Neljäskymmenes Viikko

Aivan ihana massu! Tuli ihan ikävä omaa "palloa" joka oli myöskin hyperaktiivinen hamaan loppuun saakka. Vielä viimeisten supistustenkin aikana ennen kuin nyytti oli maailmassa vauva tuntui vetävän jalkopallotreenejä..

Onkohan vauvoilla yleensäkin tuo suuntavaisto hieman hakusessa sillä meilläkin oli (vasen) kylki se paikka josta yritettiin polkea reitti ulkomaailmaan, voi vietävä että se sattui! :) Silti kaiholla muistelen....

Tsemppiä!

Tulinpa kattoneeksi ohjelma ja täytyy kai sitä tänäänkin laittaa tv päälle. Ihan vaan kiduttaakseni itseäni! Eihän sitä tarvii läski olla, mutta jos ei edes tunne itseensä läskiksi? Mulla on tullu 12 kg ja kai senkin pitäis näkyä. Ehkä olen sokea...



Jos sua lohduttaa, mun mielestä lapsi on terve, jos on "vähän" vilkas! Hermot siinä tosin meinaa mennä, mutta harvemmin lapselle mitään suurempaa vaaraa koidu. Meidänkin poika on kolautellu itteensä, mutta alle minuutissa meno jatkuu samanlaisena! (Tosin osaa hän leikkiä rauhallisestikin)



Kyllä lapsi sieltä sitten saadaan ulos, jos ei itse löydä, niin sitten lääkärit apuun. Mun piti mennä käynistykseen ja tarvittiin vielä imukuppia. Tämä toinen sentään osaa potkia niin, että luultavasti saadaan ulos ilman suurempia apuja. Onhan tässä vielä pari viikkoa aikaa, ennenkuin laittavat käynistykseen...

hih! meillä tuntuu olevan sama juttu! äitiin on tultu suuntavaiston kanssa. tää mukelo yrittää tulla pois joko tosta ylävattasta tai sit oikeesta kyljestä. mites joko siellä on ollu mitään supistuksen tynkää? mulla on nyt viimeset pari yötä ollu muutamat kipeet, rv38+4 tänään. tulis jo! :D

Nea: Jep, keuhkot tässä on aika kovilla kun monoa tulee joka päivä :D

Reeta: Itsekin olen yrittänyt ajatella että mielummin ylivilkas kuin sellainen että olisi päiväkausia hissukseen mahassa. Kurjempaa se varmaan olisi arvuutella miksei Mini liiku jos olisi sen sorttinen.

elina.: Supistuksia toki on, ihan riesaksi asti, mutta Mini on niin ylhäällä etteivät ne taida oikein tuottaa minkäänlaista tulosta. Että kyllä se tohtori taisi olla oikeassa silloin sanoessaan että yli mennään...

Katsonut olen minäkin Martinaa ja Eskoa ja samainen Tiina Jylhän kommentti pisti pahasti korvaan. No, kauneusalan yrittäjä, minusta se kommentti kertoi hänestä kaiken tarpeellisen. "You got the looks, but nothing else?"



Nyt kun alkaa olemaan sun raskaus loppusuoralla, niin alkaa pelottaa että tässäkö tämä hauskuus lukijoiden kannalta oli? Loppuuko tämä blogi? Sun on pakko jatkaa kirjoittamista vauvaelämästä, blogissa tai kirjan muodossa. Tämä on vaatimus!

Tällä kertaa tuli hohoteltua äitinsä suuntavaistoa omaavaa lasta, joka pitää kääriä kuplamuoviin jne. :D Olet lahjakas sanomaan tavallisemmatkin asiat aina osuvasti ja viihdyttävästi.



Voimia loppumetreille!

Täällä tullaan viikon jäljessä, mutta mahaa on vaikka muille jakaa ;) Koripalloilijoita jo syntyessään nää meidän muksut. Vilkas on meidänkin masukki, mutta kuten sanoit, eipähän tarvi miettiä, liikuuko vauva tarpeeksi. Tsemppiä viimeisiin odotuspäiviin, eipä tässä kovin montaa viikkoa enää tarvitse kärvistellä.



Hönttä ja pikkumuru 38+1

Heissan! Itselläni on laskettu aika pari päivää ennen sinua ja en voi kun todeta että ompa pieni maha sinulla! Vai vääristääkö kuvat niin paljon?! Itse olen 156 cm lyhyt ja mahani mitta on 36 cm minkä lääkäri totesi olevan iso. Ei onneksi siksi että lapsi olisi järkäle vaan lapsiveden määrän takia. Olen pieni ja hento muutenkin ja ajattelin että sinä näytät pitkältä ja vahvalta ja maha niin kovin pieneltä että tämähän on suorastaan epäreilua! :) Ole kiltti ja kerro että sinunkin maha on huomattavasti isompi kuin kuvat antavat ymmärtää. :)



Tsemppiä sinne!

