Lue keskustelun säännöt.
Duunarin näkökulma: lehtien kuvailut työelämästä, argh!
12.06.2018 |
Koetteko te muut, tavallisen, oikean, ruumiillisen työn tekijät, turhautumista tästä lätinästä, motä lehtien sivuilla nykyään on?
- ikään kuin kaikki ihmiset tekisivät nykyään töitä jossain avokonttorissa läppäriä näpytellen ja kännyyn lätistien. Istuisivat palavereissa.
- työkavereiden kanssa lätistäisiin työn lomassa sivistynyttä ja huoletonta small talkkia kahvikuppi kädessä.
- ainakin neljä kertaa vuodessa etenkin naisilla olisi huoli siitä että mites nyt uudistaisi sitä jakkupukuaan tai muuta vastaavaa konttoriasuaan.
- työkavereiden ja esimiesten kanssa voisi keskustella asiallisesti ja rakentavasti erilaisista ongelmatilanteistakin.
- suurin terveyshuolesi on se, että teet niin paljon istumatyötä näyttöä tuijottaen.
- kunnes lopulta koet ahaa-elämyksen, että hei, ei mun ookaan pakko tehdä tätä, ja lähdet sapattivapaalle ulkomaille tai Suomen maaseudulle, ja tätä ilon evankeliumia julistat sitten jollekin lehden toimittajallekin. Ikään kuin kaikille ns. oravan pyörässä juokseminen olisi vapaaehtoinen valinta, josta voi sanoutua irti heti kun huvittaa.
Hittolainen sanon minä. Ja aina toistamiseen.
Kommentit (89)
En ole duunari.
Kyllä, meillä on töissä aikalailla kuten AP kirjoitti.
Ammatinvalintakysymys. Koulunkäynti kiinnosti jonkun verran niin pääsi valitsemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koetteko te muut, tavallisen, oikean, ruumiillisen työn tekijät, turhautumista tästä lätinästä, motä lehtien sivuilla nykyään on?
- ikään kuin kaikki ihmiset tekisivät nykyään töitä jossain avokonttorissa läppäriä näpytellen ja kännyyn lätistien. Istuisivat palavereissa.
- työkavereiden kanssa lätistäisiin työn lomassa sivistynyttä ja huoletonta small talkkia kahvikuppi kädessä.
- ainakin neljä kertaa vuodessa etenkin naisilla olisi huoli siitä että mites nyt uudistaisi sitä jakkupukuaan tai muuta vastaavaa konttoriasuaan.
- työkavereiden ja esimiesten kanssa voisi keskustella asiallisesti ja rakentavasti erilaisista ongelmatilanteistakin.
- suurin terveyshuolesi on se, että teet niin paljon istumatyötä näyttöä tuijottaen.
- kunnes lopulta koet ahaa-elämyksen, että hei, ei mun ookaan pakko tehdä tätä, ja lähdet sapattivapaalle ulkomaille tai Suomen maaseudulle, ja tätä ilon evankeliumia julistat sitten jollekin lehden toimittajallekin. Ikään kuin kaikille ns. oravan pyörässä juokseminen olisi vapaaehtoinen valinta, josta voi sanoutua irti heti kun huvittaa.Hittolainen sanon minä. Ja aina toistamiseen.
Noi toimittajat kirjoittavat ainoastaan itsestään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin tuppaakin, ja onneksi niin. Valtamedia kuitenkin puhuu täysin erilaisesta työmaailmasta kuin missä me elämme, ja se on turhauttavaa, ymmärrätkö? Kaikki eivät nykypäivänä edes kuulu ammattiliittoon, pätkätyöt ja vaihtelu vuokratyössä, nääs.
Ei pätkätyt ja työn vaihtelu estä kuulumasta liittoon millään lailla.
