Voiko omalle vihkipapille sanoa että ollaan molemmat ateisteja ja halutaan mahd vähän uskontoa vihkikaavaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollaan kyllä kirkon jäseniä. Halutaan mennä mulle rakkaassa kirkossa naimisiin. Ehkä sen jälkeen erotaan kirkosta. Ehkä kirjoitin vähän provosoivasti, ei ollut tarkoitus. Mutta pointtina oli, et pitääkö omaa vakaumusta piilotella? Katotaanko sitä pahalla? Suurin osahan vihityistä on tapakristittyjä, joten en näe eroa tähän meidän tilanteeseen.

Ap

Mikä siinä kirkossa on niin rakasta? Rakennus? Ilmeisesti et joko ymmärrä mitä ateismi tarkoittaa tai sitten Porvoon ateisteilla on tapansa ja tarve trollata kirkon väkeäkin.

Itse agnostikkona koen tuollaisen hyvin töykeänä, ja mulla olisi sentään vähän enemmän rahkeita mennä kirkossa naimisiin kun en kuitenkaan KIELLÄ Jumalan olemassaoloa ehdottomasti.

Jos olisitte fiksuja, menisitte maistraatissa naimisiin ja hakisitten siunauksen kirkossa puhumatta sen enempää vakaumuksista. Kerta se kotikirkko on niin tärkeä...

Kaunis miljöö, lapsuusmuistot. Kirkkohäät ovat osa suomalaista kulttuurihistoriaa, minun kukttuuriani. Maksan kirkollisveron ja käyttäydyn kunnioittavasti ja hyvin kirkossa. Satun vain olemaan ateisti siinä missä muut ovat tapakristittyjä. Miksi se olisi yhtään pahempi?

Ap

Luterilaisuus on osa suomalaista kulttuuria ja kirkkohäät siinä sivussa. Ei päinvastoin.

Vierailija kirjoitti:

Avioliitto on kirkollinen sakramentti joten miksi vaivautua?

Avioliitto on juridinen sopimus kahden ihmisen välillä. Se, että se solmitaan usein kirkossa ei tee siitä sakramentia.

Pappi tuskin kysyy yhtään mitään teidän vakaumuksestanne, jos ette itse tuo sitä esiin. Jos pappi suoraan kysyy, ei teidän tarvitse valehdella, mutta minusta on hyvin loukkaavaa, jos oma-aloitteisesti rupeatte selittämään olevanne ateisteja.

Kirkolliseen vihkimiseen väistämättä kuuluu tietyt uskonnolliset elementit, kuten rukous, siunaus, Raamatun tekstin lukeminen (voitte tosin itse valita haluamme Raamatun kohdan, esim. yleisemmin luetussa pätkässä "rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on ..." puhutaan aika vähän Jumalasta) ja se, että lupaudutte toisillenne kaikkivaltiaan Jumalan kasvojen edessä. Jos haluatte kirkollisen vihkimisen, ette voi mitenkään välttää näitä elementtejä, koska ne ovat pakollinen osa vihkikaavaa.

Yleensä papit vihkipuheessaan keskittyvät ihan luonnostaan enemmän avioliittoon ja parisuhteeseen kuin Jumalaan ja Jeesukseen. Mutta jos esitätte papille toiveen mahdollisimman vähäisestä uskonnollisuudesta, saattaa tämä papissa aiheuttaa jopa sellaisen vastareaktion, että hän ottaa puheeseensa tavallista enemmän uskonnollisia juttuja.

Papeissa on eroja. Jos teillä ei ole vielä hääpäivää ja pappia sovittuna, kannatta vähän selvitellä, millaisia pappeja seurakunnassa on, ja valita joku rennommalta tuntuva tyyppi. Toki silloin joudutte sopimaan hääpäivän niin, että se sopii myös valitsemallenne papille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollaan kyllä kirkon jäseniä. Halutaan mennä mulle rakkaassa kirkossa naimisiin. Ehkä sen jälkeen erotaan kirkosta. Ehkä kirjoitin vähän provosoivasti, ei ollut tarkoitus. Mutta pointtina oli, et pitääkö omaa vakaumusta piilotella? Katotaanko sitä pahalla? Suurin osahan vihityistä on tapakristittyjä, joten en näe eroa tähän meidän tilanteeseen.

