Lue keskustelun säännöt.
Mitä helvettiä nyt?! (miehen käytös)
14.06.2018 |
Enpä olisi uskonut tälläistä aloitusta tänne tekeväni, mutta tässä sitä ollaan. Vähän taustatietoa että itse olen viimeisilläni raskaana ja meillä ennestään 3v lapsi, jonka kanssa olen nyt jo lomalla. Mies oli tänään jo töistä tultuaan erikoisen oloinen, sitä vähän ihmettelin mutta annoin olla. Syötiin ja mies meni sen jälkeen tunnin päikkäreille. Sieltä herättyään oli edelleen oudon hiljainen ja ärtynyt. Kysyin että mikä on, kuulema väsyttää. Ok - ymmärrän kyllä. Sitten illalla saunassa alkoi jo uudestaan vituttaa kun toinen katselee seiniä eikä puhu mitään, kysyin uudemman kerran että mikä nyt oikein on? Alkaa avautuminen siitä kuinka kuulema tehdään AINA KAIKKI asiat yhdessä ja MINÄ haluan elää symbioosissa neulottuna yhteen jnejnejne. Olin ihan että ???. Ensinnäkin tuo tuli ihan puskista ja toisekseen ei edes pidä lähimainkaan paikkaansa. Mies on käynyt vähintään 2x viikossa omissa harrastuksissaan/kaverillaan tai missä milloinkin. Enkä ole mitään pahaa tästä sanonut tai edes ajatellut. Nyt sitten kuulema esimerkiksi tänään olikin ihan perseestä kun ehdotin että lähdettäisiin koko perhe yhdessä pyöräilemään/lenkittämään koiraa. Olisi kuulema halunnut mennä yksin. Siinä tilanteessa kuitenkaan ei saanut suuta auki vaan sinne tosiaan lähdettiin koko porukalla.
Nyt mulla alkaa jo kauhukuvat jyllätä päässä että mitä vittua tässä on meneillään, miten voi ihan yhtäkkiä tulla tollanen "ongelma" mikä ei edes pidä paikkaansa. Yritin myös kysellä että onko nyt joku mihin sitten haluaisi mennä tai jotain mitä tehdä itekseen, niin ei kuulema. Nyt on sitten mököttänyt hiljaa, ei ilmeisesti ole mitään lisättävää tähän asiaan.
Kommentit (143)
Vierailija kirjoitti:
Miehenä täytyy sanoa, että seksi kumppanin kanssa on erittäin tärkeä osa suhdettani. Jos en pääse purkautumaan muutun todella kiukkuiseksi ja sitä kiukkuisemmaksi mitä kauemmin joudun olemaan laukeamatta, mutta minulla sentään on pokkaa käydä vessassa runkkaamassa jos kumppania ei huvita. Mutta ei sekään hyvä ole, että aina joutuu siihen omaan käteen tyytymään. Se nakertaa tunteita kultaa kohtaan ja kohta kulta on muuttunut lyijyksi. Minun kumppanini ei halua seksiä kuin ehkä kerran vuoteen, mutta hän silti haluaa minua miellyttää antamalla käsi ja suuhoitoa silloin tällöin. Minä puolestani annan hänelle hyvää jossain muussa muodossa, kuten pitkällä miellyttävällä kokovartalohieronnalla. Mikä se sellainen suhde on, ettei toisen eteen suostuta tekemään kompromisseja puolin ja toisin?
Miehesi on turhautunut seksuaalisesti ja tulee lähtemään suhteesta ennenpitkään, jos asiaan ei tule muutosta. Naiset eivät ole miehiä eivätkä voi täysin ymmärtää meitä, mutta emme mekään voi ymmärtää täysin naisia. Onhan biologiammekin aivan erilaista.
