Hallituksen lakiesitys isovanhempien tapaamisoikeudesta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämähän aiheuttaa mukavaa kireyttä lapsen ja vanhemman välille. Itse en ainakaan haluaisi että lapsi kertoo ex-anopille mitään meidän asioista ja muksu kuitenkin lörpöttää. Lapsi on kahden tulen välissä.

Eli haluat eristää lapsen muista ihmisistä.

En ole se jota lainasit, mutta voisin kirjoittaa tuon ihan hyvin.

Minä en halua eristää lasta muista ihmisistä, ainoastaan anopistani. Lapsi tapaa kymmeniä sukulaisia kuukausittain, kavereitaan, päivähoidon henkilökuntaa ja päiväkotikavereita, naapureita, ystäväperheitä jne.

Anoppi mm. syyllistää lasta, jos lapsi ei esim. mene hänen syliin että mummi on niin surullinen kun lapsi ei välitä, puhuu ikävästi meistä vanhemmista ja muista sukulaisista lapselle, pyytää lasta pitämään salaisuuksia meiltä vanhemmilta yms.

Lapsi ei muuten osaisi itse määrittää, että tämä on hänelle haitallinen ihmissuhde. Moni aikuinenkaan ei havaitse henkistä väkivaltaa ihmissuhteessaan.

Kyllä kaikkea juuri tällaista näennäisen pientä, mutta erittäin vahingollista. Meillä vakiofraasi on "Mummo on ostanut teille nätimmät vaatteet kuin äiti" ja sitten riisutaan kaikki ja puetaan johonkin mummon valitsemaan. "Eikös mummo olekin kiva, kun näin hienot vaatteet osti. Äiti ei ollenkaan rakasta yhtä paljon, kun noin huonoja vaatteita ostaa". Tästäkö lapset oppivat jotain hyvää elämään?

Sitten kun tälle suuttuu, käyttäytyy hetken ja jonkin ajan kuluttua alkaa saman laulun. Toinen on juuri tämä "ei kerrota äidille, meidän salaisuus". Ja kolmas "äiti valehtelee", jos lapsi kertoo jotain, mitä olemme jutelleet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelkästään se, että lakiin kirjattaisiin tällainen mahdollisuus, saa kyllä ne luonnehäiriöiset lähtemään oikeuteen riitelemään. Vaikka mahdollisuudet olisivat marginaaliset. Kiusanteko on näille tärkeintä, ei lapsen tai perheen etu.

Missä kohtaa tässä mentäisiin oikeuteen? Katsot kai liikaa leffoja kun luulet että sinne vaan mennään? Etenkin lapsen asioissa.

No tapaamisoikeus vahvistettaisiin aina oikeudessa, niinhän siinä luki. 

Jo pelkästään johonkin sovitteluihin, selvityksiin jne osallistuminen voisi tehdä todella pahaa perheen dynamiikalle.

Ja sinä luulet että se kaikki mennään läpi vain kun joku mummo tai se naapurin Seppo sanoo että hän haluaa oikeuden tavata lasta.

No jos mummo tai naapurin Seppo päättäisi lähteä tällaista edistämään, kyllä siinä väkisin vähintäänkin joutuisi vanhemmat kuultaviksi asiassa, jos laissa tämä mahdollisuus on kirjattuna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämähän aiheuttaa mukavaa kireyttä lapsen ja vanhemman välille. Itse en ainakaan haluaisi että lapsi kertoo ex-anopille mitään meidän asioista ja muksu kuitenkin lörpöttää. Lapsi on kahden tulen välissä.

Eli haluat eristää lapsen muista ihmisistä.

En ole se jota lainasit, mutta voisin kirjoittaa tuon ihan hyvin.

Minä en halua eristää lasta muista ihmisistä, ainoastaan anopistani. Lapsi tapaa kymmeniä sukulaisia kuukausittain, kavereitaan, päivähoidon henkilökuntaa ja päiväkotikavereita, naapureita, ystäväperheitä jne.

Anoppi mm. syyllistää lasta, jos lapsi ei esim. mene hänen syliin että mummi on niin surullinen kun lapsi ei välitä, puhuu ikävästi meistä vanhemmista ja muista sukulaisista lapselle, pyytää lasta pitämään salaisuuksia meiltä vanhemmilta yms.

Lapsi ei muuten osaisi itse määrittää, että tämä on hänelle haitallinen ihmissuhde. Moni aikuinenkaan ei havaitse henkistä väkivaltaa ihmissuhteessaan.

Kyllä kaikkea juuri tällaista näennäisen pientä, mutta erittäin vahingollista. Meillä vakiofraasi on "Mummo on ostanut teille nätimmät vaatteet kuin äiti" ja sitten riisutaan kaikki ja puetaan johonkin mummon valitsemaan. "Eikös mummo olekin kiva, kun näin hienot vaatteet osti. Äiti ei ollenkaan rakasta yhtä paljon, kun noin huonoja vaatteita ostaa". Tästäkö lapset oppivat jotain hyvää elämään?

Sitten kun tälle suuttuu, käyttäytyy hetken ja jonkin ajan kuluttua alkaa saman laulun. Toinen on juuri tämä "ei kerrota äidille, meidän salaisuus". Ja kolmas "äiti valehtelee", jos lapsi kertoo jotain, mitä olemme jutelleet.

Sitten kun se on äiti joka toimii noin se on ihan sallittua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä laki Ei ole tarkoitettu siihen että narsisti isovanhemmat pääsisivät lastensa perheeseen vaan tämä on tarkoitettu siihen että esimerkiksi eronneen pariskunnan toinen osapuoli ei voi estää enää toisen osapuolen vanhempia tapaamasta lapsia.

