Asioita, jotka yllättivät ikääntymisessä?

Vierailija kirjoitti:

En pääse enää lattialta ylös, jos sinne kaadun. Reuma ja ikä yhdessä. Pelottaa, jos kaadun yksin ollessa. Kertakaikkiaan ei ole voimia lihaksissa ja kankeat nivelet eivät taivu. En olisi uskonut 61-vuotiaana olevani tällainen.

 Lihaksien vahvistamista ja joka viikko harjoittelemaan sieltä lattalta ylös pääsyä!

Vierailija kirjoitti:

Että fyysinen kunto pysyy hyvänä, eikä grammaakaan ylipainoa keräänny kun huolehtii säännöllisestä liikunnasta. Monet lässähtää jo kolmekymppisinä ja sitten keksitään ties mitä biologista todellisuutta vastaan sotivia uskotelmia jostain hidastuvasta aineenvaihdunnasta jne. Juu, hidastuuhan se, joskus kuusikymppisenä ja silloinkin niin vähän, ettei kummoisia taikatemppuja tarvita painonhallintaan. Samat kehonmitat kakskymppisenä ja seiskavitosena pitäis olla normi. 

Vaivaisuus voi jo nuorena estää liikkumisen. Ellei ole täysin terve kuin pukki. Eli omaan tahtiin kukin.

Ei mikään oikeastaan. Täytän 50v ja kroppa on todella hyvä, oon aina ollut urheilullinen. Mikään paikka ei roiku ja oon freesin näköinen. Treenistä toipuminen kestää kauemmin kuin ennen, muuten ei ikä vaikuta.

Oon täysin terve 

Vierailija kirjoitti:

Miehenä täytyy sanoa että ehdottomasti hiustenlähtö.

Muistan kun vielä olin jotain parikymppinen niin ihmettelin vanhempien miesten hiustenlähtöä ja nyt olen samassa kelkassa, harmillista kun asialle ei voi tehdä mitään. En voi treenata hiuksia kasvamaan ja se vaikuttaa ulkonäköön niin kielteisesti.

Hiero päänahkaa hiustenpesun jälkeen.  Ei taaksepäin kampaamista.

Vierailija kirjoitti:

Se että iho tuntuu kuivuvan enemmän kuin aiemmin, ei ole enää nuorekkaan pehmeä ja kimmoisa. Osasin odottaa veltostumista ja löystymistä mutta en tätä kuivumista. Rystysetkin töröttää ihan erilailla kuin nuorempana.

Ja tulihan se veltostuminenkin yllätyksenä vaikka kuinka olisi osannut sitä odottaa. :(

Niin ja hiukset tippuu täälläkin päästä vaikka olen nainen. Käytän rogainea ja siitä on ollut mukavasti apua.

Hiusten harveneminen. Mulla on aina ollut paksu ja kaunis tukka, nyt päälaki näkyy hiusten välistä. Tosi kurjaa.

En osannut ajatella, että on myös perimenopaussioireet ja kuinka moninaiset nekin ovat. Jotenkin ajattelin vaihdevuosioireiden alkavan vasta menopaussista, joka esim. äidilläni oli vasta 55-vuotiaana. Hiusten lähtö tympii (olen nainen), onneksi hiuksia on alunperin ollut tosi paljon. Mieli ei tosiaan vanhene, ainakaan huumorintaju!

Lasten aikuistuminen on myös ottanut yllättävän koville.

N56 v

Noin 35 vuotiaana tajusin että jos meinaa olla työelämässä eläkeikään on pakko ruveta kuntoilemaan ja käymään puntilla.

Vierailija kirjoitti:

Miehenä täytyy sanoa että ehdottomasti hiustenlähtö.

Muistan kun vielä olin jotain parikymppinen niin ihmettelin vanhempien miesten hiustenlähtöä ja nyt olen samassa kelkassa, harmillista kun asialle ei voi tehdä mitään. En voi treenata hiuksia kasvamaan ja se vaikuttaa ulkonäköön niin kielteisesti.

Ei ihan tuohon potenssiin, mutta sama naisena. :( Mulla oli ennen ohuet mutta RUNSAAT hiukset, joista sai kohtuu pienellä vaivalla kivannäköiset. Nyt vaan päänahka paistaa ihan joka suunnasta, vaikka jakauksen laittais melkein hemmetti korvalle asti. Ja oon alle 40.

Niin ja se että läski haluaa kertyä vaikka kuinka kuntoilen, katson syömisiä ja suosin pyöräilyä moottoroidun matkustamisen sijaan. Yks lasi viiniä, vähän painostuksesta jonkun ahkeran emännän leipomuksia ja pöhö on hitto IKUINEN. Jumpassakin oon ensimmäistä kertaa kokenut ihan vammoja, uudesta persikkaliikkeestä meni issias niin juntturaan että huusin päiviä kun yritin istuma-asentoa. Ja tästä matka on vain alaspäin...

Eikun vielä yksi! Parta. Se yllätti täysin. Pinsetit kovassa käytössä.

Tarve keräillä huonekasveja. Mä oon ikäni niitä vältellyt kun kaikki kasvatusyritykset on päättyneet traagiseen kuolemaan. Nyt mulla on täällä mehikasveja, saintpaulioita, yrttejä ja vihanneksia, ja mikä kummallisinta - needy bi*ch ruukkuruusu joka kasvaa kuin VIIDAKKO ja tekee kukkia!

Se kuinka pahalta kaula alkoi näyttää tosi lyhyessä ajassa yhtäkkiä. 

Vaihdevuosista vouhkataan niin paljon, joten yllätti etten ole 60 ikään vielä minkaanlaisia ikäviä oireita kokenut. Pelkkää hyvää, kun vuodot loppuivat 20 vuotta sitten

Vierailija kirjoitti:

Se kuinka pahalta kaula alkoi näyttää tosi lyhyessä ajassa yhtäkkiä. 

Milloin?

Kullin toiminta

Milloin kaula siis repsahti ykskaks, oli siis jotain 49 vuotiaana. Olisin luullut sen käyvän myöhemmin. Normaalipainoinen/hoikka hlö kyseessä.

Flunssat kestää kauemmin ja krapula. Mikään ei virkistä ei edes energiajuomat. Vitamiinit holahtaa kropan läpi.

Että vielä seiten kymppisenä jaksaa akkaa *aida 3 - 4 kertaan viikossa.

Kankeus 😀.   Mieli hyväksyy itsensä paremmin,  harmi, kun juuri saa pään tasapainoon niin keho alkaa sanoa vastaan.  No oikeasti vanheneminen on mukavaa.  

Se yllätti, kuinka paljon nykyisin arvostan hyviä yöunia. Parikymppisenä olin vielä "kuolema kuittaa univelat" -tyyppiä, mutta nykyään on toimintakyky kiinni siitä, miten onnistuu yöllä nukkumaan. 

Uurteiset kynnet, pinnalla viiruja, kuin neulan pistoja," googlaa " - kynsistä näkee sairauksia"

Vierailija kirjoitti:

Vaihdevuodet tuntuivat tuovan kaikki ongelmat pintaan ja vanhentavan kerrasta. Ja piileksivät vaivat kuten närästys.

Vaihdevuodet v ittu joo, hormonit ei sopineet -nivelvaivat, iho kuivuu atooppinen iho niin enemmän, limakalvot myös nenästä kuivaa, ja vaikka mitä inhottavaa.

Oispa jokin muu vastaava lääke kuin hormonit. Huoh