"Onneksi tyttöni ei ole prinsessatyttö"

Vierailija kirjoitti:

En tiedä - luulisi, että lapsi on rakas, olipa hän millainen hyvänsä.

Sen olen kyllä tullut huomanneeksi, että moni nainen ihailee miesmäisyyttä. Kehutaan, kuinka ollaan "hyviä jätkiä" ja jätkämäisiä naisia. Ei koskaan pukeuduta naisellisesti, ei meikata, ei harrasteta mitään naisellista tai siis akkamaista. Ollaan kuin rantarosvoja käytökseltään ja kielenkäytöltään, pukeudutaan kuin vanhan ajan metsurit ja ollaan enemmän äijiä kuin miehet konsanaan, ja se on sitten ihailtavaa ja hienoa. Eikähän siinä mitään, olkaamme kukanenkin juuri sellaisia kuin haluamme, mutta sitä minä en oikein hyväksy, että varsinkin nämä hyvät jätkänaiset samalla halveksivat naisia, jotka mitenkään ilmaisevat naisellisuuttaan tai myöntävät nauttivansa naisellisista asioista. Jos he saavat olla hyviä jätkiä, eikö saman voisi suoda myös heille, jotka ovat ja haluavat olla prinsessoja?

Suomessa ei ole ikinä kasvatettu tytöistä prinsessoja, kannatta ottaa se huomioon. Ne prinsessapersoonat ovat jääneet vain leikkeihin. Meillä tasa-arvoon on kuitenkin vaikuttanut skandinaavinen mytologia, jossa nainen kuvataan henkisesti vahvana ja itsenäisenä. Meinaatko sitä, että naisen pitäisi olla vain kiltti eikä nainen saisi pitää puoliaan? Naisellakin on oikeus puolustaa itseään, jos sellainen tilanne tulee eteen. 

Tarkoittaako aloittaja sitä, jos ei ole käynyt läpi prinsessavaihetta, on poikatyttö? Itse kyllä tykkäsin hevosista ja lempivärini oli ja on edelleen vihreä. Tuli kyllä leikittyä lelujousipyssyllä ja pelailin Tomb Raideria siinä hevosjuttujen ohella. Barbeilla tuli jonkun verran leikittyä ja sain pienempänä synttärilahjaksi sen haaveilemani eläintenhoitaja-Barbien. Baby borneista en niinkään välittänyt. Mun lapsuudessa Tehotytöt, W.i.t.c.h, Winx ja Totally Spies oli in. Tykkäsin juurikin nuista keijuista, taikuudesta ja muuhun fantasiaan liittyvästä.

En menisi sanomaan itseäni rekkalesboksi. Mulla on punaiset, pitkät hiukset ja otsis, meikkaan töihinkin ja kesäisin pukeudun hameisiin sekä mekkoihin. Housuista valitsen aina pillifarkut lökäpöksyjen ja maastohousujen sijaan ja jos pitää ottaa matalapohjaiset kengät, niin ballerinat tai värikkäät Converset, maiharit ei innosta. Kannan aina Ted Bakerin laukkua, mikä tunnetaankin ylisöpöistä laukuista. Itse olin nuorempana näitä anime- ja mangafaneja, mikä vaikuttanee vieläkin pukeutumiseen, vaikken animea katselekaan nykyään. Sen sijaan pelaan videopelejä, retropelit on ainakin in. Olen sen huomannutkin, että näissä retropelaajissa naiset on niitä, jotka keräili Hello Kitty-juttuja ja olivat animen katsojia yläasteella kuten minäkin. Myönnän, vieläkin kerään jotain Hello Kitty-juttuja ja vanhin siskokin on hulluna niihin. En pidä häntäkään tuksumaisena, vaan hän on lukenut yliopistossa sosiaalityötä ja on aika äidillinen, mitä olen seurannut hänen lapsen hoitamista.

