan näköisiä. Myös miehet laittavat hiuksensa ja pukeutuvat huolutellusti. Siis osa miehistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ainakin tunnen hyvää oloa itsekseni, kun pukeudun niin kuin haluan. Ei kiinnosta mitä muut on mieltä. Ja pukeudun neutraalisti (ei ole tarvetta mihinkään protestointiin tai kannanottoon), ei ole ainoatakaan tatskaa tms. ja näin tykkään itse menetellä. Samoin kävin läpi hurjan laihdutusurakan, jotta pysyisin terveenä ja olisi hyvä olla ...
Hiukset sävytän, jotta tunnen olevani huoliteltu, ihan sama kuitenkin kuka mun kuontaloa arvostelee. Puhtaat ja kiiltävät hiukset tuntuvatkin kivalta. Mulla on ollut niin hassuja kenkiä, ettei tosikaan, mutta itse olen niissä viihtynyt, joten mitä väliä. Korunikin valitsen persoonani mukaan. Poikkeavat valtavirrasta.
...
Peesaajia riittää, mutta yksilöllisyys ja persoonallisuus on viehättävää. Oman tiensä kulkija on vielä yleensä älykäskin. Ajatteleehan hän niillä omilla aivoillaan.
Lainaan nyt tätä esimerkkinä, vaikka tarkoitus ei todellakaan ole dissata kirjoittajan valintoja.
Tämän kirjoittaja haluaa tuntea olevansa huoliteltu ja valitsee korunsa, kenkänsä jne. oman persoonallisuutensa mukaan. OK, niin minäkin. Mutta eikö tämä ole juuri sitä, että omilla valinnoilla viestitään muille "millainen olen"?
Minä ainakin haluan olla "oman itseni näköinen" myös ulkomaailmalle. En tietenkään pukeudu ketään muuta varten siinä mielessä että olisi kyse jostain tiety(i)stä ihmisestä/ihmisistä, mutta tuntisin oloni todella epämukavaksi jos minun olisi pakko mennä ulos asussa, jossa en tunnistaisi itseäni - vaikka goottina, tai superkonservatiivisena kotelomekkoleidinä. Minulla on oma tyyli, joka määräytyy sen mukaan, mistä itse pidän.
Esimerkki: ostin Marimekosta oranssipilkullisen topin. Se oli minusta kiva. Yhdistin sen tummansinisiin leveisiin porkkanahousuihin ja laitoin jalkaan oranssit ballerinat. Mielestäni yhdistelmä oli tyylikäs. Tiedän ihan hyvin, ettei tällainen asu varmasti ole monen miehen mielestä maailman seksikkäin tai naisellisin, mutta en halua sellaista miestä jolla on niin kapea käsitys naisellisuudesta tai seksikkyydestä etten kelpaisi hänelle porkkanahousuissa ja Marimekossa. Viestin siis kuitenkin jotain pukeutumisellani, silloinkin kun "en välitä", eli toisin on turha väittää.
Minusta siis AP on täysin oikeassa joten en ihan ymmärrä alapeukkujen määrää.
No voi härregyyd. En viesti koruillani kenellekään yhtään mitään. Rakastan esim. isotätini antamaa hyvin kaunista, antiikkista kultasormusta. Se on aina sormessani. En usko, että kukaan katselee mun sormia. Eikä ole tarkoituskaan.
Samoin omistan medaljongin, joka roikkuu kaulassani. Siinä ovat läheisteni valokuvat. Ei muille arvosteltavaksi tarkoitettu! Nuo ovat osa minua. Ihme vänkäämistä taas.
Mulla on myös "erittäin mukavia päällä"-luottovaatteita, joista tykkään. Olen maksanut niistä hieman enemmän, kun laadukkaammat kestävät ja ovat tyylikkäitä, mutta en mannekeeraa missään, nautin vain olostani, itsekseni.