No mikseivät ole oman lapsensa kanssa tekemisissä ja väleissä ja tapaa lasta sillä viikolla?

Anna kun arvaan, laiskat miehet eivät jaksa pitää yllä suhdetta mammaan, ainakaan mamman mielestä tarpeeksi, ja tämäkin vastuu kaadetaan äidille. Niinkuin erotilanteessa pääsääntöisesti kaikki muukin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämähän aiheuttaa mukavaa kireyttä lapsen ja vanhemman välille. Itse en ainakaan haluaisi että lapsi kertoo ex-anopille mitään meidän asioista ja muksu kuitenkin lörpöttää. Lapsi on kahden tulen välissä.

Eli haluat eristää lapsen muista ihmisistä.

En ole se jota lainasit, mutta voisin kirjoittaa tuon ihan hyvin.

Minä en halua eristää lasta muista ihmisistä, ainoastaan anopistani. Lapsi tapaa kymmeniä sukulaisia kuukausittain, kavereitaan, päivähoidon henkilökuntaa ja päiväkotikavereita, naapureita, ystäväperheitä jne.

Anoppi mm. syyllistää lasta, jos lapsi ei esim. mene hänen syliin että mummi on niin surullinen kun lapsi ei välitä, puhuu ikävästi meistä vanhemmista ja muista sukulaisista lapselle, pyytää lasta pitämään salaisuuksia meiltä vanhemmilta yms.

Lapsi ei muuten osaisi itse määrittää, että tämä on hänelle haitallinen ihmissuhde. Moni aikuinenkaan ei havaitse henkistä väkivaltaa ihmissuhteessaan.

Kyllä kaikkea juuri tällaista näennäisen pientä, mutta erittäin vahingollista. Meillä vakiofraasi on "Mummo on ostanut teille nätimmät vaatteet kuin äiti" ja sitten riisutaan kaikki ja puetaan johonkin mummon valitsemaan. "Eikös mummo olekin kiva, kun näin hienot vaatteet osti. Äiti ei ollenkaan rakasta yhtä paljon, kun noin huonoja vaatteita ostaa". Tästäkö lapset oppivat jotain hyvää elämään?

Sitten kun tälle suuttuu, käyttäytyy hetken ja jonkin ajan kuluttua alkaa saman laulun. Toinen on juuri tämä "ei kerrota äidille, meidän salaisuus". Ja kolmas "äiti valehtelee", jos lapsi kertoo jotain, mitä olemme jutelleet.

Sitten kun se on äiti joka toimii noin se on ihan sallittua?

No edelleen se ei ole sen mummon asia. Ja vanhemmasta valehtelu on lähtökohtaisesti lapselle aika paljon vahingollisempaa kuin kaukaisemmasta henkilöstä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämähän aiheuttaa mukavaa kireyttä lapsen ja vanhemman välille. Itse en ainakaan haluaisi että lapsi kertoo ex-anopille mitään meidän asioista ja muksu kuitenkin lörpöttää. Lapsi on kahden tulen välissä.

Eli haluat eristää lapsen muista ihmisistä.

En ole se jota lainasit, mutta voisin kirjoittaa tuon ihan hyvin.

Minä en halua eristää lasta muista ihmisistä, ainoastaan anopistani. Lapsi tapaa kymmeniä sukulaisia kuukausittain, kavereitaan, päivähoidon henkilökuntaa ja päiväkotikavereita, naapureita, ystäväperheitä jne.

Anoppi mm. syyllistää lasta, jos lapsi ei esim. mene hänen syliin että mummi on niin surullinen kun lapsi ei välitä, puhuu ikävästi meistä vanhemmista ja muista sukulaisista lapselle, pyytää lasta pitämään salaisuuksia meiltä vanhemmilta yms.

Lapsi ei muuten osaisi itse määrittää, että tämä on hänelle haitallinen ihmissuhde. Moni aikuinenkaan ei havaitse henkistä väkivaltaa ihmissuhteessaan.

Meinasin juuri tulla sanomaan, ettei aikuisetkaan tunnista esim narsistista käytöstä usein ennenkuin on liian myöhäistä. Miten sitten lapsi voisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämähän aiheuttaa mukavaa kireyttä lapsen ja vanhemman välille. Itse en ainakaan haluaisi että lapsi kertoo ex-anopille mitään meidän asioista ja muksu kuitenkin lörpöttää. Lapsi on kahden tulen välissä.

Eli haluat eristää lapsen muista ihmisistä.

En ole se jota lainasit, mutta voisin kirjoittaa tuon ihan hyvin.

Minä en halua eristää lasta muista ihmisistä, ainoastaan anopistani. Lapsi tapaa kymmeniä sukulaisia kuukausittain, kavereitaan, päivähoidon henkilökuntaa ja päiväkotikavereita, naapureita, ystäväperheitä jne.

Anoppi mm. syyllistää lasta, jos lapsi ei esim. mene hänen syliin että mummi on niin surullinen kun lapsi ei välitä, puhuu ikävästi meistä vanhemmista ja muista sukulaisista lapselle, pyytää lasta pitämään salaisuuksia meiltä vanhemmilta yms.

Lapsi ei muuten osaisi itse määrittää, että tämä on hänelle haitallinen ihmissuhde. Moni aikuinenkaan ei havaitse henkistä väkivaltaa ihmissuhteessaan.

