Lue keskustelun säännöt.
"Jokainen on vastuussa omista tunteistaan" selittäkää tämä
16.06.2018 |
Ei ole koskaan tuo lause varsinaisesti auennut.
Sen olen huomannut, että sitä viljelevät useimmiten sellaiset ihmiset, joiden kanssa tekemisissä oloa on vaikea välttää ja jotka käyttävät runsaasti erilaisia henkisen väkivallan muotoja.
Olen rinnastanut tuon lauseen siihen, että se on kuin joutuisit joka päivä kulkemaan reittiä, jolla saat fyysisesti turpaasi, mutta voit itse päättää miten siihen suhtaudut ja se suhtautuminen mitä sinulta toivotaan ja edellytetään on, että olet välittämättä ja annat asian olla. Se on ikään kuin vastuun vapautus lomake pahoinpitelevältä osapuolelta. Kielteiset tunteesi ovat pahoja, eikä toinen osapuoli voi niihin vaikuttaa vaan ne ovat omalla vastuullasi ja sinun tulisi "hallita" negatiiviset tunteesi.
Tätähän tuo lause ei kai varsinaisesti merkitse.
Voisiko joku avata mitä se ihan oikesti tarkoittaa?
Kommentit (466)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mitenkään nyt ehtinyt ja jaksanut lukea koko ketjua.
Hyvä aloitus ap!
Minulle tulee tästä mieleen vaan se, että ongelma on sanoissa ja konnotaatioissa.
"Vastuussa"
Jos rikot toisen kotona hänen irtaimiston humalassa moottorisahan kanssa, ja paskot ympäriinsä ja potkit lapset ja koiran pennut veriseksi muusiksi. Olet vastuussa.
Jos ajat mummon päälle mopolla ja tämä kuolee kituen. Olet vastuussa.
Jos teet amok juoksun kouluun ja 87 kuolee. Olet vastuussa.
Vastussa oleminen yhdistyy siis siihen että olet tehnyt hirveän väärin ja pahaa. Olet paha ja huono. Syyllinen.
Siksi inhottaa kun joku ulkopuolinen tulee minulle sanomaan että: "Sinä ITSE olet vastuussa", kun minä olen sairastunut ja voin pahoin, minulle tehtyjen pahojen asioiden vuoksi.
Se kuulostaa kuin olisin SYYLLINEN.
Tiedän totta kai ettei minua pahoinpidelleet ja minulle julmat ja ilkeät ihmiset, tule koskaan korjaamaan minua ehjäksi. He eivät tule hyvittämään tekojaan.
Jos haluan korjata itseäni, minä joudun itse nuolemaan haavani, tekemään paljon töitä.
SYYLLISYYS kuitenkin kuuluu pahan tekijälle. AINA!
Vastuu sanan tilalle olisi parempi joku vähemmän syyllistävä.
Tämä on hyvin outo kirjoitus. Eihän vastuu ole lainkaan negatiivinen sana vaan normaali aikuinen ja arvostava sana. Kun sinulla on vastuu, olet johtaja, ja sinulla on myös valtaa. Vastuutehtävä töissä tarkoittaa arvostusta. Ja myös parempaa palkkaa. Vastuuton ihminen on sellainen, jota ei arvosteta, joka ei kykene hoitamaan hommiaan.
Ja kun sanotaan, että jokainen on vastuussa omista tunteistaan, sanotaan samalla, että jokainen on oman itsensä pomo. Kukaan ei voi määrätä sinulle tunteita, ja sinä itse voit ottaa vastuun. Voit siirtyä pois sen ihmisen läheltä, joka rikkoo sinua, voit hakea apua, jos sitä tarvitset, tai tehdä ihan mitä päätöksiä ikinä itse haluat tunne-elämääsi liittyen. Kukaan muu ei ole sinun tunne-elämäsi johtaja.
Näin on.
Ja toisten ihmisten käytös? Sehän perustuu vaan siihen, että minkälainen elämä HEILLÄ on ollut takana ja minkälainen lapsuus yms. Koko heidän ilmentä energiansa perustuu vaan heidän omassa pääkopassa velloviin ajatuksiin ja tunteisiin, eivätkä he välttämättä halua edes käyttäytyä hyvin, eikä siihen kukaan oikein voi mitään. Ei voi mitään muuta, kun päättää oman suhtautumisensa ja reaktionsa asiaan ja sen, minkä merkityksen tällaiselle ihmiselle ja käytökselle antaa.
Ei kannata olla mielipahaa aiheuttavien ihmisten lähettyvillä jos ei ole pakko ja jos on pakko, niin ymmärtää tuo edellä oleva; hän ilmentää vain omaa energiaansa.
Sitä paitsi, ei pahuus johdu kuitenkaan ns. silkasta pahuudesta, vaan tietämättömyydestä ja pelosta.
Suhtautuminen ihmisiin voi muuttua radikaalisti, kun jaottelee ihmiset tiedostamattomiin ja tiedostaviin; ei enää hyviksiin ja pahiksiin.
Siellä pahuuden ja vihaisuuden takana kuitenkin on vaan se pelko ja tietämättömyys! Varmaan aikamoista luokkaa olevaa pelkoa ja tietämättömyyttä, mistä sitten se ikinä sitten juontaakaan juurensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mitenkään nyt ehtinyt ja jaksanut lukea koko ketjua.
Hyvä aloitus ap!
Minulle tulee tästä mieleen vaan se, että ongelma on sanoissa ja konnotaatioissa.
"Vastuussa"
Jos rikot toisen kotona hänen irtaimiston humalassa moottorisahan kanssa, ja paskot ympäriinsä ja potkit lapset ja koiran pennut veriseksi muusiksi. Olet vastuussa.
Jos ajat mummon päälle mopolla ja tämä kuolee kituen. Olet vastuussa.
Jos teet amok juoksun kouluun ja 87 kuolee. Olet vastuussa.
Vastussa oleminen yhdistyy siis siihen että olet tehnyt hirveän väärin ja pahaa. Olet paha ja huono. Syyllinen.
Siksi inhottaa kun joku ulkopuolinen tulee minulle sanomaan että: "Sinä ITSE olet vastuussa", kun minä olen sairastunut ja voin pahoin, minulle tehtyjen pahojen asioiden vuoksi.
Se kuulostaa kuin olisin SYYLLINEN.
Tiedän totta kai ettei minua pahoinpidelleet ja minulle julmat ja ilkeät ihmiset, tule koskaan korjaamaan minua ehjäksi. He eivät tule hyvittämään tekojaan.
Jos haluan korjata itseäni, minä joudun itse nuolemaan haavani, tekemään paljon töitä.
SYYLLISYYS kuitenkin kuuluu pahan tekijälle. AINA!
Vastuu sanan tilalle olisi parempi joku vähemmän syyllistävä.
Tämä on hyvin outo kirjoitus. Eihän vastuu ole lainkaan negatiivinen sana vaan normaali aikuinen ja arvostava sana. Kun sinulla on vastuu, olet johtaja, ja sinulla on myös valtaa. Vastuutehtävä töissä tarkoittaa arvostusta. Ja myös parempaa palkkaa. Vastuuton ihminen on sellainen, jota ei arvosteta, joka ei kykene hoitamaan hommiaan.
Ja kun sanotaan, että jokainen on vastuussa omista tunteistaan, sanotaan samalla, että jokainen on oman itsensä pomo. Kukaan ei voi määrätä sinulle tunteita, ja sinä itse voit ottaa vastuun. Voit siirtyä pois sen ihmisen läheltä, joka rikkoo sinua, voit hakea apua, jos sitä tarvitset, tai tehdä ihan mitä päätöksiä ikinä itse haluat tunne-elämääsi liittyen. Kukaan muu ei ole sinun tunne-elämäsi johtaja.
Onpas outo vastaus. En ole tuon pitkän viestin kirjoittaja, mutta hyvin mielenkiintoisella tavalla ohitat sen, että kyllä ihmisillä on ihan laillinenkin vastuu omista teoistaan. Tämä on sitä arkijärkeä. Sinulla on varmaan jotain sellaista sisälläsi, mitä sinun täytyy paeta (vastuuta omista tekemisistä?). Tuosta oman tunne-elämän johtamisesta olen samaa mieltä, tuo on hyvin vapauttava näkökulma. Mutta ei se poista vastuuta huonosta käytöksestä.
