Mies, miten käyttäydyt kiinnostavan naisen/ihastuksesi lähellä?

Vierailija kirjoitti:

Koitan tutustua. Se on paras tapa saada ihastus laskemaan, mikä on erittäin hyvä asia näin naimisissa olevalle ;) Kaukoihastukset on pahimpia, niihin tyyppeihin voi liittää kaikki maailman ominaisuudet, mut kun juttelee, niin huomaa et vikoja ja ärsyttävyyksiä, hien- ja hengenhajua löytyy melkein kaikissa. Paljon helpompaa sitten taas, kunnes uudestaan ihastun.

Ja tiedoksi, että pitkä avioliitto voi hienosti, minulla on ihana mies jota vain huvittaa kun pikkuvaimo on kova ihastumaan :D Ikinä en pettäisi, senkin tietää.

N49 *rakastaa elämää ja ihmisiä*

Minä yritin tuota että menen juttelemaan, huomaisin että samanlainen mies se on kun muutkin ja ihastus unohtuu. Eipä unohtunut ja tunteet syveni ihan liikaa. Seurasi siitä jotain hyvääkin, se että uskalsin ottaa eron huonosta suhteesta ja nyt olen onnellinen sinkkuna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täytyy myöntää että mulla on vähän samanlaista käytöstä kuin naisillakin eli tiettyjä naisia en uskalla lähestyä ollenkaan kun pelkään sekoilevani sanoissani ja käytöksessäni. Ja sitten tietenkin ajattelen myös että he eivät voisi kuitenkaan kiinnostua minusta joten miksi edes toisin kiinnostustani ilmi.

Ihana tunnustus. Miksihän aina jankutetaan, että kiinnostunut mies ei jätä aloitetta tekemättä ja ujous on vain tekosyitä? Itsellä tulee kynnys tehdä aloite miesten suuntaan tuon jankutuksen takia, koska oletan että aloitteettomuus sitten tosiaan on yhtä kuin epäkiinnostus.

Ujous on pelkästään suloinen, inhimillinen piirre ihmisessä! ❤️

Eikä ole, jos ihmiset eivät sitten uskalla kohdata toisiaan, vaan jokainen elää sitten riuduttavassa yksinäisyydessä!! Se on ainoastaan TYHMÄÄ!!!

Eipä ainakaan tule nolatuksi kun pitää omana tietonaan.

M35

Tiedätkö, tutkimusten mukaan kuolinvuoteellaan ihmiset harmittelevat kaikkein eniten sellaisia asioita, mitä eivät olleet tehneet vaikka olisivat halunneet.

Mutta sitten se on jo myöhäistä, kun suurinpiirtein elämätön elämä on ohi.

Tiedän, mutta en aio silti muuttaa toimintaa asian suhteen. Kynnys on liian suuri.

M35

Mitä jos kävisit juttelemassa terveysasemallasi vaikka psykiatr.hoitajan kanssa. Olet sentään jo 35-vuotias mies ja noin äärimmäisen ujo.

Ei se varmaan pahaakaan tekisi, tiedän monia, jotka ovat saaneet apua tätä kautta.

Olisi surullista, että elämäsi jäisi niin rajoittuneeksi ujoutesi takia, kyllä keinoja aina on. Vaikka terapia tai kevyt lääkitys ym ym. 

Minun jalkani tyhtyi vapisemaan jännityksestä jo kävely tuotti vaikeuksia.Oli päästävä istumaan.Hulluna Häneen olen vieläkin. M62v.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täytyy myöntää että mulla on vähän samanlaista käytöstä kuin naisillakin eli tiettyjä naisia en uskalla lähestyä ollenkaan kun pelkään sekoilevani sanoissani ja käytöksessäni. Ja sitten tietenkin ajattelen myös että he eivät voisi kuitenkaan kiinnostua minusta joten miksi edes toisin kiinnostustani ilmi.

Ihana tunnustus. Miksihän aina jankutetaan, että kiinnostunut mies ei jätä aloitetta tekemättä ja ujous on vain tekosyitä? Itsellä tulee kynnys tehdä aloite miesten suuntaan tuon jankutuksen takia, koska oletan että aloitteettomuus sitten tosiaan on yhtä kuin epäkiinnostus.

Ujous on pelkästään suloinen, inhimillinen piirre ihmisessä! ❤️

Eikä ole, jos ihmiset eivät sitten uskalla kohdata toisiaan, vaan jokainen elää sitten riuduttavassa yksinäisyydessä!! Se on ainoastaan TYHMÄÄ!!!

Eipä ainakaan tule nolatuksi kun pitää omana tietonaan.

M35

Tiedätkö, tutkimusten mukaan kuolinvuoteellaan ihmiset harmittelevat kaikkein eniten sellaisia asioita, mitä eivät olleet tehneet vaikka olisivat halunneet.

Mutta sitten se on jo myöhäistä, kun suurinpiirtein elämätön elämä on ohi.

