Kyllä pikkulasten vanhempana ON RANKKAA!

Minusta taas 0-3veet on helppoja. Vähään tyytyväisiä ja aitoja. Sitten myöhemmin ne haasteet vasta alkaa.

Ei ollut mitenkään rankkaa minusta edes vaikka mies lähti toista lasta odottaessani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän pikkulapsi lähti just ilosta kiljuen mummilaan. Tosi rankkaa.

Just. Hyvä. Miten pitkään aiot lapsesi muilla hoidattaa? Tiedetään nämä äidit, jotka heti kesäloman lähestyessä työntävät lapsensa vanhemmmilleen. Onko päikky tai koulu jo kiinni. Apua! Isii, äitii!!! Mulla on kersoja himassa!!!

Noin se pitää tehdä. Jos kerran isovanhemmat haluavat hoitaa. Vanhemmuus on niin raskasta, että ehdottomasti pitää hoidattaa muilla niin paljon kuin mahdollista. Jos niitä lapsia on hankkinut.

Vierailija kirjoitti:

Pikkulasten vanhemmilla on rankkaa - jos samaan aikaan tehdään pitkää työpäivää, aloitetaan uusia harrastuksia, ruvetaan rakentamaan taloa / remontoimaan vanhaa kansakoulua, viikonloppuisin pitää kyläillä, kesälomat reissata ja muulla ajalla pyörittää facebookissa äiti-pikkulapsi-ryhmää / perustaa verkkokaupaa / kirjoittaa elämänhallintaoppaita.

Tämä on se tabu, josta ei puhuta. Ihmiset tekevät ruuhkavuotensa ihan itse ja ihan itse väsyttävät itsensä.

Elämä ei ole rankkaa, jos ymmärtää, että lapset ovat pieniä vain lyhyen aikaa ja päättää jättää kaiken muun säätämisen elämästä muutamaksi vuodeksi ja keskittyä siihen vanhempana olemiseen. Pikkulapsiaikahan on elämän parasta aikaa.

Harrastan, remontoin ja panostan uraani sitten myöhemmin. Ymmärrän, että lapselleni riittää juuri nyt vähemmänkin.

Olen periaatteessa samaa mieltä- moni tekee elämästään rankempaa ihan itse omilla valinnoillaan. Mutta...

Meidän perheessä ei tehdä mitään noista, kaikki mielestäni ylimääräinen on karsittu minimiin (ylimääräisenä en kuitenkaan pidä esim lasten huomioimista ja heidän tarpeisiinsa vastaamista). Mies tekee ylitöitä äärimmäisen harvoin ja ollaan pidetty ylimääräisiä palkattomia vapaita jne. Mutta ne lapset, kun ne ei nuku! Lääkäreiden mielestä kaikki on hyvin, kasvaavat ja kehittyvät ja "lapset nyt vaan heräilee"... 10-20 kertaa yössä!!! Kuopus on nyt vuoden ja huonot unet vaan jatkuu. 4v onneksi jo nukkuu yönsä 1-3 heräämisellä.

Voin kertoa, että enempää lapsia meille ei tule. Joskus vuoden päästä tuo nuorempi varmasti jo pärjää yönsä ilman minua/ mies saa handlattua homman ilman että molemmat lapsen herää. Ja sitten mä vuokraan jonkun luukun ja nukun yöni siellä kunnes viiden vuoden univelka on kuitattu. Voi olla että siinä menee hetki :D

Pitkän sepustuksen pointtina, vanhemmuus voi olla todella todella rankkaa myös ilman gradua, ylitöitä, syöpää tms. "näkyvää syytä".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pikkulasten vanhemmilla on rankkaa - jos samaan aikaan tehdään pitkää työpäivää, aloitetaan uusia harrastuksia, ruvetaan rakentamaan taloa / remontoimaan vanhaa kansakoulua, viikonloppuisin pitää kyläillä, kesälomat reissata ja muulla ajalla pyörittää facebookissa äiti-pikkulapsi-ryhmää / perustaa verkkokaupaa / kirjoittaa elämänhallintaoppaita.

Tämä on se tabu, josta ei puhuta. Ihmiset tekevät ruuhkavuotensa ihan itse ja ihan itse väsyttävät itsensä.

Elämä ei ole rankkaa, jos ymmärtää, että lapset ovat pieniä vain lyhyen aikaa ja päättää jättää kaiken muun säätämisen elämästä muutamaksi vuodeksi ja keskittyä siihen vanhempana olemiseen. Pikkulapsiaikahan on elämän parasta aikaa.

Harrastan, remontoin ja panostan uraani sitten myöhemmin. Ymmärrän, että lapselleni riittää juuri nyt vähemmänkin.

Hohhoijakkaa. Yhden lapsen besserwisser äiti bongattu.

