Mikä on pelottavin kauhuleffa?

Vierailija kirjoitti:

Lights Out.

Kertoo sisaruksista joita vainoaa paha henki. Niiden täytyy pitää valoja päällä kokoajan, sillä se henki pystyy satuttamaan niitä vain pimeässä.

Suosittelen, oli ihan hyvä vaikka en kauhua usein katsokaan.

Tämän alkuperäinen versio eli se muutaman minuutin lyhytelokuva on huomattavasti pelottavampi. En tiedä kertooko se enemmän tuosta elokuvasta vai siitä lyhytelokuvasta...

It follows

Ranskalainen livide. Insidious 1-4, erityisesti 1&2. The purge 2&3, ykkönen ei ollut niin jännä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pidän kauhuleffoista, joissa ei ole turhaa verimässäilyä eikä kiljuvia, alasti pomppivia teinejä ja sarjamurhaajia ei myöskään seksikkäitä vampyyreita jotka taistelevat ihmissusia vastaan, eli ei fantasiatyyppinen kauhu. Eli omaan makuun ovat "nössöt" kummitusleffat ja psykologiset jännärit. Eli suosikeitani ovat "The others", "The sixth sense"eli kuudes aisti ja esim "The orphanage" eli orpokoti?. 

Kannattaa katsoa The Secret of Marrowbone (tai vaan Marrowbone), hyvin samantyyppinen kuin nuo mainitsemasi vaikkei ehkä yhtä hyvä. Sopivan "nössöä" psykologista kartanojännitystä. :) Espanjassa julkaistiin viime vuonna.

 kiitos vinkistä! Kuulostaa just mulle sopivalta!

Vierailija kirjoitti:

Kaikki missä mulkku työntyy karvaiseen miehen hanuriin. Ei sellaista voi katsoa.

Joo, nää on ihan kauhean pelottavia. Ja juoni usein ihan samanlainen. Hanuria ja meisseliä joka lähtöön. Tosi pelottavia. Tuskin kolmea enempää pystyy yhdeltä seisomalta katsomaan. Mukavia pätkiä voi kyllä miesystävän kanssa kahdestaan katsella, ei pelota niin paljoa. Oikein rupee tykyttämään tykkiä, kun ajatteleekin.

Kävin kattomassa viime viikolla Hereditaryn ja täytyy sanoa että itellä ei mistään kauhuleffasta ole tullut vastaavaa ahdistustilaa. Monet kauhuleffat kuten The Conjuring jne menee ihan heittämällä eikä niitä muistele sitten myöhemmin. Lähinnä niitä säikäytyskohtauksia vaan pelästyy ja se on siinä, eikä leffaa muista jälkikäteen juurikaan. Hereditary jää takuuvarmasti mieleen.

Syynä tähän on se, että tähän leffaan on sekoitettu sellaisia asioita yliluonnolliseen, mitä voisi ihan oikeassa elämässä tapahtua. Leffa ei ole lähimainkaan samanlainen kuin viime vuosien kauhuleffat ovat yleensä olleet, joissa pelotellaan "böö" efekteillä, kummituksilla ja vastaavilla. Säpsähtelin leffaa seuraavana yönä hereille tuon leffan vuoksi enkä saanut nukuttua kunnolla. Harva kauhuleffa siihen pystyy. Sen takia se menee kyllä ihan omaan sarjaansa.

Hereditary ei kuitenkaan ole kaikille, yhdet lähtivät salista kesken ulos kun leffan alkupuolisko ei tunnu kauhuleffalta lainkaan. Mutta se on hassua, että kun ihmiset menevät katsomaan kauhuelokuvaa, niin oletuksena on, että 10min välein pitää tulla "böö" ja jos ei, niin ei ole hyvä kauhuelokuva. Hereditaryn kanssa asia on juuri päinvastoin.

Vierailija kirjoitti:

Kävin kattomassa viime viikolla Hereditaryn ja täytyy sanoa että itellä ei mistään kauhuleffasta ole tullut vastaavaa ahdistustilaa. Monet kauhuleffat kuten The Conjuring jne menee ihan heittämällä eikä niitä muistele sitten myöhemmin. Lähinnä niitä säikäytyskohtauksia vaan pelästyy ja se on siinä, eikä leffaa muista jälkikäteen juurikaan. Hereditary jää takuuvarmasti mieleen.

Syynä tähän on se, että tähän leffaan on sekoitettu sellaisia asioita yliluonnolliseen, mitä voisi ihan oikeassa elämässä tapahtua. Leffa ei ole lähimainkaan samanlainen kuin viime vuosien kauhuleffat ovat yleensä olleet, joissa pelotellaan "böö" efekteillä, kummituksilla ja vastaavilla. Säpsähtelin leffaa seuraavana yönä hereille tuon leffan vuoksi enkä saanut nukuttua kunnolla. Harva kauhuleffa siihen pystyy. Sen takia se menee kyllä ihan omaan sarjaansa.

