Surettaa kun en pysty ylläpitämään ekologista ja eettistä elämäntapaa :(
En tiedä mistä edes aloittaa. On taas vain sellainen tunne, että kaikki kaatuu päälle.
Kolme alle kouluikäistä, kahdella vaipat. Pyykkiä siis riittää. Meillä on kellarissa vanha pulsaattorikone, joka keittää veden tarvittaessa, eli paras ja vesipihein vaihtoehto mutta pyykkääminen on jatkuvaa.
Lapset syö kasvisruokaa, mies ja minä vegaaneja. Kolmen lapsen kanssa joutuu menemään pari-kolme kertaa viikossa asioille, hakemaan luomuringin kasviksia, Ruohonjuureen ym.
Meillä on leikkimielinen haaste vähentää vuoden jätteet 30 litraan. Vasta kolme kuukautta mennyt ja jo ämpäri täynnä kellarissa! En vaan osaa ja pysty!
Itse en niin tarvitse mitään mutta pienille täytyisi ostaa vaatetta. En jaksa lähteä kirppareille ja vaihtoryhmiin, koska täytyy mennä niin monella kulkuvälineellä lasten kanssa.
Mies tarvitsee deodoranttia töissä, eikä sitä tahdo millään saada paidoista pois. Kamala kuuraaminen monta kertaa viikossa!
Pienetkin asiat nousee valtaviksi esteiksi. Ilo kadonnut elämästä. Miten saan sen takaisin?
Neuvokaa saman kokeneet eko-siskot!
Provovoo...
Tai: näin rokotat lapsesi ekoajattelua vastaan, heti kun pääsevät ap:n kireän narinan tieltä pakoon, he säntäävät kuluttamaan kaikkea sitä mitä eivät lapsena saaneet.