Lue keskustelun säännöt.
Kotiäidiksi/ -rouvaksi jääminen? Kokemuksia?
Löytyykö vielä joku, joka olisi tähän maailman aikaan uskaltanut tehdä kyseisen ratkaisun? 😏 Itse olen täysin kyllästynyt ja leipääntynyt työhöni (hoitoala). Olen koittanut keksiä mikä olisi se oma juttu työrintamalla (en ole keksinyt), hakenut kouluihin (en ole päässyt), vaihtanut hieman työnkuvaa ja lyhentänyt työpäivää (ei auttanut sekään motivoitumaan). Omien lasten kanssa olisin mieluusti kotona. He on jo 3v ja 6v, olisi ihanaa olla kotona kun esikoinenkin menee vuoden päästä kouluun ja hänelle tulee lyhyet päivät. Se on ainoa asia mistä löydän merkitystä; koti ja lapset ja avioliitto. Olen joo varmaan nykyajan mittakaavassa kummajainen.
Mutta miten te muut kotiäidit päädyitte ratkaisuunne? Kuinka monta lasta? Millaiset tulot? Miten olette varautuneet esim. eläkettä varten? Kaikki kokemukset kiinnostaa.
Kommentit (761)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika huonot eläkkeet on Suomessa. Kun on hyvät tulot perheessä niin eläkepäiviä varten tulee säästettyä ihan huomaamatta:) Huomaa että täällä kirjoittelee lähinnä tukien avulla eläviä ja sellaisia pienpalkkaisia joilla ei jää mitään säästöön kun ainoa auringonsäde on mahdollinen oma eläke joka siintää tulevaisuudessa. Ilman sitä ei kertakaikkiaan voi pärjätä.
Niinpä. Katselin oman eläkekertymäni oliko hurjat 850 e/kk tulossa mikäli olen töissä 68 -vuotiaaksi. Olen nyt 45, akateemisessa työssä ja ollut työssä pl. 3 vuotta äitiysvapailla. Näisin sijoitusomaisuuden ja sijoitusasunnon oleellisesti tärkeämpänä eläketurvanani kuin tuollaisen pilarahan, mitä yhteiskunta tulee vielä tuostakin leikkaamaan.
Et ole kyllä kovin kummoisissa töissä ollut, jos tuo on eläkekertymäsi. Ihan korkeasti koulutetun normipalkalla itselläni kertymä on eläkeikään mennessä vajaa 2000 euroa. Ja poissaolovuosiakin mahtuu työuraan.
Tienaan tällä hetkellä reilut 3000 euro kuussa. Suomalaisen keskipalkan verran.
3000 euroa kuussa x 35-40 vuotta työelämää tuottaa kyllä isomman työeläkkeen kuin ilmoittamasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika huonot eläkkeet on Suomessa. Kun on hyvät tulot perheessä niin eläkepäiviä varten tulee säästettyä ihan huomaamatta:) Huomaa että täällä kirjoittelee lähinnä tukien avulla eläviä ja sellaisia pienpalkkaisia joilla ei jää mitään säästöön kun ainoa auringonsäde on mahdollinen oma eläke joka siintää tulevaisuudessa. Ilman sitä ei kertakaikkiaan voi pärjätä.
Niinpä. Katselin oman eläkekertymäni oliko hurjat 850 e/kk tulossa mikäli olen töissä 68 -vuotiaaksi. Olen nyt 45, akateemisessa työssä ja ollut työssä pl. 3 vuotta äitiysvapailla. Näisin sijoitusomaisuuden ja sijoitusasunnon oleellisesti tärkeämpänä eläketurvanani kuin tuollaisen pilarahan, mitä yhteiskunta tulee vielä tuostakin leikkaamaan.
Et ole kyllä kovin kummoisissa töissä ollut, jos tuo on eläkekertymäsi. Ihan korkeasti koulutetun normipalkalla itselläni kertymä on eläkeikään mennessä vajaa 2000 euroa. Ja poissaolovuosiakin mahtuu työuraan.
Tienaan tällä hetkellä reilut 3000 euro kuussa. Suomalaisen keskipalkan verran.
3000 euroa kuussa x 35-40 vuotta työelämää tuottaa kyllä isomman työeläkkeen kuin ilmoittamasi.
Ehkä johonkin tonniin pääsee. Olet varmastikin vanhempi minua ja eläkejärjestelmä kohtelee sinua helläkätisemmin. Niinhän se menee. Oma isäni saa eläkettä selvästi enemmän kuin itse saisin ja hän jäi eläkkeelle jo ennen kuin oli 50v.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä2079 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut kotona useampia pätkiä, pisimmillään yhteen menoon n. 10v. Nyt olen taas jäämässä kotiin, muutaman vuoden työskentelyn jälkeen. Lapset ovat jo koulussa, ajan saa silti kulumaan helposti. Esim. kuntoilua joka päivä heti, kun lapset koulussa. Lounaalle kotiin tai myös kotona olevan kaverin kanssa ravintolaan. Asioiden hoitoa, shoppailua yms. Sitten kotiin ottamaan koululaiset vastaan. Illemmalla mies kotiin, yhteinen illallinen.
En ota kotirouvuuteen sinänsä kantaa, kun ei omaa kokemusta ole (en laske äitiyslomia yms.).
