Mies oli luvannut, että menen hänen siskonsa lapsen rippijuhliin keittiöapulaiseksi!

Vieraat kutsutaan juhliin eikä se tee kenestäkään huonoa ihmistä, jos kutsuttaessa juhliin tämä henkilö juhlii.

Jos halutaan juhliin työntekijä, hänet palkataan sinne.

Jos halutaan talkoohommina tehdä juhlat, se sovitaan etukäteen sukulaisten kanssa "nyt tiskaat meillä, minä teän juhlissa, jne"

Juu tukilasta käteen ja näytät vaan tosi yllättyneeltä kun tulevat ovella ohjaamaan keittiöön.

Tuo ulkopuoliseksi jättämisen kaiku on tuossa pahin. Usein parhaat bileet on keittiössä mutta jos ajatuksena onkin eristää se suvun ulkopuolinen keittiöön niin ei ole sopivaa. Juhlissa olisi kiva tutustua niihin kenen synttäri- ym muistamisista pitää miehen mielestä jatkossa pitää huolta.

Vierailija kirjoitti:

Nainenhan saa tuosta pistekorin täyteen ja sulan hattuun kun on ollut osallisena sukulaistytön rippijuhlissa 👍

:D Mitä kettua? Ajatteleeko joku oikeasti näin?

Vierailija kirjoitti:

Tuossahan on just paras konsti tutustua sukuun ja näyttää, että haluaa auttaa ja pystyy tekemään jotain muutakin kuin keekoilla viinilasi tassussa.

Tuskinpa yksissä rippijuhlissa tiskaamiseen läkähtyy, vaikka pesisi kaiken käsin. - ja kai siellä tiskikonekin on.

Kyllä läkähtyy, jos sattuu hellepäivä. Siksi sitä käsitiskiä on paljon, koska tiskikoneiden ohjelmat on pitkiä ja likaiset astiat pitäisi saada heti puhtaaksi uuteen käyttöön. Ei ne astiat tule puhtaiksi jollain 30 asteen pikaohjelmalla. En kyllä ymmärrä, miten siinä kehenkään tutustuu, kun yksin tiskaa keittiön nurkassa. Ne muuthan ovat juhlimassa muualla kuin keittiössä.

Vierailija kirjoitti:

Montako kymmentä tai sataa vierailijaa rippiksiin tulee? Sukulaiset, kylä, ystävät, pappi, opettaja,  lomittaja, valtuuston edustaja, naapurit, Siwan kassa ja kerholaiset? Kestääkö juhla useitakin päiviä? Velvollisuutesi suvun tulokkaana on auttaa ja osallistua.

Höpö höpö. Mitään tuollaista "velvollisuutta" ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuohan on vaimoilta ihan normaalia. Luvataan mies kaverin muuttoon, remonttiin tms. avuksi. Ja jos mies kehtaa närkästyä, niin suututaan kun hänen ystäviään ei koskaan voi auttaa.

Sinulla siis eksät ja nykyinen vaimo on luvannut sinut ties mihin hommaan usein sinulta kysymättä? Onpa erikoista, että joudut tuollaisiin tilanteisiin aina uudestaan. Mikä mahtaa olla syynä, että jokainen naisystäväsi tekee tuota sinulle?

Minun ensimmäinen (ja toistaiseksi viimeinen) vaimo sekä useimpien kavereiden ja naapurien vaimot ovat toimineet näin. Mikä mahtaa olla syynä, että tämä on lähipiirissäni niin yleistä?

En tiedä. Itse en ole ikinä luvannut mieheni tekevän kellekkään mitään palveluksia. En ole edes välittänyt pyyntöjä, vaan olen antanut miehen puhelinnumeron ja ohjannut kysymään suoraan häneltä itseltään. Ei mieskään ole lupaillut minun puolestani kenellekkään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan hirveäää...

-mies lupaa

-miehen suvun juhlat

-jonkun lapsen juhlat

Tuosta ei selviä millään.... ihan oikeasti aikuiset, ettekö ole olleet koskaan sukulaisten juhlissa auttamassa? Ihan tuntemstonta touhuako?

Kyllä, voin ihan rehellisesti sanoa, että tää on mulle täysin tuntematon juttu. Että mies minulta kysymättä kauppaisi minua jonnekin?