Kyse on meidän kielestämme. Sanalla vastuu on useampia merkityksiä. Vastuulla tarkoitetaan tuota aiemman kirjoittajan asiaa eli vastuullista ihmistä, vastuullisia työtehtäviä jne arvostetaan. Vastuulla on myös negatiivinen merkitys: "Kuka on vastuussa tästä?" ts kenen syy, että näin pääsi käymään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuo lause koske vain negatiivisia tunteita ja pahoinpitelyä yms extreme juttuja. Se koskee ihan kaikkea. Jos joku ärsyttää sinua, ärsytys on omassa päässäsi, ei se mitä joku toinen tekee tai joku asia. Kukaan ei saa sinua rakastumaan vastoin tahtoasi, mutta joskus voit jopa rakastua mielikuvaan jonka teit omassa päässäsi. Monet pelot ovat omia tunnereaktioita, eivätkä liity siihen mitä ympärillä oikeasti tapahtuu, harvoin pimeää pelkäävä on oikeasti ollut pimeällä hengenvaarassa.
Voit myös aamulla päättää että tänään on hyvä päivä ja tuntea onnellisuutta.
Voihan niin päättää, mutta ei se tee onnelliseksi. Olipa muutenkin tyhmä kirjoitus. Et ole tainnut joutua epäkypsän sinuun valtaa omaavan ihmisen vuositolkulla pahoinpitelemäksi.
Hirveän pitkä ketju, en jaksa kaikkea kahlata läpi ja joku on varmaan näin jo kirjoittanutkin, mutta eihän se, että jokainen on vastuussa omista tunteista (miten muuten voisi ollakaan?), tarkoita sitä, että täytyy sietää henkistä väkivaltaa. Aika ihmeellistä ajattelua. Lauseella tarkoitetaan sitä mitä sillä sanotaan. Kaikki tunteet ovat jokaisen itsensä sisällä ja jokaisen itsensä muodostamia. Jos joku kiusaa ja se herättää sinussa ikäviä tuntemuksia, niin ei ne tuntemukset tule siitä kiusaajasta, vaan ne muodostuvat sinussa itsessäsi. Samoin kuin onnellisuuden tunteet myös, jos esim olet rakastunut. Kukaan toinen ei sulle tee tuntemuksia, tunteet muodostuvat sinussa itsessäsi. Mutta tietenkin kiusaaja voi tehdä sinulle ikäviä asioita, mutta ne tunteet, mitä ne ikävät asiat sinussa herättää, ne sinä muodostat itse. Mutta eihän se tunteistaan vastuun ottaminen tarkoita sitä, että sun täytyy kärvistellä kiusattavana ja yrittää muuttaa ikäviä tuntemuksia vain sen vuoksi, että voit jatkaa kiusaamisen kohteena oloa. Totta kai yrität päästä pois kiusaajan valtapiiristä. Ne ikävät tunteet kertoo siitä, että kiusaajan lähellä ei ole hyvä olla. Mutta omasta mielestäni on aika lohdullista, että tunteet ja tuntemukset ovat jokaisen itsensä muodostamia. Niinpä jokainen voi niitä analysoida ja käydä läpi (vaikka terapiassa, jos on joutunut henkisen väkivallan uhriksi), eikä ole esim. tuomittu ikuiseen ahdistukseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mitenkään nyt ehtinyt ja jaksanut lukea koko ketjua.
Hyvä aloitus ap!
Minulle tulee tästä mieleen vaan se, että ongelma on sanoissa ja konnotaatioissa.
"Vastuussa"
Jos rikot toisen kotona hänen irtaimiston humalassa moottorisahan kanssa, ja paskot ympäriinsä ja potkit lapset ja koiran pennut veriseksi muusiksi. Olet vastuussa.
Jos ajat mummon päälle mopolla ja tämä kuolee kituen. Olet vastuussa.
Jos teet amok juoksun kouluun ja 87 kuolee. Olet vastuussa.
Vastussa oleminen yhdistyy siis siihen että olet tehnyt hirveän väärin ja pahaa. Olet paha ja huono. Syyllinen.
Siksi inhottaa kun joku ulkopuolinen tulee minulle sanomaan että: "Sinä ITSE olet vastuussa", kun minä olen sairastunut ja voin pahoin, minulle tehtyjen pahojen asioiden vuoksi.
Se kuulostaa kuin olisin SYYLLINEN.
Tiedän totta kai ettei minua pahoinpidelleet ja minulle julmat ja ilkeät ihmiset, tule koskaan korjaamaan minua ehjäksi. He eivät tule hyvittämään tekojaan.
Jos haluan korjata itseäni, minä joudun itse nuolemaan haavani, tekemään paljon töitä.
SYYLLISYYS kuitenkin kuuluu pahan tekijälle. AINA!
Vastuu sanan tilalle olisi parempi joku vähemmän syyllistävä.
Tämä on hyvin outo kirjoitus. Eihän vastuu ole lainkaan negatiivinen sana vaan normaali aikuinen ja arvostava sana. Kun sinulla on vastuu, olet johtaja, ja sinulla on myös valtaa. Vastuutehtävä töissä tarkoittaa arvostusta. Ja myös parempaa palkkaa. Vastuuton ihminen on sellainen, jota ei arvosteta, joka ei kykene hoitamaan hommiaan.
Ja kun sanotaan, että jokainen on vastuussa omista tunteistaan, sanotaan samalla, että jokainen on oman itsensä pomo. Kukaan ei voi määrätä sinulle tunteita, ja sinä itse voit ottaa vastuun. Voit siirtyä pois sen ihmisen läheltä, joka rikkoo sinua, voit hakea apua, jos sitä tarvitset, tai tehdä ihan mitä päätöksiä ikinä itse haluat tunne-elämääsi liittyen. Kukaan muu ei ole sinun tunne-elämäsi johtaja.
Sinä et taida sitten tajuta vastuunottamista ikävissäkin tilanteissa, jos se on sinulle tuollainen positiivinen, narsismiasi ruokkiva sana. Vastuu on erittäin negatiivinen sana, ja syyllistävä. Mutta ehket ole ollut koskaan vastuussa mistään, kuin niin kauan kun se on kivaa tai sua huvittaa, niin näet sen jonain vallan aihiona.
^^ Ylläolevaan voisin sanoa, että eikö se myös ole aika vapauttavaa tajuta se, että voit olla ihan missä vaan ihmisten kanssa ja he voivat sanoa tai puhua ihan mitä he haluavat (niinkuin he todellakin tekevätkin), mutta et anna kenenkään pilata omaa fiilistäsi ?
Kuten eräs tarina kertoo, että mies kävi joka aamu ostamassa sanomalehden kioskilta, jonka pitäjä käyttäytyi ja puhui hyvin ilkeästi tälle miehelle, joka ikinen aamu.
Eräänä päivänä hänen hänen ystävänsä tuon huomatessaan kysyi, että "miksi jatkat lehden ostamista tuosta kioskista; hänhän on ilkeä sinulle?"
Mies vastasi: "Miksi antaisin hänen määrätä sen, mistä kioskista lehteni ostan?"
;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastuun ottaminen omasta elämästä on vapauttavinta mitä ihminen voi itselleen tehdä. Kun tämän omaksuu, se on enään vain ja ainoastaan itsestä kiinni kuinka hyvää/huonoa elämää elää.
Suurin osa ihmisistä syyttelee muita ihmisiä, syyttää olosuhteita jne, jollain tavalla uhriutuu.. Odottaa että jonkun toisen on muututtava, tai että joku muu tulee korjaamaan ongelman. Tällainen asenne tarkoittaa sitä, että sinun onnellisuus on muiden ihmisten ja pelkän onnen varassa. Se on silloin aika heikolla pohjalla.
Jos joku pystyy loukkaamaan sinua yhtään mistään asiasta, se tarkoittaa vain ja ainoastaan, että et ole sinut itsesi kanssa. Silloin sinulla on kaksi vaihtoehtoa 1. Uhriutua ja elää masennuksessa 2. Ottaa palaute rakentavana kritiikkinä ja kehittää itseäsi / tai ignoroida palaute jos se on jotain jolle et voi tehdä mitään.
Kun otat sataprosenttisen vastuun omasta elämästäsi, elämäsi on juuri sellaista kun itse haluat sen olevan. Se ei ole enää riippuvaista olosuhteista, onnesta, tai muista ihmisistä. Kukaan ei pysty loukkaamaan sinua. Kukaan ei pysty pettämään sinua. Ainoa asia johon voit pettyä olet sinä itse - koska olet sataprosenttisesti vastuussa omasta elämästäsi. Tämä koskee elämän aivan kaikkea osa-alueita niin tunteita, taloutta, onnellisuutta, parisuhteita jne.