Kyllä kaikkea juuri tällaista näennäisen pientä, mutta erittäin vahingollista. Meillä vakiofraasi on "Mummo on ostanut teille nätimmät vaatteet kuin äiti" ja sitten riisutaan kaikki ja puetaan johonkin mummon valitsemaan. "Eikös mummo olekin kiva, kun näin hienot vaatteet osti. Äiti ei ollenkaan rakasta yhtä paljon, kun noin huonoja vaatteita ostaa". Tästäkö lapset oppivat jotain hyvää elämään?

Sitten kun tälle suuttuu, käyttäytyy hetken ja jonkin ajan kuluttua alkaa saman laulun. Toinen on juuri tämä "ei kerrota äidille, meidän salaisuus". Ja kolmas "äiti valehtelee", jos lapsi kertoo jotain, mitä olemme jutelleet.

Sitten kun se on äiti joka toimii noin se on ihan sallittua?

No edelleen se ei ole sen mummon asia. Ja vanhemmasta valehtelu on lähtökohtaisesti lapselle aika paljon vahingollisempaa kuin kaukaisemmasta henkilöstä. 

Sinä nyt et näe muuta kuin itsesi. Koita katsoa vähän pidemmälle. Tässä kun on kyse juuri siitä että se toinen ei ole kaukainen henkilö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämähän aiheuttaa mukavaa kireyttä lapsen ja vanhemman välille. Itse en ainakaan haluaisi että lapsi kertoo ex-anopille mitään meidän asioista ja muksu kuitenkin lörpöttää. Lapsi on kahden tulen välissä.

Eli haluat eristää lapsen muista ihmisistä.

En ole se jota lainasit, mutta voisin kirjoittaa tuon ihan hyvin.

Minä en halua eristää lasta muista ihmisistä, ainoastaan anopistani. Lapsi tapaa kymmeniä sukulaisia kuukausittain, kavereitaan, päivähoidon henkilökuntaa ja päiväkotikavereita, naapureita, ystäväperheitä jne.

Anoppi mm. syyllistää lasta, jos lapsi ei esim. mene hänen syliin että mummi on niin surullinen kun lapsi ei välitä, puhuu ikävästi meistä vanhemmista ja muista sukulaisista lapselle, pyytää lasta pitämään salaisuuksia meiltä vanhemmilta yms.

Lapsi ei muuten osaisi itse määrittää, että tämä on hänelle haitallinen ihmissuhde. Moni aikuinenkaan ei havaitse henkistä väkivaltaa ihmissuhteessaan.

Kyllä kaikkea juuri tällaista näennäisen pientä, mutta erittäin vahingollista. Meillä vakiofraasi on "Mummo on ostanut teille nätimmät vaatteet kuin äiti" ja sitten riisutaan kaikki ja puetaan johonkin mummon valitsemaan. "Eikös mummo olekin kiva, kun näin hienot vaatteet osti. Äiti ei ollenkaan rakasta yhtä paljon, kun noin huonoja vaatteita ostaa". Tästäkö lapset oppivat jotain hyvää elämään?

Sitten kun tälle suuttuu, käyttäytyy hetken ja jonkin ajan kuluttua alkaa saman laulun. Toinen on juuri tämä "ei kerrota äidille, meidän salaisuus". Ja kolmas "äiti valehtelee", jos lapsi kertoo jotain, mitä olemme jutelleet.

Sitten kun se on äiti joka toimii noin se on ihan sallittua?

No edelleen se ei ole sen mummon asia. Ja vanhemmasta valehtelu on lähtökohtaisesti lapselle aika paljon vahingollisempaa kuin kaukaisemmasta henkilöstä. 

Sinä nyt et näe muuta kuin itsesi. Koita katsoa vähän pidemmälle. Tässä kun on kyse juuri siitä että se toinen ei ole kaukainen henkilö.

Se toinen on aina kaukaisempi kuin oma vanhempi, vaikka miten päin asiaa vääntäisit. Ainoastaan lapsen kokonaan hylänneen vanhemman edelle voi mennä esim isovanhempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämähän aiheuttaa mukavaa kireyttä lapsen ja vanhemman välille. Itse en ainakaan haluaisi että lapsi kertoo ex-anopille mitään meidän asioista ja muksu kuitenkin lörpöttää. Lapsi on kahden tulen välissä.

Eli haluat eristää lapsen muista ihmisistä.

En ole se jota lainasit, mutta voisin kirjoittaa tuon ihan hyvin.

Minä en halua eristää lasta muista ihmisistä, ainoastaan anopistani. Lapsi tapaa kymmeniä sukulaisia kuukausittain, kavereitaan, päivähoidon henkilökuntaa ja päiväkotikavereita, naapureita, ystäväperheitä jne.

Anoppi mm. syyllistää lasta, jos lapsi ei esim. mene hänen syliin että mummi on niin surullinen kun lapsi ei välitä, puhuu ikävästi meistä vanhemmista ja muista sukulaisista lapselle, pyytää lasta pitämään salaisuuksia meiltä vanhemmilta yms.

Lapsi ei muuten osaisi itse määrittää, että tämä on hänelle haitallinen ihmissuhde. Moni aikuinenkaan ei havaitse henkistä väkivaltaa ihmissuhteessaan.

Kyllä kaikkea juuri tällaista näennäisen pientä, mutta erittäin vahingollista. Meillä vakiofraasi on "Mummo on ostanut teille nätimmät vaatteet kuin äiti" ja sitten riisutaan kaikki ja puetaan johonkin mummon valitsemaan. "Eikös mummo olekin kiva, kun näin hienot vaatteet osti. Äiti ei ollenkaan rakasta yhtä paljon, kun noin huonoja vaatteita ostaa". Tästäkö lapset oppivat jotain hyvää elämään?

