Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Kotiäidiksi/ -rouvaksi jääminen? Kokemuksia?

n29
18.06.2018 |

Löytyykö vielä joku, joka olisi tähän maailman aikaan uskaltanut tehdä kyseisen ratkaisun? 😏 Itse olen täysin kyllästynyt ja leipääntynyt työhöni (hoitoala). Olen koittanut keksiä mikä olisi se oma juttu työrintamalla (en ole keksinyt), hakenut kouluihin (en ole päässyt), vaihtanut hieman työnkuvaa ja lyhentänyt työpäivää (ei auttanut sekään motivoitumaan). Omien lasten kanssa olisin mieluusti kotona. He on jo 3v ja 6v, olisi ihanaa olla kotona kun esikoinenkin menee vuoden päästä kouluun ja hänelle tulee lyhyet päivät. Se on ainoa asia mistä löydän merkitystä; koti ja lapset ja avioliitto. Olen joo varmaan nykyajan mittakaavassa kummajainen.

Mutta miten te muut kotiäidit päädyitte ratkaisuunne? Kuinka monta lasta? Millaiset tulot? Miten olette varautuneet esim. eläkettä varten? Kaikki kokemukset kiinnostaa.

Kommentit (761)

Vierailija
301/761 |
22.06.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minä, kotirouva, laiskottelen useinkin ja hartaasti. Silti koti on aina erittäin siisti, ruoka on pöydässä silloin kun pitää; puhtaita, ja erilaisiin tilanteisiin sopivia vaatteita löytyy aina kaapista. Rahat kasvaa tileillä korkoa, sillä kotirouvana henkilökohtaiset menoni ovat pienet, enkä kovin tuhlaileva ole luonteeltaankaan. Yhdessä puolison kanssa laiskotellaan lisää, ja yhdessä vietetään makeaa elämää ja tuhlaillaan, kun sen aika on.

Vierailija
302/761 |
23.06.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Satuin vilkaisemaan tätä teidän nähtävästi nuorten palstaa. Olen jo eläkkeellä. Olin aikoinaan kahden lapsen työssä käyvä äiti. Naapurissa oli kaksi kotirouvaa. He valitsivat minua, että ei kannata mennä töihin. Siitähän tulee stressi. Jää kotiin. Nyt ovat laulut toiset. Olemme kaikki eläkkeellä. Minulle on usein tultu kertomaan, että mikäs sinun on, kun sinulla on hyvä eläke. Usein kuulen heiltä myös, että tämä yhteiskunta on vialla, kun jotkut saavat eläkettä vain muutamia satasia ja toiset tonneja. Työssä käyvä äiti joutuu suunnittelemaan arjen tarkoin. Meillä on aina tehty terveellistä kotiruokaa, on siivottu, on vietetty yhteistä aikaa. Nyt näkee, että lapsista on tullut tasapainoisia, hyvin koulutettuja, perheestään huolehtiva ihmisiä. Hedelmistään puu tunnetaan. Nyt on meidän hyvän vapaa-ajan vieton aika omalla eläkerahalla.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
303/761 |
23.06.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Satuin vilkaisemaan tätä teidän nähtävästi nuorten palstaa. Olen jo eläkkeellä. Olin aikoinaan kahden lapsen työssä käyvä äiti. Naapurissa oli kaksi kotirouvaa. He valitsivat minua, että ei kannata mennä töihin. Siitähän tulee stressi. Jää kotiin. Nyt ovat laulut toiset. Olemme kaikki eläkkeellä. Minulle on usein tultu kertomaan, että mikäs sinun on, kun sinulla on hyvä eläke. Usein kuulen heiltä myös, että tämä yhteiskunta on vialla, kun jotkut saavat eläkettä vain muutamia satasia ja toiset tonneja. Työssä käyvä äiti joutuu suunnittelemaan arjen tarkoin. Meillä on aina tehty terveellistä kotiruokaa, on siivottu, on vietetty yhteistä aikaa. Nyt näkee, että lapsista on tullut tasapainoisia, hyvin koulutettuja, perheestään huolehtiva ihmisiä. Hedelmistään puu tunnetaan. Nyt on meidän hyvän vapaa-ajan vieton aika omalla eläkerahalla.

Vierailija
304/761 |
23.06.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä mieltä miehesi on? Olen ajautunut kotiäidiksi terveysongelmien takia ja tilanne on syvältä. Ei ikinä enää jos voisin itse päättää. Riippuvuus miehestä, ainainen köyhyys. Haaveilen siitä että olisin oman itseni herra. Nainen, hanki itsellesi taloudellinen riippumattomuus jos vain suinkin pystyt. Ehkä kuvio toimii jos puoliso on huomattavan varakas mutta keskituloisella ei ei ei ei.....

