Lue keskustelun säännöt.
Voiko omalle vihkipapille sanoa että ollaan molemmat ateisteja ja halutaan mahd vähän uskontoa vihkikaavaan?
Kommentit (148)
Tuntuu ettei täällä monetkaan ymmärrä minun pointtiani. Kirkkohäät ovat osa suomalaista kulttuuria, minun kulttuuriani. Suurimmalle osalle ne eivät merkitse uskontoa. Miksi vain uskovilla olisi oikeus kulttuurinsa tapoihin? Miksi uskovien kokema merkitys olisi tärkeämpi kuin meidän kulttuurinystävien kokema merkitys? Maailma kehittyy.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taas kerran ihminen, jolla on tarve saada ne rusinat pullasta.
Uskonto, jos mikä, on asia, josta pitää nimenomaan ottaa vain rusinat pullasta!
Sitähän kirkossa on tehty koko ajan enenevissä määrin muutenkin, ja hyvä niin. Aika mahdotonta on suhtautua tosissaan Raamattuun kokonaisuutena.
Mä ymmärrän aloittajaa, vaikka itse tultiin tämänkesäisten kavereiden häiden perusteella siihen tulokseen, että me ei mennä kirkossa naimisiin. Kirkot on hienoja paikkoja ja monet virret on todella koskettavia, mutta mihinkään jumaliin sun muihin hömpötyksiin ei kumpikaan uskota tippaakaan, eikä edes kuuluta enää kumpikaan kirkkoon. Aiemmin ajateltiin, että totta kai kirkossa naimisiin silti, koska se nyt vaan on perinne ja tapahtumana kuuluu naimisiinmenoon, mutta olisi se liian vaivaannuttavaa kuunnella jumalapuhetta niin paljon. Muutama maininta vielä menisi, mutta liika on liikaa. Eli älkää huoliko, me ei mennä kirkossa naimisiin.
Kuitenkin häiden pitää olla kunnon juhla, joten vihkiminen ei tule tapahtumaan missään toimistossa arkisesti 5 min. Harmillista on se, ettei ilmeisesti "kunnon" juhlallista vihkimistä saa mitenkään ilman tosiaan pappia, sillä paikan päällekin tilatut puhujat on pitäneet sen ihan max 10 min tilanteen. Mun mielestä ihana olisi ihan vastaava kuin mitä kirkossa pidetään, mutta tosiaan ilman uskontoon liittyviä mainintoja. Muutama laulu, puhe, joku runo tai pätkä kirjasta jne., 30 min olisi hienoa. Ei mahdollista?
Vierailija kirjoitti:
Eli silloin kun salaa oman vakaumuksensa, niin kaikki ok. Huh vau. Ja te saarnaatte minulle tekopyhyydestä.
Ap
Ei ole kyse tekopyhyydestä, vaan pyhyydestä.
Sinä haluat rusinat pullasta.
Haluat jumalattomana mennä Pyhän Jumalan alttarille naimisisiinmenon hetkelläsi, koska se on sinusta ihanan nostalgista ja miljöö on ihanan kaunis. Ehkä salaa toivot myös Jumalan siunausta avioliitollesi?
Et halua uskoa Jumalaan, joten olet valinnut tiesi.
Vieläkin silti olet Jumalan pieni, eksynyt karitsa, jolla on paikka Isän sydämessä. Kun löydät takaisin, olet enemmän kuin tervetullut Jumalan alttarille.
Vierailija kirjoitti:
Eli silloin kun salaa oman vakaumuksensa, niin kaikki ok. Huh vau. Ja te saarnaatte minulle tekopyhyydestä.
