Kotiäidiksi/ -rouvaksi jääminen? Kokemuksia?
Löytyykö vielä joku, joka olisi tähän maailman aikaan uskaltanut tehdä kyseisen ratkaisun? 😏 Itse olen täysin kyllästynyt ja leipääntynyt työhöni (hoitoala). Olen koittanut keksiä mikä olisi se oma juttu työrintamalla (en ole keksinyt), hakenut kouluihin (en ole päässyt), vaihtanut hieman työnkuvaa ja lyhentänyt työpäivää (ei auttanut sekään motivoitumaan). Omien lasten kanssa olisin mieluusti kotona. He on jo 3v ja 6v, olisi ihanaa olla kotona kun esikoinenkin menee vuoden päästä kouluun ja hänelle tulee lyhyet päivät. Se on ainoa asia mistä löydän merkitystä; koti ja lapset ja avioliitto. Olen joo varmaan nykyajan mittakaavassa kummajainen.
Mutta miten te muut kotiäidit päädyitte ratkaisuunne? Kuinka monta lasta? Millaiset tulot? Miten olette varautuneet esim. eläkettä varten? Kaikki kokemukset kiinnostaa.
Kommentit (761)
Puolisoni, lasten isä, on muutamaan otteeseen maininnut että voisi jäädä iltatähden kanssa kotiin vaikka vuodeksi (vauva nyt 3kk ja minä kotona vuoden loppuun).
Ajatuksena kaunis, mutta sivulauseessa on tullut metsästys-ja kalastusreissuja, ja minä mietin että noinkohan veisi naperon 300km päähän mummolaan josta itse kävisi reissuillansa, minun pakertaessa töissä ja hoitaessa kotiarkea nuorison kanssa. Puoliso ei siivoa (no, pari kertaa vuodessa imuroi ja sehän on sitten kympin suoritus, onneksi olkoon ja kovasti kiitosta), ruuanlaittokin vähän niin ja näin. Ja se on ok, meillä on työnjako jossa puoliso hoitaa talon ja pihan ylläpitoon liittyvät asiat, minä olen ns.sisäasiainministeri ihan omasta tahdostani.
Olen takuuvarma että jos ja kun mies jää kuopusta hoitamaan, viettävät varmasti laatuaikaa yhdessä, touhuavat ulkona ja leikkivät ja olevat, mikä on lapselle ja isälle tosi arvokasta. Minua taas odottaisi haasteellisen työn ja pitkien päivien lisäksi kaikki kotihommat ja arjen pyöritys muuten.
En usko että puoliso edelleenkään hahmottaa mitä kaikkea huushollin pyöritys vaatii. Ei tätä kotonaoloa voi työksi sanoa,mutta organisointia ja jatkuvaa touhua tässä on. Ei ehdi daytime tv:tä katselemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[
Miksi nainen siis on kotiäitinä, ellei mies ideasta tykkää? Onko sellainen mielestäsi reilua, toinen on kotona ja toinen töissä, vaikka töissäkäyvä ei ideasta tykkää?
.
Jos kysyt lainaamaltasi: 1) ei aavistustakaan, en voi mennä toisten pään sisälle, 2) vastasin jo aiemmin, myös itse ilmaisit olevasi samaa mieltä, ja eiköhän yleinen mielipidekin tue. Miksi jankkaat päivänselvää asiaa?
Jos kysyt palstalta yleisesti (kysymys 1) niin toivottavasti jollain on tietoa, ja osaa vastata sinulle.
Suosittelen myös puhumaan tästä asiasta työkavereillesi, on selvästi sinulle tärkeää. Esitä heille vaikka nämä samat kysymykset.
Äläpä nyt hermostu, tätä kutsutaan keskusteluksi.
Olen siis tosiaankin jutellut tästä useammankin työkavereiden kanssa ja näiden keskustelujen perusteella esitin omat mielipiteeni - jotka sinä tosin vääristelit täysin, mutta ei nyt puututa siihen.
Kuten aiemmin sanoin, turha ampua viestintuojaa. En minä sille mitään mahda, että jokainen mies, jolla on vaimo kotirouvana, ei olekaan täysin tyytyväinen tilanteeseen, vaan jotkut heistä kokevat sen epäreiluna. Sanoin myös, että näin saattaisi käydä myös minulle.
