Kotiäidiksi/ -rouvaksi jääminen? Kokemuksia?
Löytyykö vielä joku, joka olisi tähän maailman aikaan uskaltanut tehdä kyseisen ratkaisun? 😏 Itse olen täysin kyllästynyt ja leipääntynyt työhöni (hoitoala). Olen koittanut keksiä mikä olisi se oma juttu työrintamalla (en ole keksinyt), hakenut kouluihin (en ole päässyt), vaihtanut hieman työnkuvaa ja lyhentänyt työpäivää (ei auttanut sekään motivoitumaan). Omien lasten kanssa olisin mieluusti kotona. He on jo 3v ja 6v, olisi ihanaa olla kotona kun esikoinenkin menee vuoden päästä kouluun ja hänelle tulee lyhyet päivät. Se on ainoa asia mistä löydän merkitystä; koti ja lapset ja avioliitto. Olen joo varmaan nykyajan mittakaavassa kummajainen.
Mutta miten te muut kotiäidit päädyitte ratkaisuunne? Kuinka monta lasta? Millaiset tulot? Miten olette varautuneet esim. eläkettä varten? Kaikki kokemukset kiinnostaa.
Kommentit (761)
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa oikeasti vähän miettiä, miten elämänsä järjestää. Ottakaa ne vaaleanpunaiset lasit silmiltä, ravistelkaa vauvahuurut mielestänne ja katsokaa, miten vanhat naiset elävät ja asuvat kun heillä ei enää ole muita tuloja kuin eläke.
Nimenomaan. Hyvin kirjoitettu.
🇺🇦🇮🇱
Vierailija kirjoitti:
Kaikki keski-ikäiset elätti naiset....kokeilkaa huvikseen sinkkuutta..kun naama ja perse on kuin paviaanilla.
Sit vaan ihmetellään kun ei ookkaa kiva olla KÖYHÄ
Hieman, eh... kulmikkaasti ilmaisit tuon, mutta joo, postauksessasi on kyllä totuuden siemen.
Jokunenkin keski-ikäinen aikanaan kaunotar on eronneena huomannut markkina-arvonsa pudonneen pohjamutiin. Uutta elättäjää voi olla vaikea löytää kovista luuloista huolimatta, ja pudotus todellisuuteen on kova. Mummotunnelissa ja ruotsinlaivalla helmoissa parveilee enää vain Lähi-idän miehiä, ei siellä niitä sikaria polttavia kipparilakkipäisiä suomenruotsalaisia pappoja enää tungeksikaan tarjoamassa drinksuja...
🇺🇦🇮🇱
Onhan se tietysti hullua ajaa itsensä tilanteeseen, jossa ei elämässä olisi enää mitään mahdollisuuksia omiin tuloihin ja näin riskeerata oma elämänsä köyhyydessä. Kuitenkaan se, että joku on kotirouvana ei tarkoita sitä, että he olisivat "tyhjäpäitä" eivätkä olisi tulevaisuuteen mitenkään varautuneet tällaisen tilanteen kohdalla. Joku tietysti saattaa olla mutta kyllä niitä "tyhjäpäitä" löytyy ihan sieltä työssäkäyvistäkin. Työssäkäynti ei siis ole mikään tae siitä, että ihminen olisi nyt hoitanut oman taloutensa erityisen mallikkaasti.
Kaffepulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki keski-ikäiset elätti naiset....kokeilkaa huvikseen sinkkuutta..kun naama ja perse on kuin paviaanilla.
Sit vaan ihmetellään kun ei ookkaa kiva olla KÖYHÄ
Hieman, eh... kulmikkaasti ilmaisit tuon, mutta joo, postauksessasi on kyllä totuuden siemen.
Jokunenkin keski-ikäinen aikanaan kaunotar on eronneena huomannut markkina-arvonsa pudonneen pohjamutiin. Uutta elättäjää voi olla vaikea löytää kovista luuloista huolimatta, ja pudotus todellisuuteen on kova. Mummotunnelissa ja ruotsinlaivalla helmoissa parveilee enää vain Lähi-idän miehiä, ei siellä niitä sikaria polttavia kipparilakkipäisiä suomenruotsalaisia pappoja enää tungeksikaan tarjoamassa drinksuja...
