Lue keskustelun säännöt.
Koko ajan negatiivinen puhe äidiltä lapselle
19.06.2018 |
Jouduin viettämään aikaa lastenlääkärin odotushuoneessa pitkään ja huomasin kaavan: kaikista eniten parkuvilla lapsilla oli sellainen äiti, joka koko ajan kommentoi negatiivisesti 2-5 -vuotiaan lapsen tekemisiä. Älä mene sinne. Voi hyvä herra älä nyt siihen koske. Et aja siitä. Älä ny koko ajan tee noin.
Äidin ilme koko ajan nurinpäin ja sellainen teiniangsti päällä. Vähän niinkuin ne olisi pakottettu johonkin. Kaikki positiivinen ja hyvä puuttui, ei yhtään kehua eikä hymyä. Mietin vaan että silloihan siitä lapsesta tulee entistä villimpi.
Nämä lapset olivat ihan kilttejä silloin kuin saivat jutella muiden aikuisten kanssa. Ottivat muutenkin muihin paljon kontaktia. Mutta äiteihinsä ei. Ja äideillä olikin kännykkä koko ajan sellaiella ilmeellä, että minähän katson instaa silloin kun haluan.
Ihan kauhuäitejä, vaikka fyysistä väkivaltaa ei edes välttämättä ole.
Kommentit (25)
Voi olla, että lapsi on ollut itkuinen vauva ja äiti siksi väsynyt. Jos ei saa koskaan nukkua kunnolla eikä yhtään omaa aikaa, tulee tuollaiseksi. Turhautuu.
Voi myöskin olla, ettei lapsi ole saanut oikein minkäänlaista huomiota, joten se otetaan sitten pahalla. Kaikki huomio on lapsen mielestä tärkeää, niin hyvä kuin paha. Siksi lapsi on fiksusti, jos vieras aikuinen alkaa jutella hänelle. Tällainen huomiohakuinen käytös on usein some-äidin ongelma.
Toinen minkä minäkin olen huomannut on, että jatkuvasti kieltävää puhetta käyttävät vanhemmat eivät ole ottaneet auktoriteettiä. Se kielto tulee vailla pontta ja seuraamuksia, joten eihän se lapsi sitä enää usko. Jos ärähtäisi asiasta (harvemmin) ja kunnolla, lapsi uskoisi kerrasta eikä tarvittaisi jatkuvaa ”Älä-viitti-Asko-taas...”
Tuollaiset lapset ovat koulussa opettajalle jatkuvana haasteena, koska heille pitää opettaa (aiemmin vailla seuraamuksia olleen turhan) kiellon seuraamukset antamalla rangaistuksia. Ja usein tällaiset vanhemmat valittavat opettajasta, ”koska se meidän Asko on opettajan silmätikku...”
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on kasvatusperinne.
Appeni on tuollainen nalkuttaja. Koskaan ei ole sanonut mitään positiivista. Asumme väärässä paikassa, puutalo on perseestä, pitää olla tiilitalo, siellä ojissa koiratkin ulkoilutettiin ja hänet väkisin raahattiin mukaan, kamalaa ruokaa tarjotaan, yök yök, miehen siskon mieskin kantoi lasta, eihän se ikinä opi kävelemään kun aina kannetaan, yök yök.
Tätä ihan koko ajan.
Tiedän mistä tulee koska miehen isän äiti on juurikni samanlainen negatiivinen naputtaja.
Eikä he ymmärrä olevansa sellaisia. Miehen isä jaksaa selittää, miten leppoisa mies hän on. Not.
Kyllähän se surullista on, miten paljon noita negatiivisen huomion antajia on. Lapset on aina tiellä, sotkee, huutaa, riehuu... Sit ihmetellään kun ne ei osaa keskenään muuta tehdäkään. Sillä ne kilpailee edes siitä huomion rippeestä.
En vaan ymmärrä miksi niitä lapsia tehdään enemmän kuin yksi, kun selkeästi paukut ei riitä.
Joo, kyllä nämä äidit näyttivät väsyneiltä. Tai siis epäsiisteiltä. Sekin varmasti painaa omaa mieltä.
Mutta silti se ilmapiiri olisi käännettävissä helposti positiiviseksi ihan vain päättämällä. Lapsi käyttäytyisi varmasti paremmin, syntyisi hyvää vuorovaikutusta ja äitikin näkisi asiat valoisampina, ehkä lopulta nukkuisi paremmin ja jaksaisi huolehtia itsestäänkin. Tuollainen negaatio on niin hankala pysäyttää sen jouduttua syväksi.
