Lue keskustelun säännöt.
Miten ero puheeksi?
Te, jotka olette eronneet! Miten otitte eron puheeksi? Oliko uusi asunto ja käytännön asiat jo valmiiksi katsottuna? Oliko ero jälkikäteen ajateltunakin oikea päätös?
Olen ollut mieheni kanssa yhdessä 15 vuotta. Meillä on yksi kouluikäinen lapsi. Olemme kasvaneet täysin erillemme, minusta tuntuu ettei meillä ole lasta ja asuntolainaa lukuun ottamatta mitään yhteistä, ei harrastuksia, ei läheisyyttä, ei keskusteluyhteyttä, ei ystäviä, ei arvoja, ei tulevaisuudensuunnitelmia... Olen tehnyt eroa mielessäni varmaan kolmisen vuotta, mutta en vain saa sanottua asiaa ääneen miehelle, en löydä oikeaa hetkeä. Mitä teen? Tilanne on tosi kuluttava.
Kommentit (109)
Ei ole koskaan mitään hyvää hetkeä ottaa ero puheeksi. Sellaista hetkeä ei yksinkertaisesti ole. Joudut ihan itse avaamaan suusi ja tietoisesti pilaamaan sen hetken, joka olisi ollut ihan mukiinmenevä jos et olisi tärvellyt sitä. Mutta ilman sitä tekoa et pääse elämässäsi eroon niistä asioista, mitkä sinua nyt eniten painavat. Jos haluat elää elämääsi ilman niitä, avaa suusi jonain tavallisena rauhallisena hetkenä kun lapset eivät ole kuulolla. Keskustelua voi ja kannattaa myös jatkaa myöhemmin, jos niikseen tulee.
This too shall pass.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi et ole työskennellyt suhteen parantamiseksi?
Vierailija kirjoitti:
Ei ole koskaan mitään hyvää hetkeä ottaa ero puheeksi. Sellaista hetkeä ei yksinkertaisesti ole. Joudut ihan itse avaamaan suusi ja tietoisesti pilaamaan sen hetken, joka olisi ollut ihan mukiinmenevä jos et olisi tärvellyt sitä. Mutta ilman sitä tekoa et pääse elämässäsi eroon niistä asioista, mitkä sinua nyt eniten painavat. Jos haluat elää elämääsi ilman niitä, avaa suusi jonain tavallisena rauhallisena hetkenä kun lapset eivät ole kuulolla. Keskustelua voi ja kannattaa myös jatkaa myöhemmin, jos niikseen tulee.
This too shall pass.
👌
En ajattele, että yhteinen omaisuus tai lapsi olisivat "tekosyitä" eron lykkäämiselle. En todellakaan! Siihen ne sen sijaan vaikuttavat, kuinka ero hoidetaan ja miten se otetaan esiin. En todellakaan aio 7-vuotiaalleni tehdä sitä, että "pakkaan laukut ja häivyn vaan" tai "keskiviikkona katson kämpän ja torstaina muutan". Tämän nyt varmaan jokainen vanhempi käsittää.
Apaattisia emme minusta ole. Harrastuksia, ystäviä, haaveita, mielenkiinnonkohteita jne minulla on yllin kyllin, kyse on siitä ettei mikään ole puolison kanssa yhteistä, omilla tahoillamme mennään.
Edelleen kuulisin mielelläni kokemuksia ja ajatuksia ihmisiltä, jotka joskus ovat kokeneet saman. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No vastasinkin jo tuossa ylhäällä, mutta oma kokemukseni eron puheeksi ottamisesta:
Makoilin sohvalla ja mietin asioita. Mies kysäisee, että mitäs mietin. Vastasin, että eroamista. Ja sitten alettiin jutella asiasta.
- 22
Kokeneet saman minkä?
Eron?
No on koettu ja se on yhtä hel&%#ttiä.
Siinä vinkki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raha-asiat hoituu juristin avulla osituksessa, lapsen huoltajuus toisaalla. Laina sovitaan pankissa.
Käräjäoikeuteen erohakemus 1 ja 2.
Asia on selvä reilussa puolessa vuodessa.
Eroilmoitus voi olla shokki - jos toinen ei aavistele mitään, joten kannattaa hiukan miettiä toisen tunteitakin ja etenkin vielä, jos on lapsia. Sillä ero aiheuttaa lapsellekin usein trauman - myöntävät vanhemmat tätä tai eivät...
Ootko kysynyt ukoltas, että onko se tyytyväinen teidän parisuhteeseen ja elämään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ero tapahtui todella nätisti. Kumpikin oltiin eroa prosessoitu päässämme jo vuosia, ja kun eksä ilmoitti että uusi huusholli on etsittynä ja hän muuttaa päivänä X, niin se oli tällä selvä. Googlasin tarvittavat sopimukset ja asiakirjat ja sitten pankkiin, ositus talosta naiselle ja lapset viikko-viikko hoitoon. Siinä se, ainoa ikävä puoli oli se että ero venyi liian moneksi vuodeksi. Elämänlaatu koheni 1000 kertaisesti.
Musta ihme meininkiä vatvoa vuosia päässään erohanketta kertomatta ajatuksistaan puolisolle.
Harhaa kuvitella, että kuollut suhde on lapselle hyväksi. Hän saa siinä mallin, millaista on parisuhde"rakkaus": ei puhuta, ei pussata, ei hassutella, ei tehdä yhdessä, ei suunnitella ja haaveilla.
99,9%:n todennäköisyydellä hän löytää puolison jonka kanssa tuo kuvio kertautuu.