Mikä sinua tämän kertomisessa hermostuttaa?
Pataluhta kirjoitti:
Mene vaan laiskuri töhin ja lopeta se joutava höpinä.[/quoite]
Aivan samaa mieltä. Suomessa ei miehen Duunarin palkalla 2lasta elätä kurjuutta vaan. Jatkuvaa pihistelyä ja arvottamista ostanko vai en. Elämä junnaa ja lapset ei voi osallistua oikein mihinkään, kun se raha uupuu. Kotirouva on jäänne joka on ihan naisen alaarvostamista. Meistä on paljon muuhunkin kuin miehen ja lasten palvelijoksi. Kotirouvalla tulisi olla se kotiapulainen kuten keskieuroopassa on tapana. Lastenhoitaja, puutarhuri, siivooja ja kokki sitten voisi aloittaa kotirouvanpäivät. Katsokohan tämä ekan viestin aloittaja näitä sarjoja rikkaista kotirouvista liikaa. Sitten lasten jo koulun aloittaneena sanovat ettei paljon kiinnosta äidin kanssa oleminen. Äiti ei sitten ikänsä ja vanhentuneen koulutuksen takia saa duunia ja jää miehensä elätiksi edelleen. Lopulta se mieskin ottaa jalat alleen löytäen uuden ehomman viihdyttäjän. Miehet, kun rakastuvat itsenäisiin pärjääviin naisiin.
Oletteko huomioineet työttömyyden olemassaoloa,vaikka talous kasvaa? Äidillä ei ole aina vaihtoehtoja valita työssäkäymisen ja kotiäitiyden välillä. Työpaikkaa,johon palata ei ole tai on tullut yt:t. Esim.työttömiä opettajia ja muita korkeakoulutettuja äitejä,jotka haluaisivat olla työssä on kotiäitinä pakosta. Lapsia saa viedä päiväkotiin rajoitetusti ja omanarvontunto laskee,jota kotiäitiys ei tyydytä. Sitten Iltasanomista luemme miljonääri Sirpa Selänteen tulevasta työurasta kotiäitivuosien jälkeen. Kyllä niillä miljoonilla panee jonkun yrityksen pystyyn,kun pääomaa on valmiina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[
Miksi nainen siis on kotiäitinä, ellei mies ideasta tykkää? Onko sellainen mielestäsi reilua, toinen on kotona ja toinen töissä, vaikka töissäkäyvä ei ideasta tykkää?
.
Jos kysyt lainaamaltasi: 1) ei aavistustakaan, en voi mennä toisten pään sisälle, 2) vastasin jo aiemmin, myös itse ilmaisit olevasi samaa mieltä, ja eiköhän yleinen mielipidekin tue. Miksi jankkaat päivänselvää asiaa?
Jos kysyt palstalta yleisesti (kysymys 1) niin toivottavasti jollain on tietoa, ja osaa vastata sinulle.
Suosittelen myös puhumaan tästä asiasta työkavereillesi, on selvästi sinulle tärkeää. Esitä heille vaikka nämä samat kysymykset.
Äläpä nyt hermostu, tätä kutsutaan keskusteluksi.
Olen siis tosiaankin jutellut tästä useammankin työkavereiden kanssa ja näiden keskustelujen perusteella esitin omat mielipiteeni - jotka sinä tosin vääristelit täysin, mutta ei nyt puututa siihen.
Kuten aiemmin sanoin, turha ampua viestintuojaa. En minä sille mitään mahda, että jokainen mies, jolla on vaimo kotirouvana, ei olekaan täysin tyytyväinen tilanteeseen, vaan jotkut heistä kokevat sen epäreiluna. Sanoin myös, että näin saattaisi käydä myös minulle.
Mikä sinua tämän kertomisessa hermostuttaa?
Se on kylläkin sinä, joka pahoitat mielesi toisten elämänvalinnoista :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[
Miksi nainen siis on kotiäitinä, ellei mies ideasta tykkää? Onko sellainen mielestäsi reilua, toinen on kotona ja toinen töissä, vaikka töissäkäyvä ei ideasta tykkää?
