Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
"Onneksi tyttöni ei ole prinsessatyttö"
20.06.2018 |
Luin tuota toista ketjua, ja siinäkin oli muutama kommentti, joka pisti silmään. Samaa olen nähnyt kommentoidun ennenkin, ja olen sitä ihan livenäkin kuullut.
Että onneksi tyttö ei ole pinkkiin pukeutuva ja glitteriä rakastava prinsessa.
Miksi se on onni?
Onko tytön oltava poikamainen, että olisi hyvä ja uskottava?
Kommentit (72)
Tämä kertoo juuri siitä, että asenteiden tasolla miehet ja miesten toiminta asetetaan arvostuksessa edelleen naisia ja naisten toimintaa korkeammalle. Pienten lasten leikitkin arvotetaan tuolla samalla perusteella hyviin ja huonoihin. Ollaan ylpeitä kaikista ihanista pienistä prinsessoista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyttöjä on erilaisia. Prinsessavaihe ei ole mikään paykologinen välttämättömyys, mutta tosi yleinen se kyllä on.
Luulisi että tärkeintä olisi että vanhempi hyväksyisi lapsen sellaisenaan, ei esimerkiksi vastakohtana ei-halutuille ominaisuuksille.
Vierailija kirjoitti:
Jos tytöllä ei ole prinsessa vaihetta on häneltä lapsuus varastettu.
Pöh. Tai no tietysti riippuu mitä tarkoitetaan prinsessavaiheella. Jos tuota glitteriä ja pinkkiä, niin sitten sanon vieläkin pöh. Itsellä oli kyllä pitkä kaiken päälle kokeilu vaihe ja pukeutuminen yms, mutta en ole ikinä tykännyt pinkistä ja pukeutuminen esimerkiksi karjapaimeneksi tai seikkailijaksi oli paljon hauskempaa, hameet paljon useammin kutitti ja oli epämukavia.
Aloitukseen, ihmettelen myös, miksi olisi paha asia jos tytöllä, tai pojalla, olisi noita perinteisiä prinsessaleikkejä. Eikö onni ole se lapsi itsessään?
Minulle se olisi onni, jos minulla olisi tytär. En ole itse ollut koskaan mikään vaaleanpunainen prinsessa-hörhö eikä ole ollut äitinikään, ja nyt siskon kaksi prinsessaa saavat pinnan kiristymään totaalisesti. Uskon, että kyse on persoonista ja siitä, että on vaikeaa olla prinsessan äiti, jos ei ole itse ollut prinsessa eikä ole halunnutkaan olla.
Ehkä prinsessa-jutuilla myös tarkoitetaan eri asioita. Minä käsitän sen myös tietynlaisena prinsessamaisena käytöksenä, nirsoillaan ruoasta, vaihdetaan vaatteita sata kertaa päivässä, kiljutaan kuin hyeena, jos vaatteeseen tulee tahra, kaikki käytännöllinen on kauhistus, kaikenlainen urheilu on poikamaista ja iiiiik, pojan viereen ei voi istua, kun tulee poikabakteereja...
Koen, että selviän paljon helpommalla veljeni samanikäisten poikien kanssa. Leikki kuin leikki kelpaa, samat vaatteet päällä koko päivän, oli tahroja tai ei, kaikki ovat tasa-arvoisessa asemassa ja tulevat toimeen kaikkien kanssa jne. Sopii paremmin oman ideologiani kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Minulle se olisi onni, jos minulla olisi tytär. En ole itse ollut koskaan mikään vaaleanpunainen prinsessa-hörhö eikä ole ollut äitinikään, ja nyt siskon kaksi prinsessaa saavat pinnan kiristymään totaalisesti. Uskon, että kyse on persoonista ja siitä, että on vaikeaa olla prinsessan äiti, jos ei ole itse ollut prinsessa eikä ole halunnutkaan olla.
Ehkä prinsessa-jutuilla myös tarkoitetaan eri asioita. Minä käsitän sen myös tietynlaisena prinsessamaisena käytöksenä, nirsoillaan ruoasta, vaihdetaan vaatteita sata kertaa päivässä, kiljutaan kuin hyeena, jos vaatteeseen tulee tahra, kaikki käytännöllinen on kauhistus, kaikenlainen urheilu on poikamaista ja iiiiik, pojan viereen ei voi istua, kun tulee poikabakteereja...