Ap
Ei. Minä ainakin sanoin, että on outoa mennä kirkossa naimisiin, jos ei usko jumalaan, mutta jos jostain täysin ihmeellisestä syystä niin tahtoo väkisin tehdä, pitää kunnioittaa toisten uskontoa eikä heille mainostaa omaa ateistiuttaan. Joka tapauksessa olette tekopyhiä ts vihkimisenne ja oman vakaumuksenne välillä on räikeä ristiriita. Etkö ihan oikeasti ymmärrä, että evankelisluterilaiselle kirkolle, jonka jäsen itse olet, vihkiminen on uskonnollinen toimitus ja että vihkipappi on uskonnollisen yhteisön uskova jäsen? Sinusta on ok, että te menette papin puheille, sanotte, ettette usko jumalaan ettekä kirkon opetuksiin, mutta haluatte silti mennä kirkossa naimisiin? Ehkä tosiaan helpompi miettiä muita uskontokuntia. Varmaan näet, ettei olisi kunnioittavaa pyytää hindupappia tulemaan omiin juhliin lausumaan pari mantraa vain, koska mantra on kauniin kuuloinen? Se olisi toisen uskonnon loukkaamista.
Minusta ainoa rehellinen vaihtoehto teille on luopua kirkkohäistä. Kirkossa ei voi mennä uskonnottomasti naimisiin.
Se ravintolan puutarhassa vihitty agnostikko
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itseasiassa kirkkohäät eivät ole kovinkaan vanha suomalainen perinne. Vielä 40-luvulla oli tapana käydä kahden kesken pappilassa vihittävänä, juhlat juhlittiin sitten isomman tai pienemmän porukan kanssa missä juhlittiinkaan, yleensä morsiamen kotona/työväentalolla tms.
60-70-luvulla oli muotia maistraattivihkimiset/pikainen vihkiminen ruokatunnilla kirkossa ilman vieraita ja juhlia jopa.
Vierailija kirjoitti:
Eli silloin kun salaa oman vakaumuksensa, niin kaikki ok. Huh vau. Ja te saarnaatte minulle tekopyhyydestä.
Ap
Ei, vaan arvosta edes omaa vakaamusta ja vihkiminen tapahtuu maistraatissa, eikä tekopyhästi ja vakaamustasi vastaisesti kirkossa, jos olet ateisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten edes saatte kirkollisen vihkimisen, jos ette kuulu kirkkoon? Ateistit eivät ole kirkon jäseniä.
Eiköhän iso osa pohjoismaiden valtionkirkkojen lapsena kirkkoon automaattisesti liitetyistä jäsenistä ole reaalitodellisuudessa ateisteja. Taidat olla vähän yksinkertainen?
Oletkohan itse vähän yksinkertainen. Ei meidän lapsia ainakaan ole liitetty yhtään mihinkään.
Teepä pieni kysely pohjoismaissa ja kysy ensin ihmisiltä kuuluvatko kirkkoon. Sitten kysy uskovatko jumalaan ja raamattuun. Sitten vertaa prosentteja. Ehkä tajuat jotain?
Tietenkin tajuan. Mutta automaattisesti ei ketään kasteta. Ihmisten älylliselle ja henkiselle epärehellisyydelle ja laiskuudelle en mahda mitään. Itse en suostu tapakristityksi kun en usko jumalaan, ja tietenkään en lapsianikaan pakota.
Kirkkoja voin ihailla rakennuksina ja ymmärrän täysin kristinuskon osana suomalaista kulttuuria ja historiaa. En kuitenkaan katso että kirkolliset toimitukset voisivat olla osa elämääni kun en niihin usko. En ymmärrä miten kukaan oikeasti asiaa ajatellut ateisti voisi mennä naimisiin ”jumalan kasvojen edessä” jne. Henkilökohtaisesti se tuntuisi todella väärältä.
Ymmärrän jonkun joulukirkossa käynnin, se nyt vielä menee kulttuuriperinteen piikkiin eikä siiheb sisälly henkilökohtaista uskonnollista toimintaa. Voisinhan mielenkiinnosta seurata muidenkin uskontojen jumalanpalveluksia. Tätä ehkä ap hakee, että ollaan kunnioittavasti ja kuuluu perinteisiin.