Enkä todellakaan kammoksu prinsessoja, onhan niitäkin erilaisia, mitä tulee Disneyn hahmoihin. Belle on lukutoukka, Mulan lähti armeijaan ja pelasti Kiinan, Ariel kapinoi isäänsä vastaan ja meni ihmisten maailmaan ja Jasmine on kuumapäinen eikä ottanut vastaan isänsä ehdottamia miesehdokkaita. Vaikken prinsessavaihetta käynytkään, niin mikään ei estänyt mua katsomasta Disneyn Aladdinia, sillä siinä oli hyvä juoni ja hyvää huumoriakin. Nytkinhän tyttöjen keskuudessa Frozen on in ja Elsalla on sininen mekko. Siskon tytölläkin on tuota Frozen-kamaa laidasta laitaan ja vanhimman siskon tyttö sai joululahjaksi Frozen-auton.

Onhan nuissa vanhemmissa prinsessoissakin jotain persoonaa. Tuhkimo uskalsi sanoa äitipuolelleensa vastaan, vaikka sitäkin on jotkut kritisoineet, mutta sekin kannattaa ottaa huomioon, että kyseinen elokuva perustuu siihen aikaan, jolloin vanhemmille ei voinut todellakaan haistatella vittuja. Tuhkimo ei kuitenkaan jäänyt ullakolle tyytymään kohtaloonsa, vaan vaati äitipuoltaansa päästämään pois. Lumikki toimi kääpiöille auktokriteettinä ja oli aika topakka. Voisin vielä ymmärtää prinsessa Ruususesta tämän kritiikin ja minustakin se oli aika tylsä, kun elokuva keskittyi lähinnä kuninkaiden kuvaamiseen eikä elokuvassa näytetty Auroran elämää lapsena siellä mökillä, vaan vasta sitten, kun hän täytti 16 vuotta. Kyllä olisi ollut kiinnostavaa tietää, miten ihmeessä haltijakummit eivät ole oppineet 16 vuodessa kokkaamaan, siivoamaan ja ompelemaan, vaikka lupasivat, ettei taikoja käytetä. Itse näissä vanhoissa Disneyn kuvissa ihailen, kuinka ennen piirretyt oli piirretty käsin loppuun saakka. Itseäni enemmän inhottaa ne Bratzit, joissa tytöille opetetaan pinnallisuutta, kun taas Lumikissa on opetus, ettei ulkonäkö ole tärkeää, ja Kaunottaressa ja hirviössäkään rakkaus ei katsonut ulkonäköä.

Ilmankos palkkaerot ja työpaikkajakauma ovat kärjistyneitä Suomessa, kun pienestä asti tytölle on varattu prinsessarooli ja poikien täytyy leikkiä monstereilla hirviöillä koristelkussa harmaassa collegessa!! Joo joo, eihän se mene aina niin mutta sisäsyntyiset kasvatusasenteet jostain syystä uusintavat sukupolvesta toiseen perinteisiä rakenteita. Tytöt hoivaavat pienellä palkalla, pojat ovat pomoja, jotka nostavat osinkoja siitä hoivafirmasta. Muutosta eibsiis oikeasti halutakaan, muutenhan se olisi jo tapahtunut.

Minä en koskaan ollut pikkutyttönä mikään prinsessa. Halusin enemmänkin olla poika, halusin lyhyen tukan ja veljen vanhat vaatteet. Rymysin sata kertaa mielummin poikien kanssa kuin kuuntelin tyttöjen mankumista ja juoruilua. Ihan tavallinen ja naisellinen nainen minusta on tullut.

Mutta pakko sanoa että jos olisi tytär ja se olisi hulluna johonkin prinsessahörheilöihin ja kaikkeen pinkkiin niin aika kova paikka olisi. Pakkohan se olisi hyväksyä mutta yrittäisin varmaan tarjota vähän muutakin. Siitähän se monesti on kyse, että tytölle on sitä pinkkiä ja prinsessahöpötystä vaan tarjolla joka asiassa.

