Lue keskustelun säännöt.
Miksi nykyään on epäkorrektia sanoa, että lapset tarvitsevat isää eikä nykyinen yh-suuntaus ja se, että monet hankkivat lapsia varta vasten yksin ei ole yhteiskunnan kannalta positiivinen kehitys?
Kommentit (80)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo ihan varmaan jokainen yh: ksi päätynyt ihan ehdoin tahdoin jo heti alkujaan on siihen tähdännyt. Eiköhän sitä melkein jokainen haluaisi, että olisi toimiva perhe, jossa olisi kummatkin vanhemmat. Jos miehestä (harvemmin naisesta) ei siihen ole, niin on todella hyvä ettei nyky-yhteiskunnassa enää pakko ole pysyä naimisissa.
En minä ainakaan halua elää parisuhteessa, vaikka halusin lapsen ja olen sellasen äiti ollut lähemmäs parikytä vuotta. Mistähän tämä oletus taas tulee, että kaikki haluaa kuitenkin parisuhteen, ja jos ei halua, on huono nainen? Heh, mitä körttiläisiä täällä oikein kirjottelee ja tykkäilee.
En ihan ymmärrä että tässä olis jotain epänormaalia että oon äiti, vaikka en halunnut enkä halua parisuhdetta, tietääkseni maailman luonnollisin asia.
nainenhan lapsen saa, kuten eläinmaailmassa emot yleensä, harvoin siinä uros jaloissa sen jälkeen enää pyörii.
Juuri näin, mutta ihminen haluaa vääntää kaikesta luonnollisesta pahaa. Varsinkin kun on naisista ja niiden vallasta kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo ihan varmaan jokainen yh: ksi päätynyt ihan ehdoin tahdoin jo heti alkujaan on siihen tähdännyt. Eiköhän sitä melkein jokainen haluaisi, että olisi toimiva perhe, jossa olisi kummatkin vanhemmat. Jos miehestä (harvemmin naisesta) ei siihen ole, niin on todella hyvä ettei nyky-yhteiskunnassa enää pakko ole pysyä naimisissa.
En minä ainakaan halua elää parisuhteessa, vaikka halusin lapsen ja olen sellasen äiti ollut lähemmäs parikytä vuotta. Mistähän tämä oletus taas tulee, että kaikki haluaa kuitenkin parisuhteen, ja jos ei halua, on huono nainen? Heh, mitä körttiläisiä täällä oikein kirjottelee ja tykkäilee.
En ihan ymmärrä että tässä olis jotain epänormaalia että oon äiti, vaikka en halunnut enkä halua parisuhdetta, tietääkseni maailman luonnollisin asia.
nainenhan lapsen saa, kuten eläinmaailmassa emot yleensä, harvoin siinä uros jaloissa sen jälkeen enää pyörii.Juuri näin, mutta ihminen haluaa vääntää kaikesta luonnollisesta pahaa. Varsinkin kun on naisista ja niiden vallasta kyse.
Voit sinä asian valtataistelunakin ymmärtää. Sellaisen jonka uhri on se lapsi sitten. Tutkitusti.
Olen yh, asun lapseni isän asunnolta 2km päässä. Kyseinen mies on poliisi, tekee vain yövuoroja, ja paljon. Harvoin näkyy kotonaan, mutta ollaan hyvissä väleissä ja erosta huolimatta meillä on mm. avaimet toistemme koteihin. Käyn viitisen kertaa viikossa lapsen kanssa siellä ja syödään yhdessä, sillä meillä on ns.normaalia myöhäisempi rytmi. Harvoina vapaina lapsi myös on isänsä luona ihan kahden kesken.
Miehen työkaveri taas on perinteisen ydinperheen isä. Siellä lapset menevät huomattavasti aiemmin nukkumaan, joten välillä menee viikkokin että isä näkee lapsensa vain nukkuvina, tai tuurilla puoli tuntia aamulla.