Älä? Jos teen ens kuun siivoustyötä, seuraavan hoitotyötä, sitten varastointityötä, niin tokihan minä sitten maksan intopiukeana jäsenmaksua noihin kaikkiin liittoihin, ja varmuuden vuoksi vielä muutamaan muuhunkin, mihin saatan päästä joksikin aikaa töihin. :)
Duunaritöissä suuri ongelma on, että työnjohto ja yritysten omistajat ovat duunaritaustaisia. Heillä ei ole ymmärrystä ja mallia muusta kuin epäpätevästä johtamisesta: "pomon sana on laki, täällä tehdään kuten sanon". Ei keskustella, ei anneta arvoa toisille, työntekijöiden oikeudet, terveys ja turvallisuus ovat sivuseikka ja välttämätön paha hoidettavaksi - maksaa pois omistajan pussista jne. Tuo duunarista pomoksi kierre ei katkea koskaan. Siitä sitten syntyy vastakkainasettelu työntekijöiden ja pomojen välille. Työntekijät "kostoksi" tai välinpitämättömyyttään lintsaavat tahallaan tai sitten vaan eivät ehdi tekemään kunnolla eivätkä välitä.
Nykyään asiantuntijatöissä mutta on tullut oltua joskus kesätöissä ihan puhtaassa duunariammatissa ja aika kovaa hommaa oli kyllä täytyy sanoa. Tauot olemattomia ja pieni palkka. Ja kellokortti tietysti.
Toki asiantuntijanakaan nuo avokonttorit eivät kovin hauskoja työympäristöjä välttämättä ole. Ei ole välttämättä mitään kunnon rauhaa ja pitäisi pystyä keskittymään. Välillä pitää olla "pakkososiaalinen".
Onneksi nykyisin useimmissa paikoissa on sallittu ainakin osittainen etätyö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliskin veikee joskus nähdä duunari-versio näistä artikkeleista.
-Näin muodistat työasun niin ettei se riko säädöksiä!
-Sään, pölyn ja hitsauskipinöiden kestävä meikkipohja, parhaat vinkit täältä myös kypäränkestävään kampaukseen!
-Onko työkaverini ihastunut, vai oliko se vain vasaran varsi? Tee testi täällä!
-Parhaat rautakaupat suosituissa lomakohteissa, kuponki-extra: Kaksi roikkaa yhden hinnalla!
Just näin! :D Tässä jotakin lisää:
- Näin poistat pinttyneen hienhajun työvaatteistasi ja työkengistäsi! Huomioitu eri materiaalit!
- Työtapaturma: mikä se on, ja miten kuuluu menetellä. Tunne oikeutesi!
- Kiire ja suorituspaineet työpaikalla. Miten ylläpitää työilmapiiriä?
- Melua työpaikalla? Desibeli-rajat ja mittalaitteet. Testissä yleisimmät korvatulpat ja kuulosuojaimet.
- Tehokkaat ja nopeat venytysliikkeet seisomatyön tekijälle.
- Testissä tehokkaat mutta herkälle iholle sopivat käsien puhdistusaineet ja käsivoiteet.Siis juuri tälläisiä artikkeleitahan ammattiliittojen jäsenlehtien jutut tuppaa olemaan.
Totta, mutta ainakin mun liiton jokaikisessä jutussa on myös joku tämmöinen juttu: "Pirjon työnantaja kohteli Pirjoa huonosti/Pirjo joutui peräämään oikeuksiaan liittoon asti". Vaikka onkin ihan hyvä tiedottaa oikeuksista ja käsitellä räikeitä tapauksia niin pitemmän päälle en jaksa itse noita juttuja, kun niistä tulee niin huono fiilis. Niissä jutuissa taas keskivertotyöntekijä on juuri tuollainen uhriraataja "Pirjo". :)
Noissa jutuissa jyllää sitten toisenlaiset stereotypiat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin tuppaakin, ja onneksi niin. Valtamedia kuitenkin puhuu täysin erilaisesta työmaailmasta kuin missä me elämme, ja se on turhauttavaa, ymmärrätkö? Kaikki eivät nykypäivänä edes kuulu ammattiliittoon, pätkätyöt ja vaihtelu vuokratyössä, nääs.
Ei pätkätyt ja työn vaihtelu estä kuulumasta liittoon millään lailla.