Sitten kun tälle suuttuu, käyttäytyy hetken ja jonkin ajan kuluttua alkaa saman laulun. Toinen on juuri tämä "ei kerrota äidille, meidän salaisuus". Ja kolmas "äiti valehtelee", jos lapsi kertoo jotain, mitä olemme jutelleet.

Sitten kun se on äiti joka toimii noin se on ihan sallittua?

No edelleen se ei ole sen mummon asia. Ja vanhemmasta valehtelu on lähtökohtaisesti lapselle aika paljon vahingollisempaa kuin kaukaisemmasta henkilöstä. 

Sinä nyt et näe muuta kuin itsesi. Koita katsoa vähän pidemmälle. Tässä kun on kyse juuri siitä että se toinen ei ole kaukainen henkilö.

Se toinen on aina kaukaisempi kuin oma vanhempi, vaikka miten päin asiaa vääntäisit. Ainoastaan lapsen kokonaan hylänneen vanhemman edelle voi mennä esim isovanhempi.

Ja se oman vanhempi on aina paras aikuinen päättämään lapsen asioista? Vaikka se olisi hylännyt lapsensa isovanhemmille se saa käydä hakemansa lapsen takaisin ja sanoa ettei isovanhempia nähdä enää ikinä. Tai naapurin seppoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämähän aiheuttaa mukavaa kireyttä lapsen ja vanhemman välille. Itse en ainakaan haluaisi että lapsi kertoo ex-anopille mitään meidän asioista ja muksu kuitenkin lörpöttää. Lapsi on kahden tulen välissä.

Eli haluat eristää lapsen muista ihmisistä.

En ole se jota lainasit, mutta voisin kirjoittaa tuon ihan hyvin.

Minä en halua eristää lasta muista ihmisistä, ainoastaan anopistani. Lapsi tapaa kymmeniä sukulaisia kuukausittain, kavereitaan, päivähoidon henkilökuntaa ja päiväkotikavereita, naapureita, ystäväperheitä jne.

Anoppi mm. syyllistää lasta, jos lapsi ei esim. mene hänen syliin että mummi on niin surullinen kun lapsi ei välitä, puhuu ikävästi meistä vanhemmista ja muista sukulaisista lapselle, pyytää lasta pitämään salaisuuksia meiltä vanhemmilta yms.

Lapsi ei muuten osaisi itse määrittää, että tämä on hänelle haitallinen ihmissuhde. Moni aikuinenkaan ei havaitse henkistä väkivaltaa ihmissuhteessaan.

Kyllä kaikkea juuri tällaista näennäisen pientä, mutta erittäin vahingollista. Meillä vakiofraasi on "Mummo on ostanut teille nätimmät vaatteet kuin äiti" ja sitten riisutaan kaikki ja puetaan johonkin mummon valitsemaan. "Eikös mummo olekin kiva, kun näin hienot vaatteet osti. Äiti ei ollenkaan rakasta yhtä paljon, kun noin huonoja vaatteita ostaa". Tästäkö lapset oppivat jotain hyvää elämään?

Sitten kun tälle suuttuu, käyttäytyy hetken ja jonkin ajan kuluttua alkaa saman laulun. Toinen on juuri tämä "ei kerrota äidille, meidän salaisuus". Ja kolmas "äiti valehtelee", jos lapsi kertoo jotain, mitä olemme jutelleet.

Sitten kun se on äiti joka toimii noin se on ihan sallittua?

Olen tuo joka kirjoitti tuon aiemman kohdan. Vastaukseksi: ei ole. Ja luonnollisesti tuollainen henkinen väkivalta (sitä se on) ei ole niin todettavissa, että kukaan voisi välttämättä sitä edes havaita ja estää, kun kyseessä on äiti.

Mutta jos tuollainen väkivalta on estettävissä, niin se pitää estää. Isovanhemman henkinen väkivalta voidaan estää helpostikin, jos sen vanhempi vain tunnistaa ja haluaa estää.

Vai ajatteletko sitten niin, että koska jotkut äidit käyttäytyvät huonosti lapsia kohtaan, niin isovanhempienkin tulisi saada tavata lapsenlapsia, vaikka käyttäytyvät huonosti heitä kohtaan? Kenen oikeuksista tässä nyt oikein puhutaan sitten, ei ainakaan lasten?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämähän aiheuttaa mukavaa kireyttä lapsen ja vanhemman välille. Itse en ainakaan haluaisi että lapsi kertoo ex-anopille mitään meidän asioista ja muksu kuitenkin lörpöttää. Lapsi on kahden tulen välissä.

Eli haluat eristää lapsen muista ihmisistä.

En ole se jota lainasit, mutta voisin kirjoittaa tuon ihan hyvin.

Minä en halua eristää lasta muista ihmisistä, ainoastaan anopistani. Lapsi tapaa kymmeniä sukulaisia kuukausittain, kavereitaan, päivähoidon henkilökuntaa ja päiväkotikavereita, naapureita, ystäväperheitä jne.

Anoppi mm. syyllistää lasta, jos lapsi ei esim. mene hänen syliin että mummi on niin surullinen kun lapsi ei välitä, puhuu ikävästi meistä vanhemmista ja muista sukulaisista lapselle, pyytää lasta pitämään salaisuuksia meiltä vanhemmilta yms.

Lapsi ei muuten osaisi itse määrittää, että tämä on hänelle haitallinen ihmissuhde. Moni aikuinenkaan ei havaitse henkistä väkivaltaa ihmissuhteessaan.