Parisuhde on mielestäni paras esimerkki. Moni ajattelee että osapuolet on 50/50 vastuussa parisuhteen hyvinvoinnista. Tämä ei pidä paikkaansa. Sinä olet 100% vastuussa parisuhteesi hyvinvoinnista. Jos haluat että parisuhteesi toimii, sinun otettava sataprosenttinen vastuu siitä että se toimii. Toki paras parisuhde on sellainen jossa molemmat osapuolet ajattelevat näin.
Esim. lapsen kanssa tuo 100% ajattelu ei toimi. Lasta ei voi (periaatteessa) jättää, jos suhde lapseen ei rakennu hyvin tuolla 100% -ajattelulla. Aikuinen voi olla kumppaniaan kohtan 100% sellainen kuin itse haluaa, ja katsoa, mihin se johtaa, lapsen kansssa sellainen on tuhoisaa.
Nimenomaan suhde lapseen toimii juuri näin: minä aikuinen olen 100% vastuussa siitä, millainen aikuinen olen tälle lapselle. Suhde lapseen rakentuu nimenomaan näin ja aikuisessa on vikaa, jos ei kykene omaan lapseensa luomaan suhdetta, jossa on 100% mukana. Vastuu ei tarkoita sitä, että on sellainen kuin itse haluaa, vastuu tarkoittaa sitä, että on sellainen kuin tämä suhde edellyttää minun olevan. Jos haluaa hyvän parisuhteen, ei ensisijaisesti mieti itseään.
No, mä ainakin mietin ensisijaisesti itseäni. Se on edellytys omalle hyvinvoinilleni.
Eli teet kuten äitisikin aikoinaan teki. Ehkä se oli edellytys hänen omalle hyvinvoinnilleen?
Ehkä. Hän vain ei tajunnut mitään, että sepä ei tehnyt hyvää mulle.
Niinpä. Sinä kuitenkin tajuat, että oma itsekäs toimintasi ei tee hyvää omille lapsillesi. Äitisi toimi ajattelemattomuuttaan, sinä tietoisesti.
Sillä ei ole merkitystä, onko ilkeys tietoista vai tiedostamatonta, paskapääää. Sille kohteelle. Mutta arvaa kumpi osaa hakea apua ja tukea ja muutosta?
Ja sitäpaitsi, ainakin minun äitini "tiedostamaton" ilkeys vaikutti aivan tietoiselle, joten ime siitä.
Voi kuules kun mulle on ihan herttasen yhdentekevää, miltä sun äitisi vaikutti ja miltä ei. Sun lapsiasi kohtaan mä tunnen sääliä ja myötätuntoa.
Eli suhtaudut epäreilusti ja epätasapuolisesti asioihin, miten sinun mielipiteelläsi sitten voisikaan olla merkitystä!
Hyvä! Juuri näin. Muiden mielipiteillä ei ole merkitystä eikä pidäkään olla. Sä olet antanut elämässäsi muiden ihmisten mielipiteille aivan liian suuren merkityksen ja on hyvä opetella siitä pois. Sinä tiedät, mitä haluat elämässäsi tehdä eikä muiden mielipiteillä ole siihen merkitystä.
Ei vaan sinun mielipiteelläsi ei ole merkitystä. Mutta ne, joihin aion elämässäni luottaa, niin heidän kohdallaan merkitsee se, mitä mieltä he ovat äitini kohtelusta minua kohtaan. Jos eivät näe, että se oli väärin, paskannan heidän päälleen noin henkisesti.
Oletko tullut ajatelleeksi, ettei sun ole kovin helppoa löytää ihmisiä, joita edes kiinnostaisi sun äitisuhteesi? Tämä sun äititraumasi voi olla asia, jonka vuoksi moni ei edes halua tutustua suhun lähemmin.
No silläkö taion sen tiehensä? Oisit säkin vain opiskellut jotain logiikkaa.
Et tietenkään, mutta sun voisi olla helpompi tutustua ja jopa ystävystyä muiden kanssa, jos muiden ihmisten mielipide sun äidistäsi (jota he eivät edes tunne eivätkä ole kuulleet äitisi näkökulmaa menneisyydessä tapahtuneisiin asioihin) ei olisi sulle edellytys ystävyyssuhteelle. Mulla on ollut aikoinaan ystävä, jonka mielestä kaikki p*ska hänen elämässään johtui hänen ex-miehestään. En koskaan tavannut tätä miestä ja mulla oli vain ystäväni kertomus asioista. En mä voinut ottaa mitään kantaa heidän avioeläämänsä, koska en tuntenut edes tätä ystävääni vielä silloin. Hän kuitenkin halusi, että asetun hänen puolelleen exää vastaan. Ja heidän erostaan oli kulunut jo 7 vuotta ennenkuin tapasin ystäväni. Luulin silloin, että ero oli tapahtunut vasta ihan hiljattain ja sen vuoksi päällimmäisenä hänen ajatuksissaan. 5 vuotta jaksoin odottaa, että ystäväni viimein pääsisi exänsä ajattelemisesta eroon, mutta kun niin ei tapahtunut, vähensin yhteydenpitoa ja lopulta emme pitäneet yhteyttä enää lainkaan. Valitettavasti toisesta ihmisestä tulee perässä vedettävä kivireki, jos tämä vuodesta toiseen märehtii menneisyydessään tapahtuneita asioita.
No siis jos olisin sinä, niin jos muuten ois kivaa yhdessä sanoisin, että varmasti ollut kauhea kokemus (toisen kokemukseen voi aina ottaa kantaa, vaikkei todellisuuteen voisikaan) ja saattaisin myös sanoa, että en jaksa kuunnella aiheesta veivaamista, ellei se sitten kiinnostaisi minua.
Että voisin löytää tämän tyyppisen ihmisen kyllä.Eli jos sinulle ihminen sanoo, että varmaan oli äitisi suhteen karmea kokemus (todellisuuteen ei ota kantaa) ja sanoo, ettei kuitenkaan jaksa kuunnella aiheesta veivaamista, se on ihan ok, ja voitte sitten olla muuten ystäviä?
Riippuu, mistä muusta juttelisimme ja mitä muuta me tekisimme.
Mitä niiden muiden jutunaiheiden ja tekemisten pitäisi olla?
Noh, haluaisin ajatella, että jokin vaikka pieni taidenäyttelymatka ja kahvilla voitaisiin puida kummankin työyhteisöjä tai perheasioita tai en mä tiedä. Tai sellaiset henkimaailman asiat kans kiinnostaa, jos keskustelija uskoo niihin, mutta on silti järki-ihminen. Sokea usko on ei kiinnostavaa. Ja mitähän vielä.... en keksi paljoa, koska oon varmaan todella huonoa seuraa juuri nyt. Kaikki on niin kurjasti.
Hassua, kuvailit juuri mut :D Oletko muuten koskaan käynyt Hengen ja tiedon messuilla, Minä olen -messuilla tai vastaavissa tapahtumissa?
Kenet 😍 !? :D En itseasiassa ole, vaikka siis voisin kuvitella käyväni :) Ei siis minään kutsuna kuitenkaan, anteeksi, koska voisit olla kivakin tyyppi!
En mäkään tarkoittanut, että mentäisiin yhdessä. Ajattelin vaan, että nuo voisivat olla tapahtumia, joissa sun kannattaisi käydä. Niissä on laidasta laitaan kaikenlaista henkisyyteen liittyvää. On niissä myös ihan kaupallistakin juttua kuten kaikilla messuilla ja markkinoilla. Mä kävin yhtenä keväänä USAssa seminoleintiaanien reservaatissa. Sain sinne kutsun eräältä tähän heimoon kuuluvalta, jonka kanssa olin netissä jutellut henkisyydestä ja mm shamanismista. Oli aivan mahtava reissu.
No niin, pitäisi varmaan käydä enemmän tuon tyyppisissä. Johonkin hörhöön liittyvää se varmaan tulee olemaan, kun alan liikkua paikoissa, joissa haluan. Tällä hetkellä usein vielä en jotenkin saa lähdetyksi. Kun en kaipaa mitään nyt. Tai kaipaan, mutten ikinä saa :( Kokemukset ovat pelkkää ulkopuolista tuijottelua, ellei sydän ole menossa edellä ❤️ Tiedän, että se vielä aikanaan on ❤️
Menee nyt ihan ohi ketjun alkuperäisen aiheen, mutta mulla oli kymmenkunta vuotta sitten elämänvaihe, jolloin koin olevani vähän hukassa niin itseni kuin muidenkin kanssa. Kaikki tieto, mitä oikeastaan oli olemassa, perustui tieteeseen, normeihin ja yleisiin tapoihin hoitaa asioita.
