Lue keskustelun säännöt.
Minua aina vähän ihmetyttää, kun ihmiset sanovat, että haluavat näyttää joltain vain itseään varten
01.07.2018 |
Mitä sillä itseään varten -sanonnalla loppujen lopuksi tarkoitetaan? Elämme yhteiskunnassa, jossa vuorovaikutus toisten ihmisten kanssa on jokapäiväistä. Muut näkevät meidät, me näemme muut (ellemme sitten ole sokeita).
Se, että joku muuttaa omaa ulkonäköään kertoo siitä, että ihminen haluaa antaa muille tietynlaisen kuvan itsestään. On ihan selvää, että jokainen pukeutuu omien ihanteidensa mukaan, mutta jokainen silti joko tietoisesti tai vähintään tiedostamattaan miettiin, mitä muut hänestä ajattelevat, kun hänellä on jokin tietynlainen paita tai kengät.
Väitämme, ettei meitä haittaa, jos kukaan ei pitäisikään meitä hyvännäköisinä, kun olemme ensin luoneet itsestämme sen näköisen kuin millaisena haluamme nähdä itsemme ja millaisena toivoisimme muiden näkevän meidät. Vaikka tiedostaisimme, ettei monikaan meidän ulkonäöstämme pidä, me uskomme siihen, että maailmasta löytyy niitä, jotka pitävät. Se riittää meille, kunhan me ensin itse pidämme itsestämme.
Jos ihminen ei välittäisi ollenkaan muiden mielipiteistä, hän pukeutuisi mustaan jätesäkkiin. Tai ehkei sittenkään. Jopa mustaan jätesäkkiin pukeutuva ihminen miettii, mitä muut hänestä ajattelevat. Jopa siis mustaan jätesäkkiin pukeutuminen yhteiskunnassamme on kapinoinnin väline. Ei sillä kapinoida "vain itseä vastaan" vaan muita ihmisiä ja yhteiskunnassamme vallitsevia normeja ja ihanteita vastaan.
Vaikka juuri silikoni-implantit rintoihinsa asennuttanut henkilö sanoisi, ettei häntä kiinnosta juuri sinun mielipiteesi hänen silikon-implanteistaan, se ei tarkoita sitä, etteikö häntä kiinnostaisi muiden mielipiteet. Jos ihminen pitää jostain, hän uskoo, ettei voi olla ainoa, joka ajattelee samoin. Tällä perusteella meistä jokainen ajattelee, että valintamme ei miellytä kaikkia, mutta se ei ole tavoite - kunhan valintamme miellyttäisi edes joitakin. Ulkonäköihanteemme kertovat meistä ja arvoistamme jotain - siksipä haluammekin tuoda arvojamme ja ihanteitamme omassa ulkonäössämme esille, jotta voisimme löytää kaltaisiamme ihmisiä tekemään elämästämme rikkaamman.
Haluamme näyttää tietynlaisilta nimenomaan herättämään muissa ihmisissä tuntemuksia. Ne tuntemukset, joita haluamme herättää voivat olla joko neutraaleja, positiivisia tai negatiivisia. Jotkut haluavat herättää ulkonäöllään muissa ihailua, toiset hämmennystä.
Jopa minä, joka en halua antaa itsestäni pinnallista kuvaa, haluan omalla ulkonäölläni antaa muille mielikuvia siitä, millainen olen.
On typerää ja naiivia väittää, ettemme haluaisi ollenkaan herättää muissa ihmisissä tuntemuksia ulkonäkömme kautta. Ihminen on niin kehittynyt eläin, että tällainen olisi meissä ylipäätään mahdotonta. Vain kasvi tai peltomyyrän tasolla oleva eläin voi olla sellainen, ettei se aamulla herättyään mieti, miltä se näyttää tai mitä muut hänestä ajattelevat.
Kommentit (72)
Vierailija kirjoitti:
Ap ta vituttaa kun muut näyttää paremmalta kuin hän meikattuna. Hän ei meikkaa ja ei tästä syystä halua muidenkaan meikkaavan. Sitten hän tulee tänne esittämään jotain psykologia ontuvine juttuineen
Minä kyllä meikkaan, kuten jo aiemmassa viestissäni mainitsin. Maailmassa on vaikka kuinka paljon minua kauniimpia naisia enkä koe heidän meikinkäyttöään ongelmaksi itselleni.