Mutta mistä sinä, 10, saat älyllisiä haasteita? Kuntoilet, syöt kaverin ja perheen kanssa, "asioiden hoitoa" ja shoppailua. Miten tuo voi tyydyttää yhtään ketään päivästä, viikosta ja vuodesta toiseen? Etkö pelkää, että aivosi surkastuvat? Milloin teet asioita, joita et halua tehdä, jotka ovat epämukavia ja vaikeita? Äläkä nyt sano, että lisäät painoja kuntosalilla :D
Ymmärrän ap:n kaipuun kotiäitiyteen, varsinkin jos kuvittelee kotiäidin päiviä ja vertaa niitä epämieluisiin työpäiviin. Nro 8:n kirjoitus oli pysäyttävä, jotenkin kuvittelen kotiäidin "oikean" elämän juuri tuollaiseksi. En kestäisi kotona älyllisten haasteiden puutteen vuoksi, pelkäisin, että minusta tulisi vihannes.
Ei kaikki kaipaa älyllisiä haasteita niin paljoa ja se on täysin ok. Ei yhtään sua tyhmemmäksi tee, vaikkei kaipaa. Eikä ne aivot siitä surkastu, jos töissä ei käy. Lukeminen, ristiriitojen ratkaisu, kavereiden ongelmien ratkaisu ja autolla ajaminen on kaikki jonkinlaista aivojen hoitoa. Ei ne työtkään automaattisesti mitään älyllistä haastetta tuo. Nyt kyllä kiinnostaisi, että missä olet töissä, jos niin luulet?
Autolla ajo aivojumppaa :D No nyt on kovaa settiä!
No eipä varmaan jossain Suomen maaseudulla, mutta autoilu jossain maalilman metropoleissa on ihan varmaan aivojumppaa.
Ja niissä maailman metropoleissahan suomalaiset kotirouvat harvasepäivä autoilevat...
Monissa muissa maissa on yleistä, että vaimo jää kotirouvaksi/äidiksi. Kyllä näissä maailman metropoleissa ajaa siis suomalaiset kotirouvatkin päivittäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika huonot eläkkeet on Suomessa. Kun on hyvät tulot perheessä niin eläkepäiviä varten tulee säästettyä ihan huomaamatta:) Huomaa että täällä kirjoittelee lähinnä tukien avulla eläviä ja sellaisia pienpalkkaisia joilla ei jää mitään säästöön kun ainoa auringonsäde on mahdollinen oma eläke joka siintää tulevaisuudessa. Ilman sitä ei kertakaikkiaan voi pärjätä.
Niinpä. Katselin oman eläkekertymäni oliko hurjat 850 e/kk tulossa mikäli olen töissä 68 -vuotiaaksi. Olen nyt 45, akateemisessa työssä ja ollut työssä pl. 3 vuotta äitiysvapailla. Näisin sijoitusomaisuuden ja sijoitusasunnon oleellisesti tärkeämpänä eläketurvanani kuin tuollaisen pilarahan, mitä yhteiskunta tulee vielä tuostakin leikkaamaan.
Et ole kyllä kovin kummoisissa töissä ollut, jos tuo on eläkekertymäsi. Ihan korkeasti koulutetun normipalkalla itselläni kertymä on eläkeikään mennessä vajaa 2000 euroa. Ja poissaolovuosiakin mahtuu työuraan.
Tienaan tällä hetkellä reilut 3000 euro kuussa. Suomalaisen keskipalkan verran.
3000 euroa kuussa x 35-40 vuotta työelämää tuottaa kyllä isomman työeläkkeen kuin ilmoittamasi.
Ehkä johonkin tonniin pääsee. Olet varmastikin vanhempi minua ja eläkejärjestelmä kohtelee sinua helläkätisemmin. Niinhän se menee. Oma isäni saa eläkettä selvästi enemmän kuin itse saisin ja hän jäi eläkkeelle jo ennen kuin oli 50v.
Nelikymppinen. Eläkejärjestelmä ei kohtele minua hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika huonot eläkkeet on Suomessa. Kun on hyvät tulot perheessä niin eläkepäiviä varten tulee säästettyä ihan huomaamatta:) Huomaa että täällä kirjoittelee lähinnä tukien avulla eläviä ja sellaisia pienpalkkaisia joilla ei jää mitään säästöön kun ainoa auringonsäde on mahdollinen oma eläke joka siintää tulevaisuudessa. Ilman sitä ei kertakaikkiaan voi pärjätä.
Niinpä. Katselin oman eläkekertymäni oliko hurjat 850 e/kk tulossa mikäli olen töissä 68 -vuotiaaksi. Olen nyt 45, akateemisessa työssä ja ollut työssä pl. 3 vuotta äitiysvapailla. Näisin sijoitusomaisuuden ja sijoitusasunnon oleellisesti tärkeämpänä eläketurvanani kuin tuollaisen pilarahan, mitä yhteiskunta tulee vielä tuostakin leikkaamaan.
Et ole kyllä kovin kummoisissa töissä ollut, jos tuo on eläkekertymäsi. Ihan korkeasti koulutetun normipalkalla itselläni kertymä on eläkeikään mennessä vajaa 2000 euroa. Ja poissaolovuosiakin mahtuu työuraan.
