Lue keskustelun säännöt.
Duunarin näkökulma: lehtien kuvailut työelämästä, argh!
12.06.2018 |
Koetteko te muut, tavallisen, oikean, ruumiillisen työn tekijät, turhautumista tästä lätinästä, motä lehtien sivuilla nykyään on?
- ikään kuin kaikki ihmiset tekisivät nykyään töitä jossain avokonttorissa läppäriä näpytellen ja kännyyn lätistien. Istuisivat palavereissa.
- työkavereiden kanssa lätistäisiin työn lomassa sivistynyttä ja huoletonta small talkkia kahvikuppi kädessä.
- ainakin neljä kertaa vuodessa etenkin naisilla olisi huoli siitä että mites nyt uudistaisi sitä jakkupukuaan tai muuta vastaavaa konttoriasuaan.
- työkavereiden ja esimiesten kanssa voisi keskustella asiallisesti ja rakentavasti erilaisista ongelmatilanteistakin.
- suurin terveyshuolesi on se, että teet niin paljon istumatyötä näyttöä tuijottaen.
- kunnes lopulta koet ahaa-elämyksen, että hei, ei mun ookaan pakko tehdä tätä, ja lähdet sapattivapaalle ulkomaille tai Suomen maaseudulle, ja tätä ilon evankeliumia julistat sitten jollekin lehden toimittajallekin. Ikään kuin kaikille ns. oravan pyörässä juokseminen olisi vapaaehtoinen valinta, josta voi sanoutua irti heti kun huvittaa.
Hittolainen sanon minä. Ja aina toistamiseen.
Kommentit (89)
Vierailija kirjoitti:
Meillä laitettiin joskus kaupassa vierailijapoika katsomaan päiväyksiä. Oli siis vuokratyöntekijänä poika, josta ei tiedetty, että hänellä ei ole juuri työkokemusta. Hän katsoi pelkästään päiväyksiä kaksi tuntia! Yleensä kaupan työntekijä katsoo ne 30 minuutissa ja saattaa tehdä kaikkea muuta samalla, joko hoitaa kassaa tai sitten hänen hommansa muuten keskeytyy syystä tai toisesta. Ihan vaan esimerkkinä siitä, että vaikka kesätyöntekijä laitetaan kyllä tekemään jotain melko yksitoikkoista asiaa rauhassa itsekseen, että hän hallitsisi sen. Muuten kyllä kaupan työntekijätkin hallitsevat isompaa kokonaisuutta kuin se kesätyöntekijä, jonka oletetaan selviytyvän niistä yksittäisistä työtehtävistä.
Siis ei luoja. Ymmärräthän nyt että se, että ihmiset kertovat tehneensä muutakin kuin konttorihommia, tarkoittaa pääsääntöisesti ihan muuta kuin sitä "ekaa kesää kesätöissä untuvikkona"?
Kyllä mun tuntemat toimistotyötä tekevät on suurin osa aloittaneet sieltä pohjalta ja tehneet esimerkiksi kaupan myyjänä tai tehtaan liukuhihnahommia vuosia vakituisena työntekijänä. Siinä samalla opiskelleet sitten esim. iltaisin työn ohessa niin että ovat vuosia myöhemmin päässeet toimistotöihin.
Mulla on tälläkin hetkellä yksi ystävä joka on ollut 8 vuotta töissä samassa kaupassa ja on yhen osaston vastaava ja tekee täyttä päivää. Siinä ohessa opiskelee ihan muuta alaa tähtäimessään juuri toimistotyöt, paremmat työajat ja parempi palkka ja mielekkäämpi työ.
Kaikki ketjun valittajat voivat tehä saman jos niin kateutta toimistotyöläisten elämä herättää. Opiskelemaan vaan työn ohessa, kyllä siin muutkin on onnistuneet. Ei tarvitse sitten näristä ihan ihme jutuista ja kuvitella että toimistotyöntekijät ovat jotenkin mystisesti jakkupuku päällä syntyneet niihin hommiinsa suoraan peruskoulupohjalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä laitettiin joskus kaupassa vierailijapoika katsomaan päiväyksiä. Oli siis vuokratyöntekijänä poika, josta ei tiedetty, että hänellä ei ole juuri työkokemusta. Hän katsoi pelkästään päiväyksiä kaksi tuntia! Yleensä kaupan työntekijä katsoo ne 30 minuutissa ja saattaa tehdä kaikkea muuta samalla, joko hoitaa kassaa tai sitten hänen hommansa muuten keskeytyy syystä tai toisesta. Ihan vaan esimerkkinä siitä, että vaikka kesätyöntekijä laitetaan kyllä tekemään jotain melko yksitoikkoista asiaa rauhassa itsekseen, että hän hallitsisi sen. Muuten kyllä kaupan työntekijätkin hallitsevat isompaa kokonaisuutta kuin se kesätyöntekijä, jonka oletetaan selviytyvän niistä yksittäisistä työtehtävistä.