Minäkin olen terveysongelmien takia päätynyt kotiäidiksi.

Onneksi miehen tulot riittävät elättämään perheen.

Itse saan pientä eläkettä.

Lisätuloja olen hankkinut pienimuotoisella osa-aikaisella yritystoiminnalla.

Teen töitä n. 5-15 tuntia viikossa. Se pitää mielialan hyvänä, tuo sisältöä päiviin ja vaikuttaa myönteisesti itsetuntoon. Parasta tässä on se, että voin itse valita työni ja työaikani.

Silloin kun lapset olivat vielä pieniä, meni kakki aikani heidän hoitamiseensa ja kaikenmaailman kerhoissa ja leikkipuisoissa ja leikkitreffeillä kulkemiseen.

Olin hyvin aktiivinen äiti, ja olen iloinen siitä että minulla oli sellaiseen mahdollisuus.

Mutta nyt kun lapset ovat jo isompia, on henkisen hyvinvointini kannalta erittäin tärkeää että minulla on järkevää tekemistä myös kodin ulkopuolella.

Minkälaista yritystoimintaa sinulla on?

Teen yrityksille kuvituskuvia, joita voi käyttää esimerkiksi markkinoinnissa tai dokumentaatiossa.

Jonkin verran teen myös logosuunnittelua ja somejulkaisuja.

Tämä on ihan kivaa työtä, eikä vaadi suuria investointeja. Ihan nollabudjetilla olen tätä työtä lähtenyt tekemään.

Vierailija
305/761 |
23.06.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mielestäni olis kauheeta olla avioliitossa jos kaikessa pitäis ajatella, entä jos ero tulee. Miten sellaista elämää voi elää.

Avioliittoon kun on menty, sitä eletään yhdessä yhteisillä päätöksillä ja yhteisillä rahoilla. Jos on päätetty, että kotona lapset hoidetaan, niin ei siinä mietitä mistä rahat, kun olen eläkeiässä. Elämä on nyt. Se eletään sen hetken parhaimmalla päätöksellä.

Kokemuksella 40 vuotta yhteistä elämää.

Vierailija
306/761 |
23.06.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Satuin vilkaisemaan tätä teidän nähtävästi nuorten palstaa. Olen jo eläkkeellä. Olin aikoinaan kahden lapsen työssä käyvä äiti. Naapurissa oli kaksi kotirouvaa. He valitsivat minua, että ei kannata mennä töihin. Siitähän tulee stressi. Jää kotiin. Nyt ovat laulut toiset. Olemme kaikki eläkkeellä. Minulle on usein tultu kertomaan, että mikäs sinun on, kun sinulla on hyvä eläke. Usein kuulen heiltä myös, että tämä yhteiskunta on vialla, kun jotkut saavat eläkettä vain muutamia satasia ja toiset tonneja. Työssä käyvä äiti joutuu suunnittelemaan arjen tarkoin. Meillä on aina tehty terveellistä kotiruokaa, on siivottu, on vietetty yhteistä aikaa. Nyt näkee, että lapsista on tullut tasapainoisia, hyvin koulutettuja, perheestään huolehtiva ihmisiä. Hedelmistään puu tunnetaan. Nyt on meidän hyvän vapaa-ajan vieton aika omalla eläkerahalla.

Nykyään täytyy olla hyvä palkka että saisi hyvän eläkkeen.

Joku keskipalkkainen jää lähelle takuueläkkeen määrää.

Pienipalkkainen työntekijä tulee saaman käytännössä samansuuruisen eläkkeen kuin takuueläkeläinen.

Myös monet yrittäjät päätyvät minimieläkkeelle sillä heillä ei ole varaa maksaa suuria eläkemaksuja.

Itse jäin muutama vuosi sitten työkyvyttömyyseläkkeelle. Syynä MS-tauti. Se eläkkeen määrä laskettiin siten, että työuran alkuvuosilta huomioitiin todellinen eläkekertymä.

Tulevat työvuodet, jotka siis jäävät toteutumatta laskettiin niin, että lasketaan viimeisten 5 vuoden tulojen keskiarvo ja sen perusteella määritellään paljonko eläkettä tulee niiltä vuosilta jotka jäävät toteutumatta. Eli käytännössä eläke on sama kuin siinä tapauksessa että olisin jatkanut viimeisimmässä työssäni eläkeikään asti.

Eläkkeeni on paljon pienempi kuin kuvittelin sen olevan. Se on alle puolet siitä mitä sain palkkaa.

Äitini, joka teki vuosikaudet puolipäivätyötä ja sai pienempää palkkaa kuin minä, saa paremman eläkkeen.

Nuoremmat ikäluokat ovat häviäjiä eläkkeissään.