Tienaan tällä hetkellä reilut 3000 euro kuussa. Suomalaisen keskipalkan verran.
Sinun eläkkeesi määräytyy ihan samoin perustein kuin muidenkin ihmisten. Eläkettä kertyy vuodessa 1,5% vuosiansioista ja siitä summasta taas leikkautuu noin 10% (ikäluokasta riippuen) elinaikakertoimen vuoksi. Olet pudottanut ykkösen tuon eläkkeesi edestä. Naisten pitäisi ajatella enemmän rahaa ja laskea itse laskelmansa etteivät he olisi noin numerosokeita ja suhteellisuudentajuttomia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika huonot eläkkeet on Suomessa. Kun on hyvät tulot perheessä niin eläkepäiviä varten tulee säästettyä ihan huomaamatta:) Huomaa että täällä kirjoittelee lähinnä tukien avulla eläviä ja sellaisia pienpalkkaisia joilla ei jää mitään säästöön kun ainoa auringonsäde on mahdollinen oma eläke joka siintää tulevaisuudessa. Ilman sitä ei kertakaikkiaan voi pärjätä.
Niinpä. Katselin oman eläkekertymäni oliko hurjat 850 e/kk tulossa mikäli olen töissä 68 -vuotiaaksi. Olen nyt 45, akateemisessa työssä ja ollut työssä pl. 3 vuotta äitiysvapailla. Näisin sijoitusomaisuuden ja sijoitusasunnon oleellisesti tärkeämpänä eläketurvanani kuin tuollaisen pilarahan, mitä yhteiskunta tulee vielä tuostakin leikkaamaan.
Et ole kyllä kovin kummoisissa töissä ollut, jos tuo on eläkekertymäsi. Ihan korkeasti koulutetun normipalkalla itselläni kertymä on eläkeikään mennessä vajaa 2000 euroa. Ja poissaolovuosiakin mahtuu työuraan.
Tienaan tällä hetkellä reilut 3000 euro kuussa. Suomalaisen keskipalkan verran.
3000 euroa kuussa x 35-40 vuotta työelämää tuottaa kyllä isomman työeläkkeen kuin ilmoittamasi.
Ehkä johonkin tonniin pääsee. Olet varmastikin vanhempi minua ja eläkejärjestelmä kohtelee sinua helläkätisemmin. Niinhän se menee. Oma isäni saa eläkettä selvästi enemmän kuin itse saisin ja hän jäi eläkkeelle jo ennen kuin oli 50v.
Miten viitsit edes kirjoitella tuollaisia? Opettele laskemaan oma eläkkeesi.
Menettäisin järkeni jos olisin lasten kanssa 24/7.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika huonot eläkkeet on Suomessa. Kun on hyvät tulot perheessä niin eläkepäiviä varten tulee säästettyä ihan huomaamatta:) Huomaa että täällä kirjoittelee lähinnä tukien avulla eläviä ja sellaisia pienpalkkaisia joilla ei jää mitään säästöön kun ainoa auringonsäde on mahdollinen oma eläke joka siintää tulevaisuudessa. Ilman sitä ei kertakaikkiaan voi pärjätä.
Niinpä. Katselin oman eläkekertymäni oliko hurjat 850 e/kk tulossa mikäli olen töissä 68 -vuotiaaksi. Olen nyt 45, akateemisessa työssä ja ollut työssä pl. 3 vuotta äitiysvapailla. Näisin sijoitusomaisuuden ja sijoitusasunnon oleellisesti tärkeämpänä eläketurvanani kuin tuollaisen pilarahan, mitä yhteiskunta tulee vielä tuostakin leikkaamaan.
Et ole kyllä kovin kummoisissa töissä ollut, jos tuo on eläkekertymäsi. Ihan korkeasti koulutetun normipalkalla itselläni kertymä on eläkeikään mennessä vajaa 2000 euroa. Ja poissaolovuosiakin mahtuu työuraan.
Tienaan tällä hetkellä reilut 3000 euro kuussa. Suomalaisen keskipalkan verran.
3000 euroa kuussa x 35-40 vuotta työelämää tuottaa kyllä isomman työeläkkeen kuin ilmoittamasi.
Ehkä johonkin tonniin pääsee. Olet varmastikin vanhempi minua ja eläkejärjestelmä kohtelee sinua helläkätisemmin. Niinhän se menee. Oma isäni saa eläkettä selvästi enemmän kuin itse saisin ja hän jäi eläkkeelle jo ennen kuin oli 50v.
Miten viitsit edes kirjoitella tuollaisia? Opettele laskemaan oma eläkkeesi.
Sen voi helposti käydä koska vaan tsekkaamassa työeläkeyhtiöiden sivuilta tai eläketurvakeskuksen palvelusta. Toki parikymppisenä palkkani ei ollut sama kuin nykyisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainainen köyhyys. Rahat aina tiukalla. Syksyisin, kun koulut alkavat ja muu perhe lähtee aamulla töihin/kouluun, seuraa minua jokapäiväinen lähiökuolema. Katson ikkunasta, kahvikuppi kädessä aamutakkisillani, kun muut lähtevät töihinsä, kuka minnekin. Osa naapureiden lapsista on jo kasvanut aikuisiksi, häviävät näköpiiristä.
