Katkeruus miehen vanhempia ja sisaruksia kohtaan - onko muita, joita miehen sukulaiset ovat kohdelleet törkeästi?

Vierailija kirjoitti:

Onhan se kurjaa kun poika nai alemmasta sosiaaliluokasta. Miniä osaa edes juhlia asianmukaisesti järjestää. Sukulaisia miniän puolelta saa hävetä. Ikävää kaikille.

Sitä niität mitä olet kylvänyt. Katse peiliin, mitä virheitä tulikaan tehtyä kasvatuksessa? Et osannut tukea pojan itsetuntoa?

Eroa AP!

Mun eksän koko perhe kiusasi mua ja mun exää. En enää jaksanut sitä ja otin eron. Tuntui todella pahalta kuulla sitä jatkuvaa piikittelyä, ilkeilyä ja huutamista. Meni kauan, ennen kuin toivuin asiasta.

Mä en tiedä, mistä tuo kiusaaminen johtui eikä tiennyt eksäkään. Mutta mä uskon, että takana on kateus, koska olin tosi ystävällinen aina heille enkä sanonut koskaan mitään ilkeetä.

Mä en oikeen osaa sanoa muuta kun, että yritä ajatella niin, ettei vika ole sinussa, vaan kiusaajilla on itsellään joku ongelma. Yleensä nämä ihmiset ovat niitä, jotka ovat epäonnistuneet joskus elämässä ja yrittävät kitkeä pahaa oloansa muihin. Syy voi olla myös yksinkertaisesti riippuvuussuhde lapseen. Pelätään, että oma lapsi " menetetään" tai sisaruussuhde erkanee puolison myötä.

Pää pystyyn AP! Olet upea ihminen ja rohkea, kun olet ottanut heidän kanssaan asian puheeksi. Jätä heidät omaan arvoon ja ole onnellinen:) jaksuhalit <3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se kurjaa kun poika nai alemmasta sosiaaliluokasta. Miniä osaa edes juhlia asianmukaisesti järjestää. Sukulaisia miniän puolelta saa hävetä. Ikävää kaikille.

Sitä niität mitä olet kylvänyt. Katse peiliin, mitä virheitä tulikaan tehtyä kasvatuksessa? Et osannut tukea pojan itsetuntoa?

En osamnut, en kun hankalan miniän nai.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti menette kutsuttuna paikalle?

Hyvällä mielellä menette ja ignooratte täysin nuo pahanilmanlinnut.

Kun alkavat naukumaan jotain henkilökohtaista, kysyt suoraan tuleeko hänelle jotenkin hyvä mieli kun arvostelee/ on ilkeä/ noin?

Todennäköisesti närkästyy ja suuttuu jolloin voit katsoa hitaasti ja hiljaa ravoamista. Sekä poistua paikalta hakemaan lisää kakkua.

Älä kommentoi mitenkään. Hän oli se joka aloitti ja käyttäytyi huonosti. Ei tarvii välittää sen enempää.

Kyllä, kutsuttuna menemme ko. tilaisuuteen. Inhottaa jo valmiiksi.

Onhan se vaikeaa, mutta pakko yrittää asennoitua juuri kuvailemallasi tavalla. 

Sitten vaan seuraavaksi kieltäytyy kutsusta ja kertoo syyn. Samalla kannattaa myös ilmoittaa ettette jatkossa halua olla missään tekemisissä moisten moukkien kanssa, kiitos hei ja hyvää loppuelämää. Voin kertoa että sen jälkeen on todella helpottunut olo.

Vierailija kirjoitti:

Miten tästä katkeruudesta pääsee irti? Miten mun pitää järjestellä tämä asia oman pääni sisällä, ettei katkeruus nakerra tällä tavalla? Minun tilanne:

Miehen vanhemmat ja kaksi siskoa ovat käytöksellään pilanneet kaikki tärkeimmät tilaisuutemme; häät ja kummankin lapsemme ristiäiset. Olen tehnyt kaikkeni noissa tilaisuuksissa, etten antaisi "virtahevon olohuoneessa" viedä kaikkea energiaani ja häiritä tärkeänä päivänä, mutta kyllä se valitettavasti niin on, että ei sitä käytöstä voi parhaalla tahdollakaan täysin ignoorata.

