Lue keskustelun säännöt.
Kotiäidiksi/ -rouvaksi jääminen? Kokemuksia?
Löytyykö vielä joku, joka olisi tähän maailman aikaan uskaltanut tehdä kyseisen ratkaisun? 😏 Itse olen täysin kyllästynyt ja leipääntynyt työhöni (hoitoala). Olen koittanut keksiä mikä olisi se oma juttu työrintamalla (en ole keksinyt), hakenut kouluihin (en ole päässyt), vaihtanut hieman työnkuvaa ja lyhentänyt työpäivää (ei auttanut sekään motivoitumaan). Omien lasten kanssa olisin mieluusti kotona. He on jo 3v ja 6v, olisi ihanaa olla kotona kun esikoinenkin menee vuoden päästä kouluun ja hänelle tulee lyhyet päivät. Se on ainoa asia mistä löydän merkitystä; koti ja lapset ja avioliitto. Olen joo varmaan nykyajan mittakaavassa kummajainen.
Mutta miten te muut kotiäidit päädyitte ratkaisuunne? Kuinka monta lasta? Millaiset tulot? Miten olette varautuneet esim. eläkettä varten? Kaikki kokemukset kiinnostaa.
Kommentit (761)
Minulla jäi 3 kk mittaiseksi ja mies sanoi, että hae töitä. Siis minulla on 3 lasta ja kaikkien kanssa käyttänyt täydet äitiyslomat. Kun nuorin oli 5-vuotias, kyllästyin työhön ja sanoin, että jään kotiäidiksi. Oli viritteillä konsulenttijuttuja, lähinnä kotikutsuilla esittelijänä. 3 kk kesti, kunnes mies sanoi, ettei tästä mitään tule, kun hän maksaa asumisen ja minä olevinaan jotain ruokaa haen kaupasta, mutta ihan köyhäilyä koko elämä. Minulla oli silloin lomakorvauksia ihan reilusti tilillä, viimeisen palkan yhteydessä, mutta miehen mielestä en maksanut yhtään mitään yhteisistä kuluista. Soitin sitten tuttavalle ja kysyin, tarvitaanko töihin. Tarvittiin heti sijaista. Vähän myöhemmin hain vakkariksi sinne. Olen jälkikäteen sanonut, että taisi olla maailman lyhin kotiäitiys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä toimii parhaiten ns. välimalli eli en ole kokonaan työtön vaan teen keikkaa sen verran kun hyvältä tuntuu. Taloudellisesti ei olisi pakko, mutta sijoitan sitten nekin ylimääräiset roposet mitä itse saan. Ja on siinä se hyvä puoli, että ammattitaito pysyy yllä. Talous on turvattu jo, asuntoihin ja rahastoihin ollaan sijoitettu sen verran ja perintöäkin on tulossa aikanaan. Eli jos vaan terveenä saa elää, ei hätää eikä huolta ole. Rahojen loppumista enemmän pelkään, että joku sairaus iskee eikä päästä nauttimaan yhessä eläkepäivistä.
Vierailija kirjoitti:
Varmaan riippuu tämäkin asia paljon itsestä, toisille sopii ja toisille ei. Se vaan pännii, että Suomessa naisella/perheellä ei ole aitoa valinnanvaraa tässä, koska palkkaverotus on liian kireä ja ei le perheverotusta. Myös asuntolainan korkovähennykset ovat ajattu alas, poistuakseen kokonaan. Jos mahdollista, niin kotirouvailkaa vaikka Saksassa tai muualla ulkomailla.
Tämä! Eli ehdottomasti ulkomaille jos kotirouvailu kiinnostaa. Ei ehkä muihin pohjoismaihin mutta koko muu maailma lähestulkoon arvostaa äitiyttä ja perhe-elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan riippuu tämäkin asia paljon itsestä, toisille sopii ja toisille ei. Se vaan pännii, että Suomessa naisella/perheellä ei ole aitoa valinnanvaraa tässä, koska palkkaverotus on liian kireä ja ei le perheverotusta. Myös asuntolainan korkovähennykset ovat ajattu alas, poistuakseen kokonaan. Jos mahdollista, niin kotirouvailkaa vaikka Saksassa tai muualla ulkomailla.
