Lue keskustelun säännöt.
Katkeruus miehen vanhempia ja sisaruksia kohtaan - onko muita, joita miehen sukulaiset ovat kohdelleet törkeästi?
30.06.2018 |
Miten tästä katkeruudesta pääsee irti? Miten mun pitää järjestellä tämä asia oman pääni sisällä, ettei katkeruus nakerra tällä tavalla? Minun tilanne:
Miehen vanhemmat ja kaksi siskoa ovat käytöksellään pilanneet kaikki tärkeimmät tilaisuutemme; häät ja kummankin lapsemme ristiäiset. Olen tehnyt kaikkeni noissa tilaisuuksissa, etten antaisi "virtahevon olohuoneessa" viedä kaikkea energiaani ja häiritä tärkeänä päivänä, mutta kyllä se valitettavasti niin on, että ei sitä käytöstä voi parhaalla tahdollakaan täysin ignoorata.
Esimerkinomaisesti voisin kertoa kuopuksen ristiäisistä sellaista, että miehen äiti kiusasi meitä ilkeilemällä tarjoiluista, järjestelyistä, ym. Miehen isä mulkoili minua, eikä puhunut minun eikä sukulaisteni kanssa mitään koko tilaisuuden aikana. Kaikki oli huonosti ja se näytettiin mykkäkoululla, mulkoilulla ja ilkeilyllä. Tässä tosiaan vain yksi tilaisuus. Esimerkkejä on kymmeniä; toinen toistaan inhottavampia tilanteita, joissa meitä on nolattu, kiusattu, meille on veetuiltu jne.
Emme ole juurikaan tekemisissä, näiden yllä mainittujen asioiden takia. Nyt on kuitenkin tulossa tilaisuus, josta emme vain voi olla pois. Katkeruus ja menneet pahat teot hiipivät mieleen, miten kestän?!?
Onko täällä muita, joilla on todella hankalat ja passiivisen aggressiiviset sukulaiset puolison kautta? Mietin jo sellaistakin, että olisiko pitänyt tajuta tämä jo seurusteluvaiheessa ja jättää mies silloin - sukulaisten takia?! Tiedän, että ajatus on hullu, mutta kaikkea tulee mieleen, niin väsynyt olen.
MITEN te, joilla jotain vastaavaa on, olette saaneet asian jollain tasolla omassa mielessä siedettäväksi?
Niin ja keskustelu ei tosiaan auta, sitä on kerran ikävä kyllä yritetty. Edelleen toisinaan mietin, että pitäisikö mun erota, niin kauheita he ovat ja niin paljon he onnistuvat vaikuttamaan elämäämme inhottavalla ja aggressiivisella käytöksellään.
Kommentit (60)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä mahtaa olla nämä ilkeilyt?
Olin pari kuukautta sitten ristiäisissä, joissa lapsen äiti valitti, miten anoppi ilkeilee. Minä en kuullut mitään ilkeää sellaisissa toteamuksissa kuin "olipa parkkipaikalla ahdasta" tai "ai te löysitte sinisen pöytäliinan" tai "pitäisköhän sille mummille hakea varmuudeksi hartiahuivi". Lapsen äiti kuuli nämä toisin eli "valitsitte huonon juhlapaikan, kun tänne ei mahdu autot ovenpieleen", "anopin mielestä vain valkoinen pöytäliina on sopiva" ja "täällä on kylmä, tahallaan vilustutatte vanhan isoäidin".
Jotkut ovat kuten ap, valmiita kuulemaan vain ikäviä asioita.
Satuit olemaan kuulemassa juuri mainitsemasi anopin kommentit ja sitten äiti silmät kirkkaina sanoitti uudelleen anopin sanomiset sinulle. :D Kyllä olet vikkelä. Mitä siellä ristiäisissä teit, kun vaikutat itse vähän ilkeältä?
