Neljäskymmenes Viikko

Huh teitä maailman naiset!



Rv 16 menevä nuori nainen täällä lukee ihmeissään näitä raskaudesta kertovia palstoja ja tuntee astuneensa täysin uuteen maailmankaikkeuteen. Omissa mualimoissaa raskauden aikana elellessä ei tullu jotenki mieleenkään, että joku muukin on joskus(ehkä joku joskus pullauttanut lapsia mualimaan???) kokenut vastaavaa.



Jo ensimmäisten raskausviikkojen jälkeen olisin voinut polvistua etehennne, oi synnyttäneet emot, ja näyttää arvostusta kokemaanne kohtaan. Aiemmin kun asenteeni on ollunna lähinnä: mitäs hankkiutuvat tuohon tilaan?? Mikä siinä on niin helevetin vaikeeta??! Aina tuo sama valitus!



Entäs sitten kun ne äidit alkaa kulkee tuolla kaupungilla lastenkärryjensä, kitisevien kakaroittensa ja kiukkusten ilmeittensä kanssa???? se vasta pistääki kyrsimään!



Joten, kokiessani nyt itse raskauden vaikeutta ja ihmeellisyyttä: polvistun, kumarran ja nöyrimmän anteeksipyyntöni täten teille kaikille maailman äideille annan. Anteeksi, en ymmärtänyt!!



;)