Asioita, jotka yllättivät ikääntymisessä?

Vierailija kirjoitti:

Erektiovaikeudet 35 vuotiaana vaikka elänyt terveellistä elämää.

Ystävällisesti kysyisin että minkälainen elämäntapa sulla on ruoan, liikunnan, unen ym suhteen?

Mulla saattaa olla vinkkejä erektion parantamiseen jos vähän kerrot lisää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että mieli ei ikäänny ollenkaan.[/quote

Eikä unet! Öisin seikkailen nuoruuteni kavereitten kanssa opiskelupaikkakunnalla.

Itsekin näen viikottain unia peruskoulusta ja sitä miten yritän lapsuudenkodista päästä lähtemään ajoissa kouluun. Herätessä sitten saa hengähtää helpotuksesta kun ei olekaan pakko mennä historiantunnille tai koululiikuntaan.

Se, että finnit ja rypyt mahtuvat samaan naamaan... Ei kiva kun otsa on juonteilla ja leuka kukkii. 

Alta nelikymppisenä valkoisten hiusten tulo. Ei edes harmaita vaan valkoisia.

Krapula lähti kun kolmekymppiä tuli täyteen. Väsyttää joo ja päätä voi jomottaa mutta moneen vuoteen en ole enää tärissyt pahoinvoivana ja oksentelevana seuraavaa päivää. Periaatteessa särkylääkkeen ja tunnin levon jälkeen toimintakuntoinen. Odotan kyllä pelonsekaisin tuntemuksin sitä päivää kun darra päättääkin palata monen vuoden jälkeen korkojen kera...

Se, että elämä on paljon parempaa kuin nuorempana. Ikää tosin vasta 35v, mutta parikymppisenä kaikki oli niin synkkää. Toki kääntöpuolena on muutama ryppyjä naamassa, lihan helpommin ja laihdun vaikeammin, sekä erilaiset lihasjäykkyydet yms niskakivut. Keho vaatii tarkempaa huoltoa ja kunnon lämmittelyt ennen treenejä.

ikätekeetehtävänsä kirjoitti:

Mua on alkanut ihmetyttää että liikkuminen kipeyttää paikat niin että seuraavana aamuna on todella jäykkä ja joka paikka 'hellänä'. Minulla löydettiin aikanaan muiden tutkimusten ohessa reumatekijä verestä ja lähisuvussa on ollut reumaa että olisiko minulle iskenyt sitten esim.fibromylogia tms?! Mutta luulisi että liikunta olisi vain hyvästä mutta näin ei kohdallani ole vaan vaiviinnun ja kipeydyn entistä enemmän. Ja liikun päivittäin jalan eikä ole edes autoa joten kävelykunnon pitäisi olla erinomainen. En ole käynyt asian tiimoilta lääkärissä.

Lisäksi ärsyttää ohenevat hiukset ja kasvojen muuttuminen ihme 'pallinaamaksi' ja miesmäisemmäksi.

varmaan esim. kortisoli ja kilpirauhas labrat ym kantsis katsoa. voi olla ihan perusikääntymistäkin, mut ”kuukasvoisuus?” ja miehistyminen kuulostaa jotenkin enemmän cushingilta tms

Ei oikeastaan mikään, koska osasin odottaa kaikkia jo ennen ikääntymistä. Ehkä se, ettei se tunnu yhtään pahalta.

Baanalle tekis mieli joskus lähteä, mutta kun katsoo peiliin, niin sieltä se todellisuus näkyy :)   60v.

Vierailija kirjoitti:

Erektiovaikeudet 35 vuotiaana vaikka elänyt terveellistä elämää.

Syö läskiä, sillä se kikkeli nousee.

Se että en näytä ikääntyvän läheskään yhtä nopeasti kuin ikätoverit.

Vierailija kirjoitti:

Aloitan: uurteiset kynnet. En vaan ollut koskaan tullut ajatelleeksi, että kynnetkin ikääntyisivät.

Muita?

