Lue keskustelun säännöt.
Erota vai ei? Luottamus on mennyt.
19.06.2018 |
En ikinä olis uskonut, että kirjoitan tänne tällaisen aloituksen, mutta menköön nyt sitten. Ollaan miehen kanssa oltu reilu viisi vuotta yhdessä, 2 pientä lasta, asuntolaina. Kun nuorempi lapsi oli ihan pieni vauva, kävi ilmi että mies on jo jonkin aikaa käyttänyt huumeita. Kuulemma lääkkeeksi työstressiin ja ahdistukseen. Alkoholia on mielestäni aina käyttänyt turhankin reilusti, mutta tää tuli ihan yllättäen. Oltiin tuolloin muutama kk erossa, mutta mies vannoi lopettaneensa ja palasimme yhteen. Varmaan suurelta osin kun olin vauvan kanssa valvomisesta niin väsynyt että en jaksanut tehdä muutakaan ratkaisua. Ehkä puolisen vuotta meni ihan hyvin, mutta sitten miehen käytös taas muuttui, oli todella arvaamaton, vihainen, välillä masentunut. Itse sanoi olevansa masentunut ja kiisti jyrkästi käyttävänsä mitään. Pyöritin lapsiperhearkea käytännössä yksin ja olin edelleen todella väsynyt, niin ehkä siksikään en osannut itse arvioida tilannetta oikein. Noin vuosi sen jälkeen kun miehen huumeidenkäyttö paljastui ekan kerran, se varmistui uudestaankin. Käyttäytyi todella arvaamattomasti ja pelottavastikin. Lähettiin lasten kanssa kotoa. Tämä lopulta herätti miehen, joka lähti hakemaan apua itselleen. Tämä tapahtui siis tämän vuoden alussa. Sen jälkeen mies on ollut kuivilla ja asunut vuokra-asunnossa erillään meistä, hakenut aktiivisesti apua, ja ollut kaiken kaikkiaan kuin eri ihminen. On palannut töihin ja hänellä menee nyt siis ihan hyvin. Itsestä kuitenkin tuntuu, että luottamus on mennyt ja en enää pysty aloittamaan puhtaalta pöydältä. Tai se vaatisi ainakin hirveästi työtä, pariterapiaa yms. Ja silti varmaan pelkäisin aina, että mies alkaa taas käyttää. Mies on käynyt paljon tapaamassa lapsia ja tuntuu että hän on ensimmäistä kertaa kiinnostunut heistä. Lapset, varsinkaan nuorempi, ei varmaan muistakaan kuin tämän nykyisen kivan isin. Lasten takia siis harkitsen että yrittäisin vielä. Tosi ristiriitaiset tunteet siis. Toisaalta en haluaisi lapsia enää yhtään höykkyttää ees taas. Ja huonoimpina hetkinään mies on sanonut koko ahdistuksensa ja käyttönsä syyksi sen, että minä halusin toisen lapsen, vaikka hän ei olisi jaksanut arkea yhdenkään kanssa. Silloin aikanaan ei kyllä puhunut mitään tällaista, luulin että yhdessä tehtiin päätös toisesta lapsesta. Mies haluaisi nyt mahdollisimman pian muuttaa takaisin kotiin ja en tiedä mitä sanoa. Taloudellisesti olisi ainakin järkevää asua yhdessä. Nimenomaan rahan kannalta pelottaa et miten pärjään yksin, muuten oikeestaan ei, kun yksin olen tässä jo reilun vuoden kuitenkin kaiken hoitanut.
Erossaolon aikana oon lisäks itse tapaillut muutaman kerran mun eksää, joka on itse juuri eroamassa. Lähinnä kai tuo on ollut lohtua yksinäisyydessä, enkä sinänsä usko et meistä enää paria tulis. Lasten takia en ylipäätään aio syöksyä uuteen suhteeseen jos ero tulee. Mä oon kuitenkin heille se (ainoa) turvallinen aikuinen. Tuntuuu kuitenkin että häntä kohtaan mulla on paljon enemmän tunteita kuin omaa miestä, ja kai sekin jostain kertoo? Toisaalta koen myös pettäneeni miestä, niin kusipäinen kuin hän on ollutkin. Mielestäni hän nyt kuitenkin tosissaan yrittää parantua ja korjata asiat. Mut ehkä mä en vaan enää jaksa ite yrittää?
En yhtään tiedä mitä mun pitäisi tehdä.