Kysyn , mikis ihmeessä olet naisen kanssa joka haluaa seksiä kerran vuodessa? Meinaat sitte tuhlata elämäs tollasessa suhteessa. Varmasti on paljon muuta hyvää, mutta sitä muuta hyvää voi saada muidenkin kanssa...tiedoks vaan. Plus sitä seksiä. Onnea valitsemallasi tiellä, toivottavasti et kadu vanhana. Ku et saanu tarpeeks pillua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
jonnake86 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mckay kirjoitti:
Tunnistan oman eksäni tästä AP:n kirjoituksesta. Lähdin kävelemään tuosta suhteesta koska tunsin, että naiseni pitää minua lähinnä lapsentekokoneena ja ja haluaa raahata joka paikkaan mukanaan vain siksi, ettei hänen oma sosiaalinen statuksensa kärsi. Nyt olen onnellisesti parisuhteessa, missä mies on perheen pää mutta ottaa silti huomioon naisen tarpeet ja tunteet. Loppukädessä päätökset tekee kuitenkin mies, ei nainen. Myönnätte tai ette, niin kyllä suurin osa naisista myös pitää tästä asetelmasta ihan jo evoluutioperustan kauttakin. Toimii meillä aivan timanttisesti.
Sukupuoliroolit ovat nykyisin vesittyneet niin harmittavalla tavalla. Tasa-arvo on laajentunut siihen, että miesten ja naisten pitäisi olla jo tasa-arvoisuuden lisäksi samanlaisia. On juttuja, mitä miehet tekee naisia paremmin ja toisinpäin. Lasten hoitamisessa naiset ovat aivan ylivertaisia, muttei se tarkoita sitä etteivätkö miehet voisi siihen osallistua.
Kannattaa tutustua psykologien kirjoituksiin aiheesta co-dependency, interdependency ja independency parisuhteiden osalta. Mun mielestä tämä suhde kuulostaa siltä, että kaikkea pitäisi tehdä usein yhdessä ja omaa aikaa ei ole tarpeeksi. Sitä pitää olla päivittäin molemmilla, oli lapsia tai ei.
Syy miksi nykyään suomalainen nainen on mieluummin sinkku?
Suomalaiselle naiselle ei muka milään kelpaa, mutta kuka tällaista äijää haluaa? Mieluummin yksin kuin alistettuna ilman omaa päätösvaltaa omiin asioihin!Kyllä mä naisena ymmärsin tuosta että omista asioista voi päättää, mutta mies päättää perheen yhteisistä asioista ottaen naisen huomioon. Mielestäni tuossa on iso ero. Kyllä aika monet naiset tuntuvat tuollaisen miehen haluavan, itsekin pidän enemmän miehistä jotka vievät oma-aloitteisesti eivätkä tule väkisin tai puolipakolla mukana sinne minne itse haluaisin. Tietynlainen kontrolli on puoleensavetävää. Ystävättärieni parissa tuo on ihan jaettu tunne, ja kyllä sielläkin monta kaunista sinkkua on jotka haluaisivat tuollaisen miehen rinnalleen vässykän sijaan.
Omissa yatävättärissäni taas en tuollaista huomaa. Onhan niitäkin jotka haluavat kontrollia. En vain hengaa sellaisien kanssa liian erilaisia kaikinpuolin. Ovat niitä Nanna Karalahti/Maisa Torppa kopioita, jotka innostuvat merkkituotteista ja uudesta hiusvärjäyskeinosta. Mistähän johtuu? Joku Gone Girl-leffa teoria passais että pukeudutaan/käyttäydytään niinkuin unelmien mies haluaisi.
Aika jännä. Mä olen kuitenkin korkeakoulutettu, hyvin liike-elämässä miesten seassa menestyvä nainen ja elän täysin omilla rahoillani. Omistan asunnon ja auton, sekä olen tehnyt myös osakesijoituksia. Hyvin kaukana mainitsemistasi naisista siis. Meitä on niin moneen lähtöön. Ehkä mua vain kiehtoo se, että aina ei tarvitse olla kontrollissa kun töissä sitä tulee jo niin paljon itse tehtyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te miehet jotka täällä möykkäätte että ap on itsekäs kusipää, ette varmasti ole parisuhdetta ikinä nähneetkään. Ja tuskin tulette näkemäänkään kun asenne on noin keskenkasvuinen ja naista alentava. Tajuatteko edes ollenkaan millaista on olla ihan jo fyysisesti saati henkisesti viimeisillään raskaana? Voin sen verran valaista että ei ihan helppoa. Siihen päälle yksi 3v ja seksistä kiukutteleva mies, niin minusta ap on tässä ollut enemmän kuin asiallinen.