Käytännössä olin koko ajan sen vauvan äidin vierellä, mitä nyt kerran kävin vessassa. Kanniskelin vauvaa, kaadoin kahvia, lopuksi autoin tiskaamisessa. Kuulin todennäköisesti kaiken, mitä tuo anoppi sanoi miniälleen enkä kuullut niitä asioita lainkaan sillä tavalla, kuin lapsen äiti lopuksi tilaa siivotessamme ne esille toi.
Osa haluaa kuulla kaiken omalla negatiivisella tavallaan juuri kuten ap ja tuo kummilapseni äiti tekevät. Heille on oudolla tavalla tärkeää koko ajan etsiä muiden sanomisista passiivis-agressiivista sivujuonnetta, vaikka sitä ei olisi. Osa ihmisistä on uhriutujia, jotka etsivät muista syytä pahalle ololleen. Ap:lle mikä tahansa suku olisi yhtä paha, aina hän löytäisi muista vikoja.
Tuollaisia ihmisiä todella on. Eräs työkaverini on juuri sellainen etten enää uskalla juuri puhua hänelle kun kaikki kääntyy muka loukkaukseksi. Enkä ole ainoa joka on tämän huomannut
Mutta et voi tietää onko AP sellainen.
Kun on myös v****maisia ja ilkeitä ( kateellisia?) perheenjäseniä olemassa.
Tosin jos aplla on puhtaat jauhot pussissa niin hän voi kaikessa rauhassa ottaa etäisyyttä justiin niin paljon kuin tarvii ja thats it..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etäisyyttä voi ottaa, mutta se on joskus tosi surullista. Minulla ja ystävälläni on molemmilla se tilanne, että lähisuvut ovat tosi pienet. Sitten ihan lähellä on ihminen, joka olisi todella tervetullut ja tarpeellinen perheenjäsen, mutta josta on pakko pitää etäisyyttä hänen häiriintyneisyytensä vuoksi. Eli se muutenkin pieni suku pienenee olemattomaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eroa AP!
Mun eksän koko perhe kiusasi mua ja mun exää. En enää jaksanut sitä ja otin eron. Tuntui todella pahalta kuulla sitä jatkuvaa piikittelyä, ilkeilyä ja huutamista. Meni kauan, ennen kuin toivuin asiasta.
Mä en tiedä, mistä tuo kiusaaminen johtui eikä tiennyt eksäkään. Mutta mä uskon, että takana on kateus, koska olin tosi ystävällinen aina heille enkä sanonut koskaan mitään ilkeetä.
Mä en oikeen osaa sanoa muuta kun, että yritä ajatella niin, ettei vika ole sinussa, vaan kiusaajilla on itsellään joku ongelma. Yleensä nämä ihmiset ovat niitä, jotka ovat epäonnistuneet joskus elämässä ja yrittävät kitkeä pahaa oloansa muihin. Syy voi olla myös yksinkertaisesti riippuvuussuhde lapseen. Pelätään, että oma lapsi " menetetään" tai sisaruussuhde erkanee puolison myötä.
Pää pystyyn AP! Olet upea ihminen ja rohkea, kun olet ottanut heidän kanssaan asian puheeksi. Jätä heidät omaan arvoon ja ole onnellinen:) jaksuhalit <3Oikeesti!?!
Miksi te ette eksän kanssa ottaneet yhdessä eroa noista ilkeilevistä sukulaisista?
Jos siis liitto oli muuten onnellinen.
Ellei ollut niin turha koko syytä erosta vierittää sukulaisten niskoille vaikka olisivat surkeita ihmisiä.
Vaikka suhde olisi onnellinen, niin ei kukaan ihminen kauaa jaksa katsella kiusaamista. Kyllä perhe oli syynä eroomme. En minä voi painostaa ketään katkaisemaan välejä omaan perheeseen. Ajatteletko tosiaan, että kiusaaminen olisi loppunut , kun katkeisemme välit? :D
Anoppi vihaa yleensä miniöitään ja appiukko inhoaa vävyjään. Joskus tilanne on se, että anoppi ja appiukko vihaavat sekä miniöitään ja vävyjään. Hankalat isovanhemmat manipuloivat aikuisia lapsiaan ja omivat lapsenlapsiaan.