Minä, keski-ikäinen tai ehkä jo "vanhus", entinen kaunotat, en koskaan ajattele, että olisin markkinoilla myytävänä, ja että ulkopuoliset arvioisivat minun markkina-asemaa ja -arvoa Hyi h....ti mitä naiset itsestään ajattelevat. Minua ei kiinnosta tippakkaan, koska en ole markkinoilla myytävänä ja ostettavana. En ole koskaan ollut.
Vierailija kirjoitti:
Pelkkä koti ja sisustaminen riittää aika harvalle. Siinä käy helposti niin että pikkuhiljaa ja huomaamatta vaipuu jonkinlaiseen katkeraan kuplaan.
Näitä katkerassa kuplassa eläviä olen tavannut mm silloin kun olen miehen työn perässä muuttanut ulkomaille - silloin huomasin että kaverit kannattaa etsiä muualta kuin suomipiirien kotirouvista. Ilmapiiri näiden naisten ryhmissä oli samantapainen kuin TV:ssä miljonääriäitien keskinäisissä suhteissa. Ihmeellistä kiukuttelua ja negatiivista suhtautumista vähän joka asiaan.
n.
Asuitko jossain vähän eksoottisemmassa paikassa? Koska länsimaissa naisilla on täysi vapaus mennä töihin.
Jos länsimaassa kotirouvana ahdistaa, eikä silti osaa hakeutua töihin, opiskelemaan tai vapaaehtoistöihin, voi syyttää omaa luonnetta.
Moni ei taida tietää että suomalaisella koulutuksella varusteltu nainen ei ole kovaa valuuttaa ulkomailla. Ja että jos on lapsia niin niitä ei niin vaan laiteta kouluun menemään yksinään. Asettautuminen uuteen maahan ottaa aikansa. Se kenen työn takia sinne uuteen maahan on menty niin hän aloittaa työt täysillä heti eikä ole aikaa ottaa selvää kaikesta. Mutta juu, tajuan kyllä näistä kommenteista täällä ettei maailmaa ole ehkä nähty Ruotsin laivaa pidemmälle jos edes sinne asti. Monelle taitaa hoploppi olla eksoottisin paikka jonne perheen kera on eksynyt. Ja miestä ei selkeästikään löydy näistä perheistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelkkä koti ja sisustaminen riittää aika harvalle. Siinä käy helposti niin että pikkuhiljaa ja huomaamatta vaipuu jonkinlaiseen katkeraan kuplaan.
Näitä katkerassa kuplassa eläviä olen tavannut mm silloin kun olen miehen työn perässä muuttanut ulkomaille - silloin huomasin että kaverit kannattaa etsiä muualta kuin suomipiirien kotirouvista. Ilmapiiri näiden naisten ryhmissä oli samantapainen kuin TV:ssä miljonääriäitien keskinäisissä suhteissa. Ihmeellistä kiukuttelua ja negatiivista suhtautumista vähän joka asiaan.
n.
Asuitko jossain vähän eksoottisemmassa paikassa? Koska länsimaissa naisilla on täysi vapaus mennä töihin.
Jos länsimaassa kotirouvana ahdistaa, eikä silti osaa hakeutua töihin, opiskelemaan tai vapaaehtoistöihin, voi syyttää omaa luonnetta.
Mä olen asunut eri maissa. Yhdessä näistä puolisoilla ei aluksi ollut työvisaa. Suurin osa tulleista kaipasi muutakin kuin kotiympyröitä. Pian alun asettumisen jälkeen oli tapana hakeutua koululle hyväntekeväisyys hommiin tapaamaan ihmisiä ja luomaan kontakteja. Koulun puitteista käsin hoidettiin muutakin varainkeruuta kuin koulua varten, ja se oli sosiaalisen elämän keskus. Sieltä käsin startattiin pikkuhiljaa hakemaan omaa paikkaa. Ihmisillä oli lisäksi vaikka mitä toimintaa... sijoittamista, etäopiskelua (Suomeen), aktiivista harrastamista, Suomesta tulleiden sukulaisten kestitsemistä, paikallisen kielen opiskeluryhmiä. Jotkut expatit huomasivat markkinaraon, ja alkoivat järjestää harrastus- ja opiskeluryhmiä toisille expateille.
