"Kuinka monet juhlat aiot tänä kesänä pilata?" Heli Vaarasen kolumni uuspareista

En oo ollut tuollaisissa juhlissa mutta tiedän yhden ex-puolison, joka ei ikinä kerro onko tulossa sukujuhliin vai ei. Uusi puoliso jättää hienotunteisesti tulematta (pointsit hänelle), eikä ex tule koskaan paikalle. Näin ex-partnerin uutta ei saa koskaan esiteltyä suvulle, mikä on kai tarkoituskin. Tätä jatkunut vuosia.

"Ellei virallisia esittelyjä ole vielä tapahtunut sinun ja rakkaasi entisen puolison tai lasten kesken, sinun aikasi osallistua perheen juhliin ei ole vielä tullut.

Virallinen esittely on se, että sinä sovit tapaamisesta rakentavassa hengessä, kutsut uuden puolisosi exän kahville, ojennat kätesi ja kerrot miten pahoillasi olet, että asiat menivät näin. Sano: En tule koskaan puuttumaan perheenne asioihin."

Heh, en ole itsekään tavannut eksääni yli 20 vuoteen (asumme nykyisin eri kaupungeissa), joten aika kornia olisi sopia tapaamisesta vain esitelläkseni nykyisen avomieheni ennen kuin yhdessä osallistumme aikuisen lapsen häihin heinäkuussa. Ei ole kyllä eksäkään rakentavassa hengessä esitellyt minulle nykyistä vaimoaan, vaikka olen tiennyt jo ainakin kymmenen vuoden ajan hänen olemassaolostaan.

Omituinen kirjoitus. Omat vanhempani ovat eronneet ja molemmilla on uudet kumppanit. Ei meidän häissämme silti ollut mitään ongelmaa, ja vanhemmat ovat esim käyneet syömässä keskenään uusien puolisoidensa kanssa jo aiemmin.

Enkä todellakaan koe että uuden kumppanin pitäisi jotenkin ymmärtää olevansa kakkossijalla, kun ei hän ole. Lapsiin nähden toki, mutta entiseen puolisoon ei. Erosin itsekin 23-vuotiaana nuoruuden avoliitosta josta on yksi lapsi. Ei todellakaan ole perhejuhlissa nykyinen aviomieheni mikään kakkossijalainen.

Kirjoituksesta huokuu katkeruus?

En tiedä... ainakaan samoissa juhlissa me ei Vaarasen kanssa ilmeisesti ole olleet.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä... ainakaan samoissa juhlissa me ei Vaarasen kanssa ilmeisesti ole olleet.

Ei mekään

Mun äitipuoli varmaan kahdet. Valmistujaiset ja rippijuhlat. On tunkemassa mun valmistujaisiin ens viikolla ihan kutsumatta. Oli tarkoitus, että äiti tulee katsomaan mun valmistujaisia yliopistolla ja siitä minä lähden hänen kyydillään lapsuudenkotiin pariksi viikoksi lomalle ja juodaan kakkukahvit omalla porukalla. Isäni kuuli suunnitelmasta pikkusiskoltani ja tunkee uuden emäntänsä kanssa juhliin. Äiti ja isä vihaa toisiaan ja kukaan ei ole ikinä edes tavannut tätä uutta naista ja ei tosiaan kiinnostais saada sitä kuokkimaan. Juhlat leviää muutenkin käsistä, kun isä oli kutsunut mun isovanhemmat ja sitten oli pakko kutsua äidinkin vanhemmat ja tädit on kans tulossa. Että siinä meni hyvin pienet kakkukahvit omalla porukalla.

Yleensäkin on outoa, kun uusi puoliso änkeää kaikkialle. Ei vain juhliin.

Minun mieheni vaihtoi minut toiseen lennosta aikanaan. Uusi oli heti koulun joulu- ja kevätjuhlissa. En tajua... eikö hänellä ollut yhtään hienotunteisuutta?

Minä menij sittemmin naimisiin lapsellisen miehen kanssa. Vaikka en ollut edes syypää heidän eroonsa, mieleeni ei tullut änkeä heidän lastensa asioihin mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Yleensäkin on outoa, kun uusi puoliso änkeää kaikkialle. Ei vain juhliin.

Minun mieheni vaihtoi minut toiseen lennosta aikanaan. Uusi oli heti koulun joulu- ja kevätjuhlissa. En tajua... eikö hänellä ollut yhtään hienotunteisuutta?

