Lue keskustelun säännöt.
Mitä helvettiä nyt?! (miehen käytös)
14.06.2018 |
Enpä olisi uskonut tälläistä aloitusta tänne tekeväni, mutta tässä sitä ollaan. Vähän taustatietoa että itse olen viimeisilläni raskaana ja meillä ennestään 3v lapsi, jonka kanssa olen nyt jo lomalla. Mies oli tänään jo töistä tultuaan erikoisen oloinen, sitä vähän ihmettelin mutta annoin olla. Syötiin ja mies meni sen jälkeen tunnin päikkäreille. Sieltä herättyään oli edelleen oudon hiljainen ja ärtynyt. Kysyin että mikä on, kuulema väsyttää. Ok - ymmärrän kyllä. Sitten illalla saunassa alkoi jo uudestaan vituttaa kun toinen katselee seiniä eikä puhu mitään, kysyin uudemman kerran että mikä nyt oikein on? Alkaa avautuminen siitä kuinka kuulema tehdään AINA KAIKKI asiat yhdessä ja MINÄ haluan elää symbioosissa neulottuna yhteen jnejnejne. Olin ihan että ???. Ensinnäkin tuo tuli ihan puskista ja toisekseen ei edes pidä lähimainkaan paikkaansa. Mies on käynyt vähintään 2x viikossa omissa harrastuksissaan/kaverillaan tai missä milloinkin. Enkä ole mitään pahaa tästä sanonut tai edes ajatellut. Nyt sitten kuulema esimerkiksi tänään olikin ihan perseestä kun ehdotin että lähdettäisiin koko perhe yhdessä pyöräilemään/lenkittämään koiraa. Olisi kuulema halunnut mennä yksin. Siinä tilanteessa kuitenkaan ei saanut suuta auki vaan sinne tosiaan lähdettiin koko porukalla.
Nyt mulla alkaa jo kauhukuvat jyllätä päässä että mitä vittua tässä on meneillään, miten voi ihan yhtäkkiä tulla tollanen "ongelma" mikä ei edes pidä paikkaansa. Yritin myös kysellä että onko nyt joku mihin sitten haluaisi mennä tai jotain mitä tehdä itekseen, niin ei kuulema. Nyt on sitten mököttänyt hiljaa, ei ilmeisesti ole mitään lisättävää tähän asiaan.
Kommentit (143)
Taustalla saattaa tosiaankin olla miehen pikarakastuminen johonkin naiseen ja hän hakee nyt syytä kiukkuun että voisi dumpata aloittajan elämästään ja jatkaa uuden ihqun kanssa elämäänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoin miehelle (olin jo tässä vaiheessa itsekin ärtynyt tuosta ihme purkauksesta) että varmaan sitten viikonloppuna tekee just sitä mitä sattuu huvittamaan, että minä sit keksin meille esikoisen kanssa omat tekemiset. Tähän vastaus oli että "noniin ku ei sulle ees voi mistään ikinä sanoa ku saat heti hermoromahduksen"
Mun mielestä on vaan tosi epäreilua heitellä tollasia syytöksiä jostain symbioosista ilman että sitten on edes antaa mitään konkreettisia esimerkkejä asiasta. Ja vituttaa ihan älyttömästi että tässä tilanteessa kun synnytys saattaa käytännössä alkaa milloin tahansa niin miehen tarvii ruveta urputtamaan tollasta. Ap
Sinä keksit esikoisen kanssa? Miksi? Eikö miehellä ole oikeus kiukutella ja sanoa että hän lähtee esikoisen kanssa jonnekin? Miksi sinulla on määräysvalta lapseen? Onneksi et ole vaimoni.... tai et olisi kauaa.
Joo, on toki oikeus. Senkun näkiskin että ottais ton 3veen ja tekis vaikka koko viikonlopun jotain sen kanssa, olisin enemmän kuin tyytyväinen vapaasta viikonlopusta. Ap
Oletko antanut miehen osallistua omalla tavallaan alusta asti? Vai oletko ominut lapsen ja nyt ihmettelet, miksi se ei kiinnosta? Joka tapauksessa jos isää ei voi edes kuvitella viettämään oman lapsensa kanssa viikonloppua, niin teillä tosiaan on ongelmia ja isoja. Mikä miehen rooli on sitten perheessä? Siitosori? Ja vielä toinen tulossa tuollaiseen tilanteeseen? Ei hyvää päivää....