En olekaan kommentoinut pitkään aikaan, kun täällä on niin ruuhkaisaa nykyisin. :) On tosiaan valitettavaa, ettei kukaan muu kuin raskaanaoleva itse voi ymmärtää elon vaikeutta..! Minun mieheni on yrittänyt olla kiltti ja ymmärtäväinen, mutta lipsautti muutama päivä sitten, että: "Voisikohan tuo sinun raskaana oleminen olla helpompaa, jos sulla olis vähän parempi asenne?" Kilahdin kyllä täysin! En ollut edes ajatellut valittavani (enkä myönnä vieläkään). Olin vaan ajatellut, että mies HALUAA tietää miltä minusta tuntuu, tai että en saa kenkiä kunnolla jalkaan. Ehkä minä en ole oikein sopeutunut siihen onnea hehkuvaan raskausmyyttiin. :)



Hauskaa lukea tuosta jytääjästä sun mahassa, meille on tulossa ihan samanlainen! Mies ihmetteli, että miten voi olla että mulla ei tule vammoja sisäelimiin. :D



Argh, tosi raivostuttava kommentti tuolta Jylhältä! Läskiyden välttäminen raskaanaollessa voi olla yllättävän vaikeaa. Ensimmäisinä kahtenakymmenenä viikkona mulla ei noussut paino yhtään, mutta sen jälkeen kun selkäkipu, hengästyminen ja raskas olo astuivat kuvioihin, paino on noussut kuusi kiloa seitsemässä viikossa. Huh. Eihän se paksu olo (ja läski) kivaa ole, mutta ihan hiton rasittavaa on, jos joku tulee kertomaan, että tällainen nyt pitäisi olla. Sitäpaitsi miten voi syödä pelkkiä porkkanoita, jos ihan varmasti kuolee jos ei saa hampurilaista?!

Ensiksi aivan pakko todeta, että kylläpäs sinulla on kaunis maha! Itse tulen pari viikkoa perässä ja mahaa on vähintään tuplaten.



Tuo samainen Tiina Jylhän kommentti särähti minullakin pahasti. Eilisessä jaksossa puolestaan kertojan kommentti "töitä voi tehdä ihan raskauden loppuun saakka jos niin päättää." Itse kun olen joutunut selkäkipujen takia olemaan sairaslomalla käytännössä koko raskausajan, niin nosti pikkasen verenpainetta moinen kommetti. :( Vai päättäväisyydestä se onkin kiinni? Toisaalta kun ohjelmaa katsoi, tuli sellainen olo, että onneksi olen ihan tavis vaan, eikä tarvi edes yrittää olla mikään superihminen.



Blogiasi on ollut äärettömän nautinnollista lukea ja komppaan täysillä tuolla aiemmin kommentoinutta, että ethän vain lopeta vauvan syntymään?

Tsemppiä kovasti viimeisiin päiviin. Voin vain kuvitella, miten tukala oma oloni on kuuden viikon päästä, kun olen samassa vaiheessa kanssasi. Ja miten tosiaan voi olla, että miehet kehtaavat passuuttaa itseään, vaikka vaimo on raskaana. Meillä on käyty ihan samanlaista sananvaihtoa. Mies vain totesi, että no kun sä olet raskaana olevaksi vähän turhan hyväkuntoinen. Pitäisi ilmeisesti valittaa sohvalla kaikki illat ;)



Meidän maha-asukki on puolestaan melko rauhallinen tapaus.

Aina yhden möyrintäpäivän jälkeen seuraa muutama rauhallisempi päivä, jolloin ilmeisesti kerätään voimia. Silloin helposti huolestuu ja alkaa ajattelemaan kaikkea kamalaa. Joten antaa Minin möyriä :)

Jonahha: ei lopu jos muksu tulee ehjänä ulos. Luulisi vaipparallista riittävän aihetta yhteen jos toiseen kakanhajuiseen blogikirjoitukseen ;)

Mari: Todennäköisesti kuva vääristää aika paljon. Itse jos lihon (mitä olen ansiokkaasti kyllä tehnyt) niin se harvemmin kertyy mahaan, vaan tuonne taakse ja alemmas. Samoin olen sinua 20 senttiä pidempi, joten mahalla on aika paljon enemmän tilaa levitä :) Kiitos tsemppauksista!