Jos asutaan jossain vaarallisessa maassa niin sitten tietysti voi olla vaikeaa.
Huh kuka täysjärkinen "kotirouvaksi" edes alkaa? Jos ero tulee niin omaisuus (käytännössä talo joka voi olla menemättä kaupaksi esim. muuttotappiopaikkakunnalla tai siihen tulla homevaurio tms.) puolitetaan mutta ei se mikään tulevaisuuden turva ole. Jos omaisuutta on runsaasti niin se on toki eri asia mutta silti ihan järjetöntä olla toisen armoilla ja elätettävänä. Omalla työllä tienatulla palkalla voi tehdä mitä vaan, se on sinun, valta ja vapaus ostaa mitä haluat ilman rahan ruinaamista toiselta - lisäksi kerrytät eläkettä itsellesi, sosiaalistut työssäsi, moni saa tyydytystä omasta työstään, työterveyshuolto pelaa jos sairastuu ym ym. Suomessa on paljon naisia jotka kituuttaa kansaneläkkeellä vuokrakämpässä kun olivat aikanaan kotirouvina ja sitten kun lapset aikuistuivat niin mies vaihtoi nuorempaan - ja oli omaisuutensa toki piilottanut jotta saa kaiken itselleen. Jokaisen naisen tulisi pitää omasta taloudestaan huolta että PÄRJÄÄ TARVITTAESSA ITSE elämässään!
Vierailija kirjoitti:
Huh kuka täysjärkinen "kotirouvaksi" edes alkaa? Jos ero tulee niin omaisuus (käytännössä talo joka voi olla menemättä kaupaksi esim. muuttotappiopaikkakunnalla tai siihen tulla homevaurio tms.) puolitetaan mutta ei se mikään tulevaisuuden turva ole. Jos omaisuutta on runsaasti niin se on toki eri asia mutta silti ihan järjetöntä olla toisen armoilla ja elätettävänä. Omalla työllä tienatulla palkalla voi tehdä mitä vaan, se on sinun, valta ja vapaus ostaa mitä haluat ilman rahan ruinaamista toiselta - lisäksi kerrytät eläkettä itsellesi, sosiaalistut työssäsi, moni saa tyydytystä omasta työstään, työterveyshuolto pelaa jos sairastuu ym ym. Suomessa on paljon naisia jotka kituuttaa kansaneläkkeellä vuokrakämpässä kun olivat aikanaan kotirouvina ja sitten kun lapset aikuistuivat niin mies vaihtoi nuorempaan - ja oli omaisuutensa toki piilottanut jotta saa kaiken itselleen. Jokaisen naisen tulisi pitää omasta taloudestaan huolta että PÄRJÄÄ TARVITTAESSA ITSE elämässään!
Niin no, olen tietysti etuoikeutettu, koska meillä ei ole mitään avioehtoa, omaisuutta on kertynyt huomattavasti, minulla on hyvä yksityinen eläke maksettuna, minulla on yksityinen sairaskuluvakuutus, jonka puitteissa voin käyttää yksityislääkäreitä ja -sairaaloita.
Sosiaalinen elämäni on varsin vilkas, matkustelen paljon, viihdytän ja ulkoilutan vanhuksia, harrastan monipuolisesti jne. jne. Nämä ovat niitä asioita, jotka minulle tuottavat tyydytystä, ei palkkatyö.
En ole millään tavoin toisen armoilla vaan ihan yhteiseen hiileen puhallamme. Eikä minun ole koskaan tarvinnut pyytää rahaa mihinkään, käytän sitä ihan miten haluan, sitä on riittävästi. Meillä on useampi asunto yhteisomistuksessa sekä täällä että ulkomailla.
Niin, ja lapsetkin ovat jo aikuistuneet vuosikausia sitten eikä nies ole vaihtanut nuorempaan, päinvastoin tykkää entistä enemmän rauhallisesta yhteisestä olosta.