Esimerkinomaisesti voisin kertoa kuopuksen ristiäisistä sellaista, että miehen äiti kiusasi meitä ilkeilemällä tarjoiluista, järjestelyistä, ym. Miehen isä mulkoili minua, eikä puhunut minun eikä sukulaisteni kanssa mitään koko tilaisuuden aikana. Kaikki oli huonosti ja se näytettiin mykkäkoululla, mulkoilulla ja ilkeilyllä. Tässä tosiaan vain yksi tilaisuus. Esimerkkejä on kymmeniä; toinen toistaan inhottavampia tilanteita, joissa meitä on nolattu, kiusattu, meille on veetuiltu jne.

Emme ole juurikaan tekemisissä, näiden yllä mainittujen asioiden takia. Nyt on kuitenkin tulossa tilaisuus, josta emme vain voi olla pois. Katkeruus ja menneet pahat teot hiipivät mieleen, miten kestän?!?

Onko täällä muita, joilla on todella hankalat ja passiivisen aggressiiviset sukulaiset puolison kautta? Mietin jo sellaistakin, että olisiko pitänyt tajuta tämä jo seurusteluvaiheessa ja jättää mies silloin - sukulaisten takia?! Tiedän, että ajatus on hullu, mutta kaikkea tulee mieleen, niin väsynyt olen.

MITEN te, joilla jotain vastaavaa on, olette saaneet asian jollain tasolla omassa mielessä siedettäväksi?

Niin ja keskustelu ei tosiaan auta, sitä on kerran ikävä kyllä yritetty. Edelleen toisinaan mietin, että pitäisikö mun erota, niin kauheita he ovat ja niin paljon he onnistuvat vaikuttamaan elämäämme inhottavalla ja aggressiivisella käytöksellään.

Esimerkkejä on kymmeniä? Ettekä ole sanoneet ettei moinen käytös ole ok vaan sietäneet? Oletteko kynnysmattoja? Jos keskustelu ei auta, sitten moiset juntit on lupa ulkoistaa elämästään joko  määräaikaisesti  tai  pysyvästi. Ja se on miehen tehtävä vetää rajat sukulaisilleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se kurjaa kun poika nai alemmasta sosiaaliluokasta. Miniä osaa edes juhlia asianmukaisesti järjestää. Sukulaisia miniän puolelta saa hävetä. Ikävää kaikille.

Sitä niität mitä olet kylvänyt. Katse peiliin, mitä virheitä tulikaan tehtyä kasvatuksessa? Et osannut tukea pojan itsetuntoa?

En osamnut, en kun hankalan miniän nai.

Ole hiljaa, äläkä nolaa itsees enempää.

Voitteko vaan olla menemättä noihin juhliin ja katkaista muutenkin välit heidän kanssaan? Jos mieskään ei piittaa heidän seurastaan, niin ehkä on aika tehdä radikaali päätös ja katkaista yhteys kokonaan.

Itselläni on samanlainen käly, miehen sisko siis.

Mies ja sisko eivät ole tekemisissä keskenään. Välejä ei  olla virallisesti katkaistu, mutta eivät ole olleet edes lapsena läheisiä. Kerran vuorossa on pakollinen tapaaminen anopin synttäreiden muodossa. Mielenterveyspotilas sisko tekee illasta kaikille todella tukalan.

Totta kai menemme aina asenteella, että toisella on paha olla ja emme anna häiritä, mutta kyllä ne kemut ovat vaan pelkästään karmeat, kun yksi mulkoilee, ei sano sanaakaan edes kysyttäessä, polttaa sisällä ja ainoa syy miksi avaa suunsa , on sanoakseen jotain ilkeää. Ei ole kivat synnttärit. Olen ajatellut ehdottaa anopille, että juhlat järjestettäisiin eri kokoonpanolla.

