Lue keskustelun säännöt.
Onko siitä apua, jos hakee/saa asperger-diagnoosin aikuisena?
27.06.2018 |
Mulla saattaisi olla aspergerin syndrooma. En vain ole jaksanut alkaa sitä vielä tutkituttamaan, kun mietin, että muuttuuko elämäni senkään jälkeen sen paremmaksi? Neuvokaa, te joilla on kokemusta, pliis.
Ymmärrän, että kun saa tietoa, voi alkaa paremmin ymmärtämään omaa persoonaansa ja omaa aikaisempaa elämäänsä jne, mutta kuitenkin... Saako siihen sellaista tukea ja terapiaa, joka voisi parantaa oloa? Lääkitystä ei kai juurikaan ole? Ihmisten asenne tuskin muuttuu minua kohtaan, kun osa ei tiedä, mikä assi on, ja osalla taas on ihan väärä tai liian rajoittunut käsitys...?
Tuntuu jotenkin toivottomalta, kuin olisin vaan tuomittu elämään näiden ominaisuuksieni kanssa, niin kauan kuin suinkin kestän tätä elämää.
Kommentit (122)
Ja minä AP siis kirjoitin tuon edellisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On, ja voihan sulla ollakin joku ihan toinen häiriö, vaikka itse luulet olevasi assi...
Miksi hel*etissä tätä on pitänyt alapeukuttaa?!
Minä alapeukutin, koska silloin kun aikuinen ihminen on vuosikaudet pohtinut ja puntaroinut, mistä ongelmat johtuu, niin ne muut vaihtoehdot on jo käyty läpi ja ne ei istu.
XD En enää ihmettele miten netissä välillä tuntuu että joka toisella on muka "adhd", "assi", "erityisherkkä" tai muu muotidiagnoosi.
Joo kyllä mä sinällään ihan ymmärrän tuonkin pointin, kyllähän tuollaista esiintyy. Välillä myös mietin sitä, että joku, jolla on hyvin vaikea asperger, saattaa pitää kaltaistani ihan feikkinä... Mutta en ota sitäkään niin henkilökohtaisesti.
Kuulun niihin, joita on lapsuudesta asti suunnilleen väkivalloin ja systemaattisesti pakotettu toiseen muottiin, enemmän muiden kaltaiseksi - ja koska mun mahdollinen asperger ei onnekseni ole kovin vaikea, olen pystynyt tuon jatkuvan paineen alla opettelemaan kaikenlaisia sosiaalisia taitoja yms, olen pystynyt luomaan itselleni tavallaan sellaisen vale-persoonallisuuden, jonka ansiosta en varmaan vaikuta juuri assilta, etenkään siis tuntemattomille yms... Mutta se ei todellakaan poista sitä sisäistä kärsimystä ja kuormittumista, jota koen joka päivä. Kuormitun ihmisistä, aistiärsykkeiden tulvasta ym.
Kärsimystä aiheuttaa myös monien ihmisten ”höpsistä kaikki tuo”-asenne, mikä on ollut omilla vanhemmillanikin minuun. Jotkut siis asennoituvat siihen tyyliin että kylläpä pienistä asioista joudut kehittelemään ongelmasi. Kun ei ne voi tajuta millaista tämä on. Monet ihmiset nyt vaan ovat jääräpäisiä typeryksiä, omaavat suppeat ja vääristyneet näkemykset, mutta sitä vankkumattomamman varmuuden, että ovat justiinsa oikeassa.
Ajatus oli se, että kannattaa hakea diagnoosi, mutta se voi ollakin jokin muu kuin assi, vaikka itse susta tuntuu assilta.
Vierailija kirjoitti:
ääääääsbergil'isys on vain keksitty termi itsekkäille ja miniminäminäminä-ihmisille, joita ei hotsita siivoaminen eikä oikein mikään muukaan joka ei liity jotenkin vain ja ainoastan heihin itseensä.pelkkiä manipulaattoreita jotka on kekannut uuden eläkeviran diagonoosin avuin.