Mutta kasteet, vihkiminen tai ehtoollinen ovat henkilöön kohdistuvia uskonnollisia toimituksia ja niihin en voisi osallistua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli silloin kun salaa oman vakaumuksensa, niin kaikki ok. Huh vau. Ja te saarnaatte minulle tekopyhyydestä.
Ap
Ei, vaan arvosta edes omaa vakaamusta ja vihkiminen tapahtuu maistraatissa, eikä tekopyhästi ja vakaamustasi vastaisesti kirkossa, jos olet ateisti.
Minulle vihkimisemme ei kuvasta vakaumusta vaan kulttuuria. Jokainen kokee asiat tavallaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ap itse et kunnioita kirkkoa ja pappia sellaisina kuin he ovat ja kirkon oppia ja papin vakaumusta?
Kun vaadit sitä itsellesi.
Mitä tarkoitat kulttuurilla kun toistuvasti kerrot että kirkko ja kirkolliset toimitukset ovat sinun kulttuuriasi ja kirkkorakennukset sinulle tärkeitä paikkoja? Vaikka olet vakaasti ateisti.
Vaikutat oikeasti hiukan oudolta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ollaan kyllä kirkon jäseniä. Halutaan mennä mulle rakkaassa kirkossa naimisiin. Ehkä sen jälkeen erotaan kirkosta. Ehkä kirjoitin vähän provosoivasti, ei ollut tarkoitus. Mutta pointtina oli, et pitääkö omaa vakaumusta piilotella? Katotaanko sitä pahalla? Suurin osahan vihityistä on tapakristittyjä, joten en näe eroa tähän meidän tilanteeseen.
Ap
Mikä siinä kirkossa on niin rakasta? Rakennus? Ilmeisesti et joko ymmärrä mitä ateismi tarkoittaa tai sitten Porvoon ateisteilla on tapansa ja tarve trollata kirkon väkeäkin.
Itse agnostikkona koen tuollaisen hyvin töykeänä, ja mulla olisi sentään vähän enemmän rahkeita mennä kirkossa naimisiin kun en kuitenkaan KIELLÄ Jumalan olemassaoloa ehdottomasti.
Jqos olisitte fiksuja, menisitte maistraatissa naimisiin ja hakisitten siunauksen kirkossa puhumatta sen enempää vakaumuksista. Kerta se kotikirkko on niin tärkeä...
Eihän se tuolla ainakaan kummene, siunaushan juuri on se uskontojuttu siinä. Jos välttämättä haluaa kirkossa rakennuksen takia vihille, niin sitten on hyväksyttävä ja otettava mukisematta vastaan se mitä seurakunta tarjoaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä ymmärrän aloittajaa, vaikka itse tultiin tämänkesäisten kavereiden häiden perusteella siihen tulokseen, että me ei mennä kirkossa naimisiin. Kirkot on hienoja paikkoja ja monet virret on todella koskettavia, mutta mihinkään jumaliin sun muihin hömpötyksiin ei kumpikaan uskota tippaakaan, eikä edes kuuluta enää kumpikaan kirkkoon. Aiemmin ajateltiin, että totta kai kirkossa naimisiin silti, koska se nyt vaan on perinne ja tapahtumana kuuluu naimisiinmenoon, mutta olisi se liian vaivaannuttavaa kuunnella jumalapuhetta niin paljon. Muutama maininta vielä menisi, mutta liika on liikaa. Eli älkää huoliko, me ei mennä kirkossa naimisiin.