Seuraan muiden elämää. Aamupäivisin istun koneella kirjoittamassa valikoituja ajatuksia - hah hah - vauvapalstalle.
Olen ollut kotiäiti nyt 19 vuotta. Välillä olen tehnyt lyhyitä oman alani sijaisuuksia, toisinaan sen verran, että olen päätynyt ansiosidonnaiselle. Mies on työnarkomaani. Silti olemme korviamme myöten veloissa, koska olemme hölmöyksissämme kustantaneet lapsillemme kalliita harrastuksia ja ulkomaanmatkoja. Nyt säästän ruuasta, ostan halvinta ja kokkaaan kaiken alusta saakka. Säästän kaikessa. Ainoa tavoite tällä hetkellä on selvitä velkataakasta. Kulutan mahdollisimman vähän.
Eristäytyminen muista, häpeä työttömyydesta/kotirouvuudesta ja rahattomuudesta. En ole sosiaalinen, enkö myöskään tunne toista ikäistäni (akateemista) kotirouvaa tällä paikkakunnalla. En tunne enkä tiedä ketään, kuka olisi näin pitkään ollut kotona lasten (nykyään nuorten) kanssa. Etenkin tällä koulutuksella.
Kotirouvailu on Suomessa mahdollista vain, jos taloustilanne sen sallii. Muutoin joudut laskemaan jokaikisen sentin. Vuosikausia ja joka päivä. Eräässä vaiheessa unohdin pankkikorttini tunnuksen, koska en käyttänyt sitä. Nykyään mies siirtää ruokarahaa tililleni, ettei tunnusluku pääse unohtumaan. Vain erään esimerkin mainitakseni.
Maanantaisin tai ihan minä tahansa viikon aamupäivänä saatan tehdä kirppiskierroksen, vain kävelläkseni jossakin. Häpeä siivittää kävelyä, kun tiedän, että kaltaiseni koulutuksen saaneet opettajat ovat toisaalla, työpaikoillaan tekemässä mielekästä työtä. Vaikka minulle on sanottu, että ei se työelämä aina mitään herkkua ole, niin nämä sanojat eivät tiedä, millaista on olla vuosikausia pesemässä kotona pyykkiä, laittamassa ruokaa, siivoamassa - eikä missään mitään mielekästä sisältöä. Harrastuksena minulla on hölkkä ja lukeminen. Ei maksa mitään, kirjastosta kirjoja ja vuosien takaiset lenkkarit.
Tämä kaikki on kapeuttanut ajattelua, minusta on tullut kammottava lasten elämää kontrolloiva äiti. Myös vähäinen ammattiosaamiseni on vanhentunut. Hiljaittain kuulin, että maisterintutkinto 25 vuoden takaa on auttamattoman turha ja vanhentunut. Ei käyttöä, ei ainakaan tällä paikkakunnalla.
Voisin jatkaa loputtomiin suomalaisesta kotirouva-arjesta. Tai kotiäidin elämästä. Visusti olen sanomatta olevani kotirouva, vaikka sitä kuitenkin olen. Haluaisin saada kuulla kokemuksia suomalaisilta naisilta Saksasta, jossa käsittääkseni kotirouvakulttuuri on jollain tapaa voimissaan.
Niin - miksi olen jäänyt kotiin? Osin olosuhteiden pakosta, koska en ole saanut koulutustani vastaavaa työtä, mitä haluaisin tehdä. Enkä muutakaan työtä. Osin siksi, että lähipiirissäni tapahtui traaginen kuolemantapaus, joka osoitti miten lyhyt elämä on. Osin siksi, että lapset olivat pieniä. Osin siksi, että mies on ollut työssä 24/7 ympäri vuoden. En liioittele kun kerron. Kukaan ei usko tätä. Sen vuoksi ajattelin nuorempana naivisti, että tasapainotan perhetilannetta jäämällä kotiin. Ja luulin, että "kyllä minä aina jotain työtä saan". Mikä vitsi! Minusta on tullut iloton, negatiivinen valittaja.
Kotirouvuuteen Suomessa (en tiedä muista maista) sisältyy erittäin suuri syrjäytymisen riski, köyhyysrajan alapuolella eläminen nyt ja tulevaisuudessa eläkeläisenä. Mitään arvostusta et saa, pelkkää moitetta laiskaksi ja saamattomaksi. Kotiäitiys on kai virallisestikin sosiologiassa ja sosiaalityössä luokiteltu syrjäytymisvaaralliseksi. Ja tähän kun lisää mielialan laskun....
Mitä jos opettelisit ompelemaan? Se vaatii kärsivällisyyttä, mutta jos kerran gradun olet saanut pakerettua, niin eiköhän sitä sinulla ole? Niitä voit sitten tehdä ja myydä. Sekä netissä, että myyjäisissä. Taidot kehittyvät aika äkkiä. Aluksi voit harjoitella ihan vaan vanhoista vaatteista otetuilla kankailla. Monet saattavat antaa niitä vaatteita ihan ilmaiseksi. Siitä sitten vaan rohkeasti niitä leikkaamaan ja ompelemaan. Kirjastossa on paljon alan kirjoja. Noita koneita saa n. 100 eurolla vaikka ihan lidlistä.