Ap

Mikä siinä kirkossa on niin rakasta? Rakennus? Ilmeisesti et joko ymmärrä mitä ateismi tarkoittaa tai sitten Porvoon ateisteilla on tapansa ja tarve trollata kirkon väkeäkin.

Itse agnostikkona koen tuollaisen hyvin töykeänä, ja mulla olisi sentään vähän enemmän rahkeita mennä kirkossa naimisiin kun en kuitenkaan KIELLÄ Jumalan olemassaoloa ehdottomasti.

Jos olisitte fiksuja, menisitte maistraatissa naimisiin ja hakisitten siunauksen kirkossa puhumatta sen enempää vakaumuksista. Kerta se kotikirkko on niin tärkeä...

Kaunis miljöö, lapsuusmuistot. Kirkkohäät ovat osa suomalaista kulttuurihistoriaa, minun kukttuuriani. Maksan kirkollisveron ja käyttäydyn kunnioittavasti ja hyvin kirkossa. Satun vain olemaan ateisti siinä missä muut ovat tapakristittyjä. Miksi se olisi yhtään pahempi?

Ap

Luterilaisuus on osa suomalaista kulttuuria ja kirkkohäät siinä sivussa. Ei päinvastoin.

Heh, suomalaiset kirkot ja kirkkohäät ovat kyllä osa suomalaista kulttuuria. Minulle kirkollinen vihkiminen merkitsee perinteitä ja omaa kulttuuriani.

Miksi vain uskovilla olisi oikeus suomalaiseen kulttuuriperintöön? Käyttäydymme kirkossa kunnioittavasti, kunnioitamme muiden uskontoa ja maksamme kirkollisveroa.

Täällä on ollut muutamia todella asiattomia viestejä, voisitte hieman pohtia sitä käytöstänne.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollaan kyllä kirkon jäseniä. Halutaan mennä mulle rakkaassa kirkossa naimisiin. Ehkä sen jälkeen erotaan kirkosta. Ehkä kirjoitin vähän provosoivasti, ei ollut tarkoitus. Mutta pointtina oli, et pitääkö omaa vakaumusta piilotella? Katotaanko sitä pahalla? Suurin osahan vihityistä on tapakristittyjä, joten en näe eroa tähän meidän tilanteeseen.

Ap

Mikä siinä kirkossa on niin rakasta? Rakennus? Ilmeisesti et joko ymmärrä mitä ateismi tarkoittaa tai sitten Porvoon ateisteilla on tapansa ja tarve trollata kirkon väkeäkin.

Itse agnostikkona koen tuollaisen hyvin töykeänä, ja mulla olisi sentään vähän enemmän rahkeita mennä kirkossa naimisiin kun en kuitenkaan KIELLÄ Jumalan olemassaoloa ehdottomasti.

Jos olisitte fiksuja, menisitte maistraatissa naimisiin ja hakisitten siunauksen kirkossa puhumatta sen enempää vakaumuksista. Kerta se kotikirkko on niin tärkeä...

Kaunis miljöö, lapsuusmuistot. Kirkkohäät ovat osa suomalaista kulttuurihistoriaa, minun kukttuuriani. Maksan kirkollisveron ja käyttäydyn kunnioittavasti ja hyvin kirkossa. Satun vain olemaan ateisti siinä missä muut ovat tapakristittyjä. Miksi se olisi yhtään pahempi?

Ap

Luterilaisuus on osa suomalaista kulttuuria ja kirkkohäät siinä sivussa. Ei päinvastoin.

Heh, suomalaiset kirkot ja kirkkohäät ovat kyllä osa suomalaista kulttuuria. Minulle kirkollinen vihkiminen merkitsee perinteitä ja omaa kulttuuriani.

Miksi vain uskovilla olisi oikeus suomalaiseen kulttuuriperintöön? Käyttäydymme kirkossa kunnioittavasti, kunnioitamme muiden uskontoa ja maksamme kirkollisveroa.

Täällä on ollut muutamia todella asiattomia viestejä, voisitte hieman pohtia sitä käytöstänne.