En ole tuo "yhden lapsen besserwisser äiti", mutta yläpeukutin häntä. Kolmen alle kouluikäisen kotiäitinä, jolla ei ole juuri turvaverkkoja, voin sanoa että asia on juuri niin kuin hän kirjoittaa.

Ei se pyllyjen pyyhintä, puolivalmisteiden pyörittely pannulla ja eri koneiden täyttäminen/tyhjentäminen niin rankkaa ole. Rankkaa on, jos pitää samalla yrittää ravata salilla, päivittää kakkublogia, remontoida, ylläpitää laajaa ystäväpiiriä ja täydellistä some-elämää. Tai tehdä vaativaa työtä. Kun relaa ja nauttii lapsista, kaikki menee omalla painollaan. Tosin miehen kanssa olisi kiva saada enemmän yhteistä aikaa.

Minulle taas ne erilaiset projektit olivat se henkireikä, joka sai minut kestämään pikkulapsielämää. Olin haaveillut kirjoittavani gradun äitiyslomalla/hoitovapaalla, mutta lapsi oli huonosti nukkuvaa laatua (on vielä nytkin 5-vuotiaana), ja aivokapasiteetti ei riittänyt tieteelliseen kirjoittamiseen. Siksi piti keksiä vähemmän haastavaa projektia, jossa kuitenkin sai vähän käyttää päätä. Tuntui että sekoan, jos elämä on pelkkää pyllyjen pyyhkimistä ja ruuanlaittoa. Ei vaan sovi minulle ollenkaan. Niin me ihmiset olemme erilaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pikkulasten vanhemmilla on rankkaa - jos samaan aikaan tehdään pitkää työpäivää, aloitetaan uusia harrastuksia, ruvetaan rakentamaan taloa / remontoimaan vanhaa kansakoulua, viikonloppuisin pitää kyläillä, kesälomat reissata ja muulla ajalla pyörittää facebookissa äiti-pikkulapsi-ryhmää / perustaa verkkokaupaa / kirjoittaa elämänhallintaoppaita.

Tämä on se tabu, josta ei puhuta. Ihmiset tekevät ruuhkavuotensa ihan itse ja ihan itse väsyttävät itsensä.

Elämä ei ole rankkaa, jos ymmärtää, että lapset ovat pieniä vain lyhyen aikaa ja päättää jättää kaiken muun säätämisen elämästä muutamaksi vuodeksi ja keskittyä siihen vanhempana olemiseen. Pikkulapsiaikahan on elämän parasta aikaa.

Harrastan, remontoin ja panostan uraani sitten myöhemmin. Ymmärrän, että lapselleni riittää juuri nyt vähemmänkin.

Olen periaatteessa samaa mieltä- moni tekee elämästään rankempaa ihan itse omilla valinnoillaan. Mutta...

Meidän perheessä ei tehdä mitään noista, kaikki mielestäni ylimääräinen on karsittu minimiin (ylimääräisenä en kuitenkaan pidä esim lasten huomioimista ja heidän tarpeisiinsa vastaamista). Mies tekee ylitöitä äärimmäisen harvoin ja ollaan pidetty ylimääräisiä palkattomia vapaita jne. Mutta ne lapset, kun ne ei nuku! Lääkäreiden mielestä kaikki on hyvin, kasvaavat ja kehittyvät ja "lapset nyt vaan heräilee"... 10-20 kertaa yössä!!! Kuopus on nyt vuoden ja huonot unet vaan jatkuu. 4v onneksi jo nukkuu yönsä 1-3 heräämisellä.

Voin kertoa, että enempää lapsia meille ei tule. Joskus vuoden päästä tuo nuorempi varmasti jo pärjää yönsä ilman minua/ mies saa handlattua homman ilman että molemmat lapsen herää. Ja sitten mä vuokraan jonkun luukun ja nukun yöni siellä kunnes viiden vuoden univelka on kuitattu. Voi olla että siinä menee hetki :D

Pitkän sepustuksen pointtina, vanhemmuus voi olla todella todella rankkaa myös ilman gradua, ylitöitä, syöpää tms. "näkyvää syytä".

No tuota - olethan itsekin tehnyt elämästäsi rankempaa omilla valinnoillasi, olet hankkinut toisen lapsen suht’ pienellä ikäerolla vaikka esikoinen on ollut huonouninen. Valinta sekin...

Onpa rankkaa omat valinnat veronmaksajien tukemana. Hävetkää. Työssäkäyviä vanhempia ymmärrän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pikkulasten vanhemmilla on rankkaa - jos samaan aikaan tehdään pitkää työpäivää, aloitetaan uusia harrastuksia, ruvetaan rakentamaan taloa / remontoimaan vanhaa kansakoulua, viikonloppuisin pitää kyläillä, kesälomat reissata ja muulla ajalla pyörittää facebookissa äiti-pikkulapsi-ryhmää / perustaa verkkokaupaa / kirjoittaa elämänhallintaoppaita.