Minusta on vain mielenkiintoisia pohtia, miksi me toimimme kuten toimimme ja kuinka paljon monet meistä valehtelevat itselleen.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Halutaan kokea itsensä kauniina, huoliteltuna, itsevarmana jne. Ei siksi että pyrittäisiin ensi sijaisesti miellyttämään jotakuta tai joitakuita muita. Kaikkia ei voi miellyttää, mutta itseään voi.
Mutta oletko miettinyt, mistä olet saanut sen mallin, että voidaksesi hyvin sinun täytyy olla kaunis, huoliteltu ja itsevarma?
ap
Ulkonäkö on osa identiteettiä ja siksi tärkeää nimenomaan itselle. Tämän vuoksi esim monet transsukupuoliset ovat valmiita menemään hyvin radikaaleihin toimenpiteisiin ja korostavat sukupuoltaan pukeutumisen kautta saattaakseen ulkoisen olemuksensa sopusointuun minäkuvansa kanssa itsensä takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Halutaan kokea itsensä kauniina, huoliteltuna, itsevarmana jne. Ei siksi että pyrittäisiin ensi sijaisesti miellyttämään jotakuta tai joitakuita muita. Kaikkia ei voi miellyttää, mutta itseään voi.
Mutta oletko miettinyt, mistä olet saanut sen mallin, että voidaksesi hyvin sinun täytyy olla kaunis, huoliteltu ja itsevarma?
ap
Mieti nyt vähän juttujasi, sinullako sitten on hyinhoipa olo kun olet likainen, paskaisissa vaatteissa ja mahdollisimman rumana liikenteessä? Eiköhän se ole automatio, että jos tuntee itsensä kivan näköiseksi, on helpompi olla. Miksi muut ihmiset täytyy siihen liittää koko ajan?
Vierailija kirjoitti:
Ulkonäkö on osa identiteettiä ja siksi tärkeää nimenomaan itselle. Tämän vuoksi esim monet transsukupuoliset ovat valmiita menemään hyvin radikaaleihin toimenpiteisiin ja korostavat sukupuoltaan pukeutumisen kautta saattaakseen ulkoisen olemuksensa sopusointuun minäkuvansa kanssa itsensä takia.
Mutta olisiko transsukupuolisilla tällaisia paineita näyttää naiselliselta, jos yhteiskuntamme ei odottaisi naiselta tietynlaista ulkonäköä? Eihän silloin voi sanoa, että transsukupuolinen haluaa näyttää naiselta "vain itseään varten" vaan nimenomaan muiden asettamien odotusten mukaisesti.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Halutaan kokea itsensä kauniina, huoliteltuna, itsevarmana jne. Ei siksi että pyrittäisiin ensi sijaisesti miellyttämään jotakuta tai joitakuita muita. Kaikkia ei voi miellyttää, mutta itseään voi.
Mutta oletko miettinyt, mistä olet saanut sen mallin, että voidaksesi hyvin sinun täytyy olla kaunis, huoliteltu ja itsevarma?
En tässä nyt puhu itsestäni. Olen susiruma introvertti joka pukeuttuu kulahtaneeseen tpaitaan ja farkkuihin :) Mutta uskon että ulkonäkö on monille nimenomaan identiteettin, heidän oman sisäisen kokemuksensa ilmaisuväline.
ap
Älä esiinny minuna, kiitos.
oikea ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Halutaan kokea itsensä kauniina, huoliteltuna, itsevarmana jne. Ei siksi että pyrittäisiin ensi sijaisesti miellyttämään jotakuta tai joitakuita muita. Kaikkia ei voi miellyttää, mutta itseään voi.
Mutta oletko miettinyt, mistä olet saanut sen mallin, että voidaksesi hyvin sinun täytyy olla kaunis, huoliteltu ja itsevarma? Ap
En tässä nyt puhu itsestäni. Olen susiruma introvertti joka pukeuttuu kulahtaneeseen tpaitaan ja farkkuihin :) Mutta uskon että ulkonäkö on monille nimenomaan identiteettin, heidän oman sisäisen kokemuksensa ilmaisuväline.
Sori meni edellä vastaus lainausmerkkien väliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Halutaan kokea itsensä kauniina, huoliteltuna, itsevarmana jne. Ei siksi että pyrittäisiin ensi sijaisesti miellyttämään jotakuta tai joitakuita muita. Kaikkia ei voi miellyttää, mutta itseään voi.
