Lue keskustelun säännöt.
Oletteko valinneet kumppanin sillä ajatuksella, että "tämä on ihan kiva, se riittää mulle"
28.04.2025 |
Oletteko sinkkuna ollessa tehneet parinvalintaa sillä ajatuksella, että "tämä henkilö, jota nyt olen tapaillut, ei täytä kaikkia kriteerejäni enkä tunne vahvaa kemiaa, mutta hän on ihan kiva, ja se riittää minulle" ?
Jos olette, niin oletteko olleet tyytyväisiä? Vai hiipiikö teidän mieleenne, että"pitäisikö mun kuitenkin jatkaa vielä deittailua, että jospa mä paremmankin löydän?"
Itse ainakin olen kerran deittaillut 3kk ajan miestä, joka oli "ihan kiva ", mutta en missään vaiheessa tuntenut ihastusta häntä kohtaan. Hän itsekään ei ollut ihastunut minuun, niin yhdessä päätettiin lopettaa tapailu. Kerran deittailun alussa hän sanoi minulle, että "mulla on huono itsetunto, kun mä en voi uskoa, että sun kaltainen nainen voisi olla kiinnostunut minusta".
Kommentit (87)
Ikää 48v ja löysin Tinderistä miehen, johon olen illan hullun lailla rakastunut. Ja onneksi tunne on molemminpuolinen. En olisi kenenkään kanssa vain sen vuoksi, että pitää olla joku, ihan sama kuka. Ennemmin olisin sinkku
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorena kyllä, kun en paremmasta tiennyt. 20 vuotta hukkasin väärään mieheen. Nyt 50 vuotiaana tiedän paremmin ja vain oikeesti hyvä kelpasi. Ja onneksi sellainen myös löytyi
saatan panna jotain vähemmän priimaa, mutta vaimoksi on sitten eri materiaalit
Vierailija kirjoitti:
Nuorena kyllä, kun en paremmasta tiennyt. 20 vuotta hukkasin väärään mieheen. Nyt 50 vuotiaana tiedän paremmin ja vain oikeesti hyvä kelpasi. Ja onneksi sellainen myös löytyi
Ei tässä ole kyse siitä, että joku ei olisi hyvä, vaan että ei tunne romanttisia tunteita kumppaniaab kohtaan vaan ainoastaan ajattelee, että "tämä on ihan kiva ja se riittää mulle"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen aina pariutunut vain ihmisten kanssa joihin olen oikeasti rakastunut. Ei silloin koskaan tyydy.
Muutenkaan en ymmärrä oikein tätä tyytymisen käsitettä kun silloin kumppani valitaan kuin joku vaate tai ruoka-annos ilman tunnepuolta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorena kyllä, kun en paremmasta tiennyt. 20 vuotta hukkasin väärään mieheen. Nyt 50 vuotiaana tiedän paremmin ja vain oikeesti hyvä kelpasi. Ja onneksi sellainen myös löytyi
Ei tässä ole kyse siitä, että joku ei olisi hyvä, vaan että ei tunne romanttisia tunteita kumppaniaab kohtaan vaan ainoastaan ajattelee, että "tämä on ihan kiva ja se riittää mulle"
No silloin peruskysymys on että miksi et katso perisuhteen vaativan mitään tunnepuolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Periaatteessa joo. Meillä on samat arvot ja tavoitteet elämässä. Ne asiat vaikutti intohimoa enemmän. Olen tyytyväinen valintaani ja toivottavasti puolisoni on myös.
Pippelini kertoo että tämä on riittävän hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle parinvalinta on šeksuaalinen prosessi, kuten se kaikkein aiheesta tehtyjen tutkimustenkin mukaan ihmisillä on. Olen valinnut kaikki kolme ex-kaunotartani sillä perusteella, että ovat täyttäneet elämääni hiertäneen šeksuaalisen tyhjiön riittävän erinomaisesti.
No, mitä ajattelisit, jos saisit tietää kumppanisi tyytyneen sinuun ja olevan kanssasi vain siksi, kun ei ketään parempaakaan saanut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vauvakuume voi olla, mutta kyllä mun täytyy olla kumppaniin rakastunut jotta alan suhteeseen. Se menee kaiken edelle. Siks niitä suhteita ei olekaan kertynyt tsiljoonaa, ja olen todella varovainen jos toisella on. Ronkelilla on ronkelin ongelmat, mutta mieluiten olen nykyasetuksilla kokonaan ilman.
Tiedän tosin kaksikin "järkiliittoa", jotka ainakin ulkopuoliselle näyttäytyy ihan toimivilta. Lapset ja talot yms haluttu etupäässä. Itse en kykenisi.
Samahan se on kuin työpaikan valinta. Riittävän hyvä kelpaa. Täydellistä ei ole olemassa. Monella on realiteetit hukassa näissä asioissa.
Ei toki huono kelpaa. Mieluummin työtön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni tunnusti joskus, ettei hänellä ollut mitään ihmeellisiä kriteerejä. Kunhan oli joku ihan ok. Olemme olleet yhdessä 28 vuotta.
Tavallaan joo. Tärkeimmät kriteerit täyttyivät enkä jaksanut etsiä enempää. Eipä sen jälkeen ole tullut parempiakaan vastaan, joten hyvä, että tartuin tilaisuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Mieheni tunnusti joskus, ettei hänellä ollut mitään ihmeellisiä kriteerejä. Kunhan oli joku ihan ok. Olemme olleet yhdessä 28 vuotta.
Kyllä se parisuhde usein sattuman kauppaa on ja ainakaan ennen vanhaan ei luettu netistä mitään tuoteselostetta ja arvosteltu kuvaa vaan alettiin seurustella ja tehtiin yhdessä juttuja. Siinä sitten näki että sovitaanko yhteen vai ei.
Tavallaan kyllä. Olin menettänyt suuren rakkauteni joten en edes kuvitellut löytäväni mitään vastaavaa.
Ei mitään alkuhuumaa, ei mieletöntä intohimoa mutta kotoisa ja turvallinen olo, olin arvostettu ja rakastettu. Hyvää seksiä kyllä riittävästi, paljon naurua ja leppoisaa yhdessäoloa.
Jossain vaiheessa tajusin rakastavani miestäni ihan oikeasti ja tunne on säilynyt 30v
Kaikki suhteeni ovat olleet tuollaisia. Ei ole ollut mitään palavaa rakkautta ketään kohtaan.
Nykyään ei enää oikein edes sietokykyä. Parhaimmilta miehiltä olen saanut pari pussia ruokaa joskus. PARHAIMMILTA! Kaikki muut ovat vaan vieneet asioita ja aiheuttaneet ongelmia. Miksi olla miehen kanssa? Ei mitään syytä
Ainakin luulisin, että jos ikää alkaa olla jo lähes 40v ja on kova vauvakuume, niin silloin voi alkaa ajatella, että "ei sen kumppanin tarvii olla huippu, riittää kun se on ihan ok, niin saan pyöräytettyä sen lapsen kuin että jäisin lapsettomaksi"
Ap