Maksavat ensin valtavat eläkemaksut ja saavat sitten pienet eläkkeet.

Nykyään keskimääräinen työeläkemaksu on n. 24 prosenttia. 1960-luvulla työeläkemaksut olivat n. 5 prosenttia. Muutos on todella suuri.

Lisäksi eläkeikä nousee koko ajan ja eläkettä kertyy heikommin.

Oikeasti tuntuu pahalta kun nykypäivän vanhukset retostelevat eläkkeillään ja sanovat että itse ovat ne tienanneet ja maksaneet.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
307/761 |
23.06.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En suosittele. Vaihda vaikka työpaikkaa. Jos olet nyt jossakin laitoksessa, hae terveyskeskukseen tai yksityisille. Kotirouva on riippuvainen täysin miehen tuloista. Eläkettä ei kerry. Oma raha loppuu. Mitä mies sanoo, kun joutuu yksin elättämään perheen. Toisaalta hoitaja pystyy moneen työhön esim. Lääke-edustajaksi, puhelinmyyjäksi, konsulentiksi, kaupan kassalle, lääkäriaseman vastaanottoon, taksikuskiksi.

Oma mieheni itse esitti kotiäitiyttä. Aika moni mies ennemmin näkee vaimonsa kotona hoitamassa kotia ja lasta ennemmin kuin kaupan kassalla.

Tunnen yhden monta kertaa naimisissa olleen miehen jolle on tärkeää että vaimonsa on kotiäiti.

Hänen toimissaan on mielenkiintoinen kaava.

Hän valitsee sellaisia naisia joilla on oma asunto.

Kun on muutettu yhteen, myydään naisen asunto ja ostetaan yhteinen naisen asunnosta saaduilla rahoilla. Jos uusikin asunto menee naisen nimiin, tekee mies remonttia asunnossa sen verran että erotilanteessa saa puolet asunnosta. Se remontin tekeminen kun vaikuttaa asunnon arvoon.

Tälle miehelle on myös tärkeää että vaimo on kotona. Ja maksaa oman osuutensa yhteisistä menoista, ja omat menonsa tietenkin kokonaan. Lapsiin liittyvät menot ovat tämän miehen mukaan vaimon omia menoja.

Käytännössä jokaiselle hänen ex-vaimolleen on käynyt niin, että koti ja työ ovat menneet alta. He ovat päätyneet asumaan huonompaan ja pienempään asuntoon, ja kärsivät talousvaikeuksista. Ennen tämän miehen tapaamista pärjäsivät taloudelisesti oikein hyvin.

Vierailija
308/761 |
23.06.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ettekö te ”kotirouvat” mieti lainkaan yhteiskunnallisia velvotteitanne?

Yhteiskuntaa ja mm. sen sisältämiä (ensisijassa tilapäiseen käyttöön tarkoitettuja) sosiaalitukia ylläpidetään verorahoilla. Verorahoja kertyy yhteiskuntaa, itseään ja Suomen kilpailukykyä työpanoksellaan jatkuvasti kehittämällä, kukin kykyjensä mukaan. Ei se kotirouvavuosien jälkeinen takuueläkekään taivaasta tipahda, vaan jotkut senkin ovat tuottaneet.

Jos omalla panoksellaan ei halua, parhaan kulloisenkin kykynsä ja taitonsa mukaisesti, yhteiskunnan kehittämiseen ja rahoittamiseen osallistua, ei pidä myöskään etuuksista nauttia tai ainakaan niistä valittaa. Jos haluaa elää ilman huolia ja velvotteita ”vapaassa” keräilytaloudessa niin metsää on ympärillä ja marjoja poimittavaksi. Tai eläkää sitten aidosti valintanne mukaan, miehen elättinä, ilman mitään muita tukia.

Missä ihmeessä on ylpeytenne ja vastuunkantohalunne niin yksilö- kuin yhteiskuntatasolla?

Kotirouvuuden negatiivisesta vaikutuksesta yleiseen ajatteluun naisten kyvykkyyksistä en viitsi edes puhetta aloittaa. Lasikattoja näillä ylipitkillä ”hoitovapailla” ja tauottomilla äitiyslomilla kuitenkin aina meille muille naisille rakennatte.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
309/761 |
23.06.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Useimmat kotiäidit, joiden lapset ovat jo varttuneet, muuttuvat jokseenkin ärsyttäväksi. Heillä on muka ”kiireinen elämä” vaikka kotona ole enää yhtäkään pientä lasta. Pienistä asioista tehdään tavattoman suuria juttuja, höpötetään omasta tärkeydestä ja harrastuksista kokoajan. Me uraa tekevät naiset teemme miltei kaiken saman kuin he (lukuunottamatta ehkä jotain keksien leivontakurssia), yhtälailla matkallemme, kestitseminen ystäviä ja harrastamme , mutta emme tee tekemisistämme suurta numeroa.