Kommentit (23)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni kuulostaa, että kyllä tiedät että haluat erota. Jos päädyt vielä yrittämään miehesi kanssa niin kannattaisi varmaan kuitenkin asua vielä jonkin aikaa erillään ja katsoa kestääkö miehen huumeettomuus. Aika lyhyt aika jos on tän vuoden (?) ollut käyttämättä. Muut säädöt sun pitää myös lopettaa ja panostaa sitten täysillä siihen olemassa olevaan suhteeseen. Tai sitten eroa. Silloinkin kannattaisi varmaan keskittyä itseesi ja lapsiin eikä viritellä uusia suhteita.
Vierailija kirjoitti:
Ota vastuu elämästä itsellesi äläkä sysää sitä muille. Itsesi kanssa sinun täytyy elää ensin sovussa jos voit sitä tehdä muidenkin kanssa. Hyväksyä se että olet omien sanojensa mukaan pettänyt miestä, se asia sinun on kohdattava erositte tai ette.
Siis mitä? Otan kyllä vastuun omista valinnoista. Mutta mun "pettäminenkö" (ollaan siis oltu erossa kun on tapahtunut ja tavallaan mun huono omatunto on varmaan turhaakin) susta tässä oli se keskeisin ongelma? Otanko vastuun myös miehen huumeidenkäytöstä? Sori, en voi ottaa.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota vastuu elämästä itsellesi äläkä sysää sitä muille. Itsesi kanssa sinun täytyy elää ensin sovussa jos voit sitä tehdä muidenkin kanssa. Hyväksyä se että olet omien sanojensa mukaan pettänyt miestä, se asia sinun on kohdattava erositte tai ette.
Siis mitä? Otan kyllä vastuun omista valinnoista. Mutta mun "pettäminenkö" (ollaan siis oltu erossa kun on tapahtunut ja tavallaan mun huono omatunto on varmaan turhaakin) susta tässä oli se keskeisin ongelma? Otanko vastuun myös miehen huumeidenkäytöstä? Sori, en voi ottaa.
-ap
Kenen se vastuu sitten pitäisi ottaa? :D
Sanoisin, että asukaa erillänne vaan pitkään ja sitä kautta yrittää vielä rakentaa suhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota vastuu elämästä itsellesi äläkä sysää sitä muille. Itsesi kanssa sinun täytyy elää ensin sovussa jos voit sitä tehdä muidenkin kanssa. Hyväksyä se että olet omien sanojensa mukaan pettänyt miestä, se asia sinun on kohdattava erositte tai ette.
Siis mitä? Otan kyllä vastuun omista valinnoista. Mutta mun "pettäminenkö" (ollaan siis oltu erossa kun on tapahtunut ja tavallaan mun huono omatunto on varmaan turhaakin) susta tässä oli se keskeisin ongelma? Otanko vastuun myös miehen huumeidenkäytöstä? Sori, en voi ottaa.
-apKenen se vastuu sitten pitäisi ottaa? :D
Siis vastuu miehen huumeiden käytöstä? Hänen itsensä. Tietysti.
-ap
Tuollaisten miesten kanssa ei vaan jatketa päivääkään, jos on lapsia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksanut lukea kuin otsikon, mutta kun luottamusta ei ole niin silloin ei ole mitään.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni kuulostaa, että kyllä tiedät että haluat erota. Jos päädyt vielä yrittämään miehesi kanssa niin kannattaisi varmaan kuitenkin asua vielä jonkin aikaa erillään ja katsoa kestääkö miehen huumeettomuus. Aika lyhyt aika jos on tän vuoden (?) ollut käyttämättä. Muut säädöt sun pitää myös lopettaa ja panostaa sitten täysillä siihen olemassa olevaan suhteeseen. Tai sitten eroa. Silloinkin kannattaisi varmaan keskittyä itseesi ja lapsiin eikä viritellä uusia suhteita.
Joo, ymmärrän toki itekin, että mikään uusi säätö tai suhde ei tätä tilannetta tai mua pelasta. Oikeestihan se vaan vaikeuttaa kaikkea, kun en pysty täysillä keskittymään tän suhteen mahdolliseen pelastamiseen, kun osittain ajattelen toista ihmistä. Mut tilanne siis oli niin päin et ensin oli miehen ongelmat ja sen takia isot ongelmat meidän suhteessa ja sitten vasta mun sekoilut ja tunteet toista kohtaan. En mä olis näin tehny jos miehen kanssa tuntuis hyvältä olla.