Älä? Jos teen ens kuun siivoustyötä, seuraavan hoitotyötä, sitten varastointityötä, niin tokihan minä sitten maksan intopiukeana jäsenmaksua noihin kaikkiin liittoihin, ja varmuuden vuoksi vielä muutamaan muuhunkin, mihin saatan päästä joksikin aikaa töihin. :)
No ei tarvitse tyhmä olla. Ihminen voi olla vaikkapa sen liiton jäsen johon ammattiin on kouluttautunut vaikka tekisikin eri alalla väliaikaisesti töitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työni on duunarityötä ja raskaus yllättää joka kesä kun sesonki alkaa, kun minä olen vuoden vanhempi (yli 50-v) ja kesätyöntekjät aloittaa joka vuosi aivan liian myöhään siihen nähden kun sesonki, yllätten , alkaa...
Kun työ on raskasta, ja tauot lain kirjaimen mukaan tehty, mutta todellisuudessa mahtoton toteuttaa niin ,alkaa duunarit kyttäämään toisiaan.
-miten tuolla voi olla nyt jo tauko, miten tuolla on aikaa syödä välipala, miten tuon scheema on kirjoitettu meihin muihin verrattuna, onko sillä yhtä paljon töitä kuin muilla jne jne. Loputonta pikku kähinää ja kyttäystä, pientä lusmuilua ja lintsausta.
-ennen ruokataukoa, joku on unohtanut laktoosipillerin kaappiin ,pitääpä käydä hakemassa. Että se muistasi seuraavalla kerralla ottaa sen mukaansa työpisteelle, täytyy asiasta puhua esimiehen kanssa, jonka täytyy antaa asiasta erikseen ohje: työpisteeltä ei lähdetä "hakemaan pillereitä" kesken työajan, vaan kaikki semmoinen tehdää tauon aikana! Tämmöisestä stnana väännetään joka päivä jonkun kanssa!
Tämmöisitä asioista ei voi joku konttorityöntekijä terveyssandaaleissaan ymmärtää yhtään. Niin ovatten kaukana myös Eduskunnassa asioista päättävät, jotka hokevat mantraansa että "voihan työpaikoilla sopia ihan paikallisesti kaikkien kesken ihan sopivan kaikille". Juuei tule toimimaan, ikinä, missään tämmöisessä työpaikassa.
Olen ihan poikki ja sairaslomaa tässä rakentelen. Heinäkuussa napsahtaa se.
Itse olen istumatyöläinen ja ärsyttää kyllä lehtien vinkit, että vaihda sähköpöytään ja tee toimistojumppaa jne. Ei onnistu omassa työssä, olen kyllä pyytänyt sähköpöytää ja saanut työterv.fysioterapeutiltakin siihen suosituksen, mutta sellaista ei työpaikkani kustanna. Lisäksi istun asiakkaiden edessä/näkösällä ns. luukulla joten pitää olla fiksusti ja filmaattisesti eikä jumppailla...
Samoin kaikki kävelypalaverit on täyttä utopia alallani...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siinä missä tässä ketjussa paistaa turhautuminene noihin lehtijuttuihin, niin ihan yhtäläillä näillä "raskaita oikeita töitä tekevillä" tuntuu olevan hyvin näköalaton ja yksipuolinen kuva toimistotyöstä. Että sitä ollaan "konttorirottia" ja "eivät pärjäisi hetkeäkään raskaissa töissä".
Aika moni ylipäätään on työuransa sieltä pohjalta, fyysisemmissä työjutuissa työuransa joutunut aloittamaan. harva pääsee sinne toimiston hommiin tuosta vaan. Että turhaan tällä ajattelette ettei toimistotyöläinen pystyisi samoihin hommiin, moni on vasta vuosien fyysisellä työllä toimistohommiin lopulta päätynyt.
Syyllistytte samaan kuin mistä noita lehtijuttuja syytätte, yksipuoliseen näkemykseen työelämästä ja siitä millaisia ihmisiä on missäkin hommissa.
