kaikille nyxille hyvää luettavaa, älä tuuppaudu juhliin!

Minä erolapsena myös kutsun isän uuden kumppanin omiin häihini, koska en tahdo jättää häntä ulkopuolelle.

Tavalla tai toisella niin kyllä tässä jotain syrjitään.

Vierailija kirjoitti:

https://www.vauva.fi/keskustelu/3195636/kuinka-monet-juhlat-aiot-tana-k…

Taas pitää tehdä monta avausta samasta aiheesta.

Voi, oletko nyt vähän mustis?

Vierailija kirjoitti:

Ai jollekin petturipariskunnalle pitäisi vielä pokkuroida ja hehkuttaa heidän ihanaa onneaan, joka hajotti perheen ja lapsilta kodin. Kyllä kyllä. Taitaa olla näitä nyksiä täällä vaan kommentoimassa.

Mä olen kyllä se petetty ja jätetty, mutta ei mitään ongelmaa olla samoissa juhlissa exän uuden naisystävän kanssa, on tärkeä ihminen myös lapselle ja minä aikuisena ihmisenä olen kyllä osannut käsitellä oman tuskani ja jättänyt katkeruuden menneisyyteen. Mulla menee kyllä ihan hyvin itsellänikin, että ehkä se sitten olisi vähän vaikeampaa jos olisin kovin onneton.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin kolumnin. Itse olen avioliitossa lasteni isän kanssa, joten en osaa samastua kaikkiin uusperhekuvioiden kipuiluihin puolison näkökulmasta, mutta lapsen näkökulmasta kyllä. Omat vanhempani erosivat ollessani aivan pieni, eivätkä tulleet toimeen keskenään. Tämä johti siihen, että vain isäni on ollut tekemisissä kanssani.

Oma ohjeeni siis on exille: käyttäytykää. Kunnioittakaa molemmat toisianne, mutta ennen kaikkea LAPSIANNE! Tulkaa toimeen tai mikä parasta, luokaa asialliset välit toisiinne ja exänne uuteen kumppaniin, joka on mahdollisesti syytön kaikkeen. Nyxille: vetäytykää vähän taka-alalle. Nostakaa kädet pystyyn ja sanoutukaa irti konflikteista. Se on teidän oikeutenne.

Minä erolapsena kutsun juhliin vain vanhempani, en hänen uutta kumppaniaan. Yksin on tullut. Miksi haluaisin loukata tietoisesti toista vanhempaani kutsumalla epätoivotun henkilön juhliin.

Minä tein samoin, mutta eivät ole voineet sietää toisiaan, joten äitini ei näin ollen ole tullut. Olen alusta pitäen kieltäytynyt siitä pelleilystä, että "Kerro, koska isäsi/äitisi tulee, koska minä en tule samaan aikaan" jne. Minä en järjestä kahta kattausta tällaisen kukkotappelun takia ja ilmoitin sen selvästi. Jos ei voi hörsiä yhtä kahvikupillista ja kakkupalaa samassa juhlatilassa, sitten ei voi. Tulkoot joku toinen päivä kaljupääkahville.

Sitä en voi kieltää, ettenkö monet kerrat olisi ollut erittäin loukkaantunut vanhemoieni tavasta toimia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin kolumnin. Itse olen avioliitossa lasteni isän kanssa, joten en osaa samastua kaikkiin uusperhekuvioiden kipuiluihin puolison näkökulmasta, mutta lapsen näkökulmasta kyllä. Omat vanhempani erosivat ollessani aivan pieni, eivätkä tulleet toimeen keskenään. Tämä johti siihen, että vain isäni on ollut tekemisissä kanssani.

Oma ohjeeni siis on exille: käyttäytykää. Kunnioittakaa molemmat toisianne, mutta ennen kaikkea LAPSIANNE! Tulkaa toimeen tai mikä parasta, luokaa asialliset välit toisiinne ja exänne uuteen kumppaniin, joka on mahdollisesti syytön kaikkeen. Nyxille: vetäytykää vähän taka-alalle. Nostakaa kädet pystyyn ja sanoutukaa irti konflikteista. Se on teidän oikeutenne.

Minä erolapsena kutsun juhliin vain vanhempani, en hänen uutta kumppaniaan. Yksin on tullut. Miksi haluaisin loukata tietoisesti toista vanhempaani kutsumalla epätoivotun henkilön juhliin.

Pointtihan on juuri se, onko se uusi puoliso sinulle vai toiselle vanhemmallesi ei-toivottu. Se päättää kenen on juhlat.

En ymmärrä ihmisiä joilla elämä ei voi jatkua enää eron jälkeen normaalisti, uusiin ihmisiin tutustuen ja lapsille opettaen että ei tämä mikään maailmanloppu ole vaikka äiti ja isä erosivat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin kolumnin. Itse olen avioliitossa lasteni isän kanssa, joten en osaa samastua kaikkiin uusperhekuvioiden kipuiluihin puolison näkökulmasta, mutta lapsen näkökulmasta kyllä. Omat vanhempani erosivat ollessani aivan pieni, eivätkä tulleet toimeen keskenään. Tämä johti siihen, että vain isäni on ollut tekemisissä kanssani.