Siis ei luoja. Ymmärräthän nyt että se, että ihmiset kertovat tehneensä muutakin kuin konttorihommia, tarkoittaa pääsääntöisesti ihan muuta kuin sitä "ekaa kesää kesätöissä untuvikkona"?
Kyllä mun tuntemat toimistotyötä tekevät on suurin osa aloittaneet sieltä pohjalta ja tehneet esimerkiksi kaupan myyjänä tai tehtaan liukuhihnahommia vuosia vakituisena työntekijänä. Siinä samalla opiskelleet sitten esim. iltaisin työn ohessa niin että ovat vuosia myöhemmin päässeet toimistotöihin.
Mulla on tälläkin hetkellä yksi ystävä joka on ollut 8 vuotta töissä samassa kaupassa ja on yhen osaston vastaava ja tekee täyttä päivää. Siinä ohessa opiskelee ihan muuta alaa tähtäimessään juuri toimistotyöt, paremmat työajat ja parempi palkka ja mielekkäämpi työ.
Kaikki ketjun valittajat voivat tehä saman jos niin kateutta toimistotyöläisten elämä herättää. Opiskelemaan vaan työn ohessa, kyllä siin muutkin on onnistuneet. Ei tarvitse sitten näristä ihan ihme jutuista ja kuvitella että toimistotyöntekijät ovat jotenkin mystisesti jakkupuku päällä syntyneet niihin hommiinsa suoraan peruskoulupohjalta.
Entä jos toimistotyö kiinnostaa yhtä paljon kuin kilo turvetta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä laitettiin joskus kaupassa vierailijapoika katsomaan päiväyksiä. Oli siis vuokratyöntekijänä poika, josta ei tiedetty, että hänellä ei ole juuri työkokemusta. Hän katsoi pelkästään päiväyksiä kaksi tuntia! Yleensä kaupan työntekijä katsoo ne 30 minuutissa ja saattaa tehdä kaikkea muuta samalla, joko hoitaa kassaa tai sitten hänen hommansa muuten keskeytyy syystä tai toisesta. Ihan vaan esimerkkinä siitä, että vaikka kesätyöntekijä laitetaan kyllä tekemään jotain melko yksitoikkoista asiaa rauhassa itsekseen, että hän hallitsisi sen. Muuten kyllä kaupan työntekijätkin hallitsevat isompaa kokonaisuutta kuin se kesätyöntekijä, jonka oletetaan selviytyvän niistä yksittäisistä työtehtävistä.
Siis ei luoja. Ymmärräthän nyt että se, että ihmiset kertovat tehneensä muutakin kuin konttorihommia, tarkoittaa pääsääntöisesti ihan muuta kuin sitä "ekaa kesää kesätöissä untuvikkona"?
Kyllä mun tuntemat toimistotyötä tekevät on suurin osa aloittaneet sieltä pohjalta ja tehneet esimerkiksi kaupan myyjänä tai tehtaan liukuhihnahommia vuosia vakituisena työntekijänä. Siinä samalla opiskelleet sitten esim. iltaisin työn ohessa niin että ovat vuosia myöhemmin päässeet toimistotöihin.
Mulla on tälläkin hetkellä yksi ystävä joka on ollut 8 vuotta töissä samassa kaupassa ja on yhen osaston vastaava ja tekee täyttä päivää. Siinä ohessa opiskelee ihan muuta alaa tähtäimessään juuri toimistotyöt, paremmat työajat ja parempi palkka ja mielekkäämpi työ.
Kaikki ketjun valittajat voivat tehä saman jos niin kateutta toimistotyöläisten elämä herättää. Opiskelemaan vaan työn ohessa, kyllä siin muutkin on onnistuneet. Ei tarvitse sitten näristä ihan ihme jutuista ja kuvitella että toimistotyöntekijät ovat jotenkin mystisesti jakkupuku päällä syntyneet niihin hommiinsa suoraan peruskoulupohjalta.
Sinä se tässä olet se jolla on elämän realiteetit hukassa. Mutta älä huoli, kaltaisiasi on useita, etenkin nykyisten päättäjien joukossa.