Ihania nämä visiot, missä aikuinen mies vain seisoo avuttomana katsomassa, kun vaimo "omii" miehen oman lapsen, kunnes mies ei herkältä sielultaan enää voi edes viettää oman lapsensa kanssa aikaa, koska nainen oli ilkeä, ja koska miehellähän ei ole mitään tekemistä sen kanssa, minkälaisen roolin on ottanut perheessä, rassukkalla.
Miksi näitä kysymyksiä ei esitetä muodossa "miksi mies ei ole osallistunut alusta asti omalla tavallaan, miksi ei ole halunnut kantaa omaa vastuutaan, miksi on antanut asioiden mennä pisteeseen, milloin ei isää voisi kuvitella viettämässä lapsensa kanssa viikonloppua"?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sä miehellä edes teet kun viimeisilläs raskaanakin 3v lapsi on sun jatke? Emmäkään osaisi välttämättä tuntea mitään tunnetta yhteisestä tavoitteesta jos noin olisi. Eikö olis parempi että mies menis pois toisen naisen luokse ja pyöräilemään jos ei saa edes lastaan hoitaa. Jos mies on sun, lapsen ja mahan joku vierellä kulkeva näyttelyesine ja koriste niin ei ihme että pyöräilyttää.
Tämä ei kyllä auennut meikäläiselle
Ap oli heti todennut, että kyllä hän ja esikoinen keksii sitten tekemistä. Vaikka on viimesillään raskaana. Eikö lapsi ole siis isän? Saako äiti vaan napata lapsen kainaloon ja sanoa että moikka? Kyllä mä miehenä miettisin aika kovaa ja kipeesti omaa rooliani tuossa. Apuri? Miksi vaimo päättää lapsesta? Eikö me olla enää pariskunta, ja sen jälkeen/rinnalla vanhempia? Yhdessä?
Oon vaan valitettavasti kavereidenkin kohalla nähnyt, kuinka se vaimo kohkaa niitten lasten kanssa ja miestä sitten juoksutetaan tän vaimo+lapset yksikön toiveiden mukaan. Ei sellanne rooli ole pitkään kauhean elämää rikastuttava. Hallinta on menetetty, oot vastaanotin ja kaikki turhautuminen siihen rooliin aiheuttaa vaan pskamyrskyn.
Ite saatan napata muksut ja lähteä niiden kanssa mummolaan, jäädä vaikka yöksikin jos on viikonloppu ja viihdytään. Ei meillä ole koskaan nainen mua juoksuttanut omien lasten kanssa, enkä olis antanutkaan. Mä puen ne vaikka miten haluan, ihan turha räkättää mistään väreistä. Kuhan on puhtaat ja säähän sopivat.
Suurmuftivaimot on perseestä ja niiden luota lähetään pyöräilemään. Ja pitkälle.
Tuossa taitaa olla kyse siitä ettei miestä enää kiinnosta touhuta mitään perheen kanssa.Luepa uudelleen.
Jes, mä just selitin miksi sitä ei kiinnosta ja totesin myös, että oon samaa mieltä ja tossa tilanteessa mä lähtisin myös pyöräilemään.
