Lue keskustelun säännöt.
Poistaisitko sinä minut Facebook-kavereistasi? (Kaipaan analyysia)
15.06.2018 |
Tarina josta kaipaan analyysia. Olemme perhe, kaksi lasta, avioliitossa olevat kaksi yrittäjää. Olen hoitovapaalla kotona kahden alle kouluikäisen kanssa ja teen siinä ohessa oman yritykseni töitä. Teimme vuosi sitten ison odotetun elämänmuutoksen, jonka lisäksi aloimme rakentaa taloa. Kesken talon rakennuksen mieheni yhtiökumppani teki törkeän tempun, jonka johdosta mieheni yritys meni konkurssiin. Olimme tästä aivan kriisissä, sillä toki konkurssin myötä vaakalaudalla oli myös rakenteilla oleva talomme sekä moni muu asia omien voimien kanssa. Näistä järkytyksistä kirjoitin tuolloin Facebook-sivulleni ja sainkin muutaman kannustavan kommentin ja tsemppiä eteenpäin, pahoitteluja tilanteesta ja kyllä te selviätte-kommentteja.
Mieheni työttömyyden myötä vihantunteet kuitenkin purskahtivat pintaan, kun tajusimme kuinka yksin olimme tilanteen keskellä. Miehen vanhemmat tekivät meille täydelliset oharit, eivätkä itkuisista aneluista huolimatta auttaneet pätkääkään lasten kanssa kun yritimme pitää pystyssä talon rakennusvaiheen sekä taloutemme, puhumattakaan omasta mielenterveydestä joka järisi myös huolella. Viime vuodesta ei ole liiemmin muistikuvia, sekavia pätkiä, enkä liiemmin kirjoitellut Facebookiin kun olin niin täynnä vihaa ja pettymystä kaikesta tapahtuneesta.
Saimme kuitenkin talomme valmiiksi ja muutimme sisään. Siitä tuli upea, niin hieno etten ilennyt edes pahemmin postailla kuvia siitä someen, koska ajattelin että se jotenkin olisi liikaa. Muutaman kuvan laitoin joulun aikoihin, joissa kerroin että vastoinkäymisistä huolimatta selvisimme ja olemme nyt uudessa kodissa aloitamassa toivottavasti parempaa vuotta. Meillä on ja oli jo tuolloin jatkuvia rahavaikeuksia, laskimme koko ajan joka penniä että saamme maksettua lainan ja ruokaa, nämä asiat eivät välillä meinanneet millään toteutua yhtäaikaa ja huoli sekä riidat olivat suuria. Astioita lenteli, muutama mustelmakin tuli käsivarsiin huudon ja totaalisen uupumuksen viedessä tilanteet toisen tönimiseksi. Olimme äärirajoilla, koko ajan, aivan poikki. Postailin muutamia pettyneitä kommentteja Facebookiin siitä, etten ikinä olisi uskonut että meille käy näin, että elämä tuntuu vetäneen maton jalkojen alta täysin syyttä suotta, vaikka itse on tehnyt parhaansa. Viha myös appivanhempia kohtaan oli suuri ja se paistoi läpi monista kommenteista, he olivat meidät hyljänneet hädän keskellä.