Vierailija
310/761 |
23.06.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Satuin vilkaisemaan tätä teidän nähtävästi nuorten palstaa. Olen jo eläkkeellä. Olin aikoinaan kahden lapsen työssä käyvä äiti. Naapurissa oli kaksi kotirouvaa. He valitsivat minua, että ei kannata mennä töihin. Siitähän tulee stressi. Jää kotiin. Nyt ovat laulut toiset. Olemme kaikki eläkkeellä. Minulle on usein tultu kertomaan, että mikäs sinun on, kun sinulla on hyvä eläke. Usein kuulen heiltä myös, että tämä yhteiskunta on vialla, kun jotkut saavat eläkettä vain muutamia satasia ja toiset tonneja. Työssä käyvä äiti joutuu suunnittelemaan arjen tarkoin. Meillä on aina tehty terveellistä kotiruokaa, on siivottu, on vietetty yhteistä aikaa. Nyt näkee, että lapsista on tullut tasapainoisia, hyvin koulutettuja, perheestään huolehtiva ihmisiä. Hedelmistään puu tunnetaan. Nyt on meidän hyvän vapaa-ajan vieton aika omalla eläkerahalla.

Ja tuliko näiden rouvien lapsista sitten jotenkin huonoja ihmisiä vai mikä pointtisi oli?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
311/761 |
23.06.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Uraäiti ja ylpeä vastuunkantokyvystään kirjoitti:

Ettekö te ”kotirouvat” mieti lainkaan yhteiskunnallisia velvotteitanne?

Yhteiskuntaa ja mm. sen sisältämiä (ensisijassa tilapäiseen käyttöön tarkoitettuja) sosiaalitukia ylläpidetään verorahoilla. Verorahoja kertyy yhteiskuntaa, itseään ja Suomen kilpailukykyä työpanoksellaan jatkuvasti kehittämällä, kukin kykyjensä mukaan. Ei se kotirouvavuosien jälkeinen takuueläkekään taivaasta tipahda, vaan jotkut senkin ovat tuottaneet.

Jos omalla panoksellaan ei halua, parhaan kulloisenkin kykynsä ja taitonsa mukaisesti, yhteiskunnan kehittämiseen ja rahoittamiseen osallistua, ei pidä myöskään etuuksista nauttia tai ainakaan niistä valittaa. Jos haluaa elää ilman huolia ja velvotteita ”vapaassa” keräilytaloudessa niin metsää on ympärillä ja marjoja poimittavaksi. Tai eläkää sitten aidosti valintanne mukaan, miehen elättinä, ilman mitään muita tukia.

Missä ihmeessä on ylpeytenne ja vastuunkantohalunne niin yksilö- kuin yhteiskuntatasolla?

Kotirouvuuden negatiivisesta vaikutuksesta yleiseen ajatteluun naisten kyvykkyyksistä en viitsi edes puhetta aloittaa. Lasikattoja näillä ylipitkillä ”hoitovapailla” ja tauottomilla äitiyslomilla kuitenkin aina meille muille naisille rakennatte.

Juu en totisesti mieti yhteiskunnallisia velvoitteitani :,D ihan elän niin että perheeni on onnellinen ja voi hyvin.

Vierailija
312/761 |
23.06.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En suosittele. Vaihda vaikka työpaikkaa. Jos olet nyt jossakin laitoksessa, hae terveyskeskukseen tai yksityisille. Kotirouva on riippuvainen täysin miehen tuloista. Eläkettä ei kerry. Oma raha loppuu. Mitä mies sanoo, kun joutuu yksin elättämään perheen. Toisaalta hoitaja pystyy moneen työhön esim. Lääke-edustajaksi, puhelinmyyjäksi, konsulentiksi, kaupan kassalle, lääkäriaseman vastaanottoon, taksikuskiksi.

Oma mieheni itse esitti kotiäitiyttä. Aika moni mies ennemmin näkee vaimonsa kotona hoitamassa kotia ja lasta ennemmin kuin kaupan kassalla.

Tunnen yhden monta kertaa naimisissa olleen miehen jolle on tärkeää että vaimonsa on kotiäiti.

Hänen toimissaan on mielenkiintoinen kaava.

Hän valitsee sellaisia naisia joilla on oma asunto.

Kun on muutettu yhteen, myydään naisen asunto ja ostetaan yhteinen naisen asunnosta saaduilla rahoilla. Jos uusikin asunto menee naisen nimiin, tekee mies remonttia asunnossa sen verran että erotilanteessa saa puolet asunnosta. Se remontin tekeminen kun vaikuttaa asunnon arvoon.