Totta kai ohikulkijat katsovat yleisilmeen ja luokittelevat johonkin kastiin. On paljon ihmisiä, jotka kertovat esim. yhteiskunnallisen statuksensa muille ulkonäöllisin keinoin, mutta on myös meitä, jotka viisveisaavat mitä muut ovat mieltä. Olen itse niin yksityisyyttänikin suojeleva, etten halua kenenkään arvioivan vaatetustani tai meikkiäni yms.
Älkää yleistäkö.
Minusta itsestään huolehtiminen on tärkeää. En ehkä ymmärrä silikoneja tai vastaavia (vain ulkonäöllisistä syistä) ne menevät vähän yli, mutta moni muu huolehtiminen ei mene.
Esim. vaikka olen vain yksin kotona, minulla on paha olo jos haisen hieltä/hiukset ovat rasvaiset tm. on pakko käydä suihkussa vaikka en kotoa poistuisi.
Sama vaatteissa, tiedän että monilla on ns. "kotivaatteet" erikseen, niin minullakin, mutta kotivatteeni eivät ole mitään reikäisiä kauhtanoita (eikätkä myöskään mitään "silkkitakkeja") vaan siistejä, ehjiä mukavia vaatteita.
Minua ällöttää suuresti jos bussissa on epäsiisti ihminen (ja huom, hiukset saa olla kaipaamatta ja naama meikkaamatta jne.) koska tuntuu ettei hän kunnioita/välitä muista ihmisistä olemassa rasvaisessa tukassaan ja vaatteet lialta haisevana bussissa.
Minulla ei ole hyvä (edes yksin kotona!) jos olen likainen, vielä pahemmalta tuntuisi olla julkisilla paikoilla likaisena.
Mihin sitten vedetään raja, jos jollain on naamassa kolarista jääneet pahat arvet joita vastaantulijat tuijottavat, saako ne meikata piiloon mutta ei paria finniä?
Pitäisikö kaikkien antaa karvojen (oli sitten päässä, naamassa tai kainalossa) antaa kasvaa vapaana, onhan noidenkin siistiminen kauneudenhoitoa...
Asia ei ole niin yksinkertainen, uskon ettei moni mieskään olisi iloinen "joulupukkiparrassa", mutta ajavatko he partaa koska "muiden" vai itsensä takia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, toisaalta hyvältä näyttäytymisen edut heijastuvat lopulta itseen. Se miltä näytät vaikuttaa aivan kaikkeen (parisuhteisiin, sosiaalisiin suhteisiin, terveyteen, urakehitykseen). Kun näytän hyvältä, teen sen itseäni varten, koska kerään itse prosessin edut lopulta. Kukaan ei tosiasiassa pakota minua laittautumaan tai näyttämään kauniilta.
Joo, ei siinä mitään, ymmärrän mitä tarkoitat, mutta tämä ihmettelyni kohdistuu niihin, jotka väittävät etteivät välitä muiden mielipiteistä (vaan haluavat näyttää tietynlaiselta vain itseään varten).
ap
Sinulla ei varmaankaan siis ole hyvä itsetunto, et tunne olevasi kokonainen ja löytänyt itsesi?
Jos itsetunto on hyvä, tiedät arvosi ihmisenä, ei sinun tarvitse välittää mistään muiden mielipiteistä ulkonäköäsi kohtaan. Itse saan välillä omituisia mulkaisuja, välillä kehuja, kumpikin on mielestäni vain hiukan tunkeilevaa, mulkaisut pikemminkin huvittavia. Mutta en ole enää teini-ikäinen: olen rakentanut jo itsetuntoni, ja nämä eivät pääse sisälle, nämä ulkopuolisten osoittamat eleet.
Itsetunto käsityksenä on hyvin mielenkiintoinen. Väittäisin että ihmisellä jolla on hyvä itsetunto on suuremmat mahdollisuudet ymmärtää kuinka hauras ja pinnallinen ihmisen itsetunto on jopa silloin, kun voisi sanoa sen olevan hyvä.