Jostain osui sitten silmiini mainos Hengen ja tiedon messuista ja päätin mennä käymään. Ne oli kaksipäiväiset messut ja ekan päivän jälkeen totesin, että en ehtinyt nähdä vielä kaikkea, joten menin myös tokana päivänä. Kävin muutamalla luennolla ja ostin joitakin kirjoja. Hörhökirjoja. Luin niitä ja aloin pohtia, miksi niissä tuntui olevan ihan järkeä. Siis järkeä siihen, miten tunsin. Aloin käydä muissakin em tapahtumissa ja löysin myös sekä netistä että Helsingin keskustasta kirjakauppoja, joista löytyi lisää hörhökirjoja. Suomalaisesta kirjakaupasta sellaisia ei oikein löydy. Mikään kirjoista ei ollut sellainen ooh, tätä mä alan noudattaa, vaan otin palasia sieltä, palasia täältä ja muodostin mun oman hörhömaailmankatsomukseni ja -elämäntapani.
Toivon, että löydät jostain voimia ja kun mahdollista, menet käymään jossain tuollaisessa tapahtumassa. Ja jos saat käsiisi hörhökirjoja, lue niitä.
Mutta miksi juuri hörhökirjosta pitää etsiä apua? Miksei saman tien Elämän kirjasta, jossa on oikea Totuutta, eli siis Raamattu ?
Hörhöusko on valhetta, siinä on mausteena mielenkiintoisia sinne päin totuutta olevia siemeniä, mutta lopulta kaikki on perkeleen sontaa vain, harhauskoa ihmiselle joka koittaa epätoivoisesti etsiä totuutta. Sorry, olen pahoillani, mut näin se on :/
Lue Raamattua, niin saat oikean rauhan sydämeesi <3 Muistan sua!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mitenkään nyt ehtinyt ja jaksanut lukea koko ketjua.
Hyvä aloitus ap!
Minulle tulee tästä mieleen vaan se, että ongelma on sanoissa ja konnotaatioissa.
"Vastuussa"
Jos rikot toisen kotona hänen irtaimiston humalassa moottorisahan kanssa, ja paskot ympäriinsä ja potkit lapset ja koiran pennut veriseksi muusiksi. Olet vastuussa.
Jos ajat mummon päälle mopolla ja tämä kuolee kituen. Olet vastuussa.
Jos teet amok juoksun kouluun ja 87 kuolee. Olet vastuussa.
Vastussa oleminen yhdistyy siis siihen että olet tehnyt hirveän väärin ja pahaa. Olet paha ja huono. Syyllinen.
Siksi inhottaa kun joku ulkopuolinen tulee minulle sanomaan että: "Sinä ITSE olet vastuussa", kun minä olen sairastunut ja voin pahoin, minulle tehtyjen pahojen asioiden vuoksi.
Se kuulostaa kuin olisin SYYLLINEN.
Tiedän totta kai ettei minua pahoinpidelleet ja minulle julmat ja ilkeät ihmiset, tule koskaan korjaamaan minua ehjäksi. He eivät tule hyvittämään tekojaan.
Jos haluan korjata itseäni, minä joudun itse nuolemaan haavani, tekemään paljon töitä.
SYYLLISYYS kuitenkin kuuluu pahan tekijälle. AINA!
Vastuu sanan tilalle olisi parempi joku vähemmän syyllistävä.
Tämä on hyvin outo kirjoitus. Eihän vastuu ole lainkaan negatiivinen sana vaan normaali aikuinen ja arvostava sana. Kun sinulla on vastuu, olet johtaja, ja sinulla on myös valtaa. Vastuutehtävä töissä tarkoittaa arvostusta. Ja myös parempaa palkkaa. Vastuuton ihminen on sellainen, jota ei arvosteta, joka ei kykene hoitamaan hommiaan.
Ja kun sanotaan, että jokainen on vastuussa omista tunteistaan, sanotaan samalla, että jokainen on oman itsensä pomo. Kukaan ei voi määrätä sinulle tunteita, ja sinä itse voit ottaa vastuun. Voit siirtyä pois sen ihmisen läheltä, joka rikkoo sinua, voit hakea apua, jos sitä tarvitset, tai tehdä ihan mitä päätöksiä ikinä itse haluat tunne-elämääsi liittyen. Kukaan muu ei ole sinun tunne-elämäsi johtaja.
Sinä et taida sitten tajuta vastuunottamista ikävissäkin tilanteissa, jos se on sinulle tuollainen positiivinen, narsismiasi ruokkiva sana. Vastuu on erittäin negatiivinen sana, ja syyllistävä. Mutta ehket ole ollut koskaan vastuussa mistään, kuin niin kauan kun se on kivaa tai sua huvittaa, niin näet sen jonain vallan aihiona.
Minä kannan vastuuta, ja se on minulle arvokas asia. Esim neljän lapsen äitinä minulle vastuu merkitsee sitä, että minä seison heidän rinnallaan, niin helppoina kuin raskainakin päivinä, enkä ikinä heitä jätä. Työssä se tarkoittaa sitä, että minä teen oman vastuullisen työni parhaalla minulle mahdollisella tavalla valvonnasta riippumatta, ja otan vastuun myös virheistäni. Minä olen aikuinen ihminen, joten minun tehtäväni on kantaa vastuuta. Se erottaa kypsän aikuisen henkisesti lapsesta.
Olen päässyt työhön liittyvissä asioissa näkemään ihmisiä ihan maailman valtakoneistojen huipulta, ja joutunut näkemään, että ihan tavallisia ihmisiä me olemme kaikki. Ei ole mitään sen kummempaa yhteiskuntaa tai järjestelmää, jolle vastuun voisi sysätä. Se on meillä jokaisella. Myös ne äidit ovat ihan vaan ihmisiä. Virheineen ja yrityksineen. Jos lapsi on saanut kasvaa kodissa, missä on säännölliset yöunet, ruokaa ja mahdollisuus käydä koulua, niin koti on ollut jo ihan hyvä. Siitä sitten eteenpäin, ja ammatti-ihmisiltä se apu, mitä jäisi muuten vaille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No eihän se noin mene.
Jokainen on vastuussa teoistaan ja onnellisuudestaan.
Missäs vaiheessa se on käännetty tuollaiseen muotoon?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastuun ottaminen omasta elämästä on vapauttavinta mitä ihminen voi itselleen tehdä. Kun tämän omaksuu, se on enään vain ja ainoastaan itsestä kiinni kuinka hyvää/huonoa elämää elää.
Suurin osa ihmisistä syyttelee muita ihmisiä, syyttää olosuhteita jne, jollain tavalla uhriutuu.. Odottaa että jonkun toisen on muututtava, tai että joku muu tulee korjaamaan ongelman. Tällainen asenne tarkoittaa sitä, että sinun onnellisuus on muiden ihmisten ja pelkän onnen varassa. Se on silloin aika heikolla pohjalla.
Jos joku pystyy loukkaamaan sinua yhtään mistään asiasta, se tarkoittaa vain ja ainoastaan, että et ole sinut itsesi kanssa. Silloin sinulla on kaksi vaihtoehtoa 1. Uhriutua ja elää masennuksessa 2. Ottaa palaute rakentavana kritiikkinä ja kehittää itseäsi / tai ignoroida palaute jos se on jotain jolle et voi tehdä mitään.
Kun otat sataprosenttisen vastuun omasta elämästäsi, elämäsi on juuri sellaista kun itse haluat sen olevan. Se ei ole enää riippuvaista olosuhteista, onnesta, tai muista ihmisistä. Kukaan ei pysty loukkaamaan sinua. Kukaan ei pysty pettämään sinua. Ainoa asia johon voit pettyä olet sinä itse - koska olet sataprosenttisesti vastuussa omasta elämästäsi. Tämä koskee elämän aivan kaikkea osa-alueita niin tunteita, taloutta, onnellisuutta, parisuhteita jne.
Parisuhde on mielestäni paras esimerkki. Moni ajattelee että osapuolet on 50/50 vastuussa parisuhteen hyvinvoinnista. Tämä ei pidä paikkaansa. Sinä olet 100% vastuussa parisuhteesi hyvinvoinnista. Jos haluat että parisuhteesi toimii, sinun otettava sataprosenttinen vastuu siitä että se toimii. Toki paras parisuhde on sellainen jossa molemmat osapuolet ajattelevat näin.
