90-luvulla lapsuutta viettäneet! Miten lama näkyi teidän perheessänne?

Ei vaikuttanut mitenkään. En edes tiennyt, että 90 -luvulla oli lama ennenkuin vasta myöhemmällä iällä.

Vierailija kirjoitti:

Meidän kotitalo pakkohuutokaupattiin isän ihan kannattavan yrityksen valuuttalainojen vuoksi. Korot nousi niin järjettömästi, että monelta meni työt ja talot ja perheet siinä sotkussa.

Se tuntuu pahalta vieläkin.

Muuten, no ei matkusteltu, asuttiin sitten vuokralla. Ei ollut viikkorahaa tms. Hyvin yksinkertaista, mutta ihan peruslapsuutta muuten, kavereiden kanssa pyöräiltiin ja käytiin uimassa.

Koulussa luokalla oli 33 oppilasta. Opettajat oli lomautettuna niin oltiin siel luokassa keskenämme (tätä ei nykyään ehkä enää hyväksyttäisi, lapset tunteja ilman valvojaa). Joku kävi siis tunnin alussa jakamassa luettevaa tms. Koulukiusaajat riehui.

Mutta yleisesti ottaen aika viattomana muistan tuon ajan, ei somea, nettiä, kännyköitä yms. :)

Vielä lisäisin että meidän 33-henkisestä luokasta ehkä alle 10 kävi jossain maksullisessa harrastuksessa, se taisi olla silloin se mistä perheissä ekana leikattiin. Kukaan ei ollut lihava. Vaatteet alesta, syötiin paljon makkarakeittoa, tms. halpaa kotiruokaa. Pari kolme kertaa vuodessa käytiin isommassa kaupungissa (20 km päässä) ja syötiin ulkona, eli carrolsissa ja se oli luksusjuttu jota odotettiin jo monta päivää/viikkoa etukäteen kunhan oli tiedossa kaupunkiin menemispäivä :D

Lähdettiin aurinkolomamatkalle. Rahaa ei ollut, mutta kaikilla oli vähän sellainen asenne että kyllä me pärjätään, tää matka vähän piristää. Ei oltu ainut perhe joka teki näin. Siihen meni sitten parin vuoden säästöt.

Molemmat vanhemmat tekivät jatkuvasti ylitöitä. Muistan että minä ja sisarukseni oltiin aina viimeisiä lapsia, jotka haettiin tarhasta kotiin. Sihen aikaan tarhassa oli ns. iltakerho, joita veti muutama harjoittelija ja meitä lapsia oli kourallinen. Siellä oltiin hämärään asti.

Kaikki vaatteet ja tavarat saatiin tuttavilta tai kirpparilta. Viikonloppuna syötiin hyvin mutta viikolla oli tiukkaa.

Faija jäi työttömäksi. Auto vaihdettiin halvempaan kotteroon. Missään ei enää reissattu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lisää? Onko vaikutanut elämäänne myöhemmin?

Katkeroitti ja vanhempien työttömyys aiheutti hirveän työttömyyden pelon. HIrvittää myöskin katsoa näitä Slusheja, joissa tietämättömiä nuoria hypetetään yrittäjiksi. Sinne vaan surman suuhun rahat kiinni. Kun firma kaatuu, niin mitäs sitten?

Pääsitkö töihin kuitenkin? Itselläni ollut vain muutama pätkä- tai osa-aikatyö, palkattomia ja 9 euron harjoitteluja takana useampia. Opiskelin ammattiin lukion jälkeen joka työllisti huonosti, vaihdoin ammattia ja tein huonosti palkattua osa-aika työtä. Hakeuduin opiskelemaan mutta näköjään olen liian vanha palkattavaksi. Koen syrjäytyneeni työelämästä, vaihtoehtoina opiskelu tai työttömyys. Opintolainaa kertyy enkä sitä voi ilman työtä maksaa mutta olen mieluummin opiskelija kuun työtön. Lama vaikutti näköjään koko elämääni. Lama-aikana hyväosaiset nuoret työllistyivät vanhempiensa suhteilla ja myöhemmin menivät edelle työkokemuksensa avulla.

Ei näkynyt mitenkään.

Meillä puhuttiin rahasta tai pikemminkin sen puutteesta koko 80-luvun ja siihen asti kun muutin pois kotoa 90-luvulla. Isä lainasi rahaa veljeltään tai meiltä lapsilta. Äiti joutui noloon tilanteeseen, kun oltiin sukuloimassa ja kävi ilmi, että isä lainaa säännöllisesti rahaa lapsilta.