.
Jos kysyt lainaamaltasi: 1) ei aavistustakaan, en voi mennä toisten pään sisälle, 2) vastasin jo aiemmin, myös itse ilmaisit olevasi samaa mieltä, ja eiköhän yleinen mielipidekin tue. Miksi jankkaat päivänselvää asiaa?
Jos kysyt palstalta yleisesti (kysymys 1) niin toivottavasti jollain on tietoa, ja osaa vastata sinulle.
Suosittelen myös puhumaan tästä asiasta työkavereillesi, on selvästi sinulle tärkeää. Esitä heille vaikka nämä samat kysymykset.
Äläpä nyt hermostu, tätä kutsutaan keskusteluksi.
Olen siis tosiaankin jutellut tästä useammankin työkavereiden kanssa ja näiden keskustelujen perusteella esitin omat mielipiteeni - jotka sinä tosin vääristelit täysin, mutta ei nyt puututa siihen.
Kuten aiemmin sanoin, turha ampua viestintuojaa. En minä sille mitään mahda, että jokainen mies, jolla on vaimo kotirouvana, ei olekaan täysin tyytyväinen tilanteeseen, vaan jotkut heistä kokevat sen epäreiluna. Sanoin myös, että näin saattaisi käydä myös minulle.
Mikä sinua tämän kertomisessa hermostuttaa?
Se on kylläkin sinä, joka pahoitat mielesi toisten elämänvalinnoista :)
Kummasta päättelit, että pahoitan mieleni toisten elämänvalinnoista: siitä, että kerroin joissakin tapauksessa ymmärtäväni kotirouvien miehiä, vaiko siitä, että saattaisin jossakin tapauksessa itse tuntea samoin kuin he?
Tuntuu, että tässä keskustelussa on unohdettu, että yleensä puhutaan ihan tavallisista suomalaisista ihmisistä, että kuten joku sanoikin, tosi harvassa ovat nämä, jotka ovat alusta asti miehensä kanssa sopineet saavansa isorikkaan miehen tuloista isot osuudet.
Suurin osa kotirouvista, jos nyt suomalaisia kotona olevia naisia voi edes sillä lailla nimittää, ovat kotona taloudellisista syistä tai sitten vaan ihan siitä syystä, että eivät halua mennä töihin.
Minäkin tunnen kyllä naisia, jotka suoraan sanovat, että kotona on paljon helpompaa kuin töissä ja miehensä eivät aina ole tästä ilahtuneita, vaan joskus ilkeästikin sanovat että töihin olisi tarve mennä. Mutta kun ei rouvaa huvita. Eikä niillä naisilla olekaan mitään hienoja johtajan paikkoja odottomassa vaan pitäisi tosiaan mennä konttoriin tai kauppaan tai varastolle tai kuka minne.
Vierailija kirjoitti:
Minut kasvatettiin tyttönä huolehtimaan muista; pikkuveljistä ja koko perheestä. Kukaan ei koskaan opettanut tai sanonut, että huolehdi itsestäsi. Opin tekemään ruokaa ja siivoamaan - minua kehuttiin siitä, ei mistään muusta - jo 8-vuotiaana. Siitä lähtien olen huolehtinut ruoka-, siisteys-, yms. kotiaskareista. Tehnyt kotityötä toisille, toisten hyväksi.
Onko siis ihme, että jäin kotiäidiksi vuosikausiksi? Kukaan ei opettanut, että saan olla itsekäs, huolehtia vain itsestäni, vaikka meille tuli lapsia. Mies on huolehtinut itse itsestään, minä olen hoitanut kodin ja lapset.
Nyt olen katkera ja turhautunut. Miten tyhmä ja sokea saa olla?
Tyttöjen kasvatus Suomessa on vinoutunut. Tytöt kasvatetaan pienestä pitäen olemaan vastuullisia huolenkantajia ja hoivaajia, jotka tekevät kaiken itse. Kukaan ei opeta tytöille suorasanaisesti ja selkeästi, että ei tarvitse huolehtia mistään muusta kuin itsestään. Esim. ruuanlaitto vain itselle, siivoat vain omat jälkesi, jne.