En oikein osaa hahmottaa sitä, miksi meidän tilanteemme olisi huomattavasti huonompi kuin sen työkaverin. Tärkeintä lienee se, että lapsen vanhemmat ovat läsnä ja asiallisissa väleissä, ei se että ollaanko yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo ihan varmaan jokainen yh: ksi päätynyt ihan ehdoin tahdoin jo heti alkujaan on siihen tähdännyt. Eiköhän sitä melkein jokainen haluaisi, että olisi toimiva perhe, jossa olisi kummatkin vanhemmat. Jos miehestä (harvemmin naisesta) ei siihen ole, niin on todella hyvä ettei nyky-yhteiskunnassa enää pakko ole pysyä naimisissa.
En minä ainakaan halua elää parisuhteessa, vaikka halusin lapsen ja olen sellasen äiti ollut lähemmäs parikytä vuotta. Mistähän tämä oletus taas tulee, että kaikki haluaa kuitenkin parisuhteen, ja jos ei halua, on huono nainen? Heh, mitä körttiläisiä täällä oikein kirjottelee ja tykkäilee.
En ihan ymmärrä että tässä olis jotain epänormaalia että oon äiti, vaikka en halunnut enkä halua parisuhdetta, tietääkseni maailman luonnollisin asia.
nainenhan lapsen saa, kuten eläinmaailmassa emot yleensä, harvoin siinä uros jaloissa sen jälkeen enää pyörii.Juuri näin, mutta ihminen haluaa vääntää kaikesta luonnollisesta pahaa. Varsinkin kun on naisista ja niiden vallasta kyse.
Voit sinä asian valtataistelunakin ymmärtää. Sellaisen jonka uhri on se lapsi sitten. Tutkitusti.
En mä sitä näe valtataisteluna, mutta miesten maailma näkee naisten värkit ja äitiyden valtana, joka pitää hallita ja tukahduttaa. Nainen on ainoa joka ihmiselämää tänne luo ja sitä kasvattaa, mies on siitä ikuisesti katkera, ja lois siksi avioliitonkin, omistaakseen kohdun.
. Se pelottaa niitä, että äiti on lapsen hallitsija, vaikka emo on ihan luonnostaan pentunsa suojelija ja taistelee sen puolesta, ei se sitä tee uroksen kiusaksi.
Miehet vihaa kaikkea luonnollista, nainen taas ymmärtää paremmin, koska naisen kehokin on yhteydessä luonnon kiertokulkuun. Miehellä ei ole sidettä oikein mihinkään, on vain katkera ja keksii sääntöjä muokata kaikki luonto pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerropas nyt ap mihin mielestäsi lapset tarvitsevat juuri isää? Aivan oikein -ei yhtään mihinkään.
En ole Ap, mutta hieman tietämätön, kun en äkkiseltään keksi mitään sellaista asiaa, johon lapsi tarvitsisi jotenkin erityisesti äitiä siten, ettei mies (, kuten lasten isä) voisi toimia ja täyttää tämän "tarpeen " äidin puolesta, tai ohella. Mutta kerro toki, jos tiedät vastauksen.
En ole se kelle vastasit, mutta jokainen lapsihan pitää omaa äitiään jumalana, kaiken napana, sellasetkin lapset jotka ei asu äitinsä' kanssa. Äiti on lapsen tärkein ihminen.
Isä ei voi koskaan olla lähellekään sellanen.
Ihminen on äitinsä lapsi niin kauan kuin siinä henki pihisee, ja kun on suuri hätä, huudetaan äitiä avuksi.
Niin se vain on, se on luonnon laki. Emo on aina ykkänen, sitä ei voi mikään korvata.Isäkin on usein vasta kolmonen, jos sellanen on, isää ennen tulee yleensä mummokin.
Juuri näin. Mutta pitää leikkiä että isä on yhtä tärkeä, ettei miehet vaan suutu.
Siitä huolimatta, lapsi ilman isää pärjää tilastollisesti reilusti huonommin, kuin heteroparin lapsi. Jopa huonommin, kuin lapsi ilman äitiä.