Esim. lapsen kanssa tuo 100% ajattelu ei toimi. Lasta ei voi (periaatteessa) jättää, jos suhde lapseen ei rakennu hyvin tuolla 100% -ajattelulla. Aikuinen voi olla kumppaniaan kohtan 100% sellainen kuin itse haluaa, ja katsoa, mihin se johtaa, lapsen kansssa sellainen on tuhoisaa.
Nimenomaan suhde lapseen toimii juuri näin: minä aikuinen olen 100% vastuussa siitä, millainen aikuinen olen tälle lapselle. Suhde lapseen rakentuu nimenomaan näin ja aikuisessa on vikaa, jos ei kykene omaan lapseensa luomaan suhdetta, jossa on 100% mukana. Vastuu ei tarkoita sitä, että on sellainen kuin itse haluaa, vastuu tarkoittaa sitä, että on sellainen kuin tämä suhde edellyttää minun olevan. Jos haluaa hyvän parisuhteen, ei ensisijaisesti mieti itseään.
No, mä ainakin mietin ensisijaisesti itseäni. Se on edellytys omalle hyvinvoinilleni.
Eli teet kuten äitisikin aikoinaan teki. Ehkä se oli edellytys hänen omalle hyvinvoinnilleen?
Ehkä. Hän vain ei tajunnut mitään, että sepä ei tehnyt hyvää mulle.
Niinpä. Sinä kuitenkin tajuat, että oma itsekäs toimintasi ei tee hyvää omille lapsillesi. Äitisi toimi ajattelemattomuuttaan, sinä tietoisesti.
Sillä ei ole merkitystä, onko ilkeys tietoista vai tiedostamatonta, paskapääää. Sille kohteelle. Mutta arvaa kumpi osaa hakea apua ja tukea ja muutosta?
Ja sitäpaitsi, ainakin minun äitini "tiedostamaton" ilkeys vaikutti aivan tietoiselle, joten ime siitä.
Voi kuules kun mulle on ihan herttasen yhdentekevää, miltä sun äitisi vaikutti ja miltä ei. Sun lapsiasi kohtaan mä tunnen sääliä ja myötätuntoa.
Eli suhtaudut epäreilusti ja epätasapuolisesti asioihin, miten sinun mielipiteelläsi sitten voisikaan olla merkitystä!
Hyvä! Juuri näin. Muiden mielipiteillä ei ole merkitystä eikä pidäkään olla. Sä olet antanut elämässäsi muiden ihmisten mielipiteille aivan liian suuren merkityksen ja on hyvä opetella siitä pois. Sinä tiedät, mitä haluat elämässäsi tehdä eikä muiden mielipiteillä ole siihen merkitystä.
Ei vaan sinun mielipiteelläsi ei ole merkitystä. Mutta ne, joihin aion elämässäni luottaa, niin heidän kohdallaan merkitsee se, mitä mieltä he ovat äitini kohtelusta minua kohtaan. Jos eivät näe, että se oli väärin, paskannan heidän päälleen noin henkisesti.
Oletko tullut ajatelleeksi, ettei sun ole kovin helppoa löytää ihmisiä, joita edes kiinnostaisi sun äitisuhteesi? Tämä sun äititraumasi voi olla asia, jonka vuoksi moni ei edes halua tutustua suhun lähemmin.
No silläkö taion sen tiehensä? Oisit säkin vain opiskellut jotain logiikkaa.
Et tietenkään, mutta sun voisi olla helpompi tutustua ja jopa ystävystyä muiden kanssa, jos muiden ihmisten mielipide sun äidistäsi (jota he eivät edes tunne eivätkä ole kuulleet äitisi näkökulmaa menneisyydessä tapahtuneisiin asioihin) ei olisi sulle edellytys ystävyyssuhteelle. Mulla on ollut aikoinaan ystävä, jonka mielestä kaikki p*ska hänen elämässään johtui hänen ex-miehestään. En koskaan tavannut tätä miestä ja mulla oli vain ystäväni kertomus asioista. En mä voinut ottaa mitään kantaa heidän avioeläämänsä, koska en tuntenut edes tätä ystävääni vielä silloin. Hän kuitenkin halusi, että asetun hänen puolelleen exää vastaan. Ja heidän erostaan oli kulunut jo 7 vuotta ennenkuin tapasin ystäväni. Luulin silloin, että ero oli tapahtunut vasta ihan hiljattain ja sen vuoksi päällimmäisenä hänen ajatuksissaan. 5 vuotta jaksoin odottaa, että ystäväni viimein pääsisi exänsä ajattelemisesta eroon, mutta kun niin ei tapahtunut, vähensin yhteydenpitoa ja lopulta emme pitäneet yhteyttä enää lainkaan. Valitettavasti toisesta ihmisestä tulee perässä vedettävä kivireki, jos tämä vuodesta toiseen märehtii menneisyydessään tapahtuneita asioita.
No siis jos olisin sinä, niin jos muuten ois kivaa yhdessä sanoisin, että varmasti ollut kauhea kokemus (toisen kokemukseen voi aina ottaa kantaa, vaikkei todellisuuteen voisikaan) ja saattaisin myös sanoa, että en jaksa kuunnella aiheesta veivaamista, ellei se sitten kiinnostaisi minua.
Että voisin löytää tämän tyyppisen ihmisen kyllä.Eli jos sinulle ihminen sanoo, että varmaan oli äitisi suhteen karmea kokemus (todellisuuteen ei ota kantaa) ja sanoo, ettei kuitenkaan jaksa kuunnella aiheesta veivaamista, se on ihan ok, ja voitte sitten olla muuten ystäviä?
Riippuu, mistä muusta juttelisimme ja mitä muuta me tekisimme.
Mitä niiden muiden jutunaiheiden ja tekemisten pitäisi olla?
Noh, haluaisin ajatella, että jokin vaikka pieni taidenäyttelymatka ja kahvilla voitaisiin puida kummankin työyhteisöjä tai perheasioita tai en mä tiedä. Tai sellaiset henkimaailman asiat kans kiinnostaa, jos keskustelija uskoo niihin, mutta on silti järki-ihminen. Sokea usko on ei kiinnostavaa. Ja mitähän vielä.... en keksi paljoa, koska oon varmaan todella huonoa seuraa juuri nyt. Kaikki on niin kurjasti.
Hassua, kuvailit juuri mut :D Oletko muuten koskaan käynyt Hengen ja tiedon messuilla, Minä olen -messuilla tai vastaavissa tapahtumissa?
Kenet 😍 !? :D En itseasiassa ole, vaikka siis voisin kuvitella käyväni :) Ei siis minään kutsuna kuitenkaan, anteeksi, koska voisit olla kivakin tyyppi!
En mäkään tarkoittanut, että mentäisiin yhdessä. Ajattelin vaan, että nuo voisivat olla tapahtumia, joissa sun kannattaisi käydä. Niissä on laidasta laitaan kaikenlaista henkisyyteen liittyvää. On niissä myös ihan kaupallistakin juttua kuten kaikilla messuilla ja markkinoilla. Mä kävin yhtenä keväänä USAssa seminoleintiaanien reservaatissa. Sain sinne kutsun eräältä tähän heimoon kuuluvalta, jonka kanssa olin netissä jutellut henkisyydestä ja mm shamanismista. Oli aivan mahtava reissu.
No niin, pitäisi varmaan käydä enemmän tuon tyyppisissä. Johonkin hörhöön liittyvää se varmaan tulee olemaan, kun alan liikkua paikoissa, joissa haluan. Tällä hetkellä usein vielä en jotenkin saa lähdetyksi. Kun en kaipaa mitään nyt. Tai kaipaan, mutten ikinä saa :( Kokemukset ovat pelkkää ulkopuolista tuijottelua, ellei sydän ole menossa edellä ❤️ Tiedän, että se vielä aikanaan on ❤️
Menee nyt ihan ohi ketjun alkuperäisen aiheen, mutta mulla oli kymmenkunta vuotta sitten elämänvaihe, jolloin koin olevani vähän hukassa niin itseni kuin muidenkin kanssa. Kaikki tieto, mitä oikeastaan oli olemassa, perustui tieteeseen, normeihin ja yleisiin tapoihin hoitaa asioita.