No ei vaikka jotkut itsediagnosoidut voivat tuollaisia ollakin. On masennuskin oikea sairaus vaikka joidenkin kohdalla se tarkoittaa sitä että harmittaa kun poikaystävä jätti kun petin eikä ole varaa uuteen tatuointiinkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ääääääsbergil'isys on vain keksitty termi itsekkäille ja miniminäminäminä-ihmisille, joita ei hotsita siivoaminen eikä oikein mikään muukaan joka ei liity jotenkin vain ja ainoastan heihin itseensä.pelkkiä manipulaattoreita jotka on kekannut uuden eläkeviran diagonoosin avuin.
No ei vaikka jotkut itsediagnosoidut voivat tuollaisia ollakin. On masennuskin oikea sairaus vaikka joidenkin kohdalla se tarkoittaa sitä että harmittaa kun poikaystävä jätti kun petin eikä ole varaa uuteen tatuointiinkaan.
Etenkin masennuksesta keskustellessa tulee aina näitä kommentoijia mukaan, että ”kuule mä se vasta masentunut olinkin, mutta sitten vaan otin itteeni niskasta kiinni, lopetin itsesäälissä rypemisen ja sillä se lähti!”
Masennusta on monen tasoista siinä missä aspergeriakin, ja etenkin masennuksen suhteen moni ei käsitä eroa edes sillä, että onko joskus ollut ihan vaan alakuloinen, tilapäisesti uuvuksissa, elämäntilanteen johdosta surullinen yms... Vai onko ihan todella sairastanut masennusta, kärsinyt siitä sen verran kauan ja sen verran paljon, että on ollut lopulta jo pakko hakea apua siihen - ja ”saanut” sitten lopulta ihan sen diagnoosinkin. Esimerkiksi ihan oikea vakava masennus on sellainen, että siinä ei niskasta ottamiset ja rypemisen lopettamiset auta pskaakaan - ja jos auttaakin, silloin on ollut jo valmiiksi vointi paranemassa, syystä tai toisesta.
Aspergeriahan ei sinänsä voida varmasti diagnosoida, vaan se on joukko erilaisia piirteitä jotka sitten voivat olla jollakin tapaa läsnä persoonassa tai sitten ei. Lähinnä syvä autismi ja hyvin selkeät as-piirteet voidaan jonkinlaisella varmuudella todeta. Ainoa kohtaamani ihminen, jota "varmuudella" olisin epäillyt aspergeriksi, oli alusta lähtien hyvin erikoinen ja toisaalta tuntui siltä, että hän ei oikein edes tunnistanut itse näitä erityispiirteitään. Vaikuttaa siltä, että nykyään on aika trendikästä epäillä itsellään aikuisiän aspergeria, jos elämä ei syystä tai toisesta suju. Minua ainakin hämmentää, että erilaisten käyttäytymispiirteiden kirjo näissä tapauksissa on niin kattava, että henkilöstä riippuen kyse voisi aivan yhtä hyvin olla PSTD:stä, narsismista, muista persoonallisuushäiriöistä, maniasta tai ihan vaan perinteisestä huonosta kotikasvatuksesta. Mutta kai se asperger on se mieluisin vaihtoehto, kun "sille ei voi itse tehdä mitään".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aspergeriahan ei sinänsä voida varmasti diagnosoida, vaan se on joukko erilaisia piirteitä jotka sitten voivat olla jollakin tapaa läsnä persoonassa tai sitten ei. Lähinnä syvä autismi ja hyvin selkeät as-piirteet voidaan jonkinlaisella varmuudella todeta. Ainoa kohtaamani ihminen, jota "varmuudella" olisin epäillyt aspergeriksi, oli alusta lähtien hyvin erikoinen ja toisaalta tuntui siltä, että hän ei oikein edes tunnistanut itse näitä erityispiirteitään. Vaikuttaa siltä, että nykyään on aika trendikästä epäillä itsellään aikuisiän aspergeria, jos elämä ei syystä tai toisesta suju. Minua ainakin hämmentää, että erilaisten käyttäytymispiirteiden kirjo näissä tapauksissa on niin kattava, että henkilöstä riippuen kyse voisi aivan yhtä hyvin olla PSTD:stä, narsismista, muista persoonallisuushäiriöistä, maniasta tai ihan vaan perinteisestä huonosta kotikasvatuksesta. Mutta kai se asperger on se mieluisin vaihtoehto, kun "sille ei voi itse tehdä mitään".