BUAHAHAHA, mistä sä näitä hurutilastotuloksiasi olet katellut. Voi hyvää päivää sentään. Lapset on kautta aikojen pärjänneet vallan mainiosti ilman isää, kunhan niillä on äiti ei ole mitään hätää, ilman äitiä taas tulee elämä todella hauraaksi. Äiti on ihmisen juuri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo ihan varmaan jokainen yh: ksi päätynyt ihan ehdoin tahdoin jo heti alkujaan on siihen tähdännyt. Eiköhän sitä melkein jokainen haluaisi, että olisi toimiva perhe, jossa olisi kummatkin vanhemmat. Jos miehestä (harvemmin naisesta) ei siihen ole, niin on todella hyvä ettei nyky-yhteiskunnassa enää pakko ole pysyä naimisissa.
En minä ainakaan halua elää parisuhteessa, vaikka halusin lapsen ja olen sellasen äiti ollut lähemmäs parikytä vuotta. Mistähän tämä oletus taas tulee, että kaikki haluaa kuitenkin parisuhteen, ja jos ei halua, on huono nainen? Heh, mitä körttiläisiä täällä oikein kirjottelee ja tykkäilee.
En ihan ymmärrä että tässä olis jotain epänormaalia että oon äiti, vaikka en halunnut enkä halua parisuhdetta, tietääkseni maailman luonnollisin asia.
nainenhan lapsen saa, kuten eläinmaailmassa emot yleensä, harvoin siinä uros jaloissa sen jälkeen enää pyörii.Juuri näin, mutta ihminen haluaa vääntää kaikesta luonnollisesta pahaa. Varsinkin kun on naisista ja niiden vallasta kyse.
Voit sinä asian valtataistelunakin ymmärtää. Sellaisen jonka uhri on se lapsi sitten. Tutkitusti.
En mä sitä näe valtataisteluna, mutta miesten maailma näkee naisten värkit ja äitiyden valtana, joka pitää hallita ja tukahduttaa. Nainen on ainoa joka ihmiselämää tänne luo ja sitä kasvattaa, mies on siitä ikuisesti katkera, ja lois siksi avioliitonkin, omistaakseen kohdun.
. Se pelottaa niitä, että äiti on lapsen hallitsija, vaikka emo on ihan luonnostaan pentunsa suojelija ja taistelee sen puolesta, ei se sitä tee uroksen kiusaksi.Miehet vihaa kaikkea luonnollista, nainen taas ymmärtää paremmin, koska naisen kehokin on yhteydessä luonnon kiertokulkuun. Miehellä ei ole sidettä oikein mihinkään, on vain katkera ja keksii sääntöjä muokata kaikki luonto pois.
Mitä soopaa tämä on? Se onkin hyvä että kehosi on yhteydessä luonnon kiertokulkuun, enää ei puutu kuin mieli.
Vierailija kirjoitti:
Olen yh, asun lapseni isän asunnolta 2km päässä. Kyseinen mies on poliisi, tekee vain yövuoroja, ja paljon. Harvoin näkyy kotonaan, mutta ollaan hyvissä väleissä ja erosta huolimatta meillä on mm. avaimet toistemme koteihin. Käyn viitisen kertaa viikossa lapsen kanssa siellä ja syödään yhdessä, sillä meillä on ns.normaalia myöhäisempi rytmi. Harvoina vapaina lapsi myös on isänsä luona ihan kahden kesken.
Miehen työkaveri taas on perinteisen ydinperheen isä. Siellä lapset menevät huomattavasti aiemmin nukkumaan, joten välillä menee viikkokin että isä näkee lapsensa vain nukkuvina, tai tuurilla puoli tuntia aamulla.
En oikein osaa hahmottaa sitä, miksi meidän tilanteemme olisi huomattavasti huonompi kuin sen työkaverin. Tärkeintä lienee se, että lapsen vanhemmat ovat läsnä ja asiallisissa väleissä, ei se että ollaanko yhdessä.