Itse ompelen paljon ja olet kotiäiti. Aikaa kuluu ja samalla voi miettiä omia juttujaan. Sitten kun sinusta tulee tarpeeksi hyvä voit alkaa vetämään kursseja ja sitä kautta ehkä pääset taas opettajaksikin takaisin.
Tekstiilitöillä ei Suomessa itseään elätä - viimeksi nurin meni Nokian Neulomo. Jos taas "harrastusmielessä" neuloo jotain villasukkia myyjäisiin, niin niistä ei saa edes materiaalikuluja takaisin (ja tietysti amatöörit sitten myös vähentävät oikeiden ammattikäsityöläisten tuloja polkemalla hintojakin).
Myyjäisissä myymällä ei myöskään eläke kerry, eikä muu varallisuus. Käteisellähän nuo ostetaan.
Tutustukaa oikeasti oikeiden käsityöläisten työskentelytapoihin, tuloihin sekä palkka- ja eläkekertymään joka tulee nimenomaan töiden MYYNNISTÄ ennen kuin annatte tällaisia typeriä ja sinisilmäisiä "ohjeita".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muu maa mustikka kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä2079 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut kotona useampia pätkiä, pisimmillään yhteen menoon n. 10v. Nyt olen taas jäämässä kotiin, muutaman vuoden työskentelyn jälkeen. Lapset ovat jo koulussa, ajan saa silti kulumaan helposti. Esim. kuntoilua joka päivä heti, kun lapset koulussa. Lounaalle kotiin tai myös kotona olevan kaverin kanssa ravintolaan. Asioiden hoitoa, shoppailua yms. Sitten kotiin ottamaan koululaiset vastaan. Illemmalla mies kotiin, yhteinen illallinen.
En ota kotirouvuuteen sinänsä kantaa, kun ei omaa kokemusta ole (en laske äitiyslomia yms.).
Mutta mistä sinä, 10, saat älyllisiä haasteita? Kuntoilet, syöt kaverin ja perheen kanssa, "asioiden hoitoa" ja shoppailua. Miten tuo voi tyydyttää yhtään ketään päivästä, viikosta ja vuodesta toiseen? Etkö pelkää, että aivosi surkastuvat? Milloin teet asioita, joita et halua tehdä, jotka ovat epämukavia ja vaikeita? Äläkä nyt sano, että lisäät painoja kuntosalilla :D
Ymmärrän ap:n kaipuun kotiäitiyteen, varsinkin jos kuvittelee kotiäidin päiviä ja vertaa niitä epämieluisiin työpäiviin. Nro 8:n kirjoitus oli pysäyttävä, jotenkin kuvittelen kotiäidin "oikean" elämän juuri tuollaiseksi. En kestäisi kotona älyllisten haasteiden puutteen vuoksi, pelkäisin, että minusta tulisi vihannes.
Ei kaikki kaipaa älyllisiä haasteita niin paljoa ja se on täysin ok. Ei yhtään sua tyhmemmäksi tee, vaikkei kaipaa. Eikä ne aivot siitä surkastu, jos töissä ei käy. Lukeminen, ristiriitojen ratkaisu, kavereiden ongelmien ratkaisu ja autolla ajaminen on kaikki jonkinlaista aivojen hoitoa. Ei ne työtkään automaattisesti mitään älyllistä haastetta tuo. Nyt kyllä kiinnostaisi, että missä olet töissä, jos niin luulet?
Autolla ajo aivojumppaa :D No nyt on kovaa settiä!
No eipä varmaan jossain Suomen maaseudulla, mutta autoilu jossain maalilman metropoleissa on ihan varmaan aivojumppaa.
Ja niissä maailman metropoleissahan suomalaiset kotirouvat harvasepäivä autoilevat...
Monissa muissa maissa on yleistä, että vaimo jää kotirouvaksi/äidiksi. Kyllä näissä maailman metropoleissa ajaa siis suomalaiset kotirouvatkin päivittäin.
Monissa muissa maissa päivähoitokustannukset yms. ovat aivan järjettömät toisin kuin Suomessa (jenkeissä päiväkotipaikka saattaa maksaa melkein tonnin per VIIKKO), joten perheissä jommankumman on jäätävä kotiin hoitamaan lapsia, ellei sitten ole varaa palkata au pairia tai lastenhoitajaa arkipäiviksi.
Oma äitini oli kotiäiti (jättäytyi 60-luvulla tavan mukaisesti pois työelämästä). Olin ainoa lapsi, joten äiti pääsi aika helpolla (pikkumuksusta asti olin lukutoukka).
Vertasin äitiäni muiden työssäkäyviin äiteihin jo lapsena, ja päätin että itse en ikinä rupea kotirouvaksi. Halusin itsenäisemmän elämän, en vain roikkua kotona imurin ja paistinpannun varressa.
Näin myös tein, ja olen todella iloinen omasta ammatistani ja omasta elämästäni vaikka en mikään uraohjus olekaan. En ikinä mennyt naimisiin enkä tehnyt lapsia (en halunnut enkä halua vieläkään).
Vanhempani taas erosivat pian sen jälkeen kun muutin 20-vuotiaana pois. Isä kuoli muutamaa vuotta myöhemmin, ja perin hänen nimissään olleen asunnon. Äidille ei jäänyt mitään muuta kuin takuueläke ja ehkä 50 euron verran työeläkettä. Hän asuu nyt palvelutalossa. Tuen häntä silloin tällöin rahallisesti (muutamalla kympillä vuodessa), mutta valtio maksaa hänen lääkkeensä, asumisensa (asumistuki) ja melkein kaiken muun.