Ap

Miksi sitä et sitten voi ottaa sellaisena, vaan sitä vuosisataista perintöä pitäisi alkaa muuntamaan juuri sinua varten ihan vaan kivemmaksi, kun et nyt kuitenkaan usko ollenkaan siihen ajatusmaailmaan, joka kirkollisen vihkimisen takana on. Pelkkä rusinat pullasta -touhua! Ei kunnioittavaa ollenkaan. Pitäkää suunne kiinni niistä toiveista "mahdollisimman vähästä uskonnosta", se ei todellakaan ole kunnioittavaa.

Vierailija kirjoitti:

Pappi tuskin kysyy yhtään mitään teidän vakaumuksestanne, jos ette itse tuo sitä esiin. Jos pappi suoraan kysyy, ei teidän tarvitse valehdella, mutta minusta on hyvin loukkaavaa, jos oma-aloitteisesti rupeatte selittämään olevanne ateisteja.

Kirkolliseen vihkimiseen väistämättä kuuluu tietyt uskonnolliset elementit, kuten rukous, siunaus, Raamatun tekstin lukeminen (voitte tosin itse valita haluamme Raamatun kohdan, esim. yleisemmin luetussa pätkässä "rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on ..." puhutaan aika vähän Jumalasta) ja se, että lupaudutte toisillenne kaikkivaltiaan Jumalan kasvojen edessä. Jos haluatte kirkollisen vihkimisen, ette voi mitenkään välttää näitä elementtejä, koska ne ovat pakollinen osa vihkikaavaa.

Yleensä papit vihkipuheessaan keskittyvät ihan luonnostaan enemmän avioliittoon ja parisuhteeseen kuin Jumalaan ja Jeesukseen. Mutta jos esitätte papille toiveen mahdollisimman vähäisestä uskonnollisuudesta, saattaa tämä papissa aiheuttaa jopa sellaisen vastareaktion, että hän ottaa puheeseensa tavallista enemmän uskonnollisia juttuja.

Papeissa on eroja. Jos teillä ei ole vielä hääpäivää ja pappia sovittuna, kannatta vähän selvitellä, millaisia pappeja seurakunnassa on, ja valita joku rennommalta tuntuva tyyppi. Toki silloin joudutte sopimaan hääpäivän niin, että se sopii myös valitsemallenne papille.

Kiitos asiallisesta vastauksesta. Harvinaista tällä palstakkeella.

Minä haluaisin kertoa papille, että olemme ateisteja, jotta hän ymmärtäisi parhaiten, että uskontoa ei kannata liikaa pakottaa toimituksessamme. Ja haluaisin myös, että voisimme ja saisimme olla avoimesti omia itseämme, toivoisin ettei meitä "syrjittäisi" tai katsottaisi pahalla vakaumuksemme vuoksi. Haluan että vihkijämme hyväksyy meidät sellaisina kuin olemme.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pappi tuskin kysyy yhtään mitään teidän vakaumuksestanne, jos ette itse tuo sitä esiin. Jos pappi suoraan kysyy, ei teidän tarvitse valehdella, mutta minusta on hyvin loukkaavaa, jos oma-aloitteisesti rupeatte selittämään olevanne ateisteja.

Kirkolliseen vihkimiseen väistämättä kuuluu tietyt uskonnolliset elementit, kuten rukous, siunaus, Raamatun tekstin lukeminen (voitte tosin itse valita haluamme Raamatun kohdan, esim. yleisemmin luetussa pätkässä "rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on ..." puhutaan aika vähän Jumalasta) ja se, että lupaudutte toisillenne kaikkivaltiaan Jumalan kasvojen edessä. Jos haluatte kirkollisen vihkimisen, ette voi mitenkään välttää näitä elementtejä, koska ne ovat pakollinen osa vihkikaavaa.

Yleensä papit vihkipuheessaan keskittyvät ihan luonnostaan enemmän avioliittoon ja parisuhteeseen kuin Jumalaan ja Jeesukseen. Mutta jos esitätte papille toiveen mahdollisimman vähäisestä uskonnollisuudesta, saattaa tämä papissa aiheuttaa jopa sellaisen vastareaktion, että hän ottaa puheeseensa tavallista enemmän uskonnollisia juttuja.

Papeissa on eroja. Jos teillä ei ole vielä hääpäivää ja pappia sovittuna, kannatta vähän selvitellä, millaisia pappeja seurakunnassa on, ja valita joku rennommalta tuntuva tyyppi. Toki silloin joudutte sopimaan hääpäivän niin, että se sopii myös valitsemallenne papille.