Kiinnostaa aina, että miksi tällaiset ihmiset ovat eronneet, kun kaikki näyttäisi olevan hyvin. Itsellä kun on liitosta puuttuneet kaikki hyvän elämän edellytykset ja siksi eronnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo ihan varmaan jokainen yh: ksi päätynyt ihan ehdoin tahdoin jo heti alkujaan on siihen tähdännyt. Eiköhän sitä melkein jokainen haluaisi, että olisi toimiva perhe, jossa olisi kummatkin vanhemmat. Jos miehestä (harvemmin naisesta) ei siihen ole, niin on todella hyvä ettei nyky-yhteiskunnassa enää pakko ole pysyä naimisissa.
En minä ainakaan halua elää parisuhteessa, vaikka halusin lapsen ja olen sellasen äiti ollut lähemmäs parikytä vuotta. Mistähän tämä oletus taas tulee, että kaikki haluaa kuitenkin parisuhteen, ja jos ei halua, on huono nainen? Heh, mitä körttiläisiä täällä oikein kirjottelee ja tykkäilee.
En ihan ymmärrä että tässä olis jotain epänormaalia että oon äiti, vaikka en halunnut enkä halua parisuhdetta, tietääkseni maailman luonnollisin asia.
nainenhan lapsen saa, kuten eläinmaailmassa emot yleensä, harvoin siinä uros jaloissa sen jälkeen enää pyörii.Juuri näin, mutta ihminen haluaa vääntää kaikesta luonnollisesta pahaa. Varsinkin kun on naisista ja niiden vallasta kyse.
Voit sinä asian valtataistelunakin ymmärtää. Sellaisen jonka uhri on se lapsi sitten. Tutkitusti.
En mä sitä näe valtataisteluna, mutta miesten maailma näkee naisten värkit ja äitiyden valtana, joka pitää hallita ja tukahduttaa. Nainen on ainoa joka ihmiselämää tänne luo ja sitä kasvattaa, mies on siitä ikuisesti katkera, ja lois siksi avioliitonkin, omistaakseen kohdun.
. Se pelottaa niitä, että äiti on lapsen hallitsija, vaikka emo on ihan luonnostaan pentunsa suojelija ja taistelee sen puolesta, ei se sitä tee uroksen kiusaksi.Miehet vihaa kaikkea luonnollista, nainen taas ymmärtää paremmin, koska naisen kehokin on yhteydessä luonnon kiertokulkuun. Miehellä ei ole sidettä oikein mihinkään, on vain katkera ja keksii sääntöjä muokata kaikki luonto pois.
Mitä soopaa tämä on? Se onkin hyvä että kehosi on yhteydessä luonnon kiertokulkuun, enää ei puutu kuin mieli.
Sitä soopaa, että naisen ruumis toimii kuin kello, kuunkierron mukaan. Taidat olla peräkammarin poika, jos noin tyhmä olet ettet naisen anatomiaa tunne sen vertaa.
Luonnon kellon mukaan menee naisenkin kello, joten nainen tietää luonnostaa enemmän miten luontoa ei voi hallita ja sen sana on laki.
Miehet on ikuisesti naisille ja koko luonnolle katkeria, koska eivät pysty saamaan lapsia kuin naisen avulla, sillonkaan eivät koskaan voi olla varmoja, onko jälkeläinen mitään sukua heille.
Luonto tuhotaan ja nainen alistetaan, mutta siltikään ne ei pysty tekemään lapsia- hemmetin luuserit. Ei se ole naisen tai luonnonlakien vika. Sieltä miessukukunnan viha kumpuaa naisia kohtaan ja luontoa kohtaan.
Kummallisia otuksia ne ihmisurokset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mutta eikös se yleinen totuus niin mennyt ettei miehet halua lapsia? Tämähän on silloin vaan hyvä, että naiset hankkii lapsensa ilman miehen rasittamista perhe-elämällä.
Vierailija kirjoitti:
Väärin, vaikka lapsen kanssa oltaisiin 50/50, äiti on ja tulee olemaan aina tärkeämpi kuin isä. Kyse on biologiasta, siis luonnollisesta faktasta.