Isä oli hyvin stressaantunut. Joi joka viikonloppu ja oli huonotuulinen. Nukkui yönsä vessan vieressä, kun oli huonovointinen alkon takia. Haastoi riitaa humalassa ja krapulassa perheen ja sukulaisten kanssa. Perui krapulassa lauantaiaamun sovittuja koko perheen menoja. Jos näin olisi omassa perheessäni, niin puuttuisin siihen heti. Meillä tuo oli normaalia. Minulla oli univaikeksia, murehdin perheasioita ösin.

Isä myös uhkaili sillä, että hän lopettaa työt, koska oli se parempipalkkainen perheessä ja äidin olisi pitänyt mennä parempipalkkaisiin töihin.

Kesälomareissuilla käytiin kolmesti, niiden 19 vuoden aikana, kun asuin kotona. Yhden- kahden yön reissuja. Perheenä ei tehty yhdessä juuri mitään.

Vietin lapsuuden kesät sukulaisten ja serkkujen luona. Heidän luonaan olin mielelläni. en tiedä tiesivätkö he perhetilanteen kotona. Kotona ilmapiiri oli ahdistava. Esim. En muista äidin koskaan nauraneen. Isä rajoitti äidin yhteydenottoja omiin sukulaisiinsa.

En tiedä oliko tämä kaikki lamasta johtuvaa, vai alkoholismia vai huono koti.

Saivat maksettua talon, kun saivat perinnön. Isä jäi työttömäksi kun muutin pois kotoa. Ihme kyllä vanhemmillani oli rahaa maksaa opiskeluni, en ottanut opintovelkaa. En tiedä mistä se raha järjestyi.

Tiedän perheen, jossa oli vieläkin huonommon eli perheen äiti jäi työttömäksi 90-luvun alussa saamatta enää koskaan töitä ja perheen isä oli työttömänä 7 vuotta. He eivät koskaan nousseet kunnolla tolpilleen lamasta. Ja velkaa oli vielä eläkkeelle jäädessä. Heidän aikuisissa lapsissaan näkyy sosiaalittomuus ja osattomuus.

Olen oppinut paljon tuosta kotikasvatuksestani. Olen kouluttautunut, hakeutunut hyväpalkkaiseen työhön, hankkinut kunnollisen miehen. Meillä ei puhuta rahasta lasten aikana. Lomilla teemme aina lomajuttuja ja kesälomareissuja. Pidämme hauskaa perheenä ja lapset voivat luottavaisin mielin pyytää meille kavereita. Ei tarvitse pelätä, että vanhemmat riitelevät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lisää? Onko vaikutanut elämäänne myöhemmin?

Katkeroitti ja vanhempien työttömyys aiheutti hirveän työttömyyden pelon. HIrvittää myöskin katsoa näitä Slusheja, joissa tietämättömiä nuoria hypetetään yrittäjiksi. Sinne vaan surman suuhun rahat kiinni. Kun firma kaatuu, niin mitäs sitten?

Tämä työttömyyden pelko hypähti silmään. Mieheni molemmat vanhemmat olivat työttömänä 90-luvulla. Toinen 7-vuotta, toinen eläkeikään asti. Kunmieheni jäi työttömäksi, tilillä oli 100 000 rahaa ja talous mallillaan , mutta mies itse oli aivan hermona. Ilmeisesti työttömän stressi lapsuudesta kumpusi esiin. Onneksi hän löysi töitä nopeasti.

Mutta lama vaikuttaa seuraavaan sukupolveen. Se voi tulla esiin yllättävissä tilanteissä.

Ei mitään vaikutusta. Olin pahimpina lamavuosina yläasteella ja elämä meni ihan omalla painollaan kuten aina ennenkin.

Eikä ole tämä viimeisinkään lama tuntunut missään. Ihan normaalisti olen käynyt töissä ja saanut perintönä suht suuria rahasummia. Helppoa elämää ollut kaikin puolin.

Kotona se näkyi lähinnä niin, ettei kehdattu ostaa paljoa uutta. Tulen pieneltä tehdaspaikkakunnalta ja isä oli siellä työnjohtajana lamankin aikaan. Äitini oli osastonhoitaja ja sai pitää myöskin työnsä. Vanhempani häpeilivät hirveästi sitä, että meillä ei ollut tiukkaa ja esim itse sain kinuamalla kinuta uusia vaatteita/pyörää tms. Lomamatkoistakaan ei olisi saanut kertoa kenellekään.

Olin teini-ikäinen 90-luvulla. Vanhemmat olivat maksaneet jo kerrostaloasuntomme, joten he ostivat laman kynnyksellä omakotitalon. Pian sen jälkeen isäni jäi työttömäksi, kun hänet irtisanottiin 20 työvuoden jälkeen samasta työpaikasta. Hän oli omistanut myös osuuden sukulaisensa rakennusfirmasta, joka meni konkurssiin. Kaikki meni, mutta onneksi ei jäänyt maksettavaa. Myimme kesämökin, jolla maksettiin pois uutta asuntolainaa ja pärjäsimme jonkin aikaa äidin tuloilla (tavallinen suorittavan työn tekijä),  Isäkin sai muutaman kuukauden kuluttua uuden työpaikan, vaikka palkka olikin edellistä työtä huonompi. 