Annamme paljon arvoa itsetunnolle, kuvittelemme että on olemassa ihminen, jolla on niin loistava itsetunto, ettei kukaan pysty nujertamaan sitä. Onko se sitten todellisuudessa merkki hyvästä itsetunnosta, jos ei koskaan voi myöntää tuntevansa itseään jollain osa-alueilla huonoksi tai heikommaksi kuin muut?
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ainakin tunnen hyvää oloa itsekseni, kun pukeudun niin kuin haluan. Ei kiinnosta mitä muut on mieltä. Ja pukeudun neutraalisti (ei ole tarvetta mihinkään protestointiin tai kannanottoon), ei ole ainoatakaan tatskaa tms. ja näin tykkään itse menetellä. Samoin kävin läpi hurjan laihdutusurakan, jotta pysyisin terveenä ja olisi hyvä olla. Moukat huutelivat ja töissä pidettiin idioottina, kun olin lihava, mutta se iva ei koskaan ole meikäläiseen "tehonnut". Tiesi tosin kuka on rehellinen ja aito ihminen ja osasi näin vältellä ikäviä selkään puukottavia kusipäitä.
Hiukset sävytän, jotta tunnen olevani huoliteltu, ihan sama kuitenkin kuka mun kuontaloa arvostelee. Puhtaat ja kiiltävät hiukset tuntuvatkin kivalta. Mulla on ollut niin hassuja kenkiä, ettei tosikaan, mutta itse olen niissä viihtynyt, joten mitä väliä. Korunikin valitsen persoonani mukaan. Poikkeavat valtavirrasta.
Dokkarissa eräs silikonit ottanut sanoi, että "nyt vartaloni TUNTUU kokonaiselta. Olin kuin väärässä ruumiissa". Samoin leikkautetaan hörökorvat, kun ne vaivaavat, vaikka voisivat hyvin olla piilossa hiusten alla.
Peesaajia riittää, mutta yksilöllisyys ja persoonallisuus on viehättävää. Oman tiensä kulkija on vielä yleensä älykäskin. Ajatteleehan hän niillä omilla aivoillaan.
Niin, voi kai itseään ja muita kusettaa jossain ohjelmassa sanomalla, että silikoni-implantit saavat olon tuntumaan paremmalta. Vaan olisiko tuota silikonirintojen aiheuttamaa "hyvän olon tunnetta" tarvinnut, jos hänet olisi passitettu loppuelämäkseen autiolle saarelle?
ap
Mikä tämä autio saari-vertaus nyt on? Jos mä olisin autiolla saarella lämpimässä mökissä ja olisi mukavuudet, voisin ihan hyvin laittaa pienen meikin, ripsaria ja huulikiiltoa. Tuuleen, sateeseen ja telttailuun taas en. Kiva olo olisi myös jossain nätissä kaksiosaisessa oloasussa, ei virttyneessä t-paidassa.
Ja itsekin kärsin nuoruudessani a-kupin lattarinnoistani, kunnes ne sitten myöhemmällä iällä kasvoivat. Tuntui hyvältä ja kokonaiselta. Silti en silikoneja koskaan ottaisi. Ikinä en ole ajatellut, että mun rinnattomuutta tai rintoja joku katselee. Siinäpä katselee, ei kiinnosta, kunhan ei käy käsiksi.
Meitä on moneksi, älä laita "sanoja kenenkään suuhun".
Olet siis vain äärimmäisen hyvä esimerkki kosmetiikkateollisuuden aivopesemästä ihmisestä.