Se naisen hallinta lapseen on niin kokonaisvaltasta, että vaaditaan oikeasti hyvä ja tasapainoinen äiti katsomaa alusta lähtien, että se mies saa roolin sen lapsen kanssa. Kato kun meille se tulee vähän puskista, ja homma voi olla aika vaikeeta alkuun. Mutta jos ollaan jo 3v kanssa tossa tilanteessa ni kyllä se äiti on ihan nauttinut sen lapsen kanssa 100% olemisesta, ja ihan turha itkeä et yht äkkiä miehellä pitäs olla tunneyhteys lapseen jonka kanssa se ei oo ollut itsenäisesti. Toinen tulossa, ei muakaan nappais, lisää muksuja joiden kanssa ei ole mitään omaa tai yhteistä. "jee"
Onneksi naiset syntyvät valmiina hyvinä ja tasapainoisina äiteinä ja osaavat kaiken jo ennen ensimmäistä lastaan, ja sen esikoisen putkahdettua iloisesti maailmaan osaavat kivuissaan ja hormooneissaan alusta asti aktiivisesti huolehtia ja hoitaa, että lapsen oma isä saa roolin sen lapsen kanssa. Siis aikuinen mies oman lapsensa kanssa. Koska tuoreille äideillehän ei tule yhtään puskista eikä homma ole aika vaikeaa alkuun, eikä siis missään nimessä itse kaipaa sen kumppanin apua ja tukea äitiyden opetteluun ja oman roolin hakemiseen uudessa perheessä. Ihan vain naisen vika kun ihan oikea aikuinen mies ei ole osannut muodostaa omaan lapseensa tunneyhteyttä ja varmistaa, että viettää oman lapsensa kanssa aikaa itsenäisesti.
Vierailija kirjoitti:
Enpä ainakaan itse kehuskelisi sillä pitkin nettiä, että pihtaisin puolisoltani.
Mutta toki vika on aina ja vain miehessä
Aina ja vain naisessahan se vika tämänkin ketjun mukaan on, ei varmista että isä muodostaa yhteyden lapseensa, ei anna tarpeeksi, kehtaa vielä kirjoittaa anonyymisti nettiin. Silläkin ajalla voisi tehdä miehelleen voileipää keittiössä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sä miehellä edes teet kun viimeisilläs raskaanakin 3v lapsi on sun jatke? Emmäkään osaisi välttämättä tuntea mitään tunnetta yhteisestä tavoitteesta jos noin olisi. Eikö olis parempi että mies menis pois toisen naisen luokse ja pyöräilemään jos ei saa edes lastaan hoitaa. Jos mies on sun, lapsen ja mahan joku vierellä kulkeva näyttelyesine ja koriste niin ei ihme että pyöräilyttää.
Tämä ei kyllä auennut meikäläiselle
Ap oli heti todennut, että kyllä hän ja esikoinen keksii sitten tekemistä. Vaikka on viimesillään raskaana. Eikö lapsi ole siis isän? Saako äiti vaan napata lapsen kainaloon ja sanoa että moikka? Kyllä mä miehenä miettisin aika kovaa ja kipeesti omaa rooliani tuossa. Apuri? Miksi vaimo päättää lapsesta? Eikö me olla enää pariskunta, ja sen jälkeen/rinnalla vanhempia? Yhdessä?
Oon vaan valitettavasti kavereidenkin kohalla nähnyt, kuinka se vaimo kohkaa niitten lasten kanssa ja miestä sitten juoksutetaan tän vaimo+lapset yksikön toiveiden mukaan. Ei sellanne rooli ole pitkään kauhean elämää rikastuttava. Hallinta on menetetty, oot vastaanotin ja kaikki turhautuminen siihen rooliin aiheuttaa vaan pskamyrskyn.
Ite saatan napata muksut ja lähteä niiden kanssa mummolaan, jäädä vaikka yöksikin jos on viikonloppu ja viihdytään. Ei meillä ole koskaan nainen mua juoksuttanut omien lasten kanssa, enkä olis antanutkaan. Mä puen ne vaikka miten haluan, ihan turha räkättää mistään väreistä. Kuhan on puhtaat ja säähän sopivat.
Suurmuftivaimot on perseestä ja niiden luota lähetään pyöräilemään. Ja pitkälle.
Tuossa taitaa olla kyse siitä ettei miestä enää kiinnosta touhuta mitään perheen kanssa.Luepa uudelleen.
Jes, mä just selitin miksi sitä ei kiinnosta ja totesin myös, että oon samaa mieltä ja tossa tilanteessa mä lähtisin myös pyöräilemään.