Kiitos asiallisesta vastauksesta. Harvinaista tällä palstakkeella.

Minä haluaisin kertoa papille, että olemme ateisteja, jotta hän ymmärtäisi parhaiten, että uskontoa ei kannata liikaa pakottaa toimituksessamme. Ja haluaisin myös, että voisimme ja saisimme olla avoimesti omia itseämme, toivoisin ettei meitä "syrjittäisi" tai katsottaisi pahalla vakaumuksemme vuoksi. Haluan että vihkijämme hyväksyy meidät sellaisina kuin olemme.

Ap

Rinnastuksesi ontuu. Tyhmä provo, mutta mielenkiintoista keskustelua.

Jospa Ap olet kaappikristitty ja ateisti vain trendikkyyden vuoksi? "rakas kirkko, hyviä muistoja jne". Kristityksi tunnustautuminenhan maksaa näinä aikoina. Heti saa tyhmemmän maineen, ja TV-sarjoissa alvariinsa se outo tyyppi on jonkin sortin uskovainen.

Jos tällaisen aloituksen tekisi vaikka homo joka haluaisi heterojutulta näyttävän elämänratkaisun/juhlan, kaikki sanoisivat kilvan: "uskalla olla oma itsesi!"

Valinta se on sekin, että kaikki tehdään sen mukaan mikä milloinkin on muodissa ja tekee "fiksun" säväyksen?

Ehkä kirkkorakkautesi sun muu kertoo, että olet lähellä Jumalaa, kaipaat Häntä? Haluat elämäsi tärkeät hetket sinne missä Häntä palvellaan?

"--sieluni on levoton kunnes se löytää levon sinussa" sanoi aikanaan ehta ateisti Augustinus, josta tuli kristitty raikulipoikavuosiensa jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pappi tuskin kysyy yhtään mitään teidän vakaumuksestanne, jos ette itse tuo sitä esiin. Jos pappi suoraan kysyy, ei teidän tarvitse valehdella, mutta minusta on hyvin loukkaavaa, jos oma-aloitteisesti rupeatte selittämään olevanne ateisteja.

Kirkolliseen vihkimiseen väistämättä kuuluu tietyt uskonnolliset elementit, kuten rukous, siunaus, Raamatun tekstin lukeminen (voitte tosin itse valita haluamme Raamatun kohdan, esim. yleisemmin luetussa pätkässä "rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on ..." puhutaan aika vähän Jumalasta) ja se, että lupaudutte toisillenne kaikkivaltiaan Jumalan kasvojen edessä. Jos haluatte kirkollisen vihkimisen, ette voi mitenkään välttää näitä elementtejä, koska ne ovat pakollinen osa vihkikaavaa.

Yleensä papit vihkipuheessaan keskittyvät ihan luonnostaan enemmän avioliittoon ja parisuhteeseen kuin Jumalaan ja Jeesukseen. Mutta jos esitätte papille toiveen mahdollisimman vähäisestä uskonnollisuudesta, saattaa tämä papissa aiheuttaa jopa sellaisen vastareaktion, että hän ottaa puheeseensa tavallista enemmän uskonnollisia juttuja.

Papeissa on eroja. Jos teillä ei ole vielä hääpäivää ja pappia sovittuna, kannatta vähän selvitellä, millaisia pappeja seurakunnassa on, ja valita joku rennommalta tuntuva tyyppi. Toki silloin joudutte sopimaan hääpäivän niin, että se sopii myös valitsemallenne papille.

Kiitos asiallisesta vastauksesta. Harvinaista tällä palstakkeella.

Minä haluaisin kertoa papille, että olemme ateisteja, jotta hän ymmärtäisi parhaiten, että uskontoa ei kannata liikaa pakottaa toimituksessamme. Ja haluaisin myös, että voisimme ja saisimme olla avoimesti omia itseämme, toivoisin ettei meitä "syrjittäisi" tai katsottaisi pahalla vakaumuksemme vuoksi. Haluan että vihkijämme hyväksyy meidät sellaisina kuin olemme.