Ymmärrätkö, arvaan että et, että moni saman elämän polun kanssani tallannut on kuollut jo aikaa sitten, jo nuorena - ja minä sentään olen vielä hengissä, vaikkakin pskaduunissa. Ei varmaan minkään tason suoritus. Ja ihan vaan musta ittestä kaikki kiinni vai. Jos on kultasella kummilusikalla kaikki annettu, turha vaatia pistolapiolla. Hyvää yötä vaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä laitettiin joskus kaupassa vierailijapoika katsomaan päiväyksiä. Oli siis vuokratyöntekijänä poika, josta ei tiedetty, että hänellä ei ole juuri työkokemusta. Hän katsoi pelkästään päiväyksiä kaksi tuntia! Yleensä kaupan työntekijä katsoo ne 30 minuutissa ja saattaa tehdä kaikkea muuta samalla, joko hoitaa kassaa tai sitten hänen hommansa muuten keskeytyy syystä tai toisesta. Ihan vaan esimerkkinä siitä, että vaikka kesätyöntekijä laitetaan kyllä tekemään jotain melko yksitoikkoista asiaa rauhassa itsekseen, että hän hallitsisi sen. Muuten kyllä kaupan työntekijätkin hallitsevat isompaa kokonaisuutta kuin se kesätyöntekijä, jonka oletetaan selviytyvän niistä yksittäisistä työtehtävistä.
Siis ei luoja. Ymmärräthän nyt että se, että ihmiset kertovat tehneensä muutakin kuin konttorihommia, tarkoittaa pääsääntöisesti ihan muuta kuin sitä "ekaa kesää kesätöissä untuvikkona"?
Kyllä mun tuntemat toimistotyötä tekevät on suurin osa aloittaneet sieltä pohjalta ja tehneet esimerkiksi kaupan myyjänä tai tehtaan liukuhihnahommia vuosia vakituisena työntekijänä. Siinä samalla opiskelleet sitten esim. iltaisin työn ohessa niin että ovat vuosia myöhemmin päässeet toimistotöihin.
Mulla on tälläkin hetkellä yksi ystävä joka on ollut 8 vuotta töissä samassa kaupassa ja on yhen osaston vastaava ja tekee täyttä päivää. Siinä ohessa opiskelee ihan muuta alaa tähtäimessään juuri toimistotyöt, paremmat työajat ja parempi palkka ja mielekkäämpi työ.
Kaikki ketjun valittajat voivat tehä saman jos niin kateutta toimistotyöläisten elämä herättää. Opiskelemaan vaan työn ohessa, kyllä siin muutkin on onnistuneet. Ei tarvitse sitten näristä ihan ihme jutuista ja kuvitella että toimistotyöntekijät ovat jotenkin mystisesti jakkupuku päällä syntyneet niihin hommiinsa suoraan peruskoulupohjalta.
Entä jos toimistotyö kiinnostaa yhtä paljon kuin kilo turvetta?
No jos noin on niin miksi siitä pitää sitten niin kovasti itkeä että että on niin raskasta ja voivoi ja että "minun työssäni ei toimistotyöntekijät koskaan pärjäisi päivääkään" valheita lasketella?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä laitettiin joskus kaupassa vierailijapoika katsomaan päiväyksiä. Oli siis vuokratyöntekijänä poika, josta ei tiedetty, että hänellä ei ole juuri työkokemusta. Hän katsoi pelkästään päiväyksiä kaksi tuntia! Yleensä kaupan työntekijä katsoo ne 30 minuutissa ja saattaa tehdä kaikkea muuta samalla, joko hoitaa kassaa tai sitten hänen hommansa muuten keskeytyy syystä tai toisesta. Ihan vaan esimerkkinä siitä, että vaikka kesätyöntekijä laitetaan kyllä tekemään jotain melko yksitoikkoista asiaa rauhassa itsekseen, että hän hallitsisi sen. Muuten kyllä kaupan työntekijätkin hallitsevat isompaa kokonaisuutta kuin se kesätyöntekijä, jonka oletetaan selviytyvän niistä yksittäisistä työtehtävistä.
Siis ei luoja. Ymmärräthän nyt että se, että ihmiset kertovat tehneensä muutakin kuin konttorihommia, tarkoittaa pääsääntöisesti ihan muuta kuin sitä "ekaa kesää kesätöissä untuvikkona"?