Kannattaa oikeasti vähän miettiä, miten elämänsä järjestää. Ottakaa ne vaaleanpunaiset lasit silmiltä, ravistelkaa vauvahuurut mielestänne ja katsokaa, miten vanhat naiset elävät ja asuvat kun heillä ei enää ole muita tuloja kuin eläke.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma äitini oli kotirouva, mutta minun haaveeni oli jo pienestä pitäen olla uranainen. Ihailin 70-luvulla naapurinrouvaa, joka jakkupuvussaan iltaisin laskeutui bussista alas ja meni kotiinsa paperit kainalossa. Oli tavallinen konttorirotta mutta silti. Isäni on aina kunnioittanut äitini kotityötä ja heillä on ollut onnellinen liitto. Silti tiesin, että haluan jotain enemmän. Nyt katson että tein oikean ratkaisun vaikka vuodet yh:ma olivat viedä uupumukseen. Mutta tilanteet ovat niin erilaisia. Tärkeintä on varautua taloudellisesti siihen, että ei missään oloissa jäisi tyhjän päälle.
Minä en varsinaisesti ole kotirouva, sillä olen työtön osatyökyvyttömyyseläkeläinen. Kuulostaapa se kamalalta 😣
Olen aina tykännyt piirrellä, maalailla ja askarrella. Olen työttömyysaikana alkanut tekemään onnittelukortteja, ja saanut niitä myytyäkin. Nyt olen rekisteröinyt toiminimen ja tarkoitus on alkaa tekemään niitä kortteja ihan päätoimisesti. Toivon että siitä saisi riittävästi tuloja eläkkeen rinnalle.
En ole siis osannut olla toimettomana vaikka työ meni alta ja terveys prakaa, ja pelkästään miehen tuloilla elettäisiin mukavasti.
Mieskin on innoissaan korttibisneksestäni vaikka ei sillä paljon tienaa.
Hän on sanonut että se on hyväksi minulle. Varmaan olen parempaa seuraa kun saan tehdä jotain omaa juttua. Ainakin olen iloisempi ja innostuneempi.
Uskoisin että kotirouvallekin olisi hyvä jos löytäisi semmoinen oman jutun jonka avulla saisi elämäänsä jonkinlaista kipinää.
Pelkkä koti ja sisustaminen riittää aika harvalle. Siinä käy helposti niin että pikkuhiljaa ja huomaamatta vaipuu jonkinlaiseen katkeraan kuplaan.
Näitä katkerassa kuplassa eläviä olen tavannut mm silloin kun olen miehen työn perässä muuttanut ulkomaille - silloin huomasin että kaverit kannattaa etsiä muualta kuin suomipiirien kotirouvista. Ilmapiiri näiden naisten ryhmissä oli samantapainen kuin TV:ssä miljonääriäitien keskinäisissä suhteissa. Ihmeellistä kiukuttelua ja negatiivista suhtautumista vähän joka asiaan.
Pitkä sepostus 😁 mutta ihan puhtaasti kotirouvaksi jäämistä en suosittele kenellekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä en varsinaisesti ole kotirouva, sillä olen työtön osatyökyvyttömyyseläkeläinen. Kuulostaapa se kamalalta 😣
Olen aina tykännyt piirrellä, maalailla ja askarrella. Olen työttömyysaikana alkanut tekemään onnittelukortteja, ja saanut niitä myytyäkin. Nyt olen rekisteröinyt toiminimen ja tarkoitus on alkaa tekemään niitä kortteja ihan päätoimisesti. Toivon että siitä saisi riittävästi tuloja eläkkeen rinnalle.
En ole siis osannut olla toimettomana vaikka työ meni alta ja terveys prakaa, ja pelkästään miehen tuloilla elettäisiin mukavasti.
Mieskin on innoissaan korttibisneksestäni vaikka ei sillä paljon tienaa.
Hän on sanonut että se on hyväksi minulle. Varmaan olen parempaa seuraa kun saan tehdä jotain omaa juttua. Ainakin olen iloisempi ja innostuneempi.Uskoisin että kotirouvallekin olisi hyvä jos löytäisi semmoinen oman jutun jonka avulla saisi elämäänsä jonkinlaista kipinää.
Pelkkä koti ja sisustaminen riittää aika harvalle. Siinä käy helposti niin että pikkuhiljaa ja huomaamatta vaipuu jonkinlaiseen katkeraan kuplaan.Näitä katkerassa kuplassa eläviä olen tavannut mm silloin kun olen miehen työn perässä muuttanut ulkomaille - silloin huomasin että kaverit kannattaa etsiä muualta kuin suomipiirien kotirouvista. Ilmapiiri näiden naisten ryhmissä oli samantapainen kuin TV:ssä miljonääriäitien keskinäisissä suhteissa. Ihmeellistä kiukuttelua ja negatiivista suhtautumista vähän joka asiaan.
Pitkä sepostus 😁 mutta ihan puhtaasti kotirouvaksi jäämistä en suosittele kenellekään.