Oma ohjeeni siis on exille: käyttäytykää. Kunnioittakaa molemmat toisianne, mutta ennen kaikkea LAPSIANNE! Tulkaa toimeen tai mikä parasta, luokaa asialliset välit toisiinne ja exänne uuteen kumppaniin, joka on mahdollisesti syytön kaikkeen. Nyxille: vetäytykää vähän taka-alalle. Nostakaa kädet pystyyn ja sanoutukaa irti konflikteista. Se on teidän oikeutenne.

Minä erolapsena kutsun juhliin vain vanhempani, en hänen uutta kumppaniaan. Yksin on tullut. Miksi haluaisin loukata tietoisesti toista vanhempaani kutsumalla epätoivotun henkilön juhliin.

Minä tein samoin, mutta eivät ole voineet sietää toisiaan, joten äitini ei näin ollen ole tullut. Olen alusta pitäen kieltäytynyt siitä pelleilystä, että "Kerro, koska isäsi/äitisi tulee, koska minä en tule samaan aikaan" jne. Minä en järjestä kahta kattausta tällaisen kukkotappelun takia ja ilmoitin sen selvästi. Jos ei voi hörsiä yhtä kahvikupillista ja kakkupalaa samassa juhlatilassa, sitten ei voi. Tulkoot joku toinen päivä kaljupääkahville.

Sitä en voi kieltää, ettenkö monet kerrat olisi ollut erittäin loukkaantunut vanhemoieni tavasta toimia.

Niin, tässähän juuri hoetaan kuinka kaikkien pitää ajatella lapsen (kutsujan) tunteita. Niitähän vanhempani juuri ajattelevat, kun tulevat yksin ja vietetään mukava perhejuhla. Ei uusperhejuhla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin kolumnin. Itse olen avioliitossa lasteni isän kanssa, joten en osaa samastua kaikkiin uusperhekuvioiden kipuiluihin puolison näkökulmasta, mutta lapsen näkökulmasta kyllä. Omat vanhempani erosivat ollessani aivan pieni, eivätkä tulleet toimeen keskenään. Tämä johti siihen, että vain isäni on ollut tekemisissä kanssani.

Oma ohjeeni siis on exille: käyttäytykää. Kunnioittakaa molemmat toisianne, mutta ennen kaikkea LAPSIANNE! Tulkaa toimeen tai mikä parasta, luokaa asialliset välit toisiinne ja exänne uuteen kumppaniin, joka on mahdollisesti syytön kaikkeen. Nyxille: vetäytykää vähän taka-alalle. Nostakaa kädet pystyyn ja sanoutukaa irti konflikteista. Se on teidän oikeutenne.

Minä erolapsena kutsun juhliin vain vanhempani, en hänen uutta kumppaniaan. Yksin on tullut. Miksi haluaisin loukata tietoisesti toista vanhempaani kutsumalla epätoivotun henkilön juhliin.

Pointtihan on juuri se, onko se uusi puoliso sinulle vai toiselle vanhemmallesi ei-toivottu. Se päättää kenen on juhlat.

Nimenomaan ja siksi nyksää ei kutsuta.

Musta olisi omituista, jos tytärpuoleni ei kutsuisi minua ja isäpuoltaan häihinsä. Äidillään ja isäpuolella on yhteisiä lapsia. Samoin minulla ja tytärpuolen isällä on yhteinen lapsi. Molemmat vanhemmat ovat naimisissa uusien puolisoiden kanssa. Tytärpuoli on aikuinen, enkä ole koskaan tavannut hänen äitiään. Isäpuolen on nähnyt vilaukselta. Asuvat eri kaupungissa. Jos näkisin äidin häissä ekan kerran, niin kättelisin ja esittelisin itseni. Aika omituista, jos joku vetäisi tästä herneen nenäänsä, kun ovat kuitenkin eronneet melkein kymmenen vuotta ennen kuin tapasin miehen.

Mun vanhemmat erosivat 33 vuotta sitten. Olen nyt 40-vuotias. Isäni on ollut "uuden" puolisonsa kanssa yhdessä 21 vuotta. Jos tämä "nyxä" olisi Heli Vaaran ohjeiden mukaan jäänyt exän, eli äitini siunausta odottelemaan, ennen kuin minun perheeni juhliin osallistuu, hän ei voisi osallistua niihin vieläkään.

Tässä olen siis eri mieltä Vaaran kanssa. Ei ole exien asia määritellä aikuisten lastensa puolesta, mihin juhliin ex-puolison nyxät saavat osallistua ja mihin eivät. Itselläni on valitettavasti välit viilenneet omaan äitiini todella paljon, koska jo kymmenen vuotta sitten lakkasin järjestämästä useita eri juhlia samasta aiheesta vain siksi, että äitini ei voi olla samassa paikassa isäni vaimon kanssa. Jos aikuinen ihminen ei kahdessa vuosikymmenessä opi millään käyttäytymään ihmisiksi exänsä uutta puolisoa kohtaan, niin ei voi mitään. Mutta ei meidän aikuisten lastenkaan tarvitse iän kaiken ymmärtää täysin turhaa kiukuttelua.

