Lue keskustelun säännöt.
Katkeruus miehen vanhempia ja sisaruksia kohtaan - onko muita, joita miehen sukulaiset ovat kohdelleet törkeästi?
30.06.2018 |
Miten tästä katkeruudesta pääsee irti? Miten mun pitää järjestellä tämä asia oman pääni sisällä, ettei katkeruus nakerra tällä tavalla? Minun tilanne:
Miehen vanhemmat ja kaksi siskoa ovat käytöksellään pilanneet kaikki tärkeimmät tilaisuutemme; häät ja kummankin lapsemme ristiäiset. Olen tehnyt kaikkeni noissa tilaisuuksissa, etten antaisi "virtahevon olohuoneessa" viedä kaikkea energiaani ja häiritä tärkeänä päivänä, mutta kyllä se valitettavasti niin on, että ei sitä käytöstä voi parhaalla tahdollakaan täysin ignoorata.
Esimerkinomaisesti voisin kertoa kuopuksen ristiäisistä sellaista, että miehen äiti kiusasi meitä ilkeilemällä tarjoiluista, järjestelyistä, ym. Miehen isä mulkoili minua, eikä puhunut minun eikä sukulaisteni kanssa mitään koko tilaisuuden aikana. Kaikki oli huonosti ja se näytettiin mykkäkoululla, mulkoilulla ja ilkeilyllä. Tässä tosiaan vain yksi tilaisuus. Esimerkkejä on kymmeniä; toinen toistaan inhottavampia tilanteita, joissa meitä on nolattu, kiusattu, meille on veetuiltu jne.
Emme ole juurikaan tekemisissä, näiden yllä mainittujen asioiden takia. Nyt on kuitenkin tulossa tilaisuus, josta emme vain voi olla pois. Katkeruus ja menneet pahat teot hiipivät mieleen, miten kestän?!?
Onko täällä muita, joilla on todella hankalat ja passiivisen aggressiiviset sukulaiset puolison kautta? Mietin jo sellaistakin, että olisiko pitänyt tajuta tämä jo seurusteluvaiheessa ja jättää mies silloin - sukulaisten takia?! Tiedän, että ajatus on hullu, mutta kaikkea tulee mieleen, niin väsynyt olen.
MITEN te, joilla jotain vastaavaa on, olette saaneet asian jollain tasolla omassa mielessä siedettäväksi?
Niin ja keskustelu ei tosiaan auta, sitä on kerran ikävä kyllä yritetty. Edelleen toisinaan mietin, että pitäisikö mun erota, niin kauheita he ovat ja niin paljon he onnistuvat vaikuttamaan elämäämme inhottavalla ja aggressiivisella käytöksellään.
Kommentit (60)
Älkää nyt ihmeessä enää kutsuko juhliinne näitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vinkki: Älä ota heitä liian vakavasti. Yleensä ihmiset käyttäytyvät huonosti, koska heillä on itsellään paha olla. Olen joskus yllättänyt huonosti käyttäytyvän ihmisen, vienyt hänet sivuun ja kysynyt kauniisti ”Onko sinulla kaikki hyvin?” Voi sitä itkun määrää ja valitusta, kun itsellä on kaikki niiiin huonosti ja ollaan niiin kateellisia, kun toisilla on kaikki niiiiin paljon paremmin. Ei kukaan tasapainoinen ja iloinen ihminen auo päätään toisille, vaikka näkisikin, että joku ei ole hyvin. Osoitat sillä suuruutesi, kun et alennu heidän tasolleen.
Ilmeisesti menette kutsuttuna paikalle?
Hyvällä mielellä menette ja ignooratte täysin nuo pahanilmanlinnut.
Kun alkavat naukumaan jotain henkilökohtaista, kysyt suoraan tuleeko hänelle jotenkin hyvä mieli kun arvostelee/ on ilkeä/ noin?
Todennäköisesti närkästyy ja suuttuu jolloin voit katsoa hitaasti ja hiljaa ravoamista. Sekä poistua paikalta hakemaan lisää kakkua.
Älä kommentoi mitenkään. Hän oli se joka aloitti ja käyttäytyi huonosti. Ei tarvii välittää sen enempää.
Vierailija kirjoitti:
Kokeeko mies heidät samoin kuin sinä?
Kyllä hän kokee vanhempiensa ja siskojensa käytöksen erittäin kurjana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti menette kutsuttuna paikalle?
Hyvällä mielellä menette ja ignooratte täysin nuo pahanilmanlinnut.
Kun alkavat naukumaan jotain henkilökohtaista, kysyt suoraan tuleeko hänelle jotenkin hyvä mieli kun arvostelee/ on ilkeä/ noin?
Todennäköisesti närkästyy ja suuttuu jolloin voit katsoa hitaasti ja hiljaa ravoamista. Sekä poistua paikalta hakemaan lisää kakkua.
Älä kommentoi mitenkään. Hän oli se joka aloitti ja käyttäytyi huonosti. Ei tarvii välittää sen enempää.
