Lue keskustelun säännöt.
Kotiäidiksi/ -rouvaksi jääminen? Kokemuksia?
Löytyykö vielä joku, joka olisi tähän maailman aikaan uskaltanut tehdä kyseisen ratkaisun? 😏 Itse olen täysin kyllästynyt ja leipääntynyt työhöni (hoitoala). Olen koittanut keksiä mikä olisi se oma juttu työrintamalla (en ole keksinyt), hakenut kouluihin (en ole päässyt), vaihtanut hieman työnkuvaa ja lyhentänyt työpäivää (ei auttanut sekään motivoitumaan). Omien lasten kanssa olisin mieluusti kotona. He on jo 3v ja 6v, olisi ihanaa olla kotona kun esikoinenkin menee vuoden päästä kouluun ja hänelle tulee lyhyet päivät. Se on ainoa asia mistä löydän merkitystä; koti ja lapset ja avioliitto. Olen joo varmaan nykyajan mittakaavassa kummajainen.
Mutta miten te muut kotiäidit päädyitte ratkaisuunne? Kuinka monta lasta? Millaiset tulot? Miten olette varautuneet esim. eläkettä varten? Kaikki kokemukset kiinnostaa.
Kommentit (761)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos valitsee kotirouvan pestin, kannattaa ainakin aluksi pitää miehestä todella hyvää huolta, jotta saa kartutettua itsellekin pahanpäivänvaraa. Ehkä gintonicin ja tohveleiden tarjoaminen nojatuoliin sukkanauhat kireällä on liioittelua, mutta antaa suunnan. On suunnatonta ylellisyyttä kun voi vain kehittää itseään
- kotirouva jo 20 vuotta
No ei välttämättä tuo ole liioittelua. Jos vaimo elää mun rahoilla ja sillä siten on aikaa päivät pitkät, palvelun on pelattava: silitetyt vaatteet kaappiin, ruoka valmiina, huoneet siistinä ja kyllä, niiden pikkareidenkin pitää tipahtaa automaattisesti.
Siinä kyllä naisen oma persoona jää ihan palvelustytön tasolle. Ei varmaan ihan tuulesta temmattua, että usassa kotirouvat ovat ihan merkittävä ryhmä, joille määrätään ahdistus/masennuslääkkeitä.
Haluatko muuten oikeasti harrastaa rakkautta vaimon kanssa, vaikka tiedät, ettei hän sitä halua? Tai siis ethän sä sitä tiedä haluaako se vai ei kun se on siellä aina valmiina...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos valitsee kotirouvan pestin, kannattaa ainakin aluksi pitää miehestä todella hyvää huolta, jotta saa kartutettua itsellekin pahanpäivänvaraa. Ehkä gintonicin ja tohveleiden tarjoaminen nojatuoliin sukkanauhat kireällä on liioittelua, mutta antaa suunnan. On suunnatonta ylellisyyttä kun voi vain kehittää itseään
- kotirouva jo 20 vuotta
No ei välttämättä tuo ole liioittelua. Jos vaimo elää mun rahoilla ja sillä siten on aikaa päivät pitkät, palvelun on pelattava: silitetyt vaatteet kaappiin, ruoka valmiina, huoneet siistinä ja kyllä, niiden pikkareidenkin pitää tipahtaa automaattisesti.
Siinä kyllä naisen oma persoona jää ihan palvelustytön tasolle. Ei varmaan ihan tuulesta temmattua, että usassa kotirouvat ovat ihan merkittävä ryhmä, joille määrätään ahdistus/masennuslääkkei
Kullakin toimenkuvansa: minä kannan rahat kotiin ja takaan erittäin hyvän elintason ja runsaasti aikaa hänelle itselleen. Olisi outoa jos tuo olisi yksisuuntaista (onko se sitten nykyään provider). Tosin olen kyllä kuosissa joten ne pikkarit tippuvat kyllä yleensä kyllä valmiiksi märkinä.