Hyvässä parisuhteessa tunnetaan toisen arvomaailma ja halu antaa tukea, kun sitä tarvitaan, eikä kysymys ole kaupankäynnistä, vaan puolison arvostamisesta ja tukemisesta.

Ystäväni kanssa suunniteltiin muutama viikko sitten hänen pihaansa ja kerroin hänen tarvitsevan pari peräkärrillistä multaa ja katetta ja sanoin mieheni mielellään ne toimittavan hänelle (en kysynyt mieheni mielipidettä) ja koska tunnen mieheni niin hyvin ja hän taas tietää, mitä tuo ystävyys ja avunanto merkitsee minulle eli mies ei tehnyt palvelusta ystävälleni, vaan minulle, joka tietenkin lujittaa suhdattamme entisestään.

Luulen vastaavan olevan kysymys myös ap. tapauksessa, mutta nyt siitä tehdään arvovaltakysymys, kun tuossa tilanteessa pitäisi tukea puolisoa, jos se on hänelle tärkeä.

täysin eri asia käydä kippaamassa lasti pihalle kuin riehua koko ilta keittiössä

minä en suostu yhtään mihinkää jos ei kysytä,

se loukkaa minun kunniaani ja itsemääräämistä, kyllä minä suostun usein kuskiksi juhlissa kun olen absolutisti, mutta eisaa olettaa että defaulttina minä kuskaan, saattaa mulla olla myös omat kuviot sovittuna, että näin

Vierailija kirjoitti:

Jos meillä olisi käynyt noin, niin miehellä olisi kaksi vaihtoehtoa: joko mennä itse sinne tiskaamaan, tai kertoa ihan omin sanoin sukulaisillen, miksei vaimonsa pääse tulemaan. Sitä vaihtoehtoa ei olisi että menisin keittiöapulaiseksi, ellen itse olisi luvannut mennä.

Juuri näin minullakin!!

Vierailija kirjoitti:

Meillä ainakin autetaan puolin ja toisin, läheiset ja ei niin läheiset, miehen puolen suvussa tai mun.

Ei kukaan tosta loukkaantuisi, ennemminkin niin, että kiva jos voin olla avuksi.

Onko toi sulle joku itsetuntojuttu vai miksi et voi auttaa?

Jos on, niin sitten sanot miehellesi, että hän hoitakoot tiskit.

Mutta nolommalta musta silti tuntuisi loukkaantuminen, kiukuttelu ja draama kuin auttaminen. Mutta tapansa tietty kullakin.

Eihän siinä tarvita loukkaantumista, kiukuttelua ja draamaa. Sanoo vain ystävällisesti ei!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan hirveäää...

-mies lupaa

-miehen suvun juhlat

-jonkun lapsen juhlat

Tuosta ei selviä millään.... ihan oikeasti aikuiset, ettekö ole olleet koskaan sukulaisten juhlissa auttamassa? Ihan tuntemstonta touhuako?

. Sulle siis sopii, että sut ilmoitetaan kysymättä päiväksi piikomaan / renkeilemään / talkoisiin.

Tuo on parisuhteessa arvovaltakysymys ja monet naiset pitävät keittiöhommia jotekin ihmisarvoa alentavana.

Samaan aikaan monet naiset lupailevat, ainakin jos mieheltä löytyy erikoisosaamista, kuinka hänen miehensä voi tehdä sitä sun tätä, eikä siitä tehdä sen suurempaa numeroa.

Tätäkään keskustelua ei käytäisi, jos ap. miehen sisko olisi luvannut ap. miehensä tekevän jonkun palveluksen.

En minä ainakaan lupaisi toisen puolesta että tekis jotain, oli mies tai nainen tai mikä vaan. Aina kysytään ensin. Ei keittiöhommat ole ihmisarvoa alentavia, mutta vaikeita ne olis mulle kun en osaa paljoa.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollu lukuisissa sukujuhlissa, joiden jälkeen on haukuttu miniät. Jos syntyy tiskikaaosta tai kukaan ei kaada kahvia, ihmetellään miten miniä vaan istuskeli eikä tajunnut auttaa. Juuri eilen yksi mummo valitti kuinka passaa kesälomalaisia, ja miniä vain keinuu kiikussa. Epäilen että mummo ei kehtaa pyytää apua ja miniällä ei ole pelisilmää.

