90-luvulla lapsuutta viettäneet! Miten lama näkyi teidän perheessänne?

Vierailija kirjoitti:

Ei mitenkään? En ainakaan koskaan kuullut lamasta puhuttavan. Vasta joskus 2008 oli ”lama”.

Ensinnäkään lama ei Suomessa alkanut vielä 2008. Muistan kyllä, että vuonna 2008 joku kaveri puhui, että Amerikassa on joku talousromahdus, jonka vakavuutta ei Suomessa vielä ymmärretä. Toiseksi tämän toisen laman aikana ei juuri puhuttu lamasta, vaan enemmänkin "taantumasta". Ihan kuin lama muuttuisi joksikin muuksi sillä, että sitä ei kutsuta oikealla nimellään.

Ei yhtään mitenkään

Skipattiin lama lähtemällä ulkomaille töihin. Siitä alkaen on ollut rahaa käytössä.

On hankittu talot ja kesämökit, Mersut ja Bemarit.

Isällä paskoja bisneksiä, lopulta otti ja lähti. Äidin kanssa kaksin, äiti masentui, naukkaili viiniä,kävi pätkätöissä kun tarjottiin. Sillä paikkakunnalla nauretaan aktiivimallille paskaisesti, jokaista paikkaa ja päivän sijaisuutta kohti on heti viisi tulijaa. Äiti harmitteli kun ei kohdunpoiston jälkeisenä päivänä päässyt töihin kun soitettiin, pätkä meni toiselle joka saikin olla tuuraajana 2v yhteen putkeen. Hieman katkeroitti äitiä se.

Joskus rahapäivänä ostettiin pallojuusto tai lihatiskistä keittokinkkua. Äiti leipoi paljon ja teki ruokaa, laatikoita, hernekeittoa ym.

Hedelmiä oli harvoin, marjoja aina.

Joskus jos äiti oli viineissään niin muistan syöneeni jäistä lenkkiä nälkääni.

Vaatteita ei osteltu, kuljin karmeissa collegeasuissa,pöllörilleissä ja otsatukka oli mallia Fiskars. Telkkaria katsottiin, piirsin, kävin kirjastossa lainaamassa kirjoja ja käyttämässä tietokonetta kun niiden aika tuli.

Meillä oli aina hyvin siistiä. Äidin motto, köyhä saa olla mutta sika ei milloinkaan, näkyi kotona. Tuoksumuisto lapsuudesta on tuore sämpylä ja mäntysuopa.

Joskus kun oli porukkaa ryyppäämässä, siivosin aamulla jäljet ennen kuin äiti heräsi.

Tuosta köyhyydestä on jäänyt päälle pelko että työt loppuu ja putoaa päivärahalle. Tieto, että kaiken voi menettää silmänräpäyksessä.Tilin jälkeen ekalla kauppareissulla tulee osteltua sellaisia ruokatarpeita mitä haluttaa, muulloin mennään tarkkaan laaditun listan ja ennalta mietityn budjetin kanssa.

Tieto on että perintöä ei ole tulossa ja omaisuus on raavittava kasaan itse. Säästettiin omakotitaloon, lainaa enää vähän. Autot vanhoja mutta velattomia ja pidetään priimakunnossa. Olen kerännyt taidetta. Tiedän että jos tulee tiukka paikka, on jotain myytävää. Se helpottaa. Mitään ei pidä itsestäänselvyytenä.

Sanomattakin lie selvää että alkoholi ei kuulu elämäämme.

Perhe sai kodin halvalla ja hyvät voitot kun myi sen myöhemmin eteenpäin. Molemmat vanhemmat töissä laman ajan joten eipä se näkynyt juurikaan.

Koulussa näkyi. Aikaisemmin saatiin joka vuosi uudet kirjat, lama-aikaan kierrätetyt. Perhetuttujen ja kaverien kautta näkyi myös, tuttuja aikuisia ja kavereiden vanhempia jäi työttömäksi. Meidän perheen taloutta lama oikeastaan vain kohotti. Vanhemmat oli pienipalkkaisia, mutta vakaatuloisia ja asuntojen hintojen lasku mahdollisti heille asuntosijoittamisen. Siitä sitten saivat eläkkeelläkin nauttia, kun pienen eläkkeen lisäksi oli vuokratuloja.

Köyhyys saa näkyä.

Astelet hielle haisevana venyneissä trikoo leggareissa vaatekauppaan.