Minä menij sittemmin naimisiin lapsellisen miehen kanssa. Vaikka en ollut edes syypää heidän eroonsa, mieleeni ei tullut änkeä heidän lastensa asioihin mukaan.

Minä olisin halunnut ex-mieheni uuden puolison lapsen päiväkodin juhliin ja kerran hän meidän kanssamme niissä olikin, mutta sitten tuli pk:n puolelta rajaus, että vain vanhemmat (tai muut kaksi aikuista)/lapsi saa tulla. Olin hyvissä väleissä kyseiseen naiseen, vietimme useinkin aikaa jalkapallokentän laidalla katsomassa lapsen pelejä. Joskus eksänikin oli mukana, joskus ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensäkin on outoa, kun uusi puoliso änkeää kaikkialle. Ei vain juhliin.

Minun mieheni vaihtoi minut toiseen lennosta aikanaan. Uusi oli heti koulun joulu- ja kevätjuhlissa. En tajua... eikö hänellä ollut yhtään hienotunteisuutta?

Minä menij sittemmin naimisiin lapsellisen miehen kanssa. Vaikka en ollut edes syypää heidän eroonsa, mieleeni ei tullut änkeä heidän lastensa asioihin mukaan.

Minä olisin halunnut ex-mieheni uuden puolison lapsen päiväkodin juhliin ja kerran hän meidän kanssamme niissä olikin, mutta sitten tuli pk:n puolelta rajaus, että vain vanhemmat (tai muut kaksi aikuista)/lapsi saa tulla. Olin hyvissä väleissä kyseiseen naiseen, vietimme useinkin aikaa jalkapallokentän laidalla katsomassa lapsen pelejä. Joskus eksänikin oli mukana, joskus ei.

Outoa. Todella outoa.

Tosi omituinen kolumni. Itse olen mieheni vaimo numero kaksi, ja olen hyvissä väleissä hänen lastensa kanssa. Mielestäni on lasten asia, haluavatko minut juhliinsa vai eivät. Asia ei kuulu heidän äidilleen yhtään.

Jos kyseessä on muut sukujuhlat, esim. mieheni sisarusten juhlat tai vaikkapa hautajaiset, niihin ilman muuta olen tervetullut mieheni puolisona. Statukseni on mieheni puoliso, eli olen hänen rinnallaan kaikissa juhlissa, missä hänkin on. Miksi ihmeessä minun pitäisi jättytyä pois?

Jos lasten äiti ei halua tulla juhliin joissa minä olen, hän voi puolestani jättäytyä pois. Minulla ei ole ongelmaa, jos hän on paikalla. 

Ja lisäyksenä vielä: tämä asetelma voi mennä toisinkin päin. Esim. oma äitini tulee usein sukumme juhliin, vaikka on eronnut isästäni jo 30 vuotta sitten. Toki tämä on ok, jos hänet on kutsuttu, mutta usein hän ei ole saanut suoraa kutsua, ja tulee silti paikalle. Tästä on aiheutunut monia kiusallisia tilanteita.

Lasten juhlat ymmärrän toki, niihin lasten oma biologinen äiti tulee ilman muuta, ja on etusijalla kaikessa. Mutta jos kyse on ex-miehen muiden sukulaisten juhlista, en ymmärrä, mitä ex-puoliso niissä tekee.

Jos olet eronnut, et kuulu ex-puolisosi sukuun enää. Näin se vaan menee.

Kaffepulla kirjoitti:

Tosi omituinen kolumni. Itse olen mieheni vaimo numero kaksi, ja olen hyvissä väleissä hänen lastensa kanssa. Mielestäni on lasten asia, haluavatko minut juhliinsa vai eivät. Asia ei kuulu heidän äidilleen yhtään.

Jos kyseessä on muut sukujuhlat, esim. mieheni sisarusten juhlat tai vaikkapa hautajaiset, niihin ilman muuta olen tervetullut mieheni puolisona. Statukseni on mieheni puoliso, eli olen hänen rinnallaan kaikissa juhlissa, missä hänkin on. Miksi ihmeessä minun pitäisi jättytyä pois?

Jos lasten äiti ei halua tulla juhliin joissa minä olen, hän voi puolestani jättäytyä pois. Minulla ei ole ongelmaa, jos hän on paikalla. 

Olet itsekäs. Jos olisit fiksu, ottaisit huomioon sen, miten päivänsankarin äiti suhtautuu läsnäoloosi, tämä kun vaikuttaa koko juhliin. Kuulostat juuri näiltä reviirin merkkaajilta, joille on tärkeää kulkea miehen vieressä kaikkialle.