Tiedän, mutta en aio silti muuttaa toimintaa asian suhteen. Kynnys on liian suuri.

M35

Niin ja entäs ne jotka tekevät lähestymisyrityksen päätyen pitkäksi aikaa kiusalliseen tilanteeseen?

Juuri siihen tilanteeseen en halua joutua kun vastapuoli ei koe kuitenkaan samoin.

M35

No mutta eihän sitä tarvi heti rakkautta tunnustaa! Kysy leffaan tai baariin tms. neutraalia. Vastauksesta voit päätellä onko tsänssejä vai ei. Jos yrittää järjestää tilaa kalenterissa, on, jos keksii tekosyitä, ei.

Et menetä kasvojasi. Tai kehu naisen paitaa tai korua. Mutta ei niin että tuijotat rintoja.

Ei ole neutraalia pyytää treffeille eli huono neuvo.

Vierailija kirjoitti:

Tänään kaupassa kassamies taisi olla vähän ihastunut... Edellä olleen miehen palveli asiallisesti, mutta minulle hymyili leveästi, tiputteli kädet täristen ostoksia, lopulta unohti antaa vaihtorahat ja selitteli ja pahoitteli sitä hermostuneesti ja vuolaasti. Tuli hyvä mieli kun sai tuollaisen reaktion toisessa aikaan, olen kuitenkin viimeisilläni raskaana ja liikenteessä ilman meikkiä.

Todennäköisemmin kassa oli ihastunut siihen edeltävään asiakkaaseen, jonka jälkeen jännitys purkautui hermoiluna.

Kiinnostava ketju. Yksi tuttu mies kohtelee mua erittäin oudosti, kuin olisin ilmaa. Puhuu kaikille muille, sivuuttaa mut täysin, ihan silmiinpistävän selvästi. Somessa myös aika erikoinen, tykkäilee kaikkien samassa porukassa olevien henkilöiden kuvista ja jutuista, paitsi mun, tietysti. On joskus aiemmin kuitenkin kehunut mua, mikä tuntuu oudolta, koska käytöksensä perusteella vähintään inhoaa. Vaivaa joskus tää, olisin halunnut tutustua, mutta vaikuttaa mahdottomalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En minäkään tykkää ujoista miehistä. Yleensä ujouden lisäksi omaavat huonon itsetunnon ja se sitten heijastuu kaikkialle.

Muutenkaan en jaksa olla se joka kannattelee yksin keskustelua.

N30

Et taida ymmärtää mitä ujous on. Ujous ei tarkoita huonoa itsetuntoa tai sitä ettei osaa keskustella. Onneksi baarissa sua odottaa rohkea ja vahva ritari kännissä.

Minä olin lapsena usein ujo, ja musta se tarkoitti osin huonoa itsetuntoa. Aikuisena olen oppinut tuntemaan itseäni, ja olen nyt rohkea. Olen elåmän varrella ihastunut ujoihin miehiin ja he kai minuun, mutten vaan kykyne antamaan mitään mahkuja, jos ei mies tee vihjeidenkään jälkeen aloitetta. Kai he ajattelevat, että "ei nätti nainen musta kuitenkaan tykkää". Omalla kohdallani tuntuu epäromanttiselta naisena tehdä aloite (saa kivittää). Lisäksi pelkään, ettå täysin aloitekyvytön mies ei ole ainoastaan ujo, vaan ehkä myös epätoivoinen ja katkera.

Uskoakseni harva ihminen on patologisen ujo. Ujot ovat tutussa ja turvallisessa seurassa ihan kuin muutkin. Moni on introverttiytensä ansiosta hauskaa ja lämmintä seuraa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täytyy myöntää että mulla on vähän samanlaista käytöstä kuin naisillakin eli tiettyjä naisia en uskalla lähestyä ollenkaan kun pelkään sekoilevani sanoissani ja käytöksessäni. Ja sitten tietenkin ajattelen myös että he eivät voisi kuitenkaan kiinnostua minusta joten miksi edes toisin kiinnostustani ilmi.

Ihana tunnustus. Miksihän aina jankutetaan, että kiinnostunut mies ei jätä aloitetta tekemättä ja ujous on vain tekosyitä? Itsellä tulee kynnys tehdä aloite miesten suuntaan tuon jankutuksen takia, koska oletan että aloitteettomuus sitten tosiaan on yhtä kuin epäkiinnostus.

Ujous on pelkästään suloinen, inhimillinen piirre ihmisessä! ❤️

Ei 99% prosentin mielestä. Siksi ujot eivät yleensä parisuhteisiin pääsekkään. Varsinkaan ujot miehet. Kaunis nainen nyt voi päästä parisuhteeseen vaikka ei koskaan sanoisi sanaakaan.