Hereditary ei kuitenkaan ole kaikille, yhdet lähtivät salista kesken ulos kun leffan alkupuolisko ei tunnu kauhuleffalta lainkaan. Mutta se on hassua, että kun ihmiset menevät katsomaan kauhuelokuvaa, niin oletuksena on, että 10min välein pitää tulla "böö" ja jos ei, niin ei ole hyvä kauhuelokuva. Hereditaryn kanssa asia on juuri päinvastoin.

Minä en oikein tajua mikä tuossa elokuvassa ketään ahdistaisi. Itse tulkitsin sen jo katsoessa vahvasti symboliseksi perhedraamaksi, jossa kauhu on pelkkä tyylivalinta. Se kuinka pahuus meidät itse kutkin ottaa valtaansa omien vanhempiemme ja yhteisömme tahdosta ja järjestelyjen vuoksi, on varmasti useimmille hyvin vahva oma kokemus. Toisaalta siihen liittyy pyrkimys parempaan (äidin turhat suojeluyritykset) ja valtava syyllisyys ja toivottomuus. Ns. yliluonnollinen elementti toimi siinä mielessä hyvin, että se alleviivasi ihmisen ahneutta ja siitä johtuvaa pahuutta aika hyvin.

Ouija. Hui.

pidän kauhuleffoista, mutta pakko myöntää, että todellisuus voi olla paljon  makaaberimpaa kuin mikään kauhuleffa.

Sisiliassa Palermon cappuccinin katakombi-kokemus jäi kummittelemaan pitkän aikaa mieleen. Toinen oli vuosia sitten, kun olin serkkuni kanssa kaksin maalla mummolassa. Keksimme katselle youtubesta yöllä videoita viktorian ajan post-mortem -kuvista, eli kun viktorian ajan ihmisillä oli tapana ottaa muistokuva vainajasta, eli esim. asetella vainaja istumaan johonkin perhepotrettiin tms. kuin tämä olisi vielä elossa... Todella karmaisevia kuvia... Sitten minä ja serkkuni päätettiinkin nukkua loppuyö vierekkäin samassa sängyssä vaikka meille oli omat huoneet...

Yksi tätä aihetta liippaava, mielestäni hyvä elokuva on alkujaan venäläinen "The Bride". Se on tunnelmallinen ja hyvin klassinen kauhuelokuva. Pidän siitä enemmän kuin monista länkkärien jutuista esim. annabelle tai supernatural yms.

Vierailija kirjoitti:

Hohto ja Ring ovat mielestäni tän kyselyn kärjessä.

Olen todella hämmästynyt tästä, koska itse pelkään kuollakseni kauhuleffoja ja se pelko mikä niiden katsomista seuraa, on melkein lamauttava ja kestää jopa kohtuuttoman kauan. Silti olen pystynyt katsomaan Hohdon ja Ringin ilman minkäänlaisia ongelmia, Ringin vieläpä ollessani yksin. Sen sijaan esim. Babadook aiheutti minulle suorastaan traumoja, vaikka jälkeenpäin ajateltuna se on hyvä elokuva. Kauna ja Amityville Horror olivat myös aivan kammottavia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävin kattomassa viime viikolla Hereditaryn ja täytyy sanoa että itellä ei mistään kauhuleffasta ole tullut vastaavaa ahdistustilaa. Monet kauhuleffat kuten The Conjuring jne menee ihan heittämällä eikä niitä muistele sitten myöhemmin. Lähinnä niitä säikäytyskohtauksia vaan pelästyy ja se on siinä, eikä leffaa muista jälkikäteen juurikaan. Hereditary jää takuuvarmasti mieleen.

Syynä tähän on se, että tähän leffaan on sekoitettu sellaisia asioita yliluonnolliseen, mitä voisi ihan oikeassa elämässä tapahtua. Leffa ei ole lähimainkaan samanlainen kuin viime vuosien kauhuleffat ovat yleensä olleet, joissa pelotellaan "böö" efekteillä, kummituksilla ja vastaavilla. Säpsähtelin leffaa seuraavana yönä hereille tuon leffan vuoksi enkä saanut nukuttua kunnolla. Harva kauhuleffa siihen pystyy. Sen takia se menee kyllä ihan omaan sarjaansa.

Hereditary ei kuitenkaan ole kaikille, yhdet lähtivät salista kesken ulos kun leffan alkupuolisko ei tunnu kauhuleffalta lainkaan. Mutta se on hassua, että kun ihmiset menevät katsomaan kauhuelokuvaa, niin oletuksena on, että 10min välein pitää tulla "böö" ja jos ei, niin ei ole hyvä kauhuelokuva. Hereditaryn kanssa asia on juuri päinvastoin.

