Miten ero puheeksi?

Ei voi olla niin iso kynnys sanoa puolisolle, että kaipaa enemmän jotain. Aivan karmeaa, jos mietit eroa täällä ja puoliso ei tiedä ollenkaan mikä sulla oikein on.

Nyt heti sun olis syytä halata miestäsi ja kertoa kuinka ikävä sinulla on häntä ja hänen ääntään ja kosketusta. Tällaset avioliittosolmut kyllä lähtee aukeemaan kun yhdessä alatte pohtia yhteistä tulevaisuuttanne ja sen mahdollisuuksia. Onko oikein toista kohtaan vain ottaa ja erota ilman yhteistä pohdintaa. Teillä on yhteinen lapsikin. Nyt yhdessä mietitte, etkä täällä. Täältä et välttämättä saa oikeita vastauksia. Oikeat vastaukset saat kun miehesi kanssa käyt kahden nämä asiat läpi. Yksi vaihtoehto on avioliittoneuvoja/perheterapeutti.

Pitää vain ottaa pohdinnat puheeksi. Minä olen parhaillaan eroamassa, uusi asunto on jo hankittu. Käytiin yli 2 vuotta pariterapiassa, ei se ihmeitä tee jos suhteessa ei ole aineksia parempaan. AP:lle sanoisin myös, että se ei varmaan ole yhdellä keskustelulla selvä, päätös voi myös heilua, mutta kyllä se siitä kirkastuu. Mä olen niin onnellinen siitä että voin kohta nukkua yöni hyvin!

Siis täh.. 15v. Yhdessä etkä voi, uskalla puhua asioista, jotka tukahdutettuna johtaa eroon!

Öööö...Suu auki täältä tulee hauki.

Keskustelemaan mars mars.

Tsemppiä.

Erota kannattaa vain jos ei ole muuta vaihtoehtoa. Et kuulosta siltä että olisit siinä pisteessä. Yritä vielä vuosi panostaa suhteeseen ja viettää aikaa puolisosi kanssa. Ensimmäinen asia mitä psykiatrisessa hoitolomakkeessa nuorelta kysytään on ”ovatko vanhempasi eronneet”. Niin isosta asiasta lapsen elämässä on kyse, en lähtisi tuollaisesta suhteesta pois jos ei ole jotain vakavaa ongelmaa, esim. väkivalta, alkoholismi. Kuulostaa että olette vaan ajautuneet erilleen ja sen voi kyllä korjata. Romanttinen loma voisi olla hyvä alku tai esim. parisuhdekurssi. Eronneena tiedän ettei elämä missään suhteessa ole täydellist, ongelmia on aina ja pitää osata valita minkä ongelmien kanssa voi elää ja minkä kanssa ei voi elää.

Tee mitä lystäät..

Niinhän ihmiset tekee..

Minä en anna sinulle oikeutusta erota

avioerolapsi, jolta ei kysytty

Vierailija kirjoitti:

Erota kannattaa vain jos ei ole muuta vaihtoehtoa. Et kuulosta siltä että olisit siinä pisteessä. Yritä vielä vuosi panostaa suhteeseen ja viettää aikaa puolisosi kanssa. Ensimmäinen asia mitä psykiatrisessa hoitolomakkeessa nuorelta kysytään on ”ovatko vanhempasi eronneet”. Niin isosta asiasta lapsen elämässä on kyse, en lähtisi tuollaisesta suhteesta pois jos ei ole jotain vakavaa ongelmaa, esim. väkivalta, alkoholismi. Kuulostaa että olette vaan ajautuneet erilleen ja sen voi kyllä korjata. Romanttinen loma voisi olla hyvä alku tai esim. parisuhdekurssi. Eronneena tiedän ettei elämä missään suhteessa ole täydellist, ongelmia on aina ja pitää osata valita minkä ongelmien kanssa voi elää ja minkä kanssa ei voi elää.

Se että sinä käyt hoidattamassa päätäsi, ei oikeuta toisten asioihin sekaantumiseen

Kannattaa myös muistaa että rumalle 40-50 v naiselle ei eron jälkeen ole ottajia jonoksi asti.

Vain Gambia voi heidät pelastaa

Jos olisit hyvän näköinen, et olisi täällä ulisemassa

juna tais mennä jo?

Maisa Torppa täällä hei vaan moi:)

Mä ymmärrän sua ihan täysin..