Mutta oletko miettinyt, mistä olet saanut sen mallin, että voidaksesi hyvin sinun täytyy olla kaunis, huoliteltu ja itsevarma?
ap
Mieti nyt vähän juttujasi, sinullako sitten on hyinhoipa olo kun olet likainen, paskaisissa vaatteissa ja mahdollisimman rumana liikenteessä? Eiköhän se ole automatio, että jos tuntee itsensä kivan näköiseksi, on helpompi olla. Miksi muut ihmiset täytyy siihen liittää koko ajan?
Ei todellakaan ole. Puhtaus ja ulkonäkö ovat minulle kuitenkin eri asioita. Puhdas ja hyvinvoiva voin hyvinkin olla vaikka rönttäisissä kotivaatteissa, kunhan ne ovat puhtaat. En koe olevani ruma silloin, kun olen kotona rönttäisissä vaatteissa. En vain ole silloin yhteiskuntamme asettaminen ihanteiden mukainen, mutta sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, millainen olo minulla on. Oma hyvä oloni tulee nimenomaan siitä että olen puhdas ja että voin sisäisesti hyvin.
ap
Ajattelet asiaa ihan liian syvällisesti, en jaksanut edes lukea, joten vastaan vain mitä itselleni tarkoittaa ”näyttää joltain” vain itseä varten. En käytä muuta (fillereitä ym) kuin meikkejä. Mä rakastan laittautua. Mulle tulee hyvä mieli kun saan viimeistellyn ulkonäön ja piirteet esiin. Meikkaam myös viikonloppuna. Ihan jo aamutoimiksi, se on minusta mukavaa.
Ei kukaan muu (mieheni lisäksi) minua välttämättä edes näe, mutta tykkään vaan näyttää kivalta:
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyppisin tissikarvani autiolla saarellakin, koska ne ovat minusta ällöjä. Eikä niitä nytkään näe muut kuin minä.
Olen ollut koko viikonlopun yksin kotona ja kyllä mulla on päällä kauniit ja siistit vaatteet, joita katsellessa tulee hyvä mieli ja jotka myös tuntuvat hyvältä päällä. Voisihan sitä laittaa jonkun vanhan kulahtaneet ison t-paidan ja repaleiset ja nyppyiset verkkarit... mutta olo itsellä ei sitten vaan olisi niin hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ulkonäkö on osa identiteettiä ja siksi tärkeää nimenomaan itselle. Tämän vuoksi esim monet transsukupuoliset ovat valmiita menemään hyvin radikaaleihin toimenpiteisiin ja korostavat sukupuoltaan pukeutumisen kautta saattaakseen ulkoisen olemuksensa sopusointuun minäkuvansa kanssa itsensä takia.
Mutta olisiko transsukupuolisilla tällaisia paineita näyttää naiselliselta, jos yhteiskuntamme ei odottaisi naiselta tietynlaista ulkonäköä? Eihän silloin voi sanoa, että transsukupuolinen haluaa näyttää naiselta "vain itseään varten" vaan nimenomaan muiden asettamien odotusten mukaisesti.
ap
Yhteiskunta ei odota naiselta tietynlaista ulkonäköä. Kukin saa määrittää tyylinsä itse. Transnaiset haluavat itse korostaa naisellisuuttaan yleensä enemmän kuin cis-naiset keskimäärin.
Vierailija kirjoitti:
”Dokkarissa eräs silikonit ottanut sanoi, että "nyt vartaloni TUNTUU kokonaiselta. Olin kuin väärässä ruumiissa". Samoin leikkautetaan hörökorvat, kun ne vaivaavat, vaikka voisivat hyvin olla piilossa hiusten alla”
Johtuisikohan nämäkin ”puutteet” siittä että toista on nälvitty pienistä tisseistä ja unelmajulkkis tms on isotissinen ja hän näkee että varsinkin teinipojat kuolaavat isojen tissien perään niin toki nuori teini-iässä oleva saa päähänsä ”ongelman” että pakko saada isot tissit. Ja tämä korvatyyppi kuullut haukkumista korvista ja tehnyt niistä itse itselleen ongelman ja välttelee niiden näyttöä koska pelkää juurikin muiden mielipiteitä koska kuullut niin paljon negaa?