Elina: Minua myös vaivaa yllättävän paljon se että yhdellä kommentilla vedetään kaikki raskaana olevat saman kamman yli. Kuitenkin on ihan yleisesti tunnettua ettei yksikään raskaus ole toisen kanssa samanlainen. Toisaalta, kuten aikaisemminkin olen todennut niin raskaana olevat mimmit ovat kyllä näköjään ihan kenen tahansa riistaa noiden "kannustavien" kommenttien kanssa...

Hanna: Jäin kiinni samaan. Mielestäni on todella hienoa ja ihailtavaa jos Martina jaksaa tanssia ja touhuta loppuun saakka, mutta itse en jaksaisi. Samoin tiedän ihmisiä jotka esim. joutuvat käyttämään kainalosauvoja koska liitoskivut ovat niin raakoja, joten en jaksa oikein uskoa että siinä olisi aina vaan heikosta tahtotilasta kyse.

Katsoin eilen myös Martina-ohjelman, ja korviin särähti myös tuo että ihan hyvin voi tehdä töitä, kun vaan päättää. Hitto näiden lonksuvien lonkkien kanssa oikeasti harkitsen kahteen kertaan, vaivaudunko nilkuttamaan yläkertaan hakemaan sinne unohtunutta hiusharjaa - jota on joka tapauksessa tuskallista käyttää käsien turvotuksen vuoksi... Iskias-särky ei myöskään helpota oloa jne. joten tahdonvoimalla ei kyllä ole paljon virkaa tässä murh.

Olen samaa mieltä monien jo kommentoineiden kanssa; ei se välttämättä ole päättämisestä kiinni. Omalle kohdalleni koitui järjettömän vaikea pahoinvointi sekä muut fyysiset vaikeudet. Töissä en ole pystynyt olemaan ollenkaan. "Kun vain päättää niin". Yeah right.

Minä mietin myös sitä että miten voi olla varma että jaksaa loppuun asti, kun käsittääkseni Martina on tuossa kohtaa "vasta" puolessa välissä raskautta.. Loppumetreillähän ne hankaluudet tulee aika monella vastaan. Ja koskaan kun ei tiedä mitä se raskaus tuo tullessaan, itsellä ainakin ilmeni 30vkon jälkeen tuota verenvuotoa, jonka vuoksi jouduin jäädä töistä pois kun oli riski että vaavi tulee ennen aikaisesti maailmaan jos ei vain lepäile..

Siis Kulta vastaus kysymykseesi, kyllä olen katsonut vaikka kyseinen pariskunta nostaakin ihon kananlihalle.. jotenkin raivostuttava kuva heistä.

Ekan kerran eksyin blogiisi, ja onpas sitä mukava lueskella, kiitos siitä!!



Mä menen Pikku Kakkoseni kanssa samoilla viikoilla kuin Martina tuossa ekassa jaksossa (20+) ja ihan kauhuissani katsoin Tiina Jylhän personal trainerina teettämää vatsalihasjumppaa, jossa heiteltiin jalkoja suorina alas ja Martina kiskaisi ne samantien ylös. Siis mä en pääse edes sängystä ylös kierähtämättä ensin tosi va-a-a-arovasti toiselle kyljelle, tai iskee kova kramppi. Ja olen maratoonari! Onnea vaan Martinalle, mutta vaikka "läski ei tarvitse ollakaan vaikka on raskaana" ja "pitää muistaa että elämää on vielä raskauden jälkeenkin", voisi vaikka miettiä, että ehtii sitä treenata sitten kun se vauva on ulkonakin!



Mulle tuli painoa esikoisen kanssa 20 kg lisää (mikä on aikas paljon kun lähtöpaino on 50 kg), mutta näistä jäi 12 kg laitokselle (suuri osa raskausmyrkytyksen aiheuttamaa turvotusta), ja vauvan ollessa 5 kk juoksin jo ekan juoksukisani. Ja maha oli palautunut täysin ennen kuin PK sai alkunsa, mutta toki pullahti ulos saman tien kun pissasin tikkuun.



Onneksi suurin osa katsojista ymmärtää suhtautua tosi-tv:seen hömppänä, mutta varmasti joku pahoitti mielensäkin. Mutta sitä Martina näyttää kylvävän ihan "ystäviensäkin" joukossa ;)



No joo, se siitä showsta. Paljon onnea viimemetreille kaikille teille, jotka olette jo lähellä synnytystä!!!