Kyllä mun tuntemat toimistotyötä tekevät on suurin osa aloittaneet sieltä pohjalta ja tehneet esimerkiksi kaupan myyjänä tai tehtaan liukuhihnahommia vuosia vakituisena työntekijänä. Siinä samalla opiskelleet sitten esim. iltaisin työn ohessa niin että ovat vuosia myöhemmin päässeet toimistotöihin.
Mulla on tälläkin hetkellä yksi ystävä joka on ollut 8 vuotta töissä samassa kaupassa ja on yhen osaston vastaava ja tekee täyttä päivää. Siinä ohessa opiskelee ihan muuta alaa tähtäimessään juuri toimistotyöt, paremmat työajat ja parempi palkka ja mielekkäämpi työ.
Kaikki ketjun valittajat voivat tehä saman jos niin kateutta toimistotyöläisten elämä herättää. Opiskelemaan vaan työn ohessa, kyllä siin muutkin on onnistuneet. Ei tarvitse sitten näristä ihan ihme jutuista ja kuvitella että toimistotyöntekijät ovat jotenkin mystisesti jakkupuku päällä syntyneet niihin hommiinsa suoraan peruskoulupohjalta.
Entä jos toimistotyö kiinnostaa yhtä paljon kuin kilo turvetta?
No jos noin on niin miksi siitä pitää sitten niin kovasti itkeä että että on niin raskasta ja voivoi ja että "minun työssäni ei toimistotyöntekijät koskaan pärjäisi päivääkään" valheita lasketella?
Itkeä? Lasketella valheita?
Työni on fyysisesti raskasta, mutta suurimmaksi osaksi pidän siitä silti. Duunaritöitä on sellaisiakin, missä toimistotyöntekijät eivät pärjäisi. Kun vähän laajentaa maailmankuvaa, huomaa että kyse on paljon muustakin kuin siivouksesta tai kaupan töistä, sellaisista aloista missä kuka tahansa ei pärjää, ei edes suurin osa muista duunareista. Minusta ei olisi vaikka sairaanhoitajaksi tai asvaltintekijäksi, teistä toimistotyöläisistä ilmeisesti on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niinpä. Ja esimieheksi yleensä päätyy, usein ihan sattumien kautta, tyyppi joka vaan on ollut talossa kauan, ja tuntee talon systeemit ja meiningit tarpeeksi hyvin. Tuloksena pomo, jolla ei välttämättä ole mitään johtamiskykyä, vastuunkantokykyä, ongelmanratkaisukykyä, ihmissuhdetaitoja, tai edes kiinnostusta duuniensa hoitamiseen. Murahteleva, välttelevä lusmu, pahimmat tapaukset purkavat itseään ihan vanhoilla kunnon huutoraivareilla, mieluiten jonkun puolustuskyvyttömämmän työntekijän edessä. Jes.
Työterveyshuollon ihmisillekin tällaiset työolot ovat luonnollisesti eksoottinen ja käsittämätön asia, joten sieltä ei paljoa apua saa. Sitten lopulta kun he alkavat olla olosuhteista kartalla, onkin työnantajan mielestä aika taas kilpailuttaa lääkäriasemat, kun nuokin hyväkkäät alkoivat liikaa paapoa meidän kitiseviä laiskureita.
Miten usein erilaiset työvälineet, suojat summuut ovat rikki, kadoksissa tai ikuisesti toimituksessa - jne. Miten selviytyäksesi tehtävistäsi sinun pitää käytännössä lyhentää ainakin toisinaan taukojasi. Miten toisinaan työkaveri on se joka kaikista eniten häiritsee ja vaikeuttaa työntekoa. Meteli, lika, kylmyys, kuumuus... Ym, ym.
Ai jumalaare, siinä oli muutama asia aika tehokkaasti ilmaistu.
Olen toistakymmentä vuotta tehnyt siistiä sisätyötä, mutta mua jaksaa yhä kyrsiä, miten pihalla juuri vaikka joku työterveyshuolto on asentajien ynnä muiden oloista. Ja just nuo ”työelämää” koskevat lehtijutut... argh.
Käyn palaveeraamassa ihmisten kanssa, joiden katson olevan mitä suurimmissa määrin pihalla oman alansa tuotannon ruohonjuuritason tekijöiden tekijöiden tilanteesta. Välillä vaikea arvostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää keskustelu vetää hiljaiseksi. En ole edes ymmärtänyt, miten paljon tunteita toimistotyöntekijät ns. fyysisempää työtä tekevissä herättää.
Eihän kukaan ole seppä syntyessään ja ammattitaito kasvaa tekemällä. En vain näe, miten muka se, että tekee toimistotyötä poissulkee sen, ettei pärjäisi muissa ammateissa..