Silikonirinnat ja luomurinnat ovat kaksi täysin eri asiaa.ap
Kukahan tässä nyt on aivopesty, syöksyt päälle kuin yleinen syyttäjä :D
Eri asia ovat rinnat juu :D En tuomitse niitä, joilla on. Kukin tekee mielensä mukaan. Mun pointti ei ilmeisesti tullut ymmärretyksi, mutta eipä sen niin väliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ainakin tunnen hyvää oloa itsekseni, kun pukeudun niin kuin haluan. Ei kiinnosta mitä muut on mieltä. Ja pukeudun neutraalisti (ei ole tarvetta mihinkään protestointiin tai kannanottoon), ei ole ainoatakaan tatskaa tms. ja näin tykkään itse menetellä. Samoin kävin läpi hurjan laihdutusurakan, jotta pysyisin terveenä ja olisi hyvä olla. Moukat huutelivat ja töissä pidettiin idioottina, kun olin lihava, mutta se iva ei koskaan ole meikäläiseen "tehonnut". Tiesi tosin kuka on rehellinen ja aito ihminen ja osasi näin vältellä ikäviä selkään puukottavia kusipäitä.
Hiukset sävytän, jotta tunnen olevani huoliteltu, ihan sama kuitenkin kuka mun kuontaloa arvostelee. Puhtaat ja kiiltävät hiukset tuntuvatkin kivalta. Mulla on ollut niin hassuja kenkiä, ettei tosikaan, mutta itse olen niissä viihtynyt, joten mitä väliä. Korunikin valitsen persoonani mukaan. Poikkeavat valtavirrasta.
Dokkarissa eräs silikonit ottanut sanoi, että "nyt vartaloni TUNTUU kokonaiselta. Olin kuin väärässä ruumiissa". Samoin leikkautetaan hörökorvat, kun ne vaivaavat, vaikka voisivat hyvin olla piilossa hiusten alla.
Peesaajia riittää, mutta yksilöllisyys ja persoonallisuus on viehättävää. Oman tiensä kulkija on vielä yleensä älykäskin. Ajatteleehan hän niillä omilla aivoillaan.
Niin, voi kai itseään ja muita kusettaa jossain ohjelmassa sanomalla, että silikoni-implantit saavat olon tuntumaan paremmalta. Vaan olisiko tuota silikonirintojen aiheuttamaa "hyvän olon tunnetta" tarvinnut, jos hänet olisi passitettu loppuelämäkseen autiolle saarelle?
ap
Mikä tämä autio saari-vertaus nyt on? Jos mä olisin autiolla saarella lämpimässä mökissä ja olisi mukavuudet, voisin ihan hyvin laittaa pienen meikin, ripsaria ja huulikiiltoa. Tuuleen, sateeseen ja telttailuun taas en. Kiva olo olisi myös jossain nätissä kaksiosaisessa oloasussa, ei virttyneessä t-paidassa.
Ja itsekin kärsin nuoruudessani a-kupin lattarinnoistani, kunnes ne sitten myöhemmällä iällä kasvoivat. Tuntui hyvältä ja kokonaiselta. Silti en silikoneja koskaan ottaisi. Ikinä en ole ajatellut, että mun rinnattomuutta tai rintoja joku katselee. Siinäpä katselee, ei kiinnosta, kunhan ei käy käsiksi.
Meitä on moneksi, älä laita "sanoja kenenkään suuhun".
Olet siis vain äärimmäisen hyvä esimerkki kosmetiikkateollisuuden aivopesemästä ihmisestä.
Silikonirinnat ja luomurinnat ovat kaksi täysin eri asiaa.ap
Kukahan tässä nyt on aivopesty, syöksyt päälle kuin yleinen syyttäjä :D
Eri asia ovat rinnat juu :D En tuomitse niitä, joilla on. Kukin tekee mielensä mukaan. Mun pointti ei ilmeisesti tullut ymmärretyksi, mutta eipä sen niin väliä.