Joopa joo. Miniän kuuluu tehdä mutta pojan ei. On naisten työ hoitaa ruokajutut ja kahvit. Just tuota pimeää sukupuoliajattelua jota Suomi, etenkin maaseutu on pullollaan yhä. 

Kerran ex-miesystäväni moitti veljensä vaimoa, ettei tämä auttanut hänen iäkästä äitiään juhlissa. Voi että raivostuin, miksi se juuri miniän tehtävä oli muka?!

Kerran jopa, olikohan Ilkka-lehdessä yksi psykoterapeutti kirjoitti että miniän voi olla vaikea tietää miten paljon hänen kuuluu osallistua miehen suvun köökkihommiin, tms. Että psykologikin piti ihan itsestäänselvänä että nuo on naisten hommia. Uskomatonta. On tuosta jo aikaa, mutta silti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten monen sadan ihmisen kalaasit sinne on tulossa, kun tarvitaan tiskaaja? Eikö tiskikonetta muka ole? Vie kertakäyttöisiä mukaan, problem solved.

Ei juhlissa ole aikaa pyöritellä astioita tiskikoneessa, jos on tulossa seuraavat kahvinjuojat ja kuppeja on vain määränsä.

Minua ei ole pyydetty keittiöhommiin, mutta edustan kai sitten edellisiä sukupolvia, jossa osa perheen ja suvun naisista menee automaattisesti keittiöön juurikin tiskaamaan, koska emäntä hoitelee tarjoilupuolta.

Keittiöissä on ollut kivaa ja on saanut jutella jo tuttujen sukulaisten kanssa tai on tutustunut uusiin kasvoihin.

Jos mies on nyt tämmöisen lupauksen antanut, olen nro 8:n kanssa samaa mieltä: Pisteet kotiin, älä nolaa miestäsi (ja samalla itseäsi, koska teitä tarkastellaan yksikkönä), mutta jos on kipeä kysymys, keskustelkaa siitä, miten jatkossa toimitte.

Itselleni tämä on todella ollut tapa tutustua ihmisiin ja pitää hauskaa juhlissa. Kyllä silti ehtii seurustella muidenkin vieraiden kanssa jos haluaa. Juhlissa pönötystä en kauan jaksa, mutta osallistuminen näihin juhlien sujumiskuvioihin tekee niistä mukavia ja vieraammat vieraat saavat sujuvasti kahvinsa ja pönötyskuvionsa :).

Mieshän siinä nolaa itsensä.

Just tuo asenne on kauhean häiritsevä, että naisilla on joku velvollisuus olla kotihengettäriä. Autan mielelläni ihmisiä, mutta kyllä häiritsisi jos minut luvattaisiin sukupuoleni perusteella!! johonkin hommaan. Ja miten siellä keittiössä ihmisiin tutustuu jos paikalla on vain naisia? Sanoisit että tutustuu naisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies voi ihan hyvin itse auttaa siskoaan ja tiskata jos niin haluaa. Kumppaninsa puolesta ei tuollaista voi tältä kysymättä luvata. Itse en kyllä osallistuisi tuossa tilanteessa koko tapahtumaan. Ylipäätään en lähde piikomaan ja passaamaan sukulaisia olipa ne kenen hyvänsä. Jos ei saa itse asioitaan järjestettyä niin ei ole minun ongelma. En itsekkään oleta saavani mistään ilmaista talkootyötä.

Mies varmaa n auttaakin siskoaan, koska hän haluaa olla osana järjestämässä rippijuhlia.

Ongelma tässä onkin, ettei mies tuntenut ap. ja tässä tilanteessa miehen olisi pitänyt älytä pyytää apua ulkopuolisilta, kun ap. pahoitti pyynnöstä mielensä.

Ehkä seuraavan kerran mies ymmärtää soittaa vaikka pitopalveluun.

Miksi se ei mene jakeluun, että ap ei pahoittanut pyynnöstä mieltään, hän pahoitti mielensä kun hänet luvattiin pyytämättä!

Minusta taas on itsestään selvää, jos on pienimuotoiset perhejuhlat, jota ne ovat jos pidetään kotona, niin kutsuvieraat auttavat keittiössä isänparia, jos ei ole erikseen palkattua palvelusväkeä. Ja tämä kuuluu jo alkeellisimpiin käytöstapoihin.