En ymmärrä miten sait tästä asiasta väännettyä aika- ja tasa-arvokysymyksen, minä puhun siitä kuka on lapselle merkityksellisin ja tärkein elämässä, se on äiti, vaikka äiti olisi kuollut.
Kukaan lapsi ei kasva ehjäksi ilman äitiä, sillon tuntuu että joku tärkeä juuri puuttuu, on turvaton.
Miljoonat elävät ihan vaivatta ilman isää, se kun on aivan luonnollinen asiaintila. Miehethän eivät synnytä, eikä ne koskaan pysty äidinrakkauteen, se on suurempi voima kuin mikään muu maailmassa, kaikilla lajeilla.
Isä ei voi koskaan korvata äidinrakkautta. Isänrakkaus on vain haalea häivähdys siitä voimasta, mitä on äidinrakkaus.Tää on pelkkä luonnonlakien järjestämä fakta. Toki isä' voi olla hyvä ja rakastava isä, mutta ei se koskaan ole äidinveroinen ja voimainen lapselle.
Mun äiti oli täysi paska.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei moni kyllä varmaan lasta tarkoituksella yksin hanki, koska siihen tarvii aika kovat tukiverkot tai sitten rautaisen itsekkyyden ja luoton omaan terveyteen ja talouteen seuraavien 18v ajaksi. Omasta kokemuksesta sanon, että olisin mieluummin elänyt yh-äidin kasvatettavana kuin niin, että talossa oli isä, jonka kanssa vaihdoin riidat poislukien ehkä 100 sanaa koko kotona asumiseni aikana ja jonka kanssa oli teininä vaivaannuttavaa istua vaikka kaksin autossa, kun en tuntenut tarpeeksi hyvin edes puhuakseni jotain.
Mä en hankkisi lasta yksin, sillä mua pelottaisi se, että sitten jos mulle käy jotain, lapset vain otettaisiin pois. Vanhemmilleni en heitä toivoisi ja muuta lähisukua ei ole paitsi sisko, joka elämäntavoilla elävälle en lapsiani luottaisi. Ikäviä asioita toki sattuu ja suhteet päättyy, mutta useimmissa tapauksissa ex tuskin on mikään psykonarsisti ja voi ottaa lapsen jos lähivanhemmalle käy jotakin. Eri juttu jos lapsi on alun alkaen hankittu yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerropas nyt ap mihin mielestäsi lapset tarvitsevat juuri isää? Aivan oikein -ei yhtään mihinkään.
En ole Ap, mutta hieman tietämätön, kun en äkkiseltään keksi mitään sellaista asiaa, johon lapsi tarvitsisi jotenkin erityisesti äitiä siten, ettei mies (, kuten lasten isä) voisi toimia ja täyttää tämän "tarpeen " äidin puolesta, tai ohella. Mutta kerro toki, jos tiedät vastauksen.
En ole se kelle vastasit, mutta jokainen lapsihan pitää omaa äitiään jumalana, kaiken napana, sellasetkin lapset jotka ei asu äitinsä' kanssa. Äiti on lapsen tärkein ihminen.
Isä ei voi koskaan olla lähellekään sellanen.
Ihminen on äitinsä lapsi niin kauan kuin siinä henki pihisee, ja kun on suuri hätä, huudetaan äitiä avuksi.
Niin se vain on, se on luonnon laki. Emo on aina ykkänen, sitä ei voi mikään korvata.Isäkin on usein vasta kolmonen, jos sellanen on, isää ennen tulee yleensä mummokin.
Minun varmaan pitäsi osata olla huolissani itsestäni ja suhteestani vanhempiini, koska ei minulla ole, enkä muista, että minulla olisi ollut koskaan mitään erityistä tarvetta kokea äitäni, jonain erityisen jumalaisena, tai kaiken napana. Molemmat vanhemapnai ovat ja ovat olleet minulle aina läheisiä. On asioita, joista koen, että on saattanut joskus olla helpompi tai luontevampi lähestyä ensin isää kuin äitiä mutta myös toisnpäin.