Tälle miehelle on myös tärkeää että vaimo on kotona. Ja maksaa oman osuutensa yhteisistä menoista, ja omat menonsa tietenkin kokonaan. Lapsiin liittyvät menot ovat tämän miehen mukaan vaimon omia menoja.

Käytännössä jokaiselle hänen ex-vaimolleen on käynyt niin, että koti ja työ ovat menneet alta. He ovat päätyneet asumaan huonompaan ja pienempään asuntoon, ja kärsivät talousvaikeuksista. Ennen tämän miehen tapaamista pärjäsivät taloudelisesti oikein hyvin.

No kuule ihan samanlaista ja pahempaakin kusetusta harrastetaan liitoissa missä molemmat käy töissä. Tai missä kumpikaan ei käy töissä. Ja molempiin suuntiin, kumman vaan harjoittamana. Jopa suhteissa joissa ei edes eletä yhdessä; vähän väliä joku onneton Elmeri on siirtänyt kaikki eläkesäästönsä netissä tapaamansa Elenan "syöpösairaan lapsen hoitoihin".

Sillä ei ole mitään tekemistä kotiäitiyden kanssa jos antaa toisen huijata itseään mennen tullen.

Aloittaja

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
313/761 |
23.06.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Mä haluaisin nähdä sen ihmisen joka tulee minulle ja miehelleni kertomaan että olen laiska luuseri koska olen ollut kotirouva. Pitää olla melkoinen idiootti. Se ei kuulu kenellekään muulle mitä mies ja nainen avioliitossaan sopii keskenään tai miten ihminen suunnittelee ja elää oman elämänsä kunhan ei tee sitä yhteiskunnan kustannuksella.

Nykyään, melkein 16 vuoden kotirouvuuden jälkeen olen aloittanut oman yritykseni. Kyllä. Niistä rahoista jotka mieheni on työllään ansainnut viimeisen 16 vuoden aikana, niistä on säästetty pesämuna mun yritykselle. Se on mun palkkio siitä että annoin elämästäni sen 16 vuotta miehelle, hänen uralleen ja meidän lapsille ja kodille. Ja palkkasin kaksi pitkän linjan kotirouvaa jotka halusivat takaisin työelämään. Miksi? Siksi että tiedän että he ovat tosissaan työn suhteen. Epäterve itsekkyys on vuosien varrella karissut ja katse olennaisessa.

Toki on totta että kotirouvia on kanssa kaikenlaisia, samoin niitä "uraohjuksia". Puheet on useammalla kovemmat kuin itse teot.

Wau, elitkö oikeasti ilman mitään yhteiskunnallisia tukia 16 vuotta? Silloin respect - olette eläneet aidosti valintanne mukaan.

Niitä en ymmärrä, ketkä valitsevat tietoisesti kotona olon mutta silti nostavat erilaisia tukia, työttömyyskorvausta tms.

Tuollainen kokonaan ilman yhteiskunnan tukia toteutettu kotirouvuus on ihan jees - tavallaan puolisosi on maksanut sinulle korvausta/palkkaa, ei yhteiskunta. Eläkettähän se ei ole kyllä kerryttänyt, mutta toivotan menestystä yritystoiminnallesi, josta sitä alat kasaan saamaan. Hienoa!

Vierailija
314/761 |
23.06.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Satuin vilkaisemaan tätä teidän nähtävästi nuorten palstaa. Olen jo eläkkeellä. Olin aikoinaan kahden lapsen työssä käyvä äiti. Naapurissa oli kaksi kotirouvaa. He valitsivat minua, että ei kannata mennä töihin. Siitähän tulee stressi. Jää kotiin. Nyt ovat laulut toiset. Olemme kaikki eläkkeellä. Minulle on usein tultu kertomaan, että mikäs sinun on, kun sinulla on hyvä eläke. Usein kuulen heiltä myös, että tämä yhteiskunta on vialla, kun jotkut saavat eläkettä vain muutamia satasia ja toiset tonneja. Työssä käyvä äiti joutuu suunnittelemaan arjen tarkoin. Meillä on aina tehty terveellistä kotiruokaa, on siivottu, on vietetty yhteistä aikaa. Nyt näkee, että lapsista on tullut tasapainoisia, hyvin koulutettuja, perheestään huolehtiva ihmisiä. Hedelmistään puu tunnetaan. Nyt on meidän hyvän vapaa-ajan vieton aika omalla eläkerahalla.

Ja tuliko näiden rouvien lapsista sitten jotenkin huonoja ihmisiä vai mikä pointtisi oli?