Jostain osui sitten silmiini mainos Hengen ja tiedon messuista ja päätin mennä käymään. Ne oli kaksipäiväiset messut ja ekan päivän jälkeen totesin, että en ehtinyt nähdä vielä kaikkea, joten menin myös tokana päivänä. Kävin muutamalla luennolla ja ostin joitakin kirjoja. Hörhökirjoja. Luin niitä ja aloin pohtia, miksi niissä tuntui olevan ihan järkeä. Siis järkeä siihen, miten tunsin. Aloin käydä muissakin em tapahtumissa ja löysin myös sekä netistä että Helsingin keskustasta kirjakauppoja, joista löytyi lisää hörhökirjoja. Suomalaisesta kirjakaupasta sellaisia ei oikein löydy. Mikään kirjoista ei ollut sellainen ooh, tätä mä alan noudattaa, vaan otin palasia sieltä, palasia täältä ja muodostin mun oman hörhömaailmankatsomukseni ja -elämäntapani.
Toivon, että löydät jostain voimia ja kun mahdollista, menet käymään jossain tuollaisessa tapahtumassa. Ja jos saat käsiisi hörhökirjoja, lue niitä.
Mutta miksi juuri hörhökirjosta pitää etsiä apua? Miksei saman tien Elämän kirjasta, jossa on oikea Totuutta, eli siis Raamattu ?
Hörhöusko on valhetta, siinä on mausteena mielenkiintoisia sinne päin totuutta olevia siemeniä, mutta lopulta kaikki on perkeleen sontaa vain, harhauskoa ihmiselle joka koittaa epätoivoisesti etsiä totuutta. Sorry, olen pahoillani, mut näin se on :/
Lue Raamattua, niin saat oikean rauhan sydämeesi <3 Muistan sua!
Mä olen lukenutkin Raamatun. Kannesta kanteen useamman kerran. Samoin Koraanin. Olen perehtynyt myös moniin muihin uskontoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mitenkään nyt ehtinyt ja jaksanut lukea koko ketjua.
Hyvä aloitus ap!
Minulle tulee tästä mieleen vaan se, että ongelma on sanoissa ja konnotaatioissa.
"Vastuussa"
Jos rikot toisen kotona hänen irtaimiston humalassa moottorisahan kanssa, ja paskot ympäriinsä ja potkit lapset ja koiran pennut veriseksi muusiksi. Olet vastuussa.
Jos ajat mummon päälle mopolla ja tämä kuolee kituen. Olet vastuussa.
Jos teet amok juoksun kouluun ja 87 kuolee. Olet vastuussa.
Vastussa oleminen yhdistyy siis siihen että olet tehnyt hirveän väärin ja pahaa. Olet paha ja huono. Syyllinen.
Siksi inhottaa kun joku ulkopuolinen tulee minulle sanomaan että: "Sinä ITSE olet vastuussa", kun minä olen sairastunut ja voin pahoin, minulle tehtyjen pahojen asioiden vuoksi.
Se kuulostaa kuin olisin SYYLLINEN.
Tiedän totta kai ettei minua pahoinpidelleet ja minulle julmat ja ilkeät ihmiset, tule koskaan korjaamaan minua ehjäksi. He eivät tule hyvittämään tekojaan.
Jos haluan korjata itseäni, minä joudun itse nuolemaan haavani, tekemään paljon töitä.
SYYLLISYYS kuitenkin kuuluu pahan tekijälle. AINA!
Vastuu sanan tilalle olisi parempi joku vähemmän syyllistävä.
Tämä on hyvin outo kirjoitus. Eihän vastuu ole lainkaan negatiivinen sana vaan normaali aikuinen ja arvostava sana. Kun sinulla on vastuu, olet johtaja, ja sinulla on myös valtaa. Vastuutehtävä töissä tarkoittaa arvostusta. Ja myös parempaa palkkaa. Vastuuton ihminen on sellainen, jota ei arvosteta, joka ei kykene hoitamaan hommiaan.
Ja kun sanotaan, että jokainen on vastuussa omista tunteistaan, sanotaan samalla, että jokainen on oman itsensä pomo. Kukaan ei voi määrätä sinulle tunteita, ja sinä itse voit ottaa vastuun. Voit siirtyä pois sen ihmisen läheltä, joka rikkoo sinua, voit hakea apua, jos sitä tarvitset, tai tehdä ihan mitä päätöksiä ikinä itse haluat tunne-elämääsi liittyen. Kukaan muu ei ole sinun tunne-elämäsi johtaja.
Sinä et taida sitten tajuta vastuunottamista ikävissäkin tilanteissa, jos se on sinulle tuollainen positiivinen, narsismiasi ruokkiva sana. Vastuu on erittäin negatiivinen sana, ja syyllistävä. Mutta ehket ole ollut koskaan vastuussa mistään, kuin niin kauan kun se on kivaa tai sua huvittaa, niin näet sen jonain vallan aihiona.
Minä kannan vastuuta, ja se on minulle arvokas asia. Esim neljän lapsen äitinä minulle vastuu merkitsee sitä, että minä seison heidän rinnallaan, niin helppoina kuin raskainakin päivinä, enkä ikinä heitä jätä. Työssä se tarkoittaa sitä, että minä teen oman vastuullisen työni parhaalla minulle mahdollisella tavalla valvonnasta riippumatta, ja otan vastuun myös virheistäni. Minä olen aikuinen ihminen, joten minun tehtäväni on kantaa vastuuta. Se erottaa kypsän aikuisen henkisesti lapsesta.
Olen päässyt työhön liittyvissä asioissa näkemään ihmisiä ihan maailman valtakoneistojen huipulta, ja joutunut näkemään, että ihan tavallisia ihmisiä me olemme kaikki. Ei ole mitään sen kummempaa yhteiskuntaa tai järjestelmää, jolle vastuun voisi sysätä. Se on meillä jokaisella. Myös ne äidit ovat ihan vaan ihmisiä. Virheineen ja yrityksineen. Jos lapsi on saanut kasvaa kodissa, missä on säännölliset yöunet, ruokaa ja mahdollisuus käydä koulua, niin koti on ollut jo ihan hyvä. Siitä sitten eteenpäin, ja ammatti-ihmisiltä se apu, mitä jäisi muuten vaille.
Eihän tuossa ollut yhtään ikävää asiaa, jossa sinä olisit joutunut vastuuta kantamaan. Esim. alaistesi virheistä?
Kuinkas moni täällä on joutunut ottamaan vastuuta asioista, joita ei ole thenyt tai joista ei olekaan oikeasti ollut vastuussa? Vauvat, se se vasta vastuu onkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mitenkään nyt ehtinyt ja jaksanut lukea koko ketjua.
Hyvä aloitus ap!
Minulle tulee tästä mieleen vaan se, että ongelma on sanoissa ja konnotaatioissa.
"Vastuussa"
Jos rikot toisen kotona hänen irtaimiston humalassa moottorisahan kanssa, ja paskot ympäriinsä ja potkit lapset ja koiran pennut veriseksi muusiksi. Olet vastuussa.
Jos ajat mummon päälle mopolla ja tämä kuolee kituen. Olet vastuussa.
Jos teet amok juoksun kouluun ja 87 kuolee. Olet vastuussa.
Vastussa oleminen yhdistyy siis siihen että olet tehnyt hirveän väärin ja pahaa. Olet paha ja huono. Syyllinen.
Siksi inhottaa kun joku ulkopuolinen tulee minulle sanomaan että: "Sinä ITSE olet vastuussa", kun minä olen sairastunut ja voin pahoin, minulle tehtyjen pahojen asioiden vuoksi.
Se kuulostaa kuin olisin SYYLLINEN.
Tiedän totta kai ettei minua pahoinpidelleet ja minulle julmat ja ilkeät ihmiset, tule koskaan korjaamaan minua ehjäksi. He eivät tule hyvittämään tekojaan.
Jos haluan korjata itseäni, minä joudun itse nuolemaan haavani, tekemään paljon töitä.
SYYLLISYYS kuitenkin kuuluu pahan tekijälle. AINA!
Vastuu sanan tilalle olisi parempi joku vähemmän syyllistävä.
Tämä on hyvin outo kirjoitus. Eihän vastuu ole lainkaan negatiivinen sana vaan normaali aikuinen ja arvostava sana. Kun sinulla on vastuu, olet johtaja, ja sinulla on myös valtaa. Vastuutehtävä töissä tarkoittaa arvostusta. Ja myös parempaa palkkaa. Vastuuton ihminen on sellainen, jota ei arvosteta, joka ei kykene hoitamaan hommiaan.