Nyt vaan keräät kamppees kassiin ja lähdet.

Kyllä se mies lapsen hoitaa..

Sit vaan hommaat kivan rikkaan miehen ja opiskelet hoitsuksi..

Mikä tässä nyt on ongelma?

TZEMPPII

Vierailija kirjoitti:

Maisa Torppa täällä hei vaan moi:)

Mä ymmärrän sua ihan täysin..

Nyt vaan keräät kamppees kassiin ja lähdet.

Kyllä se mies lapsen hoitaa..

Sit vaan hommaat kivan rikkaan miehen ja opiskelet hoitsuksi..

Mikä tässä nyt on ongelma?

TZEMPPII

Ap tässä..mul on pienet tissit ja peffa roikkuu polvissa

Lisäksi ohut hiukseni roikkuvat pitkin päätä klonkku tyylisesti

Oisko sill'ä Jari matilla kavereita?:)

oon jo hoitsu koulutukseltani

Puoliso on tod näk joku kaljupää kaljamaha rekkakuski:)

Joo monilla ei se vaihtaminen tai eroominen muuta mitään..

Jos ei ihan turpiin vedetä ja ryypätä joka päivä..

Niin ei se Jhonny Depp tuu pelastaa rakas sinusta on tullut pullukka yh-äitiä

Vierailija kirjoitti:

Tee mitä lystäät..

Niinhän ihmiset tekee..

Minä en anna sinulle oikeutusta erota

avioerolapsi, jolta ei kysytty

Minulla päinvastoin, voi sitä helpotusta kun vanhempien mykkäkoulu ja jäätävä riitely loppui. Tunnekylmä talo muuttui lämpöiseksi kodiksi, äidin ja isän paras päätös ikinä.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa myös muistaa että rumalle 40-50 v naiselle ei eron jälkeen ole ottajia jonoksi asti.

Vain Gambia voi heidät pelastaa

Kannattaa muistaa, että 40-50 v naiset ei välttämättä ole ollenkaan niin läheisriippuvaisia kun ulis-ijat, vaan voivat elää ihan onnellisena yksinkin. Ja elävätkin, jos parisuhde tarkoittaa jotakin mulkeroa, jota pitää passata, mutta joka ei kiinnosta. 

Sinänsä ei yhtään kunnioitusta ap:n kaltaisia kohtaan, tehdään eroa vuosikaudet, eikä vaan pystytä päättämään. Koska jos päättäisi, saisi asian sanotuksikin, ihan tavallisia sanoja käyttäen.

Lähtee jos lähtee, tai laittaa suhteen kuntoon. Mutta ei, ne jää vätystämään. 

Ei lapsilta todellakaan kysytä erotako vai jäädä, epäreilua laittaa tuollaista vastuuta lapselle.

Mikä teitä ihmiset vaivaa? Se on vähintään 50% omaa syytäsi että olette kasvaneet erilleen, se ei kerro etteikö suhteenne voisi olla toisenlainen.

Miksi kulutit 3 vuotta mielessäs eroa tehden, etkä käyttänyt aikaa sen miettimiseen mitä sinä voit tehdä jotta suhteenne olisi parempi.

Ei jotain vain tapahdu vääjäämättä, itse ihmiset aiheuttaa sen , kun antaa asioiden vain olla. Ei mikään parisuhde pidemmän päälle toimi niin, miksi et ole varannu pariterapia aikaa?

Vierailija kirjoitti:

Te, jotka olette eronneet! Miten otitte eron puheeksi? Oliko uusi asunto ja käytännön asiat jo valmiiksi katsottuna? Oliko ero jälkikäteen ajateltunakin oikea päätös?

Olen ollut mieheni kanssa yhdessä 15 vuotta. Meillä on yksi kouluikäinen lapsi. Olemme kasvaneet täysin erillemme, minusta tuntuu ettei meillä ole lasta ja asuntolainaa lukuun ottamatta mitään yhteistä, ei harrastuksia, ei läheisyyttä, ei keskusteluyhteyttä, ei ystäviä, ei arvoja, ei tulevaisuudensuunnitelmia... Olen tehnyt eroa mielessäni varmaan kolmisen vuotta, mutta en vain saa sanottua asiaa ääneen miehelle, en löydä oikeaa hetkeä. Mitä teen? Tilanne on tosi kuluttava.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tee mitä lystäät..