Minulla on ollut useita suhteita suomalaisten naisten kanssa. Kaikki ovat kaatuneet siihen, että jostain kumman syystä nainen haluaa Suomessa olla perheen pää ja määrätä/puuttua joka asiaan. Lisäksi kaikkia on yhdistänyt jonkinasteiset tunnevammat. Miten naiset kehtaavatkin vaatia hellyyttä ja läheisyyttä, kun itse eivät osaa/halua antaa vastakaikua? Sama juttu seksissä. Kun nainen ei osaa edes itse hyväillä itselleen orgasmia tai ei osaa käyttää miehen kehoa/elintä itsensä lämmittelyyn, on noloa vaatia miehen olevan juuri täydellinen rakastaja niin surkealle naisella.
Nyt minulla on ensimmäistä kertaa oikea Nainen vaimonani. Hän osaa helliä ja rakastaa, sekä ottaa vastaan. Hän on hyvin lapsirakas ja perhekeskeinen. Hän oli myös neitsyt tavatessamme, joten oli muutenkin sopivaa vaimoainesta, eikä ollut jo satojen miesten entinen makuualusta.
Suosittelen muillekin miehille, että tutustukaa esimerkiksi filippiiniläisiin naisiin. Siellä on varaa mistä valita mieluinen nainen. Ovat erittäin kauniita, seksikkäitä ja ystävällisiä. Panostavat oikeasti perheeseen ja suhteeseen.
Joo, olemme hyvin usen saaneet lukea palstalta sinun onnellisesta parisuhteestasi. Jostain kumman syystä jutuissasi suurin osa on suomalaisten naisten haukkumista eikä oman vaimon kehumista.
Kyllä tuossa ihan totta puhutaan Suomalaisista naisista. Ei se kaikkia koske, mutta osa naisista yrittää olla perheen miehiä.
Minä minä minä, minun tunteeni "naiset" eivät ymmärrä parisuhteen vastavuoroisuudesta yhtään mitään.
Itsekkin ole tällaisen suhteen kokenut. Sairas narsistinen äm#mä on poistunut lopullisesti elämästäni jo pitkän aikaa sitten.
Niin oltiin olevinaan "vahvaa naista", joka ei tarvitse miestä ja hetkessä eromme jälkeen meni jonkun toyboynsa kanssa kihloihin.
Täys pelle ihmisenä ja naisena täysin kieroileva ja ala-arvoinen tyyppi. Huh huh.
Joo eihän tuollainen kumppani ole hyvä oli sitten kumpaa sukupuolta tahansa. Siksi en ymmärrä sitä, että kun on "pirttihirmu ämmän" kokenut niin alkaa itse seuraavassa parisuhteessa latelemaan samaa epätasa-arvoista "mies on perheen pää"-paskaa. Että miksei vain yritä luoda sitä tasapainoista/puolista suhdetta eikä ruveta itse samanlaiseksi mulkuksi?
Hienosti yleistit, mutkat suoriksi vaan.
HUOMIO AP! ...kaiketi olet kuitenkin valppaana sen suhteen, että miehesi on luultavasti käynyt hakemassa seksiä muualta! Seksin puute + perhearki ahdistaa --> salasuhde tai ainakin salapano.
Syyllisyydestähän tuo miehesi käytös kielii...
Mies tottui ennen 1 muksua olemaan passattavanasi ja huomiosi keskipisteenä. Sitten tuli 1. lapsi, joka vei aikasi ja huomiosi, kun elitte symbioosissa. Koki jäävänsä paitsioon. Tilanne helpotti lapsen kasvaessa, mutta nyt kun toinen lapsi tuloillaan niin iskee ahdistus ja muistot aiemmasta. Ei usko kestävänsä tilannetta. Yrittää sinut ärsyttämällä hankkia eroa, itsellä ilmeisesti ei munaa tehdä aloitetta. Ystäväpiirissä varmaan eronneita, jotka kannustavat samaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehenä täytyy sanoa, että seksi kumppanin kanssa on erittäin tärkeä osa suhdettani. Jos en pääse purkautumaan muutun todella kiukkuiseksi ja sitä kiukkuisemmaksi mitä kauemmin joudun olemaan laukeamatta, mutta minulla sentään on pokkaa käydä vessassa runkkaamassa jos kumppania ei huvita. Mutta ei sekään hyvä ole, että aina joutuu siihen omaan käteen tyytymään. Se nakertaa tunteita kultaa kohtaan ja kohta kulta on muuttunut lyijyksi. Minun kumppanini ei halua seksiä kuin ehkä kerran vuoteen, mutta hän silti haluaa minua miellyttää antamalla käsi ja suuhoitoa silloin tällöin. Minä puolestani annan hänelle hyvää jossain muussa muodossa, kuten pitkällä miellyttävällä kokovartalohieronnalla. Mikä se sellainen suhde on, ettei toisen eteen suostuta tekemään kompromisseja puolin ja toisin?