Yksilöllistä. Minulla on kauniit kynnet lähes 6-kymppisenäkin. Olen aina ollut ylpeä pitkistä ja kauniista kynsistäni ja nuorena ne huomattiinkin, kun kaikilla oli luonnolliset kynnet.

Kuivat kantapäät ja se että jopa varpaat vanhenee. Isovarpaissa on syvät juovat ja niissä kasvaa karvoja. Ihon löystyminen myös kehosta.

Turhamaisuus.

Kun olin lapsi, kaikki aikuiset vaikuttivat tyytyväisiltä itseensä, mitä nyt niitä jokakeväisiä laihdutuskuureja vertailtiin. Ajattelin, että minäkin ikäännyn iän tuomat merkit hyväksyen, arvokkuudella.

Kilin kellit. Jos olis rahaa, niin painelisin heti leikkelemään silmäluomet, leukalinjan ja varmaan jotain muutakin. No, niin turhamainen en kuitenkaan ole, ettäkö sen tällä elintasolla tekisin. Rahat menee elämiseen ja elämyksiin. Tasapainoilen sen kanssa, että muistojen kanssa saan elää, peilistä voin luopua.

Kolotukset nivelissä. Pakko hyväksyä, että ihan ehjää ja tervettä kroppaa ei ikinä enää saa, vaikka mitä tekisi. Mieli on nuorempi kuin kroppa, peili säikyttää etenkin aamuisin. Vielä 10 vuotta sitten kukaan ei uskonut, että olin yli 5-kymppinen, nyt kukaan ei ihmettele, kun kerron olevani eläkkeellä ja yli 60 v. Se on myös yllättänyt, että monissa asioissa on vapautuneempi ja rohkeampi kuin nuorena, voi olla oma itsensä ja nauttia siitä. Huvittaa kun nuoret vaikka luulevat, että vanhat eivät nauti seksistä, tietäisittepä vaan.

Krapula parista viinilasillisesta. Ja olen vasta 35.

Ettei se ole yhtään hassumpaa eikä ollenkaan kamalaa.

Vaikka ulkoinen rupsahtaminen keljuttaa niin siitä huolimatta tää on elämäni parasta aikaa! Eläke juoksee ja voin itseäni kuunnellen tehdä mitä huvittaa. Opiskelen asioita, löydän itsestäni yhä uusia vahvuuksia ja intohimoa asioihin. En enää häpeä enkä vertaile itseäni muihin. Maailma näyttää kauniilta.

Vierailija kirjoitti:

En pääse enää lattialta ylös, jos sinne kaadun. Reuma ja ikä yhdessä. Pelottaa, jos kaadun yksin ollessa. Kertakaikkiaan ei ole voimia lihaksissa ja kankeat nivelet eivät taivu. En olisi uskonut 61-vuotiaana olevani tällainen.

Ota yhteyttä oman kuntasi kotihoidosta vastaavaan yksikköön ja kerro tilanteeseesi. Tarvitset ehdottomasti turvarannekkeen. On todella vaarallista kaatua pääsemättä ylös, pahimmassa tapauksessa voit löytyä kuolleena, mutta rabdomyelyysikin iskee nopeasti.

Jatkuva päiväunien tarve! Kurttuiset polvet. Jatkuva rutina niskassa kun kääntää päätään.

T. 39v muumio

Finnit ja rypyt yhtäaikaa,  minulla on finnejä enemmän kuin teininä koskaan ja uusissa paikoissa ( korvat, peffa). 

Verisuonten näkyminen etenkin kämmenselässä, mutta nykyään myös säärissä. Suonikohjuja odotellessa, yäk. Käytin tukisukkahousuja koko raskausajan, joten en uskalla kuvitella miltä näyttäisin jos en olisi niitä käyttänyt.

Finnit on ja pysyy; enää en edes yritä niistä eroon. Kaikkeen näköjään tottuu.

Hyvää sen sijaan on ihon "tummuminen". Olen aina ennen ollut kalvakka, mutta pikkuhiljaa 30 ikävuoden jälkeen minulla on kaunis (?) kestopäivetys.