Se naisen hallinta lapseen on niin kokonaisvaltasta, että vaaditaan oikeasti hyvä ja tasapainoinen äiti katsomaa alusta lähtien, että se mies saa roolin sen lapsen kanssa. Kato kun meille se tulee vähän puskista, ja homma voi olla aika vaikeeta alkuun. Mutta jos ollaan jo 3v kanssa tossa tilanteessa ni kyllä se äiti on ihan nauttinut sen lapsen kanssa 100% olemisesta, ja ihan turha itkeä et yht äkkiä miehellä pitäs olla tunneyhteys lapseen jonka kanssa se ei oo ollut itsenäisesti. Toinen tulossa, ei muakaan nappais, lisää muksuja joiden kanssa ei ole mitään omaa tai yhteistä. "jee"
Mun on pakko kompata tätä isämiestä, sillä oma äitini oli näitä lasten omijoita. Isä oli joskus jonkin aikaa pakosta meidän lasten kanssa, mutta silloin koskaan ei osannut tehdä mitään äidin mielestä oikein.
Miehen vanhemmuus on erilaista kuin naisen, mutta se on silti ok. Mä lykkäsin oman lapseni isälleen ja luotin siihen, että kyllä se osaa. Ja osasihan se. Sen sijaan oma äitini koitti kytätä vieressä neuvomassa aina kun olimme näkösällä.
Mies pitää pistää hoitamaa omia lapsiaan alusta lähtien, eikä jäädä odottamaan, että sitten kun lapset kasvavat niin isä vähän auttelee äitiä lastenhoidossa ja "luo suhdetta lapsiin". Ei sitä suhdetta ole enää jos äiti on roikkunut ipanassa kiinni 24/7 ekat puoli vuotta!
Isäsikään sitten ei osannut äidillesi sanoa, että osaa hoitaa lapsensa, anna tilaa. Vaan mies "pitää pistää hoitamaan omia lapsiaan alusta lähtien", kun ei se vaan osaa olla vanhempi, koska... penis?
Aidosti aikuinen ihminen osaisi ihan itsenäisesti ryhtyä vanhemmaksi ja kantaa vastuuta omasta perheestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset ovat lapsiin verrattavia, kypsymättömiä, tunteidensa vietävissä olevia ja hermoheikkoja olentoja, jotka eivät kestä minkäänlaisia vastoinkäymisiä tai pienintäkään kritiikkiä.
Ap on oppikirjaesimerkki tästä.
On se jännä miten niiden puoli-ihmisten vastuulle kuitenkin aina automaattisesti lykätään esimerkiksi lastenkasvatus. Ei se aikuinen, kypsynyt, itsensä tunnekuohuissa hallitseva, vakaa, vastoinkäymisissä loistava ja kritiikistä kiittävä ja opiksensa ottava mies jää kotiin vastaamaan oman lapsensa tulevaisuuden kannalta ja kehityksellisesti tärkeimmistä vuosista.
Teillä on ero edessä, olen pahoillani että näin kävi. T. se toinen nainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mckay kirjoitti:
Tunnistan oman eksäni tästä AP:n kirjoituksesta. Lähdin kävelemään tuosta suhteesta koska tunsin, että naiseni pitää minua lähinnä lapsentekokoneena ja ja haluaa raahata joka paikkaan mukanaan vain siksi, ettei hänen oma sosiaalinen statuksensa kärsi. Nyt olen onnellisesti parisuhteessa, missä mies on perheen pää mutta ottaa silti huomioon naisen tarpeet ja tunteet. Loppukädessä päätökset tekee kuitenkin mies, ei nainen. Myönnätte tai ette, niin kyllä suurin osa naisista myös pitää tästä asetelmasta ihan jo evoluutioperustan kauttakin. Toimii meillä aivan timanttisesti.
Sukupuoliroolit ovat nykyisin vesittyneet niin harmittavalla tavalla. Tasa-arvo on laajentunut siihen, että miesten ja naisten pitäisi olla jo tasa-arvoisuuden lisäksi samanlaisia. On juttuja, mitä miehet tekee naisia paremmin ja toisinpäin. Lasten hoitamisessa naiset ovat aivan ylivertaisia, muttei se tarkoita sitä etteivätkö miehet voisi siihen osallistua.