En tuota kirjoittanut, mutta luulen pointtina olevan se, että nyt vähän kaduttaa, kun ei ollut lasten kanssa kotona. Ja hiljentää omaatuntoaan sillä, että on isompi eläke.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
315/761 |
23.06.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Mitäs siitä tykkäisit, että akateemisesti koulutettu tyttäresi jäisi kotirouvaksi ja miehensä rahoilla eläjäksi. Eikö se ole vähän moraalitonta, jos kouluttaudutaan lähes ilmaiseksi yhteiskunnan varoilla, eikä anneta yhteiskunnalle takaisin mitään.

Toivottavasti jäisi jos siltä tuntuu, sillä jos akateeminen koulutus on osunut sopivalle alalle (jossa töitä riittää ja palkka myös riittävä), on hänellä myös mahdollisuus taloudellisesti tehdä se. Yhteiskunta on varmasti saanut/saa omansa takaisin, on väärin syyllistää niitä jotka ovat kouluttautuneet ja todnäk saavat sen verran palkkaa että veroina kyllä huolehditaan takaisin maksusta. Kun taas on tapauksia, jotka jo 16v päättävät olla kotiäitejä loppuikänsä koska muutoin "tulotaso" laskisi.

Vierailija
316/761 |
23.06.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Uraäiti ja ylpeä vastuunkantokyvystään kirjoitti:

Ettekö te ”kotirouvat” mieti lainkaan yhteiskunnallisia velvotteitanne?

Yhteiskuntaa ja mm. sen sisältämiä (ensisijassa tilapäiseen käyttöön tarkoitettuja) sosiaalitukia ylläpidetään verorahoilla. Verorahoja kertyy yhteiskuntaa, itseään ja Suomen kilpailukykyä työpanoksellaan jatkuvasti kehittämällä, kukin kykyjensä mukaan. Ei se kotirouvavuosien jälkeinen takuueläkekään taivaasta tipahda, vaan jotkut senkin ovat tuottaneet.

Jos omalla panoksellaan ei halua, parhaan kulloisenkin kykynsä ja taitonsa mukaisesti, yhteiskunnan kehittämiseen ja rahoittamiseen osallistua, ei pidä myöskään etuuksista nauttia tai ainakaan niistä valittaa. Jos haluaa elää ilman huolia ja velvotteita ”vapaassa” keräilytaloudessa niin metsää on ympärillä ja marjoja poimittavaksi. Tai eläkää sitten aidosti valintanne mukaan, miehen elättinä, ilman mitään muita tukia.

Missä ihmeessä on ylpeytenne ja vastuunkantohalunne niin yksilö- kuin yhteiskuntatasolla?

Kotirouvuuden negatiivisesta vaikutuksesta yleiseen ajatteluun naisten kyvykkyyksistä en viitsi edes puhetta aloittaa. Lasikattoja näillä ylipitkillä ”hoitovapailla” ja tauottomilla äitiyslomilla kuitenkin aina meille muille naisille rakennatte.

Juu en totisesti mieti yhteiskunnallisia velvoitteitani :,D ihan elän niin että perheeni on onnellinen ja voi hyvin.

Eli olet aika itsekäs ja kapea-alainen oman edun tavoittelija. Ilmeisesti et mieti liiemmin myöskään lastesi tulevaisuutta ja sitä yhteiskuntaa, missä he tulevat elämään ja omat lapsensa kasvattamaan?

Mietitkö samalla kaavalla myös ympäristöasioita - eli kyllä ne muovipussit voi mereen laivasta heittää, kun ei ne sieltä omaa elämää enää haittaa, meidän perheen päiväristeilylle varatut retkieväät kun tuli jo syötyä...?

Ihan oikeasti - minä minä minä - miksi niin harva meistä miettii muita ja kantaa huolta kokonaisuuksista?

Vierailija
317/761 |
23.06.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uraäiti ja ylpeä vastuunkantokyvystään kirjoitti:

Ettekö te ”kotirouvat” mieti lainkaan yhteiskunnallisia velvotteitanne?

Yhteiskuntaa ja mm. sen sisältämiä (ensisijassa tilapäiseen käyttöön tarkoitettuja) sosiaalitukia ylläpidetään verorahoilla. Verorahoja kertyy yhteiskuntaa, itseään ja Suomen kilpailukykyä työpanoksellaan jatkuvasti kehittämällä, kukin kykyjensä mukaan. Ei se kotirouvavuosien jälkeinen takuueläkekään taivaasta tipahda, vaan jotkut senkin ovat tuottaneet.