Ikävä kyllä olen nähnyt kutsuvieraissa myös näitä jotka eivät auta tai edes seurustele vieraiden kanssa, vaan istua pönöttävät ja heille tulisi tarjota viiden tähden palvelut ja nämä ovat poikkeuksetta naisia, kun kokevat isäntäperheen auttamisen ihmisarvoa alentavaksi, kun taustalla on heikko itsetunto. Ja sitten ihmetellään, kun on vieraantunut puolison suvusta tai ystäväpiiristä.

Ei siinä tartte olla heikko itsetunto, eikä kokea ihmisarvoa alentavaksi osallistumista. Mutta jos ei mies osallistu, niin outoa on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä päivänä nuo rippijuhlat ovat? Jos ovat sunnuntaina, niin silloin on tuplapalkka. Meillä oli lakkiaiset sunnuntaina ja vaikka saatiin alennusta tuntihinnasta, niin se oli silti 50€/h. 

On aika törkeää yrittää säästää omissa juhlamenoissa orjuuttamalla sukulaisia. Kaiken lisäksi juhlanjärjestäjän miehen vaimo on vielä läheistä sukua ja pitäisi olla yksi tärkeimmistä vieraista. Jos halutaan sukua käyttää apuna juhlissa, silloin on sopivampaa pyytää joku hieman etäisempi sukulainen ja luonnollisesti sopia maksusta. Esim. joku serkun lapsi tai muu, joka tunnetaan mutta joka ei ole niin läheinen, että häntä olisi kutsuttu juhliin.

Siis häh? 

Eikö tää ollut veljen vaimo? 

Meillä taas juuri me "veljesten vaimot" olemme toimineet toistemme juhlissa ns. keittiöapuna. Ei noissa perhejuhlissa koko aika kulu keittiössä, mutta on ollut mainiota, että isäntäväki ehtii seurustella vieraiden kanssa ja esim. papin ja isosten kanssa (jos ovat tulleet vierailulle). Lähinnä tarkoittaa tiskikoneen täyttöä ja tarjoilusta huolehtimista niin, että täydentää tarjoiluja sitä mukaan kun astiat tyhjenevät. Ei se tarkoita että se joku jumii siellä keittiössä koko juhlan ajan. Itse olen ainakin noissa tilanteissa hyvin ehtinyt myös seurustelemaan.

Juuri siksi, että olemme suht läheisiä ja vierailleet toistemme luona usein, tunnemme suunnilleen toistemme keittiöt että mitä missäkin on.

Kälyn kanssa teimme rippijuhlissa myös niin, että vastavuoroisesti huolehdimme tarjoilujen esillepanosta sillä aikaa kun isäntäväki oli kirkossa. Tämä ei tietenkään onnistu jos tapana on, että koko juhlaväki menee kirkkoon - meillä vain oma perhe, isovanhemmat ja kummit.

Toki ei tämä niin toimi että luvataan toisen puolesta ja lisäksi pitää luonnollisesti olla vastavuoroista.

Ihanaa! Ketjun ensimmäinen mun silmissä normaali ihminen. Mä autan aina. Usein sovitusti, siskon lasten juhlissa automaattisesti. Teen tätä myös työni puolesta. Mikä hlvetti siinä on, ettei voi auttaa?

Voi auttaa jos pyydetään, ei määräyksestä. Etkö  näe näissä eroa? Olis tosi häiritsevää jos miehet sais laiskotella koska ovat miehiä ja naiset auttavat, koska ovat naisia.

Luulisin, että tässä on käynyt niin, että mies on ollut ilman ap:ta siellä sukulaistensa luona ja on puhuttu tulevista rippijuhlista.  Mieheltä on kysäisty, että olisikohan hänen vaimonsa (vai avokkiko hän nyt oli) mahdollista olla mukana auttamassa keittiössä sitten, kun vieraita tulee enemmän, siellähän pitää täydentää tarjoomisia ja tiskata jne.  Ja mies on sen kummemmin ajattelematta sanonut, että tietysti vaimo voi tulla, ei siinä mitään.

Ja sitten syntyykin jo draamaa.

Miesparka.  Hänen niskaansahan tämä keitos nyt sitten kaatuu, kun ei ajatellut sen kummemmin, piti sitä ihan normaalina juttuna.  Vaikka täällä nyt kuinka kohistaan siitä, kuinka miesten kuten ei kenenkään naistenkaan kuulu automaattisesti olettaa, että naiset sen keittiöhomman hoitaa, niin käsi sydämelle nyt vaan kaikki kirjoittajat ; kuinka monessa perheessä ja suvussa tällaisten juhlien keittiöhommat hoitelevat miehet?