Tämä! Eli ehdottomasti ulkomaille jos kotirouvailu kiinnostaa. Ei ehkä muihin pohjoismaihin mutta koko muu maailma lähestulkoon arvostaa äitiyttä ja perhe-elämää.
Toimii se täälläkin jos on sopivat tulot ja menot. Eikä tarvitse samalla tavalla käyttää palveluihin kuin monessa muussa maassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos valitsee kotirouvan pestin, kannattaa ainakin aluksi pitää miehestä todella hyvää huolta, jotta saa kartutettua itsellekin pahanpäivänvaraa. Ehkä gintonicin ja tohveleiden tarjoaminen nojatuoliin sukkanauhat kireällä on liioittelua, mutta antaa suunnan. On suunnatonta ylellisyyttä kun voi vain kehittää itseään
- kotirouva jo 20 vuotta
No ei välttämättä tuo ole liioittelua. Jos vaimo elää mun rahoilla ja sillä siten on aikaa päivät pitkät, palvelun on pelattava: silitetyt vaatteet kaappiin, ruoka valmiina, huoneet siistinä ja kyllä, niiden pikkareidenkin pitää tipahtaa automaattisesti.
En ymmärrä tätä asennetta. Kyllä minä olen mielelläni halunnut seksiä vaikka kuinka paljon jo ennen tätä kotirouvavaihetta. Miksi ihmeessä muutta
Ei tainnut olla mun pointti? Vaan se, että miksi vain kotiruovatilanteessa pitäisi olla toimiva ja aktiivinen seksielämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kotirouvana olo on mukavaa ja vapaata. Ei ole rahahuoliakaan, eikä mitään puutu, ei edes koulutusta.
Kateelliset ne vaan höpöttelee.
Lapset kun ovat pieniä niin kotiäitiys paras vaihtoehto, mutta kun ovat isompia niin ei silloin jäädä kotiin miehen elätettäväksi vaan mars töihin myös tienaamaan rahaa yhteisiin menoihin. Ei kai miehen kuulu maksaa kovalla työllä ansaitsemillaan rahoilla naisenkin elämää, jos ei sitten välttämättä halua niin tehdä...Töissä se on muidenkin käytävä vaikka ei aina niin huvittaisikaan ja työ tylsää. Siinä eläkekin karttuu paremmin kuin kotona olemalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän se vissi totuus on, että suurin osa kotiäideistä/kotirouvista kituuttaa yhteiskunnan tuilla ja miehen antamilla rahoilla. En usko hetkeäkään, että on lukuisaa joukkoa kotirouvia, joilla on sijoituksia, sijoitusasuntoja, vakuutuksia, arvo-omaisuutta realisoitavaksi ja kymmeniä tuhansia säästöjä. Kyllä nämä ovat pieni vähemmistö. Suurin osa venyttää penniä ja toivoo, että mies pistäisi tilille rahaa. Tai sitten on olevinaan nämä kuuluisat yhteiset rahat. Ehkä on myös hienompaa sanoa olevansa omasta valinnasta kotiäiti tai kotirouva, jos on epäilys, ettei omalla koulutuksella työllisty. Olen itsekin ollut kotiäiti ja kyllähän siinä merkitys katoaa. Muut lähtevät töihin ja kouluihin tai koettavat hakea töitä, niin itse katselee ikkunasta heijastusta omasta tyhjästä elämästä. Ei ainakaan minulle riitä elämän sisällöksi joku kuntoilu tai lueskelu tai sisustelu. Noita nyt voi tehdä ihan työssäkäyvänäkin ja teenkin. En tiedä yhtäkään kotirouvaa, joka lukisi jotain lastenkasvatusoppaita tai opiskelisi uusia kieliä tai kvanttifysiikkaa. Sen sijaan tiedän monia suoratoistopalveluiden ahkeria kuluttajia. Ymmärrän täysin, jos ihminen on poissa työelämästä koska on työtön tai vaikkapa työkyvytön. Nämä kotirouvailut vaikuttavat kyllä äärettömän sisällyksettömältä elämältä viimeistään sen jälkeen, kun lapset ovat kouluikäisiä.