Olin lapsena sekä "tyttömäinen" että "poikamainen".  Leikin Barbie-nukeilla, pehmoleluilla ja autoilla vaihtelevasti, pukeuduin kotioloissa verkkareihin ja college-paitoihin, mutta silloin tällöin mielelläni puin mekon tai hameen kauniin paidan kanssa ja hörhelösukat juhliin (joita oli usein). Vaatteet myös olivat usein sotkuiset, mutta en tykännyt liata käsiäni :D Minulla oli pitkät hiukset, mutta en mielelläni pitänyt niitä kiinni tai laitettuna ja ne olivat aina takussa. Käyttäydyin kovismaisesti, sillä tunsin jo varhaisessa vaiheessa, että poikamainen käytös oli arvostetumpaa kuin tyttömäinen. Vihasin vaateostoksilla käymistä.

Nykyisin käyn vaateostoksilla mielelläni, pukeudun useammin mekkoon tai hameeseen arkenakin, pitkät hiukset pysyvät kiinni poissa kasvoilta enkä vieläkään osaa laittaa niitä kauniisti. Käyttäydyn juuri sillä tavalla miltä tilanteessa tuntuukin enkä esitä mitään. Pukeudun 50-luvun tyylisesti ja käyttäydyn kuin "nörtti" :D

Mielestäni lapsilla on oikeus pukeutua ja käyttäytyä juuri niin kuin itsestään tuntuu, oli se sitten hörhelöhame tai verkkarit. Vaatteiden toki on sovittava tilanteeseen ja oltava mahd. ehjät :)

Minulla on kolme jo aikuista tytärtä eikä heistä kenelläkään ole ollut pinkkiä glitterprinsessavaihetta.  Prinsessasatuja on silti luettu ja prinsessaleffat katsottu. Tekemisessä he suuntautuivat pieninä rakennuspalikoihin, pehmoeläimiin ja peleihin, isompina  partioon ja muuhun eräjormailuun, liikuntaan, eläimiin, taideaineisiin.  Kaikki ovat opiskelleet ei-niin-naisellisia aloja ja työllistyneet hyvin.  Kaikilla pysyy pora, vasara ja onki kädessä. Meillä vanhemmilla on DI-koulutus molemmilla enkä minä ole aikuisiällä ikinä pukenut hametta päälleni.  Prinsessointiin en ole lapsia koskaan erityisemmin kannustanut, mutta en toisaalta heiltä sitä kieltänytkään. Ei nyt vaan tainnut geenit ja esimerkki osua heihin. 

Vierailija kirjoitti:

Minä en koskaan ollut pikkutyttönä mikään prinsessa. Halusin enemmänkin olla poika, halusin lyhyen tukan ja veljen vanhat vaatteet. Rymysin sata kertaa mielummin poikien kanssa kuin kuuntelin tyttöjen mankumista ja juoruilua. Ihan tavallinen ja naisellinen nainen minusta on tullut.

Mutta pakko sanoa että jos olisi tytär ja se olisi hulluna johonkin prinsessahörheilöihin ja kaikkeen pinkkiin niin aika kova paikka olisi. Pakkohan se olisi hyväksyä mutta yrittäisin varmaan tarjota vähän muutakin. Siitähän se monesti on kyse, että tytölle on sitä pinkkiä ja prinsessahöpötystä vaan tarjolla joka asiassa.

Ota nyt hyvä ihminen selvää asioista! Disneyn prinsessoista löytyy erilaisia hahmoja. Jasmine ja Ariel päätti omista asioista ja Belle oli lukutoukka, eikä välittänyt Gastonin machoilusta. Mulankin rohkeasti toi mielipiteensä esille ja lähti armeijaan vanhempien vastustuksista huolimatta. Lopulta hänetkin hyväksyttiin sellaisena kuin on. Jospa tytärtäsi joku nuista hahmoista kiinnoistaisi. Ei prinsessahahmot ole nykyään Ruususia.

En minäkään välittänyt nuista prinsessoista, mutta vaiheet tulee ja menee. Koulun aloittassa tytöt sanoo nuillekin yök ja sitten on joku uusi juttu meneillään.