Sitä on vaan niin hurja seurata, kun on niin selvä tilanne. Eikä kukaan uskalla siihen puuttua.
Todellakin oli myös näitä tilanteita, että Älä nyt oikeasti hei mene sinne --> lapsi menee --> äiti ei jaksa nousta penkistään perään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo, kyllä nämä äidit näyttivät väsyneiltä. Tai siis epäsiisteiltä. Sekin varmasti painaa omaa mieltä.
Mutta silti se ilmapiiri olisi käännettävissä helposti positiiviseksi ihan vain päättämällä. Lapsi käyttäytyisi varmasti paremmin, syntyisi hyvää vuorovaikutusta ja äitikin näkisi asiat valoisampina, ehkä lopulta nukkuisi paremmin ja jaksaisi huolehtia itsestäänkin. Tuollainen negaatio on niin hankala pysäyttää sen jouduttua syväksi.
Sitä on vaan niin hurja seurata, kun on niin selvä tilanne. Eikä kukaan uskalla siihen puuttua.
Todellakin oli myös näitä tilanteita, että Älä nyt oikeasti hei mene sinne --> lapsi menee --> äiti ei jaksa nousta penkistään perään.
Meillä toinen lapsi valvotti sairauden takia kuusi vuotta. Siinä oli ihan sama sitten miltä näytti jonkun besserwisser-tarkkailijan silmissä. Olen iloinen että olen ylipäätään hengissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, kyllä nämä äidit näyttivät väsyneiltä. Tai siis epäsiisteiltä. Sekin varmasti painaa omaa mieltä.
Mutta silti se ilmapiiri olisi käännettävissä helposti positiiviseksi ihan vain päättämällä. Lapsi käyttäytyisi varmasti paremmin, syntyisi hyvää vuorovaikutusta ja äitikin näkisi asiat valoisampina, ehkä lopulta nukkuisi paremmin ja jaksaisi huolehtia itsestäänkin. Tuollainen negaatio on niin hankala pysäyttää sen jouduttua syväksi.
Sitä on vaan niin hurja seurata, kun on niin selvä tilanne. Eikä kukaan uskalla siihen puuttua.
Todellakin oli myös näitä tilanteita, että Älä nyt oikeasti hei mene sinne --> lapsi menee --> äiti ei jaksa nousta penkistään perään.
Meillä toinen lapsi valvotti sairauden takia kuusi vuotta. Siinä oli ihan sama sitten miltä näytti jonkun besserwisser-tarkkailijan silmissä. Olen iloinen että olen ylipäätään hengissä.
En siihen ulkonäköön puuttunutkaan vaan siihen kommunikaatioon lapsen kanssa. Voi olla, ettei se lapsi ole enää aikuisena hengissä arvottomuuden tunteensa kanssa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, kyllä nämä äidit näyttivät väsyneiltä. Tai siis epäsiisteiltä. Sekin varmasti painaa omaa mieltä.
Mutta silti se ilmapiiri olisi käännettävissä helposti positiiviseksi ihan vain päättämällä. Lapsi käyttäytyisi varmasti paremmin, syntyisi hyvää vuorovaikutusta ja äitikin näkisi asiat valoisampina, ehkä lopulta nukkuisi paremmin ja jaksaisi huolehtia itsestäänkin. Tuollainen negaatio on niin hankala pysäyttää sen jouduttua syväksi.
Sitä on vaan niin hurja seurata, kun on niin selvä tilanne. Eikä kukaan uskalla siihen puuttua.
Todellakin oli myös näitä tilanteita, että Älä nyt oikeasti hei mene sinne --> lapsi menee --> äiti ei jaksa nousta penkistään perään.
Meillä toinen lapsi valvotti sairauden takia kuusi vuotta. Siinä oli ihan sama sitten miltä näytti jonkun besserwisser-tarkkailijan silmissä. Olen iloinen että olen ylipäätään hengissä.
En siihen ulkonäköön puuttunutkaan vaan siihen kommunikaatioon lapsen kanssa. Voi olla, ettei se lapsi ole enää aikuisena hengissä arvottomuuden tunteensa kanssa.
ap
Se mitä sinä näet värittynein lasein ei kerro mitään lapsen todellisista oloista. Osta vaikka itselles Cosmopolitan ja keskity omaan elämääsi. Jooko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, kyllä nämä äidit näyttivät väsyneiltä. Tai siis epäsiisteiltä. Sekin varmasti painaa omaa mieltä.