Että näinkin voi olla, ei olla kaikki samasta puusta veistettyjä!
Vierailija kirjoitti:
Minä, keski-ikäinen tai ehkä jo "vanhus", entinen kaunotat, en koskaan ajattele, että olisin markkinoilla myytävänä, ja että ulkopuoliset arvioisivat minun markkina-asemaa ja -arvoa Hyi h....ti mitä naiset itsestään ajattelevat. Minua ei kiinnosta tippakkaan, koska en ole markkinoilla myytävänä ja ostettavana. En ole koskaan ollut.
No kuule samma här. En ole elättirouvan roolia kokeillut ikinä, nej tack. Mutta usko tai älä, kyllä tällaisia naisihmisiä on olemassa. Mennään aina sen perässä, kenellä on rahaa.
Ai, jai, jai kun lähipiirin varakas yrittäjämies jää leskeksi tai eroaa, ei sen tarvitse muuta kuin odotella, että tuttavapiirin rouvat soittavat ja ehdottelevat päiväkaffelle. Helposti löytyy seuraa.
🇺🇦🇮🇱
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelkkä koti ja sisustaminen riittää aika harvalle. Siinä käy helposti niin että pikkuhiljaa ja huomaamatta vaipuu jonkinlaiseen katkeraan kuplaan.
Näitä katkerassa kuplassa eläviä olen tavannut mm silloin kun olen miehen työn perässä muuttanut ulkomaille - silloin huomasin että kaverit kannattaa etsiä muualta kuin suomipiirien kotirouvista. Ilmapiiri näiden naisten ryhmissä oli samantapainen kuin TV:ssä miljonääriäitien keskinäisissä suhteissa. Ihmeellistä kiukuttelua ja negatiivista suhtautumista vähän joka asiaan.
n.
Asuitko jossain vähän eksoottisemmassa paikassa? Koska länsimaissa naisilla on täysi vapaus mennä töihin.
Jos länsimaassa kotirouvana ahdistaa, eikä silti osaa hakeutua töihin, opiskelemaan tai vapaaehtoistöihin, voi syyttää omaa luonnetta.
Ihan Euroopassa asuin. Töiden saaminen ilman hyvää paikallisen kielen osaamista oli vaikeaa.
Paitsi jos oli valmis tekemään esim tiskarin töitä. Eikä sellaiseen kenelläkään ollut intohimoja kun rahan takia ei ollut pakko.
Itse käytin sen ajan opiskeluun ja löysin kivoja kavereita opiskelukavereista. Siitä olin ja olen kiitollinen.
Enimmäkseen kotona olevat puolisot kuitenkin keskittyivät kitisemään keskenään. Se oli surullista.
Näiden ihmisten luonnetta tai elämänvalintoja en sen enempää jaksa pohtia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelkkä koti ja sisustaminen riittää aika harvalle. Siinä käy helposti niin että pikkuhiljaa ja huomaamatta vaipuu jonkinlaiseen katkeraan kuplaan.
Näitä katkerassa kuplassa eläviä olen tavannut mm silloin kun olen miehen työn perässä muuttanut ulkomaille - silloin huomasin että kaverit kannattaa etsiä muualta kuin suomipiirien kotirouvista. Ilmapiiri näiden naisten ryhmissä oli samantapainen kuin TV:ssä miljonääriäitien keskinäisissä suhteissa. Ihmeellistä kiukuttelua ja negatiivista suhtautumista vähän joka asiaan.
n.
Asuitko jossain vähän eksoottisemmassa paikassa? Koska länsimaissa naisilla on täysi vapaus mennä töihin.
Jos länsimaassa kotirouvana ahdistaa, eikä silti osaa hakeutua töihin, opiskelemaan tai vapaaehtoistöihin, voi syyttää omaa luonnetta.
Ihan Euroopassa asuin. Töiden saaminen ilman hyvää paikallisen kielen osaamista oli vaikeaa.