Jos omalla panoksellaan ei halua, parhaan kulloisenkin kykynsä ja taitonsa mukaisesti, yhteiskunnan kehittämiseen ja rahoittamiseen osallistua, ei pidä myöskään etuuksista nauttia tai ainakaan niistä valittaa. Jos haluaa elää ilman huolia ja velvotteita ”vapaassa” keräilytaloudessa niin metsää on ympärillä ja marjoja poimittavaksi. Tai eläkää sitten aidosti valintanne mukaan, miehen elättinä, ilman mitään muita tukia.

Missä ihmeessä on ylpeytenne ja vastuunkantohalunne niin yksilö- kuin yhteiskuntatasolla?

Kotirouvuuden negatiivisesta vaikutuksesta yleiseen ajatteluun naisten kyvykkyyksistä en viitsi edes puhetta aloittaa. Lasikattoja näillä ylipitkillä ”hoitovapailla” ja tauottomilla äitiyslomilla kuitenkin aina meille muille naisille rakennatte.

Juu en totisesti mieti yhteiskunnallisia velvoitteitani :,D ihan elän niin että perheeni on onnellinen ja voi hyvin.

Eli olet aika itsekäs ja kapea-alainen oman edun tavoittelija. Ilmeisesti et mieti liiemmin myöskään lastesi tulevaisuutta ja sitä yhteiskuntaa, missä he tulevat elämään ja omat lapsensa kasvattamaan?

Mietitkö samalla kaavalla myös ympäristöasioita - eli kyllä ne muovipussit voi mereen laivasta heittää, kun ei ne sieltä omaa elämää enää haittaa, meidän perheen päiväristeilylle varatut retkieväät kun tuli jo syötyä...?

Ihan oikeasti - minä minä minä - miksi niin harva meistä miettii muita ja kantaa huolta kokonaisuuksista?

Tottakai kierrätän ja huolehdin ympäristöstä, mutta ei, en elä koko elämääni onnettomana ja tee isoja päätöksiä sen mukaan mikä on yhteiskunnalle hyväksi jos se on suoraan minun perheeltäni pois. Etpä sinäkään tuosta mitään mitalia saa, katkeruuden vaan ja hukkaat oman elämäsi. Jos se tekee minusta itsekkään niin so what, sinähän voit meidänkin puolesta uhrautua sen yhteiskunnan eteen kun niin haluat :)

Vierailija
318/761 |
23.06.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kannattaa ensin varmistaa, ettei jää tyhjän päälle, jos vaikka mies kuolee.

Vierailija
319/761 |
23.06.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Oho onpas aihe nostattanut keskustelua. En muista ihan kaikkea mitä kysyttiin... mutta molempien lasten kanssa olin kotona n. 2 vuotta. Lapset on nyt 3v ja 6v, esikoinen aloitti 3-4 krt/vko kerhon 3-vuotiaana, kuopus päiväkodin 2-vuotiaana eli ovat olleet varhaiskasvatuksen piirissä molemmat. Lisäksi itse olen mm. lastenhoitajana ollut useamman vuoden hoitotyössä, joten tuskin heidän kehityksestä kovin huolissaan tarvitsee olla 😅 Jos jäisin kotiin niin nuoremman kanssa kerhoja hyödynnettäisiin jatkossakin. Esikoinen taas menee jo eskariin.. Etenkin viime vuosi oli tosi raskas hoidon aloituksen kanssa kun lapset sairasteli jatkuvasti ja miehen kanssa tapeltiin kumman vuoro olla pois töistä. Enkä itse oikein ole kovin vakuuttunut siitä, mitä nämä nykyiset ylibuukatut päiväkotiryhmät ovat lapsilleni tarjonneet.. esikoinen oppinut ainakin kiroilemaan, lyömään ja raivoamaan siellä. Kyllä kotihoito + kerhot oli parempi yhdistelmä meille.

Perhepäivähoitajaksi en ikinä ryhtyisi, sitä vasta pidänkin orjatyönä ja naisen sortamisena 😒😡 Heille kuuluisi huomattavasti isompi palkka maksaa tärkeästä työstä ja oman kodin käyttöön antamisesta.

En ajatellut nostaa työttömyyskorvauksia jos kotiin jäisin, ei se edes olisi kovin helppoa kun omaa hoitoalan koulutuksia.

Minulla on sijoituksia joita koitan koko ajan kasvattaa; jotta saisin niistä myöhemmin pientä pääomatuloa. Se mahdollistaisi osa-aikatyön myöhemminkin. Tällä hetkellä niistä en kuitenkaan nosta mitään käyttöön vaan sijoitan edelleen. Nämä on myös sitä sopivaa aivojumppaa; meillä minä hoidan talouden pidon ja sijoitukset ja numeroiden pyörittely on mielekästä.

