Kyllä pikkulasten vanhempana ON RANKKAA!
Tämä on tabu. Pikkulasten vanhempana on todella rankkaa.
Kommentit (90)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka niitä lapsia pakottaa tekemään?
Yhteiskunta aivopesee lapsesta asti, että ihminen on arvoton, jos hän ei ole hankkinut lapsia. Sen oppii samassa vaiheessa kuin liian nuorena lapsia hankkineiden halveksimisen.
Onko noin vietävissä olevia ihmisiä muka oikeasti olemassa?! Jos on, se selittää monia masennuksia ja jatkuvaa määkimistä huonosta ja epäreilusta elämästä. Kandee kasvattaa selkäranka ja miettiä mitä mieltä asioista ITSE on, ja toimia sitten sen mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Dementikon omaisena on rankkaa ja lohdutonta.
Jokaisella sen sijaan on kokemusta perhe-elämästä. Joillain lapsuudenkoti oli sellainen, että jää mieluummin yksin. Se on sääli.Tuntemani yksinäiset vanhat ovat olleet omituisia, yksinäisiä tai parhaassa tapauksessa terveitä ja reippaita. Yksinään ihminen on haavoittuva ja jää paljosta paitsi.
Vaarallistakin yksineläminen on. Sairaskohtauksen tai onnettomuuden sattuessa kukaan ei hälytä apua.
Minulla oli onnellinen ja hyvä lapsuus, en silti halua omia lapsia. Eikä lapsettomuus tarkoita yksinäisyyttä tai yksin asumista.
Ei se mikään tabu enää ole. Nytkin joka päivä aloituksia on aiheesta ja siitä on tehty lehtijuttuja jne. Kyllä nykyään saa sanoa että on rankkaa. Välillä vaan tuntuu että osalla näistä kitisijöistä ei ole ollut mitään käsitystä muutenkaan siitä että lapsi ei ole vain nukke rattaissa. Jotkut vanhemmista eivät kestä ollenkaan, lapset tuupataan aina jollekin hoitoon kun on niin rankkaa. Ei koske siis kaikkia, puhun näistä ääripäistä joille ruokkiminenkin tuottaa liikaa vaivaa ja ollaan kuin maratonin juosseita.
Se kiinni siitä kuinka hyvin kasvattaa. Jos hoitaa kasvatuksen huonosti niin tekee itselleen karhunpalveluksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka niitä lapsia pakottaa tekemään?
Yhteiskunta aivopesee lapsesta asti, että ihminen on arvoton, jos hän ei ole hankkinut lapsia. Sen oppii samassa vaiheessa kuin liian nuorena lapsia hankkineiden halveksimisen.
Niin silloin viime vuosituhannella ehkä, ei nykyään kukaan pakota hankkimaan lapsia. Höpöhöpöä jo.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni rankinta on teini-ikäisten vanhempana. Ei se helppoa ole pikkulapsi aikakaan.
Miten se noin voi olla? Meillä teinille ei tarvitse juuri mitään tehdä. Jos menen puhumaan niin lähtee. Vanhin muutti 16-vuotiaana pois.
Yhden lapsen vanhempana on mukavaa! Me teimme vaan yhden lapsen :)
Meille tuli kaksi lasta pillereistä ja jälkiehkäisystä huolimatta, ohis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni rankinta on teini-ikäisten vanhempana. Ei se helppoa ole pikkulapsi aikakaan.
Miten se noin voi olla? Meillä teinille ei tarvitse juuri mitään tehdä. Jos menen puhumaan niin lähtee. Vanhin muutti 16-vuotiaana pois.
Suosittelen varmaan omillekin lapsille.
Vierailija kirjoitti:
Meille tuli kaksi lasta pillereistä ja jälkiehkäisystä huolimatta, ohis.
Vaimosi huijasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni rankinta on teini-ikäisten vanhempana. Ei se helppoa ole pikkulapsi aikakaan.
Miten se noin voi olla? Meillä teinille ei tarvitse juuri mitään tehdä. Jos menen puhumaan niin lähtee. Vanhin muutti 16-vuotiaana pois.
Suosittelen varmaan omillekin lapsille.
Se on ihan niin vaikeaa kuin sinä siitä teet. Ei heitä kiinnosta kuulla sinulta mitä koulussa jo oppii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni rankinta on teini-ikäisten vanhempana. Ei se helppoa ole pikkulapsi aikakaan.
Miten se noin voi olla? Meillä teinille ei tarvitse juuri mitään tehdä. Jos menen puhumaan niin lähtee. Vanhin muutti 16-vuotiaana pois.
Annoit muuttaa pois silmien alta? Miksi ihmeessä vaikka sinä olit hänestä vielä kunnolla vastuussa 2 vuotta?
Mä haluaisin yhden lapsen. Yhden!
N22
Vierailija kirjoitti:
Ja murkkuikäisten myös!!
Totta mutta lähempänä aikuisuutta ollaan. 4 vuotta niin kuopus on 18 vuotta ja toinen kohta 17 vuotta.
Oikein leppoisaa ja mukavaa aikaa tuo oli yhden pikkulapsen kanssa. Ja nyt oikein leppoisaa ja mukavaa aikaa yhden koululaisen kanssa. Suosittelen lämpimästi lapsiluvun jättämistä yhteen!
Peen marjat. Monet vain tekevät kaikesta niin mahdottoman vaikeaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni rankinta on teini-ikäisten vanhempana. Ei se helppoa ole pikkulapsi aikakaan.
Miten se noin voi olla? Meillä teinille ei tarvitse juuri mitään tehdä. Jos menen puhumaan niin lähtee. Vanhin muutti 16-vuotiaana pois.
Annoit muuttaa pois silmien alta? Miksi ihmeessä vaikka sinä olit hänestä vielä kunnolla vastuussa 2 vuotta?
En oikeasti ole vastuussa, koska en joudu vastuuseen. Mitä 16-vuotiaan pitää tehdä missä vanhempiin osoitetaan?
Vierailija kirjoitti:
Mä haluaisin yhden lapsen. Yhden!
N22
Yhtä lailla sinä siinä vapautesi menetät kuin monen lapsen kanssa. Ajattele, miten onnellista elämää voisit elää ilman lapsia. Miksi heittäisit sellaisen onnen pois, kun sellainen on sinulle kerran annettu?
Joo, niin mäkin luulin, kunnes se lapsi saavutti murrosiän. Sitä kesti ja kesti, mutta onneksi sekin sitten laantui.
Aina on joku vaihe.
Dementikon omaisena on rankkaa ja lohdutonta.
Jokaisella sen sijaan on kokemusta perhe-elämästä. Joillain lapsuudenkoti oli sellainen, että jää mieluummin yksin. Se on sääli.
Tuntemani yksinäiset vanhat ovat olleet omituisia, yksinäisiä tai parhaassa tapauksessa terveitä ja reippaita. Yksinään ihminen on haavoittuva ja jää paljosta paitsi.
Vaarallistakin yksineläminen on. Sairaskohtauksen tai onnettomuuden sattuessa kukaan ei hälytä apua.