Ap

Teette papille todella kiusalliseksi tilanteen, sillä papin on noudatettava kirkon ohjeita ja sääntöjä, hän ei voi muuttaa tai vaikuttaa uskonnolliseen vihkikaavaan.

Saattaapi käydä niinkin, että pappi kieltäytyy teitä vihkimistä, sillä se on vastoin hääparin vakaumusta, ymmärrystä, uskontoa ja kirkollista toimintaa kohtaan, jos kerrot olevasi ateisteja. Tuntuu, ettet oikein sisäistä ja ymmärrä, mistä kirkollisesta toimesta nyt on kysynys.

Usein hautajaisissa vainajan lähiomaiset haluavat kirkollisen hautaaminen, vaikka vainaja on ollut ateisti, josta yleensä papit kieltäytyvät, koska se on vastoin vainajan vakaamusta, jota seurakunnan ja papin on kunnioitettava.

Vierailija kirjoitti:

Jospa Ap olet kaappikristitty ja ateisti vain trendikkyyden vuoksi? "rakas kirkko, hyviä muistoja jne". Kristityksi tunnustautuminenhan maksaa näinä aikoina. Heti saa tyhmemmän maineen, ja TV-sarjoissa alvariinsa se outo tyyppi on jonkin sortin uskovainen.

Jos tällaisen aloituksen tekisi vaikka homo joka haluaisi heterojutulta näyttävän elämänratkaisun/juhlan, kaikki sanoisivat kilvan: "uskalla olla oma itsesi!"

Valinta se on sekin, että kaikki tehdään sen mukaan mikä milloinkin on muodissa ja tekee "fiksun" säväyksen?

Ehkä kirkkorakkautesi sun muu kertoo, että olet lähellä Jumalaa, kaipaat Häntä? Haluat elämäsi tärkeät hetket sinne missä Häntä palvellaan?

"--sieluni on levoton kunnes se löytää levon sinussa" sanoi aikanaan ehta ateisti Augustinus, josta tuli kristitty raikulipoikavuosiensa jälkeen.

Heh juu ei. Suhtaudun uskontoihin kunnioittavasti, mutta eivät ole minun juttuni. Uskon tieteeseen. Kirkot jne kuvastavat minulle vain omaa kulttuuriani.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pappi tuskin kysyy yhtään mitään teidän vakaumuksestanne, jos ette itse tuo sitä esiin. Jos pappi suoraan kysyy, ei teidän tarvitse valehdella, mutta minusta on hyvin loukkaavaa, jos oma-aloitteisesti rupeatte selittämään olevanne ateisteja.

Kirkolliseen vihkimiseen väistämättä kuuluu tietyt uskonnolliset elementit, kuten rukous, siunaus, Raamatun tekstin lukeminen (voitte tosin itse valita haluamme Raamatun kohdan, esim. yleisemmin luetussa pätkässä "rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on ..." puhutaan aika vähän Jumalasta) ja se, että lupaudutte toisillenne kaikkivaltiaan Jumalan kasvojen edessä. Jos haluatte kirkollisen vihkimisen, ette voi mitenkään välttää näitä elementtejä, koska ne ovat pakollinen osa vihkikaavaa.

Yleensä papit vihkipuheessaan keskittyvät ihan luonnostaan enemmän avioliittoon ja parisuhteeseen kuin Jumalaan ja Jeesukseen. Mutta jos esitätte papille toiveen mahdollisimman vähäisestä uskonnollisuudesta, saattaa tämä papissa aiheuttaa jopa sellaisen vastareaktion, että hän ottaa puheeseensa tavallista enemmän uskonnollisia juttuja.

Papeissa on eroja. Jos teillä ei ole vielä hääpäivää ja pappia sovittuna, kannatta vähän selvitellä, millaisia pappeja seurakunnassa on, ja valita joku rennommalta tuntuva tyyppi. Toki silloin joudutte sopimaan hääpäivän niin, että se sopii myös valitsemallenne papille.

Kiitos asiallisesta vastauksesta. Harvinaista tällä palstakkeella.

Minä haluaisin kertoa papille, että olemme ateisteja, jotta hän ymmärtäisi parhaiten, että uskontoa ei kannata liikaa pakottaa toimituksessamme. Ja haluaisin myös, että voisimme ja saisimme olla avoimesti omia itseämme, toivoisin ettei meitä "syrjittäisi" tai katsottaisi pahalla vakaumuksemme vuoksi. Haluan että vihkijämme hyväksyy meidät sellaisina kuin olemme.