Tietenkin jos oikeasti on rintasyöpä niin ymmärrän hyvin silikonit tai jos ne korvat esim tulehtuu tms höröisyyden takia, mutta se että se tehtäisiin muuten täysin itselle välittämättä muiden mielipiteistä kuulostaa feikiltä.
Itse (ja esim mieheni) kyllä myöntää että ulos mennessä on kiva näyttää hyvältä ja laittautua ja syy juurikin se mitä muut ajattelee meistä. Täällä oli aiemmin kommentti jossa joku kertoi meikkaavansa itsensä vuoksi, mutta silti valitti työkavereiden homsuisesta ulkonäöstä. Eli siis itse tuomitsee ja on tärkeä että on itse siisti muiden silmissä.
En voi sanoa kenenkään puolesta mitään. Jos joku sanoo noin, en viitsi valehtelijaksikaan väittää. Omasta puolestani kerroin, kuinka pienet lattatissit tuntuivat surullisilta. Ja kun ne sitten kasvoivat, olin onnellinen, koska olin kokonainen. Vaatteetkin istuvat nyt hyvin. En mieti mitä mieltä muut tisseistäni ovat :D Näin nyt vaan tunnen, en valehtele, enkä kaunistele asioita. Silti vaan jankutetaan, ettei pidä paikkaansa.
Ihmeellistä jyräämistä. Ei ihmisiä voi laittaa samaan muottiin. Ne jotka täällä laillani sanovat, etteivät ole muista ja muiden mielipiteistä riippuvaisia, saavat olla, miksi pitää vängätä?
Totta helkutissa on isoja massoja, jotka elävät pinnallisina koko ajan tiedostaen oman ulkonäkönsä ja tehostaen sitä muiden silmiin sopivaksi. Minulle se on aina ollut vierasta ja vastenmielistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esteettisille ihmisille ulkonäkö on tärkeää kaikessa esim sisustus, puutarha yms. Miksi ei sitten oma ulkonäkö? Se miellyttää heidän omaa silmäänsä. (Huom. en puhu nyt itsestäni. Lojun nytkin rikkinäisessä paidassa.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap ta vituttaa kun muut näyttää paremmalta kuin hän meikattuna. Hän ei meikkaa ja ei tästä syystä halua muidenkaan meikkaavan. Sitten hän tulee tänne esittämään jotain psykologia ontuvine juttuineen
Minä kyllä meikkaan, kuten jo aiemmassa viestissäni mainitsin. Maailmassa on vaikka kuinka paljon minua kauniimpia naisia enkä koe heidän meikinkäyttöään ongelmaksi itselleni.
Minusta on vain mielenkiintoisia pohtia, miksi me toimimme kuten toimimme ja kuinka paljon monet meistä valehtelevat itselleen.
ap
Niin, sinäkin olisit voinut pohtia tätä siellä ihan omassa pienessä mielessäsi. Ilmeisesti piti kuitenkin saada tätä mielipiteellesi vahvistusta kirjoittamalla se tänne. Eli ihan samaan tapaan mietit mitä muut sinusta ajattelevat. Olet siis ihan yhtälailla aivopesty ja valehtelet itsellesi, jos muuta väität.
Eikö?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
”Dokkarissa eräs silikonit ottanut sanoi, että "nyt vartaloni TUNTUU kokonaiselta. Olin kuin väärässä ruumiissa". Samoin leikkautetaan hörökorvat, kun ne vaivaavat, vaikka voisivat hyvin olla piilossa hiusten alla”
Johtuisikohan nämäkin ”puutteet” siittä että toista on nälvitty pienistä tisseistä ja unelmajulkkis tms on isotissinen ja hän näkee että varsinkin teinipojat kuolaavat isojen tissien perään niin toki nuori teini-iässä oleva saa päähänsä ”ongelman” että pakko saada isot tissit. Ja tämä korvatyyppi kuullut haukkumista korvista ja tehnyt niistä itse itselleen ongelman ja välttelee niiden näyttöä koska pelkää juurikin muiden mielipiteitä koska kuullut niin paljon negaa?
Tietenkin jos oikeasti on rintasyöpä niin ymmärrän hyvin silikonit tai jos ne korvat esim tulehtuu tms höröisyyden takia, mutta se että se tehtäisiin muuten täysin itselle välittämättä muiden mielipiteistä kuulostaa feikiltä.