No minulla nämä asenteet perustuvat kahteen asiaan: toisaalta johdon käsityksiin, ohjeisiin ja neuvoihin suorittavasta työstä. Hyvin nopeasti se suorittava työ unohtuu, kun sitä ei itse tee, vaikka sitä olisikin tehnyt silloin kesällä -95:)
Toinen asia on ainakin omassa työssäni asiakkaiden asenteet: he eivät kuitenkaan näe kokonaiskuvaa työstäni, vaikka siitä jotain näkevätkin, aina jonkun mielestä voi silloin hoitaa asiat eri tavalla/nopeammin/yleensä sitä aikaa on kaikenlaiseen suunnitteluun paljon enemmän. Ja näissäkin on niitä "kun itse tein tuota työtä vuonna -95 niin kyllä se asia näin oli" (ja nyt siisteissä sisätöissä).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliskin veikee joskus nähdä duunari-versio näistä artikkeleista.
-Näin muodistat työasun niin ettei se riko säädöksiä!
-Sään, pölyn ja hitsauskipinöiden kestävä meikkipohja, parhaat vinkit täältä myös kypäränkestävään kampaukseen!
-Onko työkaverini ihastunut, vai oliko se vain vasaran varsi? Tee testi täällä!
-Parhaat rautakaupat suosituissa lomakohteissa, kuponki-extra: Kaksi roikkaa yhden hinnalla!
Just näin! :D Tässä jotakin lisää:
- Näin poistat pinttyneen hienhajun työvaatteistasi ja työkengistäsi! Huomioitu eri materiaalit!
- Työtapaturma: mikä se on, ja miten kuuluu menetellä. Tunne oikeutesi!
- Kiire ja suorituspaineet työpaikalla. Miten ylläpitää työilmapiiriä?
- Melua työpaikalla? Desibeli-rajat ja mittalaitteet. Testissä yleisimmät korvatulpat ja kuulosuojaimet.
- Tehokkaat ja nopeat venytysliikkeet seisomatyön tekijälle.
- Testissä tehokkaat mutta herkälle iholle sopivat käsien puhdistusaineet ja käsivoiteet.Siis juuri tälläisiä artikkeleitahan ammattiliittojen jäsenlehtien jutut tuppaa olemaan.
Totta, mutta ainakin mun liiton jokaikisessä jutussa on myös joku tämmöinen juttu: "Pirjon työnantaja kohteli Pirjoa huonosti/Pirjo joutui peräämään oikeuksiaan liittoon asti". Vaikka onkin ihan hyvä tiedottaa oikeuksista ja käsitellä räikeitä tapauksia niin pitemmän päälle en jaksa itse noita juttuja, kun niistä tulee niin huono fiilis. Niissä jutuissa taas keskivertotyöntekijä on juuri tuollainen uhriraataja "Pirjo". :)
Noissa jutuissa jyllää sitten toisenlaiset stereotypiat.
Mistä alapeukut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätä mä olen nyt ihmetellyt kaikki nämä vuodet.
Vierailija kirjoitti:
Duunaritöissä suuri ongelma on, että työnjohto ja yritysten omistajat ovat duunaritaustaisia. Heillä ei ole ymmärrystä ja mallia muusta kuin epäpätevästä johtamisesta: "pomon sana on laki, täällä tehdään kuten sanon". Ei keskustella, ei anneta arvoa toisille, työntekijöiden oikeudet, terveys ja turvallisuus ovat sivuseikka ja välttämätön paha hoidettavaksi - maksaa pois omistajan pussista jne. Tuo duunarista pomoksi kierre ei katkea koskaan. Siitä sitten syntyy vastakkainasettelu työntekijöiden ja pomojen välille. Työntekijät "kostoksi" tai välinpitämättömyyttään lintsaavat tahallaan tai sitten vaan eivät ehdi tekemään kunnolla eivätkä välitä.
Meidän pomo on tehnyt ainakin kahta eri duunarialan työtä, mitä hänestä ei ikinä uskoisi. Pilkun pyörittäjä henkeen ja vereen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei duunareiden kannata kovasti hehkuttaa sitä, että keskiluokkaiset koulutetut eivät pärjäisi heidän töissään päivääkään. Suurimmalla osalla nuorista on useiden kesien kerryttämä kokemus erilaisista duunareiden töistä ja erityisesti juuri niistä kurjimmista, joita voi tehdä ilman koulutusta ja jotka ovat raskaita ja yksitoikkoisia.