Kommentoija nro 42

Tässäkin on monella asenne, että se prinsessatyttö nyt vaan ei ole niin hyvä kuin räväkämpi tyttö. Ja sitten muutama on kertonut, että siitä prinsessamaisuudesta huolimatta tytöstä tuli ns. miehisen ammatin edustaja.

Sittenkään se hoivaava nainen ei ole niin mielenkiintoinen eikä cool, ja se lapsen prinsessamaisuus otetaan vastaan ja siedetään, ja huokaistaan kun se on ohi.

Ei poikienkaan osa helppo ole, mutta väitän, että heidän tiensä on pehmeämpi jopa silloin, kun poika on naisellinen. Pikkuprofessoreja (kuten omaa poikaani on kutsuttu), katsotaan ihan hyvällä jopa machommissakin piireissä, ja homous alkaa olla suht tavallista. Mutta entä rauhallinen, harkitseva ja älykäs tyttölapsi? Hän jää rämäpäiden ja prinsessoiden varjoon, ja aikuisena kympin tyttönä on syyllinen vähän kaikkeen yhteiskunnassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en koskaan ollut pikkutyttönä mikään prinsessa. Halusin enemmänkin olla poika, halusin lyhyen tukan ja veljen vanhat vaatteet. Rymysin sata kertaa mielummin poikien kanssa kuin kuuntelin tyttöjen mankumista ja juoruilua. Ihan tavallinen ja naisellinen nainen minusta on tullut.

Mutta pakko sanoa että jos olisi tytär ja se olisi hulluna johonkin prinsessahörheilöihin ja kaikkeen pinkkiin niin aika kova paikka olisi. Pakkohan se olisi hyväksyä mutta yrittäisin varmaan tarjota vähän muutakin. Siitähän se monesti on kyse, että tytölle on sitä pinkkiä ja prinsessahöpötystä vaan tarjolla joka asiassa.

Ota nyt hyvä ihminen selvää asioista! Disneyn prinsessoista löytyy erilaisia hahmoja. Jasmine ja Ariel päätti omista asioista ja Belle oli lukutoukka, eikä välittänyt Gastonin machoilusta. Mulankin rohkeasti toi mielipiteensä esille ja lähti armeijaan vanhempien vastustuksista huolimatta. Lopulta hänetkin hyväksyttiin sellaisena kuin on. Jospa tytärtäsi joku nuista hahmoista kiinnoistaisi. Ei prinsessahahmot ole nykyään Ruususia.

En minäkään välittänyt nuista prinsessoista, mutta vaiheet tulee ja menee. Koulun aloittassa tytöt sanoo nuillekin yök ja sitten on joku uusi juttu meneillään.

Kommentoija nro 42

Ja nytkin näkee katukuvassa tytöillä Frozen-paitaa ja -lippistä, väriltään sinisiä. Elsahan on aika itsenäinen hahmo, joka ei tarvitse miestä. Saman piirteen huomaa hänen siskossaan Annassa. Tosin Elsahan ei ole prinsessa, vaan kuningatar, mutta prinsessavaiheeseen nyt tuokin kuuluu.

Prinsessa ja sammakko-elokuvan päähenkilö haaveili omasta ravintolasta. Ei kyllä kuulosta mitenkään bimboilevalta tyypiltä.

Vierailija kirjoitti:

Tässäkin on monella asenne, että se prinsessatyttö nyt vaan ei ole niin hyvä kuin räväkämpi tyttö. Ja sitten muutama on kertonut, että siitä prinsessamaisuudesta huolimatta tytöstä tuli ns. miehisen ammatin edustaja.

Sittenkään se hoivaava nainen ei ole niin mielenkiintoinen eikä cool, ja se lapsen prinsessamaisuus otetaan vastaan ja siedetään, ja huokaistaan kun se on ohi.