Paitsi jos oli valmis tekemään esim tiskarin töitä. Eikä sellaiseen kenelläkään ollut intohimoja kun rahan takia ei ollut pakko.Itse käytin sen ajan opiskeluun ja löysin kivoja kavereita opiskelukavereista. Siitä olin ja olen kiitollinen.
Enimmäkseen kotona olevat puolisot kuitenkin keskittyivät kitisemään keskenään. Se oli surullista.
Näiden ihmisten luonnetta tai elämänvalintoja en sen enempää jaksa pohtia.
Mielenkiintoista. Muistan yhden tyytymättömän asuessani vastaavanlaisessa Euroopan maassa. Ei halunnut etsiä mielekästä tekemistä paikan päällä kuten muut, mutta ratkaisi kuitenkin tilanteen muuttamalla lasten kanssa takaisin Suomeen. Mies jatkoi työskentelyä pendelöiden, plus välillä etänä Suomesta käsin. Viettivät aikaa puolin ja toisin Euroopan asunnolla tai Suomessa.
Ottaen huomioon että ihmiset osaavat etsiä tietoa kohdemaasta omatoimisesti, ja päätöksen tehneille noi siirrot ovat haluttuja, niin onpa harmillista jos samaan paikkaan sattui kasaantumaan pääasiassa erehdyksen tehneitä ilman riittäviä ongelmanratkaisukykyjä.
Vierailija kirjoitti:
Moni ei taida tietää että suomalaisella koulutuksella varusteltu nainen ei ole kovaa valuuttaa ulkomailla. Ja että jos on lapsia niin niitä ei niin vaan laiteta kouluun menemään yksinään. Asettautuminen uuteen maahan ottaa aikansa. Se kenen työn takia sinne uuteen maahan on menty niin hän aloittaa työt täysillä heti eikä ole aikaa ottaa selvää kaikesta. Mutta juu, tajuan kyllä näistä kommenteista täällä ettei maailmaa ole ehkä nähty Ruotsin laivaa pidemmälle jos edes sinne asti. Monelle taitaa hoploppi olla eksoottisin paikka jonne perheen kera on eksynyt. Ja miestä ei selkeästikään löydy näistä perheistä.
Mäkään en usko 90 % palstan ulkosuomalaisjutuista (provoista). Tuntuu, että joidenkin mielestä suomalaisesta tulee jotain ihmeellistä kun asuu muualla. Just sitä porukkaa, jolle sukulaisten ja ystävien ulkomailla työskentely ei ole rutiinia.
Lisään listaasi vielä monien maiden puutteellisen kouluruokailun, eli vanhemmat hoitavat lounaat tavalla tai toisella.
Yli 20 vuotta olin kotiäitinä. Nyt olen kotirouva ja yrittäjä. Elämä ollut leppoisaa. Niin vaan minunkin rahavarani ovat tässä matkan varrella kasvaneet vaikka kovasti peloteltiin että jään vielä rahattomaksi yksinhuoltajaksi kun mies löytää nuoremman. No mies ei vaan ole ollut sitä sorttia vaan perheenisä sorttia joka on aina halunnut olla se joka tuo leivän pöytään ja lapsilla äiti aina läsnä. Ei ole tarvinnut stressata eikä rahasta ole koskaan ollut puutetta. Nyt kun lapset ovat lähteneet maailmalle, meillä on mukavaa kahdestaan. Kumpikin tekee mitä haluaa. Tämä mun nykyinen tilanne harmittaa monia ihmisiä, varsinkin mun ikäisiä naisia. Olen yli 50 eikä ole pakko tehdä töitä mutta teen. Kaikki mun työ/uraorientoituneet ystävät ovat eronneet kymmenisen vuotta sitten, joillakin takana yh-vuodet ja rahahuolet. Stressi ei kaunista ketään. Ihminen vanhenee nopeasti. Nyt kun meillä kaikilla on tyhjä pesä niin eivät voi enää arvostella minua "kotiäitiydestä" mutta saan kyllä kuulla joskus että en ole ansainnut elämääni. Niin kai.