Ei ihme, että haluavat opiskella ja päästä niistä töistä pois. Tietävät varmasti tasan tarkkaan kuinka kuluttavaa olisi tehdä niitä hommia vuosikymmeniä.
Suurimmalla osalla kesätöitä tehneistä ei ole käsitystä kuin niistä yksinkertaisimmista hommista, koska vaativampiin ei kannata tai ehdi perehdyttää. Luonnollisesti monet suorittavat työt ovat sellaisia, että ne oppii hyvällä perehdytyksellä ja kokemuksella, mutta uskallan väittää että samoin on monissa toimistotöissä. Jos tosissasi kuvittelet, että pari kuukautta siivoojana pätevöittää esimerkiksi hoitamaan paperikonetta, olet totaalisen pihalla.
Esimieheni on korotettu meitä johtamaan juurikin samoista hommista , mitä me tehdään. Koulutus: olisko ylioppilas. Toistakymmentä vuotta ankaraa pyrkimistä ja raatamista ja paikka annettiin hänelle.
Hänen mielestään ylitöitä ei tarvitse merkitä, sillä aina voi käyttää omaa järkeään ja flexata jossain kohtaa. Eli että teen nyt ylitöitä säännöllisesti joka viikko useita tunteja, mutta jossain kohtaa vuotta, joskus joku joulun välipäivänä on hiljaisempaa, jolloin ilmeisen selvästi "pääsen vähemmällä" ja ylityöt voi täten kuitata sillä. Ei siis puhetta että pääsisin vapaalle aikaisemmin, kun meidän toistä ei semmoista mahdollisuutta ole. Vaan ihan vaan muuten vaan duunipaikan sisällä joustetaan. V-u. Laskin huhtikuussa että 20 tuntia ylitöitä oli jossain joustonvarana.
Kaikki varusteet, ihan kunnollisesta pöydästä ja tuolista alkaen "On tilattu": Sitä en tiedä että mistä ja milloin, enkä usko että osto-osastolle on koko tilausta koskaan mennytkään. Ainakaan meidän työpisteellä ei niitä tilattuja näy.
Kouluttamattomana ja kokemattomana mistään työelämästä muualla, on pomolla omat suosikit ja hyvät kaverit, joilla toki näin suorittavassa työssä on runsaasti helpotuksia ja niitä kivempia hommia. Ne jotka eivät ole kavereita , ovat vain rasittavia ja ärsyttäviä eikä ne tee mitään oikein eikä niitä oikeestaan tarvittaisi siellä ollenkaan. Eikun tarvitaan mutta kuitenkin....
Tauot ovat kovan taistelun takana, listalla saatta lukea että 20 min aikaa vaihtaa vaatteet. Ja kovasti yrittämällä saatan saada siihen puoli tuntia, ja sen ajan makaan pukukopin lattialla jalat tuolilla, että selkä saa vähän levätä.
Jatkuvaa riitaa, juoruilua, kyttäilyä ja asioiden vatvomista ihan konkreettisista , ulkopuolisten silmään, pikku asioista. Mutta tokuttomassa kiireessä ja alimiehityksessä ne asiat paisuu ihan älyttömyyksiin. Niin että KUKA oikein on vastuussa sen-ja-sen roskakorin tyhjentämisestä, KUKA? Kenen vastulla se on ja missä se lukee. Jos sitä ei ole kirjalliseti merkitty jonkun hommaksi sen työnkuvauksessa, niin kukaan sitä ei tyhjennä, se on varma. Kaikilla on muutenkin ihan tarpeeksi tekemistä.
Pomo ei tietenkään tämmöisiä asioita hoida, "Tehän olette aikuisia ihmisiä, käyttäkää nyt omaakin järkeänne".
Olen niin loppu että en todellakaan käytä missään nimessä omaa järkeäni täällä. Jos esimies ei osaa jakaa työtä ja ohjata työntekijöitä niin, että homma toimii, niin se ei ole minun onglemani. Varmaan sitten jonkun muun.
