Lue keskustelun säännöt.
Pikkuveli vankilaan
27.04.2006 |
Tiesin jo muutama vuosi sitten, että joskus tämä tulee eteen, veli joutui lusimaan moneksi vuodeksi rötöstensä takia. Nyt kun asia on ajankohtainen, on iskenyt ihan kamala paniikki ja hätä. Säälittää veli, mitähän lie ajattelee nyt.. samalla säälittää ja samalla tunnen, että on oikein joutua kantamaan vastuunsa tekemistään virheistä.
Mutta on hän aina veli, teki sitten mitä hyvänsä..siksi säälittää ja itkettää..
Mies ei ymmärrä asiaa mun kantilta, ihan ymmärrettävästikin. Hän ei ole ollut kovin lämpimissä ja läheisissä veljeni kanssa koskaan, koska ei ole voinut hyväksyä eikä ymmärtää hänen kaikkia puuhiaan.(kuten en minäkään hyväksy, mutta jaksan ajatella veljeä kuitenkin ihan tavan ihmisenä)
En voi puhua asiasta kellekään. vanhempani ei tässä voi auttaa, heillä kun mahtaa olla sydän vielä raskaampi kuin minulla, äidillä varsinkin, joka vuodattaa sydänverta lapsensa takia :(
Mulle on ihan sama, mitä ihmiset puhuu ja juoruaa, pienellä paikkakunnallamme asia on jo ykkösuutinen. Mutta voinko puhua tästä ystävilleni? Miten ns. tavallisesta, ihan hyvästä perheestä kasvanut ihminen jaksaa ymäärtää tällaista vuodatusta?
Itse olen ihan " elämässä kiinni" , perheellinen ja onnellinen tässä missä itse olen, veljelleni ei vain ole käynyt näin hyvin kuin minulla.
Jos itse olet ns. normaalista perheestä, miten itse suhtaudut ystävään joka tulee värikkäämmästä perheetsä jossa saattaa muutama " luurankokin" löytyä kaapista? Voiko ystävyys loppua tällaisen salaisuuden paljastuttua?
Kommentit (24)
Itse olen ex-linnakundin puoliso. Mieheni on myös erittäin hyvästä perheestä (ei siis erityisen rikkaasta, vaan rakastavasta ja hyvästä noin henkisesti), hänellä on sisko ja veli, jotka eivät ole koskaan hairahtuneet kaidalta tieltä... Mutta sitten mieheni, hän jäi huumekoukkuun teini-iässä, ja vietti harhateillä kymmenisen vuotta, istui vankilassa välillä jne.
No tällä tarinalla on tosi onnellinen loppu,mies päätti päästä eroon huumeista ja laittaa elämän muutenkin kuntoon, onnistui siinä aika hyvin, ja sitten mies tapasi minut, ja laitettiin yhdessä elämä kuntoon lopullisesti. Ja onnellisia ollaan oltu jo vuosikaudet, meillä myös kaksi pientä lasta, joille mies on ihana isä.
Mutta tuosta ystävien suhtautumisesta...itse olen pk- seudulta, joten täällä ei ole mitkään pienet piirit, eikä sellaista selän takana puhumista eikä mustamaalaamista. Siis ainakaan niissä porukoissa joissa minä liikun. Monille olen kertonut mieheni taustoista, eikä kukaan ole vielä kauhistunut ja ystävyyttä sen takia lopettanut.
Kuten sanottu, sinä et ole vastuussa veljestäsi, ja minusta ainakin kuulostaa, että sinulle olisi tärkeää päästä puhumaan asioista. Kyllä ihmiset ymmärtää, ja jos eivät, niin eipä he sitten ystävyytesi arvoisia olleetkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli niin tai näin, veljesi on täysi-ikäinen, et ole vastuussa hänestä. Pieni irtiotto voisi tehdä hyvää, sinulla on oma elämäsi elettävänä. Toki olet olemassa jos tarvitsee sinua, mutta et voi elää elämääsi murehtien veljesi valintoja. Kun et kuitenkaan voi asioiden kulkuun juurikaan vaikuttaa, niin surullista kuin se onkin.
miten sen päihteidenkäytön siellä linnassa käy, myös. Jos hän itse haluaa itselleen apua, niin vankiloissa on tosi hyviä päihdeohjelmia nykyään. JA jos on päihteettömällä osastolla, saa paljon erivapauksia, ja voi päästä esim työsiirtolaan, joissa onkin sitten jo tosi leppoisa meininki.
Mutta jos veljelläsi ei ole mitään halua muuttaa toimintaansa, niin sille ei yhtään kukaan, ei vankila eikä muut voi mitään.
Tukea ja kuuntelijaa tarvitset myös itse. Onko sinulla joku ystävä, jolle voisit puhua ja saada ymmärrystä tilanteessa. Sinä et ole veljesi teoista vastuussa, huoli varmasti kuitenkin painaa mieltäsi. On varmaan olemassa joku omaisille tarkoitettu tukiryhmä, sitä voisit kysyä vaikka siitä vankilasta johon veljesi joutuu.
t. 19