Pahoittelut, jos vaikutan hyökkäävältä. Tottakai jokainen saa tehdä kuten haluaa. Minusta on vain mielenkiintoista pohtia syitä niiden takana.
ap
”Dokkarissa eräs silikonit ottanut sanoi, että "nyt vartaloni TUNTUU kokonaiselta. Olin kuin väärässä ruumiissa". Samoin leikkautetaan hörökorvat, kun ne vaivaavat, vaikka voisivat hyvin olla piilossa hiusten alla”
Johtuisikohan nämäkin ”puutteet” siittä että toista on nälvitty pienistä tisseistä ja unelmajulkkis tms on isotissinen ja hän näkee että varsinkin teinipojat kuolaavat isojen tissien perään niin toki nuori teini-iässä oleva saa päähänsä ”ongelman” että pakko saada isot tissit. Ja tämä korvatyyppi kuullut haukkumista korvista ja tehnyt niistä itse itselleen ongelman ja välttelee niiden näyttöä koska pelkää juurikin muiden mielipiteitä koska kuullut niin paljon negaa?
Tietenkin jos oikeasti on rintasyöpä niin ymmärrän hyvin silikonit tai jos ne korvat esim tulehtuu tms höröisyyden takia, mutta se että se tehtäisiin muuten täysin itselle välittämättä muiden mielipiteistä kuulostaa feikiltä.
Itse (ja esim mieheni) kyllä myöntää että ulos mennessä on kiva näyttää hyvältä ja laittautua ja syy juurikin se mitä muut ajattelee meistä. Täällä oli aiemmin kommentti jossa joku kertoi meikkaavansa itsensä vuoksi, mutta silti valitti työkavereiden homsuisesta ulkonäöstä. Eli siis itse tuomitsee ja on tärkeä että on itse siisti muiden silmissä.
Ap ta vituttaa kun muut näyttää paremmalta kuin hän meikattuna. Hän ei meikkaa ja ei tästä syystä halua muidenkaan meikkaavan. Sitten hän tulee tänne esittämään jotain psykologia ontuvine juttuineen
Vierailija kirjoitti:
Aloitus on täysin totta. Jos ihminen eläisi umpiossa, jossa ei ole muita ihmisiä, hän ei tasan tarkkaan meikkaisi tai kävisi kosmeettisissa operaatioissa tai ostaisi Chanelin veskaa tmv.
No ehkä kauneusleikkauksessa vois käydä jos ei kestäis omaa peilikuvaansa katsella mut epäilen :D
Kauneusleikkausen saisi sitten suorittaa itse itselleen siellä umpiossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ainakin tunnen hyvää oloa itsekseni, kun pukeudun niin kuin haluan. Ei kiinnosta mitä muut on mieltä. Ja pukeudun neutraalisti (ei ole tarvetta mihinkään protestointiin tai kannanottoon), ei ole ainoatakaan tatskaa tms. ja näin tykkään itse menetellä. Samoin kävin läpi hurjan laihdutusurakan, jotta pysyisin terveenä ja olisi hyvä olla ...
Hiukset sävytän, jotta tunnen olevani huoliteltu, ihan sama kuitenkin kuka mun kuontaloa arvostelee. Puhtaat ja kiiltävät hiukset tuntuvatkin kivalta. Mulla on ollut niin hassuja kenkiä, ettei tosikaan, mutta itse olen niissä viihtynyt, joten mitä väliä. Korunikin valitsen persoonani mukaan. Poikkeavat valtavirrasta.
...
Peesaajia riittää, mutta yksilöllisyys ja persoonallisuus on viehättävää. Oman tiensä kulkija on vielä yleensä älykäskin. Ajatteleehan hän niillä omilla aivoillaan.
Lainaan nyt tätä esimerkkinä, vaikka tarkoitus ei todellakaan ole dissata kirjoittajan valintoja.
Tämän kirjoittaja haluaa tuntea olevansa huoliteltu ja valitsee korunsa, kenkänsä jne. oman persoonallisuutensa mukaan. OK, niin minäkin. Mutta eikö tämä ole juuri sitä, että omilla valinnoilla viestitään muille "millainen olen"?
Minä ainakin haluan olla "oman itseni näköinen" myös ulkomaailmalle. En tietenkään pukeudu ketään muuta varten siinä mielessä että olisi kyse jostain tiety(i)stä ihmisestä/ihmisistä, mutta tuntisin oloni todella epämukavaksi jos minun olisi pakko mennä ulos asussa, jossa en tunnistaisi itseäni - vaikka goottina, tai superkonservatiivisena kotelomekkoleidinä. Minulla on oma tyyli, joka määräytyy sen mukaan, mistä itse pidän.