Ja kun sanotaan, että jokainen on vastuussa omista tunteistaan, sanotaan samalla, että jokainen on oman itsensä pomo. Kukaan ei voi määrätä sinulle tunteita, ja sinä itse voit ottaa vastuun. Voit siirtyä pois sen ihmisen läheltä, joka rikkoo sinua, voit hakea apua, jos sitä tarvitset, tai tehdä ihan mitä päätöksiä ikinä itse haluat tunne-elämääsi liittyen. Kukaan muu ei ole sinun tunne-elämäsi johtaja.
Sinä et taida sitten tajuta vastuunottamista ikävissäkin tilanteissa, jos se on sinulle tuollainen positiivinen, narsismiasi ruokkiva sana. Vastuu on erittäin negatiivinen sana, ja syyllistävä. Mutta ehket ole ollut koskaan vastuussa mistään, kuin niin kauan kun se on kivaa tai sua huvittaa, niin näet sen jonain vallan aihiona.
Minä kannan vastuuta, ja se on minulle arvokas asia. Esim neljän lapsen äitinä minulle vastuu merkitsee sitä, että minä seison heidän rinnallaan, niin helppoina kuin raskainakin päivinä, enkä ikinä heitä jätä. Työssä se tarkoittaa sitä, että minä teen oman vastuullisen työni parhaalla minulle mahdollisella tavalla valvonnasta riippumatta, ja otan vastuun myös virheistäni. Minä olen aikuinen ihminen, joten minun tehtäväni on kantaa vastuuta. Se erottaa kypsän aikuisen henkisesti lapsesta.
Olen päässyt työhön liittyvissä asioissa näkemään ihmisiä ihan maailman valtakoneistojen huipulta, ja joutunut näkemään, että ihan tavallisia ihmisiä me olemme kaikki. Ei ole mitään sen kummempaa yhteiskuntaa tai järjestelmää, jolle vastuun voisi sysätä. Se on meillä jokaisella. Myös ne äidit ovat ihan vaan ihmisiä. Virheineen ja yrityksineen. Jos lapsi on saanut kasvaa kodissa, missä on säännölliset yöunet, ruokaa ja mahdollisuus käydä koulua, niin koti on ollut jo ihan hyvä. Siitä sitten eteenpäin, ja ammatti-ihmisiltä se apu, mitä jäisi muuten vaille.
Eihän tuossa ollut yhtään ikävää asiaa, jossa sinä olisit joutunut vastuuta kantamaan. Esim. alaistesi virheistä?
Minulla on neljä lasta joista vanhin on jo 20 ja sinä luulet, että en ole joutunut kantamaan vastuuta vaikeista asioista? Kyllä olen, erittäin vaikeista. Joihin itse en ole voinut alunperin vaikuttaa. Samoin kyllä esimies kantaa vastuun alaisten virheistä, se on itsestäänselvyys. Toki asia käsitellään alaisen kanssa, mutta ylöspäin vastuun kantaa esimies. Sitä juuri tarkoittaa vastuu. Ei muiden syyttelyä eikä sen miettimistä, kenen vika, vaan sen toteamista, että tässä olemme nyt, näillä eväillä, ja nyt minä lähden viemään asiaa siihen suuntaan, mikä on järkevää.
Vierailija kirjoitti:
Taidan alkaa tekaista turhia ls ilmoituksia ja muuta pikkujäynää ärsyttäville tutuille ja katselen miten he ottavat vastuun tunteistaan.
Aha, et tajua koko juttua koska olet sosiopaatti, jolta puuttuu aito tunne-elämä kokonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Jokainen on vastuussa omista tunteistaan"
Otan historiallisen esimerkin, minulle se on kuitenkin tätä päivää.
Olen vastuussa jokaisesta ajatuksestani, tunteestani, niin, etta:
Säilytän ja tavoittelen oikean ja hyvän ja vastaavasti jätan pois ja tuhoan jokaisen vääran ja pahan tunteen. Tämä koskee lopulta vaatimuksena itseäni ja toisia. Toki maailma on paha, ja/ mutta mikäli maa on pelkkää hiekkaa, jossa ei kasva, en ole vastuussa. Muista.
https://www.topsecret.fr/wp-content/uploads/2015/09/14392369.jpg
Oikealla totuus ja hanen nimensä kaksosmuodossa, kädessaan heillä Elämä ja se mikä on Oikein
(Kirjaimissa sirppi, perusta, kasi, kaksi, ja T ja ideogrammi: Kaksi kobraa, jne. M A^A^ T JJ)
Laki itsessään siita mikä on oikein on toki pidempi, ja sisältää 42 kpl laajasti sovellettavissa olevia kohtia. Kuten että:
- en ole aiheuttanut kyyneleitä
- en ole vienyt maitoa lasten suusta
Pelkkä laki toki jattää surulliseksi, ellei loydy anteeksiannon periaatetta, mutta luonnollisesti se on olemmassa.
Joku sanoi, että kiusaajat ovat tyhmiä. Tämä ei kyllä aina pidä paikkaansa. On tyhmiä kiusaajia, jotka tekevät kaiken näkyvästi ja tyhmästi sekä jäävät ehkä kiinni. Sitten on niitä, jotka ideoivat ja suunnittelevat, jotta saavat mahdollisimman pahaa aikaan ja vielä usein pelastavat oman nahkansa. Joskus nämä ensimmäiset voivat olla niitä "kätyreitä" ja jälkimmäiset "pomoja". Itsellä kokemusta kummistakin ja voin sanoa, että järkeä on käytetty, koska sen verran hyvin ovat onnistuneet ja saaneet muut mukaan. Siinä mielessä en koskaan ole ajatellut, että tuntisin ymmärrystä kiusaajia kohtaan, koska tietävät varmasti miltä toisesta tuntuu. Minä en ole vastuussa heidän kotioloistaan ja he heidän tunteistaan, joten he eivät niitä saisi minuun purkaa. Ja näillä pääkiusaajilla oli ainakin hyvät kotiolot, joten mistään ongelmanuorista ei kyse. Päinvastoin monet huonojen olojen nuoret ovat olleet ihan hyviä ihmisiä ja heidän kanssaan olen kaverikin ollut. Miksi he eivät sitten purkaneet "huonoa" elämäänsä minuun, vaikka "aihetta" olisi ollut.Kaikki kiusaajat eivät myöskään koskaan opi ja jatkavat samaa tyyliä työpaikoillakin.
Sitten toiseen aiheeseen. Omat vanhempani ovat aina olleet melko tunteettomia.Eivät ole koskaan "kunnolla" itkeneet, nauraneet tai muutenkaan ilmaisseet tunteitaan. Tunteista ei ole puhuttu ja kaikki on ollut vain sitä samaa. Heillä on kuin vain yksi päätunne joka on kokoajan päällä ja sitten viha on toinen. Eivät ole juuri iloisia tai tyytyväisiä koskaan. Lapsena oli vaikeaa tulkita millä päällä ovat. Äiti oli vielä silloin välillä iloinen, mutta monesti hyvin "tunnoton" ja ei ilmaissut tunteitaan mitenkään. Isä puolestaan arvaamaton. Hyvä tuuli saattoi muuttua hetkessä. Isä oli välillä todella pelottavakin. Huusi minulle ihan mitättömistä asioista ( esim valehtelin pikkuasiasta) ja pelkäsin häntä. Tiesin, ettei käsiksi käy, mutta muuten yritin sitten aina miellyttää häntä ja saada sen hyvän tuulen jatkumaan, vaikka ei tämä "mielistely" edes auttanut.