Voi ap sun teksti oli kuin omani. Sillä erotuksella, että mun mies oli vanhempiensa puolelle manipuloitu ja kääntyi mua ja lapsia vastaan.

17 vuotta kestin kiltisti, kunnes kerran tilanne meni appiukon toimesta hyvin lähelle fyysistä aggressiivisuutta mua kohtaan. Tuon jälkeen toivotin appivanhemmat tervemenneeks mun kodistani, eikä olla oltu tekemisissä sen jälkeen, nyt 1,5 vuoteen.

Kävin terapiassa, mietin eroa, hyvin pitkään. Tulin kuitenkin terapiassa siihen tulokseen, että koska tämä on ainoa ongelma mun ja mieheni suhteessa, kannattaa yrittää vielä. Mies ei terapiaan suostunut, mutta selvästi mietti asioita itekseen ja näkee nyt vanhemmissaan syytä tapahtumiin. Päivä kerrallaan mennään. Rakastan miestäni mutta vihaan hänen ihan koko sukuaan. En voi luvata että jaksan tätä tilannetta loputtomiin mutta nyt mennään näin.

Olen katkera niille joilla on ihanat appivanhemmat tai miehen sisarukset. Minäkin odotin miehen siskosta edes jonkun tason ystävää... Mä en vaan tässä lotossa voittanut, me ei saada edes lastenhoitoapua noilta mt-ongelmaisilta.

Vierailija kirjoitti:

Lopettakaa kutsumasta heitä juhliinne.

Muiden juhlissa olette kuin mikään ei häiritse mitä he sanovat. Kysykää muiden läsnäollessa oikein alentuvasti "voi mirkku, onko sulla jokin huonosti, vaikutat niin onnettomalta".

Kaikki yhteydenpito kannattaa lopettaa oman hyvinvoinnin vuoksi.

Tätä en suosittele tekemään! Mun tädin miniä kysyi juuri noin, koska halusi nolata anoppinsa. Valitettavasti anoppi vastasi, että ei hänellä ole asiat huonosti, mutta sitä hän suree, kun miniä kolhi kännissä autoa ja oli ajaa suojatiellä lapsen päälle. Että miten se pojan perhe pärjää, jos miniältä menee tämän takia työpaikkakin.

Täytyy sanoa, että sen tilaisuuden luonne muuttui aika pian sitä kysyjää kohtaan viileäksi.

Mitä mahtaa olla nämä ilkeilyt?

Olin pari kuukautta sitten ristiäisissä, joissa lapsen äiti valitti, miten anoppi ilkeilee. Minä en kuullut mitään ilkeää sellaisissa toteamuksissa kuin "olipa parkkipaikalla ahdasta" tai "ai te löysitte sinisen pöytäliinan" tai "pitäisköhän sille mummille hakea varmuudeksi hartiahuivi". Lapsen äiti kuuli nämä toisin eli "valitsitte huonon juhlapaikan, kun tänne ei mahdu autot ovenpieleen", "anopin mielestä vain valkoinen pöytäliina on sopiva" ja "täällä on kylmä, tahallaan vilustutatte vanhan isoäidin".

Jotkut ovat kuten ap, valmiita kuulemaan vain ikäviä asioita.

Vierailija kirjoitti:

Voitteko vaan olla menemättä noihin juhliin ja katkaista muutenkin välit heidän kanssaan? Jos mieskään ei piittaa heidän seurastaan, niin ehkä on aika tehdä radikaali päätös ja katkaista yhteys kokonaan.

Itselläni on samanlainen käly, miehen sisko siis.

Mies ja sisko eivät ole tekemisissä keskenään. Välejä ei  olla virallisesti katkaistu, mutta eivät ole olleet edes lapsena läheisiä. Kerran vuorossa on pakollinen tapaaminen anopin synttäreiden muodossa. Mielenterveyspotilas sisko tekee illasta kaikille todella tukalan.