Kyllä kaikkea juuri tällaista näennäisen pientä, mutta erittäin vahingollista. Meillä vakiofraasi on "Mummo on ostanut teille nätimmät vaatteet kuin äiti" ja sitten riisutaan kaikki ja puetaan johonkin mummon valitsemaan. "Eikös mummo olekin kiva, kun näin hienot vaatteet osti. Äiti ei ollenkaan rakasta yhtä paljon, kun noin huonoja vaatteita ostaa". Tästäkö lapset oppivat jotain hyvää elämään?

Sitten kun tälle suuttuu, käyttäytyy hetken ja jonkin ajan kuluttua alkaa saman laulun. Toinen on juuri tämä "ei kerrota äidille, meidän salaisuus". Ja kolmas "äiti valehtelee", jos lapsi kertoo jotain, mitä olemme jutelleet.

Sitten kun se on äiti joka toimii noin se on ihan sallittua?

No edelleen se ei ole sen mummon asia. Ja vanhemmasta valehtelu on lähtökohtaisesti lapselle aika paljon vahingollisempaa kuin kaukaisemmasta henkilöstä. 

Sinä nyt et näe muuta kuin itsesi. Koita katsoa vähän pidemmälle. Tässä kun on kyse juuri siitä että se toinen ei ole kaukainen henkilö.

Jotenkin vaikuttaa siltä, että tähänkin ketjuun on pesiytynyt ainakin yksi persoonallisuushäiriöinen "vieraannutettu" sukulainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämähän aiheuttaa mukavaa kireyttä lapsen ja vanhemman välille. Itse en ainakaan haluaisi että lapsi kertoo ex-anopille mitään meidän asioista ja muksu kuitenkin lörpöttää. Lapsi on kahden tulen välissä.

Eli haluat eristää lapsen muista ihmisistä.

En ole se jota lainasit, mutta voisin kirjoittaa tuon ihan hyvin.

Minä en halua eristää lasta muista ihmisistä, ainoastaan anopistani. Lapsi tapaa kymmeniä sukulaisia kuukausittain, kavereitaan, päivähoidon henkilökuntaa ja päiväkotikavereita, naapureita, ystäväperheitä jne.

Anoppi mm. syyllistää lasta, jos lapsi ei esim. mene hänen syliin että mummi on niin surullinen kun lapsi ei välitä, puhuu ikävästi meistä vanhemmista ja muista sukulaisista lapselle, pyytää lasta pitämään salaisuuksia meiltä vanhemmilta yms.

Lapsi ei muuten osaisi itse määrittää, että tämä on hänelle haitallinen ihmissuhde. Moni aikuinenkaan ei havaitse henkistä väkivaltaa ihmissuhteessaan.

Kyllä kaikkea juuri tällaista näennäisen pientä, mutta erittäin vahingollista. Meillä vakiofraasi on "Mummo on ostanut teille nätimmät vaatteet kuin äiti" ja sitten riisutaan kaikki ja puetaan johonkin mummon valitsemaan. "Eikös mummo olekin kiva, kun näin hienot vaatteet osti. Äiti ei ollenkaan rakasta yhtä paljon, kun noin huonoja vaatteita ostaa". Tästäkö lapset oppivat jotain hyvää elämään?

Sitten kun tälle suuttuu, käyttäytyy hetken ja jonkin ajan kuluttua alkaa saman laulun. Toinen on juuri tämä "ei kerrota äidille, meidän salaisuus". Ja kolmas "äiti valehtelee", jos lapsi kertoo jotain, mitä olemme jutelleet.

Sitten kun se on äiti joka toimii noin se on ihan sallittua?

Olen tuo joka kirjoitti tuon aiemman kohdan. Vastaukseksi: ei ole. Ja luonnollisesti tuollainen henkinen väkivalta (sitä se on) ei ole niin todettavissa, että kukaan voisi välttämättä sitä edes havaita ja estää, kun kyseessä on äiti.

Mutta jos tuollainen väkivalta on estettävissä, niin se pitää estää. Isovanhemman henkinen väkivalta voidaan estää helpostikin, jos sen vanhempi vain tunnistaa ja haluaa estää.

Vai ajatteletko sitten niin, että koska jotkut äidit käyttäytyvät huonosti lapsia kohtaan, niin isovanhempienkin tulisi saada tavata lapsenlapsia, vaikka käyttäytyvät huonosti heitä kohtaan? Kenen oikeuksista tässä nyt oikein puhutaan sitten, ei ainakaan lasten?

Miksi luulet että huonosti käyttäytyvä isovanhempi saisi oikeuden tavata lasta? (Tässä kun ei vieläkään ole kyse usovanhemmista)

Voisin kirjoittaa pitkän ja äärimmäisen kuvauksen manipuloinnista suhteessa lapsenlapsiin. Joka oli niin hienovaraista, että meni vuosia tajuta kuvion kierous. Ja jossa se oma aikuinen lapsi oli niin lytätty, ettei kyseenalaistanut ollenkaan oman vanhempansa käytöstä. 

Olen tässä tilanteessa siis itse, ja vasta jonkin aikaa tajunnut, että ainoa keino suojata lasteni mielenterveyttä, on pysyä kaukana. Toisella lapsista on todella vaikeaa, ja minua pelottaa mitä hänen persoonalleen on ehtinyt tapahtua. Toinen sen verran nuorempi, että ei ole aivan niin sisällä kuviossa.

Tiedän, että tästä nousee vielä draama, jos laki tällaisenaan hyväksytään. Enkä tiedä onko minulla voimaa vastustaa, suojella ja olla vahva vanhempi, vaikka tiedän olevani oikeassa. Olen niin yksin, voimaton ja haluan vain elää perheeni kanssa rauhassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämähän aiheuttaa mukavaa kireyttä lapsen ja vanhemman välille. Itse en ainakaan haluaisi että lapsi kertoo ex-anopille mitään meidän asioista ja muksu kuitenkin lörpöttää. Lapsi on kahden tulen välissä.