- Niin ja pitäsikö minun osata olla huolissani myös veljeni kolmivuotiaasta tyttärestä, joka hetki sitten huusi isää ja kun hänen äitinsä vastasi, niin tytär sanoi äidilleen, että eiku iskä...
Tiesinkin että joku tällanen vastaus heti viestiini tulee, koska tuota totuutta ei jostain syystä saa nykyään enää ääneen sanoa, se on epäkorrektia että äiti on rtärkeämpi lapselle kuin isä. Vaikka se on ihan luonnollista.
Aika huonoja nuo sun esimerkit, ja väkisin etsitty, olin mäkin pienenä "isän tyttö", mutta kyllä mä vain aina suojelisin ensiksi äitiäni. Eli sun typerä kommenttisi vain korostaa, että olen oikeassa.
Äiti on aina lapsen isoin auktoriteetti ja luomakunnan aurinko. Ja turha väittää ettet tiedä, kyllä sinäkin olet lapsena äitiäsi ihaillut ja matkinut, kuten kaikki normaalit lapset äitiään palvovat ja rakastavat. Isä on sellanen jonka kanssa sitten puuhataan jotain, mutta ilman äitiä lapsesta tulee orpo ja siltåä poistuu se mikä äideistä tekee äitejä, se on jotain maagista mikä side äidillä ja lapsella on.
Nyt tuli kyllä niin maaginen vastaus, että olen vähintään yhtä hämmentynyt kuin ensimmäisen kommentini kirjoittaessani. Ehkä siis olen kasvanut, jotenkin kieroon tai olen ja tai olen ollut, jotenkin epänormaali kun, kuten kirjoitin jo edellä, niin en muista tai teidosta pitäneeni äitiäni erityisenä napa tai jumalhahmona.. Lyyrinen ja hellyttävä ilmaisu tuo äiti -luomakunnan aurinko, pitäisikö käyttää seuraavalla kerralla kun huomioin äitiäni..
-Jos nyt jotain yritän vielä sanoa, niin rakennat ja ylläpidät nyt hyvin kliseistä äitimallia, joka ei minusta oikein ole enää tätä päivää. Tai ainakin itse olen taipuvaisempi uskomaan, että erot siinä miten merkittvä tai vähemmän merkittävä nainen tai mies äiti tai isä on lapselle on enempi kiinni yksilöllisistä eroista kuin sukupuolellisista eroista.
Huomaan myös ajattelevani, että onko myös mahdollista, että tässä on myös jotain tekemistä senkin kanssa, millaista aikaa tai millaisessa kulttuurissa elämme. Joitain vuosikymmeniä sitten toden totta oli, niin että valtaosa naisista (moni äideistä) hoitivat ja ylläpitivät ja kantoivat vastuun niin kodin ylläpidosta että samalla myös lapsista.
Miesten (monien isien) ollessa kodin ulkopuolella hankkimassa elantoa ja toimeentuloa. Sotien aikana moni mies jäi lapsille hyvinkin tuntemattomaksi, koska mies eli elämäänsä rintamalla, kaukana poissa lapsen elämästä ja elämänpiiristä. Tällaisissa oloissa minusta on luontevaa ajatella, että lapsi saattaisi puollustaa herkemmin äitiään kuin verraten etäiseksi jäänyttä isäänsä, josta oli saatettu kertoa ja rakentaa kuvaa kuinka isä on paitsi etäinen niin myös vahva, puollutava ja varjeleva hahmo, joka osaa ja pärjää yksinkin ja vielä puollustaa ja turvaa perheensäkin elannon ja toimeentulon. Kun taas äiti oli hahmo joka ylläpiti kaikkea sitä, mikä oli saatettu rakentaa tai toteuttaa paljossa miehen -kodin ulkopuolella -hankkiman työn ja uurastuksen ansiosta. Mutta myös hahmo, joka kute sanottu mahdollisti ja edesauttoi ja yksinekrtaisesti eli ja toimi laps(i) rinnalla enemmän ja johon näin lapselle muodostui vahvempi tunne side.