Koen, että selviän paljon helpommalla veljeni samanikäisten poikien kanssa. Leikki kuin leikki kelpaa, samat vaatteet päällä koko päivän, oli tahroja tai ei, kaikki ovat tasa-arvoisessa asemassa ja tulevat toimeen kaikkien kanssa jne. Sopii paremmin oman ideologiani kanssa.
Aika paljon tuosta mainitsemastasi käytöksestä on sellaista, mitä pieni poikani tekee. 🤔
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuutonen: suostuvatko veljesi pojat myös tyttömäisiin leikkeihin?
On myös paljon poikia, joille tulee hyi yök tyttöjä - vaihe. Silloin ei voi tehdä mitään tyttömäistä, vaatteissa ei saa olla mitään tyttöjen väriä (paitsi jos se liittyy supersankariin tai muuhun hahmoon). Tämä monelle paljon enemmän kuin ok, toisin kuin se tyttöjen prinsessavaihe.
Sinällään ymmärrän sinua, vaikka tässäkin on kyse persoonista, ei sukupuolista. Myös narisevia, nirsoja poikia on. Sellaisia, joihin meinaa palaa käpy.
Vierailija kirjoitti:
Jos tytöllä ei ole prinsessa vaihetta on häneltä lapsuus varastettu.
Jaa, itse en koe niin... Mä inhosin prinsessaleikkejä ja leikin sen sijaan älyä ja koordinaatiota kehittävää. Ei musta miestä tullut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tytöllä ei ole prinsessa vaihetta on häneltä lapsuus varastettu.
Jaa, itse en koe niin... Mä inhosin prinsessaleikkejä ja leikin sen sijaan älyä ja koordinaatiota kehittävää. Ei musta miestä tullut.
Mikä vastaus! "Olin muita fiksumpi lapsi, leikin älyä ja koordinaatiota kehittävää..." Hei, kaikki lasten leikit kehittävät älyä! Monet leikit myös mielikuvitusta, kuten nämä prinsesssaleikit. Eikä niitä leikkiessä ole mikään pakko koko ajan istua tönöttää paikallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kertoo paljon vanhemmasta, joka sanoo tuollaisia kommentteja. Tehdään lapsia ja halutaan, että lapset on juuri tietynlaisia, ikäänkuin jotain tilaustuotteita. ”Onneksi tyttöni ei ole prinsessatyttö”, hmmm mitä jos olisi? Olisiko lapsi jotenkin vähemmän rakastettava tms. Ei kelpaisi.
Vierailija kirjoitti:
Minulle se olisi onni, jos minulla olisi tytär. En ole itse ollut koskaan mikään vaaleanpunainen prinsessa-hörhö eikä ole ollut äitinikään, ja nyt siskon kaksi prinsessaa saavat pinnan kiristymään totaalisesti. Uskon, että kyse on persoonista ja siitä, että on vaikeaa olla prinsessan äiti, jos ei ole itse ollut prinsessa eikä ole halunnutkaan olla.
Ehkä prinsessa-jutuilla myös tarkoitetaan eri asioita. Minä käsitän sen myös tietynlaisena prinsessamaisena käytöksenä, nirsoillaan ruoasta, vaihdetaan vaatteita sata kertaa päivässä, kiljutaan kuin hyeena, jos vaatteeseen tulee tahra, kaikki käytännöllinen on kauhistus, kaikenlainen urheilu on poikamaista ja iiiiik, pojan viereen ei voi istua, kun tulee poikabakteereja...
Koen, että selviän paljon helpommalla veljeni samanikäisten poikien kanssa. Leikki kuin leikki kelpaa, samat vaatteet päällä koko päivän, oli tahroja tai ei, kaikki ovat tasa-arvoisessa asemassa ja tulevat toimeen kaikkien kanssa jne. Sopii paremmin oman ideologiani kanssa.
Ne poikabakteerit ja vaatteiden vaihtelut tulevat kyllä myös ilman mitään kummempaa prinsessavaihetta, ruuasta nirsoilu on myös tyypillistä lapsille, ei juuri prinsessamaisille tytöille.
Oma tyttäreni oli jossain vaiheessa sellainen pieni prinsessa. Aina piti olla mekko päällä, tyllihameita jne. Silti leikki ihan tasa-arvoisesti poikien kanssa ja jopa enemmän autoilla kuin nukeilla. Kumpikaan lapsistani ei ole halunnut jättää tahraisia vaatteita päälleen, tyttö sekä poika, enkä jättäisi itsekään.
Sinulla on hieman väärä käsitys nyt näistä prinsessatytöistä. En ole kuullut kenenkään 2-4v sanovan ettei leiki poikien kanssa tms jonkun bakteerien takia. Ja tuollainen olisi jo ihan vanhemmilta opittua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuutonen: suostuvatko veljesi pojat myös tyttömäisiin leikkeihin?