Eli haluat eristää lapsen muista ihmisistä.

En ole se jota lainasit, mutta voisin kirjoittaa tuon ihan hyvin.

Minä en halua eristää lasta muista ihmisistä, ainoastaan anopistani. Lapsi tapaa kymmeniä sukulaisia kuukausittain, kavereitaan, päivähoidon henkilökuntaa ja päiväkotikavereita, naapureita, ystäväperheitä jne.

Anoppi mm. syyllistää lasta, jos lapsi ei esim. mene hänen syliin että mummi on niin surullinen kun lapsi ei välitä, puhuu ikävästi meistä vanhemmista ja muista sukulaisista lapselle, pyytää lasta pitämään salaisuuksia meiltä vanhemmilta yms.

Lapsi ei muuten osaisi itse määrittää, että tämä on hänelle haitallinen ihmissuhde. Moni aikuinenkaan ei havaitse henkistä väkivaltaa ihmissuhteessaan.

Kyllä kaikkea juuri tällaista näennäisen pientä, mutta erittäin vahingollista. Meillä vakiofraasi on "Mummo on ostanut teille nätimmät vaatteet kuin äiti" ja sitten riisutaan kaikki ja puetaan johonkin mummon valitsemaan. "Eikös mummo olekin kiva, kun näin hienot vaatteet osti. Äiti ei ollenkaan rakasta yhtä paljon, kun noin huonoja vaatteita ostaa". Tästäkö lapset oppivat jotain hyvää elämään?

Sitten kun tälle suuttuu, käyttäytyy hetken ja jonkin ajan kuluttua alkaa saman laulun. Toinen on juuri tämä "ei kerrota äidille, meidän salaisuus". Ja kolmas "äiti valehtelee", jos lapsi kertoo jotain, mitä olemme jutelleet.

Sitten kun se on äiti joka toimii noin se on ihan sallittua?

No edelleen se ei ole sen mummon asia. Ja vanhemmasta valehtelu on lähtökohtaisesti lapselle aika paljon vahingollisempaa kuin kaukaisemmasta henkilöstä. 

Sinä nyt et näe muuta kuin itsesi. Koita katsoa vähän pidemmälle. Tässä kun on kyse juuri siitä että se toinen ei ole kaukainen henkilö.

Jotenkin vaikuttaa siltä, että tähänkin ketjuun on pesiytynyt ainakin yksi persoonallisuushäiriöinen "vieraannutettu" sukulainen.

Jotenkin vaikuttaa siltä että tänne on pesiytynyt persoonallisuushäiriöisen lapsi joka ajattelee vain itseään eikä sitä että seuraava sukupolvi voitasiiin pelastaa niiltä jotka ovat kuten hänen vanhempansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämähän aiheuttaa mukavaa kireyttä lapsen ja vanhemman välille. Itse en ainakaan haluaisi että lapsi kertoo ex-anopille mitään meidän asioista ja muksu kuitenkin lörpöttää. Lapsi on kahden tulen välissä.

Eli haluat eristää lapsen muista ihmisistä.

En ole se jota lainasit, mutta voisin kirjoittaa tuon ihan hyvin.

Minä en halua eristää lasta muista ihmisistä, ainoastaan anopistani. Lapsi tapaa kymmeniä sukulaisia kuukausittain, kavereitaan, päivähoidon henkilökuntaa ja päiväkotikavereita, naapureita, ystäväperheitä jne.

Anoppi mm. syyllistää lasta, jos lapsi ei esim. mene hänen syliin että mummi on niin surullinen kun lapsi ei välitä, puhuu ikävästi meistä vanhemmista ja muista sukulaisista lapselle, pyytää lasta pitämään salaisuuksia meiltä vanhemmilta yms.

Lapsi ei muuten osaisi itse määrittää, että tämä on hänelle haitallinen ihmissuhde. Moni aikuinenkaan ei havaitse henkistä väkivaltaa ihmissuhteessaan.

Kyllä kaikkea juuri tällaista näennäisen pientä, mutta erittäin vahingollista. Meillä vakiofraasi on "Mummo on ostanut teille nätimmät vaatteet kuin äiti" ja sitten riisutaan kaikki ja puetaan johonkin mummon valitsemaan. "Eikös mummo olekin kiva, kun näin hienot vaatteet osti. Äiti ei ollenkaan rakasta yhtä paljon, kun noin huonoja vaatteita ostaa". Tästäkö lapset oppivat jotain hyvää elämään?

Sitten kun tälle suuttuu, käyttäytyy hetken ja jonkin ajan kuluttua alkaa saman laulun. Toinen on juuri tämä "ei kerrota äidille, meidän salaisuus". Ja kolmas "äiti valehtelee", jos lapsi kertoo jotain, mitä olemme jutelleet.

Sitten kun se on äiti joka toimii noin se on ihan sallittua?

No edelleen se ei ole sen mummon asia. Ja vanhemmasta valehtelu on lähtökohtaisesti lapselle aika paljon vahingollisempaa kuin kaukaisemmasta henkilöstä. 

Sinä nyt et näe muuta kuin itsesi. Koita katsoa vähän pidemmälle. Tässä kun on kyse juuri siitä että se toinen ei ole kaukainen henkilö.

Se toinen on aina kaukaisempi kuin oma vanhempi, vaikka miten päin asiaa vääntäisit. Ainoastaan lapsen kokonaan hylänneen vanhemman edelle voi mennä esim isovanhempi.