Se on hänen käsityksensä perhe-elämästä. Voi olla, että hänestä on parempi olla yksin, koska kotona oli niin ahdistavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysy mieheltä, että mitä hän miettii suhteestanne? Onko hän tyytyväinen? Sano, että sinä et ole, etkä halua jatkaa näin. Voi olla, että jos ilmassa on ero roikkunut jo pitkään, niin on teille molemmille helpotus, kun otat sen vihdoin puheeksi ja asiat järjestyvät yksi kerrallaan yllättävänkin helposti.
Siihen voi varautua, että mikään helppo tai kerrasta poikki -ratkaisu ero ei ole, toisin kuin monet täällä tykkäävät väittää. Vaikka itse olin eroa miettinyt jo pitkään ja olin siinä aloitteentekijänä, niin hämmästyin niitä epävarmuuden ja ikävän tunteita, joita pulpahteli pitkään eron jälkeen pintaan. Ikävöin välillä ex-miestäni melkein itku silmässä ja surin sitä, että kadotimme sen rakkauden, vaikka samaan aikaan olin valtavan helpottunut, onnellinen ja energinen uudessa elämänvaiheessani ja tiesin, että ero oli ehdottoman hyvä ratkaisu.
Aika ja arki parantaa haavat, vaikka se kliseeltä kuulostaakin.
"Mutta jos olette noin erillänne kuin sanot, niin te elätte jo näkymättömässä avioerossa."
Missä hel.vetin kohdassa puhuttiin taas avioliitosta???
Palaa pinna kun täällä sössötetään aina vain jostain helv.etin avioliitoista kuin mitään muuta tapaa olla yhdessä ei olisi olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järjestä lapsen johonkin hoitoon, istutte alas ja sanot haluaisin, että me eroamme. Äitisi tai kukaa muu ei sitä sinun puoleta tee.
Juuri näin. Laitat miehelle viestin, että järjestin lapsen hoitoon ja haluan puhua kanssasi.
Miksi pitää erikseen viestittää, kai sen keskustelun voi aloittaa ihan suoraan kun ovat yhtä aikaa kotona?
Rakastatko miestäsi? Voisitko kuvitella teidät vielä yhdessä? Olisiko yhteinen ulkomaan loma tai parisuhdeterapia vielä mahdollista koettaa?
Ero vaikuttaa tosi paljon kouluikäiseen. Ainakin minulla vaikutti. Suosittelen vielä kokeilemaen löytää sen syyn miksi toiseen rakastui. Jos kolme vuotta pyörittelet asioita puhumatta niistä, niin se ongelma ei vaihtamalla parane. Suosittelisin kokeilemaan terapiaa. Tsemppiä joka tapauksessa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järjestä lapsen johonkin hoitoon, istutte alas ja sanot haluaisin, että me eroamme. Äitisi tai kukaa muu ei sitä sinun puoleta tee.
Juuri näin. Laitat miehelle viestin, että järjestin lapsen hoitoon ja haluan puhua kanssasi.
Miksi pitää erikseen viestittää, kai sen keskustelun voi aloittaa ihan suoraan kun ovat yhtä aikaa kotona?
Että se mies tulee kotiin? Pohjustukseksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järjestä lapsen johonkin hoitoon, istutte alas ja sanot haluaisin, että me eroamme. Äitisi tai kukaa muu ei sitä sinun puoleta tee.
Juuri näin. Laitat miehelle viestin, että järjestin lapsen hoitoon ja haluan puhua kanssasi.
Miksi pitää erikseen viestittää, kai sen keskustelun voi aloittaa ihan suoraan kun ovat yhtä aikaa kotona?
Vaikea se on mutu tuntumalla sovittaa niin, että lapsi on muualla ja toinen kotona samaan aikaan. Ja viesti toimii myös keskustelun avauksena.
No mitä jos aloittaisi niistä käytännön asioista, yhteys pankkiin joka kertoo, mitkä ovat käytännön mahdollisuudet (meneekö talo myyntiin vai saako jompikumpi lisälainaa maksaakseen toisen ulos). Se jo määrää pitkälti seuraavan askeleen.
Jos ei saa suuta auki, niin tajuaa että sekin on päätös. Ja voi yllättyäkin, jospa se toinenkin on etsinyt keinoa häipyä tilanteesta.
Ettekö ole oikeasti kolmeen vuoteen mitenkään puhuneet suhteenne tilasta? Eikö miehesi ole koskaan epäillyt sinun onnellisuutta, jos teillä ei ole MITÄÄN yhteistä? Olet ollut aina yhtä reipas ja hyväntuulinen? Et ole koskaan maininnut miehelle toiveistasi tai tunteistasi? Ero voi tulla miehellesi yllätyksenä!
Itse aloittaisin kertomalla, että en ole onnellinen ja kaipaan parisuhdeasioita jne. Sitten että olen harkinnut eroa. Katsot mitä mies sanoo. Teillä voi tulla riitaa, mies hävitä, alkaa kosiskelemaan tai ottaa asian ihan hyvin. Saattaa olla jopa että hän haluaa samaa, mutta puuttuneen keskusteluyhteyden ja vaikka lapsen vuoksi ei ole asialle mitään tehnyt.
Lopulta sinä/te teette paperit käräjäoikeuteen ja keskustelette asunnosta ja lapsen huollosta.
Joskus ihan täyspäisetkin miehet alkavat haraamaan vastaan avioerossa, niin kannattaa tehdä asiat ensin itselleen selväksi miten asiat käytännössä hoidetaan. Pidä myös pääsi jos haluat erota.
Ihan oma asia, jos täältä kysyy neuvoa.
Käräjäoikeus tuomitsee eroon, ei huutoäänestys.