Vaadi palvelua.lopuksi jätä vaatteet kopin latialle ja sano myyjälle..voi kun oiskin rahaa noihin

Moikkaa iloisesti poistuessasi:)

Koulussa jaettiin lukuvuoden alussa lyijykynä, värikynät, viivoitin ja pyyhekumi, ja kun olit käyttänyt nämä loppuun, niin sen jälkeen hommasit itse kynät. Kotona ei vanhempia näkynyt, aamuisin herättiin itse kouluun ja illalla tehtiin itse ruuat ja vanhemmat saapuivat kotipihaan yömyöhällä, sillä töitä piti tehdä aamusta iltaan, kun niitä kerran oli. Viikonloppuisin käytiin sukulaisten luona kylässä, vanhemmat joivat alkoholia ja me lapset hilluimme pitkin metsiä ja mantuja. Ruumiillinen kuritus oli vielä suht ok monen mielestä ja mekin saimme selkäämme useita kertoja. Kesälomareissuna oli yksi huvipuistokäynti ja loppukesän me lapset hilluimme omilla teillä. Ihme, että olemme ylipäätään elossa. Koska aika oli rankkaa aikuisille, näkyy se myös lapsissa. Valitettavaa, mutta tuohon aikaan ongelmat olivat "omia" eikä epäkohtiin haluttu puuttua. Tiedän noin 30 vuotiaita ihmisiä lähipiiristäni kymmenittäin, joilla on todettu mielenterveysongelmia. Liekkö lapsuudella ja kaikella säästämisellä lapsista ja nuorista oli sittenkin vaikutusta asiaan? Nythän hallitus tekee samoja leikkauksia lapsiperheille, eikä halua nähdä 90-luvun vaikutuksia.... jossain vaiheessa ne leikkaukset maksavat moninkertaisesti enemmän. Virheitähän saa tehdä, mutta tyhmä ei tarvitse olla. Terkkuja hallitukselle!

Vierailija kirjoitti:

Lähinnä koulussa. Kirjat kierrätettiin ja leipänä oli ainoastaan näkkileipää. Ihan järkeviä juttuja kyllä. Luokkakoot (n. 25 oppilasta per luokka) olivat "suuria", tosin taitavat olla vielä suurempia nykyisellään.

Meillä oli tuollaista ja ala-asteella vielä isommat luokat. Kävin peruskoulun 1979-88, vieläpä vauraassa kunnassa.

Vierailija kirjoitti:

Koulussa jaettiin lukuvuoden alussa lyijykynä, värikynät, viivoitin ja pyyhekumi, ja kun olit käyttänyt nämä loppuun, niin sen jälkeen hommasit itse kynät. Kotona ei vanhempia näkynyt, aamuisin herättiin itse kouluun ja illalla tehtiin itse ruuat ja vanhemmat saapuivat kotipihaan yömyöhällä, sillä töitä piti tehdä aamusta iltaan, kun niitä kerran oli. Viikonloppuisin käytiin sukulaisten luona kylässä, vanhemmat joivat alkoholia ja me lapset hilluimme pitkin metsiä ja mantuja. Ruumiillinen kuritus oli vielä suht ok monen mielestä ja mekin saimme selkäämme useita kertoja. Kesälomareissuna oli yksi huvipuistokäynti ja loppukesän me lapset hilluimme omilla teillä. Ihme, että olemme ylipäätään elossa. Koska aika oli rankkaa aikuisille, näkyy se myös lapsissa. Valitettavaa, mutta tuohon aikaan ongelmat olivat "omia" eikä epäkohtiin haluttu puuttua. Tiedän noin 30 vuotiaita ihmisiä lähipiiristäni kymmenittäin, joilla on todettu mielenterveysongelmia. Liekkö lapsuudella ja kaikella säästämisellä lapsista ja nuorista oli sittenkin vaikutusta asiaan? Nythän hallitus tekee samoja leikkauksia lapsiperheille, eikä halua nähdä 90-luvun vaikutuksia.... jossain vaiheessa ne leikkaukset maksavat moninkertaisesti enemmän. Virheitähän saa tehdä, mutta tyhmä ei tarvitse olla. Terkkuja hallitukselle!

Kuulostaa 70- luvulle, mutta nuo vuosikymmenet olivatkin samankaltaisia.

Ei se meillä näkynyt oikein mitenkään, äiti oli yh ja maatalon emäntä, elanto tuli pääasiassa viljasta ja ruoka omista eläimistä, plus metsästäjiltä "vuokranmaksuna" hirven- ja peuranlihat pakastin täyteen.

Sisaruksia oli muutama ja äiti teki joko itse, tai sitten kankaista teetettiin, mm. juhlavaatteet. Ison osan vaatteista sain sisaruksilta vanhoina, mutta vain jos olivat ehjiä tai paikattuna huomaamattomasti. Äiti oli aika tarkka siitä ettei paikat sun muut näy.

Maalla kun asuttiin ei vaatteissa niin merkitkään olleet niitä tärkeimpiä oikeastaan kenellekään. Tietty oli muutama tyttö yläasteella aina joukossa jolla oli Levikset, mutta suurimmalla osalla ei ollut, niin ei sekään ollut mikään mittari millekään.