Tämä on se tabu, josta ei puhuta. Ihmiset tekevät ruuhkavuotensa ihan itse ja ihan itse väsyttävät itsensä.

Elämä ei ole rankkaa, jos ymmärtää, että lapset ovat pieniä vain lyhyen aikaa ja päättää jättää kaiken muun säätämisen elämästä muutamaksi vuodeksi ja keskittyä siihen vanhempana olemiseen. Pikkulapsiaikahan on elämän parasta aikaa.

Harrastan, remontoin ja panostan uraani sitten myöhemmin. Ymmärrän, että lapselleni riittää juuri nyt vähemmänkin.

Olen periaatteessa samaa mieltä- moni tekee elämästään rankempaa ihan itse omilla valinnoillaan. Mutta...

Meidän perheessä ei tehdä mitään noista, kaikki mielestäni ylimääräinen on karsittu minimiin (ylimääräisenä en kuitenkaan pidä esim lasten huomioimista ja heidän tarpeisiinsa vastaamista). Mies tekee ylitöitä äärimmäisen harvoin ja ollaan pidetty ylimääräisiä palkattomia vapaita jne. Mutta ne lapset, kun ne ei nuku! Lääkäreiden mielestä kaikki on hyvin, kasvaavat ja kehittyvät ja "lapset nyt vaan heräilee"... 10-20 kertaa yössä!!! Kuopus on nyt vuoden ja huonot unet vaan jatkuu. 4v onneksi jo nukkuu yönsä 1-3 heräämisellä.

Voin kertoa, että enempää lapsia meille ei tule. Joskus vuoden päästä tuo nuorempi varmasti jo pärjää yönsä ilman minua/ mies saa handlattua homman ilman että molemmat lapsen herää. Ja sitten mä vuokraan jonkun luukun ja nukun yöni siellä kunnes viiden vuoden univelka on kuitattu. Voi olla että siinä menee hetki :D

Pitkän sepustuksen pointtina, vanhemmuus voi olla todella todella rankkaa myös ilman gradua, ylitöitä, syöpää tms. "näkyvää syytä".

No tuota - olethan itsekin tehnyt elämästäsi rankempaa omilla valinnoillasi, olet hankkinut toisen lapsen suht’ pienellä ikäerolla vaikka esikoinen on ollut huonouninen. Valinta sekin...

Aattele. Mikä syntisäkki.

Suomen syntyvyysluvut on nälkävuosien tasolla.

Vieläkö alemmas ne pitäis saada?

Niin on. Ja erityisesti kaupunkioloissa jossa lapset eivät pääse tuosta noin vain purkamaan energiaa vaikka takapihan trampoliiniin tai muualle. Olis hirveetä jos kerrostalossa tms joutuisi lapset kasvattamaan. Maalla ne kirmaa pitkin poikin ja ovat muutenkin enemmän omatoimisempia kuin kaupunkilapset

Vierailija kirjoitti:

Niin on. Ja erityisesti kaupunkioloissa jossa lapset eivät pääse tuosta noin vain purkamaan energiaa vaikka takapihan trampoliiniin tai muualle. Olis hirveetä jos kerrostalossa tms joutuisi lapset kasvattamaan. Maalla ne kirmaa pitkin poikin ja ovat muutenkin enemmän omatoimisempia kuin kaupunkilapset

Kaupungeissa on leikkipuistoja ja toimintaa pilvin pimein.

Maaseudun lapset kökkii siellä omalla pihalla ja muuten heidät kärrätään paikasta toiseen.

Vierailija kirjoitti:

Pikkulasten vanhemmilla on rankkaa - jos samaan aikaan tehdään pitkää työpäivää, aloitetaan uusia harrastuksia, ruvetaan rakentamaan taloa / remontoimaan vanhaa kansakoulua, viikonloppuisin pitää kyläillä, kesälomat reissata ja muulla ajalla pyörittää facebookissa äiti-pikkulapsi-ryhmää / perustaa verkkokaupaa / kirjoittaa elämänhallintaoppaita.

Tämä on se tabu, josta ei puhuta. Ihmiset tekevät ruuhkavuotensa ihan itse ja ihan itse väsyttävät itsensä.

Elämä ei ole rankkaa, jos ymmärtää, että lapset ovat pieniä vain lyhyen aikaa ja päättää jättää kaiken muun säätämisen elämästä muutamaksi vuodeksi ja keskittyä siihen vanhempana olemiseen. Pikkulapsiaikahan on elämän parasta aikaa.