Niinhän ihmiset tekee..

Minä en anna sinulle oikeutusta erota

avioerolapsi, jolta ei kysytty

Minulla päinvastoin, voi sitä helpotusta kun vanhempien mykkäkoulu ja jäätävä riitely loppui. Tunnekylmä talo muuttui lämpöiseksi kodiksi, äidin ja isän paras päätös ikinä.

https://www.vauva.fi/keskustelu/3193616/miten-ero-puheeksi?page=4&rate=…

mut haettiin kesken koulupäivän ja kerrottiin automatkalla 500 km:trin päähän et kotiin ei oo paluuta

haista sinä pitkä paska

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tee mitä lystäät..

Niinhän ihmiset tekee..

Minä en anna sinulle oikeutusta erota

avioerolapsi, jolta ei kysytty

Minulla päinvastoin, voi sitä helpotusta kun vanhempien mykkäkoulu ja jäätävä riitely loppui. Tunnekylmä talo muuttui lämpöiseksi kodiksi, äidin ja isän paras päätös ikinä.

https://www.vauva.fi/keskustelu/3193616/miten-ero-puheeksi?page=4&rate=…

mut haettiin kesken koulupäivän ja kerrottiin automatkalla 500 km:trin päähän et kotiin ei oo paluuta

haista sinä pitkä paska

Meillä (+sisarukset) jatkettiin samaa koulua, samat kaverit ja koti muuttui sellaiseksi jossa uskalsi jo hengittää. Ero oli meille kaikille suuri helpotus.

Voisin vastata että haista itse vaan, mutta mitäpä se hyödyttäisi.

Vierailija kirjoitti:

Siinä, että "monta vuotta haudotaan eroa", ei ole mitään poikkeuksellista tai outoa, kuten monet täällä aika ikävään sävyyn äimistelevät. Suurin osa ihmisistä miettii eroamista monta vuotta tai jopa vuosikymmenen ennen kuin toimivat. En tiedä aloittajan tilanteesta, mutta tavallista on, että asia on välillä enemmän ja välillä vähemmän pinnalla: Saattaa olla jokin kiva viikonloppu, jonka jälkeen tuntuu hetken, että ehkä kaikki on ok ja yritetään vielä, mutta sitten taas jonkin ajan päästä tapahtuukin jotakin/riidellään tms, ja ero on taas koko ajan mielessä. Elämässä tapahtuu muutakin: uusia työpaikkoja, sairastumisia, kuolemantapauksia jne, jotka saattavat joko toimia viimeisenä sysäyksenä erolle tai sitten siirtää sen ö-mappiin, johon palataan joskus myöhemmin kun on voimia tai aikaa. Asia kypsyy pikkuhiljaa kohti lopullista päätöstä.

Pariterapiaa suosittelen minäkin. Se on hyväksi, olipa ratkaisu sitten mikä hyvänsä. Itselle voi olla myös tärkeää ajatella, että suhteen eteen tehtiin kaikkensa, vaikka ero olisikin lopputulos.

Voimaa!

Terv. perhetyötä tekevä psykologi

Se, että miettii eroa, tai että sillä uhataan riidellessä kertoo siitä että suhde on jo todella huonossa jamassa!

Ei ole järkeä miettiä eroa jopa 10 vuotta, kuten yllä sanotaan olevan tavallista.

Se että suhde roikkuu kokoajan hajoamaisillaan, puolisot vain odottavat sitä viimeistä loukkausta, rohkeutta, lottovoittoa, kuka mitäkin, on kaukana rakkaudesta ja turvallisesta olotilasta.

Mitä järkeä vaappua tällaisella langalla vuositolkulla haaskaten elämäänsä ja kuluttaen voimiaan?

Jos liitto on noin huono, silloin kipin kapin töihin sen hyväksi! Ei se itsestään korjaannu, tai sillä että välillä on vähän kivempaa.

Ei ole muuta keinoa kuin avoin keskustelu.

Terapiaakin voi tarvita.

Oli uus kämppä hankittuna ja laukut miehen työpäivän aikana pakattuna. Hän tuli kotiin, ilmoitin ovella, että se ero tullee nyt, annoin avaimeni takaisin ja lähdin. Kuulemma miehen mukaan ero oli yllätys, vaikka olin viimeiset puoli vuotta sanonut, että jos miehen käytös mua kohtaan ei muutu minä lähden.