Vierailija kirjoitti:
Maailman vanhin ammatti.
Jos viittasit tuohon aiempaan, ei se asia noin ole. Parisuhde on hiukan eri asia kuin maksettu irtonumero, olkoonkin että toinen on taloudellisesti enemmän tai vähemmän riippuvainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos valitsee kotirouvan pestin, kannattaa ainakin aluksi pitää miehestä todella hyvää huolta, jotta saa kartutettua itsellekin pahanpäivänvaraa. Ehkä gintonicin ja tohveleiden tarjoaminen nojatuoliin sukkanauhat kireällä on liioittelua, mutta antaa suunnan. On suunnatonta ylellisyyttä kun voi vain kehittää itseään
- kotirouva jo 20 vuotta
No ei välttämättä tuo ole liioittelua. Jos vaimo elää mun rahoilla ja sillä siten on aikaa päivät pitkät, palvelun on pelattava: silitetyt vaatteet kaappiin, ruoka valmiina, huoneet siistinä ja kyllä, niiden pikkareidenkin pitää tipahtaa automaattisesti.
Siinä kyllä naisen oma persoona jää ihan palvelustytön tasolle. Ei varmaan ihan tuulesta temmattua, että usassa kotirouvat ovat ihan merkittävä ryhmä, joille määrätään ahdistus/masennuslääkkei
Haluatko kupata mieheltä tämän ansaitsemia rahoja, vaikka tiedät, ettei hän halua niitä sinulle antaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän siinä muuten mitään, mutta sisältää isot taloudelliset- ja väkivaltariskit.
Varaudu niihin niin hyvin, että pärjäät vaikka mitä tapahtuisi, sitten ok.
No ei ihme jos nykyisin niin moni liitto päättyy tuossa tuokiossa.
Liitto on liitto, joka solmittu yhdessä, yhteisillä säännöillä. Niitä kunnioittaen liitto säilyy. Ei niin, että pitäisi olla koko ajan varuillaan ja pelätä eroa ja sen tuomaa puutetta
Tuntuu vieraalta lukea, että toinen elää toisen rahoilla. Meillä ainakin on ollut yhteiset rahat alusta saakka kohta 50 vuotta. Kumpikaan ei ole määrännyt mitä saa ostaa ja kuluttaa.
Perheen hyväksi ne kuitenkin tulee muodossa tai toisessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei,
Minä olen ollut kotiäitinä vuodet 2008-2021, 14 vuotta. Sinä aikana olen ollut pätkinä töissä, joista jokainen on ollut muutaman kuukauden mittainen. Pisin työpätkä oli 8kk.
Syy, miksi olin kotiäiti oli se, etten löytänyt pitkäaikaista työpaikkaa ja lyhyidenkin työpätkien löytäminen oli hankalaa. Toisaalta koin, että minun ei ollut tarkoitus olla töissä vaan minun oli määrä olla kotona hoitamassa lapsia.
Hyvät puolet:
-Saat nähdä lapsesi kasvavan ja tarjota hänelle vankka, pohja elämään, jossa äiti on ollut läsnä lapsensa arjessa.
-Lapsi saa kokea, että äiti on paikalla
-Saat paneutua lasten kavatukseen (ja lukea vaikka psykologisia lapsenkasvatusoppaita) ja opettaa lapsille niitä asioita itse, jotka ovat sinulle tärkeitä. Kukaan muu (esim. päiväkoti) ei opeta lapsiasi ja heidän arvonsa eivät lapsillesi välity hyvässä ja pahassa vaan sinun arvosi.
-Saat keskittyä kotiin
-Pääset käymään paremmin päiväaikaan järjestettävissä kerhoissa.
-Sinulla voi olla enemmän aikaa omille harrastuksille, kuten käsitöille.