Kannattaa tutustua psykologien kirjoituksiin aiheesta co-dependency, interdependency ja independency parisuhteiden osalta. Mun mielestä tämä suhde kuulostaa siltä, että kaikkea pitäisi tehdä usein yhdessä ja omaa aikaa ei ole tarpeeksi. Sitä pitää olla päivittäin molemmilla, oli lapsia tai ei.
Aamen!
jonnake86 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mckay kirjoitti:
Tunnistan oman eksäni tästä AP:n kirjoituksesta. Lähdin kävelemään tuosta suhteesta koska tunsin, että naiseni pitää minua lähinnä lapsentekokoneena ja ja haluaa raahata joka paikkaan mukanaan vain siksi, ettei hänen oma sosiaalinen statuksensa kärsi. Nyt olen onnellisesti parisuhteessa, missä mies on perheen pää mutta ottaa silti huomioon naisen tarpeet ja tunteet. Loppukädessä päätökset tekee kuitenkin mies, ei nainen. Myönnätte tai ette, niin kyllä suurin osa naisista myös pitää tästä asetelmasta ihan jo evoluutioperustan kauttakin. Toimii meillä aivan timanttisesti.
Sukupuoliroolit ovat nykyisin vesittyneet niin harmittavalla tavalla. Tasa-arvo on laajentunut siihen, että miesten ja naisten pitäisi olla jo tasa-arvoisuuden lisäksi samanlaisia. On juttuja, mitä miehet tekee naisia paremmin ja toisinpäin. Lasten hoitamisessa naiset ovat aivan ylivertaisia, muttei se tarkoita sitä etteivätkö miehet voisi siihen osallistua.
Kannattaa tutustua psykologien kirjoituksiin aiheesta co-dependency, interdependency ja independency parisuhteiden osalta. Mun mielestä tämä suhde kuulostaa siltä, että kaikkea pitäisi tehdä usein yhdessä ja omaa aikaa ei ole tarpeeksi. Sitä pitää olla päivittäin molemmilla, oli lapsia tai ei.
Syy miksi nykyään suomalainen nainen on mieluummin sinkku?
Suomalaiselle naiselle ei muka milään kelpaa, mutta kuka tällaista äijää haluaa? Mieluummin yksin kuin alistettuna ilman omaa päätösvaltaa omiin asioihin!Kyllä mä naisena ymmärsin tuosta että omista asioista voi päättää, mutta mies päättää perheen yhteisistä asioista ottaen naisen huomioon. Mielestäni tuossa on iso ero. Kyllä aika monet naiset tuntuvat tuollaisen miehen haluavan, itsekin pidän enemmän miehistä jotka vievät oma-aloitteisesti eivätkä tule väkisin tai puolipakolla mukana sinne minne itse haluaisin. Tietynlainen kontrolli on puoleensavetävää. Ystävättärieni parissa tuo on ihan jaettu tunne, ja kyllä sielläkin monta kaunista sinkkua on jotka haluaisivat tuollaisen miehen rinnalleen vässykän sijaan.
Varmaan on sekä miehissä että naisissa sellaisia, jotka mieluummin antavat päätösvallan ja -vastuun toiselle. Itsestäni tuo tuntuu oudolta. Mieheni ja minä päätämme yhdessä yhteisistä asioista (jos olemme eri mieltä, neuvottelemme kompromissiin) ja kumpikin sitten itse omistaan. Asuntoa emme ostaneet, ennen kuin löytyi molemmille mieleinen. Yhdessä listasimme ne asiat, jotka asunnossa tärkeitä ja kumpikin laittoi listalle asioita, joita itse piti tärkeinä. Omistamme asunnon puoliksi ja kumpikin huolehtii omasta lainastaan. Noin niin kuin esimerkiksi.
Olemme molemmat vastuussa tästä parisuhteesta, kodista ja perheestä niin emotionaalisesti kuin taloudellisestikin. Myönnytyksiä ja sopuratkaisuja tehdään, kun kumpikaan ei yksin määrää tai päätä mistään paitsi pelkästään itseään koskevista asioista. Arvostamme ja rakastamme toisiamme ja kunnioitamme toinen toistamme täysivaltaisina ja täysikykyisinä ihmisinä.