Totta kai menemme aina asenteella, että toisella on paha olla ja emme anna häiritä, mutta kyllä ne kemut ovat vaan pelkästään karmeat, kun yksi mulkoilee, ei sano sanaakaan edes kysyttäessä, polttaa sisällä ja ainoa syy miksi avaa suunsa , on sanoakseen jotain ilkeää. Ei ole kivat synnttärit. Olen ajatellut ehdottaa anopille, että juhlat järjestettäisiin eri kokoonpanolla.

Mistä tiedät, miten vanhemmat ovat kohdelleet sisaruksia, kun heidän välinsä ovat aina olleet etäiset. Ei kaikki ole ihan normaalisti, jos lapsilla ei ole koskaan ollut sisarussuhdetta. Vanhemmat voivat olla mt-ongelmaisia, jotka manipuloivat lapsia. Anoppi on voinut tyttärelleen puhua pahaa sinusta selkäsi takana ja tytär asiaa pystymättä ajattelemaan käyttäytyy äitinsä tahdon mukaisesti. Saat varmasti ilkeämmän leiman, jos menet ehdottelemaan että anoppi jättää yhden lapsistaan kaiken ulkopuolelle sinun halustasi. Kaikki ei ole aina sitä miltä näyttää ulospäin.

Vierailija kirjoitti:

Mä oon miettiny noita ihan samoja kuin sä, et kumpa vain olisin tiennyt. Ajoissa, niin olisin voinut perääntyä. Asiat ei paremmaksi muutu koskaan, anoppi käy vain vittumaisemmaksi vanhetessaan, aina tulee vastaan asioita joita en sentään odottanut, miehen sisarelta samoin.

Yritän olla ajattelematta heitä silloin kun se suinkin on mahdollista, ja fyysisestikkin pysyä mahdollisimman kaukana.Rakastan kuitenkin miestäni ja säälinkin koska hän syntyi tällaiseen perheeseen. Hänen ja lasten takia yritän jotenkin jaksaa.

Asutteko kovin lähekkäin niin että väkisin törmäätte toisiinne tuon tuosta?

Muuten en ihan ymmärrä miten tuo voi olla niin raskasta että joudut miettimään jaksamista.

Lopetat yhteyden pidon ihan kokonaan.

Mies voi käydä lasten kanssa sukulaisissaan jos haluaa.

Ja ne väistämättömät ja hyvin harvat kerrat sisuttelet läpi.

Vierailija kirjoitti:

Mitä mahtaa olla nämä ilkeilyt?

Olin pari kuukautta sitten ristiäisissä, joissa lapsen äiti valitti, miten anoppi ilkeilee. Minä en kuullut mitään ilkeää sellaisissa toteamuksissa kuin "olipa parkkipaikalla ahdasta" tai "ai te löysitte sinisen pöytäliinan" tai "pitäisköhän sille mummille hakea varmuudeksi hartiahuivi". Lapsen äiti kuuli nämä toisin eli "valitsitte huonon juhlapaikan, kun tänne ei mahdu autot ovenpieleen", "anopin mielestä vain valkoinen pöytäliina on sopiva" ja "täällä on kylmä, tahallaan vilustutatte vanhan isoäidin".

Jotkut ovat kuten ap, valmiita kuulemaan vain ikäviä asioita.

Satuit olemaan kuulemassa juuri mainitsemasi anopin kommentit ja sitten äiti silmät kirkkaina sanoitti uudelleen anopin sanomiset sinulle. :D Kyllä olet vikkelä. Mitä siellä ristiäisissä teit, kun vaikutat itse vähän ilkeältä?