Minut on kasvatettu lapsena passaamaan muita (kuin myös varmasti monet muut suomalaisen kasvatustavan mukaan), mutta ajatusmaailmani ei todellakaan muuttunut sen kaltaiseksi. Pystyin itse päättelemään, että pystyn enempään ja kukaan ei minusta huolehdi, jos en itse sitä tee. Itse opetan lapsilleni että he pystyvät mihin vaan, mutta tavoitellessaan sitä pitää ottaa huomioon, että ei polje muita. Empaattisia, sinnikkäitä, vahvatahtoisia ja oman arvon tuntevia lapsia noista on kasvanut.
Itse päätin lasten synnyttyä jäädä kotiin myös hoitovapaan jälkeen. Olin ennen lapsia hyväpalkkaisessa työssä. Olen lapsille läsnä. Lapset eivät tule koskaan koulusta tyhjään kotiin, vaan voivat heti kertoa mielellään olevista asioista. Sitten kun ovat lähempänä täysi-ikäisyyttä, voin ajatella paluuta töihin.
Tämä tukee myös koko perheen hyvinvointia. Hoidan kodin ja laitan ruuat. Kun mies tulee töistä kotiin, hän pääsee valmiiseen pöytään ja heti touhuamaan lasten kanssa. Kumpikin pääsee halutessaan harrastamaan myös iltaisin, kun ei tarvitse käyttää aikaa kodin siivoamiseen tms. Itse harrastan useimmiten päivällä ja kun jää vapaata luen, opiskelen vieraita kieliä, neulon tms. Kumpikin kuljettaa myös lapsia harrastuksiin ja harrastamme paljon yhdessä perheenä.
Jos kävisin töissä joutuisin työpäivän päätteeksi hoitamaan tuon kaiken. Illat ja viikonloput menisivät kodin hoitamiseen ja ruuan laittoon ja yhdessä oleminen ja tekeminen jäisi paljon vähemmälle. Tokihan meillä olisi enemmän rahaa käytössä jos olisin töissä, mutta arvostamme perheemme hyvinvointia enemmän kuin rahaa ja kiirettä. Tämä on meidän valinta. Tämä on pääkaupunkiseudulla sellainen valinta, joka useimmiten aiheuttaa ihmettelyä etenkin kun tietävät, että olen koulutettu ja aikaisemmin tehnyt uraa.
Mutta meillä näin, emmekä kadu :)
Mulla on kaksi lasta, 4 ja 7, kaksi koiraa, mies ja käyn töissä. Miten paljon te oikein noita kotitöitä teette, jos niihin menisi kaikki viikonloput ja illat niin, että töiden jälkeen ei mitään muuta enää kerkiä tekemään? Kyllä musta meillä ihan tavalliset työt tehdään, ruuat, siivoukset, pyykit jne. Isompiakin siivouksia muutama vuodessa tehdään. Silti meille jää omaa aikaa ja perheaikaa niin illoille kuin viikonlopuille.
Mutta luenko mä tätä oikein: siis jos nainen olisi töissä, hänellä menisi illat ja viikonloput kotitöissä. Koska mies ei kotitöitä tee nyt, kun nainen on kotona, eikä tekisi, vaikka nainen ei ole kotona?
Vai millä systeemillä kaksi aikuista ei saa kotitöitä hoidettu siten, että niihin ei mene kaikki illat ja viikonloput?
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kaksi lasta, 4 ja 7, kaksi koiraa, mies ja käyn töissä. Miten paljon te oikein noita kotitöitä teette, jos niihin menisi kaikki viikonloput ja illat niin, että töiden jälkeen ei mitään muuta enää kerkiä tekemään? Kyllä musta meillä ihan tavalliset työt tehdään, ruuat, siivoukset, pyykit jne. Isompiakin siivouksia muutama vuodessa tehdään. Silti meille jää omaa aikaa ja perheaikaa niin illoille kuin viikonlopuille.
Mutta luenko mä tätä oikein: siis jos nainen olisi töissä, hänellä menisi illat ja viikonloput kotitöissä. Koska mies ei kotitöitä tee nyt, kun nainen on kotona, eikä tekisi, vaikka nainen ei ole kotona?