Meillä ei myöskään ollut tietokonetta. Vanhemmat hankkivat sellaisen vasta 2000-luvun tienoilla, kun olin itse jo muuttanut kotoa. Satunnaiset koulutehtävät, joissa sitä tarvittiin, tein kavereiden luona. En silti koe, että minulta puuttui mitään tärkeää. Vanhemmat olivat säästäväisiä ja priorisoivat oikeita asioita. Meillä oli aina ruokaa ja vaatteita, ihan kaupasta ostettuja uusia eikä edes kirpparilta. Äidin mielestä kannatti ostaa harvemmin laadukasta ja hyvistä materiaaleista, koska ne kestäisivät pidempään. Mitään varsinaisia merkkivaatteita minulla ei kuitenkaan farkkujen (Levikset oli pakko olla) lisäksi koskaan ollut.

Leivottiin paljon itse leivistä lähtien ja käytiin poimimassa marjoja ja sieniä selkä vääränä. Tehtiin pihalle väliaikainen kasvimaa ja kasvatettiin perunasta lähtien itse niin paljon ruokaa, kun pystyttiin. Ikinä ei käyty ulkona syömässä tai kahvilla vaan aina oli eväät mukana, jos johonkin lähdettiin. Isä poltti silloin tällöin tupakkaa, mutta kumpikaan vanhemmista ei esimerkiksi käyttänyt alkoholia.

Ulkomaanmatkoihin tuli muutaman vuoden tauko, mutta tajusin senkin vasta myöhemmin. Ei ole jäänyt traumoja, en osannut kaivata mitään ylimääräistä.

Ei näkynyt paljon mitenkään. Olin tuohon aikaan päiväkodissa. Äiti jäi työttömäksi, ja ahdistuin, kun hän kertoi siitä meille lapsille. Hetken sitä murehdin ja päiväkodissa muistan jutelleeni huolesta jonkun tädin kanssa. Täti tokaisi, että tosi monet jäävät työttömäksi, ei meidän äiti ole mitenkään erityistapaus. Ei ehkä ihan hahmottanut, että jokaiselle lapselle oma äiti on nimenomaan erityinen... Ja minä taas puolestani en ymmärtänyt tuolloin, että täti yritti kai tuolla tavalla kertoa, että nyt on lama.

Mutta kaikki kävi kuitenkin hyvin, kun äiti löysi tosi pian uuden työpaikan. Isänkin tulot niin hyvät, että mitään katastrofia ei varmaan olisi seurannut, vaikka äiti olisi ollut pidempäänkin työttömänä.

Kaverin perheessä sitten laman vaikutukset olivat aika paljon karmaisevammat. Heillä oli urheiluautoja, veneitä ym. luksustavaraa, ja ilmeisesti kaikki oli 80-luvun kulutusjuhlan innoittamana velalla ostettua. Sitä en muista, oliko perheen isä yrittäjä vai oliko jossain palkkatöissä, mutta joka tapauksessa työt/firma meni alta, tippui tulot, jäi velat ja korotkin nousi taivaisiin. Isä teki itsemurhan, kun ei kestänyt velkataakkaa.

Koti, autot, vene, asuntovaunu myytiin pois. Vanhemmat erosi. Uusia vaatteita ja leluja ei enää juurikaan ostettu. Ruokakaupassakin katsottiin tarkkaan mitä ostettiin. Semmoista se.

Vierailija kirjoitti:

Muistan, että vanhemmat olivat apeita ja työttömiä. Telkkarista tuli pelkkiä lamauutisia. Opin, että pitää elää säästeliäästi eli en kehdannut pyydellä mitään kalliita joulu- enkä synttärilahjoja. Kaupassa vertailtiin kilo- ja litrahintoja, että mikä tuote on oikeasti halvin. Alennusmyyntejä hyödynnettiin. Kotona äiti leipoi leipää itse, koska leivän hinta oli korkea. Syötiin marjoja ja sieniä ja kaikkea halpaa.

Jotakin hyvää: kun aloin opiskella, oli säästeliäs elämäntyyli todella helppoa. Pärjäsin pelkällä opinto- ja asumistuella koko kuukauden. En vieläkään osaa kuluttaa hyvällä omallatunnolla. En käy kahviloissa, koska kotona saa kahvit halvemmalla. En käytä kosmetologin palveluita, koska naamansa voi hoitaa halvemmallakin. Kampaajalla olen käynyt elämäni aikana kolme kertaa. En osta mitään turhaa tavaraa enkä vaatetta ja kun ostan, ostan alennuksesta. Pistän osan palkastani visusti säästöön pahan päivän varalle.