Miehesi on turhautunut seksuaalisesti ja tulee lähtemään suhteesta ennenpitkään, jos asiaan ei tule muutosta. Naiset eivät ole miehiä eivätkä voi täysin ymmärtää meitä, mutta emme mekään voi ymmärtää täysin naisia. Onhan biologiammekin aivan erilaista.
Sama homma mulla seksin kanssa ja olen nainen. Miehelleni riittäisi paljon harvemmin kuin minulle.
Noinhan se menee. Suhteessa tarpeiden pitää kohdata on kyse sitten naisesta tai miehestä. Todennäköisesti naiset ovat parempia korjaaman tämän epäsuhdan kun taas miehet turhautuvat jo muutaman torjutuksi tulemisen jälkeen ja kasaavat ongelmaa mököttämällä. Turhautuminen sitten aiheuttaa näitä tilanteita mitä ketjun aloittaja tuli tänne ihmettelemään ja meille ulkopuolisille jakamaan. Täällä somettamisen turvapaikassa iso osa rohkeista miehistä alkaa "ämmittelemään" naispuolisia kirjoittajia ja vastaavasti iso osa urheista naisista kutsuu miehiä vätyksiksi, lapsellisiksi tai miksi turhakkeiksi ikinä nyt keksivätkään...
Mä en tiedä millaisissa parisuhteissa te olette, mutta tohon, että jomman kumman tulisi hallita, niin sitä mä en käsitä.
Mun vanhemmilla oli suhde missä mies on perheen pää. Vannoin kun sitä katoin, että en ikinä ala suhteeseen.
No niin elämä vei, ja suhteessa ollaan. Olen vielä suhteellisen temperamenttisen ja hallitsevan kanssa yhdessä. Silti me löydettiin tapa olla, välillä mies päättää ja välillä mä. Kumpikin kuitenkin pystyy luottamaan siihen, että päätökset on aina tehty perheen parasta ajatellen.
Lapset on myös miehen, ja mun aviomies on tehnyt sen hyvin selväksi mm. Ottamalla niistä lapsista tasapuolisesti vastuuta. Hän haluaa viettää heidän kanssa aikaa ja on kiinnostunu lapsistaan. Ei mulla ole ongelmaa jättää miestä lapsien kanssa.
Toi kiuluttelu kuulostaa myös raskaalta, meillä mies muuttui jotenki todella suojelevaksi mua kohtaan kun olin raskaana.
Ap voimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te miehet jotka täällä möykkäätte että ap on itsekäs kusipää, ette varmasti ole parisuhdetta ikinä nähneetkään. Ja tuskin tulette näkemäänkään kun asenne on noin keskenkasvuinen ja naista alentava. Tajuatteko edes ollenkaan millaista on olla ihan jo fyysisesti saati henkisesti viimeisillään raskaana? Voin sen verran valaista että ei ihan helppoa. Siihen päälle yksi 3v ja seksistä kiukutteleva mies, niin minusta ap on tässä ollut enemmän kuin asiallinen.