Kyllä, kutsuttuna menemme ko. tilaisuuteen. Inhottaa jo valmiiksi.
Onhan se vaikeaa, mutta pakko yrittää asennoitua juuri kuvailemallasi tavalla.
Mä oisin jättänyt kutsumatta ristiäisiin, jos häissä oli jo arvostelua. Syyksi sitten suoraa puhetta heidän tavoistaan.
En tiedä, onko sulla oikein vaihtoehtoja. Jos todella on pakko mennä niihin juhliin, niin sitten panssaria päälle ja annat ikävyyksien valua kuin vesi hanhen selästä, välttelet heitä viimeiseen asti, vaihdat puheen aina säähän, jos sanovat jotain ilkeää, tai sitten miehesi sanoo nyt riittää joka kerta, kun suu ankeuttajilla aukeaa.
Tähän ikään mennessä mä olen jo hintsusti vittumainen ja voisin jo etukäteen keksiä vastaheittoja. Jos syttyy kohtaus, niin tyyni toteamus, että "itsehän aloitit, eikä sulla ole yksinoikeutta arvosteluun/ilkeyteen."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä yks miniä jota ei ole hyväksytty, olis pitäny tajuta jo seurustelun aikana ettei mua tulla koskaan hyväksymään. On tapahtunut niin rankkoja asioita, enkä jaksa niistä
tänne avautua.
Ikinä ei asiat enää tule hyväksi eikä edes paremmaksi.
Lopettakaa kutsumasta heitä juhliinne.
Muiden juhlissa olette kuin mikään ei häiritse mitä he sanovat. Kysykää muiden läsnäollessa oikein alentuvasti "voi mirkku, onko sulla jokin huonosti, vaikutat niin onnettomalta".
Kaikki yhteydenpito kannattaa lopettaa oman hyvinvoinnin vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti menette kutsuttuna paikalle?
Hyvällä mielellä menette ja ignooratte täysin nuo pahanilmanlinnut.
Kun alkavat naukumaan jotain henkilökohtaista, kysyt suoraan tuleeko hänelle jotenkin hyvä mieli kun arvostelee/ on ilkeä/ noin?
Todennäköisesti närkästyy ja suuttuu jolloin voit katsoa hitaasti ja hiljaa ravoamista. Sekä poistua paikalta hakemaan lisää kakkua.
Älä kommentoi mitenkään. Hän oli se joka aloitti ja käyttäytyi huonosti. Ei tarvii välittää sen enempää.Kyllä, kutsuttuna menemme ko. tilaisuuteen. Inhottaa jo valmiiksi.
Onhan se vaikeaa, mutta pakko yrittää asennoitua juuri kuvailemallasi tavalla.
Mihin tilaisuuten on pakko mennä? Perunkirjoitukseenkin voi valtuuttaa toisen ihmisen menemään puolestaan.
Oletko itse wt perheestä vai miksi ignooraavat lapsuuden perhettäsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oon miettiny noita ihan samoja kuin sä, et kumpa vain olisin tiennyt. Ajoissa, niin olisin voinut perääntyä. Asiat ei paremmaksi muutu koskaan, anoppi käy vain vittumaisemmaksi vanhetessaan, aina tulee vastaan asioita joita en sentään odottanut, miehen sisarelta samoin.
Yritän olla ajattelematta heitä silloin kun se suinkin on mahdollista, ja fyysisestikkin pysyä mahdollisimman kaukana.Rakastan kuitenkin miestäni ja säälinkin koska hän syntyi tällaiseen perheeseen. Hänen ja lasten takia yritän jotenkin jaksaa.
Vierailija kirjoitti:
Onhan se kurjaa kun poika nai alemmasta sosiaaliluokasta. Miniä osaa edes juhlia asianmukaisesti järjestää. Sukulaisia miniän puolelta saa hävetä. Ikävää kaikille.
Sä olet nolo. Tuntuu, että Ap:n tilanne on juuri toisin päin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mun mielestä se on sun miehen asia tehdä jotain - hänen sukulaisiaanhan he ovat, ja jos hän ei myöskään pidä näiden käytöksestä.
Perhettään ja vaimoaan rakastava mies ei antaisi kenenkään tulla hyppimään silmille, kun näin kuitenkin tapahtuu, siitä voidaan päätellä a) mies ei rakasta vaimoaan b) mies on pelkuri c) mies laskelmoi, koska tiedossa perintöä, joilloin sekä kohdat a ja b toteutuvat samalla kertaa c:n kanssa. Mikä noista miehesi on?
Mikä ihme on sellainen tilaisuus mistä ei voi olla pois. Aivan varmasti voi. Itse en ainakaan menisi, jo törpöt sukulaiset.
Ristiäiset on vielä kaikkein "julmin" juhla pilattavaksi. Äiti on herkillä arvostelulle jo ihan hormonien vuoksi, suojeluvaistot lasta kohtaan ovat voimakkaat jne. Tiedän kokemuksesta.