Ja tämä kaikki paska valuu alaspäin, myynnit laskee, asiakkaat valittaa ja kaikkoaa, henkilökunta ottaa sairaslomaa niin paljon kuin pystyy.
Mikähän auttais, niin mikä se vois olla?? Terveisiä johtoportaaseen, sinne konttorille. Tulkaapa joskus käymään.
Hyvin kuvattu työelämää! Pikkasen eri maailmasta kuin lehtien jutut tosiaan.
Minäpä sanoisin, että todella harva meistä tuntee toistensa ammatit niin, että voisi oikeasti yhtään arvostella toistensa työtä.
Kyllä olen asiantuntija-ammatissa toimistossa, minulla on liukuva työaika ja saldoa niin, että voisin olla useamman päivän poissa töistä, jos se jotenkin vain olisi mahdollista. Töihin on pukeuduttava siististi ja edustavasti, yksi jakkupuku ei riitä edes alkuun. Työ on haaatavaa ja vaativaa aivotyötä tietotenisten ratkaisujen parissa. Samaan aikaan on osattava puhua liiketoiminnan kieltä ja koodarien kieltä. Työ on stressaavaa ja meillä on kovat aikataulupaineet, silti rakastan työtäni.
Eiköhän iso osa meistä ole valinnut hommansa tapumustensa vuoksi ja kokeillut muutakin. Esim minä:
- päivähoito, ei riittävän haastavaa, fyysisesti raskasta
- r-kioski, liian helppoa
- kenkien myynti, pieni palkka, liian helppoa
- sihteeri, muidenkin ihmisten lankojen pitäminen ei mun työtäni
-palkanlaskennta, liian helppoa
Ja nuo kaikki siis mun kokeilemiani töitä. Esim kenkiä olen myynyt opintojen ohessa yli 2 vuotta. Ja mun näkökulmani noihin hommiin. Kaikkia voisin edelleen tehdä lyhytaikaisesti, mutta pitkäaikaisesti en voisi ajatellakaan.
Ja vaikka mun työni on asiantuntijatyötä, koen olevani duunari. Mun työni tulos on rikastettu tieto, osalle yrityksistä se on ainoa omaisuus ja työn tulos.
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän iso osa meistä ole valinnut hommansa tapumustensa vuoksi ja kokeillut muutakin. Esim minä:
- päivähoito, ei riittävän haastavaa, fyysisesti raskasta
- r-kioski, liian helppoa
- kenkien myynti, pieni palkka, liian helppoa
- sihteeri, muidenkin ihmisten lankojen pitäminen ei mun työtäni
-palkanlaskennta, liian helppoa
Ja nuo kaikki siis mun kokeilemiani töitä. Esim kenkiä olen myynyt opintojen ohessa yli 2 vuotta. Ja mun näkökulmani noihin hommiin. Kaikkia voisin edelleen tehdä lyhytaikaisesti, mutta pitkäaikaisesti en voisi ajatellakaan.
Ajatteletko, että kenkien myynti tai r-kioskin myyjänä oleminen on myös yrittäjänä helppoa työtä?
Meillä laitettiin joskus kaupassa vierailijapoika katsomaan päiväyksiä. Oli siis vuokratyöntekijänä poika, josta ei tiedetty, että hänellä ei ole juuri työkokemusta. Hän katsoi pelkästään päiväyksiä kaksi tuntia! Yleensä kaupan työntekijä katsoo ne 30 minuutissa ja saattaa tehdä kaikkea muuta samalla, joko hoitaa kassaa tai sitten hänen hommansa muuten keskeytyy syystä tai toisesta. Ihan vaan esimerkkinä siitä, että vaikka kesätyöntekijä laitetaan kyllä tekemään jotain melko yksitoikkoista asiaa rauhassa itsekseen, että hän hallitsisi sen. Muuten kyllä kaupan työntekijätkin hallitsevat isompaa kokonaisuutta kuin se kesätyöntekijä, jonka oletetaan selviytyvän niistä yksittäisistä työtehtävistä.
no miettikää nyt itsekin millaisessa maailmassa nämä toimittajat elävät. Ei heillä ole mitään käsitystä siitä, mitä kehä ykkösen ulkopuolella tapahtuu.