Lue keskustelun säännöt.
Koko ajan negatiivinen puhe äidiltä lapselle
19.06.2018 |
Jouduin viettämään aikaa lastenlääkärin odotushuoneessa pitkään ja huomasin kaavan: kaikista eniten parkuvilla lapsilla oli sellainen äiti, joka koko ajan kommentoi negatiivisesti 2-5 -vuotiaan lapsen tekemisiä. Älä mene sinne. Voi hyvä herra älä nyt siihen koske. Et aja siitä. Älä ny koko ajan tee noin.
Äidin ilme koko ajan nurinpäin ja sellainen teiniangsti päällä. Vähän niinkuin ne olisi pakottettu johonkin. Kaikki positiivinen ja hyvä puuttui, ei yhtään kehua eikä hymyä. Mietin vaan että silloihan siitä lapsesta tulee entistä villimpi.
Nämä lapset olivat ihan kilttejä silloin kuin saivat jutella muiden aikuisten kanssa. Ottivat muutenkin muihin paljon kontaktia. Mutta äiteihinsä ei. Ja äideillä olikin kännykkä koko ajan sellaiella ilmeellä, että minähän katson instaa silloin kun haluan.
Ihan kauhuäitejä, vaikka fyysistä väkivaltaa ei edes välttämättä ole.
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, kyllä nämä äidit näyttivät väsyneiltä. Tai siis epäsiisteiltä. Sekin varmasti painaa omaa mieltä.
Mutta silti se ilmapiiri olisi käännettävissä helposti positiiviseksi ihan vain päättämällä. Lapsi käyttäytyisi varmasti paremmin, syntyisi hyvää vuorovaikutusta ja äitikin näkisi asiat valoisampina, ehkä lopulta nukkuisi paremmin ja jaksaisi huolehtia itsestäänkin. Tuollainen negaatio on niin hankala pysäyttää sen jouduttua syväksi.
Sitä on vaan niin hurja seurata, kun on niin selvä tilanne. Eikä kukaan uskalla siihen puuttua.
Todellakin oli myös näitä tilanteita, että Älä nyt oikeasti hei mene sinne --> lapsi menee --> äiti ei jaksa nousta penkistään perään.
Meillä toinen lapsi valvotti sairauden takia kuusi vuotta. Siinä oli ihan sama sitten miltä näytti jonkun besserwisser-tarkkailijan silmissä. Olen iloinen että olen ylipäätään hengissä.
En siihen ulkonäköön puuttunutkaan vaan siihen kommunikaatioon lapsen kanssa. Voi olla, ettei se lapsi ole enää aikuisena hengissä arvottomuuden tunteensa kanssa.
ap
Se mitä sinä näet värittynein lasein ei kerro mitään lapsen todellisista oloista. Osta vaikka itselles Cosmopolitan ja keskity omaan elämääsi. Jooko.
Olen eri mieltä. Pari tuntia kommunikaation ja lapsen ja äidin käyttäytymisen seuraamista odotushuoneessa kertoo aika paljon. Muulloin keskityn omaan elämääni, mutta tuolla vain odottelin.
Varmasti olet eri mieltä. Olethan besserwisser. Silti olet väärässä ja vittumainen kyylä vailla omaa elämää. Menes nyt sinne kiskalle tärkeille lehtiostoksille.
Sinullakin on aika negativinen ote. Lepää lomalla. Luin ne lehdet jo siellä odotushuoneessa.
Siis mitä? Luit lehtiä ja tarkkailit muita vanhempia. Ettei vaan oma lapsesi näiden tärkeämpien puuhiesi vuoksi jäänyt ilman huomiota. Eikö olisi parempi että keskittyisit kommunikoimaan positiivisesti lapsesi kanssa lehtien lukemisen sijasta.
Onko kännykkä keskittynyt äiti huonompi kuin lehtiin keskittynyt äiti?
Ei ap:lla edes ole lapsia. On näitä surkeita lapsettomia kyyliä, jotka menee neuvolan odotustilaan besserwisseröimään ja lukee vauvapalstaa oman elämän puutteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, kyllä nämä äidit näyttivät väsyneiltä. Tai siis epäsiisteiltä. Sekin varmasti painaa omaa mieltä.
Mutta silti se ilmapiiri olisi käännettävissä helposti positiiviseksi ihan vain päättämällä. Lapsi käyttäytyisi varmasti paremmin, syntyisi hyvää vuorovaikutusta ja äitikin näkisi asiat valoisampina, ehkä lopulta nukkuisi paremmin ja jaksaisi huolehtia itsestäänkin. Tuollainen negaatio on niin hankala pysäyttää sen jouduttua syväksi.
Sitä on vaan niin hurja seurata, kun on niin selvä tilanne. Eikä kukaan uskalla siihen puuttua.
Todellakin oli myös näitä tilanteita, että Älä nyt oikeasti hei mene sinne --> lapsi menee --> äiti ei jaksa nousta penkistään perään.