Mä olen liian itsellinen ja itsenäinen, että olisin koskaan voinut jäädä kotiin olemaan ja elelemään puolisoni siivellä. Mun mielestäni tollanen kotirouva-juttu on aikalailla mennyttä elämää näin 2020-luvulla. Joskus 1950-luvulla oli vissiin aika yleistäkin. Mä ymmärrän, että ollaan äitiyslomalla ja hoitovapaalla, mutta koko elämä kotona olemista? Noup.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos pystyt olemaan kotiäiti täysin omilla tuloillasi, niin sitten. Muuten en ikuna kuuna päivänä laskisin miehen hyvämielisyyden varaan, ja muutenkin, taloudellinen itsenäisyys on minulle hyvin tärkeä asia.
Harva kai pystyy olemaan kotiäiti omilla varoilla. Ei se silti ole mikään hävettävä päätös. Eikö se ole satsaus jälkikasvun tulevaisuuteen??? Ihmeellistä arvostelua.
En minä kävisi töissä jos minulla olisi paljon rahaa. Rahalla saa ja mopolla pääsee!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naurattaa vähän kun lukee mitä ihmiset luulevat että nainen tekee kotirouvana/äitinä. Ihan niitä samoja asioita kuin nekin jotka käyvät töissä. Kun mies on töissä ja lapset koulussa niin vietän aikani kuten haluan. Toki teen kotitöitä jos niitä on mutta koti on aina siisti ja ruokaa kaapissa, laskut maksettu ja asiat hoidossa koska on aikaa tehdä näitä asioita eli ei tule sellaista masennusta ja pakkosiivoamista. Lapset siivoaa omat jälkensä ja mies omansa. Tämäkin on varmaan yksilöllistä. Ja riippuu siitä kuinka älykäs itse kukin on miten asiansa elämässä hoitaa. Typerintä on arvostella toisten elämää "vääränlaisena". Ja ihan vaan tiedoksi että parisuhteessa raha-asiat hoidetaan kahden kesken. Se ei kuulu muille millään tavalla miten ne hoidetaan ja kuka saa mitäkin.
Siitä elämäntoveristahan se lähinnä on kiinni, voiko sitä kotiäidiksi jäädä. Itse olen pääasiassa kotona ollut. Ei siitä mitään työeläkettä tietenkään sitten kerry, jos vain kotona on, vaan sitten ihan kansaeläkkeellä on pärjättävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että kaltaiseni koulutuksen saaneet opettajat ovat toisaalla, työpaikoillaan tekemässä mielekästä työtä.
Onko noin ette saa opettajan töitä ? Koulutus uudelleen ?
Kotona klo 18.00, lihapata uuniin klo 22.00 valmis.
Mitä teet sitten kun puolisosi vaihtaa ikääntyneen kotirouvan nuorempaan malliin? Ihan mielekiinnosta, kun elämä voi ja yllättääkin. Kai sulla on SWOT-analyysit tehtynä sen varalle ja back-up-plänit. Vai iloisestikko Kelan elätiksi sitten? Täytyy sanoa, että en arvosta näitä loismaiseen elämäntapaan kiintyneitä.
Mä olin viisi vuotta kotona ja se oli ihanaa aikaa. Mutta kun nuorempikin lapsi aloitti tarhan kolmevuotiaana (kaikki lapset täällä Briteissä menevät tarhaan sen ikäisena ja nelivuotiaina eskariin) aloin kaivata takaisin työelämään.
Eläkettä ei kotivuosilta kertynyt kuin paikallisen kansaneläkkeen verran, mutta maksoin suurempia eläkemaksuja ennakkoon ja jälkeenpäinkin kotivuodet kattaakseni.
Joskus tein satunnaisesti duunia freelancerina mutta suurimman osan ajasta vietin lasten kanssa touhuten kaikenlaista ja kotihommia tehden. Rahoitettiin kotiäitivuodet säästöillä ja miehen palkalla.