Ei poikienkaan osa helppo ole, mutta väitän, että heidän tiensä on pehmeämpi jopa silloin, kun poika on naisellinen. Pikkuprofessoreja (kuten omaa poikaani on kutsuttu), katsotaan ihan hyvällä jopa machommissakin piireissä, ja homous alkaa olla suht tavallista. Mutta entä rauhallinen, harkitseva ja älykäs tyttölapsi? Hän jää rämäpäiden ja prinsessoiden varjoon, ja aikuisena kympin tyttönä on syyllinen vähän kaikkeen yhteiskunnassa.

Olisikohan niin, että miehisyyttä on pidetty tavoiteltavana asiana siinä missä rikkautta ja terveyttä. Naiseus taas laitetaan samaan kategoriaan vammaisuuden ja köyhyyden kanssa eli ei-tavoiteltaviin asioihin.

Suomessa on tilanne ollut kuitenkin parempi ja naisenkin osa on ollut kannattavampi. Meillä kuitenkaan ole ikinä kasvatettu tytöistä prinsessoja, vaan hekin pääsivät perunapelloille tekemään töitä. Lähinnä emännät saneli talossa, ei ole machoilukulttuuria meillä ollutkaan toisin kuin jossain etelä-Amerikassa. Kalevalassakin näkee matriarkkaa. Olemme lottien jälkeläisiä, mikä on tehnyt meistä naisista vahvatahtoisia ja itsenäisiä.

Eipä tuo naisen osa ole kehuttavaLähi-idässä ja kyllä itse tuolla kulkisin ennemmin lyhyissä hiuksissa ja miesten vaatteissa saadakseni arvostusta ja kulkea rauhassa. Onko mikään ihme, jos juurikin Iranissa naiset näin tekee ja jopa Afganistanissa vanhemmat pukee tyttölapsensa pojiksi, että voisivat jopa pojasta mennäkin ulkonäön puolesta. Nuissa maissa kuitenkin poikalapset nähdään hyödyllisempinä ja tyttölapset nähdään yhteiskunnalle hyödyttöminä hylkiöinä kuin vammaiset. 1900-luvun Suomessa tilanne oli toinen, meillä on pitkäkin historia menestyksekkäistä naisista. Eipä ole islamilaisissa maissa tasa-arvotyö toteutunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en koskaan ollut pikkutyttönä mikään prinsessa. Halusin enemmänkin olla poika, halusin lyhyen tukan ja veljen vanhat vaatteet. Rymysin sata kertaa mielummin poikien kanssa kuin kuuntelin tyttöjen mankumista ja juoruilua. Ihan tavallinen ja naisellinen nainen minusta on tullut.

Mutta pakko sanoa että jos olisi tytär ja se olisi hulluna johonkin prinsessahörheilöihin ja kaikkeen pinkkiin niin aika kova paikka olisi. Pakkohan se olisi hyväksyä mutta yrittäisin varmaan tarjota vähän muutakin. Siitähän se monesti on kyse, että tytölle on sitä pinkkiä ja prinsessahöpötystä vaan tarjolla joka asiassa.

Ota nyt hyvä ihminen selvää asioista! Disneyn prinsessoista löytyy erilaisia hahmoja. Jasmine ja Ariel päätti omista asioista ja Belle oli lukutoukka, eikä välittänyt Gastonin machoilusta. Mulankin rohkeasti toi mielipiteensä esille ja lähti armeijaan vanhempien vastustuksista huolimatta. Lopulta hänetkin hyväksyttiin sellaisena kuin on. Jospa tytärtäsi joku nuista hahmoista kiinnoistaisi. Ei prinsessahahmot ole nykyään Ruususia.

En minäkään välittänyt nuista prinsessoista, mutta vaiheet tulee ja menee. Koulun aloittassa tytöt sanoo nuillekin yök ja sitten on joku uusi juttu meneillään.