Meillä toinen lapsi valvotti sairauden takia kuusi vuotta. Siinä oli ihan sama sitten miltä näytti jonkun besserwisser-tarkkailijan silmissä. Olen iloinen että olen ylipäätään hengissä.
En siihen ulkonäköön puuttunutkaan vaan siihen kommunikaatioon lapsen kanssa. Voi olla, ettei se lapsi ole enää aikuisena hengissä arvottomuuden tunteensa kanssa.
ap
Se mitä sinä näet värittynein lasein ei kerro mitään lapsen todellisista oloista. Osta vaikka itselles Cosmopolitan ja keskity omaan elämääsi. Jooko.
Olen eri mieltä. Pari tuntia kommunikaation ja lapsen ja äidin käyttäytymisen seuraamista odotushuoneessa kertoo aika paljon. Muulloin keskityn omaan elämääni, mutta tuolla vain odottelin.
Monissa asioissa olen ketjussa samaa mieltä, mutta en tästä. Odotushuoneessa ollaan kipeinä ja väsyneinä. Ylipäätään muiden seurassa vanhemmat sanovat enemmän ei ei, älä älä, kun pelkäävät toisten reaktioita. Minä voin aivan rehellisesti sanoa olevani positiivinen kasvattaja, ja iso kiitos siitä tuleekin vanhemmilleni. Mieheni puolestaan menee aina muiden edessä "älä älä" -moodiin. Kotona on rennompi ja positiivisempi - tosin myös helposti unohtaa huomioida lapsia, mutta muistuttamalla korjaantuu sekin. Tämä johtunee siitä, että anoppikin menee lasten kanssa muiden edessä yliohjeistavaksi ja kieltäväksi. Sitten kotioloissa hyvä kun edes huomaa lapsia. Toiset vaan oppivat jotenkin siihen, että muiden edessä pitää esittää Kasvattajaa isolla K:lla, ja osalla sitten on sekin vielä että kotona mennäänkin liian rentoina tilaan. Mutta sitä ei kyllä odotushuoneessa voi päätellä, millaista kotona vuorovaikutus on.
Ap palaa vielä: ihme syyllistymistä, mutta niin kai aina.
En syyllistä vaan olen huolissani näistä äideistä. Vaikka lapsi olisi sairas (ei siis ollut mikään päivystys tai korvatulehdus vaan ihan muusta kyse), siihenkin pitäisi löytyä apua niin, ettei se kommunikaatio mene siihen vihaisuuteen.
Nämä ovat isoja ongelmia: mistä apua jos ei saa nukuttua, auttaako puoliso, miksi aina äidit ovat lääkärissä, pääseekö äiti ikinä itse liikkumaan niin että muutkin kuin kumikengät mahtuisivat jalkaan, saako syötyä hyvin, omaa aikaa ja niin edelleen.
Itse toin tämän aloituksen tänne ihan huomiona, mutta aina nämä koirat älähtävät. Joo, kaikilla on joksus huono päivä, mutta hyvinvoivan aikuisen ei tarvitse silti tiuskia pikkulapselle.
Tunnistin äitinä noista naisista sellaisen luovuttamisen: maailma on paska niin ei munkaan tarvi yrittää. Sen sijaan voisi yrittää olla aikuinen ja tsempata tai hakea sitä apua, mutta niin moni jää lapsuuteen ja teinimurjottamiseen tai marttyyriksi.
ap
Vierailija kirjoitti:
Ap palaa vielä: ihme syyllistymistä, mutta niin kai aina.
En syyllistä vaan olen huolissani näistä äideistä. Vaikka lapsi olisi sairas (ei siis ollut mikään päivystys tai korvatulehdus vaan ihan muusta kyse), siihenkin pitäisi löytyä apua niin, ettei se kommunikaatio mene siihen vihaisuuteen.
Nämä ovat isoja ongelmia: mistä apua jos ei saa nukuttua, auttaako puoliso, miksi aina äidit ovat lääkärissä, pääseekö äiti ikinä itse liikkumaan niin että muutkin kuin kumikengät mahtuisivat jalkaan, saako syötyä hyvin, omaa aikaa ja niin edelleen.
Itse toin tämän aloituksen tänne ihan huomiona, mutta aina nämä koirat älähtävät. Joo, kaikilla on joksus huono päivä, mutta hyvinvoivan aikuisen ei tarvitse silti tiuskia pikkulapselle.
Tunnistin äitinä noista naisista sellaisen luovuttamisen: maailma on paska niin ei munkaan tarvi yrittää. Sen sijaan voisi yrittää olla aikuinen ja tsempata tai hakea sitä apua, mutta niin moni jää lapsuuteen ja teinimurjottamiseen tai marttyyriksi.
ap
Juujuu. Grow up!
Siis mitä? Luit lehtiä ja tarkkailit muita vanhempia. Ettei vaan oma lapsesi näiden tärkeämpien puuhiesi vuoksi jäänyt ilman huomiota. Eikö olisi parempi että keskittyisit kommunikoimaan positiivisesti lapsesi kanssa lehtien lukemisen sijasta.
Onko kännykkä keskittynyt äiti huonompi kuin lehtiin keskittynyt äiti?