Minun mieheni vanhemmat vihasivat minua ja tekivät elämästäni suoranaisen ***vetin. Ero tuli koska mieheni ei koskaan noussut vanhempiaan vastaan. Olisin menettänyt mielenterveyteni ellen olisi lähtenyt. Pahin slaagi oli se, kun avasin kotioven ja anoppi oli käynyt sisustamassa kotimme uuteen uskoon. Oli mm. niitannut vahankankaan pöytään nastoilla kiinni, tuonut omat taulunsa, mattonsa, verhonsa. Ja kaikki tämä sen kahden viikon aikana, jolloin olin työmatkalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon miettiny noita ihan samoja kuin sä, et kumpa vain olisin tiennyt. Ajoissa, niin olisin voinut perääntyä. Asiat ei paremmaksi muutu koskaan, anoppi käy vain vittumaisemmaksi vanhetessaan, aina tulee vastaan asioita joita en sentään odottanut, miehen sisarelta samoin.

Yritän olla ajattelematta heitä silloin kun se suinkin on mahdollista, ja fyysisestikkin pysyä mahdollisimman kaukana.Rakastan kuitenkin miestäni ja säälinkin koska hän syntyi tällaiseen perheeseen. Hänen ja lasten takia yritän jotenkin jaksaa.

Asutteko kovin lähekkäin niin että väkisin törmäätte toisiinne tuon tuosta?

Muuten en ihan ymmärrä miten tuo voi olla niin raskasta että joudut miettimään jaksamista.

Lopetat yhteyden pidon ihan kokonaan.

Mies voi käydä lasten kanssa sukulaisissaan jos haluaa.

Ja ne väistämättömät ja hyvin harvat kerrat sisuttelet läpi.

Juuri näin! Itselläni oli vähän vastaavaa miehen vanhempien ja kahden sisaren kanssa. Tilanne parani huomattavasti kun muutimme niin kauas, että näemme kerran vuodessa tai kahdessa. Nyt osaan ottaa etäisyyttä heihin sillä tavalla, ettei sanomiset haittaa ja jos haittaakin, niin ajattelen vaan eträ kohta tää on ohi taas kokonaiseks vuodeksi tai pariksi. Välimme ovat muodolliset ja etäiset, kun asuimme lähekkäin ja näimme useammin, välit oli tosi tulehtuneet.

ap, sellaisia juhlia ei olekaan minne pakko olisi mennä, jäätte vaan pois jos siltä tuntuu. Ja siitä omasta katkeruudesta pääsee vähitellen eroon, kun hyväksyy etter voi muuttaa miehesi sukulaisia etkä toisaalta voi tehdä mitään „ansaitaksesi“ sen, että he suhtautuisivat sinuun asiallisesti. Elämässäsi on varmasti myös mukavia ihmisiä, hakeudu heidän seuraansa enemmän ja jätä ikävät ihmiset möllistelemään keskenään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko itse wt perheestä vai miksi ignooraavat lapsuuden perhettäsi?

Mikä on wt perhe? 

Syitä huonoon käytökseen voi vain arvailla. Mieheni vanhemmat eivät ole ainoankaan sukulaisensa kanssa missään tekemisissä - välit kaikkiin sisaruksiin ym. sukulaisiin ovat syystä tai toisesta katkenneet. Syitä välit viilentäneeseen käytökseen on edelleen hyvin vaikea arvata, mutta mieheni äiti on ensinnäkin todella dominoiva, ilkeä suustaan (tölväisee mitä uskomattomampia asioita suodattamatta ollenkaan) ja sosiaalisilta taidoiltaan sanoisinko auttavalla tasolla. 

No mutta jos noin on, niin tiedät satavarmasti ettei vika ole mitenkään sinussa. Voit täysin huolettomasti nauraa heille - jos nyt ei päin naamaa niin sisäisesti kuitenkin.

Ja ottaa koko homma shown kannalta- mitähän ne tällä kertaa keksii.

Joo, olet nuori varmaan eikä tuota suhtautumista ole niin helppo ottaa, mutta ala harjoitella niin huomaat että ajan oloon et piittaa pätkääkään heidän puheistaan.

Vierailija kirjoitti:

Eroa AP!

Mun eksän koko perhe kiusasi mua ja mun exää. En enää jaksanut sitä ja otin eron. Tuntui todella pahalta kuulla sitä jatkuvaa piikittelyä, ilkeilyä ja huutamista. Meni kauan, ennen kuin toivuin asiasta.