Paras apu on hyvä välimatka - vähintään 500 kilometriä suuntaansa. Yhteydenpidon ja kyläilyn tuntuva vähentäminen auttaa myös. Välien katkaiseminen on äärimmäinen keino, jos appivanhempien käytös ei keskustelusta huolimatta muutu. Jokaisella ihmisellä on oikeus puolustaa itseään, omaa perhettään ja kotirauhaansa.
Syitä oli muitakin mutta tämä oli yksi - erottiin.
Huh mikä helpotus se oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen verran pitää olla selkärankaa ettei mene haukuttavaksi mihinkään. Ei tupata jos ei tykätä. Miehen isä ja akkansa ei tykännyt minusta ja vain mies kävi heillä joskus kylässä. Lapsetkin kävi joskus paitsi tyttö lopetti käymästä teininä kun sai paskaa kohtelua ilman mitään syytä. Siis mies ja poika kelpasi mutta minä ja tytär ei. Ihan sama. Pitäköön tunkinsa. No nyt ovat jo kuolleet...
Anoppi ja hänen siskonsa aina kehuivat ja ylistivät minulle kilpaa mieheni vanhinta siskoa ja hänen lapsiaan. Kuuntelin vaan ja nyökyttelin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä mahtaa olla nämä ilkeilyt?
Olin pari kuukautta sitten ristiäisissä, joissa lapsen äiti valitti, miten anoppi ilkeilee. Minä en kuullut mitään ilkeää sellaisissa toteamuksissa kuin "olipa parkkipaikalla ahdasta" tai "ai te löysitte sinisen pöytäliinan" tai "pitäisköhän sille mummille hakea varmuudeksi hartiahuivi". Lapsen äiti kuuli nämä toisin eli "valitsitte huonon juhlapaikan, kun tänne ei mahdu autot ovenpieleen", "anopin mielestä vain valkoinen pöytäliina on sopiva" ja "täällä on kylmä, tahallaan vilustutatte vanhan isoäidin".
Jotkut ovat kuten ap, valmiita kuulemaan vain ikäviä asioita.
Hyvin tyypillisesti ne ilkeilijät tekee sen ilkeilyn salassa, eikä ulkopuoliset ymmärrä sitä.
Noita sun kuulemiasi kohtiakin on edeltänyt luultavasti vaikka mitä, on mäkätetty jo viikkotolkulla pohjia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eroa AP!
Mun eksän koko perhe kiusasi mua ja mun exää. En enää jaksanut sitä ja otin eron. Tuntui todella pahalta kuulla sitä jatkuvaa piikittelyä, ilkeilyä ja huutamista. Meni kauan, ennen kuin toivuin asiasta.
Mä en tiedä, mistä tuo kiusaaminen johtui eikä tiennyt eksäkään. Mutta mä uskon, että takana on kateus, koska olin tosi ystävällinen aina heille enkä sanonut koskaan mitään ilkeetä.
Mä en oikeen osaa sanoa muuta kun, että yritä ajatella niin, ettei vika ole sinussa, vaan kiusaajilla on itsellään joku ongelma. Yleensä nämä ihmiset ovat niitä, jotka ovat epäonnistuneet joskus elämässä ja yrittävät kitkeä pahaa oloansa muihin. Syy voi olla myös yksinkertaisesti riippuvuussuhde lapseen. Pelätään, että oma lapsi " menetetään" tai sisaruussuhde erkanee puolison myötä.
Pää pystyyn AP! Olet upea ihminen ja rohkea, kun olet ottanut heidän kanssaan asian puheeksi. Jätä heidät omaan arvoon ja ole onnellinen:) jaksuhalit <3Oikeesti!?!