Ja se oman vanhempi on aina paras aikuinen päättämään lapsen asioista? Vaikka se olisi hylännyt lapsensa isovanhemmille se saa käydä hakemansa lapsen takaisin ja sanoa ettei isovanhempia nähdä enää ikinä. Tai naapurin seppoa.

No vaikka olisi lapsen hylännyt isovanhemmalle, on silti parempi lapselle, jos oma vanhempi aidosti haluaa olla taas vanhempi. 

Vierailija kirjoitti:

Voisin kirjoittaa pitkän ja äärimmäisen kuvauksen manipuloinnista suhteessa lapsenlapsiin. Joka oli niin hienovaraista, että meni vuosia tajuta kuvion kierous. Ja jossa se oma aikuinen lapsi oli niin lytätty, ettei kyseenalaistanut ollenkaan oman vanhempansa käytöstä. 

Olen tässä tilanteessa siis itse, ja vasta jonkin aikaa tajunnut, että ainoa keino suojata lasteni mielenterveyttä, on pysyä kaukana. Toisella lapsista on todella vaikeaa, ja minua pelottaa mitä hänen persoonalleen on ehtinyt tapahtua. Toinen sen verran nuorempi, että ei ole aivan niin sisällä kuviossa.

Tiedän, että tästä nousee vielä draama, jos laki tällaisenaan hyväksytään. Enkä tiedä onko minulla voimaa vastustaa, suojella ja olla vahva vanhempi, vaikka tiedän olevani oikeassa. Olen niin yksin, voimaton ja haluan vain elää perheeni kanssa rauhassa.

Allekirjoitan persoonallisuushäiriöisen vanhemman lapsena tämän. Emme me ole vahvoja ja jaksa niitä jyriä vastaan loputtomiin taistella. Vaan äärimmäisen heikkoja ja vasta kasaamme itsekin omaa persoonaamme kasaan siinä kohdassa, kun sen vanhemman haitallisen käytöksen on oppinut tunnistamaan ja siitä päässyt irti. Elää rauhassa on juuri se, mitä itsekin kaipaan. Monesti mietin saanko ikinä rauhaa jatkuvalta kiusaamiselta. Tsemppiä <3

Vierailija kirjoitti:

Voisin kirjoittaa pitkän ja äärimmäisen kuvauksen manipuloinnista suhteessa lapsenlapsiin. Joka oli niin hienovaraista, että meni vuosia tajuta kuvion kierous. Ja jossa se oma aikuinen lapsi oli niin lytätty, ettei kyseenalaistanut ollenkaan oman vanhempansa käytöstä. 

Olen tässä tilanteessa siis itse, ja vasta jonkin aikaa tajunnut, että ainoa keino suojata lasteni mielenterveyttä, on pysyä kaukana. Toisella lapsista on todella vaikeaa, ja minua pelottaa mitä hänen persoonalleen on ehtinyt tapahtua. Toinen sen verran nuorempi, että ei ole aivan niin sisällä kuviossa.

Tiedän, että tästä nousee vielä draama, jos laki tällaisenaan hyväksytään. Enkä tiedä onko minulla voimaa vastustaa, suojella ja olla vahva vanhempi, vaikka tiedän olevani oikeassa. Olen niin yksin, voimaton ja haluan vain elää perheeni kanssa rauhassa.

Et ole yksin, meitä on muitakin kanssasi vastaavanlaisessa tilanteessa eläviä. Odotellaan yhdessä käräjiä joihin taatusti tulee haaste heti, kun kyseinen laki on voimassa. Arvaa olenko hakannut päätäni seinään ja kironnut tyhmyyttäni, kun en ymmärtänyt kyseisen ihmiskunnan syöpäkasvaimen vaarallisuutta ajoissa. Vaikka silloin, kun ensimmäisen kerran tapasin. Olisi pitänyt juosta ja helv***n lujaa vähintään viidentuhannen kilometrin päähän. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisin kirjoittaa pitkän ja äärimmäisen kuvauksen manipuloinnista suhteessa lapsenlapsiin. Joka oli niin hienovaraista, että meni vuosia tajuta kuvion kierous. Ja jossa se oma aikuinen lapsi oli niin lytätty, ettei kyseenalaistanut ollenkaan oman vanhempansa käytöstä. 

Olen tässä tilanteessa siis itse, ja vasta jonkin aikaa tajunnut, että ainoa keino suojata lasteni mielenterveyttä, on pysyä kaukana. Toisella lapsista on todella vaikeaa, ja minua pelottaa mitä hänen persoonalleen on ehtinyt tapahtua. Toinen sen verran nuorempi, että ei ole aivan niin sisällä kuviossa.

Tiedän, että tästä nousee vielä draama, jos laki tällaisenaan hyväksytään. Enkä tiedä onko minulla voimaa vastustaa, suojella ja olla vahva vanhempi, vaikka tiedän olevani oikeassa. Olen niin yksin, voimaton ja haluan vain elää perheeni kanssa rauhassa.

Allekirjoitan persoonallisuushäiriöisen vanhemman lapsena tämän. Emme me ole vahvoja ja jaksa niitä jyriä vastaan loputtomiin taistella. Vaan äärimmäisen heikkoja ja vasta kasaamme itsekin omaa persoonaamme kasaan siinä kohdassa, kun sen vanhemman haitallisen käytöksen on oppinut tunnistamaan ja siitä päässyt irti. Elää rauhassa on juuri se, mitä itsekin kaipaan. Monesti mietin saanko ikinä rauhaa jatkuvalta kiusaamiselta. Tsemppiä <3

Oikeasti, yksi isoimpia virheitä häiriintyneiden vanhempien lapsena on tehdä itse lapsia.