Vai millä systeemillä kaksi aikuista ei saa kotitöitä hoidettu siten, että niihin ei mene kaikki illat ja viikonloput?
Kiitos! Olin tulossa kirjoittamaan tismalleen samaa! Huomaa kyllä, ettei kotirouvilla ole käsitystä siitä kun kaksi tekee puoliksi. Meillä myös kaksi lasta ja silti harrastamme yhdessä ja erikseen, teemme työn päälle ne kotityöt ja ruuat ja aikaa jää paljon muuhunkin. Myös läsnä olemiseen ja yhdessäoloon. Aivan kuten muissakin normaaleissa perheissä, joissa vanhemmat käyvät töissä.
513 jatkaa vielä: sitäkään en ymmärrä, että eikö se yhteinen tekeminen myös kodissa ole yhteistä tekemistä? Kun toinen tekee ruokaa ja toinen imuroi? Kyllä meillä jo isompi vähän auttelee ja pienempi tepsuttelee mukana.
En siis itse ymmärrä tätä, että kun koti on kaikkien, on kuitenkin vain yhden vastuulla tehdä sen hoitaminen, jotta sitten päästään tekemään jotain yhdessä.
En ikinä tahtoisi antaa lapsilleni semmoista mallia, että koti on paikka, jonka hoitaminen on yhden työtä.
Ihmettelen tätä ikuista jankkausta kotitöistä ja niiden määristä. Meillä ei tosin ole kuin yksi lapsi, nyt jo nuori, mutta en ole kokenut kotitöitä ikinä raskaiksi vaikka olen käynyt täyspäiväisesti töissä koko ajan. Koneet hoitavat suurimman osan kotitöistä, siivota ei tarvitse joka päivä joka nurkkaa. Muutaman minuutin hommia silloin tällöin. Ruokaa laitoin kerralla suurempiä eriä, joita syötiin useampi päivä ja sitten riitti vielä pakastettavaksi. Sitä paitsi pidän kotitöistä ja ne on mukavaa rentoutusta työpäiviin verrattuina.
Taas kyllä on noussut peniskateus. Olisin tosi mielelläni mies, joka kävisi vain töissä ja antaisi kaiken muun roinan jonkun muun hoidettavaksi. Aamulla pussaisi poskelle ja illalla istuisi valmiiseen pöytään seuraavan päivän vaatteet valmiiksi silitettynä. Kerran tai pari kuussa laittaisi rahaa tilille.
Voisihan sitä siinä sivussa olla läsnä ja tehdä yhdessä, varsinkin, kun todennäköisesti työn raskaan raataja saisi valita, mitä tämä tarkoittaa, hänhän se on väsynyt kaiken aikaa töitä raadettuaan. Toinen on vaan kotona.
Sitten yhteisen ajan jälkeen taas pusu poskelle ja töihin jauhamaan p*skaa ja naureskelemaan, että meidän mamma ei edes ymmärrä, mitä mä työkseni teen.
En myöskään ymmärrä kotitöiden paljoudesta/raskaudesta valittamista.
Tietysti, jos ihminen on ihan patalaiska sohvalla makoilija, joka ei halua pitää kotia järjestyksessä, valittaminen on "ymmärrettävää".
Olen työssä käyvä yh ja kotimme on aina siinä kunnossa, että kenen tahansa sopisi tulla ex tempore vierailulle.
En siivoa päivittäin, koska olen opettanut lapseni pienestä pitäen omalla esimerkilläni laittamaan tavarat paikoilleen, tiskit koneeseen, tuolit nätisti ruokapöydän alle, puhtaat vaatteet viikattuna kaappiin, likaiset vaatteet pyykkikoriin ym.
Imurointi kaksi kertaa viikossa riittää.
Toisella kerralla yleensä myös moppaan ja pyyhimme pölyt pois.
Tämä "hurja operaatio" kestää 70-neliön asunnossa korkeintaan puoli tuntia.