Minä en oikein tajua mikä tuossa elokuvassa ketään ahdistaisi. Itse tulkitsin sen jo katsoessa vahvasti symboliseksi perhedraamaksi, jossa kauhu on pelkkä tyylivalinta. Se kuinka pahuus meidät itse kutkin ottaa valtaansa omien vanhempiemme ja yhteisömme tahdosta ja järjestelyjen vuoksi, on varmasti useimmille hyvin vahva oma kokemus. Toisaalta siihen liittyy pyrkimys parempaan (äidin turhat suojeluyritykset) ja valtava syyllisyys ja toivottomuus. Ns. yliluonnollinen elementti toimi siinä mielessä hyvin, että se alleviivasi ihmisen ahneutta ja siitä johtuvaa pahuutta aika hyvin.

No elokuva käsitteli yliluonnollisen ohella kuitenkin ihan oikeita elämän asioita, menetystä, kohtuuttomia tragedioita, sairauksia.. siis asioita jotka aiheuttavat ihmisille oikeassa elämässä oikeaa ahdistusta. Joten miten ei elokuva muka voisi herättää ahdistusta, en ymmärrä mielipidettäsi?

Mikä muu sitten ahdistaa, jos ei oikean elämän kauhun teemat?

Vierailija kirjoitti:

Kävin kattomassa viime viikolla Hereditaryn ja täytyy sanoa että itellä ei mistään kauhuleffasta ole tullut vastaavaa ahdistustilaa. Monet kauhuleffat kuten The Conjuring jne menee ihan heittämällä eikä niitä muistele sitten myöhemmin. Lähinnä niitä säikäytyskohtauksia vaan pelästyy ja se on siinä, eikä leffaa muista jälkikäteen juurikaan. Hereditary jää takuuvarmasti mieleen.

Syynä tähän on se, että tähän leffaan on sekoitettu sellaisia asioita yliluonnolliseen, mitä voisi ihan oikeassa elämässä tapahtua. Leffa ei ole lähimainkaan samanlainen kuin viime vuosien kauhuleffat ovat yleensä olleet, joissa pelotellaan "böö" efekteillä, kummituksilla ja vastaavilla. Säpsähtelin leffaa seuraavana yönä hereille tuon leffan vuoksi enkä saanut nukuttua kunnolla. Harva kauhuleffa siihen pystyy. Sen takia se menee kyllä ihan omaan sarjaansa.

Hereditary ei kuitenkaan ole kaikille, yhdet lähtivät salista kesken ulos kun leffan alkupuolisko ei tunnu kauhuleffalta lainkaan. Mutta se on hassua, että kun ihmiset menevät katsomaan kauhuelokuvaa, niin oletuksena on, että 10min välein pitää tulla "böö" ja jos ei, niin ei ole hyvä kauhuelokuva. Hereditaryn kanssa asia on juuri päinvastoin.

Täytyypä mennä katsomaan. muhun vetoaa juuri tuollainen kauhu, eli se kauhu ja selittämätön tapahtuu siellä arkielämässä, joka vois olla kuin suoraan omasta elämästä, henkilöille, joihin voi samaistua. Aluksi se kauhu tapahtuu vaivihkaan ja hienovaraisesti ja sitten se pakollinen loppurysähdys.

Olen aika nirso kauhuleffojen suhteen: joku saw tai moottorisahamurhaajajutut on mun mielestä samanaikaisesti sekä kuvottavia että tylsiä. Tuntuu hullulta, että kun sanoo jollekin, että joo, tykkään kauhuleffoista, niin se heti olettaa että saan kiksejä jostain verestä ja suolenpätkistä vaikka inhoan sellaista. Toinen on nämä romanttiset teini-vampyyrisaagat, joissa vampyyri ei olekkaan mystinen pimeydenhahmo vaan  superolio, jolla on tunteita.

Vierailija kirjoitti:

Annabelle: Creation tuli katsottua just. Olihan se aika pelottava.

Muutaman kerran vähän jännitti ja loppu piti kelata, kun mielenkiinto loppui ja leffa meni överiksi. Loppu oli outo ja huono. Alku hyvä, niin kuin yleensäkin kauhuelokuvissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävin kattomassa viime viikolla Hereditaryn ja täytyy sanoa että itellä ei mistään kauhuleffasta ole tullut vastaavaa ahdistustilaa. Monet kauhuleffat kuten The Conjuring jne menee ihan heittämällä eikä niitä muistele sitten myöhemmin. Lähinnä niitä säikäytyskohtauksia vaan pelästyy ja se on siinä, eikä leffaa muista jälkikäteen juurikaan. Hereditary jää takuuvarmasti mieleen.