Minä ap:na menisin ilman muuta auttamaan sinne keittiöön, se ei mikään suuren suuri uhraus eikä homma ole.  Kyllä siinä on mahdollista samalla juhliakin ja tavata muita vieraita.  Miehelle tietysti voi antaa vähän noottia, että miksi meni kysymättä lupaamaan, mutta ehkä mieskin oletti, että siinä ei mitään ihmeellistä ole.   Minusta tällaisissa nimenomaan miehen suvun juhlissa on mukavampaakin olla siellä keittiöhommissa, kun siinä on jotain tekemistä sentään.  Ei se aina niin kivaa ole pelkästään pönöttää siellä olohuoneen puolella itselleen tuntemattomien ihmisten kanssa. 

Meillä järjestetään sukujuhlia talkoilla, yhteisiä juhlia. Miehet varsinkin tiskaa, koska osa suvun naisista on kokkausalalla, niin ne hoitaa ruokia. Mutta tiskit, siivoaminen, saunan lämmitys, vesien lämmitys, kalojen savustus, ja lasten perään katsominen jää miehille. Mutta jos joku järjestää vaikka syntyärit tai yo- juhlat, niin ei suvun tartte siihen osallistua. Ruuat pitopalvelusta ja vuokrataan riittävästi astioita samalla. Sikisi me varmaan vielä ollaankin hyvissä väleissä!

otarauhallisesti kirjoitti:

Elämä on sellaista.  Monesti on parempi nöyrtyä, kuin alkaa kiukuttelemaan.

Onko se tiskaaminen niin vaikeaa tai nöyryyttävää.   Luultavasti kykenet siihen hyvin.  Onhan sekin mahdollisuus, että palkkaat jonkun tuttavasi (tai firmasta) tiskaamaan, jos se on sinusta niin vastenmielistä tai alentava.  Tuskin tuosta kannattaa mitään riitaa nostaa.  Miehellesi voit kuitenkin tahdä selväksi, että jos tulee tämmöisiä asioita tulevaisuudessa, niin hänen täytyy keskustella ensin sinun kanssasi.

Ja minkähän ihmeen takia ulkopuolisen henkilön täytyisi miesystävänsä siskon rippijuhliin palkata tiskaaja?! Kommenttisi ovat kerta toisensa jälkeen niin ylitseampuvan provokatiivisia, että nauran täällä vedet silmissä! Osaat kyllä provoilun erinomaisesti, pojot siitä! 😂

Mutta asiaan: oikeassa elämässä rippilapsen juhliin olisi kyllä voinut palkata pitopalvelun hoitamaan ruoka- ja tiskipuoli. Ilmeisesti rippilapsen suvun luontainen pihiys, tyhmyys ja ilkeämielisyys kuitenkin olivat omiaan estämään ammattilais(t)en palkkaamisen. 

🚨🚨 Ihan vinkiksi ja mahdolliseksi viimeiseksi oljenkorreksi ap:lle vielä tämä: jos olet menossa keittiöön töihin, joka on muu kuin tavallisen ihmisen kodin keittiö eli ammattikeittiö, on sinulla oltava hygieniapassi. Amatöörit eivät saa ammattikeittiössä häärätä. Jos sinut siis on pyydetty esim. kunnan omistaman seurakuntatalon keittiöön tiskipiiaksi, niin voit aina kieltytyä sanomalla, ettei sinulla ole (ammattikeittiöissä vaadittavaa) hygieniapassia. Sano niin, vaikka se sinulla olisikin. Sellaisille törkimyksille kuin miehesi suku, se on vain ihan oikein. 

Hygieniapassi täytyy olla mukana töitä tehdessä todisteeksi siitä, että saat ja osaat toimia ammattikeittiössä EU:n ammattikeittiöhin asettamien hygieniasäädösten mukaisesti. Sinulla tulee myös olla ammattikeittiöön vaadittavat (puhtaat, juuri koneesta tulleet) vaatteet, sisäjalkineet sekä päähine. Paljain päin, tavallisissa ulkovaatteissa, korkkareissa, meikeissä ja muissa "juhlareleissä" sinun on turha marssia ammattikeittiöön – edes tiskaamaan.