Vaan miten mahtaisi olla nykyperheessä, jossa molemmat vanhemmat käyvvät hyvin pian lapsen ensimmäisen usein viimeistään parin vuoden jälkeen molemmat vanhemmat toimivat suuren osan kodin ulkopuolella töissä ja hankkien elantoa ja turvaa lapselle, joka hyvin usein halutaan, tai joudutaan viemään kodin ulkopuolelle hoidettavaksi, jotta kumpainenkin vanhempi saattaisi (mm) jatkaa töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo ihan varmaan jokainen yh: ksi päätynyt ihan ehdoin tahdoin jo heti alkujaan on siihen tähdännyt. Eiköhän sitä melkein jokainen haluaisi, että olisi toimiva perhe, jossa olisi kummatkin vanhemmat. Jos miehestä (harvemmin naisesta) ei siihen ole, niin on todella hyvä ettei nyky-yhteiskunnassa enää pakko ole pysyä naimisissa.
En minä ainakaan halua elää parisuhteessa, vaikka halusin lapsen ja olen sellasen äiti ollut lähemmäs parikytä vuotta. Mistähän tämä oletus taas tulee, että kaikki haluaa kuitenkin parisuhteen, ja jos ei halua, on huono nainen? Heh, mitä körttiläisiä täällä oikein kirjottelee ja tykkäilee.
En ihan ymmärrä että tässä olis jotain epänormaalia että oon äiti, vaikka en halunnut enkä halua parisuhdetta, tietääkseni maailman luonnollisin asia.
nainenhan lapsen saa, kuten eläinmaailmassa emot yleensä, harvoin siinä uros jaloissa sen jälkeen enää pyörii.Juuri näin, mutta ihminen haluaa vääntää kaikesta luonnollisesta pahaa. Varsinkin kun on naisista ja niiden vallasta kyse.
Voit sinä asian valtataistelunakin ymmärtää. Sellaisen jonka uhri on se lapsi sitten. Tutkitusti.
En mä sitä näe valtataisteluna, mutta miesten maailma näkee naisten värkit ja äitiyden valtana, joka pitää hallita ja tukahduttaa. Nainen on ainoa joka ihmiselämää tänne luo ja sitä kasvattaa, mies on siitä ikuisesti katkera, ja lois siksi avioliitonkin, omistaakseen kohdun.
. Se pelottaa niitä, että äiti on lapsen hallitsija, vaikka emo on ihan luonnostaan pentunsa suojelija ja taistelee sen puolesta, ei se sitä tee uroksen kiusaksi.Miehet vihaa kaikkea luonnollista, nainen taas ymmärtää paremmin, koska naisen kehokin on yhteydessä luonnon kiertokulkuun. Miehellä ei ole sidettä oikein mihinkään, on vain katkera ja keksii sääntöjä muokata kaikki luonto pois.
Mitä soopaa tämä on? Se onkin hyvä että kehosi on yhteydessä luonnon kiertokulkuun, enää ei puutu kuin mieli.
Sitä soopaa, että naisen ruumis toimii kuin kello, kuunkierron mukaan. Taidat olla peräkammarin poika, jos noin tyhmä olet ettet naisen anatomiaa tunne sen vertaa.
Luonnon kellon mukaan menee naisenkin kello, joten nainen tietää luonnostaa enemmän miten luontoa ei voi hallita ja sen sana on laki.
Luonnossa on miljoonia erilaisia kiertoja ja sinä puhut yhdestä. Naisena kun teidät luonnosta enemmän, niin osannet selittää miten naisen kierto on luontoon yhteydessä?
Miksi tässä lytätään isää. Ei se äiti aina ole niin täydellinen että osaa olla hyvä kaikille lapsille ja tehdä oikeita valintoja. Joskus se isä onkin parempi esim. ymmärtämään tietyn persoonan omaavaa lasta paremmin kuin äiti. Silloin on parempi että on kaksi vaihtoehtoa kuin yksi, kun puhutaan huoltajista.