Mä en tiedä, mistä tuo kiusaaminen johtui eikä tiennyt eksäkään. Mutta mä uskon, että takana on kateus, koska olin tosi ystävällinen aina heille enkä sanonut koskaan mitään ilkeetä.

Mä en oikeen osaa sanoa muuta kun, että yritä ajatella niin, ettei vika ole sinussa, vaan kiusaajilla on itsellään joku ongelma. Yleensä nämä ihmiset ovat niitä, jotka ovat epäonnistuneet joskus elämässä ja yrittävät kitkeä pahaa oloansa muihin. Syy voi olla myös yksinkertaisesti riippuvuussuhde lapseen. Pelätään, että oma lapsi " menetetään" tai sisaruussuhde erkanee puolison myötä.

Pää pystyyn AP! Olet upea ihminen ja rohkea, kun olet ottanut heidän kanssaan asian puheeksi. Jätä heidät omaan arvoon ja ole onnellinen:) jaksuhalit <3

Oikeesti!?!

Miksi te ette eksän kanssa ottaneet yhdessä eroa noista ilkeilevistä sukulaisista?

Jos siis liitto oli muuten onnellinen.

Ellei ollut niin turha koko syytä erosta vierittää sukulaisten niskoille vaikka olisivat surkeita ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä mahtaa olla nämä ilkeilyt?

Olin pari kuukautta sitten ristiäisissä, joissa lapsen äiti valitti, miten anoppi ilkeilee. Minä en kuullut mitään ilkeää sellaisissa toteamuksissa kuin "olipa parkkipaikalla ahdasta" tai "ai te löysitte sinisen pöytäliinan" tai "pitäisköhän sille mummille hakea varmuudeksi hartiahuivi". Lapsen äiti kuuli nämä toisin eli "valitsitte huonon juhlapaikan, kun tänne ei mahdu autot ovenpieleen", "anopin mielestä vain valkoinen pöytäliina on sopiva" ja "täällä on kylmä, tahallaan vilustutatte vanhan isoäidin".

Jotkut ovat kuten ap, valmiita kuulemaan vain ikäviä asioita.

Satuit olemaan kuulemassa juuri mainitsemasi anopin kommentit ja sitten äiti silmät kirkkaina sanoitti uudelleen anopin sanomiset sinulle. :D Kyllä olet vikkelä. Mitä siellä ristiäisissä teit, kun vaikutat itse vähän ilkeältä?

Käytännössä olin koko ajan sen vauvan äidin vierellä, mitä nyt kerran kävin vessassa. Kanniskelin vauvaa, kaadoin kahvia, lopuksi autoin tiskaamisessa. Kuulin todennäköisesti kaiken, mitä tuo anoppi sanoi miniälleen enkä kuullut niitä asioita lainkaan sillä tavalla, kuin lapsen äiti lopuksi tilaa siivotessamme ne esille toi.

Osa haluaa kuulla kaiken omalla negatiivisella tavallaan juuri kuten ap ja tuo kummilapseni äiti tekevät. Heille on oudolla tavalla tärkeää koko ajan etsiä muiden sanomisista passiivis-agressiivista sivujuonnetta, vaikka sitä ei olisi. Osa ihmisistä on uhriutujia, jotka etsivät muista syytä pahalle ololleen. Ap:lle mikä tahansa suku olisi yhtä paha, aina hän löytäisi muista vikoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä mahtaa olla nämä ilkeilyt?

Olin pari kuukautta sitten ristiäisissä, joissa lapsen äiti valitti, miten anoppi ilkeilee. Minä en kuullut mitään ilkeää sellaisissa toteamuksissa kuin "olipa parkkipaikalla ahdasta" tai "ai te löysitte sinisen pöytäliinan" tai "pitäisköhän sille mummille hakea varmuudeksi hartiahuivi". Lapsen äiti kuuli nämä toisin eli "valitsitte huonon juhlapaikan, kun tänne ei mahdu autot ovenpieleen", "anopin mielestä vain valkoinen pöytäliina on sopiva" ja "täällä on kylmä, tahallaan vilustutatte vanhan isoäidin".