Vierailija kirjoitti:
Hienoa että kaltaisiasi on!
Kiitän ja jatkan samalla linjalla.
Monessa firmassa ei tajuta, että siihen paljon puhuttuun tulokseenkin vaikuttaa ihan tajuttomasti se, jos siellä tehdassalin tasolla / työmaalla homma ei olisi ihan pelkkää päivästä toiseen selviämistä ja tulipalojen sammuttelua. Esimerkkinä vaikka rakentaminen: kaikki levinnyt usealle firmalle, sairaat aikataulut, kokonaisuutta ei hallitse kukaan. Kiire ja toi kaoottisuus lisää työntekijöiden riskejä onnettomuuksiin ja homma raskaampaa. Sutta tulee, ja korjataan kalliilla.
Vastaavaa muillakin aloilla. Jakkupukutätiä v*tuttaa, ja aina silloin tällöin jakkupukutäti saattaa sanoa ääneen, että jos jätettäisiin väliin se johdon itsensäjohtamiskurssi jossain Keski-Euroopassa, ja panostettaisiin johonkin työntekijätasolle tarpeelliseen.
Oma työni on sillä tavalla itsenäistä, ja olen todella vaikeasti korvattavissa, että voin sanoa aika suoraankin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen duunari, mutta yliopiston käynyt valkotakkinen. Ei koske minuakaan lehtien jutut.
-aina samat vaatteet töissä
- välillä vedetään myssyä päähän, kampaus menee
-käsien desinfiointi ja hanskat laittaa ihon kovalle koetukselle
- ruokatauko 20 min, käydään yksitellen, että asiakaspalvelu on sujuvaa
- työaikana ei voi pitää palavereita
- töissä ollaan kuten työvuorolista sanoo, ei voi tehdä tänään lyhyempää päivää tai etänä
- töitä on iltaisin, viikonloppuisin ja juhlapyhinä
- ei pitkiä viikonloppuja vapaana
Mitäs vielä...
Vierailija kirjoitti:
Tää keskustelu vetää hiljaiseksi. En ole edes ymmärtänyt, miten paljon tunteita toimistotyöntekijät ns. fyysisempää työtä tekevissä herättää.
Eihän kukaan ole seppä syntyessään ja ammattitaito kasvaa tekemällä. En vain näe, miten muka se, että tekee toimistotyötä poissulkee sen, ettei pärjäisi muissa ammateissa..
Ette herätä voimakkaita tunteita meissä kaikissa, tämän ketjun aiheena on kuitenkin pääasiassa tuo millaisen kuvan lehdistö antaa työelämästä.
Se kyllä provosoi herkästi, kun osa teikäläisistä suhtautuu meihin kuin vähä-älyiseen roskajoukkoon, joka ihan vain omaa tyhmyyttää ja laiskuuttaan tekee töitä tällaisissa oloissa kuin me tehdään.
Siltä vaikuttaa, että valitettavan harva teikäläisistä pystyy edes kuvittelemaan, millaista meidän työ ihan oikeasti on, ja miten teidän omaksumat taidot, tiedot ja työtavat eivät välttämättä toimisi ollenkaan meidän töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No se on sitä nykyjournalistiikan tasoa. Nykyään vaan hutkitaan eikä tutkita. Hirveä kiire on. Sitten ulosanti on sitä, että toimittaja puhuu vain omista lähtökohdistaan (on itse usein tietokonetyöläinen toimistolla). On niitä hyviäkin toimittajia mutta jotenkin elitistiseltä valkokaulushommaltahan ne artikkelit liian usein haiskahtaa.
On se toimistotyökin tavallista, oikeaa työtä.
Ymmärrän fyysistä työtä tekevän duunarin turhautumisen.
Turhaudun kuitenkin itse siitä, että ihmiset eivät ymmärrä minun työtäni oikeaksi työksi. Kun eihän siinä tule edes hiki.
Kuvittelevat että voin parissa minuutissa taikoa vaikka kuinka ison projektin valmiiksi. Ja 5 minuuttia ennen sovittua työn valmistumista heitetään jotain mahdottomia toiveita joiden toteuttamiseen menisi viikkoja.
Se on myös yleistä että kuvitellaan että voisin tehdä työni ilmaiseksi tai myydä viikon työn vitosella.