On myös paljon poikia, joille tulee hyi yök tyttöjä - vaihe. Silloin ei voi tehdä mitään tyttömäistä, vaatteissa ei saa olla mitään tyttöjen väriä (paitsi jos se liittyy supersankariin tai muuhun hahmoon). Tämä monelle paljon enemmän kuin ok, toisin kuin se tyttöjen prinsessavaihe.
Sinällään ymmärrän sinua, vaikka tässäkin on kyse persoonista, ei sukupuolista. Myös narisevia, nirsoja poikia on. Sellaisia, joihin meinaa palaa käpy.
Persoonista vai kasvatuksesta?
Veljen pojat ovat vuoden vanhempia kuin vastaavasti siskon tytöt eli voihan tietysti ikäkin olla se juttu, mutta toisen pojan lempiväri on punainen ja oranssi, vastaavasti nuorempi (nyt 6v) omistaa nuken ja leikkikeittiön ja leikkii näillä siis vielä. Toki myös muillakin leluilla esim. näin kesäisin vesipyssyt ja trampoliini ovat ihan in, mutta vielä keväällä sujui hyvin kotileikit. Toisaalta en usko, että suostuisivat ballerinoiksi eikä kummallakaan ole ollut halua pukeutua hameeseen tms. Eikä kummallakaan ole ollut mitään autovaihetta eli autot eivät ole juurikaan kiinnostaneet.
Toinen pojista on ruoan suhteen nirso, syö vain hyvin sileitä ruokia, kyseessä jokin tuntoaistijuttu, en muista tarkalleen mitä, mutta siis perunamuusissa ei saa olla kokkareita ja kaikki lihat on paloiteltava erittäin pieniksi (ja syö niitä hyvin vähän) eli tajuan kyllä sen, että lapset ovat erilaisia. Mutta ärsyttää kuunnella sitä "en syö, kun sun perunamuusi on erivärinen kuin äidin" tai "nää sun kurkut on leikattu väärin", mitä tytöiltä tulee aina, kun ovat minun luonani. Mikään ei kelpaa, kun ei ole täsmälleen samalla tavalla kuin äidin tekemä. Kaikesta ollaan ennakkoluuloisia ja kiljutaan ja valitetaan.
Mutta joo, ei varmaan ole sukupuolikysymys vaan persoonakysymys.
En tiedä - luulisi, että lapsi on rakas ja ihana, oli hän minkälainen tahansa.
Mutta onhan se niin, että aikuisillakin naisilla voi olla joku ihmeellinen jätkämäisyyden ihannointi. Olen muutamassa fb-ryhmässä, jossa jokunen jäsen toistuvasti nostaa esiin sen, että ei ole pätkääkään naisellinen, ulkonäkö on kuin keski-ikäisellä butchilla, jutut kuin metsäläisellä ja kiroillaan kuin rantarosvo. Vaatteetkin ostetaan Blåkläderiltä... ja se on sitten hienoa, kun ollaan "hyvä jätkä". Ja mikäs siinä - jos siitä tykkää ja sellaisena viihtyy, niin hyvänen aika, antaa mennä vaan. Mutta sitä minä en oikein hyväksy, että samalla lytätään KAIKKI, mikä viittaa vähänkään naisellisuuteen. Sitä pidetään lapsellisena, pinnallisena ja hienosteluna. Hm.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuutonen: suostuvatko veljesi pojat myös tyttömäisiin leikkeihin?
On myös paljon poikia, joille tulee hyi yök tyttöjä - vaihe. Silloin ei voi tehdä mitään tyttömäistä, vaatteissa ei saa olla mitään tyttöjen väriä (paitsi jos se liittyy supersankariin tai muuhun hahmoon). Tämä monelle paljon enemmän kuin ok, toisin kuin se tyttöjen prinsessavaihe.
Sinällään ymmärrän sinua, vaikka tässäkin on kyse persoonista, ei sukupuolista. Myös narisevia, nirsoja poikia on. Sellaisia, joihin meinaa palaa käpy.
Persoonista vai kasvatuksesta?