Esimerkki: ostin Marimekosta oranssipilkullisen topin. Se oli minusta kiva. Yhdistin sen tummansinisiin leveisiin porkkanahousuihin ja laitoin jalkaan oranssit ballerinat. Mielestäni yhdistelmä oli tyylikäs. Tiedän ihan hyvin, ettei tällainen asu varmasti ole monen miehen mielestä maailman seksikkäin tai naisellisin, mutta en halua sellaista miestä jolla on niin kapea käsitys naisellisuudesta tai seksikkyydestä etten kelpaisi hänelle porkkanahousuissa ja Marimekossa. Viestin siis kuitenkin jotain pukeutumisellani, silloinkin kun "en välitä", eli toisin on turha väittää.
Minusta siis AP on täysin oikeassa joten en ihan ymmärrä alapeukkujen määrää.
No voi härregyyd. En viesti koruillani kenellekään yhtään mitään. Rakastan esim. isotätini antamaa hyvin kaunista, antiikkista kultasormusta. Se on aina sormessani. En usko, että kukaan katselee mun sormia. Eikä ole tarkoituskaan.
Samoin omistan medaljongin, joka roikkuu kaulassani. Siinä ovat läheisteni valokuvat. Ei muille arvosteltavaksi tarkoitettu! Nuo ovat osa minua. Ihme vänkäämistä taas.
Mulla on myös "erittäin mukavia päällä"-luottovaatteita, joista tykkään. Olen maksanut niistä hieman enemmän, kun laadukkaammat kestävät ja ovat tyylikkäitä, mutta en mannekeeraa missään, nautin vain olostani, itsekseni.
Totta kai ohikulkijat katsovat yleisilmeen ja luokittelevat johonkin kastiin. On paljon ihmisiä, jotka kertovat esim. yhteiskunnallisen statuksensa muille ulkonäöllisin keinoin, mutta on myös meitä, jotka viisveisaavat mitä muut ovat mieltä. Olen itse niin yksityisyyttänikin suojeleva, etten halua kenenkään arvioivan vaatetustani tai meikkiäni yms.
Älkää yleistäkö.
Sinulla on siis tunneside isotätisi sormukseen. En minä missään vaiheessa väittänytkään, että kaikki vaatteemme ja asusteemme olisi hankittu tai että käyttäisimme niitä siksi, että niissä voi näyttää muiden silmissä tietynlaiselta. Mutta kaikki ulkonäköpainotteiset valintamme ovat nimenomaan muille ihmisille osoitettuja signaaleja siitä, miten toivomme heidän meidät näkevän. Eli esimerkiksi silikonirinnat hankkivalle on tärkeä kokea olevansa nainen rintoineen, näyttääkseen muille ihmisille, että on nainen, jolla on rinnat. Ei niitä hankita siksi, että ne tekisivät hedelmällisemmäksi tai terveemmäksi, vaan siksi, että ne tekevät hedelmällisemmän näköiseksi, jota myös seksikkyydeksi kutsutaan.
ap
Halutaan kokea itsensä kauniina, huoliteltuna, itsevarmana jne. Ei siksi että pyrittäisiin ensi sijaisesti miellyttämään jotakuta tai joitakuita muita. Kaikkia ei voi miellyttää, mutta itseään voi.
No, toisaalta hyvältä näyttäytymisen edut heijastuvat lopulta itseen. Se miltä näytät vaikuttaa aivan kaikkeen (parisuhteisiin, sosiaalisiin suhteisiin, terveyteen, urakehitykseen). Kun näytän hyvältä, teen sen itseäni varten, koska kerään itse prosessin edut lopulta. Kukaan ei tosiasiassa pakota minua laittautumaan tai näyttämään kauniilta.