Aika mustavalkoinen maailma joillakin. Ei nyxä aina ole kamala ja exä puhtoinen enkeli.

Juhlissa tärkeintä on noudattaa juhlittavan toiveita.

Vanhempani erosivat 25 vuotta sitten. Pari vuotta sitten siskoni järjesti häitään ja lopulta perui koko juhlien järjestämiset juuri tällaisen vihanpidon takia. Pitivät sitten pienen vihkimistilaisuuden kertomatta kellekkään etukäteen.

Ei ollut se reilu parikyt vuotta riittänyt kasvamaan aikuiseksi vanhemmilleni ja heidän nyxilleen.

Joku tolkku ja kohtuus näissä asioissa. Itse olen ensimmäisessä avioliitossani, ja voin vain kuvitella, miten kamalalta tuntuisi tavata ex-miehen uusi nainen ensimmäistä kertaa lapsen juhlissa. Tiedän, että jotkut ovat todella tökeröitä näissä asioissa, ja saattavat esitellä uutta kumppaniaan kohtuuttoman pian eron jälkeen. Mutta tiedän myös, että on mielenvikaisia ja ilkeitä exiä, jotka tahallaan pyrkivät sabotoimaan exänsä uusia suhteita, eivätkä halua nähdä tätä onnellisena. Eivätkä koskaan hyväksy exän tulevia kumppaneita tai halua tulla toimeen. Tämä juttu oli kuin bensaa heidän hulluuden liekkeihinsä: nyxä on ikuinen kakkonen ja nyxän on tämä paikka hyväksyttävä ja kunnioitettava exän oikkuja, koska exä on aina ykkönen. Jutussa annetaan ymmärtää, että exällä on AINA halutessaan oikeus sulkea nyxä perheen ulkopuolelle, eikä muulla kuin exän tunteilla ole väliä.

Tuossa jutussa maalaillaan syyllistäen, miten kaikki ulkopuolisetkin joutuvat seuraamaan vierestä kiusallisia ja jäykkiä näytelmiä, kun nyxää tuodaan lasten juhliin. Kyllä minulla ainakin vieraana enemmän pistäisi silmään se, jos jomman kumman osapuolen uusi kumppani jostain neljän vuoden avoliitosta ei koskaan tulisi kumppaninsa lapsen juhliin. Ajattelisin luultavasti, että eksän täytyy olla samperin hankala ja katkera ihminen, ja pitäisin kuviota säälittävänä.

Miksi te, joilla ei ole ongelmia exienne ja näiden nyxien kassa, älähdätte? Kaikilla ei mene niin hyvin kuin teillä. Varsinkin jos ero on vielä tuore ja välit tulehtuneet, ei uuden nais- tai miesystävän tuominen perhejuhlaan ainakaan tunnelmaa kohota. Juhlien päähenkilöt, siis perheen lapset, eivät välttämättä edes tunne vanhempansa uutta kumppania. On huonoa käytöstä exältä haalata uusi seurustelukumppani perhejuhliin, samoin kun on huonoa käytöstä tältä uudelta seurustelukumppanilta suostua tai tunkeutua mukaan.

Tulee mieleen eräs tilanne, ei perhejuhla, vaan itsenäisyyspäivän vastaanotto presidentin linnassa. Oliko Hjallis Harkimo edes vielä virallisesti eronnutkaan vaimostaan Leenasta, kun hän kuherteli mauttomasti tanssilattialla Merikukka Forsiuksen kanssa.  Ulkopuolisestakin tuntui hirveältä katsella tuota. Jotenkin minusta siinä on samaa kuin jos perhejuhlissa äidin tai isä tai jopa molempien uudet, suurimmalle osalle täysin tuntemattomat kumppanit kukertavat juhlakalun isän tai äidin kainalossa. Osaavat kyllä ansiokkaasti pilata nuoren juhlan, oli sitten kyseessä synttärit, rippiäiset, lakkiaiset / valmistujaiset, häät tai lapsenlapsen kastajaiset.

On eri asia, jos erosta on jo pitempi aika ja vanhempi on jo vakiintunut ja ehkä jo avioitunut uuden kumppaninsa kanssa ja tutustuttanut hänet myös lapsiinsa. Jos suhde on toimiva ja jos myös eronneen parin välit ovat kunnossa, voi uusikin kumppani osallistua perhejuhlaan. Päätöksen tekee juhlan päähenkilö yhdessä vanhempiensa kanssa. Kyllä entisen puolisonkin on hyväksyttävä se, että exän uusi kumppani voi osallistua juhlaan. Kamalinta on, jos välit ovat kehnot ja sitten edeltä mitenkään sopimatta isä tai äiti raijaa paikalle tuntemattoman tyypin. Joillakin näyttää olevan sellainen luonne, että he haluavat tahallaan pilata juhlat ja vielä pullistelevat asialle: Kylläpä taas sille kitisevälle exälle näytettiin.