Harrastan, remontoin ja panostan uraani sitten myöhemmin. Ymmärrän, että lapselleni riittää juuri nyt vähemmänkin.

Tätä minä juuri tarkoitin - sain yli 20 alapeukkua.

Pikkulapsiaikana kitistään, kun on raskasta. Raskaus johtuu siitä, kun pitää päästä salille, someen, konsertteihin etc.

Itse laitoin monet asiat jäähylle joiksikin vuosiksi, eikä ollut mummoäidilläkään yhtään rankkaa. Nyt, kun lapsi on jo kohta 10 v. pääsisin salille ja lenkille jne.

Työelämä vie oikeasti mehut. Työpäivät eivät kaikilla mene tehtaanpillin mukaan, siihen se yksikin lapsi kotityöt etc. En jaksaisi urheiluja, kaverilatteilua jne. Hyvä kun jaksan siivota. Sanoit aivan oikein: Ihmiset tekevät ne ruuhkavuodet osittain aivan itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pikkulasten vanhemmilla on rankkaa - jos samaan aikaan tehdään pitkää työpäivää, aloitetaan uusia harrastuksia, ruvetaan rakentamaan taloa / remontoimaan vanhaa kansakoulua, viikonloppuisin pitää kyläillä, kesälomat reissata ja muulla ajalla pyörittää facebookissa äiti-pikkulapsi-ryhmää / perustaa verkkokaupaa / kirjoittaa elämänhallintaoppaita.

Tämä on se tabu, josta ei puhuta. Ihmiset tekevät ruuhkavuotensa ihan itse ja ihan itse väsyttävät itsensä.

Elämä ei ole rankkaa, jos ymmärtää, että lapset ovat pieniä vain lyhyen aikaa ja päättää jättää kaiken muun säätämisen elämästä muutamaksi vuodeksi ja keskittyä siihen vanhempana olemiseen. Pikkulapsiaikahan on elämän parasta aikaa.

Harrastan, remontoin ja panostan uraani sitten myöhemmin. Ymmärrän, että lapselleni riittää juuri nyt vähemmänkin.

Olen periaatteessa samaa mieltä- moni tekee elämästään rankempaa ihan itse omilla valinnoillaan. Mutta...

Meidän perheessä ei tehdä mitään noista, kaikki mielestäni ylimääräinen on karsittu minimiin (ylimääräisenä en kuitenkaan pidä esim lasten huomioimista ja heidän tarpeisiinsa vastaamista). Mies tekee ylitöitä äärimmäisen harvoin ja ollaan pidetty ylimääräisiä palkattomia vapaita jne. Mutta ne lapset, kun ne ei nuku! Lääkäreiden mielestä kaikki on hyvin, kasvaavat ja kehittyvät ja "lapset nyt vaan heräilee"... 10-20 kertaa yössä!!! Kuopus on nyt vuoden ja huonot unet vaan jatkuu. 4v onneksi jo nukkuu yönsä 1-3 heräämisellä.

Voin kertoa, että enempää lapsia meille ei tule. Joskus vuoden päästä tuo nuorempi varmasti jo pärjää yönsä ilman minua/ mies saa handlattua homman ilman että molemmat lapsen herää. Ja sitten mä vuokraan jonkun luukun ja nukun yöni siellä kunnes viiden vuoden univelka on kuitattu. Voi olla että siinä menee hetki :D

Pitkän sepustuksen pointtina, vanhemmuus voi olla todella todella rankkaa myös ilman gradua, ylitöitä, syöpää tms. "näkyvää syytä".

No tuota - olethan itsekin tehnyt elämästäsi rankempaa omilla valinnoillasi, olet hankkinut toisen lapsen suht’ pienellä ikäerolla vaikka esikoinen on ollut huonouninen. Valinta sekin...

Aattele. Mikä syntisäkki.

Suomen syntyvyysluvut on nälkävuosien tasolla.

Vieläkö alemmas ne pitäis saada?

.

Mikä syntisäkki? Kunhan totesin, että useamman lapsen hankinta on myös _oma valinta_ siinä missä joku muukin. Ovatko lapsesi taas viettäneet lomapäivän koko päivän keskenään tapelllen vai mikä nyt noin harmittaa? :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pikkulasten vanhemmilla on rankkaa - jos samaan aikaan tehdään pitkää työpäivää, aloitetaan uusia harrastuksia, ruvetaan rakentamaan taloa / remontoimaan vanhaa kansakoulua, viikonloppuisin pitää kyläillä, kesälomat reissata ja muulla ajalla pyörittää facebookissa äiti-pikkulapsi-ryhmää / perustaa verkkokaupaa / kirjoittaa elämänhallintaoppaita.

Tämä on se tabu, josta ei puhuta. Ihmiset tekevät ruuhkavuotensa ihan itse ja ihan itse väsyttävät itsensä.