En ajatellut kokonaan toimettomaksi jäädä esim. sillä aikaa kun lapset on koulussa. Raskaus- ja vauva-aikana kirjoitin blogia mikä oli ihan suosittu. Vähän harmittaa että lopetin sen koska siitä olisi voinut kasvaa jotain. Mutta jotain kirjoitushommaa voisin alkaa tekemään uudestaan. Tai sitten tosiaan noita käsitöitä kun satun niissä olemaan aika hyvä. 🙂 Pitäisi sitten vaan ostaa omat työvälineet ja vähän kehitellä jotain omia malleja mitä voisi pienimuotoisesti myydä.

Me ollaan kyllä downshiftaaja-tyyppisiä. Mieluummin asun ja elän vaatimattomasti kuin olen töissä 24/7 jotta saan maksettua uuden kivitalon. Vaikka ne kivitalot ihan nättejä onkin 🙂

Ps. perheverotus olisi mahtava juttu ja mielestäni hyvin oikeudenmukainen. Mielipiteensä toki kullakin.

Aloittaja

Miksi näissä keskusteluissa aina kärjistetään sen toisella tavalla elävän tilannetta? Esim tässä ”töissä 24/7”. Kivitalon saa ihan hyvin hankittua ja maksettua myös pk-seudulla, kun on koulutus ja töitä hyväpalkkaisella alalla. Useimmiten myös ihan se 8h työpäivä riittää. Lisäksi ainakin oman alani asiantuntijatyö on sillä tavalla joustavaa, että voin kyllä aikatauluttaa työpäivääni suht hyvin itse, eli voin ”virastoaikana” hoitaa myös omia asioita tai vaikka vaan lopettaa työt jo kahdelta. Hoidan kesken jääneet hommat sitten illalla tai teen toisena päivänä pidemmän päivän.

Ja tosiaan älyllistä haastetta tulee monimutkaisten kokonaisuuksien ymmärtämisestä, asioiden suunnittelusta, ongelmien ratkaisusta ja jatkuvasta itsensä kehittämisestä.

Silti teen joka päivä kotona terveellisen ruoan raaka-aineista ja nautin kokkailusta, usein samalla podcasteja ym kuunnellen. En edes laske sitä kotityöksi. Aterian jälkeen tiskit koneeseen ja ne kotityöt on sitten about siinä.

Vierailija
320/761 |
23.06.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mä en ikinä ikinä IKINÄ ryhtyisi kotirouvaksi, tai suosittelisi sitä kenellekään. Onneksi lapsetkin on poikia, eli ei tarvitse pelätä, että oma tytär tekisi niin typerän valinnan.

Syy tälle on se, että mä en tunne tai tiedä käytännössä yhtään onnellisesti päättynyttä kotirouvatarinaa. Useimmissa tapauksissa mies kyllästyy siinä keski-iän kynnyksellä viimeistään siihen pölyttyneeseen kotifrouvaansa, löytää älyllisesti haastavampaa/nuorempaa seuraa, ja siinä sitten kotirouva ihmettelee miten tässä nyt näin kävikään. Ja ihan helvetin katkerana.

Muutaman tiedän, joissa miehellä on alkanut iso pyörä heittää vähän pahemmin, ja perheidyllistä on muodostunut perhehelvetti. Mutta siinä missä työssäkäyvä nainen on aika vapaa eroamaan, varsinkin kouluttautumaton ja joka tapauksessa vailla säännöllisiä tuloja oleva nainen on ollut yleensä vielä useamman vuoden täysin kiinni siellä perhehelvetissä, kunnes on saanut raavittua kasaan sen lähäri-tutkinnon, jolla on päässyt ponnistamaan pois.

Ja sitten on suvussa niitäkin, jotka ovat olleet rikkaissa naimisissa koko ikänsä, ja elelleen miehen rinnalla paistatellen. Joskus mietin, että mahtaako mummini olla kateellinen siskolleen, joka asui upeassa talossa rikkaan miehen rinnalla, kun mummin oma liitto kariutui jo vuosikymmeniä aiemmin ( mummi jätti juopon miehensä), ja mummi aina eleli suht pienillä tuloilla.

Mutta sitten sen siskonsa mies kuoli, ja eihän se(kään) elämänsä kotirouvuudelle omistanut ihminen osannut enää elää ollenkaan omaa elämäänsä. Viimeiset 15 vuotta elämästään vaan haikaili menneitä, kun oma mummi porskutti menemään kuten aina.

Nämä esimerkit ovat mulle opettaneet sen, että AINA pitää olla jotain aidosti omaa. LApset tai mies eivät sitä ole, ne menettää lopulta aina. Aina pitää vaalia sitä omaa minuutta, pitää siitä huolta, rakentaa omaa persoonaa ja pitää omista sosiaalisista suhteista huolta. Tai lopulta käy huonosti. Aina.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yhdeksän yksi kahdeksan