Kuitenkin häiden pitää olla kunnon juhla, joten vihkiminen ei tule tapahtumaan missään toimistossa arkisesti 5 min. Harmillista on se, ettei ilmeisesti "kunnon" juhlallista vihkimistä saa mitenkään ilman tosiaan pappia, sillä paikan päällekin tilatut puhujat on pitäneet sen ihan max 10 min tilanteen. Mun mielestä ihana olisi ihan vastaava kuin mitä kirkossa pidetään, mutta tosiaan ilman uskontoon liittyviä mainintoja. Muutama laulu, puhe, joku runo tai pätkä kirjasta jne., 30 min olisi hienoa. Ei mahdollista?
Miten niin ette saa juhlallista vihkimistä? Maistraatista saatte vihkijän, minne haluatte ja niin juhlallisin menoin kuin haluatte ja puhua pulputtaa vaikka 10h. Tosin se hiukan maksaa, mutta nythän ei ole rahasta kysymys.
Mun läheinen on nytkin hääkeikalla ja tulee vasta illalla, kun työkseen vihkii hääpareja maistraatissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten edes saatte kirkollisen vihkimisen, jos ette kuulu kirkkoon? Ateistit eivät ole kirkon jäseniä.
Eiköhän iso osa pohjoismaiden valtionkirkkojen lapsena kirkkoon automaattisesti liitetyistä jäsenistä ole reaalitodellisuudessa ateisteja. Taidat olla vähän yksinkertainen?
Oletkohan itse vähän yksinkertainen. Ei meidän lapsia ainakaan ole liitetty yhtään mihinkään.
Teepä pieni kysely pohjoismaissa ja kysy ensin ihmisiltä kuuluvatko kirkkoon. Sitten kysy uskovatko jumalaan ja raamattuun. Sitten vertaa prosentteja. Ehkä tajuat jotain?
Tietenkin tajuan. Mutta automaattisesti ei ketään kasteta. Ihmisten älylliselle ja henkiselle epärehellisyydelle ja laiskuudelle en mahda mitään. Itse en suostu tapakristityksi kun en usko jumalaan, ja tietenkään en lapsianikaan pakota.
Kirkkoja voin ihailla rakennuksina ja ymmärrän täysin kristinuskon osana suomalaista kulttuuria ja historiaa. En kuitenkaan katso että kirkolliset toimitukset voisivat olla osa elämääni kun en niihin usko. En ymmärrä miten kukaan oikeasti asiaa ajatellut ateisti voisi mennä naimisiin ”jumalan kasvojen edessä” jne. Henkilökohtaisesti se tuntuisi todella väärältä.
Ymmärrän jonkun joulukirkossa käynnin, se nyt vielä menee kulttuuriperinteen piikkiin eikä siiheb sisälly henkilökohtaista uskonnollista toimintaa. Voisinhan mielenkiinnosta seurata muidenkin uskontojen jumalanpalveluksia. Tätä ehkä ap hakee, että ollaan kunnioittavasti ja kuuluu perinteisiin.
Mutta kasteet, vihkiminen tai ehtoollinen ovat henkilöön kohdistuvia uskonnollisia toimituksia ja niihin en voisi osallistua.
Kyllä minun vanhempani kastoivat minut "automaattisesti", asiaa sen kummemmin miettimättä. Ovat tapakristittyjä ja menivät virran mukana. Luultavasti aika monella muullakin sama tilanne.
Kulttuurista omimista tämä on.
Haluat kirkon ja papin näyttämisen ja teatterin vuoksi, vaikka et ymmärrä etkä halua ymmärtää kirkon ja papin pyhyyttä.
Ymmärrän ap:ta. Kuulun itse kirkkoon ainoastaan yhdestä syystä: haluan kirkollisveroa maksamalla tukea kirkkorakennusten ylläpitoa, koska ne ovat mielestäni kulttuurihistoriamme kannalta keskeisiä paikkoja ja haluan niistä pidettävän hyvää huolta. Jumalaan en usko enkä uskonnollisiin seremonioihin siksi osallistu. Ei-uskonnolliset seremoniat ovat kuitenkin tärkeitä elämän kohokohtia.