Kommentoija nro 42

Minulla ei ole tyttöä. Eikä ole minkäänlaista velvollisuutta "ottaa asioista selvää" eli perehtyä Disneyn prinsessoihin jotta voisin käydä tätä keskustelua. Naapurin tytöillä, lasten päiväkotikavereilla ja serkuilla ei kyllä ole mitään Mulanin nahkamekkoja vaan ihan Annat ja Elsat, peruukkia myöten. Että se niistä vaihtoehtosankareista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en koskaan ollut pikkutyttönä mikään prinsessa. Halusin enemmänkin olla poika, halusin lyhyen tukan ja veljen vanhat vaatteet. Rymysin sata kertaa mielummin poikien kanssa kuin kuuntelin tyttöjen mankumista ja juoruilua. Ihan tavallinen ja naisellinen nainen minusta on tullut.

Mutta pakko sanoa että jos olisi tytär ja se olisi hulluna johonkin prinsessahörheilöihin ja kaikkeen pinkkiin niin aika kova paikka olisi. Pakkohan se olisi hyväksyä mutta yrittäisin varmaan tarjota vähän muutakin. Siitähän se monesti on kyse, että tytölle on sitä pinkkiä ja prinsessahöpötystä vaan tarjolla joka asiassa.

Ota nyt hyvä ihminen selvää asioista! Disneyn prinsessoista löytyy erilaisia hahmoja. Jasmine ja Ariel päätti omista asioista ja Belle oli lukutoukka, eikä välittänyt Gastonin machoilusta. Mulankin rohkeasti toi mielipiteensä esille ja lähti armeijaan vanhempien vastustuksista huolimatta. Lopulta hänetkin hyväksyttiin sellaisena kuin on. Jospa tytärtäsi joku nuista hahmoista kiinnoistaisi. Ei prinsessahahmot ole nykyään Ruususia.

En minäkään välittänyt nuista prinsessoista, mutta vaiheet tulee ja menee. Koulun aloittassa tytöt sanoo nuillekin yök ja sitten on joku uusi juttu meneillään.

Kommentoija nro 42

Minulla ei ole tyttöä. Eikä ole minkäänlaista velvollisuutta "ottaa asioista selvää" eli perehtyä Disneyn prinsessoihin jotta voisin käydä tätä keskustelua. Naapurin tytöillä, lasten päiväkotikavereilla ja serkuilla ei kyllä ole mitään Mulanin nahkamekkoja vaan ihan Annat ja Elsat, peruukkia myöten. Että se niistä vaihtoehtosankareista.

Aika itsenäisiä hahmoja nuo Elsa ja Annakin ovat. Eivät mitään passiivisia ja miehistä riippuvaisia. Tuohan on aika suosittu tyttöjen keskuudessa.

Millä tavalla ne Annat ja Elsat on huonompia? Mitä vikaa on tytössä, jolla on Prinsessa mekko?

Surullisesti huomaa tästä keskustelusta, että yhä edelleen ihmiset arvostavat "mies"juttuja korkeammalle kuin "nais"juttuja. Sekä naiset että miehet.

Sen takia tyttömäinen poika on monille kauhistus. Koska naiset ovat hädin tuskin ihmisiä monien silmissä ja nämä pojat valitsevat oman arvonsa alentamisen.

Ja siksi poikatytöt on niin hyväksyttäviä, kun pyrkivät olemaan parempia ihmisiä (= miehekkäitä)

Taidanpa mennä lakkaamaan kynnet ja vältellä taas ihmisiä seuraavat pari vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Tyttö myös kerää ällöttävät ötökät 14-vuotiaan veljensä edestä pois joka inhoaa ötököitä yli kaiken.

Selkeä Disney-prinsessa, kun tulee toimeen eläinten kanssa! <3 

Lapseni on muun sukupulinen 13 vuotias

Pukeutuu ma-ke prinsessa mekkoihin, to-pe poikien vaatteisiin ja on viikonloppuisin älästi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä - luulisi, että lapsi on rakas, olipa hän millainen hyvänsä.