Työssä käyvä äiti ei taas käsitä sitä miten paljon enemmän pienten lasten kotiäideillä on työtä ilman palkallista lomaa. Jos päivät ollaan töissä,päiväkodissa ja koulussa,kotona ei ole kukaan sotkemassa. Pienten lasten äitien tilanne on eri. Aamupalat,lasten ulkoilutukset, lounaat, välipalat, ulkoilutukset,harrastukset,illalliset,iltapalat,kaupassa käynnit. Sotkun taso paikassa,missä elää useita henkilöitä ruoanlaittoineen on eri mittakaavan työ, kuin tulla töistä kotiin elämättömään kotiin. Isoa omakotitaloa on helpompi pitää siistinä ahtaaseen kerrostaloasuntoon verrattuna.
Vierailija kirjoitti:
Työssä käyvä äiti ei taas käsitä sitä miten paljon enemmän pienten lasten kotiäideillä on työtä ilman palkallista lomaa. Jos päivät ollaan töissä,päiväkodissa ja koulussa,kotona ei ole kukaan sotkemassa. Pienten lasten äitien tilanne on eri. Aamupalat,lasten ulkoilutukset, lounaat, välipalat, ulkoilutukset,harrastukset,illalliset,iltapalat,kaupassa käynnit. Sotkun taso paikassa,missä elää useita henkilöitä ruoanlaittoineen on eri mittakaavan työ, kuin tulla töistä kotiin elämättömään kotiin. Isoa omakotitaloa on helpompi pitää siistinä ahtaaseen kerrostaloasuntoon verrattuna.
Kyllä tietää, ne äidit on olleet myös kotona ennen töihin menoaan. Ei meillä ollut ikinä sotkuista silloin kun olin kotona, mitä muutakaan mulla oli kuin aikaa tehdä kotitöitä. Harrastuksia, illallisia, iltapaloja ja kaupassa käyntejä tekevät myös työssäkäyvät äidit. Iso ok-talo on muuten vaikeampi pitää siistinä, koska se on isompi ja siinä on vielä pihakin hoidettava.
Vierailija kirjoitti:
Työssä käyvä äiti ei taas käsitä sitä miten paljon enemmän pienten lasten kotiäideillä on työtä ilman palkallista lomaa. Jos päivät ollaan töissä,päiväkodissa ja koulussa,kotona ei ole kukaan sotkemassa. Pienten lasten äitien tilanne on eri. Aamupalat,lasten ulkoilutukset, lounaat, välipalat, ulkoilutukset,harrastukset,illalliset,iltapalat,kaupassa käynnit. Sotkun taso paikassa,missä elää useita henkilöitä ruoanlaittoineen on eri mittakaavan työ, kuin tulla töistä kotiin elämättömään kotiin. Isoa omakotitaloa on helpompi pitää siistinä ahtaaseen kerrostaloasuntoon verrattuna.
Tietääpä hyvinkin. :)
Olin kotona 3 vuotta lapseni kanssa.
Tuolloin imuroin lähes päivittäin, varsinkin talvella, kun rattaissa tuli kiviä eteiseen.
En ole siivoushysteerikko, mutten siedä kiviä tai murusia lattialla, koska olen kotona lähes aina avojaloin.
---
Tiedän kuinka paljon enemmän sotkua tulee, kun ollaan kotona; huomaan sen nykyään loma-aikoina, kun lapseni ei ole koulussa, vaan pääsääntöisesti kotona.
Huomaan eron, jos olen itsekin kotona: sotkua on enemmän.
Huomaan eron, jos lapseni on lomalla viikon pois esim. leirillä tai isovanhempiensa luona: sotkua ei juuri ole.
---
Tämä on kyllä ihan elävä koti, mutta jos kouluttaa lapsensa siivoiksi, on itsellä vähemmän työtä.