Varsinkin narsisti- ja epävakaapers.häiriöiset haaveilee vievänsä lapsenlapset pois siltä lapseltaan.

Meilläkin on vanhemmat mm. käyttäneet seksuaalisesti hyväksi, pahoinpidelleet jättäen pysyviä vammoja jne. Yksi sisaruksistani teki sen virheen, että teki lapsen, ja se kiusaaminen on tauotonta.

Ainoa tapa saada ne pois kimpusta on olla tekemättä lapsia, ja olla nc, no contact siis.

Tiesin jo kauan sitten, että tuo narsistinen sukupolvi vetää tämän lain läpi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämähän aiheuttaa mukavaa kireyttä lapsen ja vanhemman välille. Itse en ainakaan haluaisi että lapsi kertoo ex-anopille mitään meidän asioista ja muksu kuitenkin lörpöttää. Lapsi on kahden tulen välissä.

Eli haluat eristää lapsen muista ihmisistä.

En ole se jota lainasit, mutta voisin kirjoittaa tuon ihan hyvin.

Minä en halua eristää lasta muista ihmisistä, ainoastaan anopistani. Lapsi tapaa kymmeniä sukulaisia kuukausittain, kavereitaan, päivähoidon henkilökuntaa ja päiväkotikavereita, naapureita, ystäväperheitä jne.

Anoppi mm. syyllistää lasta, jos lapsi ei esim. mene hänen syliin että mummi on niin surullinen kun lapsi ei välitä, puhuu ikävästi meistä vanhemmista ja muista sukulaisista lapselle, pyytää lasta pitämään salaisuuksia meiltä vanhemmilta yms.

Lapsi ei muuten osaisi itse määrittää, että tämä on hänelle haitallinen ihmissuhde. Moni aikuinenkaan ei havaitse henkistä väkivaltaa ihmissuhteessaan.

Kyllä kaikkea juuri tällaista näennäisen pientä, mutta erittäin vahingollista. Meillä vakiofraasi on "Mummo on ostanut teille nätimmät vaatteet kuin äiti" ja sitten riisutaan kaikki ja puetaan johonkin mummon valitsemaan. "Eikös mummo olekin kiva, kun näin hienot vaatteet osti. Äiti ei ollenkaan rakasta yhtä paljon, kun noin huonoja vaatteita ostaa". Tästäkö lapset oppivat jotain hyvää elämään?

Sitten kun tälle suuttuu, käyttäytyy hetken ja jonkin ajan kuluttua alkaa saman laulun. Toinen on juuri tämä "ei kerrota äidille, meidän salaisuus". Ja kolmas "äiti valehtelee", jos lapsi kertoo jotain, mitä olemme jutelleet.

Sitten kun se on äiti joka toimii noin se on ihan sallittua?

No edelleen se ei ole sen mummon asia. Ja vanhemmasta valehtelu on lähtökohtaisesti lapselle aika paljon vahingollisempaa kuin kaukaisemmasta henkilöstä. 

Sinä nyt et näe muuta kuin itsesi. Koita katsoa vähän pidemmälle. Tässä kun on kyse juuri siitä että se toinen ei ole kaukainen henkilö.

Se toinen on aina kaukaisempi kuin oma vanhempi, vaikka miten päin asiaa vääntäisit. Ainoastaan lapsen kokonaan hylänneen vanhemman edelle voi mennä esim isovanhempi.

Ja se oman vanhempi on aina paras aikuinen päättämään lapsen asioista? Vaikka se olisi hylännyt lapsensa isovanhemmille se saa käydä hakemansa lapsen takaisin ja sanoa ettei isovanhempia nähdä enää ikinä. Tai naapurin seppoa.

No vaikka olisi lapsen hylännyt isovanhemmalle, on silti parempi lapselle, jos oma vanhempi aidosti haluaa olla taas vanhempi. 

Vaikka lapsi ei näin haluais mutta koska vanhempi päättää.

Vierailija kirjoitti:

Voisin kirjoittaa pitkän ja äärimmäisen kuvauksen manipuloinnista suhteessa lapsenlapsiin. Joka oli niin hienovaraista, että meni vuosia tajuta kuvion kierous. Ja jossa se oma aikuinen lapsi oli niin lytätty, ettei kyseenalaistanut ollenkaan oman vanhempansa käytöstä. 

Olen tässä tilanteessa siis itse, ja vasta jonkin aikaa tajunnut, että ainoa keino suojata lasteni mielenterveyttä, on pysyä kaukana. Toisella lapsista on todella vaikeaa, ja minua pelottaa mitä hänen persoonalleen on ehtinyt tapahtua. Toinen sen verran nuorempi, että ei ole aivan niin sisällä kuviossa.

Tiedän, että tästä nousee vielä draama, jos laki tällaisenaan hyväksytään. Enkä tiedä onko minulla voimaa vastustaa, suojella ja olla vahva vanhempi, vaikka tiedän olevani oikeassa. Olen niin yksin, voimaton ja haluan vain elää perheeni kanssa rauhassa.

Voitko kertoa enemmän, millaista se manipulointi oli? Vaikka on kyllä aika offtopic tähän ketjuun, mutta yhden viestin verran?

Olen siis tavallaan siinä tilanteessa, että olen alkanut havaitsemaan jotain, mutta varmaan paljon on vielä ehkäistävissä (lapset 4 ja 2, ja nyt vasta alkaneet olla enemmän hoidossa isovanhemmallaan).

Minä olen jo itseäni epäilemässä vainoharhaiseksi ja ties miksi.. hassu juttu, monta päivää olen googlettanut aiheesta ja nyt tuli tämä ketju vastaan sattumalta.