Ap

Rinnastuksesi ontuu. Tyhmä provo, mutta mielenkiintoista keskustelua.

Miksi rinnastus ontuu? Täällä on ollut paljon provohuutelijoita. Myönnän, että aloitus oli ehkä vähän provosoiva, ehkä olisi pitänyt ottaa asiallisempi ote. Mutta en tajua, miksi tämä muutoin olisi niin "provo", varmaan ainakin 65 % kirkoissa vihityistä on tapakristittyjä, jotka eivät usko jumalaan. Eli he ovat ihan samassa tilanteessa kanssani. Onko ero se, että he eivät avoimesti myönnä tätä vakaunustaan toisin kuin minä? Eikö kirkon ovet olekaan avoinna kaikille?

Ap

Haluaisimpa olla kärpäsenä katossa ja nähdä papin ilmeet ja ajatukset, kun hääpari kertoo olevansa ateisteja ja haluaa kirkollisen vihkimisen.

Tilanne olisi aivan toinen, jos hääpari ei kuulu kirkkoon, mutta ovat uskonnollisia ja siksi kirkon siunauksen liitolleen. Näitäkin on paljon ja se on ihan ok.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jospa Ap olet kaappikristitty ja ateisti vain trendikkyyden vuoksi? "rakas kirkko, hyviä muistoja jne". Kristityksi tunnustautuminenhan maksaa näinä aikoina. Heti saa tyhmemmän maineen, ja TV-sarjoissa alvariinsa se outo tyyppi on jonkin sortin uskovainen.

Jos tällaisen aloituksen tekisi vaikka homo joka haluaisi heterojutulta näyttävän elämänratkaisun/juhlan, kaikki sanoisivat kilvan: "uskalla olla oma itsesi!"

Valinta se on sekin, että kaikki tehdään sen mukaan mikä milloinkin on muodissa ja tekee "fiksun" säväyksen?

Ehkä kirkkorakkautesi sun muu kertoo, että olet lähellä Jumalaa, kaipaat Häntä? Haluat elämäsi tärkeät hetket sinne missä Häntä palvellaan?

"--sieluni on levoton kunnes se löytää levon sinussa" sanoi aikanaan ehta ateisti Augustinus, josta tuli kristitty raikulipoikavuosiensa jälkeen.

Heh juu ei. Suhtaudun uskontoihin kunnioittavasti, mutta eivät ole minun juttuni. Uskon tieteeseen. Kirkot jne kuvastavat minulle vain omaa kulttuuriani.

Ap

Tässä nyt ei ole lainkaan kysymys, miten sinä koet kirkon ja niiden kirkolliset toimitukset yksilötasolla, vaan kirkollisia toimituksia ohjaa säännöt ja lainsäädäntö viime kädessä ja tuskin kirkko on niitä valmis muuttamaan yhden hääparin toiveesta.

Jos sinulle kirkko merkitsee kulttuuria, kirkolle näin ei ole esim. kirkkojen käyttö on tarkkaan määritelty ja mitä ohjelmaa voi siellä esittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten edes saatte kirkollisen vihkimisen, jos ette kuulu kirkkoon? Ateistit eivät ole kirkon jäseniä.

Eiköhän iso osa pohjoismaiden valtionkirkkojen lapsena kirkkoon automaattisesti liitetyistä jäsenistä ole reaalitodellisuudessa ateisteja. Taidat olla vähän yksinkertainen?

Oletkohan itse vähän yksinkertainen. Ei meidän lapsia ainakaan ole liitetty yhtään mihinkään.

Teepä pieni kysely pohjoismaissa ja kysy ensin ihmisiltä kuuluvatko kirkkoon. Sitten kysy uskovatko jumalaan ja raamattuun. Sitten vertaa prosentteja. Ehkä tajuat jotain?

Tuo on silkkaa rienaamista. Ei kukaan voi olla noin tyhmä. Tavan vuoksi kirkkoon kuuluvat eivät ole ateisteja, oikea ateisti eroaa kirkosta eikä todellakaan halua mitään kirkkovihkimistä vaan siviilivihkimisen.