Kaiken tämän rahapulan, riitelyn ja pettymyksen keskellä eräs media yllättäen kiinnostui minun yrityksestä ja teki siitä lehtijutun. Jostakin syystä tämä lehtijuttu julkaistiin sanoilla Nuori menestyjä ja jutussa useampaan kertaan painotettiin sanaa menestynyt. Itse koin uutisoinnin virheelliseksi, en todellakaan ollut yritykseni kanssa ainakaan rahallisesti menestynyt, vaan kitkuttelin epävarmoilla vesillä lasten kanssa kotoa puuhastellen. Kuitenkin jutun perusteella olisi voinut lukea ja ymmärtää kaiken tahallaan väärin. Kaverit Facebookissa alkoivat karista, yhtäkkiä huomasin että nyt tipahtelee. Viimeinen niitti oli kun kirjoitin pitkän postauksen siitä, mikä hirveä pettymys viime vuosi on ollut. Niinhän se minun näkökulmasta on ollutkin. Että päädyimme mieheni yrityksen konkurssin kautta aivan järkyttävään tilanteeseen, joka järisyttää meitä edelleen. Tämän jälkeen tipahteli kavereita pois vielä lisää. Nyt analyysia kiitos. Mikä tässä kaikessa on ollut niin ärsyttävää? Itse en tajua. Olen huutanut hätääni Facebookissa, mutta toisaalta taas ollut siellä hyvin hiljaa pitkiäkin aikoja. Vai onko se trendi nykyään vaan niin, että pelkästään sitä pintaliitoa ja pintakiiltoa pitäisi postailla, kaikki negatiiviset asiat vaikka ne olisikin ihan tosia pitäisi vaan osata piilottaa pois siitä maailmasta.
Kommentit (103)
No mitä itse arvelet? Poistivatko sinut kavereista koska kyllästyivät vastoinkäymisiin vai koska kyllästyivät itsekehuihin? Vaikuttaa siltä, että kumpaakin on ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse koen että tommosta vois olla jopa ihan mielenkiintosta seurata, tosin itseä harvoin haittaa kenenkään päivitykset suuntaan tai toiseen. En hae Facebookista ns.elämyksiä tai tuntemuksia omaan elämääni.
Hirveen vaikene sanoa, mutta jos päivitykset on olleet noin pitkiä kun aloitus niin ehkä harkitsisin.
Oli nippanappa, että jaksoin lukea höpötyksesi, joten tarinasi jossakin fb:ssa ovat olleet varmaan ihan karmeita pitkiä valitusvirsiä. Ja vastaus kysymykseesi on, että en jaksaisi sinua. Fb on myös täydellisen väärä paikka valittaa, mt-alan ammattilainen olisi parempi. Poistaisin sinut kavereistani selittelemättä.
Haluaisin myös tietää miksi aloitusta alapeukutetaan? Olenko niin ilmiselvän ärsyttävä ? -Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sosiaalip0rno on aina kiinnostavaa, en poistaisi.
Ketkä sinut poistivat? Ihmiset jotka ovat oikeassa elämässä ystäviäsi vai esimerkiksi kymmenen vuoden takaiset koulukaverit joiden kanssa et ole enää missään tekemisissä?
Itse poistan facebookista ihmisiä joiden kanssa en siellä juttele ja jotka eivät ole enää oikeassakaan elämässä kavereitani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin myös tietää miksi aloitusta alapeukutetaan? Olenko niin ilmiselvän ärsyttävä ? -Ap
t i i v i s t ä !!!
Lehdet tykkää vääristellä asioita. Siihen ei puututa, koska taitavaa "rehellisellä tavalla" vääristelyä ei ulkopuolinen helposti huomaa, eikä asianomainen voi itse helposti oikoa mielikuvia selittämällä oman osuutensa. Lehtijutun jo lukeneelle totuus kuulostaa samalta tarinalta minkä hän jo luki, koska hän tarkastelee asiaa sen pohjalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä on jotain outoa mielestäni. Jätitkö tässä jotain kertomatta?
Facebook päivityksesi ovat saattaneet olla jollain tietyllä tyylillä kirjoitettuja, joka taas on saanut ihmiset ärsyyntymään.
Tietysti vielä se, minkätyyppisiä "ystäviä" sulla siellä facessa on, ratkaisee?
En tietystikkään poistaisi, mutta jos kaikki päivitykset olisi pelkkää jankutusta ja minäminää, niin saattaisin laittaa näkymättömäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pahoittelut tiiviistä tekstistä, palstakin herjasi että liikaa juttua joten en saanut tehtyä kappalejakoja. Nämä fiilikset ei kuitenkaan mahtuneet kahteen lauseeseen. -Ap
Vierailija kirjoitti:
Ketkä sinut poistivat? Ihmiset jotka ovat oikeassa elämässä ystäviäsi vai esimerkiksi kymmenen vuoden takaiset koulukaverit joiden kanssa et ole enää missään tekemisissä?