Sori ohiksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies siis kertoi ap:lle, että kyse on seksin puutteesta. Ap taivastelee että no olisit heti kertonut, ja kysyy sitten, miksi et tyydytä itseäsi.
Siis..mitä??? Miksi ap ei vaan ottanut sitä kul*lia suuhun, ongelma olisi ratkennut sillä. Ei seksin tarvitse olla joka kerta vastavuoroista, halut voivat olla päällä eri tahtiin. Moinen kompromissien välttely johtaa pian eroon.
Vierailija kirjoitti:
Mies siis kertoi ap:lle, että kyse on seksin puutteesta. Ap taivastelee että no olisit heti kertonut, ja kysyy sitten, miksi et tyydytä itseäsi.
Siis..mitä??? Miksi ap ei vaan ottanut sitä kul*lia suuhun, ongelma olisi ratkennut sillä. Ei seksin tarvitse olla joka kerta vastavuoroista, halut voivat olla päällä eri tahtiin. Moinen kompromissien välttely johtaa pian eroon.
Jep ja tästä yllä olevasta kirjoituksen suosiosta näkee senkin, että suuri osa sivuston lukijoista on naisia ja jos vastaus ei miellytä niin peukutetaan alas minkä keritään. Ei siis ole väliä jos joku yrittää antaa valaisevan näkökannan vaan tärkeintä on se että haetaan omalle näkökannalle tukea ja halutaan olla oikeassa!
Mies ei todennäköisesti tule sanomaan samaa ongelmaa uudelleen ääneen ja naiset ei ilmeisesti ymmärrä itsetyydytys suhteessa ei ole ratkaisu, sellaista voi toteuttaa sinkkunakin. Ja joo ymmärrän että raskaana oleminen ei ole helppoa ja se on poikkeustilanne mutta nämä turhautumiset eivät synny viikossa tai kahdessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpas outoa, kuulostaa siltä että miehesi on jostain saanut yhtäkkiä päähänsä että elämänne on tylsää ja vääränlaista. Olisiko joku toinen ihminen/ihmisryhmä saanut nuo ajatukset aikaan? Tai olisiko miehesi masentunut?
Suosittelisin ohjaamaan miehesi työterveyspsykologin puheille. Jonkinlainen henkinen kriisi hänellä selvästi on. Olisi väärin jos sinä ja lapsenne joutuisi hänen pahan olonsa kantajaksi. ..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kovasti auttaa kun kyselet mikä on ja minne mies halaisi mennä ja ja mitä tehdä ja mikä saisi miehen taas armollisesti hyväksymään, että tuli sitten perhe perustettua.
Paras sinun samaistua miehen ongelmaan toimimalla kuten hän niin ymmärrät paljon paremmin hänen mystisiä suuria ongelmiaan.
Mies tulee kotiin niin lykkäät 3-vuotiaan hänen hoitoonsa 2x viikossa ja menet käymään kavereilla tai harrastamaan. Pyydät miestä lenkittämään koiran yksin 3-vuotiaan kanssa.
Hyvä vaimo yrittää ymmärtää miestään parhaalla mahdollisella tavalla. Luo mieheesi myös syvempi yhteys olemalla hiljaa, katselemalla seiniä ja mököttämällä.
Ei itseasiassa ole mikään huono neuvo, että ap hommaisi myös itselleen jonkinlaisen elämän, eikä ripustautuisi täysin miehensä varaan. Minua ainakin ottaisi ihan älyttömästi päähän, jos toisella ei olisi mitään harrastuksia, omia menoja, ystäviä ja vaikka viikonloppusuunnitelmiakin ihan ilman perhettä välillä.
Ap on viimeisillään raskaana. Toki silloinkin voi jatkaa sitä omaa elämää, mutta yleensä vähän rajoitetussa muodossa. Silloin moni saattaa toivoa että saisi viettää aikaa miehensä kanssa, tai ainakin että mies olisi paikalla hoitamassa esikoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Saa oikein 2 kertaa viikossa käydä harrastuksissa! Oletpa sinä jalo.