Miksi te ette eksän kanssa ottaneet yhdessä eroa noista ilkeilevistä sukulaisista?
Jos siis liitto oli muuten onnellinen.
Ellei ollut niin turha koko syytä erosta vierittää sukulaisten niskoille vaikka olisivat surkeita ihmisiä.Vaikka suhde olisi onnellinen, niin ei kukaan ihminen kauaa jaksa katsella kiusaamista. Kyllä perhe oli syynä eroomme. En minä voi painostaa ketään katkaisemaan välejä omaan perheeseen. Ajatteletko tosiaan, että kiusaaminen olisi loppunut , kun katkeisemme välit? :D
Ei ne miehen sukulaiset ole hänen oma perheensä. Sinä olit.
Ja sehän on ihan sama mitä ne kiusaajat puuhaa, kun ette ole tekemisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap on loukannut miehensä perhettä todella pahasti ei kukaan ole huvikseen ilkeä ja kuittaile ellei poika sitten ole jo kotona käyttäytynyt huonosti ja ole perheen musta lammas.
Vierailija kirjoitti:
Sen verran pitää olla selkärankaa ettei mene haukuttavaksi mihinkään. Ei tupata jos ei tykätä. Miehen isä ja akkansa ei tykännyt minusta ja vain mies kävi heillä joskus kylässä. Lapsetkin kävi joskus paitsi tyttö lopetti käymästä teininä kun sai paskaa kohtelua ilman mitään syytä. Siis mies ja poika kelpasi mutta minä ja tytär ei. Ihan sama. Pitäköön tunkinsa. No nyt ovat jo kuolleet...
Meillä tuossa vaiheessa miehen äiti mielisteli lapsemme puolelleen ja nyt lapset arvostelevat mua kun en käy anoppilassa. Appivanhemmat ei taida kuolla koskaan. Minä olenkin nyt yllättäen meidän perheen tuhooja ei anoppi josta kaikki paha alkoi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun miehellä on vaikea suku. Mutta nyt se on ns. lusittu. Kuopuksen ylppärien jälkeen lopetin yhteydenpidon kokonaan. Miehen siskon lapsen rippijuhlissa kävin mutta muut pippalot jätin väliin ja mitään kortteja en enää lähetä.
Ap. Kaikista tilaisuuksista voi olla pois. Ainoa on omat hautajaiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki riippuu itsestä, ei kai kukaan yksin riitele.
Ap:ssa on joku miehen perhettä ärsyttävä piirre ja ap on siitä tietoinenkin. Ei riitaa ole yksinpuolin.
Ei kannata tavata tuollaisia ihmisiä enää ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Ap:ssa on joku miehen perhettä ärsyttävä piirre ja ap on siitä tietoinenkin. Ei riitaa ole yksinpuolin.
Ei, kyllä jotkut vaan on ilkeitä kuspäitä.
Vierailija kirjoitti:
Ap on loukannut miehensä perhettä todella pahasti ei kukaan ole huvikseen ilkeä ja kuittaile ellei poika sitten ole jo kotona käyttäytynyt huonosti ja ole perheen musta lammas.
Jos ihminen voi olla julma jopa omia lapsiaan kohtaan, niin miksei lapsen puoliso tai kuka tahansa muu ihminen voisi muka olla ilkeyden kohde?
Minä ihmettelin ensin sitä, mitä ystäväni puhui anopistaan ja hänen edesottamuksista, vaikutti ihan tavalliselta tyypiltä yhteisissä juhlissa. Ystäväni onneksi kuitenkin kuulin ja näin lopulta riittävästi ja pystyin asettumaan aidosti hänen tuekseen vaikeassa tilanteessa. Ystäväni perhe on kokenut parhaaksi ja ainoaksi keinoksi leikata miehen lähisuvun elämästään. Mitään wt-taustaa ei ole kummallakaan, ilkeitä ja häiriintyneitä ihmisiä voi olla missä tahansa luokassa.