Äitini arvostelee hiuksiani jatkuvasti!
Olen 33-vuotias mies. Vuosi sitten päätin alkaa kasvattamaan pitkiä hiuksia, noin niinku vaihtelun vuoksi. Pitkiä hiuksia minulla ei ole ennen ollut.
Äitini on huomauttanut viimeisen puolen vuoden ajan jatkuvasti, että "milloin menet parturiin" tai "eikö nuo hiukset pitäisi jo leikata"?
Viikon päästä on häät ja äitini soitti taas tänään ja muistutti, että "menet sitten parturiin ennnen niitä häitä!"
En ymmärrä, mitä se äidilleni kuuluu minkälaiset hiukset minulla on? Hän kohtelee minua kuin jotain 10-vuotiasta pikkupoikaa. Ja nämä hiukset oli vaan yksi esimerkki, hän komentelee minua myös muissa asioissa. Äitini on syntynyt 50-luvulla, joten monesti hänen mielipiteensä ovat hyvin vanhanaikaisia.
En jaksa enää äitiäni ja hänen jatkuvaa arvostelua. Mitä minun pitää sanoa hänelle, että hän lopettaa minun arvostelun.
Kommentit (8)
Sama se oli mullakin. Olen nainen. Äiti aina ehdotti, että menisit nyt kampaajalle. Ei, kun halusin pitkän tukan, mikä minulla on vieläkin. Kumma kun ei mikään kelvannut. Pidä vain oma pääsi.
Kannattaa sanoa ihan suoraan, että tuon pitää nyt loppua. Sä oot aikuinen ihminen ja päätät hiuksistasi ja kaikesta muustakin itse.
Mun äiti myös arvostelee mm mun ripsiä ja kulmakarvoja, hiuksia ja vaatteita :D siinäs arvostelee, mä en jaksa enää välittää, kauheeta ku pitäs vissiin näyttää samalta kun hän :)
No tässä voi joko antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, tai sitten voi kertoa äidille että olet jo aikuinen ja päätät itse hiuksistasi ja koet ärsyttävänä että puuttuu asiaan. Kysy määräilikö hänen oma äitinsä hänen hiuksistaan kun oli 33.
Minun äitini arvostelee painoani. Olen ihan kypsä. Nyt sanoo, että olen aivan liian lihava ja sairaudet tulee eikä läskit lähde koskaan tai jää ainakin löysät nahat jne. kaikkea negatiivista (no joo 8 kiloa ylipainoa tullut stressin myötä, joita koitan hiljaisesti pudottaa). Sitten taas aiemmin valitti, että olen aivan liian laiha ja se ei sovi minulle yhtään, vaikka olin normaalipainossa ja voin hyvin. En vaan jaksa kuunnella. Olen siis yli 40 v. Päätin etten ole enää tekemisissä, kuin harvoin.
Itsellänikin äitini omistushalu ja määräily alkaa tökkimään.
Äitini oli aivan ihana äiti lapsuuden ajan. Mutta kun kasvoin aikuiseksi, hänellä ei ole ollut enää mitään hajua miten käyttäydytään aikuisen lapsen kanssa. Kun lapsi kasvaa aikuiseksi ei sitä kohdella enää samalla tavalla, kuin pikkulasta! Ts. äitini osasi olla äiti kuin olin pikkulapsi, mutta ei osaa enää olla äiti kun olen aikuinen.
Omasta mielestäni oma äitini pukeutuu toisinaan tökerösti ja hiukset ovat värjätty rumasti tms. Mutta ikinä en ole arvostellut tai huomauttanut hänen tyylistään.
Laitat välit poikki. Ei se lopu ennen kuin se kuolee.