Onko nyt niin, että vaikka maksan rakennusten ylläpidosta, en saa käyttää niitä samaan tapaan kuin muut maksajat - esimerkiksi menemällä kirkkorakennuksessa naimisiin? Miksi ihmeessä en saisi? Ei voi olla niin, että jos toiveenani on tapakristittyjen valhellisista kuvioista poikkeava, rehellisempi seremonia, niin tämä muodostaa esteen kirkkohäille. Ei ole oikein, että uskontokuntaan kuuluminen edellyttää valehtelemista. Se olisi kaikin tavoin uskonnollisten ihanteiden vastaista ja väärin.
En usko ap. löytävän sellaista pappia, joka heidät vihkii, koska se on vastoin hääparin ymmärrystä ja vakaamusta vastaan, jos hääpari kertoo olevansa ateisteja, vaikka olisikin kirkon jäsen.
Kerta kaikkiaan uskomaton aloitus, mutta provohan tämä on.
Olisinpa pappi, jotta voisin kieltäytyä tästä kunniasta.
Papit. Ryhdistäytykää!
Vierailija kirjoitti:
Mä ymmärrän aloittajaa, vaikka itse tultiin tämänkesäisten kavereiden häiden perusteella siihen tulokseen, että me ei mennä kirkossa naimisiin. Kirkot on hienoja paikkoja ja monet virret on todella koskettavia, mutta mihinkään jumaliin sun muihin hömpötyksiin ei kumpikaan uskota tippaakaan, eikä edes kuuluta enää kumpikaan kirkkoon. Aiemmin ajateltiin, että totta kai kirkossa naimisiin silti, koska se nyt vaan on perinne ja tapahtumana kuuluu naimisiinmenoon, mutta olisi se liian vaivaannuttavaa kuunnella jumalapuhetta niin paljon. Muutama maininta vielä menisi, mutta liika on liikaa. Eli älkää huoliko, me ei mennä kirkossa naimisiin.
Kuitenkin häiden pitää olla kunnon juhla, joten vihkiminen ei tule tapahtumaan missään toimistossa arkisesti 5 min. Harmillista on se, ettei ilmeisesti "kunnon" juhlallista vihkimistä saa mitenkään ilman tosiaan pappia, sillä paikan päällekin tilatut puhujat on pitäneet sen ihan max 10 min tilanteen. Mun mielestä ihana olisi ihan vastaava kuin mitä kirkossa pidetään, mutta tosiaan ilman uskontoon liittyviä mainintoja. Muutama laulu, puhe, joku runo tai pätkä kirjasta jne., 30 min olisi hienoa. Ei mahdollista?
On mahdollista, kun varas henkikirjoittajan hyvissä ajoin etukäteen ja sopii tämän kanssa asiasta. Meillä henkikirjoittaja kysyi, onko vihkitilaisuudessa muuta ohjelmaa (laulua, musiikkia) kuin vihkiminen ja haluammeko me itse kirjoittaa/kertoa hänelle itsestämme ja suhteemme tarinasta, minkä pohjalta hän sitten puhuu virallisen kaavan lisäksi meille pidemmin parisuhteesta ja rakkaudesta. Me emme tätä halunneet. Vihkikaavan lisäksi henkikirjoittaja lausui pari lausetta ja runon.
Mistäs aloitetaan se kirkon perinne? Uuden testamentin ajoista, vai vanhan?
Siitäkö, kun otettiin vuodenkiertoon sidotut eri kansojen juhlat muunneltuina omaan käyttöön?
Ajat muuttuvat, mutta ihmisten tarve rituaaleille saattaakin olla pysyväisluontoista. Maailmanselityksiä on paljon, ja moneen väliin mahtuu jonkinlainen jumala. Jos sitä ei tunnista Raamatun persoonalliseksi jumalaksi, jolla on myös poika ja joku henkinen ilmentymä, on heti porukan ulkopuolella?