Minulla on ollut useita suhteita suomalaisten naisten kanssa. Kaikki ovat kaatuneet siihen, että jostain kumman syystä nainen haluaa Suomessa olla perheen pää ja määrätä/puuttua joka asiaan. Lisäksi kaikkia on yhdistänyt jonkinasteiset tunnevammat. Miten naiset kehtaavatkin vaatia hellyyttä ja läheisyyttä, kun itse eivät osaa/halua antaa vastakaikua? Sama juttu seksissä. Kun nainen ei osaa edes itse hyväillä itselleen orgasmia tai ei osaa käyttää miehen kehoa/elintä itsensä lämmittelyyn, on noloa vaatia miehen olevan juuri täydellinen rakastaja niin surkealle naisella.
Nyt minulla on ensimmäistä kertaa oikea Nainen vaimonani. Hän osaa helliä ja rakastaa, sekä ottaa vastaan. Hän on hyvin lapsirakas ja perhekeskeinen. Hän oli myös neitsyt tavatessamme, joten oli muutenkin sopivaa vaimoainesta, eikä ollut jo satojen miesten entinen makuualusta.
Suosittelen muillekin miehille, että tutustukaa esimerkiksi filippiiniläisiin naisiin. Siellä on varaa mistä valita mieluinen nainen. Ovat erittäin kauniita, seksikkäitä ja ystävällisiä. Panostavat oikeasti perheeseen ja suhteeseen.
Joo, olemme hyvin usen saaneet lukea palstalta sinun onnellisesta parisuhteestasi. Jostain kumman syystä jutuissasi suurin osa on suomalaisten naisten haukkumista eikä oman vaimon kehumista.
Tuo voisi olla eksäni. Levy jäänyt junnaamaan ja tunnevamma taustalla. Mutta onneksi nyt on löytynyt ihqu vaimo (toivottavasti hän kestää) Aasiasta. Eikä todellakaan ole minulta pois, jos heillä menee aidosti hyvin.
Parisuhdehan tuo toisesta esiin parhaat puolet tai huonoimmat puolet ja tuolla ulosannilla mies kyllä onnistuu nostamaan suomalaisesta naisesta huonoimman käytöksen esille. Nyt minulla on (suomalainen) mies, jonka kanssa kunnioitamme toisiamme ja olemme molemmat kasvaneet ihmisinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saa oikein 2 kertaa viikossa käydä harrastuksissa! Oletpa sinä jalo.
Ja sinä ilmeisesti tyhmä? Ap on viimeisillään raskaana ja oletettavasti huolehtii sen 3v esikoisen jo yksin miehen työpäivien ajan, kuinka monta kertaa sinusta sitten pitäisi viikossa päästä vielä yksin harrastamaan? Miksi joidenkin mielestä miehet ovat jotain pyhiä lehmiä joiden täytyy päästä jatkuvasti jonnekin pois perheen luota, joka on yhdessä kuitenkin haluttu perustaa? Ja tällä välin nainen tottakai huolehtii lapset ja kodin, ruoka hellalla varttuen koska se arvon epäjumala suvaitsee kotiutua?
Juuri näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerran tapailin yhtä naista. Hän itse soitteli mulle päivittäin aina alkuillasta että "tuu syömään, kattomaan leffaa, panemaan ja nukkumaan yhdessä". Tätä jatkui reilun kuukauden, kunnes hän ottikin yhden tällaisen itse koolle kutsumansa näkemisen aikana puheeksi, kuinka "häntä ahdistaa ja viuduttaa tämä että ollaan koko ajan näin ja et hän ei saa happea kun tuntuu et asutaan yhdessä". Olin pääni sisällä, että "ok, nutcase". Siitä alkoi parin kk mittainen tapailun alasajo omalta osaltani eikä ole jäänyt ikävä. Oikeasti hänellä oli hillitön tarve säätää useamman miehen kanssa samaan aikaan.
Olen mies, mutta näkisin että sun pitää antaa miehellesi sitä, mitä hän antaa sulle. Olet vähän aikaa niin kuin hän olisi sun kämppis etkä välitä ttuakaan kun hän tulee kotiin, moikkaat vaan ja ei muuta kommunikaatiota. Jos kaikki on hyvin, niin hän kyllä herää järkiinsä jonkin ajan kuluttua (vko-kaks), mutta jos hänellä on toinen säätö menossa, niin hän ei todennäköisesti edes huomaa käytöksessäsi mitään outoa. Eli jos hän ei reagoi, niin kannattaa valmistautua henkisesti siihen että mies elää kaksoiselämää. Paha ajankohta on tuon raskauden kannalta... Voimia!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä ainakaan itse kehuskelisi sillä pitkin nettiä, että pihtaisin puolisoltani.