No mitä nyt. Mulla on 2 pientä lasta ja 2x/vko oma harrastus. Ei mun mies sitä mitenkään "salli" tai enempää harrastamista kiellä, mutta itse en näe miten voisin viettää riittävästi aikaa molempien lasten kanssa ja mahdollistaa miehelle riittävästi omaa aikaa jos mulla olisi tiheämmin joku säännöllinen meno.
Ootko vittu ihan idiootti!!-ei ole äidin vastuulla miehen isyys. Ei lapsen äiti ole miehen äiti, siitä vaan ukko ottaa lapsen herätessä hoitoonsa tekee ruuat käy kaupassa jne.
Ongelma on siinä että tuo isä, on nk. Mieslapsi, joka ei ole itse sitä isän paikkaa/ tehtäviä ottanut.
Ketjun aloittaja varaa aika tunnekeskeiseen pariterapiaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoin miehelle (olin jo tässä vaiheessa itsekin ärtynyt tuosta ihme purkauksesta) että varmaan sitten viikonloppuna tekee just sitä mitä sattuu huvittamaan, että minä sit keksin meille esikoisen kanssa omat tekemiset. Tähän vastaus oli että "noniin ku ei sulle ees voi mistään ikinä sanoa ku saat heti hermoromahduksen"
Mun mielestä on vaan tosi epäreilua heitellä tollasia syytöksiä jostain symbioosista ilman että sitten on edes antaa mitään konkreettisia esimerkkejä asiasta. Ja vituttaa ihan älyttömästi että tässä tilanteessa kun synnytys saattaa käytännössä alkaa milloin tahansa niin miehen tarvii ruveta urputtamaan tollasta. Ap
Sinä keksit esikoisen kanssa? Miksi? Eikö miehellä ole oikeus kiukutella ja sanoa että hän lähtee esikoisen kanssa jonnekin? Miksi sinulla on määräysvalta lapseen? Onneksi et ole vaimoni.... tai et olisi kauaa.
Joo, on toki oikeus. Senkun näkiskin että ottais ton 3veen ja tekis vaikka koko viikonlopun jotain sen kanssa, olisin enemmän kuin tyytyväinen vapaasta viikonlopusta. Ap
Oletko antanut miehen osallistua omalla tavallaan alusta asti? Vai oletko ominut lapsen ja nyt ihmettelet, miksi se ei kiinnosta? Joka tapauksessa jos isää ei voi edes kuvitella viettämään oman lapsensa kanssa viikonloppua, niin teillä tosiaan on ongelmia ja isoja. Mikä miehen rooli on sitten perheessä? Siitosori? Ja vielä toinen tulossa tuollaiseen tilanteeseen? Ei hyvää päivää....
Mä olen jo ohittanut lastentekoiän tai kai niitä nykyään joku vielä tämänkin ikäisenä väsää mutta noin niinkuin periaatteessa se ikä on ohi ja lapset tehty niin voin kertoa mitä itse olen havainnut...
-Kun miehelle antaa liekaa parisuhteessa niin se lähtee jossain vaiheessa kokonaan omille teilleen- mitä enemmän omaa aikaa ja ymmärrystä-sen varmempi lähtö.
-Jos miehen haluaa pitää itsellään niin seksiä on harrastettava suhteellisen usein. Ainakin kerran viikossa muuten alkaa menojalka vipattaa.
-Miehelle on annettava omaa aikaa LASTEN KANSSA. Ilman vaimoa (tai avovaimoa tms.)
Ja siis itse olen mieheni pitänyt kaikki nämä vuodet mutta ystävillä ei ole ollut kaikilla ihan yhtä hyvä tuuri miehen suhteen. ne jotka ovat olleet "KIVOJA JA YMMÄRTÄVÄISIÄ" niin se mies on lähtenyt toisen naisen mukaan jossain vaiheessa.