Ainoa iso miinus oli se että tyopaikan löytäminen viiden kotivuoden jälkeen oli todella haastavaa, taisin hakea melkein sataa paikkaa vuoden aikana ja olin valmis ottamaan takapakkia uralla ja palkassa, silti meni reilu vuosi ennen työpaikan löytymistä. Mulla kävi sinänsä tuuri että lopulta sain saman tason työpaikan kuin josta olin aluperin äitiyslomalle jäänyt ja palkkatasokin oli hyvä. Uran ja talouden kannalta kotiin jääminen oli huono ratkaisu, perhe-elämän ja oman onnellisuuden kannalta ainoa oikea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos valitsee kotirouvan pestin, kannattaa ainakin aluksi pitää miehestä todella hyvää huolta, jotta saa kartutettua itsellekin pahanpäivänvaraa. Ehkä gintonicin ja tohveleiden tarjoaminen nojatuoliin sukkanauhat kireällä on liioittelua, mutta antaa suunnan. On suunnatonta ylellisyyttä kun voi vain kehittää itseään
- kotirouva jo 20 vuotta
No ei välttämättä tuo ole liioittelua. Jos vaimo elää mun rahoilla ja sillä siten on aikaa päivät pitkät, palvelun on pelattava: silitetyt vaatteet kaappiin, ruoka valmiina, huoneet siistinä ja kyllä, niiden pikkareidenkin pitää tipahtaa automaattisesti.
Siinä kyllä naisen oma persoona jää ihan palvelustytön tasolle. Ei varmaan ihan tuulesta temmattua, että usassa kotirouvat ovat ihan merkittävä ryhm
En tietenkään, siksi en mikään kotiakka olekaan. Kotiin jäävät naiset ovat jotenkin pärjäämättömiä työelämässä ja jäävätkin jollekin tasolle kun se on vain sitä kotiin koteloitumista se elämä. Työelämä koulii ja opettaa ihmistä aina jotenkin.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se vissi totuus on, että suurin osa kotiäideistä/kotirouvista kituuttaa yhteiskunnan tuilla ja miehen antamilla rahoilla. En usko hetkeäkään, että on lukuisaa joukkoa kotirouvia, joilla on sijoituksia, sijoitusasuntoja, vakuutuksia, arvo-omaisuutta realisoitavaksi ja kymmeniä tuhansia säästöjä. Kyllä nämä ovat pieni vähemmistö. Suurin osa venyttää penniä ja toivoo, että mies pistäisi tilille rahaa. Tai sitten on olevinaan nämä kuuluisat yhteiset rahat. Ehkä on myös hienompaa sanoa olevansa omasta valinnasta kotiäiti tai kotirouva, jos on epäilys, ettei omalla koulutuksella työllisty. Olen itsekin ollut kotiäiti ja kyllähän siinä merkitys katoaa. Muut lähtevät töihin ja kouluihin tai koettavat hakea töitä, niin itse katselee ikkunasta heijastusta omasta tyhjästä elämästä. Ei ainakaan minulle riitä elämän sisällöksi joku kuntoilu tai lueskelu tai sisustelu. Noita nyt voi tehdä ihan työssäkäyvänäkin ja teenkin. En tiedä
Joo.
Kotirouvailu toimii, jos kyseessä on yläluokkainen perhe (perhe, ei pariskunta!!!!) ja rouvan pyörittämä kotitalous on oikeasti vähintään kuusinumeroista liikevaihtoa pyörittävä talous, mikä sisältää alaisia, infraa, vieraita... Kun kyseessä on pienoisvaltio jonka sisäpolitiikkaa kotirouva hallinnoi kuin pääministeri tai toimitusjohtaja konsanaan.
Jos kyseessä on joku peruspulliaisen kotirouvailu, niin se kuulostaa addiktiolta (alkoholi tai some, sori nyt vaan), nepsyongelmalta tai kauniilta kiertoilmaisulta burn outille.
Ja kyllähän ylioppilaskin pääsee opettajan sijaiseksi.