Syynä tähän on se, että tähän leffaan on sekoitettu sellaisia asioita yliluonnolliseen, mitä voisi ihan oikeassa elämässä tapahtua. Leffa ei ole lähimainkaan samanlainen kuin viime vuosien kauhuleffat ovat yleensä olleet, joissa pelotellaan "böö" efekteillä, kummituksilla ja vastaavilla. Säpsähtelin leffaa seuraavana yönä hereille tuon leffan vuoksi enkä saanut nukuttua kunnolla. Harva kauhuleffa siihen pystyy. Sen takia se menee kyllä ihan omaan sarjaansa.

Hereditary ei kuitenkaan ole kaikille, yhdet lähtivät salista kesken ulos kun leffan alkupuolisko ei tunnu kauhuleffalta lainkaan. Mutta se on hassua, että kun ihmiset menevät katsomaan kauhuelokuvaa, niin oletuksena on, että 10min välein pitää tulla "böö" ja jos ei, niin ei ole hyvä kauhuelokuva. Hereditaryn kanssa asia on juuri päinvastoin.

Minä en oikein tajua mikä tuossa elokuvassa ketään ahdistaisi. Itse tulkitsin sen jo katsoessa vahvasti symboliseksi perhedraamaksi, jossa kauhu on pelkkä tyylivalinta. Se kuinka pahuus meidät itse kutkin ottaa valtaansa omien vanhempiemme ja yhteisömme tahdosta ja järjestelyjen vuoksi, on varmasti useimmille hyvin vahva oma kokemus. Toisaalta siihen liittyy pyrkimys parempaan (äidin turhat suojeluyritykset) ja valtava syyllisyys ja toivottomuus. Ns. yliluonnollinen elementti toimi siinä mielessä hyvin, että se alleviivasi ihmisen ahneutta ja siitä johtuvaa pahuutta aika hyvin.

No elokuva käsitteli yliluonnollisen ohella kuitenkin ihan oikeita elämän asioita, menetystä, kohtuuttomia tragedioita, sairauksia.. siis asioita jotka aiheuttavat ihmisille oikeassa elämässä oikeaa ahdistusta. Joten miten ei elokuva muka voisi herättää ahdistusta, en ymmärrä mielipidettäsi?

Mikä muu sitten ahdistaa, jos ei oikean elämän kauhun teemat?

Ehkä minua ei sitten ahdista mikään kauhuelokuva enää. Lapsena muistan pelänneeni Rosemaryn painajaisen jälkeen, mutta olin muistaakseni jotain 12-vuotias kun sen näin ja se uskonnollinen tematiikka vielä pelotti. Ahdistavaksi koen nimenomaan todellista elämää kuvaavat elokuvat, varsinkin jos niissä on dokumentaristinen ulottuvuus. Epäoikeudenmukaisuus ja kohtuuttoman huono tuuri ovat ahdistavia. Viimeksi minulla jäi pyörimään mieleen elokuva Frank, jossa päähenkilö piti paperimassapäätä koko ajan omassa päässään.

-Insidious 1-4

-Kirottu-elokuvat, siitäkin on ainakin 2 osaa tehty.

-Wish upon

Tykkään itse tuollaisista paranormaaleista kauhuelokuvista. Verellä mässäily ei pelota mutta ne kummitukset.. yhtäaikaa niin ihania mut pelottavia!

Hostel

Te kaikki jotka mainitsette pelottavimmaksi kauhuleffaksi esim. Ringin tms. ette ole oikeasti pelottavia leffoja nähneetkään, vaan pelkästään näitä mainstream-teinileffoja :D Suosittelen perehtymään OIKEAAN kauhugenreen, niin Ringit sun muut lastenleffat alkavat näyttää silmissänne naurettavilta.

Ei sellaista ole. Olen täysin immuuni möröille ja gorelle.

Vierailija kirjoitti:

Te kaikki jotka mainitsette pelottavimmaksi kauhuleffaksi esim. Ringin tms. ette ole oikeasti pelottavia leffoja nähneetkään, vaan pelkästään näitä mainstream-teinileffoja :D Suosittelen perehtymään OIKEAAN kauhugenreen, niin Ringit sun muut lastenleffat alkavat näyttää silmissänne naurettavilta.

Voitko suositella jotain?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta ne Hostel-leffat oli aika kauheita. Siinä kakkosessahan oli se suomalainen ex-malli Vera Jordanova.

Hostel leffat on enemmän yököttäviä kuin pelottavia, liikaa verimässäilyä,  gorea.. vähän niinku Saw leffat.. 

Ensimmäinen Saw oli mielestäni vielä hyvä. Jatko-osat sen sijaan ihan pelleilyä ja olisi voitu jättää tekemättä - muttakun se rahastus.