Diagnoosiprosessissa otetaan huomioon tu, että samat käyttäytymispiirteet voivat johtua eri syistä. Siksi siinä käydään läpi ihmisen henkiöhistoriaa lapsuudesta asti, jopa suvun historiaa, jotta saadaan selville, onko jotain, mistä voisi syntyä ptsd, persoonalliuushäiriö, huono kotikasvatus, tai onko maanisia vaiheita, tai onko suvussa muillakin taipumusta johonkin ja jos niin mihin. Joten kyse ei ole mieluisimmasta, vaan todennäköisimmästä selityksestä. Ja kyllä aspergerille voi ja töytyy tehdä itse paljonkin: vaikka se ei parane, koutoutuminen ja selviäminen riippuvat viimekädessä itsestä paljon enemmän kuin esim manian kohdalla, jota voidaan lääkitä helposti pillereillä.
Olet oikeassa siinä, että lähes kaikilla ihmisillä on autisminkirjon piirteitä jollain lailla läsnä persoonassaan. Niitä mitataakin ados-testejä tehdessä skaalalla 0-14, jossa 0-ihmisellä ei ole lainkaan kyseisiä piirteitä (ja hän on täysin fiktiivinen) ja 14 on syvästi autistinen, kommunikoimaton henkilö. Autisminkirjon diagnoosin, yleensä aspergerin alaraja on 7 pistettä. Tämä ei tarkoita!että puolet ihmisistä olisi autistisis, koska skaalan algoritmi ei perustu mitenkään mediaaneihin, mutta se tarkoittaa, että lähes kaikilla on näitä piirteitä ja siksi ne tavallaan ovat ihan normaaleja, joillain niitä vain on niin paljon ja ne ovat niin voimakkaita, että se ei enää ole normaalia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja tuon ylläolevan kirjoitin siis minä AP. Jatkan vielä yhdellä kysymyksellä, että sopiiko aspergeriin sellaiset ADD-tyyliset keskittymisvaikeudet yms? Ilmeisesti assi ja ADD eivät tietty sulje toisiaan mitenkään poiskaan?
Minulla on noista kaksoisdiagnoosi.
Oletko työkykyinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja tuon ylläolevan kirjoitin siis minä AP. Jatkan vielä yhdellä kysymyksellä, että sopiiko aspergeriin sellaiset ADD-tyyliset keskittymisvaikeudet yms? Ilmeisesti assi ja ADD eivät tietty sulje toisiaan mitenkään poiskaan?
Minulla on noista kaksoisdiagnoosi.
Oletko työkykyinen?
En ole, mutta siihen suurin syy on muu sairaus. En kyllä usko, että olisin ilman tätäkään täysin kykenevä ainakaan täysipäiväiseen työviikkoon. Niin raskaaksi koen sosialisoinnin ja muun ärsyketulvan. Niistä kehittyy sitten jatkumona masennusta ja ahdistusta - hirveä stressi.
Vierailija kirjoitti:
Aspergeriahan ei sinänsä voida varmasti diagnosoida, vaan se on joukko erilaisia piirteitä jotka sitten voivat olla jollakin tapaa läsnä persoonassa tai sitten ei. Lähinnä syvä autismi ja hyvin selkeät as-piirteet voidaan jonkinlaisella varmuudella todeta. Ainoa kohtaamani ihminen, jota "varmuudella" olisin epäillyt aspergeriksi, oli alusta lähtien hyvin erikoinen ja toisaalta tuntui siltä, että hän ei oikein edes tunnistanut itse näitä erityispiirteitään. Vaikuttaa siltä, että nykyään on aika trendikästä epäillä itsellään aikuisiän aspergeria, jos elämä ei syystä tai toisesta suju. Minua ainakin hämmentää, että erilaisten käyttäytymispiirteiden kirjo näissä tapauksissa on niin kattava, että henkilöstä riippuen kyse voisi aivan yhtä hyvin olla PSTD:stä, narsismista, muista persoonallisuushäiriöistä, maniasta tai ihan vaan perinteisestä huonosta kotikasvatuksesta. Mutta kai se asperger on se mieluisin vaihtoehto, kun "sille ei voi itse tehdä mitään".