Vierailija kirjoitti:

Kaffepulla kirjoitti:

Tosi omituinen kolumni. Itse olen mieheni vaimo numero kaksi, ja olen hyvissä väleissä hänen lastensa kanssa. Mielestäni on lasten asia, haluavatko minut juhliinsa vai eivät. Asia ei kuulu heidän äidilleen yhtään.

Jos kyseessä on muut sukujuhlat, esim. mieheni sisarusten juhlat tai vaikkapa hautajaiset, niihin ilman muuta olen tervetullut mieheni puolisona. Statukseni on mieheni puoliso, eli olen hänen rinnallaan kaikissa juhlissa, missä hänkin on. Miksi ihmeessä minun pitäisi jättytyä pois?

Jos lasten äiti ei halua tulla juhliin joissa minä olen, hän voi puolestani jättäytyä pois. Minulla ei ole ongelmaa, jos hän on paikalla. 

Olet itsekäs. Jos olisit fiksu, ottaisit huomioon sen, miten päivänsankarin äiti suhtautuu läsnäoloosi, tämä kun vaikuttaa koko juhliin. Kuulostat juuri näiltä reviirin merkkaajilta, joille on tärkeää kulkea miehen vieressä kaikkialle.

Eikö ne olekaan päivänsankarin juhlat? Äiti pääosassa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaffepulla kirjoitti:

Tosi omituinen kolumni. Itse olen mieheni vaimo numero kaksi, ja olen hyvissä väleissä hänen lastensa kanssa. Mielestäni on lasten asia, haluavatko minut juhliinsa vai eivät. Asia ei kuulu heidän äidilleen yhtään.

Jos kyseessä on muut sukujuhlat, esim. mieheni sisarusten juhlat tai vaikkapa hautajaiset, niihin ilman muuta olen tervetullut mieheni puolisona. Statukseni on mieheni puoliso, eli olen hänen rinnallaan kaikissa juhlissa, missä hänkin on. Miksi ihmeessä minun pitäisi jättytyä pois?

Jos lasten äiti ei halua tulla juhliin joissa minä olen, hän voi puolestani jättäytyä pois. Minulla ei ole ongelmaa, jos hän on paikalla. 

Olet itsekäs. Jos olisit fiksu, ottaisit huomioon sen, miten päivänsankarin äiti suhtautuu läsnäoloosi, tämä kun vaikuttaa koko juhliin. Kuulostat juuri näiltä reviirin merkkaajilta, joille on tärkeää kulkea miehen vieressä kaikkialle.

Eikö ne olekaan päivänsankarin juhlat? Äiti pääosassa?

Kyllä se sankari yleensä ottaa huomioon äitinsä tunteet ja ne ovat yleensä sen äitipuolen tunteita tärkeämmät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaffepulla kirjoitti:

Tosi omituinen kolumni. Itse olen mieheni vaimo numero kaksi, ja olen hyvissä väleissä hänen lastensa kanssa. Mielestäni on lasten asia, haluavatko minut juhliinsa vai eivät. Asia ei kuulu heidän äidilleen yhtään.

Jos kyseessä on muut sukujuhlat, esim. mieheni sisarusten juhlat tai vaikkapa hautajaiset, niihin ilman muuta olen tervetullut mieheni puolisona. Statukseni on mieheni puoliso, eli olen hänen rinnallaan kaikissa juhlissa, missä hänkin on. Miksi ihmeessä minun pitäisi jättytyä pois?

Jos lasten äiti ei halua tulla juhliin joissa minä olen, hän voi puolestani jättäytyä pois. Minulla ei ole ongelmaa, jos hän on paikalla. 

Olet itsekäs. Jos olisit fiksu, ottaisit huomioon sen, miten päivänsankarin äiti suhtautuu läsnäoloosi, tämä kun vaikuttaa koko juhliin. Kuulostat juuri näiltä reviirin merkkaajilta, joille on tärkeää kulkea miehen vieressä kaikkialle.

Eikö ne olekaan päivänsankarin juhlat? Äiti pääosassa?

Mulle ainakin äitini tunteet on tärkeämmät kuin nyksän ja isäni tunteet yhteensä.

Hyvin erikoinen teksti. Omat juhlani on jouduttu järjestämään myöhemmin kaksin kappalein, kun vanhemmat eivät voi olla samoissa juhlissa, mutta kyllö ne uudet kumppanit olivat pienin murhe siinä kohtaa. Hääni menivät siihen, että vanhemmat riitelivät siitä, kuka saa pitää puheen ekana. 