Mutta toki vika on aina ja vain miehessä
Viimeisillään raskaana. Saattaisiko vaikuttaa asiaan?
Kyllä minulla on mm. suu toiminut sekä ennen synnytystä että sen jälkeen. Kaikkeen pystyy jos vaan pitää asiaa tärkeänä ;)
Niin, mieskin pystyisi olemaan kypsä ja aikuinen ihminen ja kestämään hetken kun toinen on fyysisesti ahtaalla JOS VAAN PITÄÄ ASIAA TÄRKEÄNÄ. ;)
Mut ei, kyllä se on se viimeisillään raskaana oleva jonka täytyy taipua lapsen tasolle jääneen miehen tahtoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä vielä. Sanoin illalla kun sitten vihdoin päästiin ihan rakentavasti keskustelemaan aiheesta, että mua loukkaa todella pahasti se kun tarvii keksiä tollasia ihme tarinoita jostain symbioosissa elämisestä, jos oikeasti syy on se että kokee olevansa puutteessa.
Sanoin myös että meiltä kyllä löytyy 2x lukollinen wc + kylpyhuone ja hänellä kaksi toimivaa kättä. Mies oli sitä mieltä ettei halua runkata "jos sit just sinä iltana oiskin mulla tehnyt mieli".
Oli kyllä itsekin häpeissään omasta käytöksestään ja pyyteli anteeksi. Siitä huolimatta jäi nyt pieni vitutus päälle kun piti pilata koko päivä ja turhaan itkettää mua, kun vaihtoehtona olis voinut käydä vetelemässä hanskaan ja kaikki olis ollu tyytyväisiä. Lisäksi mun on vaikea ymmärtää miten voi käytös muuttua noin ihmeelliseks siitä jos vaan yksinkertasesti panettaa, mutta ilmeisesti tässä on sitten joku ero miesten ja naisten välillä.
Ap hei, mun mielestä asia on siinä mielessä hyvällä tolalla, että miehesi kertoi lopulta rehellisesti, mikä mättää. Nyt sun ei tartte miettiä päätäsi puhki mistä tuulee. Saatte varmaan hyvän ratkaisun aikaiseksi, kun asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä.
Kaikkea hyvää!
Avioliitossa kumpikin tarvitsee omaa aikaa. Ei siitä tarvitse mitään numeroa tehdä. Eikä toisen tarvitse lähteä pois iltaa viettää vaan se voi olla vaikka lehden lukemista yksin toisessa huoneessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa ihan vaimoltani. Ei osaa puhua asioista vaan mieluummin tekee oletuksia puolison nenän asennosta ja sitten suuttuu siitä miten oletti toisen ajattelevan. Eli on tulkinnut ettet tykkää hänen harrastuskäynneistään ja se on häntä alkanut hiertämään. Ja kun ei ole puhujatyyppi niin ei ole osannut asiasta puhua vaan paine on kasvanut. Nyt kun sinä patistit niin tuli kunnon purkaus.
Minun eksäni käyttäytyi noin jonkin aikaa, kunnes kertoi syyksi haluavansa avoimen suhteen. Jätin hänet.
"se pettää sua!"
"jätä se!"
"mikä ihmishirviö!"
"mee vieraisiin!"
Tää on oikeasti aika sairas paikka kysyä mitään neuvoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoin miehelle (olin jo tässä vaiheessa itsekin ärtynyt tuosta ihme purkauksesta) että varmaan sitten viikonloppuna tekee just sitä mitä sattuu huvittamaan, että minä sit keksin meille esikoisen kanssa omat tekemiset. Tähän vastaus oli että "noniin ku ei sulle ees voi mistään ikinä sanoa ku saat heti hermoromahduksen"
Mun mielestä on vaan tosi epäreilua heitellä tollasia syytöksiä jostain symbioosista ilman että sitten on edes antaa mitään konkreettisia esimerkkejä asiasta. Ja vituttaa ihan älyttömästi että tässä tilanteessa kun synnytys saattaa käytännössä alkaa milloin tahansa niin miehen tarvii ruveta urputtamaan tollasta. Ap
Sinä keksit esikoisen kanssa? Miksi? Eikö miehellä ole oikeus kiukutella ja sanoa että hän lähtee esikoisen kanssa jonnekin? Miksi sinulla on määräysvalta lapseen? Onneksi et ole vaimoni.... tai et olisi kauaa.