Ja lapset on kyllä ykkösiä mun elämässä. Kuulostan varmaan tasapainottomalta enkä nyt siis mitenkään kiistä että oon itekin käyttäytyny huonosti ja ollu epärehellinen, mutta lapsista olen aina pitänyt hyvää huolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa harkita tarkkaan yhteenmuuttoa. Rauhallisessa tilanteessa huumeista on helppo pysyä erossa, mutta entä kun tulee lapsiarki ja siihen päälle muuta stressiä. Lasten ja isän suhdetta kannattaa joka tapauksessa tukea.
Vierailija kirjoitti:
Tuollaisten miesten kanssa ei vaan jatketa päivääkään, jos on lapsia!
Mutta kun mies on ihan oikeasti nyt yrittänyt. Kai ihminen kuitenkin voi muuttua?
Sitten taas toisaalta en tiedä miten voisin elää hänen kanssaan ilman että pelkään koko ajan millon helvetti taas alkaa.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos luottamus on mennyt ja ongelmia on noin paljon (varsinkin jotain mikä voi olla vaaraksi lapsille, niin kuin tuo arvaamaton käytös) niin on järkevää erota.
Luottamus ja sen uudelleen rakennus vaatii kovaa työtä ja molempien on pystyttävä sitoutumaan tähän täysin.
Mutta ensin miehen itse haluttava selvittää ongelmansa, et voi mitenkään vaikuttaa hänen käytökseen ja masennukseen, voit vaan olla tukena.
Laspen etu ei ole elää tällaisessa arjessa, vaan mielummin tavata isäänsä, silloin kun hän itse jaksaa sitoutua tapaamaan lapsia ja pystyy käyttääntyä tasapainoisesti...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollaisten miesten kanssa ei vaan jatketa päivääkään, jos on lapsia!
Mutta kun mies on ihan oikeasti nyt yrittänyt. Kai ihminen kuitenkin voi muuttua?
Sitten taas toisaalta en tiedä miten voisin elää hänen kanssaan ilman että pelkään koko ajan millon helvetti taas alkaa.
-ap
A-jat-te-le lap-si-a-si.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollaisten miesten kanssa ei vaan jatketa päivääkään, jos on lapsia!
Mutta kun mies on ihan oikeasti nyt yrittänyt. Kai ihminen kuitenkin voi muuttua?
Sitten taas toisaalta en tiedä miten voisin elää hänen kanssaan ilman että pelkään koko ajan millon helvetti taas alkaa.
-ap
Voi muuttua, anna vaikka vuosi aikaa todistaa miten hän on muuttunut, jos hän pystyy vakuuttamaan sinut käytöksellään, voit miettiä yhteen palaamista.
Aika lailla on maailmankuva muuttunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollaisten miesten kanssa ei vaan jatketa päivääkään, jos on lapsia!
Mutta kun mies on ihan oikeasti nyt yrittänyt. Kai ihminen kuitenkin voi muuttua?
Sitten taas toisaalta en tiedä miten voisin elää hänen kanssaan ilman että pelkään koko ajan millon helvetti taas alkaa.
-apA-jat-te-le lap-si-a-si.
Sitä mä ihan oikeasti yritän. Pelkään että vien heiltä isän. Että alkaa taas käyttää, kun ei ole syytä yrittää. (Eli tässä nyt otan vastuulleni miehenkun tekemiset.) Jos ei lapsia olisi, olisin varmaan jo lähtenyt.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Mitäs huumeita on vetänyt?
Opiaatteja lähinnä.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollaisten miesten kanssa ei vaan jatketa päivääkään, jos on lapsia!
Mutta kun mies on ihan oikeasti nyt yrittänyt. Kai ihminen kuitenkin voi muuttua?
Sitten taas toisaalta en tiedä miten voisin elää hänen kanssaan ilman että pelkään koko ajan millon helvetti taas alkaa.
-apVoi muuttua, anna vaikka vuosi aikaa todistaa miten hän on muuttunut, jos hän pystyy vakuuttamaan sinut käytöksellään, voit miettiä yhteen palaamista.
Onko mitään järkeä ripustautua vielä vuodeksi narkkariin, jos on jo aikasemmin vuoden elämästään tuhlannut siihen? Ap voisi aloittaa myös oikeasti uuden oman elämän.
Ota vastuu elämästä itsellesi äläkä sysää sitä muille. Itsesi kanssa sinun täytyy elää ensin sovussa jos voit sitä tehdä muidenkin kanssa. Hyväksyä se että olet omien sanojensa mukaan pettänyt miestä, se asia sinun on kohdattava erositte tai ette.