Mutta silti se ilmapiiri olisi käännettävissä helposti positiiviseksi ihan vain päättämällä. Lapsi käyttäytyisi varmasti paremmin, syntyisi hyvää vuorovaikutusta ja äitikin näkisi asiat valoisampina, ehkä lopulta nukkuisi paremmin ja jaksaisi huolehtia itsestäänkin. Tuollainen negaatio on niin hankala pysäyttää sen jouduttua syväksi.
Sitä on vaan niin hurja seurata, kun on niin selvä tilanne. Eikä kukaan uskalla siihen puuttua.
Todellakin oli myös näitä tilanteita, että Älä nyt oikeasti hei mene sinne --> lapsi menee --> äiti ei jaksa nousta penkistään perään.
Meillä toinen lapsi valvotti sairauden takia kuusi vuotta. Siinä oli ihan sama sitten miltä näytti jonkun besserwisser-tarkkailijan silmissä. Olen iloinen että olen ylipäätään hengissä.
En siihen ulkonäköön puuttunutkaan vaan siihen kommunikaatioon lapsen kanssa. Voi olla, ettei se lapsi ole enää aikuisena hengissä arvottomuuden tunteensa kanssa.
ap
Se mitä sinä näet värittynein lasein ei kerro mitään lapsen todellisista oloista. Osta vaikka itselles Cosmopolitan ja keskity omaan elämääsi. Jooko.
Olen eri mieltä. Pari tuntia kommunikaation ja lapsen ja äidin käyttäytymisen seuraamista odotushuoneessa kertoo aika paljon. Muulloin keskityn omaan elämääni, mutta tuolla vain odottelin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisikohan sillä lääkärin odotushuoneella olla tekemistä asian kanssa? Itse en siellä jaksa olla kovinkaan aurinkoinen, koska yleensä olen valvonut yön sairaan lapsen kanssa enkä myöskään tykkää, että se terve lapsi leikkii niillä samoilla leluilla millä joku flunssainen räkänenä on just leikkinyt. Kiellän koskemasta ja vaadin istumaan vieressä ja hiljaa. Pelatkoon vaikka tabletilla tai lukekoon akkaria.
Lastenlääkärin odotushuoneessa istuu erittäin tyypillisesti erittäin väsynyt, stressaantunut ja ylikuormitettu vanhempi.
Vanhempi joka ei ole nukkunut yökausiin.
Vanhempi joka on huolissaan sairaasta lapsesta.
Vanhempi jolla työt kasaantuu ja vittumainen työnantaja huohottaa niskaan.
Vanhempi jolla on muitakin lapsia, joista on huono omatunto, koska heidänkin asiansa kasaantuu.
Sehän se onkin juuri se paikka, minne mennä tarkkailemaan "vanhemman ja lapsen kommunikaatiota". Jep jep.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, kyllä nämä äidit näyttivät väsyneiltä. Tai siis epäsiisteiltä. Sekin varmasti painaa omaa mieltä.
Mutta silti se ilmapiiri olisi käännettävissä helposti positiiviseksi ihan vain päättämällä. Lapsi käyttäytyisi varmasti paremmin, syntyisi hyvää vuorovaikutusta ja äitikin näkisi asiat valoisampina, ehkä lopulta nukkuisi paremmin ja jaksaisi huolehtia itsestäänkin. Tuollainen negaatio on niin hankala pysäyttää sen jouduttua syväksi.
Sitä on vaan niin hurja seurata, kun on niin selvä tilanne. Eikä kukaan uskalla siihen puuttua.
Todellakin oli myös näitä tilanteita, että Älä nyt oikeasti hei mene sinne --> lapsi menee --> äiti ei jaksa nousta penkistään perään.
Meillä toinen lapsi valvotti sairauden takia kuusi vuotta. Siinä oli ihan sama sitten miltä näytti jonkun besserwisser-tarkkailijan silmissä. Olen iloinen että olen ylipäätään hengissä.
En siihen ulkonäköön puuttunutkaan vaan siihen kommunikaatioon lapsen kanssa. Voi olla, ettei se lapsi ole enää aikuisena hengissä arvottomuuden tunteensa kanssa.
ap
Se mitä sinä näet värittynein lasein ei kerro mitään lapsen todellisista oloista. Osta vaikka itselles Cosmopolitan ja keskity omaan elämääsi. Jooko.
Olen eri mieltä. Pari tuntia kommunikaation ja lapsen ja äidin käyttäytymisen seuraamista odotushuoneessa kertoo aika paljon. Muulloin keskityn omaan elämääni, mutta tuolla vain odottelin.