Vierailija kirjoitti:
Miksi tässä lytätään isää. Ei se äiti aina ole niin täydellinen että osaa olla hyvä kaikille lapsille ja tehdä oikeita valintoja. Joskus se isä onkin parempi esim. ymmärtämään tietyn persoonan omaavaa lasta paremmin kuin äiti. Silloin on parempi että on kaksi vaihtoehtoa kuin yksi, kun puhutaan huoltajista.
Oletko kuullut sanonannan nainen, naiselle susi. - Aina joskus minusta tuntuu sille, että yski iso este monen naisen mm. uralla etenemisessä ei suinkaan ole aina mies tai vain miehet, vaan nainen tai toiset jokoo muita naisia. - Jos nainen onnistuu menestymään perinteisesti miesten aloiksi mielletyillä aloilla, niin hyvin usein kaivetaan jostain äiti kortti ja esittämään, että on varmasti huono äiti, kun kdin askareista ja lapsien hoidosta isompi vastuu on mahd. isällä, jolla ei ole samanlaista maagista napa tai jumalallista asemaa lapsille, kuin mitä kuulemma äideillä on suhteessa lapsiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tässä lytätään isää. Ei se äiti aina ole niin täydellinen että osaa olla hyvä kaikille lapsille ja tehdä oikeita valintoja. Joskus se isä onkin parempi esim. ymmärtämään tietyn persoonan omaavaa lasta paremmin kuin äiti. Silloin on parempi että on kaksi vaihtoehtoa kuin yksi, kun puhutaan huoltajista.
Oletko kuullut sanonannan nainen, naiselle susi. - Aina joskus minusta tuntuu sille, että yski iso este monen naisen mm. uralla etenemisessä ei suinkaan ole aina mies tai vain miehet, vaan nainen tai toiset jokoo muita naisia. - Jos nainen onnistuu menestymään perinteisesti miesten aloiksi mielletyillä aloilla, niin hyvin usein kaivetaan jostain äiti kortti ja esittämään, että on varmasti huono äiti, kun kdin askareista ja lapsien hoidosta isompi vastuu on mahd. isällä, jolla ei ole samanlaista maagista napa tai jumalallista asemaa lapsille, kuin mitä kuulemma äideillä on suhteessa lapsiin.
Siis naispuoliset äiti-kortin heiluttelijajohtajatko naisten uran jarruna ovat?
Jos taas ulkopuolisten mielipiteet vaikuttavat siihen, ettei uskalla edetä urallaan, niin onko silloin syytä hiukan etenijässä itsessäänkin, vaikea tehdä itsenäisiä päätöksiä. Jos taas itse heiluttelee päässään äitikorttia, niin se on niitä asioita, jotka jokainen punnitsee kohdaltaan itse.
Yhteiskunnan pitäisi tukea yh-perhettä paremmin, niin lapset eivät olisi epätasa-arvoisessa asemassa. Isän puutteen vaikutus on lähinnä taloudellinen rasite ja tukiverkosto voi olla heikko yhteiskunnassa, jossa ihmiset muuttavat paljon ja individualismia ja itsekeskeisyyttä kannustetaan. Yh-äiti, jolla on tarpeeksi rahaa ja hyviä ihmissuhteita, pärjää aivan hyvin. Juurien tunne on totta kai toivottava asia kaikille lapsille.
Eli syntymästä asti yksinhuoltajien määrä nousee huimasti samaan aikaan kuin syntyvyys laskee. Not good.
Olen kuullut, en vaan ymmärrä miten se liittyy siihen että äiti on aina luonnonlakien myötä ykkönen, isä vasta kakkonen, kolmonen tai nelonen.
Se ei ihmisten keksimistä humpuukisäännöistä nisäkäslajimme luontaiset säännöt muutu miksikään. Äiti on tärkeä, isä ei niinkään.