Mun anoppi on myös kovin passiivis-aggressiivinen. Häät siedin ihan ok, jos tuli kommenttia jostain, mutta esikoisen ristiäiset olivat kamalat. Anoppi loukkaantui mm. vieraskirja ja siitä että teimme itse tarjottavat. Koko ajan yritti manipuloida syyllistämällä meitä toimimaan kuten halusi ja ristiäisissä oikein suureen ääneen kailotti, kuinka hänen siskonsa olisi voinut tehdä paljon näyttävämmän kakun. Olin itse leiponut kakun ja muutkin tarjottavat. Enpä kyllä itse ikinä voisi olla noin ilkeä toiselle. Vielä muutama päivä ennen ristiäisiä näytti minulle kuvia siskonsa leipomisista (olin sanonut, että teen itse tarjottavat), ja hehkutti kuinka tämä on niin taitava. Onhan hän, sitä en kiistä, mutta itse kieltämättä aloin jo epäillä anoppia persoonallisuushäiriöiseksi. Tuskin nyt kuitenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Oletko itse wt perheestä vai miksi ignooraavat lapsuuden perhettäsi?
Mikä on wt perhe?
Syitä huonoon käytökseen voi vain arvailla. Mieheni vanhemmat eivät ole ainoankaan sukulaisensa kanssa missään tekemisissä - välit kaikkiin sisaruksiin ym. sukulaisiin ovat syystä tai toisesta katkenneet. Syitä välit viilentäneeseen käytökseen on edelleen hyvin vaikea arvata, mutta mieheni äiti on ensinnäkin todella dominoiva, ilkeä suustaan (tölväisee mitä uskomattomampia asioita suodattamatta ollenkaan) ja sosiaalisilta taidoiltaan sanoisinko auttavalla tasolla.
Vierailija kirjoitti:
Ristiäiset on vielä kaikkein "julmin" juhla pilattavaksi. Äiti on herkillä arvostelulle jo ihan hormonien vuoksi, suojeluvaistot lasta kohtaan ovat voimakkaat jne. Tiedän kokemuksesta.
Mun anoppi on myös kovin passiivis-aggressiivinen. Häät siedin ihan ok, jos tuli kommenttia jostain, mutta esikoisen ristiäiset olivat kamalat. Anoppi loukkaantui mm. vieraskirja ja siitä että teimme itse tarjottavat. Koko ajan yritti manipuloida syyllistämällä meitä toimimaan kuten halusi ja ristiäisissä oikein suureen ääneen kailotti, kuinka hänen siskonsa olisi voinut tehdä paljon näyttävämmän kakun. Olin itse leiponut kakun ja muutkin tarjottavat. Enpä kyllä itse ikinä voisi olla noin ilkeä toiselle. Vielä muutama päivä ennen ristiäisiä näytti minulle kuvia siskonsa leipomisista (olin sanonut, että teen itse tarjottavat), ja hehkutti kuinka tämä on niin taitava. Onhan hän, sitä en kiistä, mutta itse kieltämättä aloin jo epäillä anoppia persoonallisuushäiriöiseksi. Tuskin nyt kuitenkaan.
Tästä olen tismalleen samaa mieltä - ristiäiset todella ovat se kaikkein julmin juhla tärveltäväksi. En tiedä ovatko he koskaan pysähtyneet miettimään käytöstään millään tavalla. Jäikö heille jollakin tapaa hyvä mieli juhlan tärväämisestä. Tuskin.
Tähän ristiäistilanteeseen liittyi vielä vauvan vointi, joka oli pitkään synnytyksen jälkeen vaihteleva ja kävimme tutkimuksissa tiuhaan tuohon aikaan. Ja vauvan isovanhemmat SILTI päättävät käyttäytyä sillä tavalla. Tätä on hyvin vaikeaa (ellei mahdotonta) unohtaa saati antaa anteeksi. (Eipä sitä koskaan anteeksi pyydettykään.)
Tuolloin ajattelin hiljaa mielessäni, että heidän täytyy olla mieleltään paljon sairaampia kuin aavistankaan. Ei normaalilla tunne-elämällä varustettu ihminen tee sellaista.
Vierailija kirjoitti:
Onhan se kurjaa kun poika nai alemmasta sosiaaliluokasta. Miniä osaa edes juhlia asianmukaisesti järjestää. Sukulaisia miniän puolelta saa hävetä. Ikävää kaikille.
Ihan OT kysymys sinulle: onko mielestäsi ok unohtaa kaikki käytöstavat jos satut huomaamaan, että henkilö, joka kanssa olet tekemisissä on sinua alemmasta sosiaaliluokasta? Kommenttisi perusteella näin on. Silloin kannattaa katsoa tarkkaan omaa sosioekonimista taustaa - se saattaa nimittäin sittenkin olla hieman alempana kuin olet tähän asti kuvitellut...
Kokeeko mies heidät samoin kuin sinä?