-Kun olet kotiäiti, on sama vaikka teillä olisi enemmänkin lapsia. Vauvat ovat ihania. Jos teillä tulee lisää pieniä, tarvittaessa pitää uskaltaa asua paikassa, jossa teillä on ilmainen tukiverkosto, koska lisäkädet on aina tarpeen. Tai hankkia tukiverkostoa ja lisäkäsiä muulla tavoin esim. harrastusryhmistä, työkavereista tai seurakunnasta.
Huonot puolet:
-Raha. Miehellä täytyy olla sen verran tuloja, että hän pystyy elättämään koko perheen. Äidin saama kotihoidontuki on sen verran pieni, että sillä maksetaan vain osa menoista.
-Seinät kaatuu päälle. Koti on kotiäidin työpaikka ja ainakaan minä en jaksa asua työpaikalla joka päivä vuoden ympäri ilman vapaita. Siksi vuoteen täytyy suunnitella lomia. Meillä on isompi kesäloma ja 3 pientä viikonloppulomaa tai päivän mittaista lomaa, esim. kylpylässä tai hotellissa. Lisäksi suosittelen, että äidillä on kodin ulkopuolisia harrastuksia ryhmässä. Siellä saa samalla mielen virkistystä, sosiaalisia kontakteja ja juttuseuraa. Minusta kotiäiti joutuu huolehtimaan myös siitä, että käy riittävästi muilla kylässä ja hankkii kylävieraita heille.
-Jos homma alkaa käydä liian raskaaksi, pääset aina varmasti helposti töihin kun olet hoitoalalla.
Vinkki:
-Perusta päätöksesi kotiäitiydestä faktoihin. Tehkää laskelma paljonko teillä on vuodessa menoja ja laskekaa siihen myös 1-4 lomamatkaa. Laske ennen kotiäidiksi jäämistä paljonko teillä menee oikeasti rahaa ruokaan kuukaudessa ja vuodessa. Paljonko rahaa menee mihinkin laskuun/vuosi?
Sen jälkeen tiedät paljonko teidän pitää tienata vuodessa rahaa, jotta pystytte elämään. Jos raha ei riitä, pitää miettiä säästökeinoja, mutta älä luovu rentouttavista lomista ja omista harrastuksista, muuten et pitkällä juoksulla jaksa. Jos säästäminenkään ei auta, pitää miettiä olisko mahdollista sinun olla osa-aikatyössä.
Mulla on budjetointiin sellaisia lisävinkkejä, jossa et voi elää yli varojesi, mutta ne vinkit on niin pitkiä, että tähän viestiin en kaikkea jaksa kirjoittaa.
Suurin osa ihmisistä käy töissä ihan tyynesti rahan takia. Yleensä on tapana elättää itse itsensä huvitti tai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdottomasti kannattaa, mutta kannattaa sopia etukäteen kirjallisesti, mitkä ovat kummankin osapuolen oikeudet ja velvollisuudet. Se turvaa molemmin puolin. Meillä systeemi toimii niin, että mies tekee pitkää päivää töissä ja hänellä on myös paljon työmatkoja (50-100 työmatkapäivää vuodessa koti- ja ulkomailla). Hänen pitää maksaa perheen yhteiselle kulutilille vähintään 3000 euroa kuukaudessa ja minun omalle tililleni vähintään 4000 euroa kuukaudessa. Muut rahat hän saa käyttää niin kuin haluan. Perheen yhteiseltä kulutililtä maksan arjen menot ja lasten kulut. Omalta tililtä omat menoni ja valtaosan näistä rahoista käytän omiin sijoituksiini. Löytyy osakkeita, korkosijoituksia, metsää, vuokra-asuntoja jne. Ne ovat vain minun nimissäni. Nämä tuovat parempaa vanhuuden turvaa kuin yksikään työeläke, johon lähihoitajana pystyisin. Näiden lisäksi saan mieheltä arvokkaita koruja aina juhlapäivinä ja nekin myymällä saisin hätätilassa useamman kymmenen tuhatta euroa rahaa.