jatkuu
jatkuu
Olisin tarvinnut paljon keskustelua, rohkaisua ja sitä, että asiat olisivat menneet selkeästi ja suunnitellusti. Olin aika herkkä lapsi ja vaistosin heti mikä tunnelma vallitsi ja millä päällä aikuiset olivat. Koin myös itse tunteet aika voimakkaina.Meillä kaikki oli usein aika kaaosta, kun isä kohelsi paikasta toiseen, eikä keskittynyt mihinkään. Päätti lennossa kaikki asiat ja ne piti tehdä juuri niin kuin hän sanoi. Äiti puolestaan yritti pysyä isän perässä ja joskus saada tilannetta haltuun. Isä monesti nöyryytti minua ja ei tukenut silloin, kun olisi pitänyt. En esim urheilukilpailuissa halunnut osallistua yhteen lajiin niin hän huusi minulle kentällä ja tavallaan nolasi minut kaikkien nähden, vaikka hänestä minä olin se tyhmä, joka ei häntä totellut ja se oli puolestaan hänelle noloa. Tästäkin asiasta piti mykkäkoulua ja meillä oli vielä sukulaislapsi tuolloin pitkään kylässä joten hänkin sai seurata tilannetta. Kelpasin vain silloin, kun menestyin jossakin. He aina sanoivat, että minun pitäisi olla rohkeampi, mutta ei sitä rohkeutta tuollaisella pelottelulla tehdä
Myöhemmin jättivät minut jotenkin ihan yksin. Sain kaiken hoitaa itse. Mistään ei puhuttu ja eivät koskaan kysyneet miten minulla menee. Kävin koulussa ja minua kiusattiin. Vaihdoin koulua ja jäin taas yksin. Isä sanoi, ettei kannata välittää ja äiti hoki, että mitä hän sille voi. En ymmärrä miten he voivat olla puhtaalla omalla tunnolla kaiken sen jälkeen. En saanut heiltä mitään apua tai edes ymmärrystä siihen, että minulla on vaikeaa. Silti piti koulu hoitaa hyvin. Asiassa olisi edes auttanut se, että olisin voinut puhua heille, mutta se oli kiellettyä valitusta. Monesti kaikki käytännön asiatkin jäivät hoitamatta. En esim pystynyt enää ruokalassa syömään ja äiti tiesi tästä. Hän ei silti voinut ostaa minulle kunnon eväitä, vaikka pyysin. Sen takia olinkin sitten monesti syömättä päivän. Mutta olin siis heikko, kun en ruokalassa voinut käydä ja sen takia en ansainnut eväitä. Itse niitä oli puolestaan hankala saada, kun kauppa kaukana.
Kaikki meni hyvin siihen asti, kun en jaksanut enää. Vanhemmat siis tiesivät, että minua kiusattiin ja sen että ketään kaveria ei ollut. Jaksoin tätä aika kauan. Ja olin aina se kiltti tyttö heille, joka ei aiheuttanut harmia. Sitten lopulta romahdin. Tällöin minun oli pakko kääntyä heidän puoleensa ja pyytää apua. Ahdistus oli ihan hirveä ja syömisestä ei enää tullut mitään, kun oksetti kokoajan. Kaiken lisäksi sydän meinasi pettää, kun niin kauheat rytmihäiriöt ja kerran niin kova muljahdus, että luulin jo että kuolen siihen paikkaan. Tuntuu ehkä, että liioittelen, mutta se oli helvetti minulle. Mitään apua en vanhemmilta saanut. Heille oli vain harmia se, että olin liian heikko ja siinä kunnossa. Jos olisi ollut helppo lähteä niin minua ei enää täällä olisi. Senkin kerroin heille, mutta sain pyytää puheitani anteeksi. Eivät he ymmärtäneet, että olin silloin niin huonossa kunnossa ja aivan muissa maailmoissa ja pyysin apua, että pystyisin ylipäätään jatkamaan elämääni
jatkuu
Mutta minä selvisin. Olin varmaan jo psykoosin partaalla, mutta selvisin. Ja ihan yksin. Kukaan ei auttanut ja sama meno jatkui muuten koulussa ja ystäviä ei ollut. Jotenkin jaksoin taas selvitä siitä arjesta. Pikkuhiljaa pääsin siihen tasolla ennen romahdusta. Toisaalta tunteeni jotenkin latistuivat ja dissosiaatio ja epätodellinen olo pahenivat. Minusta tuli jotenkin aika lamaantunut. Ehkä sen avulla kestin. Joku voi ajatella miksen hakenut apua. Ehkä ajattelin asioiden vain pahenevan ja näin kerran kävikin. Yksin oloon en olisi kuitenkaan apua saanut, koska ei ihmisiä voi pakottaa olemaan yhdessä ja itse olin jo yrittänyt sitä seuraa saada. Oli minulla hetkittäin seuraa, mutta monesti nämä ihmiset juuri vaihtoivat koulua yms joten jäin taas yksin. Ajattelin, että kaikki loppuu aikanaan ja nyt on jo melkein loppunut.
Itse en ole silti tästä toipunut. Nyt tuntuu pahemmalta kuin silloin, kun minulla on nyt aikaa ja voimaa ajatella asiaa. Joku pitää varmaan minua liian herkkänä tai surkeana, mutta tämä tie minkä olen kulkenut vaatii toisaalta vahvuutta ja monikaan ei varmaan voi ymmärtää mitä olen kokenut. En halua olla uhri tai kaipaa sääliä. Haluan vain ymmärrystä ja sen, että joku sanoisi että olen vahva kun selvisin kaikesta ja myöntäisi, että koin vääryyttä. Sitä, että joku puhuisi asiasta eikä se olisi niin kuin minun pitäisi hävetä, vaikka olen ollut se osapuoli joku on vääryyden ottanut vastaan.Vanhempani tekivät tämän tien minulle vielä raskaammaksi ja nykyään en luota heihin enkä voi antaa anteeksi sitä kun eivät auttaneet pahimmalla hetkellä. Nytkin ovat kuin minunkin elämäni olisi ollut juhlaa. Ihmettelevät jos olen välillä surullinen ja pahalla tuulelle, vaikka toisaalta minulla on siihen syy.
Silti näistä asioista ei puhuta koskaan. He eivät myönnä mitään tai edes ajattele, että joku meni väärin ja heidän toimintansa oli hirveää. Ovat kuin kaikki olisi hyvin ja mitään ei olisi tapahtunut. Ei heille voi soittaa, että hajoan tähän yksinäisyyteen tai edes yrittää saada ymmärrystä. Nytkin eräs läheinen kuoli jo muutenkin olemattomasta piiristäni. Heidän ajatuksensa oli, että mitä sille voi ja miksi miettiä sitä. Itselle puolestaan olisi tärkeää saada puhua asiasta ja käsitellä sitä. Mutta heille se on vaan, että hän kuoli ja asia on käsitelty. Eivät he myöskään minua tunne, vaikka luulevat niin. Mitään eivät oikeasti tiedä, eivätkä halua edes kysyä. Sori tämä valitus, mutta kaikki on totta. Ja silti olen melko normaali ihminen.
jatkuu vielä
Velvoittaa ihmisen aktiivisuuteen oman hyvinvointinsa suhteen. Ja sen suhteen kuinka antaa pahojen tapahtumien ja traumojen levitä ympäristöön ja seuraavalle sukupolvelle. Velvoittaa toimimaan uhriutumisen sijaan.
jatkuu
Vanhemmat tavallaan tekivät minusta helpon uhrin kiusaamiselle käytöksellään. Koska en uskaltanut heille sanoa kotona vastaan niin miten sitten vieraille ihmisille. Ja olin niin helppo lapsi muuten. En olisi tarvinnut mitään kauheaa kuria. Sitten kun kuria ei enää ollut niin olin tavallaan näkymätön niin kotona kuin koulussakin. Ei kukaan halunnut tietää minusta tai tutustua minuun.
Nykyisin olen tavallaan syrjäytynyt. Yhden koulun sain päätökseen, mutta sen jälkeen olen ollut aika hukassa. Välillä työkkärin jutuissa mukana. Ystäviä minulle ei ole ja toisaalta minun on aika vaikea tutustua ihmisiin, vaikka en meinaakaan enää jaksaa yksin. Tässä romaanina koko elämäni tähän asti. Sori valituksesta. Tietysti olen vastuussa elämästäni. Yritänkin sitä muuttaa paremmaksi. Toisaalta minulla on aika takamatka muihin verrattuna. Jos olisin saanut sen normaalin nuoruuden. Siinä mielessä ymmärrän niitä joilla on vaikeaa. Kukaan ei voi tietää mitä siellä taustalla on. Jotkut kulkevat sen tien vaikeamman kautta ja minunkin tieni on varmaan vielä helppo moneen verrattuna. Kiitos sinulle jos jaksoit tämän lukea. Oli vaan pakko purkaa ajatuksia. Ja minussakin on vikaa. En sitä kiellä. Koskaan en vaan ole ollut paha kenellekään niin siinä mielessä puhdas omatunto. Sori tästä jättipitkästä viestistä.
Onpas outo vastaus. En ole tuon pitkän viestin kirjoittaja, mutta hyvin mielenkiintoisella tavalla ohitat sen, että kyllä ihmisillä on ihan laillinenkin vastuu omista teoistaan. Tämä on sitä arkijärkeä. Sinulla on varmaan jotain sellaista sisälläsi, mitä sinun täytyy paeta (vastuuta omista tekemisistä?). Tuosta oman tunne-elämän johtamisesta olen samaa mieltä, tuo on hyvin vapauttava näkökulma. Mutta ei se poista vastuuta huonosta käytöksestä.