Elämä ei ole rankkaa, jos ymmärtää, että lapset ovat pieniä vain lyhyen aikaa ja päättää jättää kaiken muun säätämisen elämästä muutamaksi vuodeksi ja keskittyä siihen vanhempana olemiseen. Pikkulapsiaikahan on elämän parasta aikaa.

Harrastan, remontoin ja panostan uraani sitten myöhemmin. Ymmärrän, että lapselleni riittää juuri nyt vähemmänkin.

Olen periaatteessa samaa mieltä- moni tekee elämästään rankempaa ihan itse omilla valinnoillaan. Mutta...

Meidän perheessä ei tehdä mitään noista, kaikki mielestäni ylimääräinen on karsittu minimiin (ylimääräisenä en kuitenkaan pidä esim lasten huomioimista ja heidän tarpeisiinsa vastaamista). Mies tekee ylitöitä äärimmäisen harvoin ja ollaan pidetty ylimääräisiä palkattomia vapaita jne. Mutta ne lapset, kun ne ei nuku! Lääkäreiden mielestä kaikki on hyvin, kasvaavat ja kehittyvät ja "lapset nyt vaan heräilee"... 10-20 kertaa yössä!!! Kuopus on nyt vuoden ja huonot unet vaan jatkuu. 4v onneksi jo nukkuu yönsä 1-3 heräämisellä.

Voin kertoa, että enempää lapsia meille ei tule. Joskus vuoden päästä tuo nuorempi varmasti jo pärjää yönsä ilman minua/ mies saa handlattua homman ilman että molemmat lapsen herää. Ja sitten mä vuokraan jonkun luukun ja nukun yöni siellä kunnes viiden vuoden univelka on kuitattu. Voi olla että siinä menee hetki :D

Pitkän sepustuksen pointtina, vanhemmuus voi olla todella todella rankkaa myös ilman gradua, ylitöitä, syöpää tms. "näkyvää syytä".

No tuota - olethan itsekin tehnyt elämästäsi rankempaa omilla valinnoillasi, olet hankkinut toisen lapsen suht’ pienellä ikäerolla vaikka esikoinen on ollut huonouninen. Valinta sekin...

Aattele. Mikä syntisäkki.

Suomen syntyvyysluvut on nälkävuosien tasolla.

Vieläkö alemmas ne pitäis saada?

.

Mikä syntisäkki? Kunhan totesin, että useamman lapsen hankinta on myös _oma valinta_ siinä missä joku muukin. Ovatko lapsesi taas viettäneet lomapäivän koko päivän keskenään tapelllen vai mikä nyt noin harmittaa? :)

Minun lapseni on jo teinejä. Toinen on ollut kesätöissä päivän ja sen jälkeen alennusmyynneissä. Nyt lauleskelee huoneessaan. Toinen on kaverin perheen kanssa mökkeilemässä.

Minusta kaksi lasta ei ole paljon, eikä se ole syy mättää paskaa niskaan täällä.

Suomi on lapsi- ja äitivihamielinen maa, enkä pidä siitä.

kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pikkulasten vanhemmilla on rankkaa - jos samaan aikaan tehdään pitkää työpäivää, aloitetaan uusia harrastuksia, ruvetaan rakentamaan taloa / remontoimaan vanhaa kansakoulua, viikonloppuisin pitää kyläillä, kesälomat reissata ja muulla ajalla pyörittää facebookissa äiti-pikkulapsi-ryhmää / perustaa verkkokaupaa / kirjoittaa elämänhallintaoppaita.

Tämä on se tabu, josta ei puhuta. Ihmiset tekevät ruuhkavuotensa ihan itse ja ihan itse väsyttävät itsensä.

Elämä ei ole rankkaa, jos ymmärtää, että lapset ovat pieniä vain lyhyen aikaa ja päättää jättää kaiken muun säätämisen elämästä muutamaksi vuodeksi ja keskittyä siihen vanhempana olemiseen. Pikkulapsiaikahan on elämän parasta aikaa.

Harrastan, remontoin ja panostan uraani sitten myöhemmin. Ymmärrän, että lapselleni riittää juuri nyt vähemmänkin.

Hohhoijakkaa. Yhden lapsen besserwisser äiti bongattu.

En ole tuo "yhden lapsen besserwisser äiti", mutta yläpeukutin häntä. Kolmen alle kouluikäisen kotiäitinä, jolla ei ole juuri turvaverkkoja, voin sanoa että asia on juuri niin kuin hän kirjoittaa.