Itse poistan facebookista ihmisiä joiden kanssa en siellä juttele ja jotka eivät ole enää oikeassakaan elämässä kavereitani.
Oikean elämän ystävät ovat myös olleet näiden vastoinkäymisten myötä somessa yllättävän hiljaa. Tuntuu että häpeävät olla kavereitani. Minut listoilta poistaneet ovat ihmisiä, jotka vielä talon rakennusvaiheessa aktiivisesti tykkäsivät jutuistani ja joita silloin tällöin näen yhteisten tuttujen kautta, mutta yhtäkkiä päättivät sitten, että poistoon vaan, nyt riittää.
Hetken jo mietin, että olenko heitä jotenkin henkilökohtaisesti loukannut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anteeksi, mutta olet kyllä oikeasti ärsyttävä ja yleisesti ottaen harva asia minua ärsyttää. Todennäköisesti tekopyhyytesi ja kaksinaamaisuus on ärsyttänyt. Nykypäivänä on ihan oikeasti vaikea saada asuntolainaa. Saatikka rakennuttaa taloa. Etenkään hävettävän hienoa taloa. Me rakennutettiin 5 vuotta sitten, nyt saataisiin lainaa nipin napin kolmion verran, vaikka tulot on nousseet. Ymmärrän ihan älyttömän hyvin että ihmisiä on ruvennut ärsyttämään valituksesi. En epäile etteikö rankkaa olisi ollut. Ja tiukkaa. Mutta ne ihan oikeasti taloudellisesti huonossa jamassa olevat eivät rakentele taloja. Varsinkaan öökyjä. V
"Viha myös appivanhempia kohtaan oli suuri ja se paistoi läpi monista kommenteista, he olivat meidät hyljänneet hädän keskellä"
Kyllä, olisin poistanut. Ja olen poistanutkin niitä, jotka arvostelevat muita sosiaalisessa mediassa. Olipa arvostelun kohde pomo, työkaveri, ystävä, sukulainen tai oma puoliso.
Ihmiset lukevat tietyn määrän siistejä juttuja. Sen jälkeen kaikki ylimenevä on liikaa. Se toimii niin. Minä otin joskus yhden ihmisen pois listasta, jonka päivityksiä kuitenkin haluaisin tavallaan tietääkin. Sitä on vaikea selittää. Että tavallaan, mitä hän elämässään tekee ja mitä kuuluu.
Ei oikeasti kannata jäädä miettimään, miksi jotkut poistavat kavereista. Minulta tipahteli kavereita, kun en sairastuneena ja uupuneena jaksanut Facebookiin kirjoitella enää mitään. Pohdin jonkin aikaa, että enkö ole enää kaveruuden arvoinen kun elämäni alkoi mennä huonommin, vai onko kyse siitä, ettei hiljaisia FB-kavereita suvaita (eikä hiljaisuuden syyksi kelpaa edes sairaus). Ainakaan siitä ei minun kohdallani voinut olla kyse, että olisin sanonut jotain loukkaavaa.
Mutta sitten tajusin, että ei tätä kannata pohtia ollenkaan. Jos joku oikeasti haluaa olla kaverini, häntä ei pitäisi minun ongelmieni noin häiritä, että mielenosoituksellisesti poistaa kokonaan kavereista. (Poistamisellehan on muitakin vaihtoehtoja - jos jonkun ihmisen jutut ärsyttävät, ne voi myös piilottaa omasta uutisvirrasta.)
En kovin kauaa jaksais lukea pitkiä vuodatuksia mm. kamalista appivanhemmista, jotka ei suostuneet ilmaisiksi lapsenvahdeiksi, kun mies oli työtön ja rakensitte omakotitaloa..
Tiivistä.