Näinkö? Kyllä minä sain diagnoosini monipäiväisen neuropsykologisen testauksen perusteella, joka tehtiin sairaalassa. En ”käytökseni erityisoiirteiden” perusteella. Näissä ilmeni juurikin muistihäiriöitä ja epätasainen kykyprofiili. Kasvosokeus ja monia muita asioita. Mutta ehkäpä sinä sitten tiedät paremmin 😊
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aspergeriahan ei sinänsä voida varmasti diagnosoida, vaan se on joukko erilaisia piirteitä jotka sitten voivat olla jollakin tapaa läsnä persoonassa tai sitten ei. Lähinnä syvä autismi ja hyvin selkeät as-piirteet voidaan jonkinlaisella varmuudella todeta. Ainoa kohtaamani ihminen, jota "varmuudella" olisin epäillyt aspergeriksi, oli alusta lähtien hyvin erikoinen ja toisaalta tuntui siltä, että hän ei oikein edes tunnistanut itse näitä erityispiirteitään. Vaikuttaa siltä, että nykyään on aika trendikästä epäillä itsellään aikuisiän aspergeria, jos elämä ei syystä tai toisesta suju. Minua ainakin hämmentää, että erilaisten käyttäytymispiirteiden kirjo näissä tapauksissa on niin kattava, että henkilöstä riippuen kyse voisi aivan yhtä hyvin olla PSTD:stä, narsismista, muista persoonallisuushäiriöistä, maniasta tai ihan vaan perinteisestä huonosta kotikasvatuksesta. Mutta kai se asperger on se mieluisin vaihtoehto, kun "sille ei voi itse tehdä mitään".
Näinkö? Kyllä minä sain diagnoosini monipäiväisen neuropsykologisen testauksen perusteella, joka tehtiin sairaalassa. En ”käytökseni erityisoiirteiden” perusteella. Näissä ilmeni juurikin muistihäiriöitä ja epätasainen kykyprofiili. Kasvosokeus ja monia muita asioita. Mutta ehkäpä sinä sitten tiedät paremmin 😊
Samoin täällä. Minulla myös testattiin poissulkevasti persoonallisuushäiriöt. Diagnosointiin kuuluu sekä paykologinen testaus että neuropsykologinen.
Meinaakko että pöksyt kostuis jos halid?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meinaakko että pöksyt kostuis jos halid?
Juuri sitä tarkoitin.
Miten helppoa tai vaikeaa teidän kaltaisteni, aikuisten naisten, diagnosointi on ollut - teidän toisten, jotka minun laillani on pakolla nenteiksi kasvatettu ja laitettu päällisin puolin nenteiksi oppimaan? Eikä koko assin olemassaolostakaan hajua kuin vasta nyt aikuisena? Voiko se kaikki hämätä tuloksia? Vai eikö vaikutusta testin tuloksiin? Olin lapsena mm. fyysisesti ja etenkin käsistäni kömpelö, mutta pakko oli alkaa tsempata. Ja muita juttuja, jossa tavallaan aloin muuttua pakon edessä.
T: AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakin Autismisäätiöllä on hyviä ja jokaisen asiakkaan tuentarpeet yksilöllisesti huomioon ottavia tukipalveluja autismin kirjolaisille ja muille nepsy-henkilöille (ADHD/ADD, Tourette jne.). Tosin valitettavasti sillä on toimintaa vain muutamalla paikkakunnalla.
Vierailija kirjoitti:
Miten helppoa tai vaikeaa teidän kaltaisteni, aikuisten naisten, diagnosointi on ollut - teidän toisten, jotka minun laillani on pakolla nenteiksi kasvatettu ja laitettu päällisin puolin nenteiksi oppimaan? Eikä koko assin olemassaolostakaan hajua kuin vasta nyt aikuisena? Voiko se kaikki hämätä tuloksia? Vai eikö vaikutusta testin tuloksiin? Olin lapsena mm. fyysisesti ja etenkin käsistäni kömpelö, mutta pakko oli alkaa tsempata. Ja muita juttuja, jossa tavallaan aloin muuttua pakon edessä.