Tämä sama ilmiö muuten näkyi myös 1930-luvun laman kokeneiden elämässä.

Mummojen jäämistöistä löytyi mitä ihmeellisimpiä "pahan päivän varalle" säästettyjä tavaroita: narunpätkiä kerällä, isot kasat muovipusseja, avaamattomassa paketissa olevia lahjayöpaitoja ja -kirjoja, pestyjä muovikippoja (jugurtti/maitopurkkeja), peltitölkkejä, matonkuteita jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lisää? Onko vaikutanut elämäänne myöhemmin?

Katkeroitti ja vanhempien työttömyys aiheutti hirveän työttömyyden pelon. HIrvittää myöskin katsoa näitä Slusheja, joissa tietämättömiä nuoria hypetetään yrittäjiksi. Sinne vaan surman suuhun rahat kiinni. Kun firma kaatuu, niin mitäs sitten?

Pääsitkö töihin kuitenkin? Itselläni ollut vain muutama pätkä- tai osa-aikatyö, palkattomia ja 9 euron harjoitteluja takana useampia. Opiskelin ammattiin lukion jälkeen joka työllisti huonosti, vaihdoin ammattia ja tein huonosti palkattua osa-aika työtä. Hakeuduin opiskelemaan mutta näköjään olen liian vanha palkattavaksi. Koen syrjäytyneeni työelämästä, vaihtoehtoina opiskelu tai työttömyys. Opintolainaa kertyy enkä sitä voi ilman työtä maksaa mutta olen mieluummin opiskelija kuun työtön. Lama vaikutti näköjään koko elämääni. Lama-aikana hyväosaiset nuoret työllistyivät vanhempiensa suhteilla ja myöhemmin menivät edelle työkokemuksensa avulla.

Kuvailit juurikin CV:ni. Ja opiskeluaikana koulutettujen vanhempien lapsilla oli tosiaan paremmat mahdollisuudet saada suhteillaan niitä oman alan kesätöitä, joihin oli helpompi työllistyä valmistuttua. Minulla, työttömien luusereiden lapsella ei. Ja työttömyys/pätkätyönteko jatkuu - jo toisessa polvessa.

t. Katkera, jolta kyselit

Monikin sanonut ettei vaikuttanut paljon mitään ja vain vasemmisto hehkutti sielunsa kyllyydestä joka lietsoi vain lisää epävarmuutta alempaan ja ylempään keskiluokkaan joilla olisi ollut ostovoimaa.

Elämä oli tämän päivän näkökulmasta niukkaa ja ankeaakin. Minulla oli pienituloiset vanhemmat, joista toinen koki työttömyyttä. Ruokaa oli, mutta esim. vaatteisiin käytettiin todella vähän rahaa. Harrastuksina oli hölkkä, hiihto ja ehkä joku ilmainen kerho. Ikinä ei matkustettu ulkomaille, eikä juuri Suomessakaan. Onneksi monilla kavereilla oli samanlainen tilanne, niin eipä sitä kauheasti joutunut kärsimään.

Eniten lama vaikutti minun elämääni sen kautta, että paikkakunnalla ei ollut juuri mitään kesätöitä nuorille. Sain työkokemusta ja palkkaa vasta lukion jälkeen isompaan kaupunkiin muutettuani. Kuten joku jo edellä kommentoi, tuon ajan oloissa minäkin opin olemaan todella tarkka rahan kanssa ja

opiskeluaika sujui pienillä tuloilla ihan hyvin, kun ei ollut koskaan tottunut ylimääräiseen rahaan.

Ihan duunari perheessä lapsuus tuli vietettyä. Lapset eivät saaneet mopoja jne. uusina, vaan käytettyinä. Ulkomaan reissuja ei tehty vuosittain.

Meillä ei näkynyt millään lailla. Isällä oli hyväpalkkainen työ ja äiti osasi ja osaa vieläkin ostaa taloudellisesti.

Kavereitten perheissä näkyi niin, että yhdelläkin kaverilla ei ollut ruokaa kaapissa.

Ei näkynyt minulle oikeastaan mitenkään, ainakaan en muista missään vaiheessa lapsuuttani tiedostaneeni, että olisi joku lama. Toisaalta meillä ei kyllä koskaan rahassa ryvetty muutenkaan, isä oli sähköasentaja ja äiti marketissa töissä. Ei eletty puutteessa, aina oli kaapeissa ruokaa ja minulla puhtaat ja siistit vaatteet päällä, mutta mitään ulkomaanmatkoja ei koskaan tehty. Matkusteltiin kotimaassa, mutta ainoastaan sukulaisten luo. Koen eläneeni ihan tavanomaisen lapsuuden.