Ei se pyllyjen pyyhintä, puolivalmisteiden pyörittely pannulla ja eri koneiden täyttäminen/tyhjentäminen niin rankkaa ole. Rankkaa on, jos pitää samalla yrittää ravata salilla, päivittää kakkublogia, remontoida, ylläpitää laajaa ystäväpiiriä ja täydellistä some-elämää. Tai tehdä vaativaa työtä. Kun relaa ja nauttii lapsista, kaikki menee omalla painollaan. Tosin miehen kanssa olisi kiva saada enemmän yhteistä aikaa.

Minulle taas ne erilaiset projektit olivat se henkireikä, joka sai minut kestämään pikkulapsielämää. Olin haaveillut kirjoittavani gradun äitiyslomalla/hoitovapaalla, mutta lapsi oli huonosti nukkuvaa laatua (on vielä nytkin 5-vuotiaana), ja aivokapasiteetti ei riittänyt tieteelliseen kirjoittamiseen. Siksi piti keksiä vähemmän haastavaa projektia, jossa kuitenkin sai vähän käyttää päätä. Tuntui että sekoan, jos elämä on pelkkää pyllyjen pyyhkimistä ja ruuanlaittoa. Ei vaan sovi minulle ollenkaan. Niin me ihmiset olemme erilaisia.

No joo, mutta eivät nuo äidit välttämättä ihan kirjaimellisesti tarkoittaneet, että itselle ei pitäisi olla yhtään omaa aikaa tai omaa projektia. Totta kai saa olla jotain omaa, mutta onko se lisäkuormitus vai rentouttavaa, se kai tässä merkkaa. Yllättävän moni tunkee ne isot remppaprojektit ja uranousut niihin muutamiin, muutenkin täysiin pikkulapsivuosiin.

Vierailija kirjoitti:

Niin on. Ja erityisesti kaupunkioloissa jossa lapset eivät pääse tuosta noin vain purkamaan energiaa vaikka takapihan trampoliiniin tai muualle. Olis hirveetä jos kerrostalossa tms joutuisi lapset kasvattamaan. Maalla ne kirmaa pitkin poikin ja ovat muutenkin enemmän omatoimisempia kuin kaupunkilapset

Odotapas kouluikää, kun kaverit ovatkin ”hieman” kauempana kuin parin sada metrin säteellä... Alkaa omatoimisuus karista kun sinne kymmenen kilsan päässä asuvalle kaverille pitäisi talvisena viikonloppuna päästä. Tai lähimpään kaupunkiin ostoksille. Tai ihan vaan harrastuksiin.

Höpsistä, mukavaa ja antoisaa. En ymmärrä mikä tässä on niin rankkaa?

Meiltä puuttuu tukiverkosto ja kyllä on rankkaa, lasten kanssa ollaan 7/24, tietysti siinä välissä käydään töissä. Välillä harmittaa, kun tuttavaperhe valittaa, että heillä on niin raskasta ja lapset ovat joka viikonloppu mummolassa. Sama juttu, kaveri sai vähän aikaa sitten vauvan ja hänellä on myös kuulemma tosi raskasta. Anoppi tulee aamulla hoitamaan lasta, veli asuu naapurissa ja osallistuu aktiivisesti hoitoapuun sekä tietysti kaverin mies. Heillä on miehen kanssa viikonloppuisin aina omaa aika käydä ravintolassa syömässä jne., meillä ollaan oltu miehen kanssa kaksistaan ilman lapsia joskus 6 vuotta sitten..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pikkulasten vanhemmilla on rankkaa - jos samaan aikaan tehdään pitkää työpäivää, aloitetaan uusia harrastuksia, ruvetaan rakentamaan taloa / remontoimaan vanhaa kansakoulua, viikonloppuisin pitää kyläillä, kesälomat reissata ja muulla ajalla pyörittää facebookissa äiti-pikkulapsi-ryhmää / perustaa verkkokaupaa / kirjoittaa elämänhallintaoppaita.

Tämä on se tabu, josta ei puhuta. Ihmiset tekevät ruuhkavuotensa ihan itse ja ihan itse väsyttävät itsensä.

Elämä ei ole rankkaa, jos ymmärtää, että lapset ovat pieniä vain lyhyen aikaa ja päättää jättää kaiken muun säätämisen elämästä muutamaksi vuodeksi ja keskittyä siihen vanhempana olemiseen. Pikkulapsiaikahan on elämän parasta aikaa.

Harrastan, remontoin ja panostan uraani sitten myöhemmin. Ymmärrän, että lapselleni riittää juuri nyt vähemmänkin.

Olen periaatteessa samaa mieltä- moni tekee elämästään rankempaa ihan itse omilla valinnoillaan. Mutta...