Joo, on toki oikeus. Senkun näkiskin että ottais ton 3veen ja tekis vaikka koko viikonlopun jotain sen kanssa, olisin enemmän kuin tyytyväinen vapaasta viikonlopusta. Ap
Oletko antanut miehen osallistua omalla tavallaan alusta asti? Vai oletko ominut lapsen ja nyt ihmettelet, miksi se ei kiinnosta? Joka tapauksessa jos isää ei voi edes kuvitella viettämään oman lapsensa kanssa viikonloppua, niin teillä tosiaan on ongelmia ja isoja. Mikä miehen rooli on sitten perheessä? Siitosori? Ja vielä toinen tulossa tuollaiseen tilanteeseen? Ei hyvää päivää....
Sori mutta sä et taida olla ihan kunnossa henkisesti. Nyt olisi hyvä hetki soittaa jonnekin missä voit jutella luottamuksellisesti jonkun kanssa, jos et lääkäriin halua mennä juttelemaan. Ja tämä ei ole mitään vinoilua, vaan nyt on ihan selvästi aihetta hakea apua.
Tuo on lopun alkua. Eksäni käyttäytyi samalla tavalla: piti mykkäkoulua, murjotti eikä suostunut kertomaan, mikä vaivaa. Kuulemma kaikki oli ok. Kun hän lopulta suostui avautumaan, hän sitten vuodatti yhtä sun toista ja otti esille ikivanhoja juttuja, joita luulin jo selvitetyiksi. Murjotus siis alkoi ajankohtana, jolloin meillä oli näennäisesti kaikki hyvin ja itse luulin kaiken olevan hyvin.
Vähän myöhemmin hän tunnusti ihastuneensa toiseen ja halusi erota. No tervemenoa sitten vain. Silloin kyllä kirpaisi, mutta myöhemmin olen ollut helpottunut, kun pääsin eroon siitä passiivisaggressiivisesta tosikosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te miehet jotka täällä möykkäätte että ap on itsekäs kusipää, ette varmasti ole parisuhdetta ikinä nähneetkään. Ja tuskin tulette näkemäänkään kun asenne on noin keskenkasvuinen ja naista alentava. Tajuatteko edes ollenkaan millaista on olla ihan jo fyysisesti saati henkisesti viimeisillään raskaana? Voin sen verran valaista että ei ihan helppoa. Siihen päälle yksi 3v ja seksistä kiukutteleva mies, niin minusta ap on tässä ollut enemmän kuin asiallinen.
Minulla on ollut useita suhteita suomalaisten naisten kanssa. Kaikki ovat kaatuneet siihen, että jostain kumman syystä nainen haluaa Suomessa olla perheen pää ja määrätä/puuttua joka asiaan. Lisäksi kaikkia on yhdistänyt jonkinasteiset tunnevammat. Miten naiset kehtaavatkin vaatia hellyyttä ja läheisyyttä, kun itse eivät osaa/halua antaa vastakaikua? Sama juttu seksissä. Kun nainen ei osaa edes itse hyväillä itselleen orgasmia tai ei osaa käyttää miehen kehoa/elintä itsensä lämmittelyyn, on noloa vaatia miehen olevan juuri täydellinen rakastaja niin surkealle naisella.
Nyt minulla on ensimmäistä kertaa oikea Nainen vaimonani. Hän osaa helliä ja rakastaa, sekä ottaa vastaan. Hän on hyvin lapsirakas ja perhekeskeinen. Hän oli myös neitsyt tavatessamme, joten oli muutenkin sopivaa vaimoainesta, eikä ollut jo satojen miesten entinen makuualusta.
Suosittelen muillekin miehille, että tutustukaa esimerkiksi filippiiniläisiin naisiin. Siellä on varaa mistä valita mieluinen nainen. Ovat erittäin kauniita, seksikkäitä ja ystävällisiä. Panostavat oikeasti perheeseen ja suhteeseen.