T: AP
Sut käydään läpi siellä lapsesta nykyhetkeen saakka. Monipuolista ja pitkäkestoista juuri siksi ettei hämäisi joku senhetkinen tila.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten helppoa tai vaikeaa teidän kaltaisteni, aikuisten naisten, diagnosointi on ollut - teidän toisten, jotka minun laillani on pakolla nenteiksi kasvatettu ja laitettu päällisin puolin nenteiksi oppimaan? Eikä koko assin olemassaolostakaan hajua kuin vasta nyt aikuisena? Voiko se kaikki hämätä tuloksia? Vai eikö vaikutusta testin tuloksiin? Olin lapsena mm. fyysisesti ja etenkin käsistäni kömpelö, mutta pakko oli alkaa tsempata. Ja muita juttuja, jossa tavallaan aloin muuttua pakon edessä.
T: APSut käydään läpi siellä lapsesta nykyhetkeen saakka. Monipuolista ja pitkäkestoista juuri siksi ettei hämäisi joku senhetkinen tila.
Tämä. Jopa neuvolakortit tilataan. Oireiston tulee olla näkynyt jo lapsuudessa.
- se ei käy kuitenkaan tekosyystä
- masennuskin voi oireilla noin, onko sille lääkitys
- haluatko apua aidosti
- mt-diagnoosi estää matkavakuutuksen saamisen
- uuden ammatin voi opiskella vaikka minkä ikäisenä
Vierailija kirjoitti:
Miten helppoa tai vaikeaa teidän kaltaisteni, aikuisten naisten, diagnosointi on ollut - teidän toisten, jotka minun laillani on pakolla nenteiksi kasvatettu ja laitettu päällisin puolin nenteiksi oppimaan? Eikä koko assin olemassaolostakaan hajua kuin vasta nyt aikuisena? Voiko se kaikki hämätä tuloksia? Vai eikö vaikutusta testin tuloksiin? Olin lapsena mm. fyysisesti ja etenkin käsistäni kömpelö, mutta pakko oli alkaa tsempata. Ja muita juttuja, jossa tavallaan aloin muuttua pakon edessä.
T: AP
Ei kaikkia "pakoteta" erilaisiksi, moni älykäs assi ja muu opettelee selviytymiskeinot tai näyttelemään. Sillä tavalla elämä on paljon helpompaa.
Lisäksi moni "oireista" on aika tavallisia ja moni on lapsena esim. kömpelo tai sosiaalisesti kömpelö.
Joo kyllä mä sinällään ihan ymmärrän tuonkin pointin, kyllähän tuollaista esiintyy. Välillä myös mietin sitä, että joku, jolla on hyvin vaikea asperger, saattaa pitää kaltaistani ihan feikkinä... Mutta en ota sitäkään niin henkilökohtaisesti.
Kuulun niihin, joita on lapsuudesta asti suunnilleen väkivalloin ja systemaattisesti pakotettu toiseen muottiin, enemmän muiden kaltaiseksi - ja koska mun mahdollinen asperger ei onnekseni ole kovin vaikea, olen pystynyt tuon jatkuvan paineen alla opettelemaan kaikenlaisia sosiaalisia taitoja yms, olen pystynyt luomaan itselleni tavallaan sellaisen vale-persoonallisuuden, jonka ansiosta en varmaan vaikuta juuri assilta, etenkään siis tuntemattomille yms... Mutta se ei todellakaan poista sitä sisäistä kärsimystä ja kuormittumista, jota koen joka päivä. Kuormitun ihmisistä, aistiärsykkeiden tulvasta ym.
Kärsimystä aiheuttaa myös monien ihmisten ”höpsistä kaikki tuo”-asenne, mikä on ollut omilla vanhemmillanikin minuun. Jotkut siis asennoituvat siihen tyyliin että kylläpä pienistä asioista joudut kehittelemään ongelmasi. Kun ei ne voi tajuta millaista tämä on. Monet ihmiset nyt vaan ovat jääräpäisiä typeryksiä, omaavat suppeat ja vääristyneet näkemykset, mutta sitä vankkumattomamman varmuuden, että ovat justiinsa oikeassa.