Ap haluaa kävellä isän käsipuolessa kirkon käytävää pitkin alttarille, se on niin hienoa ja juhlavaa ja jotenkin romanttista.  Kun sulho vielä tulee vastaan ja morsian luovutetaan, ah miten upeeta! 

Se siitä sitten.  Halutaan nimenomaan nämä elementit.  Ap:n puheet kirkon kunnioittamisesta on tyhjää kuminaa, vihkimisen jälkeen sitten erotaan kirkosta.

Siis ei haluta maksaa kuitenkaan kirkollisveroa, millä nämä juhlavat puitteet kustannetaan. 

Ap:n ja muidenkin häntä puoltavien kannattaa muistaa, että kirkosta ei voi poistaa uskonnollisuutta, se kuuluu kirkon olemassaolon periaatteeseen.  Avioliittoon nimenomaan siunataan ja avioliitto solmitaan Jumalan kasvojen edessä.  Minkä teatteriesityksen tämä ap haluaa vihkimisestään tehdä?  Pappi ei voi vihkiä minkään muun kaavan mukaan, kuin kirkollisen.  Jos pappi niin tekisi, avioliitto ei olisi pätevä.  Kuka tahansa voisi kyseenalaistaa ko. avioliiton pätevyyden. 

Pidän ap:ta erittäin lapsellisena.  Taas kerran ihminen, jolla on tarve saada ne rusinat pullasta.

On tasan kaksi vaihtoehtoa: joko olette ateisteja, eroatte kirkosta ja luovutte niistä kirkkohäistä tai sitten olette kirkon jäseniä ja se vihkiminen tehdään siellä tavanomaisen kaavan mukaan. Kaikki muu on ihan naurettavaa ja lapsellista pelleilyä. "Minäminäminäminäminäminäminäminä MINÄ haluan just näin joten näin pitää tehdä, muuttakaa vihkikaava just MINULLE sopivaksi, sellaiseksi kuin MINÄ haluan."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pappi tuskin kysyy yhtään mitään teidän vakaumuksestanne, jos ette itse tuo sitä esiin. Jos pappi suoraan kysyy, ei teidän tarvitse valehdella, mutta minusta on hyvin loukkaavaa, jos oma-aloitteisesti rupeatte selittämään olevanne ateisteja.

Kirkolliseen vihkimiseen väistämättä kuuluu tietyt uskonnolliset elementit, kuten rukous, siunaus, Raamatun tekstin lukeminen (voitte tosin itse valita haluamme Raamatun kohdan, esim. yleisemmin luetussa pätkässä "rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on ..." puhutaan aika vähän Jumalasta) ja se, että lupaudutte toisillenne kaikkivaltiaan Jumalan kasvojen edessä. Jos haluatte kirkollisen vihkimisen, ette voi mitenkään välttää näitä elementtejä, koska ne ovat pakollinen osa vihkikaavaa.

Yleensä papit vihkipuheessaan keskittyvät ihan luonnostaan enemmän avioliittoon ja parisuhteeseen kuin Jumalaan ja Jeesukseen. Mutta jos esitätte papille toiveen mahdollisimman vähäisestä uskonnollisuudesta, saattaa tämä papissa aiheuttaa jopa sellaisen vastareaktion, että hän ottaa puheeseensa tavallista enemmän uskonnollisia juttuja.

Papeissa on eroja. Jos teillä ei ole vielä hääpäivää ja pappia sovittuna, kannatta vähän selvitellä, millaisia pappeja seurakunnassa on, ja valita joku rennommalta tuntuva tyyppi. Toki silloin joudutte sopimaan hääpäivän niin, että se sopii myös valitsemallenne papille.

Kiitos asiallisesta vastauksesta. Harvinaista tällä palstakkeella.

Minä haluaisin kertoa papille, että olemme ateisteja, jotta hän ymmärtäisi parhaiten, että uskontoa ei kannata liikaa pakottaa toimituksessamme. Ja haluaisin myös, että voisimme ja saisimme olla avoimesti omia itseämme, toivoisin ettei meitä "syrjittäisi" tai katsottaisi pahalla vakaumuksemme vuoksi. Haluan että vihkijämme hyväksyy meidät sellaisina kuin olemme.