Veljen pojat ovat vuoden vanhempia kuin vastaavasti siskon tytöt eli voihan tietysti ikäkin olla se juttu, mutta toisen pojan lempiväri on punainen ja oranssi, vastaavasti nuorempi (nyt 6v) omistaa nuken ja leikkikeittiön ja leikkii näillä siis vielä. Toki myös muillakin leluilla esim. näin kesäisin vesipyssyt ja trampoliini ovat ihan in, mutta vielä keväällä sujui hyvin kotileikit. Toisaalta en usko, että suostuisivat ballerinoiksi eikä kummallakaan ole ollut halua pukeutua hameeseen tms. Eikä kummallakaan ole ollut mitään autovaihetta eli autot eivät ole juurikaan kiinnostaneet.
Toinen pojista on ruoan suhteen nirso, syö vain hyvin sileitä ruokia, kyseessä jokin tuntoaistijuttu, en muista tarkalleen mitä, mutta siis perunamuusissa ei saa olla kokkareita ja kaikki lihat on paloiteltava erittäin pieniksi (ja syö niitä hyvin vähän) eli tajuan kyllä sen, että lapset ovat erilaisia. Mutta ärsyttää kuunnella sitä "en syö, kun sun perunamuusi on erivärinen kuin äidin" tai "nää sun kurkut on leikattu väärin", mitä tytöiltä tulee aina, kun ovat minun luonani. Mikään ei kelpaa, kun ei ole täsmälleen samalla tavalla kuin äidin tekemä. Kaikesta ollaan ennakkoluuloisia ja kiljutaan ja valitetaan.
Mutta joo, ei varmaan ole sukupuolikysymys vaan persoonakysymys.
Ehkä nämä tytöt vaistoavat asenteesi, eivätkä pidä sinusta sen takia. Tai hakevat huomiota, koska sitä saa sinulta vain negatiivisista asioista.
Vierailija kirjoitti:
Minulle se olisi onni, jos minulla olisi tytär. En ole itse ollut koskaan mikään vaaleanpunainen prinsessa-hörhö eikä ole ollut äitinikään, ja nyt siskon kaksi prinsessaa saavat pinnan kiristymään totaalisesti. Uskon, että kyse on persoonista ja siitä, että on vaikeaa olla prinsessan äiti, jos ei ole itse ollut prinsessa eikä ole halunnutkaan olla.
Ehkä prinsessa-jutuilla myös tarkoitetaan eri asioita. Minä käsitän sen myös tietynlaisena prinsessamaisena käytöksenä, nirsoillaan ruoasta, vaihdetaan vaatteita sata kertaa päivässä, kiljutaan kuin hyeena, jos vaatteeseen tulee tahra, kaikki käytännöllinen on kauhistus, kaikenlainen urheilu on poikamaista ja iiiiik, pojan viereen ei voi istua, kun tulee poikabakteereja...
Koen, että selviän paljon helpommalla veljeni samanikäisten poikien kanssa. Leikki kuin leikki kelpaa, samat vaatteet päällä koko päivän, oli tahroja tai ei, kaikki ovat tasa-arvoisessa asemassa ja tulevat toimeen kaikkien kanssa jne. Sopii paremmin oman ideologiani kanssa.
Itse taas käsitän prinsessajutut ihan toisella tavalla. Ehkä siksi kun itsellä on kumpaakin sukupuolta olevia lapsia.
Myös se prinsessatytär. Hän on aina ollut prinsessa henkeen ja vereen. Juurikin nyt tuossa vieressä istuu nutturavalkin ja pinnien kanssa ja odottaa että teen hänelle nutturan. Hän on nyt 8-vuotias.
Meillä se ilmenee vain pukeutumisessa. Ei tyttäreni ole ikinä kauhistellut sotkuisia vaatteita, päinvastoin se olen minä joka vaadin riisumaan tahraisen mekon pyykkiin.
Urheilu on tytön henki ja elämä. Nyt tanssii ja voimistelee.
Ulkona potkii palloa pinkit nappikset jalassa ja rymyää metsissä pinneillä kuorrutetut hiukset havunneulasissa.
Ruuasta nirsoilee mutta niin nirsoilee poikamainen 10-vuotias veljensäkin.
Tyttö myös kerää ällöttävät ötökät 14-vuotiaan veljensä edestä pois joka inhoaa ötököitä yli kaiken.
Tyttö leikkii antaumuksella nukeilla ja rakastaa pukea niitä hienosti. Käy minun meikkilaukulla ja aina on varpaankynnet lakattu.
Leikkii sulassa sovussa niin tyttöjen kuin poikien kanssa. Kiljuu joo mutta lujempaa ne pihan pojat huutaa.
Vaatteita vaihtelee kyllä usein.