Vierailija kirjoitti:

Molemmilla vanhemmilla oli työt ja talolainakin taisi olla jo maksettu. Vanhemmat ostivat myös sijoitusasunnon. Mutta, kotona alettiin pihistelemään vielä enemmän kuin aiemmin. Isästäni tuli sietämättömän nuukan. Kuljin rikkinäisissä ja likaisissa vaatteissa likaisena. Vaatteita ei saanut uusia, niitä ei saanut pestä ja suihkussa käynnistä valitettiin. Ruoka oli huonolaatuista. Harrastukset loppui. Oli vaikea oppia huolehtimaan itsestään vuosien laiminlyönnin jälkeen. N S. 1980

Oliko hänellä traumoja omasta köyhästä lapsuudesta?

Vierailija kirjoitti:

Skipattiin lama lähtemällä ulkomaille töihin. Siitä alkaen on ollut rahaa käytössä.

On hankittu talot ja kesämökit, Mersut ja Bemarit.

Olisin lähtenyt Ruotsiin tai kibbutsille jos olisin voinut, ikävä kyllä se oli perhesyistä mahdotonta.

Vierailija kirjoitti:

Ei mitenkään. Vanhempani ovat eronneet, isä pyöritti omaa yritystä koko 90-luvun (sama yritys edelleen), meni naimisiin, osti talon ja sai pari lasta. Kun kyläilin isällä, haettiin pizzaa, vuokrattiin piirrettyjä, kesäisin käytiin läpi huvipuistot jne.

Mutsi oli ravintola-alalla, teki paljon ilta-, yö- ja sunnuntaivuoroja, ymmärrettävästi rahan takia. Totuin jo ekaluokkalaisena olemaan yöt yksin, joten siinä ei ollut miään uutta. Matkusteltiin mm. Kreikassa, Turkissa ja Bulgarialla. Mistään ei koskaan ollut pulaa. Ei siis oltu rikkaita, muttei köyhiäkään.

Olin aidosti hämmästynyt kun kuulin lamasta, koska itse en moista koskaan huomannut. En, vaikka äiti oli yh. Olen selkeästi ollut onnekas.

Olen syntynyt vuonna 1981.

Milloin siis kuulit lamasta? Olit kuitenkin jo yli 10-vuotias siihen aikaan niin miten on mahdollista että et olisi kuullut jo silloin asiasta?

Vanhempieni maatilaa varten ottaman lainan korko nousi ihan järjettömän korkeaksi ja kaikki rahat mitä tuli meni lainanlyhennykseen. Äiti lähti aamulypsyn jälkeen keikkatöihin ja tuli takaisin iltanavetalle. En juurikaan nähnyt porukoitani. Sukulaiset kantoivat meille vanhoja vaatteita ja muuta kamaa, joten vaatteiden shoppailu oli helppoa, säkistä vaan päälle mikä sopii. Pidettiin katiskaa ja perunapeltoa, joten ruuaksi oli hyvin paljon perunaa ja haukea. Olihan meillä meno aika erilaista kuin rikkaammilla, mutta kun muillakin oli vähän rahaa, se oli ihan ok. Paras kaverini yläasteella oli rikkaasta perheestä ja olihan niiden lomat milloin missäkin ja merkkivaatteet yms. aika kaukana minun elämästäni.

Ja kaikesta huolimatta mulle ostettiin oma tietokone, koska porukat halusi ehdottomasti että opiskelen tekemään jotain sillä enkä rupea maanviljelijäksi kuten he. Oli porukoilta melko iso panostus.

Isäni oli todella hyvätuloinen ja ostikin tuohon aikaan useita asuntoja "halvalla sai" Ja ollut paras päätös ehkä koskaan. Neliöhinnat nousseet tähtitieteellisiin lukuihin.

Meillä kans osteltiin halvalla asuntoja. Äiti oli pienen hetken työttömänä, muutaman kuukauden ehkä?

Ei mitenkään. Asuttiin omakotitalossa, syötiin hyvin ja reissailtiin.

Äiti ompeli meille vaatteita halvoista kankaista ja tuunasi kirppisvaatteita. Muistan myös, että mut vietiin jo 3-vuotiaana marjametsään ja ainoat mehut mitä saatiin oli äidin tai mummon itse tekemää mustaherukkamehua. Meillä oli myös oma kasvimaa mistä saatiin salaatit, talvella ei syöty salaattia. Taisin saada ekat ostovaatteet, kun menin kouluun vuonna 1999 ja äitiä pelotti, että mua kiusataan, jos menen kouluun mekossa, joka on tehty ihan oikeasti mummolan verhoista.

Ei oikein mitenkään. Isä oli insinööri menestyvässä suuryrityksessä ja äiti kunnalla töissä, joten molemmat pitivät työpaikkansa.  Rahaa tietysti säästettiin, äiti ompeli meille vaatteita itse eikä mitään turhaa ostettu. Lähipiirissäkään ei erityisemmin laman olemassaoloa huomannut. Lama taisi osua pahiten nimenomaan yrittäjien perheisiin, tavalliset työläiset saivat varmaankin olla rauhassa. Vuoden 2008 lama iski pahemmin.