Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko siitä apua, jos hakee/saa asperger-diagnoosin aikuisena?
27.06.2018 |
Mulla saattaisi olla aspergerin syndrooma. En vain ole jaksanut alkaa sitä vielä tutkituttamaan, kun mietin, että muuttuuko elämäni senkään jälkeen sen paremmaksi? Neuvokaa, te joilla on kokemusta, pliis.
Ymmärrän, että kun saa tietoa, voi alkaa paremmin ymmärtämään omaa persoonaansa ja omaa aikaisempaa elämäänsä jne, mutta kuitenkin... Saako siihen sellaista tukea ja terapiaa, joka voisi parantaa oloa? Lääkitystä ei kai juurikaan ole? Ihmisten asenne tuskin muuttuu minua kohtaan, kun osa ei tiedä, mikä assi on, ja osalla taas on ihan väärä tai liian rajoittunut käsitys...?
Tuntuu jotenkin toivottomalta, kuin olisin vaan tuomittu elämään näiden ominaisuuksieni kanssa, niin kauan kuin suinkin kestän tätä elämää.
Kommentit (122)
Kai se tuntuu paremmalta, kun voi laittaa puutteensa jonkun tieteellisesti todetun vaivan piikkiin jolle ei ns. voi itse mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Me teimme lapsemme kanssa sen ratkaisun, että hänelle varattiin aika yksityiselle ja siellä tehtiin tutkimukset. Vasta kun diagnoosi oli selvillä, keskustelimme yhdessä, haluammeko diagnoosin kirjata tai ei. Me päätimme, että ei kirjata. Lapselle saimme näin avun yksityiseltä hyvin nopeasti ja tehokkaasti. Julkisella meitä olisi pyöritetty eri tahojen vastaanotoilla vuositolkulla ja julkisella ei välttämättä ole ihmisiä, jotka oikeasti osaavat, tunnistavat ja kykenevät soveltamaan näitä asioita (titteli ja koulutus on, mutta ei taitoa). Diagnoosista oli helpotus meille perheenä ja sen kirjaamisesta emme nähneet hyötyä (vammaistuki käytännössä olematon). Lapsella ei nyt ole leimaa otsassa, kun hakee työpaikkoja tai hoitaa asioitaan viranomaisissa. Me päätimme näin.