Jotkut ovat kuten ap, valmiita kuulemaan vain ikäviä asioita.

Satuit olemaan kuulemassa juuri mainitsemasi anopin kommentit ja sitten äiti silmät kirkkaina sanoitti uudelleen anopin sanomiset sinulle. :D Kyllä olet vikkelä. Mitä siellä ristiäisissä teit, kun vaikutat itse vähän ilkeältä?

Käytännössä olin koko ajan sen vauvan äidin vierellä, mitä nyt kerran kävin vessassa. Kanniskelin vauvaa, kaadoin kahvia, lopuksi autoin tiskaamisessa. Kuulin todennäköisesti kaiken, mitä tuo anoppi sanoi miniälleen enkä kuullut niitä asioita lainkaan sillä tavalla, kuin lapsen äiti lopuksi tilaa siivotessamme ne esille toi.

Osa haluaa kuulla kaiken omalla negatiivisella tavallaan juuri kuten ap ja tuo kummilapseni äiti tekevät. Heille on oudolla tavalla tärkeää koko ajan etsiä muiden sanomisista passiivis-agressiivista sivujuonnetta, vaikka sitä ei olisi. Osa ihmisistä on uhriutujia, jotka etsivät muista syytä pahalle ololleen. Ap:lle mikä tahansa suku olisi yhtä paha, aina hän löytäisi muista vikoja.

Oletko läheisriippuvainen? Tiedätkö muuten, että ilkeän ihmisen piikittelyt tapahtuvan pääosin silloin, kun muita ei ole kuulemassa?  Narsistit toimivat niin. Miten tunnen ap:nkin noin hyvin, oletko selvännäkijä?  :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä mahtaa olla nämä ilkeilyt?

Olin pari kuukautta sitten ristiäisissä, joissa lapsen äiti valitti, miten anoppi ilkeilee. Minä en kuullut mitään ilkeää sellaisissa toteamuksissa kuin "olipa parkkipaikalla ahdasta" tai "ai te löysitte sinisen pöytäliinan" tai "pitäisköhän sille mummille hakea varmuudeksi hartiahuivi". Lapsen äiti kuuli nämä toisin eli "valitsitte huonon juhlapaikan, kun tänne ei mahdu autot ovenpieleen", "anopin mielestä vain valkoinen pöytäliina on sopiva" ja "täällä on kylmä, tahallaan vilustutatte vanhan isoäidin".

Jotkut ovat kuten ap, valmiita kuulemaan vain ikäviä asioita.

Satuit olemaan kuulemassa juuri mainitsemasi anopin kommentit ja sitten äiti silmät kirkkaina sanoitti uudelleen anopin sanomiset sinulle. :D Kyllä olet vikkelä. Mitä siellä ristiäisissä teit, kun vaikutat itse vähän ilkeältä?

Käytännössä olin koko ajan sen vauvan äidin vierellä, mitä nyt kerran kävin vessassa. Kanniskelin vauvaa, kaadoin kahvia, lopuksi autoin tiskaamisessa. Kuulin todennäköisesti kaiken, mitä tuo anoppi sanoi miniälleen enkä kuullut niitä asioita lainkaan sillä tavalla, kuin lapsen äiti lopuksi tilaa siivotessamme ne esille toi.

Osa haluaa kuulla kaiken omalla negatiivisella tavallaan juuri kuten ap ja tuo kummilapseni äiti tekevät. Heille on oudolla tavalla tärkeää koko ajan etsiä muiden sanomisista passiivis-agressiivista sivujuonnetta, vaikka sitä ei olisi. Osa ihmisistä on uhriutujia, jotka etsivät muista syytä pahalle ololleen. Ap:lle mikä tahansa suku olisi yhtä paha, aina hän löytäisi muista vikoja.

Älä jöpötä löpöjä. Unohdit, että tarinassa vauvan äidinkin piti käydä vessassa.