Tutkimuksen mukaan osa aasialaisten kanssa avioliitossa olevista miehistä oli tyypiteltävissä miehiksi, jotka olivat sosiaalisesti eristäytyneitä tai lapsuuden kotiinsa jääneitä ja riippuvuussuhteessa äiteihinsä. Miehet luokiteltiin neljään eri ryhmään: ”Pettyneillä” oli ollut aiemmin suhteita naisten kanssa, mutta he olivat niihin pettyneitä. Parisuhteen aasialaisen kanssa toivottiin olevan harmonisempi. ”Vanhemmilla tai nuoremmilla poikamiehillä” oli ammatillisista tai persoonallisista syistä vaikeuksia avioitua kotimaan avioliittomarkkinoilla. Usein he halusivat perinteisemmän vaimon ja parisuhteen. ”Vieraista kulttuureista innostuneilla” oli paljon kokemuksia muista kulttuureista ja maista, ja he saattoivat olla tyytymättömiä suomalaiseen yhteiskuntaan. ”Ruumiillisesti ei-vetovoimaisilla” oli ulkonäkönsä, kuten ylipainonsa takia, vaikeuksia saada puolisoa avioliittomarkkinoilta. Osa heistä oli ollut seksituristeja.
Suomessa naiset ovat hyvin vahvoja, ja miehet tuntevat olonsa heikoiksi ja epävarmoiksi. Moni on kertonut, ettei voi tuntea olevansa maskuliininen ja vahva perheen johtaja suomalaisen naisen kanssa. Siksi he haluavat aasialaisen naisen. Heidän kulttuurissa on opetettu, että naisten pitää kunnioittaa miestä. Antaa heille tilaa tehdä päätöksiä ja antaa heidän olla miehiä. Joillekin naisille kyse on vain taloudellisesta selviytymisestä: ulkomaisen miehen naiminen on heille oikotie parempaan elämään.
Suhde on elättäjyyssuhde, jossa suhde rahaan on vinoutunut. Jos puoliso on kokonaan miehen elätettävänä ja tähän riippuvuussuhteessa, se hidastaa normaalin ja tasa-arvoisen parisuhteen kehittymistä. Toisaalta aasialainen käsitys rakkaudesta on erilainen kuin länsimainen. LÄNSIMAISSA ajatellaan, että rakkautta ei voi ostaa ja että taloudelliset palkkiot sulkevat pois mahdollisuuden emotionaaliseen kiintymykseen.
Aasialaisessa kulttuurissa mies voi auttaa vaimon köyhää perhettä taloudellisesti, nainen antaa muita palveluksia. Miesten oikea elintaso on Suomeen tulleille vaimoille usein pettymys. Lomalla miehet olivat kuluttaneet rahaa huolettomammin, ja myös maiden välisten tuloerojen takia suomalaismies näyttäytyi varakkaampana kuin onkaan. Kulttuurien välisistä eroista johtuvat kiistat sekä kieli- ja rahaongelmat kärjistyvätkin monissa suhteissa ihastumisen jälkeen.
Jotkut miehet haluavat vaimon olevan vain kotona heidän kanssaan. He eivät halunneet vaimonsa tuntevan ketään ulkopuolisia, jottei tämä juoksisi karkuun. Parhaiten uuteen kotimaahansa sopeutuvat ja avioliitossaan viihtyvät ne ulkomaalaisnaiset, jotka työllistyvät. Myös miehen kiinnostus puolison uskontoon, tapakulttuuriin ja arvomaailmaan on merkittävä tekijä suhteen jatkumisen kannalta.
Omissa yatävättärissäni taas en tuollaista huomaa. Onhan niitäkin jotka haluavat kontrollia. En vain hengaa sellaisien kanssa liian erilaisia kaikinpuolin. Ovat niitä Nanna Karalahti/Maisa Torppa kopioita, jotka innostuvat merkkituotteista ja uudesta hiusvärjäyskeinosta. Mistähän johtuu? Joku Gone Girl-leffa teoria passais että pukeudutaan/käyttäydytään niinkuin unelmien mies haluaisi.