Vastaavasti minun velvollisuuteni on huolehtia kodista ja lapsista; miestäni ei sinänsä kiinnosta, miten huolehdin asioista, teenkö ne itse vai ostanko esimerkiksi siivousta, kunhan vain asiat ovat tiptop hänen ollessaan kotona, eikä hänen tarvitse hoitaa mitään kotihommia, vaan voi viettää laatuaikaa minun ja lasten kanssa.
Vähän tylsää tämä on. Muistakaa huolehtia eläkeasiat kuntoon. Muuten en näe juurikaan haittapuolia tässä. Saan tehdä taidetta ja rauhassa etsiä kivaa työtä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos valitsee kotirouvan pestin, kannattaa ainakin aluksi pitää miehestä todella hyvää huolta, jotta saa kartutettua itsellekin pahanpäivänvaraa. Ehkä gintonicin ja tohveleiden tarjoaminen nojatuoliin sukkanauhat kireällä on liioittelua, mutta antaa suunnan. On suunnatonta ylellisyyttä kun voi vain kehittää itseään
- kotirouva jo 20 vuotta
No ei välttämättä tuo ole liioittelua. Jos vaimo elää mun rahoilla ja sillä siten on aikaa päivät pitkät, palvelun on pelattava: silitetyt vaatteet kaappiin, ruoka valmiina, huoneet siistinä ja kyllä, niiden pikkareidenkin pitää tipahtaa automaattisesti.
En ymmärrä tätä asennetta. Kyllä minä olen mielelläni halunnut seksiä vaikka kuinka paljon jo ennen tätä kotirouvavaihetta. Miksi ihmeessä muuttaisin yhteen miehen kanssa jota en halua myös sillä tavalla? Kyllä kai parisuhteessa kuin parisuhteessa pitäisi huolehtia, että seksielämä on kumpaakin osapuolta tyydyttävää.
Naiset jotka ryhdytte kotirouviksi niin katsokaa nyt vähintään ettei ole mitään avioehtoa ja mies maksaa teille palkkaa kotona olosta. Muuten jäätte tyhjänpäälle kun avioero tulee, eläkettä ei ole kertynyt jne. Olen seurannut vierestä kun nuori nainen hankittiin synnytyskoneeksi ja vaihdettiin seuraavaan heti kun rikas dippainssi oli saanut haaveilemansa 3 lasta maailmaan. Siis kun lapset oli vielä pieniä vieläpä, törkeää..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naiset jotka ryhdytte kotirouviksi niin katsokaa nyt vähintään ettei ole mitään avioehtoa ja mies maksaa teille palkkaa kotona olosta. Muuten jäätte tyhjänpäälle kun avioero tulee, eläkettä ei ole kertynyt jne. Olen seurannut vierestä kun nuori nainen hankittiin synnytyskoneeksi ja vaihdettiin seuraavaan heti kun rikas dippainssi oli saanut haaveilemansa 3 lasta maailmaan. Siis kun lapset oli vielä pieniä vieläpä, törkeää..
Tuskin tuo niin yksiselitteisesti meni.
itse ainakin aikanaan kun olin useamman vuoden pääosin kotona lasten kanssa kuuntelin huvikseni miten aivosoluni surkastuivat. Ihminen muuttuu kun "vain on kotona". Kuviot kaventuvat ja keskustelunaiheet kutistuvat. Ja ei, kun on hoitanut lapset ja kodin niin ei sitä aina kyllä jaksa karvojaan ajella ja pukeutua vimpan päälle (miksi pukeutuisin ja meikkaisin kun seuraavaksi tungetaan pesue kurahaalareihin tai aloitetaan askartelutuokio?) Mies (tuo tarinan dippainssi) sitä vastoin joka päivä käy maailmalla ja tapaa "älyllisiä olentoja", jotka laittavat itsensä aamulla viehättäviksi...