Annoin silloin aluksi joskus vuosia sitten miehen ensin mennä mutta kun näytti siltä että se vain loitonsi häntä muusta perheestä niin sanoin suoraan sitten että painuu takaisin viettämään sitä sinkkuelämää tai sitten panostaa perhe-elämään ja niin se sitten päätti panostaa perhe-elämään ja on ollut oikein upea aviomies ja isä kaikki nämä vuodet. Jokunen vuosi sitten keskusteltiin asiasta ja hän oli myös sitä mieltä että omat menot on menty kun lapsia tulee ja tilalle tulee muita mielenkiintoisia menoja perheen kanssa. Ja jotkut kavereista säilyy perhetuttuina ja kavereina silloinkin. Ei elämä mihinkään lopu.
Nyt kun meidän lapset on isompia niin käydään kolme kertaa viikossa ohjatuilla kuntosalitunneilla yhdessä. Vähän kilpaillaankin juoksumatolla vaikka onhan tuo mies mua paljon vahvempi ja tykkää kovasti kun kehun että vatsa on timmiytynyt ja olkapäät leventyneet:)
Tunnin päikkärit töiden jälkeen? Täh - moneltakohan nukkumaan? Ihan sekaisin sun miehes.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen jo ohittanut lastentekoiän tai kai niitä nykyään joku vielä tämänkin ikäisenä väsää mutta noin niinkuin periaatteessa se ikä on ohi ja lapset tehty niin voin kertoa mitä itse olen havainnut...
-Kun miehelle antaa liekaa parisuhteessa niin se lähtee jossain vaiheessa kokonaan omille teilleen- mitä enemmän omaa aikaa ja ymmärrystä-sen varmempi lähtö.
-Jos miehen haluaa pitää itsellään niin seksiä on harrastettava suhteellisen usein. Ainakin kerran viikossa muuten alkaa menojalka vipattaa.
-Miehelle on annettava omaa aikaa LASTEN KANSSA. Ilman vaimoa (tai avovaimoa tms.)
Ja siis itse olen mieheni pitänyt kaikki nämä vuodet mutta ystävillä ei ole ollut kaikilla ihan yhtä hyvä tuuri miehen suhteen. ne jotka ovat olleet "KIVOJA JA YMMÄRTÄVÄISIÄ" niin se mies on lähtenyt toisen naisen mukaan jossain vaiheessa.
Annoin silloin aluksi joskus vuosia sitten miehen ensin mennä mutta kun näytti siltä että se vain loitonsi häntä muusta perheestä niin sanoin suoraan sitten että painuu takaisin viettämään sitä sinkkuelämää tai sitten panostaa perhe-elämään ja niin se sitten päätti panostaa perhe-elämään ja on ollut oikein upea aviomies ja isä kaikki nämä vuodet. Jokunen vuosi sitten keskusteltiin asiasta ja hän oli myös sitä mieltä että omat menot on menty kun lapsia tulee ja tilalle tulee muita mielenkiintoisia menoja perheen kanssa. Ja jotkut kavereista säilyy perhetuttuina ja kavereina silloinkin. Ei elämä mihinkään lopu.
Nyt kun meidän lapset on isompia niin käydään kolme kertaa viikossa ohjatuilla kuntosalitunneilla yhdessä. Vähän kilpaillaankin juoksumatolla vaikka onhan tuo mies mua paljon vahvempi ja tykkää kovasti kun kehun että vatsa on timmiytynyt ja olkapäät leventyneet:)
On myös aitoon rakkauteen ka kunnioitukseen perustuvia parisuhteita, joissa liekaa ei tarvita ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Alkaisin valmistautua henkisesti (ja käytännöllisesti) eroon ja antaisin miehen tehdä mitä huvittaa.
Antaisit tehdä mitä huvittaa? Miehen, jolla on (kohta) kaksi lasta? Viimeistään erotilanteessa miesten tulee tajuta se, että ovat samalla tavalla vastuussa lapsistaan kuten äitikin. Ärsyttäviä nämä asenteet, joissa ajatellaan äidin olevan päävastuullinen perheestä. Muuttakaa asenteitanne nykypäivää vastaavaksi!
Hyvä pointti!