Eikä kerrostaloasuminen ole aina ahtaampaa kuin omakotitaloasuminen: se riippuu täysin asunnon koosta. ;)
Meillä on iso talo ja iso piha, ja minä hoidan sisäsiivoukset ym., mutta ahkera puolisoni tekee vapaa-aikoinaan myös hyvin paljon kotitöitä, varsinkin ulkotöitä. Melkein aina viikonloppuisin tehdään yhdessä jotakin kotiin liittyvää työtä. Joskus ihan tietoisesti pidetään laiskottelupäivä tai päiviä; käydään kaupungilla, kyläilemässä tai luontoretkellä. Puolisoni haluaa kuitenkin stressaavan aivotyönsä vastapainoksi rentoutua kotona tekemällä kotitöitä. Meillä on aina huippusiistiä ja paikat järjestyksessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskomaton ketju. Miten vuonna 2018 voi Suomessa olla paljon naisia, joiden mielestä on hienoa toimia kotirouvana? Yhtäkään tällaista naista en tunne, en edes vanhempieni sukupolvessa. En voi kuvitella, millä logiikalla kotirouvavaihtoehto voisi tulla kenellekään kysymykseen. Ihan puistattaa se, että kirkkain silmin kerrotaan, että mies halusi tai miehen kanssa sovittiin, että vaimo jää kotiin. Missä tällaisia miehiä oikein on? Vaimot sitten toimivat vuosikymmeniä miehen (ja lasten) piikana, kuvitellen tekevänsä jotain ainutlaatuisen tärkeää. Hyi hitto, mitä hyväksikäyttäjiä teillä on puolisoina. Täällä sitten kerrotaan ylpeänä, miten miehen on kiva tulla töistä siistin kodin katettuun pöytään. Arvostellaan päiväkodeissa käyviä lapsia huonosti hoidetuiksi, vaikka kaikki tieteelliset tutkimukset todistavat, että kotihoito ei ole lapsen kehitykselle hyväksi. Taloudellisesti kaikilla menee muka loistavasti ja sijoitukset kasvavat silmissä. Kyllä todellisuus on kotirouvilla ihan toinen. Miehen taloudellisen armeliaisuuden varassa tulottomana piikana olemisessa ei ole mitään kadehtimista. Elämässä ei ole mitään haasteita, joten henkinen taantuminen on edessä ja useimmiten myös fyysinen. Hoidetaan vain kotitöitä, jotka jokainen osaa ja muut hoitavan työnsä ohessa. Aivan järkyttäviä mielipiteitä. Eikö teillä kotirouvanaisilla ole mitään itsekunnioitusta, osaamista, kykyjä, tavoitteita tai taitoja?
No katsos kun kaikilla naisilla ei ole tarvetta luoda uraa ja päteä työelämässä. Se ei kuitenkaan missään nimessä sulje pois sitä, että omaa itsekunnioitusta, osaamista, kykyjä, tavoitteita ja taitoja. Ne vaan suuntautuvat muualle kuin työelämään. En väitä, etteikö mainitsemasi kaltaisia kotiäitejä/-rouvia ole olemassa, mutta itse en kuitenkaan kuulu heihin.
Minulla on osaamista monella alueella, todennäköisesti voisin valita niistä jonkun ja ryhtyä esim. yrittäjäksi. Olen nähnyt maailmaa enemmän kuin useimmat suomalaiset koskaan, myös sellaisia paikkoja, joihin ovet eivät normaalisti aukene.
Puhun 7 kieltä, ymmärrän kahdeksatta. Montako sinä puhut? Seuraan päivän politiikkaa ja tapahtumia useammalla kielellä useamman maan lehdistöstä ja uutisista, jotta voin keskustella seurassa kuin seurassa.
Pidän itseäni etuoikeutettuna, kun olen voinut valita, mitä haluan tehdä, ilman huolta rahasta ja tulevaisuudesta. Stressitekijät elämästäni puuttuvat.
Kuule kun pelkät kieli- ja small talk -taidot ei ihan riitä työpaikan saantiin tai yrityksen perustamiseen 😂
Sinun perheessäsi oli vinoutunutta tytön kasvattamista. Ei suinkaan Suomessa yleisesti. Minut on kasvatettu niin, että on tärkeää olla itsenäinen nainen ja tehdä päätökset, jotka tekevät sinut onnelliseksi. Suvussani kaikki naiset ovat työskenteleviä, kuten miehetkin. Olen "ensimmäinen" kotiäiti (yli neljännen polven en tosin tiedä mitä naiset tekivät -maatilan töitä kaiketi). Kaikki sukuni naiset kunnioittavat päätöstäni ja tietävät, että juuri tämä kotiäitinä/rouvana olo on minulle hyvä valinta. Taloudellinen itsenäisyys minulla toki on. Kukaan ei kannustaisi jättäytymään epäitsenäisesti täysin muiden (miehen tai tukien) varaan.