Ap

Rinnastuksesi ontuu. Tyhmä provo, mutta mielenkiintoista keskustelua.

Miksi rinnastus ontuu? Täällä on ollut paljon provohuutelijoita. Myönnän, että aloitus oli ehkä vähän provosoiva, ehkä olisi pitänyt ottaa asiallisempi ote. Mutta en tajua, miksi tämä muutoin olisi niin "provo", varmaan ainakin 65 % kirkoissa vihityistä on tapakristittyjä, jotka eivät usko jumalaan. Eli he ovat ihan samassa tilanteessa kanssani. Onko ero se, että he eivät avoimesti myönnä tätä vakaunustaan toisin kuin minä? Eikö kirkon ovet olekaan avoinna kaikille?

Ap

Kirkon ovien pitäisi ainakin Uuden Testamentin hengen mukaisesti olla avoinna kaikille apua tarvitseville. Tästä huolimatta kyllä evankelisluterilaisenkin kirkon keskeisiä elementtejä ovat uskonto ja usko. Ei muuten olisi kyse kirkosta.

Pyydätte, että pappi suorittaa uskonnollisen toimituksen ilman uskontoa? Kirkossa naimisiin meneminen merkitsee sitä, että kaksi ihmistä vihitään jumalan kasvojen ja seurakunnan edessä avioliittoon ja avioliitolle rukoillaan jumalan siunausta. Näin kirkko on sen määritellyt ja tässä merkityksessä myös pappi, kirkon työntekijä ja kirkon oppien mukaan jumalaan uskova, siihen rituaaliin uskoo.

Seurakunnalle ja papille kirkko ei ole vain perinne ja kaunis rakennus, vaan tärkeä uskonnonharjoittamisen paikka, jumalan huone. On mielestäni todella epäkunnioittavaa ja loukkaavaa edes ajatella pyytävänsä uskonnollisen yhteisön työntekijää suorittamaan uskonnollinen toimitus hartauden harjoittamiseen tarkoitetussa rakennuksessa vain jonkinlaisena teatteriesityksenä. Kuten joku jo sanoikin, tämä on sama kuin pyytäisitte imaamia vihkimään teidät moskeijassa, koska moskeija on lapsuuden kotikatunne varrella ja se on teistä kaunis ja kiinnostava rakennus.

Mielestäni on tekopyhää ja outoa mennä naimisiin kirkossa, jos ei usko jumalaan. Moni näin tekee silti. Silloin vähintä, mitä toisten uskontoa kunnioittaakseen voi tehdä, on olla puhumatta omasta vakaumuksestaan mitään. Siis kyllä, jos haluatte mennä naimisiin uskonnollisessa rakennuksessa, uskonnollisen yhteisön työntekijän vihkimänä, teidän on salattava se, että ette itse usko.

Olen itse agnostikko ja mieheni on ateisti. Emme kumpikaan kuulu kirkkoon. Menimme naimisiin siviilivihkikaavalla henkikirjoittajan vihkimänä erään kauniin ravintolan puutarhassa. Koko toimitus olisi tuntunut tyhjältä ja järjettömältä, jos olisimme teeskennelleet menevämme naimisiin jumalan kasvojen edessä. Emme toki olisi näin edes voineet tehdä, koska emme kuulu kirkkoon.

Kaikista vastauksestasi näkyy se, ettet oikein ymmärrä, mitä luterilainen vihkiminen on. Se ON uskonnollinen toimitus eikä sen uskonnollisuus riipu siitä, miten sinä itse suhtaudut kirkkoon.

Et sano papille yhtään mitään. On olemassa vihkikaava josta pappi ei voi juurikaan poiketa. Toki raamatun tekstin voi itse valita ja virret voi jättää pois. Jos nyt välttämättä haluat mennä naimisiin kirkossa niin sanot papille että haluatte mahdollisimman lyhyen kaavan. Oma vihkitilaisuuteemme kesti n. 15 min. Yhtään virttä ei laitettu. Ei siksi että olisin ateisti vaan siksi että olen kova jännittämään ja halusin vihkiminen olisi nopeasti ohi etten pyörry alttarille.

Eli silloin kun salaa oman vakaumuksensa, niin kaikki ok. Huh vau. Ja te saarnaatte minulle tekopyhyydestä.

Ap