Kyllä siinä aika iso riski on, ilman mitään "ilkeää ennakkosuunnitelmaa" että tuollainen erilleen kasvaminen johtaa eroon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos valitsee kotirouvan pestin, kannattaa ainakin aluksi pitää miehestä todella hyvää huolta, jotta saa kartutettua itsellekin pahanpäivänvaraa. Ehkä gintonicin ja tohveleiden tarjoaminen nojatuoliin sukkanauhat kireällä on liioittelua, mutta antaa suunnan. On suunnatonta ylellisyyttä kun voi vain kehittää itseään
- kotirouva jo 20 vuotta
No ei välttämättä tuo ole liioittelua. Jos vaimo elää mun rahoilla ja sillä siten on aikaa päivät pitkät, palvelun on pelattava: silitetyt vaatteet kaappiin, ruoka valmiina, huoneet siistinä ja kyllä, niiden pikkareidenkin pitää tipahtaa automaattisesti.
En ymmärrä tätä asennetta. Kyllä minä olen mielelläni halunnut seksiä vaikka kuinka paljon jo ennen tätä kotirouvavaihetta. Miksi ihmeessä muuttaisin yhteen miehen kanssa jota en halua myös sillä
Kuka sanoo, ettei tässäkin se olisi tyydyttävää?
Vierailija kirjoitti:
Naiset jotka ryhdytte kotirouviksi niin katsokaa nyt vähintään ettei ole mitään avioehtoa ja mies maksaa teille palkkaa kotona olosta. Muuten jäätte tyhjänpäälle kun avioero tulee, eläkettä ei ole kertynyt jne. Olen seurannut vierestä kun nuori nainen hankittiin synnytyskoneeksi ja vaihdettiin seuraavaan heti kun rikas dippainssi oli saanut haaveilemansa 3 lasta maailmaan. Siis kun lapset oli vielä pieniä vieläpä, törkeää..
Tuo on vielä aika vähän siis kolme lasta. Eräs nuoripari suunnitteli tulevaa avioelämäänsä niin, että rouva tekee ja hoitaa lapset ja mies tienaa elatuksen. Lapsia tuli hieman enemmän kuin kolme, mutta vähemmän kuin kymmenen. Kuinkas sitten kävikään - rouva ei ollut päiväänkään kodin ulkopuolella töissä eikä siis neljäänkymmeneen ikävuoteen mennessä kartuttanut omaa eläkettä. Erohan siitä tuli - miehelle alkoi perhe tuntua riippakiveltä ja kiikarissa oli uusi mielenkiintoinen naaras.
Köyhänä kotirouvana on huomattavasti ankeampaa kuin hyvin toimeentulevana. Raha tai puute rahasta vaikuttaa hyvin moneen asiaan, kun nainen on kotona.
Kannattaa miettiä, haluaako todella luopua omista palkkatuloista. Vaikka miehen palkka olisikin sen verran iso, että sillä tulee toimeen, niin mitä sitten, jos tuleekin ero? Sitten kotona ollut jää tyhjän päälle, kun ei ole palkkatuloja eikä eläkettäkään kerry. Kyllä naisen kannattaa pitää kiinni omasta taloudellisesta itsenäisyydestään.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa miettiä, haluaako todella luopua omista palkkatuloista. Vaikka miehen palkka olisikin sen verran iso, että sillä tulee toimeen, niin mitä sitten, jos tuleekin ero? Sitten kotona ollut jää tyhjän päälle, kun ei ole palkkatuloja eikä eläkettäkään kerry. Kyllä naisen kannattaa pitää kiinni omasta taloudellisesta itsenäisyydestään.
Voi aina toimia niin, että mies maksaa kotirouvan tilille tietyn verran joka kuukausi ja sitten rouva sijoittaa ne. Siinä on hyvä pesämuna eron ja eläkkeen varalle.
No ei välttämättä tuo ole liioittelua. Jos vaimo elää mun rahoilla ja sillä siten on aikaa päivät pitkät, palvelun on pelattava: silitetyt vaatteet kaappiin, ruoka valmiina, huoneet siistinä ja kyllä, niiden pikkareidenkin pitää tipahtaa automaattisesti.