Miehen  eronneet vanhemmat istuivat sovussa samassa pöydässä ja juttelivat. Kyllä harmitti ja hävetti. 

Vierailija kirjoitti:

Mun äitipuoli varmaan kahdet. Valmistujaiset ja rippijuhlat. On tunkemassa mun valmistujaisiin ens viikolla ihan kutsumatta. Oli tarkoitus, että äiti tulee katsomaan mun valmistujaisia yliopistolla ja siitä minä lähden hänen kyydillään lapsuudenkotiin pariksi viikoksi lomalle ja juodaan kakkukahvit omalla porukalla. Isäni kuuli suunnitelmasta pikkusiskoltani ja tunkee uuden emäntänsä kanssa juhliin. Äiti ja isä vihaa toisiaan ja kukaan ei ole ikinä edes tavannut tätä uutta naista ja ei tosiaan kiinnostais saada sitä kuokkimaan. Juhlat leviää muutenkin käsistä, kun isä oli kutsunut mun isovanhemmat ja sitten oli pakko kutsua äidinkin vanhemmat ja tädit on kans tulossa. Että siinä meni hyvin pienet kakkukahvit omalla porukalla.

Suurin ongelma tuossa on vanhempasi, jotka eivät osaa käyttäytyä ja niellä vihaansa. Ja se että isäsi kutsui vieraita kysymättä sulta, mutta ei se äitipuoli nyt suurin ongelma tuossa ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaffepulla kirjoitti:

Tosi omituinen kolumni. Itse olen mieheni vaimo numero kaksi, ja olen hyvissä väleissä hänen lastensa kanssa. Mielestäni on lasten asia, haluavatko minut juhliinsa vai eivät. Asia ei kuulu heidän äidilleen yhtään.

Jos kyseessä on muut sukujuhlat, esim. mieheni sisarusten juhlat tai vaikkapa hautajaiset, niihin ilman muuta olen tervetullut mieheni puolisona. Statukseni on mieheni puoliso, eli olen hänen rinnallaan kaikissa juhlissa, missä hänkin on. Miksi ihmeessä minun pitäisi jättytyä pois?

Jos lasten äiti ei halua tulla juhliin joissa minä olen, hän voi puolestani jättäytyä pois. Minulla ei ole ongelmaa, jos hän on paikalla. 

Olet itsekäs. Jos olisit fiksu, ottaisit huomioon sen, miten päivänsankarin äiti suhtautuu läsnäoloosi, tämä kun vaikuttaa koko juhliin. Kuulostat juuri näiltä reviirin merkkaajilta, joille on tärkeää kulkea miehen vieressä kaikkialle.

Eikö ne olekaan päivänsankarin juhlat? Äiti pääosassa?

Ei pääosassa, mutta suuressa osassa, jos päivänsankarilla ja tämän äidillä on normaali hyvä suhde. Äidin kokema suru/ahdistus/mielipaha kun harmittaa päivänsankaria ja täten vaikuttaa juhlatunnelmaan. Tämäkin itsestäänselvyys piti siis avata.

Näin eroperheen lapsena tuntuu todella oudolta, ettei isän vaimo voisi tulla, koska äiti voisi pahoittaa siitä mielensä. Jos kyse on minun juhlistani, niin kyllä se on äiti, joka sopeutuu minun päätöksiini, eikä toisin päin. Äiti voi tulla sen juhlan ajan toimeen tai vaikka vältellä seuraa, koska se on _minulle_ tärkeää. Ei niin, että minä jätän haluamani vieraita pois, ettei kenenkään mieli pahoitu (tosin isän ja vaimonsa voisi hyvinkin pahoittua). Aion elämäni isoihin juhliin kutsua myös äidin ex-miehen, joka ei ole isäni, muut sopeutukoon siihen, aikuiset ihmiset.

Vierailija kirjoitti:

Eikö ne olekaan päivänsankarin juhlat? Äiti pääosassa?

No tätä minäkin mietin, että miksi se äiti on pääosassa, jos kyseessä on aikuisen lapsen juhlat. Hän varmaan itse saa päättää, miten ja kenen kanssa juhlii? 

Viimeksi osallistuin mieheni tyttären valmistujaisiin, ne pidettiin meillä (tyttären lapsuudenkodissa, joka on nyt minunkin kotini) ja minä olin emännän roolissa. Lasten äidin panos juhliin oli tasan nolla, itse sijoitin tarjoiluihin satoja euroja, käytetystä ajasta ja vaivasta puhumattakaan.

Aika kornia ajatella, että minun olisi pitänyt astua syrjään....