Hitsi, kun unohdin aiemmin mainita tämän, vaikka olen itsekin jo yli vuosikymmenen ajan ollut keittiö- ja siivousalalla töissä! 😅 No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Itse en sotke työtä ja vapaa-aikaani keskenään edes vahingossa. Jos olen töissä, saan palkan siitä, mitä teen. Jos olen kutsuttu juhliin, en todellakaan mene keittiöön tiskailemaan vaikka käskettäisiin, jos se tulee puun takaa ja minun kanssani kasvokkain etukäteen sopimatta. Minulla on terveet jalat, joilla voin lähteä juhlapaikasta pois ja tarpeeksi rahaa päästäkseni takaisin kotiini, vaikka juhlat olisivat toisella puolen maata ja joutuisin ostamaan matkalipun – tai useamman – kotireissua varten. Oman kodin siivous on asia erikseen. Neuvoni on edelleen, että älä, ap, mene sinne keittiöön kykkimään, muista se! Jätä vaikka välistä koko pippalot, jos niikseen tulee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö tämä ole rinnastettavissa, kun leikkipuistoissa pikkulasten äidit lupailee, että kyllä meidän Janne voi sunkin äidin konetta kattoa. Marko kerkee hankkimaan sen muistikortin teidän Jonnen koneeseen.

Sitten vaan it-miehet tekee illat pitkät naapureiden sukulaisten koneita. Saavat akat taas valittaa, kun miehet ei ole koskaan kotona.

Eihän tietenkään kaikki noin ole, kuten esim mä. Silmät ymmyrkäisenä ihmettelen, että kuinka paljon lupaillaan ristiin rastiin kysymättä asianomaiselta. Ääneen kun asiaa ihmettelen, mua pidetään outona. Mulla on jopa huono parisuhde, kun en lupaile mieheni puolesta asioita ja toisinpäin.

Viime viikolla olin keskustelussa, kun toinen pyysi koiralleen hoitajaa viikoksi. "mä olen lasten kanssa reissussa, mutta Jari on kotona, kyllä se voi sen hoitaa!"

Mutta jos tuntee miehensä, että se on ok?

Niin, kuten ap:n mies tuntee vaimonsa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan hirveäää...

-mies lupaa

-miehen suvun juhlat

-jonkun lapsen juhlat

Tuosta ei selviä millään.... ihan oikeasti aikuiset, ettekö ole olleet koskaan sukulaisten juhlissa auttamassa? Ihan tuntemstonta touhuako?

Kyllä, voin ihan rehellisesti sanoa, että tää on mulle täysin tuntematon juttu. Että mies minulta kysymättä kauppaisi minua jonnekin?

Hyvässä parisuhteessa tunnetaan toisen arvomaailma ja halu antaa tukea, kun sitä tarvitaan, eikä kysymys ole kaupankäynnistä, vaan puolison arvostamisesta ja tukemisesta.

Ystäväni kanssa suunniteltiin muutama viikko sitten hänen pihaansa ja kerroin hänen tarvitsevan pari peräkärrillistä multaa ja katetta ja sanoin mieheni mielellään ne toimittavan hänelle (en kysynyt mieheni mielipidettä) ja koska tunnen mieheni niin hyvin ja hän taas tietää, mitä tuo ystävyys ja avunanto merkitsee minulle eli mies ei tehnyt palvelusta ystävälleni, vaan minulle, joka tietenkin lujittaa suhdattamme entisestään.

Luulen vastaavan olevan kysymys myös ap. tapauksessa, mutta nyt siitä tehdään arvovaltakysymys, kun tuossa tilanteessa pitäisi tukea puolisoa, jos se on hänelle tärkeä.

On aika lailla eri asia heittää yksi multakuorma ystävälle kuin luvata vaimo omille sukulaisilleen sukujuhliin piiaksi.

Miksi ihmeessä se mies ei lupautunut itse menemään? Sen siskon lapsihan se ripille pääsee.

Onko se ero siinä, että multakuorman heittä mies ni se ei oo mikään juttu? Oishan sitä nainen voinut itsekin multakuorman heittää tai hänen ystävänsä olisi voinut sen tilata suoraan pihaan kuljetettuna.

Voi tarjoutua kysymään toisen puolesta, mutta ei luvata. Siinä on iso ero.

Miten ap kävi olitko keittiöpiikana vai kieltäydyitkö kohteliaasti...?