Mitä se on tämä puhtaasti kotirouvaksi jääminen, jota et suosittele? Mitä jos se koti ja sisustaminen on jollekin sama kuin sinulle korttien tekeminen?
Vierailija kirjoitti:
Oma äitini oli kotiäiti (jättäytyi 60-luvulla tavan mukaisesti pois työelämästä). Olin ainoa lapsi, joten äiti pääsi aika helpolla (pikkumuksusta asti olin lukutoukka).
Vertasin äitiäni muiden työssäkäyviin äiteihin jo lapsena, ja päätin että itse en ikinä rupea kotirouvaksi. Halusin itsenäisemmän elämän, en vain roikkua kotona imurin ja paistinpannun varressa.
Näin myös tein, ja olen todella iloinen omasta ammatistani ja omasta elämästäni vaikka en mikään uraohjus olekaan. En ikinä mennyt naimisiin enkä tehnyt lapsia (en halunnut enkä halua vieläkään).
Vanhempani taas erosivat pian sen jälkeen kun muutin 20-vuotiaana pois. Isä kuoli muutamaa vuotta myöhemmin, ja perin hänen nimissään olleen asunnon. Äidille ei jäänyt mitään muuta kuin takuueläke ja ehkä 50 euron verran työeläkettä. Hän asuu nyt palvelutalossa. Tuen häntä silloin tällöin rahallisesti (muutamalla kympillä vuodessa), mutta valtio maksaa hänen lääkkeensä, asumisensa (asumistuki) ja melkein kaiken muun.Kannattaa oikeasti vähän miettiä, miten elämänsä järjestää. Ottakaa ne vaaleanpunaiset lasit silmiltä, ravistelkaa vauvahuurut mielestänne ja katsokaa, miten vanhat naiset elävät ja asuvat kun heillä ei enää ole muita tuloja kuin eläke.
Sinun äidillesi ehkä pahinta on ollut, että isäsi jätti hänet asunnottomaksi ja varattomaksi. Ja se, että teki sinut. Olet antelias, kun muutamalla kympillä vuodessa helpotat hänen taakkaa. Vaikka itse olen kotirouva, niin en ikinä antaisi kohdella itseäni näin. Mieheni onneksi ajattelee minun parastani, ja että kotirouvana myös ansaitsen arvostusta ja taloudellista turvaa.
Minunkun äiti oli kotirouva, eikä mulla ole mitään negatiivistä sanottavaa. Onnellinen lapsuus on mulla ollut. Kaveritkin tykkäs tulla meille koulun jälkeen kyläilemään, kun joku oli aina kotona ja oli hyvää ruokaa laitettuna. Silloin kun kävin taas kavereilla kotona, äidit palasi vasta joskus viideltä tai myöhemminkin, ja ruoaksi tarjottiin pakasteranskalaisia ketsupin kera. Ja ihan hyvin se äitini elelee nykyäänkin kun lapset on kasvaneet. Harrastaa, matkustaa, hoitaa puutarhaa, sisustaa, ulkoilee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma äitini oli kotiäiti (jättäytyi 60-luvulla tavan mukaisesti pois työelämästä). Olin ainoa lapsi, joten äiti pääsi aika helpolla (pikkumuksusta asti olin lukutoukka).
Vertasin äitiäni muiden työssäkäyviin äiteihin jo lapsena, ja päätin että itse en ikinä rupea kotirouvaksi. Halusin itsenäisemmän elämän, en vain roikkua kotona imurin ja paistinpannun varressa.
Näin myös tein, ja olen todella iloinen omasta ammatistani ja omasta elämästäni vaikka en mikään uraohjus olekaan. En ikinä mennyt naimisiin enkä tehnyt lapsia (en halunnut enkä halua vieläkään).
Vanhempani taas erosivat pian sen jälkeen kun muutin 20-vuotiaana pois. Isä kuoli muutamaa vuotta myöhemmin, ja perin hänen nimissään olleen asunnon. Äidille ei jäänyt mitään muuta kuin takuueläke ja ehkä 50 euron verran työeläkettä. Hän asuu nyt palvelutalossa. Tuen häntä silloin tällöin rahallisesti (muutamalla kympillä vuodessa), mutta valtio maksaa hänen lääkkeensä, asumisensa (asumistuki) ja melkein kaiken muun.Kannattaa oikeasti vähän miettiä, miten elämänsä järjestää. Ottakaa ne vaaleanpunaiset lasit silmiltä, ravistelkaa vauvahuurut mielestänne ja katsokaa, miten vanhat naiset elävät ja asuvat kun heillä ei enää ole muita tuloja kuin eläke.
Sinun äidillesi ehkä pahinta on ollut, että isäsi jätti hänet asunnottomaksi ja varattomaksi. Ja se, että teki sinut. Olet antelias, kun muutamalla kympillä vuodessa helpotat hänen taakkaa. Vaikka itse olen kotirouva, niin en ikinä antaisi kohdella itseäni näin. Mieheni onneksi ajattelee minun parastani, ja että kotirouvana myös ansaitsen arvostusta ja taloudellista turvaa.