Itse (ja esim mieheni) kyllä myöntää että ulos mennessä on kiva näyttää hyvältä ja laittautua ja syy juurikin se mitä muut ajattelee meistä. Täällä oli aiemmin kommentti jossa joku kertoi meikkaavansa itsensä vuoksi, mutta silti valitti työkavereiden homsuisesta ulkonäöstä. Eli siis itse tuomitsee ja on tärkeä että on itse siisti muiden silmissä.
En voi sanoa kenenkään puolesta mitään. Jos joku sanoo noin, en viitsi valehtelijaksikaan väittää. Omasta puolestani kerroin, kuinka pienet lattatissit tuntuivat surullisilta. Ja kun ne sitten kasvoivat, olin onnellinen, koska olin kokonainen. Vaatteetkin istuvat nyt hyvin. En mieti mitä mieltä muut tisseistäni ovat :D Näin nyt vaan tunnen, en valehtele, enkä kaunistele asioita. Silti vaan jankutetaan, ettei pidä paikkaansa.
Ihmeellistä jyräämistä. Ei ihmisiä voi laittaa samaan muottiin. Ne jotka täällä laillani sanovat, etteivät ole muista ja muiden mielipiteistä riippuvaisia, saavat olla, miksi pitää vängätä?
Totta helkutissa on isoja massoja, jotka elävät pinnallisina koko ajan tiedostaen oman ulkonäkönsä ja tehostaen sitä muiden silmiin sopivaksi. Minulle se on aina ollut vierasta ja vastenmielistä.
Kyllä mä ymmärrän, että rintojen luonnollinen kasvaminen tuntuu varmasti hyvältä, sehän on tervettä, yksi naiseksi kehittymisen merkeistä, ei mikään sairauden oire. Siksi sanoinkin, ettei silikonirinnat ole sama asia kuin luomurinnat.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap ta vituttaa kun muut näyttää paremmalta kuin hän meikattuna. Hän ei meikkaa ja ei tästä syystä halua muidenkaan meikkaavan. Sitten hän tulee tänne esittämään jotain psykologia ontuvine juttuineen
Minä kyllä meikkaan, kuten jo aiemmassa viestissäni mainitsin. Maailmassa on vaikka kuinka paljon minua kauniimpia naisia enkä koe heidän meikinkäyttöään ongelmaksi itselleni.
Minusta on vain mielenkiintoisia pohtia, miksi me toimimme kuten toimimme ja kuinka paljon monet meistä valehtelevat itselleen.
ap
Niin, sinäkin olisit voinut pohtia tätä siellä ihan omassa pienessä mielessäsi. Ilmeisesti piti kuitenkin saada tätä mielipiteellesi vahvistusta kirjoittamalla se tänne. Eli ihan samaan tapaan mietit mitä muut sinusta ajattelevat. Olet siis ihan yhtälailla aivopesty ja valehtelet itsellesi, jos muuta väität.
Eikö?
Tietenkin mietin, mitä muut minusta ajattelevat. Olenko minä jossain väittänyt, että olisin jotenkin poikkeava yksilö?
ap
Meikkasin n. 13-vuotiaasta 25-vuotiaaksi joka päivä. Vaikken olisi tavannut ketään koko päivänä. En kestänyt katsoa ihoani "paljaana". Vaatteet puolestaan olivat mitä tahansa isän tai isäpuolen vanhoista kirpparilöytöihin tai alerekistä vedettyyn parin euron löytöön (mm. limenvihreä villapaita piippukauluksella, sinapinväriset housut jotka kaksi numeroa liian suuret ja poikakaverin äidiltä saadut varrelliset talvilenkkarit). Ajattelin, että parasta mitä voin ulkonäköni eteen tehdä on piilottaa virheet. Meikkivoiteella, peitevoiteilla, hiusvärillä, löysillä vaatteilla.
Sitten tuli aika, jolloin enemmän varaa panostaa vaatteisiin. Valitsin oikeasti silmääni miellyttäviä kokonaisuuksia ja neutraalit värit. Meikkauksen jätin melkein kokonaan. Käytin mekkoja, sukkahousuja ja korkkareita. En tehdäkseni keneenkään muuhun vaikutusta kuin itseeni; minäkin pystyn tähän, voin olla naisellinen!