Varmasti olet eri mieltä. Olethan besserwisser. Silti olet väärässä ja vittumainen kyylä vailla omaa elämää. Menes nyt sinne kiskalle tärkeille lehtiostoksille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, kyllä nämä äidit näyttivät väsyneiltä. Tai siis epäsiisteiltä. Sekin varmasti painaa omaa mieltä.
Mutta silti se ilmapiiri olisi käännettävissä helposti positiiviseksi ihan vain päättämällä. Lapsi käyttäytyisi varmasti paremmin, syntyisi hyvää vuorovaikutusta ja äitikin näkisi asiat valoisampina, ehkä lopulta nukkuisi paremmin ja jaksaisi huolehtia itsestäänkin. Tuollainen negaatio on niin hankala pysäyttää sen jouduttua syväksi.
Sitä on vaan niin hurja seurata, kun on niin selvä tilanne. Eikä kukaan uskalla siihen puuttua.
Todellakin oli myös näitä tilanteita, että Älä nyt oikeasti hei mene sinne --> lapsi menee --> äiti ei jaksa nousta penkistään perään.
Meillä toinen lapsi valvotti sairauden takia kuusi vuotta. Siinä oli ihan sama sitten miltä näytti jonkun besserwisser-tarkkailijan silmissä. Olen iloinen että olen ylipäätään hengissä.
En siihen ulkonäköön puuttunutkaan vaan siihen kommunikaatioon lapsen kanssa. Voi olla, ettei se lapsi ole enää aikuisena hengissä arvottomuuden tunteensa kanssa.
ap
Se mitä sinä näet värittynein lasein ei kerro mitään lapsen todellisista oloista. Osta vaikka itselles Cosmopolitan ja keskity omaan elämääsi. Jooko.
Olen eri mieltä. Pari tuntia kommunikaation ja lapsen ja äidin käyttäytymisen seuraamista odotushuoneessa kertoo aika paljon. Muulloin keskityn omaan elämääni, mutta tuolla vain odottelin.
Varmasti olet eri mieltä. Olethan besserwisser. Silti olet väärässä ja vittumainen kyylä vailla omaa elämää. Menes nyt sinne kiskalle tärkeille lehtiostoksille.
Sinullakin on aika negativinen ote. Lepää lomalla. Luin ne lehdet jo siellä odotushuoneessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, kyllä nämä äidit näyttivät väsyneiltä. Tai siis epäsiisteiltä. Sekin varmasti painaa omaa mieltä.
Mutta silti se ilmapiiri olisi käännettävissä helposti positiiviseksi ihan vain päättämällä. Lapsi käyttäytyisi varmasti paremmin, syntyisi hyvää vuorovaikutusta ja äitikin näkisi asiat valoisampina, ehkä lopulta nukkuisi paremmin ja jaksaisi huolehtia itsestäänkin. Tuollainen negaatio on niin hankala pysäyttää sen jouduttua syväksi.
Sitä on vaan niin hurja seurata, kun on niin selvä tilanne. Eikä kukaan uskalla siihen puuttua.
Todellakin oli myös näitä tilanteita, että Älä nyt oikeasti hei mene sinne --> lapsi menee --> äiti ei jaksa nousta penkistään perään.
Meillä toinen lapsi valvotti sairauden takia kuusi vuotta. Siinä oli ihan sama sitten miltä näytti jonkun besserwisser-tarkkailijan silmissä. Olen iloinen että olen ylipäätään hengissä.
En siihen ulkonäköön puuttunutkaan vaan siihen kommunikaatioon lapsen kanssa. Voi olla, ettei se lapsi ole enää aikuisena hengissä arvottomuuden tunteensa kanssa.
ap
Se mitä sinä näet värittynein lasein ei kerro mitään lapsen todellisista oloista. Osta vaikka itselles Cosmopolitan ja keskity omaan elämääsi. Jooko.
Olen eri mieltä. Pari tuntia kommunikaation ja lapsen ja äidin käyttäytymisen seuraamista odotushuoneessa kertoo aika paljon. Muulloin keskityn omaan elämääni, mutta tuolla vain odottelin.
Varmasti olet eri mieltä. Olethan besserwisser. Silti olet väärässä ja vittumainen kyylä vailla omaa elämää. Menes nyt sinne kiskalle tärkeille lehtiostoksille.
Sinullakin on aika negativinen ote. Lepää lomalla. Luin ne lehdet jo siellä odotushuoneessa.
Se tarttuu.