Muuten tykkään kyllä kuvittamisesta, mutta välillä ihmisten asenteet ja odotukset ärsyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleisohje usein lehtien artikkeleissa on muistuttaa (istumatyöläistä) kävellä välillä. Taikka juoda se kahvikupillinen seisaallaan. Hoitotyössä kiireisimpinä tunteina taasen saisi melkein muistuttaa, että yrittäisi/ ehtisi istua edes välillä.
Itse teen töitä koneen äärellä (ja opetushommissa), mutta silti tuo naistenlehtien ajattelumaailma on vieras. En todellakaan pohdi jakkupukuja ja kahvihuoneen kakkuja. Meillä on rento ilmapiiri, työt tehdään virttyneet reinot jalassa ja kahvit juodaan korkeintaan maidon kanssa. Ei meillä ole mitään vakiintuneita kahvihetkiäkään. Ja töitä piisaa, ei me siellä peukaloita pyöritellä ja juoruilla vaan keskitytään hommiin.
Stressiä on monenlaista. Duunarin stressi voi tulla huonosta työympäristöstä. Mutta duunarin on turha kuvitella, ettei siistiä sisätyötä tekevillä myös olisi stressiä. Duunari on hyvä vaan ja tulee korjaamaan 150+ esseevastausta tiukalla deadlinella tai kirjoittamaan älykästä tekstiä päivän uutisaiheista keskellä yötä kamalassa kiireessä - tai vastaamaan toisten ihmisten hengestä ja hyvinvoinnista sairaalassa. Turha heittäytyä marttyyriksi. Eiköhän työelämässä riitä haasteita kaikille. Jokainen on omansa valinnut.
Vierailija kirjoitti:
On se toimistotyökin tavallista, oikeaa työtä.
Ymmärrän fyysistä työtä tekevän duunarin turhautumisen.
Turhaudun kuitenkin itse siitä, että ihmiset eivät ymmärrä minun työtäni oikeaksi työksi. Kun eihän siinä tule edes hiki.Kuvittelevat että voin parissa minuutissa taikoa vaikka kuinka ison projektin valmiiksi. Ja 5 minuuttia ennen sovittua työn valmistumista heitetään jotain mahdottomia toiveita joiden toteuttamiseen menisi viikkoja.
Se on myös yleistä että kuvitellaan että voisin tehdä työni ilmaiseksi tai myydä viikon työn vitosella.Muuten tykkään kyllä kuvittamisesta, mutta välillä ihmisten asenteet ja odotukset ärsyttää.
Sitten vasta sinuakin kuvituttaisi, kun joutuisit tekemään tuota työtäsi meidän työolosuhteissa ja meidän pomojen alaisuudessa, voin vaan kuvitella. ;)
”Jokainen on omansa valinnut”. Tuo toistuu säännöllisesti. Läheskään kaikki meistä fyysisemmän työn tekijöistä eivät ole tieten tahtoen halunneet tällaiseen työhon. Usealla on se tilanne, että muuta ei ole heille saatavilla. Kaikkien elämä ei ole sellaista huoletonta puksutusta, jossa jo lapsuus on tarjonnut eväät kasvaa optimistiseksi ja itseensä uskovaksi oman elämänsä herraksi, jossa sosiaalinen turvaverkko toimii kuin trampoliini, voi itse päättää omasta elämästään joutumatta ottamaan joitakin toisia huomioon, onni on myötä joka käänteessä, rahat tai terveys ei lopu kriittisellä hetkellä jne. Harmi kun tällaista itsestäänselvyyttä saa kaltaisillenne usein vääntää.
Tuli junnuna vietettyä erinäisiä vuosia liukuhihnaduunissa eräällä tehtaalla. Katyelin niitä jotka olivat jääneet jumiin tehtaaseen kymmeniksi vuosiksi ja totesin etten halua sitä. Kouluttauduin ja nyt työni on mielekkäämpää ajatustyötä.
Juuri näin, muuallakin kuin kaupoissa. Meillä muutama kesätyöntekijä selviytyy jo hyvin heille annetuista töistä, mutta ei voi edes olettaa, että he osaisivat miettiä kokonaisuutta sitä senhetkistä omaa työtä pidemmälle. Tai että he osaisivat arvioida, missä ajassa joku tilaus on mahdollista tehdä, kuinka pitkään varastot riittää ja missä vaiheessa mitäkin tarvikkeita pitää tilata lisää. Tai että miten työt kannattaa jakaa, että saadaan valmista tärkeysjärjestyksessä. Se kokemus tulee vain kokemuksen myötä, eikä kaikilla kokemuskaan auta jos hahmotuskyky ei riitä.