Olen hyvin ylpeä prinsessatyttärestä. Itsekin kyllä olen vähän prinsessa niin ehkä siksi samaistuminen on helppoa 😉
Mutta joo, minua ärsyttää myös se että yritetään kitkeä tyttöjen tyttömäisyys ja ollaan helpottuneita jos sattuukin poikamainen yksilö!
Antaa kaikkien kukkien kukkia.
Tosin kun asiaa mietin poikieni kannalta niin olen helpottunut että minulla on poikamaiset pojat.. Mikähän siinä on että tyttöjen poikamaisia piirteitä arvostetaan herkemmin mutta tyttömäisiä poikia hävetään? Onko poikakulttuuri niin vahva vaan edelleen että sitä tavoitellaan?
Olen kyllä järjestänyt pienelle pojalleni pinkit prinsessasynttärit mutta olen helpottunut että pojan prinsessavaihe meni ohi.
En tiedä - luulisi, että lapsi on rakas, olipa hän millainen hyvänsä.
Sen olen kyllä tullut huomanneeksi, että moni nainen ihailee miesmäisyyttä. Kehutaan, kuinka ollaan "hyviä jätkiä" ja jätkämäisiä naisia. Ei koskaan pukeuduta naisellisesti, ei meikata, ei harrasteta mitään naisellista tai siis akkamaista. Ollaan kuin rantarosvoja käytökseltään ja kielenkäytöltään, pukeudutaan kuin vanhan ajan metsurit ja ollaan enemmän äijiä kuin miehet konsanaan, ja se on sitten ihailtavaa ja hienoa. Eikähän siinä mitään, olkaamme kukanenkin juuri sellaisia kuin haluamme, mutta sitä minä en oikein hyväksy, että varsinkin nämä hyvät jätkänaiset samalla halveksivat naisia, jotka mitenkään ilmaisevat naisellisuuttaan tai myöntävät nauttivansa naisellisista asioista. Jos he saavat olla hyviä jätkiä, eikö saman voisi suoda myös heille, jotka ovat ja haluavat olla prinsessoja?
Minun tyttöni leikki Tuhkimoa ja lainasi korkokenkiäni 5-vuotiaana.
Koskaan ei kuitenkaan välittänyt nukeista eikä kotileikeistä. Musiikki ja laulaminen kiinnosti.
Varsin nuorena löysi rock-musiikin ja se oli menoa. On nyt 26-vuotias, avoliitossa, hyvässä virassa, asunnon omistaja - ja rokkityttö tai siis nainen. ystäväpiiri muodostuu samanhenkisistä ulkomaita myöten. Kiertelevät festreilla jne.
Veljeni poimi saman ikäisenä kukkia ja häntä piti sanoa Viiviksi. On nykyään VR-llä veturinkuljettaja.
Vierailija kirjoitti:
No kuka on onnellinen jos oma tytär on pieni saara aalto?
Nyt et kyllä ole ihan tilanteen tasalla! Saara Aalto jos kuka on aina tykännyt pinkistä, röyhelöitä ja glittereistä!½
Aloituksesta saa sen kuvan, että jos tyttö ei rakasta pinkkiä tai glitteriä, hän on automaattisesti muka poikamainen. Tyttö voi pinkin ja glitterin rakastamisen sijasta olla esim. heppatyttö, jota ei glitteri kiinnosta. On aika monta tapaa olla tyttö, ilman, että on poikamainen, eikä se poikamaisuuskaan ole synti tai häpeä. Synti ja häpeä ei tosin ole myöskään se glitterin rakastaminen.
Pinkkiä ja glitteriä rakastava pikku prinsessa saattaa kyllä herättää tietynlaisen mielikuvan ihmisten mielissä, joten siinä mielessä en yhtään ihmettele tuota kommenttia, että joku on tyytyväinen, ettei oma tytär ole pikku prinsessa. Ihmisten mielikuvissa pikkuisista prinsessoista kasvaa isoja prinsessoja. Isot prinsessat puolestaan ovat huomattavasti hankalampia kuin pikkuiset prinsessat. Isot prinsessat ovat itsestään selfieitä ja belfieitä ottavia somessa viihtyvä omaan napaan tuijottajia, joilla pitää olla uusimmat merkkivaatteet ja -tuotteet ja jotka kuvittelevat ulkonäön olevan maailman tärkein asia. Ei sekään tietenkään mitään vallan pahaa ole, mutta voisi sitä nuori paremminkin aikansa käyttää.
Alue: Aihe vapaa
Jos tytöllä ei ole prinsessa vaihetta on häneltä lapsuus varastettu.