Meidän perheessä ei tehdä mitään noista, kaikki mielestäni ylimääräinen on karsittu minimiin (ylimääräisenä en kuitenkaan pidä esim lasten huomioimista ja heidän tarpeisiinsa vastaamista). Mies tekee ylitöitä äärimmäisen harvoin ja ollaan pidetty ylimääräisiä palkattomia vapaita jne. Mutta ne lapset, kun ne ei nuku! Lääkäreiden mielestä kaikki on hyvin, kasvaavat ja kehittyvät ja "lapset nyt vaan heräilee"... 10-20 kertaa yössä!!! Kuopus on nyt vuoden ja huonot unet vaan jatkuu. 4v onneksi jo nukkuu yönsä 1-3 heräämisellä.

Voin kertoa, että enempää lapsia meille ei tule. Joskus vuoden päästä tuo nuorempi varmasti jo pärjää yönsä ilman minua/ mies saa handlattua homman ilman että molemmat lapsen herää. Ja sitten mä vuokraan jonkun luukun ja nukun yöni siellä kunnes viiden vuoden univelka on kuitattu. Voi olla että siinä menee hetki :D

Pitkän sepustuksen pointtina, vanhemmuus voi olla todella todella rankkaa myös ilman gradua, ylitöitä, syöpää tms. "näkyvää syytä".

No tuota - olethan itsekin tehnyt elämästäsi rankempaa omilla valinnoillasi, olet hankkinut toisen lapsen suht’ pienellä ikäerolla vaikka esikoinen on ollut huonouninen. Valinta sekin...

Aattele. Mikä syntisäkki.

Suomen syntyvyysluvut on nälkävuosien tasolla.

Vieläkö alemmas ne pitäis saada?

.

Mikä syntisäkki? Kunhan totesin, että useamman lapsen hankinta on myös _oma valinta_ siinä missä joku muukin. Ovatko lapsesi taas viettäneet lomapäivän koko päivän keskenään tapelllen vai mikä nyt noin harmittaa? :)

Minun lapseni on jo teinejä. Toinen on ollut kesätöissä päivän ja sen jälkeen alennusmyynneissä. Nyt lauleskelee huoneessaan. Toinen on kaverin perheen kanssa mökkeilemässä.

Minusta kaksi lasta ei ole paljon, eikä se ole syy mättää paskaa niskaan täällä.

Suomi on lapsi- ja äitivihamielinen maa, enkä pidä siitä.

Minä puhun valinnoista ja sinä onnistut kääntämään sen lapsivihamielisyydeksi? Selvä... :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pikkulasten vanhemmilla on rankkaa - jos samaan aikaan tehdään pitkää työpäivää, aloitetaan uusia harrastuksia, ruvetaan rakentamaan taloa / remontoimaan vanhaa kansakoulua, viikonloppuisin pitää kyläillä, kesälomat reissata ja muulla ajalla pyörittää facebookissa äiti-pikkulapsi-ryhmää / perustaa verkkokaupaa / kirjoittaa elämänhallintaoppaita.

Tämä on se tabu, josta ei puhuta. Ihmiset tekevät ruuhkavuotensa ihan itse ja ihan itse väsyttävät itsensä.

Elämä ei ole rankkaa, jos ymmärtää, että lapset ovat pieniä vain lyhyen aikaa ja päättää jättää kaiken muun säätämisen elämästä muutamaksi vuodeksi ja keskittyä siihen vanhempana olemiseen. Pikkulapsiaikahan on elämän parasta aikaa.

Harrastan, remontoin ja panostan uraani sitten myöhemmin. Ymmärrän, että lapselleni riittää juuri nyt vähemmänkin.

Olen periaatteessa samaa mieltä- moni tekee elämästään rankempaa ihan itse omilla valinnoillaan. Mutta...

Meidän perheessä ei tehdä mitään noista, kaikki mielestäni ylimääräinen on karsittu minimiin (ylimääräisenä en kuitenkaan pidä esim lasten huomioimista ja heidän tarpeisiinsa vastaamista). Mies tekee ylitöitä äärimmäisen harvoin ja ollaan pidetty ylimääräisiä palkattomia vapaita jne. Mutta ne lapset, kun ne ei nuku! Lääkäreiden mielestä kaikki on hyvin, kasvaavat ja kehittyvät ja "lapset nyt vaan heräilee"... 10-20 kertaa yössä!!! Kuopus on nyt vuoden ja huonot unet vaan jatkuu. 4v onneksi jo nukkuu yönsä 1-3 heräämisellä.

Voin kertoa, että enempää lapsia meille ei tule. Joskus vuoden päästä tuo nuorempi varmasti jo pärjää yönsä ilman minua/ mies saa handlattua homman ilman että molemmat lapsen herää. Ja sitten mä vuokraan jonkun luukun ja nukun yöni siellä kunnes viiden vuoden univelka on kuitattu. Voi olla että siinä menee hetki :D

Pitkän sepustuksen pointtina, vanhemmuus voi olla todella todella rankkaa myös ilman gradua, ylitöitä, syöpää tms. "näkyvää syytä".