Veikkaan, että aika moni muu löytää tuon vaiheen jo nuorempana ja se liittyyn nimenomaan siihen, miten siirtyy itse tytöstä naiseksi. Ei siihen, miten saisi miesten / naisten katseet kääntymään, vaan miten voisi sopivalla tavalla elää sukupuolirooliaan. Kuten omat kauneusihanteet. Olla paras versio itsestään.
Todella moni tuntuu käsittävän AP:n väärin. Eihän hän missään vaiheessa ole sanonut, ettei itse tekisi samoin tai että olisi jotenkin hölmöä ehostaa ulkonäköään. AP vain pohtii, tekeekö kukaan sitä todellakin "vain itseään varten" eikä tuohon varmasti löydy helppoa vastausta, sillä ihminen on sosiaalinen eläin ja siksi uskon itse, että aivan kaikkeen tekemiseemme jollain tavalla vaikuttaa yhteisö, jossa elämme.
Mietin tuota meikkaamista tai vapaapäivinä hyvin pukeutumista esimerkiksi. En todellakaan meikkaa koskaan silloin, kun ei ole pakko, mutta sitten taas toisinaan meikkaan huvikseni ja leikkiäkseni väreillä. Lopputulos tuskin on minkään kauneusihanteen tai normin mukaista, mutta minusta on hauskaa maalata itseäni. En tosin tiedä, tekisinkö sitä jos olisin kasvanut tyhjiössä ilman muiden ihmisten vaikutusta, sillä en tiedä olisinko kyllin luova keksimään jotain niin hauskaa kuin itsensä koristeleminen väreillä. Se on täysin yhteiskunnan vaikutusta, että laatikostani ylipäätään kosmetiikkaa löytyy. En käy suihkussa huvikseni jos en ole menossa minnekään tai tapaamassa ketään, ellen ole todella likainen (silloin haisen jo häiritsevästi omaankin nenääni).
Kuitenkin uskon myös, että ihminen on myös esteetikko (perustuuhan parinvalintakin monilta osin visuaalisuuteen), joten voisin kuvitella, että myös puhtaasti itseä varten tehtyä "sukimista" tapahtuu. On vain todella hankalaa vetää rajaa siihen, missä vaiheessa ehostautumiseen on vaikuttanut ympäristön hienovaraiset signaalit esimerkiksi puhtauden, siisteyden saati näyttävyyden merkityksestä laumaan hyväksymiselle.
Lisäksi tässä tuntuu nyt myös siltä, että monia haittaa se, että pidettäisiin pinnallisena tai yhteiskunnan asettamien normien mukaan elävänä. Totta, että nykyään korostetaan yksilöllisyyttä ja oman polun kulkemista, ja etenkin vaatimattomaan suomalaiseen kulttuuriin kuuluu se että pinnallisuutta pidetään jopa tyhmyyden merkkinä, mutta se ei ole kovin todenmukainen kuva ihmisestä. Psyykemme on rakennettu siten, että muodostamme luontaisesti ryhmiä ja yhteisöjä, joissa vallitsevat tietyt kirjoittamattomat säännöt ja kulttuuri, jotta voimme tuntea olomme turvalliseksi kyseisessä ryhmässä tai yhteisössä. Tämä koskee kaikkia käyttäytymisen muotoja, myös ulkonäköön, terveyteen ja hygieniaan liittyviä. Ei se ole mikään häpeä olla osa tätä suurta laumaa, sillä sehän kertoo ihmisessä vain siitä, että osaa lukea näitä sosiaalisia vinkkejä ja on siten täysin normaali ja keskiverto, hyvin toimiva yksilö.
Kyllä minä aika usein ihan niinä päivinä, jolloin tiedän, etten mene mihinkään eikä kukaan tule käymään pukeudun nätisti, pesen hiukset ja meikkaan vähän. Olettaisin tekeväni sen ihan vain itseni takia.
Voin kyllä pukeutua kuin kassialma ja lähteä ostamaan ruohonleikkuriin bensaa läheiseltä vilkkaalta abcltä, tosin silloin huomaan saavani katseita ja ihan ajatuksesta että turistit ajattelevat kotipaikkakunnallani asuvan metsäläisiä, häpeilen ajattelemattomuuttani pukeutumisessa.