Sen verran oikaisen, että äiti se jätti isän, syynä ilmeisesti se, että halusi kokeilla taas vaihteeksi ns. itsenäistä elämää (taustalla ei ollut pettämistä kummankaan osalta, ja molemmat vanhempani ovat aina olleet raivoraittiita). Mutsi ei vain ole koskaan osannut oikein ajatella tulevaisuutta, ajatteli varmaan että kyllä se valtio ja Kela elättää, ja elättäväthän ne. Oma palkkani on sen verran pieni, että mitään monen sadan lahjoituksia en voi antaa. Ja jos voisinkin (esimerkiksi saamalla sellaisen palkankorotuksen että palkkani tuplaantuisi 2000 eurosta 4000 euroon :p ), niin tililtä sossu/Kela hoksaisi ne, ja käteisen äiti hassaa sitten kaikenlaiseen. Isä antoi äidille rahaa vielä eron jälkeenkin, osti huonekaluja ja uuden telkkarin ja kaikenlaista, mutta itse en siihen pysty.
Omasta tilanteestasi en tietenkään tiedä mitään, mutta miten aiot varautua siihen, jos miehesi jättää sinut tai kuolee ennenaikaisesti? Leskeneläke ei sekään mikään kovin suuri ole.
Ja jos teillä on lapsia, niin ei todellakaan kannata laskea sen varaan, että he elättävät sinut sitten vanhana.
Toistan itseäni: ihan oikeasti, järki käteen ja varasuunnitelmia tekemään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma äitini oli kotiäiti (jättäytyi 60-luvulla tavan mukaisesti pois työelämästä). Olin ainoa lapsi, joten äiti pääsi aika helpolla (pikkumuksusta asti olin lukutoukka).
Vertasin äitiäni muiden työssäkäyviin äiteihin jo lapsena, ja päätin että itse en ikinä rupea kotirouvaksi. Halusin itsenäisemmän elämän, en vain roikkua kotona imurin ja paistinpannun varressa.
Näin myös tein, ja olen todella iloinen omasta ammatistani ja omasta elämästäni vaikka en mikään uraohjus olekaan. En ikinä mennyt naimisiin enkä tehnyt lapsia (en halunnut enkä halua vieläkään).
Vanhempani taas erosivat pian sen jälkeen kun muutin 20-vuotiaana pois. Isä kuoli muutamaa vuotta myöhemmin, ja perin hänen nimissään olleen asunnon. Äidille ei jäänyt mitään muuta kuin takuueläke ja ehkä 50 euron verran työeläkettä. Hän asuu nyt palvelutalossa. Tuen häntä silloin tällöin rahallisesti (muutamalla kympillä vuodessa), mutta valtio maksaa hänen lääkkeensä, asumisensa (asumistuki) ja melkein kaiken muun.Kannattaa oikeasti vähän miettiä, miten elämänsä järjestää. Ottakaa ne vaaleanpunaiset lasit silmiltä, ravistelkaa vauvahuurut mielestänne ja katsokaa, miten vanhat naiset elävät ja asuvat kun heillä ei enää ole muita tuloja kuin eläke.
Sinun äidillesi ehkä pahinta on ollut, että isäsi jätti hänet asunnottomaksi ja varattomaksi. Ja se, että teki sinut. Olet antelias, kun muutamalla kympillä vuodessa helpotat hänen taakkaa. Vaikka itse olen kotirouva, niin en ikinä antaisi kohdella itseäni näin. Mieheni onneksi ajattelee minun parastani, ja että kotirouvana myös ansaitsen arvostusta ja taloudellista turvaa.
Sen verran oikaisen, että äiti se jätti isän, syynä ilmeisesti se, että halusi kokeilla taas vaihteeksi ns. itsenäistä elämää (taustalla ei ollut pettämistä kummankaan osalta, ja molemmat vanhempani ovat aina olleet raivoraittiita). Mutsi ei vain ole koskaan osannut oikein ajatella tulevaisuutta, ajatteli varmaan että kyllä se valtio ja Kela elättää, ja elättäväthän ne. Oma palkkani on sen verran pieni, että mitään monen sadan lahjoituksia en voi antaa. Ja jos voisinkin (esimerkiksi saamalla sellaisen palkankorotuksen että palkkani tuplaantuisi 2000 eurosta 4000 euroon :p ), niin tililtä sossu/Kela hoksaisi ne, ja käteisen äiti hassaa sitten kaikenlaiseen. Isä antoi äidille rahaa vielä eron jälkeenkin, osti huonekaluja ja uuden telkkarin ja kaikenlaista, mutta itse en siihen pysty.
Omasta tilanteestasi en tietenkään tiedä mitään, mutta miten aiot varautua siihen, jos miehesi jättää sinut tai kuolee ennenaikaisesti? Leskeneläke ei sekään mikään kovin suuri ole.
Ja jos teillä on lapsia, niin ei todellakaan kannata laskea sen varaan, että he elättävät sinut sitten vanhana.Toistan itseäni: ihan oikeasti, järki käteen ja varasuunnitelmia tekemään.
Äitisi on siis vajokki?:)
Kaikki keski-ikäiset elätti naiset....kokeilkaa huvikseen sinkkuutta..kun naama ja perse on kuin paviaanilla.
Sit vaan ihmetellään kun ei ookkaa kiva olla KÖYHÄ
Tienaan tällä hetkellä reilut 3000 euro kuussa. Suomalaisen keskipalkan verran.