No tuota - olethan itsekin tehnyt elämästäsi rankempaa omilla valinnoillasi, olet hankkinut toisen lapsen suht’ pienellä ikäerolla vaikka esikoinen on ollut huonouninen. Valinta sekin...

Aattele. Mikä syntisäkki.

Suomen syntyvyysluvut on nälkävuosien tasolla.

Vieläkö alemmas ne pitäis saada?

.

Mikä syntisäkki? Kunhan totesin, että useamman lapsen hankinta on myös _oma valinta_ siinä missä joku muukin. Ovatko lapsesi taas viettäneet lomapäivän koko päivän keskenään tapelllen vai mikä nyt noin harmittaa? :)

Minun lapseni on jo teinejä. Toinen on ollut kesätöissä päivän ja sen jälkeen alennusmyynneissä. Nyt lauleskelee huoneessaan. Toinen on kaverin perheen kanssa mökkeilemässä.

Minusta kaksi lasta ei ole paljon, eikä se ole syy mättää paskaa niskaan täällä.

Suomi on lapsi- ja äitivihamielinen maa, enkä pidä siitä.

Minä puhun valinnoista ja sinä onnistut kääntämään sen lapsivihamielisyydeksi? Selvä... :)

Nämä sinun ”puheenvuorosi” sylkevät vihamielisyyttä. 😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pikkulasten vanhemmilla on rankkaa - jos samaan aikaan tehdään pitkää työpäivää, aloitetaan uusia harrastuksia, ruvetaan rakentamaan taloa / remontoimaan vanhaa kansakoulua, viikonloppuisin pitää kyläillä, kesälomat reissata ja muulla ajalla pyörittää facebookissa äiti-pikkulapsi-ryhmää / perustaa verkkokaupaa / kirjoittaa elämänhallintaoppaita.

Tämä on se tabu, josta ei puhuta. Ihmiset tekevät ruuhkavuotensa ihan itse ja ihan itse väsyttävät itsensä.

Elämä ei ole rankkaa, jos ymmärtää, että lapset ovat pieniä vain lyhyen aikaa ja päättää jättää kaiken muun säätämisen elämästä muutamaksi vuodeksi ja keskittyä siihen vanhempana olemiseen. Pikkulapsiaikahan on elämän parasta aikaa.

Harrastan, remontoin ja panostan uraani sitten myöhemmin. Ymmärrän, että lapselleni riittää juuri nyt vähemmänkin.

Olen periaatteessa samaa mieltä- moni tekee elämästään rankempaa ihan itse omilla valinnoillaan. Mutta...

Meidän perheessä ei tehdä mitään noista, kaikki mielestäni ylimääräinen on karsittu minimiin (ylimääräisenä en kuitenkaan pidä esim lasten huomioimista ja heidän tarpeisiinsa vastaamista). Mies tekee ylitöitä äärimmäisen harvoin ja ollaan pidetty ylimääräisiä palkattomia vapaita jne. Mutta ne lapset, kun ne ei nuku! Lääkäreiden mielestä kaikki on hyvin, kasvaavat ja kehittyvät ja "lapset nyt vaan heräilee"... 10-20 kertaa yössä!!! Kuopus on nyt vuoden ja huonot unet vaan jatkuu. 4v onneksi jo nukkuu yönsä 1-3 heräämisellä.

Voin kertoa, että enempää lapsia meille ei tule. Joskus vuoden päästä tuo nuorempi varmasti jo pärjää yönsä ilman minua/ mies saa handlattua homman ilman että molemmat lapsen herää. Ja sitten mä vuokraan jonkun luukun ja nukun yöni siellä kunnes viiden vuoden univelka on kuitattu. Voi olla että siinä menee hetki :D

Pitkän sepustuksen pointtina, vanhemmuus voi olla todella todella rankkaa myös ilman gradua, ylitöitä, syöpää tms. "näkyvää syytä".

No tuota - olethan itsekin tehnyt elämästäsi rankempaa omilla valinnoillasi, olet hankkinut toisen lapsen suht’ pienellä ikäerolla vaikka esikoinen on ollut huonouninen. Valinta sekin...

Toushé  ;D "Itsepä olet lapsesi tehnyt..."

Onhan se näinkin. Ja 3 vuotta on tosiaan melko pieni ikäero, vaikka se tuntui jopa harvinaisen isolta ikäerolta muihin perheisiin verrattuan. Mutta ainakaan ainakin opimme "virheestämme" :)

- se kenen lapset ei nuku-

En koe mitenkään rankaksi. Joistain asioista olen joutunut luopumaan ja omaa aikaa on vähemmän, mutta en sanoisi rankaksi

-isukki