Sen olen kyllä tullut huomanneeksi, että moni nainen ihailee miesmäisyyttä. Kehutaan, kuinka ollaan "hyviä jätkiä" ja jätkämäisiä naisia. Ei koskaan pukeuduta naisellisesti, ei meikata, ei harrasteta mitään naisellista tai siis akkamaista. Ollaan kuin rantarosvoja käytökseltään ja kielenkäytöltään, pukeudutaan kuin vanhan ajan metsurit ja ollaan enemmän äijiä kuin miehet konsanaan, ja se on sitten ihailtavaa ja hienoa. Eikähän siinä mitään, olkaamme kukanenkin juuri sellaisia kuin haluamme, mutta sitä minä en oikein hyväksy, että varsinkin nämä hyvät jätkänaiset samalla halveksivat naisia, jotka mitenkään ilmaisevat naisellisuuttaan tai myöntävät nauttivansa naisellisista asioista. Jos he saavat olla hyviä jätkiä, eikö saman voisi suoda myös heille, jotka ovat ja haluavat olla prinsessoja?

Voi hyvänen aika mitä kärjistystä!! Ihmellisesti olen keski-ikääni mennessä nähnyt kaikenkokoisia ja -näköisiä naisia eri ikävaiheissa eikä yhtään kuvauksen näköistä! Ovat olleet itsenäisiä, työssäkäyviä naisia, joilla osalla perhettä osalla ei. Yhteistä on omasta elämästä huolehtiminen eikä mien rahoille ja armoille heittäytyminen. Kuvaus on vastenmielinen ja naisvihamielinen: mikään ns.prinsesessamaisuus ei ole sama kuin naisellisuus. Nainen on nainen vaikka insinöörinä tai bussikuskina ja ihan yhtä hyvä naisena.

No, sitten sinulta on jäänyt näkemättä - se ei kuitenkaan merkitse, etteikö sellaisia olisi. En minäkään väittänyt, että KAIKKI olisivat tuollaisia tai edes enemmistö. Mutta aika monta olen nähnyt, ja varsinkin somessa heitä pyöriskelee siellä täällä. Anteeksi nyt kauheasti, jos loukkasin herkkää mieltäsi, millään tavalla en ole naisvihamielinen - päinvastoin.  Kuten tuossa totesin, se on ihan jees, mutta annetaan muillekin tilaa.

ns.prinsesessamaisuus ei ole sama kuin naisellisuus

Mitä tuokin ylläoleva kommentti tarkoittaa? Sama kommentoija kirjoittaa, että nainen on nainen insinöörinä ja bussikuskina. Ja se on totta. Mutta onko nainen uskottava bussikuski (joidenkin, vanhanaikaisten ihmisten mielestä) jos on laitaittunut nätiksi? Onko nainen kukkamekossa ja pitkät hiukset laineikkailla kiharilla uskottava insinööri? 

Siinä teille mietittävää. 

Minun tyttöni ei myöskään ole ikinä ollut prinsessatyyppiä. On nykyään jo teini, eikä edelleenkään muoti/meikit kiinnosta. Pienenä leikki aina eläinleikkejä ja halusi olla joku eläintenhoitaja, ei koskaan prinsessa. Sillä roolilla ei ollut mitään annettavaa ilmeisesti hänelle. On omalla tavallaan tyttömäinen, ei kuitenkaan turhamainen.

Olen itse nainen, ja minulle ei lapsena tullut koskaan tuota prinsessavaihetta. Muistan, että minua ärsytti se muiden tyttöjen prinsessavouhotus silloin, kun yrittivät sitä minullekin tuputtaa. Ehkä siksi kaikista lasten tekemisistä nämä prinsessaleikit tuntuvat itselle eniten vieraalta ja tylsältä. Minulla ei ole tyttöä (on yksi poika ja odotan nyt toista lasta, jonka sukupuoli ei vielä ole tiedossa), mutta jos olisi, voisin kuvitella itselleni olevan pienoinen helpotus, jos prinsessavaihe jäisi väliin. Mutta kyllähän sitä siihenkin sopeutuisi, jos ne prinsessajutut olisivat lapselle itselleen tärkeitä. Kyllä vanhempana pitää sen verran osata asettaa omat mielipiteet taka-alalle ja antaa lapsen omille mielenkiinnonkohteille tilaa.