Minä en lue roskalehtiä. Minulla kun on oma elämä. Hommaahan sinäkin sellainen! Helpottaa tuo sinunkin yltiönegatiivinen pätemisesi.
Vierailija kirjoitti:
Jouduin viettämään aikaa lastenlääkärin odotushuoneessa pitkään ja huomasin kaavan: kaikista eniten parkuvilla lapsilla oli sellainen äiti, joka koko ajan kommentoi negatiivisesti 2-5 -vuotiaan lapsen tekemisiä. Älä mene sinne. Voi hyvä herra älä nyt siihen koske. Et aja siitä. Älä ny koko ajan tee noin.
Äidin ilme koko ajan nurinpäin ja sellainen teiniangsti päällä. Vähän niinkuin ne olisi pakottettu johonkin. Kaikki positiivinen ja hyvä puuttui, ei yhtään kehua eikä hymyä. Mietin vaan että silloihan siitä lapsesta tulee entistä villimpi.
Nämä lapset olivat ihan kilttejä silloin kuin saivat jutella muiden aikuisten kanssa. Ottivat muutenkin muihin paljon kontaktia. Mutta äiteihinsä ei. Ja äideillä olikin kännykkä koko ajan sellaiella ilmeellä, että minähän katson instaa silloin kun haluan.
Ihan kauhuäitejä, vaikka fyysistä väkivaltaa ei edes välttämättä ole.
Lapset kun kiukuttelevat äidilleen huomattavasti enemmän kuin muille ihmisille. Vieraille taas ollaan kuin enkeleitä. Äiti ottaa vastaan kaiken moninkertaisena uhmista, kipeyksistä, kiukuista ja pettymyksistä ja lapsi ei filtteröi mitään. Sen sijaan taas joillain äideillä se väsymys kulminoituu joskus siihen, ettei jaksa olla kiukuttelevalle lapselle mukava. Itsekin huomaan sortuvani siihen että rähjään kaksi vuotiaalle takaisin, vaikka se ei auta muka mitään. Heh heh, yksi ilta huomasin että lapsi oikeasti hätkähti kun räjähdin takaisin sen venkoilun lomassa suihkussa. Yritti tulla tukka shampoossa pois, ja kun mikään muu ei siihen pelleilyyn auttanut niin korotin ääntäni. Lapsi hätkähti sen verran että suostui pestäväksi. En silti käytä tuota alituisena keinona, mutta tuossa lapsikin huomasi että nyt tuli raja vastaan äidilläkin.
Olen myös nähnyt äitejä, jotka kiukkuavat lapsilleen ihan koko ajan, ja oma äitini oli sellainen. Joka asiasta naama nurinpäin, jatkuvaa haistattelua ja kiroilua ja alituista huutamista mitä pienimmästäkin. Jos teininä laittauduin ja olo oli hyvä, äiti latisti tunnelman rähisemällä jostain aivan kummallisesta. Joskus ihmiset katsoivat pitkään kun äoiti räyhää ja kyykyttää julkisella paikalla, ja meitä lapsia hävetti. Hänellä teki alkoholismi sitä ettei hermot kestäneet.
Mä en edes oikein tajunnut aloituksen ongelmaa? Mä en viimeksi antanut lapseni juosta terveysasemalla koska se häiritsee muita. Muutenkin halusin olla lähellä lääkärin huonetta milloin tulee kutsu käydä ovesta sisään.
Vierailija kirjoitti:
Mä en edes oikein tajunnut aloituksen ongelmaa? Mä en viimeksi antanut lapseni juosta terveysasemalla koska se häiritsee muita. Muutenkin halusin olla lähellä lääkärin huonetta milloin tulee kutsu käydä ovesta sisään.
Mietin ihan samaa. Leikki-ikäiselle, joka ei kauheasti puhu mitään ja menee minne nenä näyttää joutuu satoja kertoja toistamaan samat asiat ja se voi vaikuttaa kireältä. Ensin kun et kiellä, olet huono, sitten kun kiellät, olet taas huono äiti. 17
Kuulostaa ihan lapsettomalta siskoltani. Jaksaa jankuttaa miten lapseni on hänelle niiiin erilaisia kuin minulle, äidilleen.
Ei siis tajua lainkaan lapsen kehitystä. Lapset kiukuttelevat nimenomaan sille ihmiselle, johon heillä on luottamussuhde.
Mitään uutta.
Jollei lapsia kuuntele, kun he haluavat kertoa sinulle asioitaan, he eivät kerro niitä sitten, kun haluaisit niitä kuulla.