Minä tykkäsin olla lasten kanssa kotona kun olivat pieniä ja puolisokin näki asian hyväksi. Mutta sisarukseni ja äitini syyllisti minua aina asiasta, jos tarvin apua jossain asiassa tai joskus jonkun käymään kuulin heti että mene töihin niin näet siellä ihmisiä ym. "viisasta".
Kotirouva elää miehensä rahoilla, mikä ei ole minusta sen kunnioitettavampaa kuin yhteiskunnan varoilla eläminenkään. Sekä kotirouva että työtön ovat loisia, jotka eivät itse kustanna omaa elämäänsä. Siinä mielessä ne ovat aivan sama asia, vaikka isäntäeliö onkin eri.
Varaudu tämän tyyppiseen ajatteluun. Sinua tullaan halveksimaan loppuelämäsi. Tai vähintään siihen 65v. asti. Välillä suoraan, välillä epäsuoraan.
Älykkyytesi kyseenalaistetaan, valintaasi kritisoidaan, sinua halveksitaan ja sinut tullaan aina näkemään huonompana kuin muut. Voit osata 5 eri kieltä, olla valmistunut yliopistosta, tietää kaiken ajankohtaisista asioista, pitää yhteyttä joka päivä sukulaisiin ja ystäviin ja olla fyysisesti huippukunnossa. Perheesi syö terveellisesti ja kotisi on puhdas, mutta sille, että osa ihmisistä tulee aina näkemään sinun loisena ja huonompana kuin he, niin sille et voi koskaan tehdä mitään. Kaikken hirveinkin työ on monesta parempi vaihtoehto naiselle, kun kotiäitinä oleminen.
Jos ei tilillesi tule rahaa työnantajaltasi, aivosi muka surkastuvat. Kaikki älylliset haasteet katoavat, kuin taikaiskusta elämästäsi. Joku saattaa jopa sano, että koko oma elämäsi katoaa. Kun ja jos jäät kotiin, alat toisten mielestä elämään muiden elämää. Lähinnä niiden lasten. Välillä sen miehen. Mutta mitä ikinä sinä teet, niin sitä ei lasketa sinun elämäksi, ellei siihen liity palkkaa ja työkavereita.
Varaudu lukemaan lehdistä kaikenmaailman asiantuntijoiden mielipiteitä, kuinka jämähtänyt 50 tai 60-luvulle olet. Kuinka ylläpidät patriarkaalista maailmankuvaa ja kuinka kauheaa se on muille naisille. Sinulle tullaan kertomaan, kuinka typerästi olet tehnyt ja sinua pidetään esimerkkinä muille, mitä missään nimessä ei kannata naisena tehdä.
Jos et henkisesti kykene elämään kaiken tuon kanssa, mitä ympärillä olevat ihmiset ajattelevat ja sanovat, kotiäitiys ei ole sinua varten. Se tulee nimittäin eristämään sinua. Osittain koska sinä itse eristää itseäsi, koska et halua kuulla sitä. Osittain, koska muut eivät halua olla siksi kanssasi.
Niin ja se työelämä on poissuljettu sinulta todennäköisesti lopullisesti. Jopa niihin töihin, johon tarvitaan muutaman tunnin perehdyttäminen. Sekin kun on monen mielestä liian haastavaa kotiäidille, koska hän ei ole saanut palkkatuloja vuosiin.
Jos valitsee kotirouvan pestin, kannattaa ainakin aluksi pitää miehestä todella hyvää huolta, jotta saa kartutettua itsellekin pahanpäivänvaraa. Ehkä gintonicin ja tohveleiden tarjoaminen nojatuoliin sukkanauhat kireällä on liioittelua, mutta antaa suunnan. On suunnatonta ylellisyyttä kun voi vain kehittää itseään
- kotirouva jo 20 vuotta
Vierailija kirjoitti:
Menettäisin järkeni jos olisin lasten kanssa 24/7.
Viime vuonna 114 500 ihmistä taas joutui Suomessa työtapaturmaan ja 23 heistä menehtyi töissä.
Siihen verrattuna se järjen menettäminen saattaa olla pienempi paha.
Tuohon työhön on NIIIIIN moni kyllästynyt. Vaikea valinta.