Toivon, että ihastunut mies tervehtii hätäisesti ja sitten poistuu nopeasti paikalta. Näin toimii nimittäin eräs mies, johon olen hyvin ihastunut. En ehdi koskaan sanoa hänelle juuri mitään, kun hän jo "pakenee".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täytyy myöntää että mulla on vähän samanlaista käytöstä kuin naisillakin eli tiettyjä naisia en uskalla lähestyä ollenkaan kun pelkään sekoilevani sanoissani ja käytöksessäni. Ja sitten tietenkin ajattelen myös että he eivät voisi kuitenkaan kiinnostua minusta joten miksi edes toisin kiinnostustani ilmi.

Ihana tunnustus. Miksihän aina jankutetaan, että kiinnostunut mies ei jätä aloitetta tekemättä ja ujous on vain tekosyitä? Itsellä tulee kynnys tehdä aloite miesten suuntaan tuon jankutuksen takia, koska oletan että aloitteettomuus sitten tosiaan on yhtä kuin epäkiinnostus.

Ujous on pelkästään suloinen, inhimillinen piirre ihmisessä! ❤️

Eikä ole, jos ihmiset eivät sitten uskalla kohdata toisiaan, vaan jokainen elää sitten riuduttavassa yksinäisyydessä!! Se on ainoastaan TYHMÄÄ!!!

Eipä ainakaan tule nolatuksi kun pitää omana tietonaan.

M35

Tiedätkö, tutkimusten mukaan kuolinvuoteellaan ihmiset harmittelevat kaikkein eniten sellaisia asioita, mitä eivät olleet tehneet vaikka olisivat halunneet.

Mutta sitten se on jo myöhäistä, kun suurinpiirtein elämätön elämä on ohi.

Tiedän, mutta en aio silti muuttaa toimintaa asian suhteen. Kynnys on liian suuri.

M35

Mitä jos kävisit juttelemassa terveysasemallasi vaikka psykiatr.hoitajan kanssa. Olet sentään jo 35-vuotias mies ja noin äärimmäisen ujo.

Ei se varmaan pahaakaan tekisi, tiedän monia, jotka ovat saaneet apua tätä kautta.

Olisi surullista, että elämäsi jäisi niin rajoittuneeksi ujoutesi takia, kyllä keinoja aina on. Vaikka terapia tai kevyt lääkitys ym ym. 

No en kyllä ajatellut mennä. Ei ole mun milelestä sellainen asia jota pitäisi alkaa lääkärin kanssa keskustelemaan.

M35

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihastuin ja sekosin totaalisesti. Alkuvaiheen huumassa vain hänen nimen maininta sai posket helottamaan. Kohdatessani hänet koko huomioni kohdistui hänen olemukseensa ja pystyin tunnistamaan hänet jo kaukaa. Aistin sähköä ilmassa ja hän vaikutti myös kiinnostuneelta. Odotin sittemmin sopivaa hetkeä lähestyä ja sitten se tapahtui: otin luurin käteen ja soitin ja kysyin lounaalle. Kävin lounaalla hänen kanssaan muutaman kerran, mutta koska tilanne oli omalta puoleltani mahdoton, jäi kaikki siihen.

Summa summarum: tarpeeksi kiinnostunut mies lähestyy (omalta osaltani hyvin harvinainen tilanne) naista, jos aistii naisen sallivan lähestymisen.

Miksi järkkäsit lounastreffejä, jos tilanne sinulle mahdoton? Nainen varmaan alkoi turhaan haaveilemaan enemmästä, jos kerta oli myös ihastunut.

Sinänsä samaa mieltä, että tarpeeksi kiinnostunut mies toimii. Jos saa aikaiseksi. Jos uskaltaa. Jos ei ole jtkn Netflixissä tai räiskintäpeliä.

Tarpeeksi kiinnostunut nainen toimii eikä odota että meis tekee aloitetta.

Vierailija kirjoitti:

Minä en ainakaan uskalla tuntematonta miestä lähestyä kun mistä sen tietää jos vaikka on varattu.

Et pysty sormuksenkaan varaan sitä tietoa laskemaan.

Mutta miesten sitten pitäisi lähestyä tuntemattomia naisia?

Vierailija kirjoitti:

Koitan tutustua. Se on paras tapa saada ihastus laskemaan, mikä on erittäin hyvä asia näin naimisissa olevalle ;) Kaukoihastukset on pahimpia, niihin tyyppeihin voi liittää kaikki maailman ominaisuudet, mut kun juttelee, niin huomaa et vikoja ja ärsyttävyyksiä, hien- ja hengenhajua löytyy melkein kaikissa. Paljon helpompaa sitten taas, kunnes uudestaan ihastun.

Ja tiedoksi, että pitkä avioliitto voi hienosti, minulla on ihana mies jota vain huvittaa kun pikkuvaimo on kova ihastumaan :D Ikinä en pettäisi, senkin tietää.

N49 *rakastaa elämää ja ihmisiä*

Ihastuminen on pettämistä. Itse en katselisi vaimoa joka ihastuu toisiin miehiin.

Vierailija kirjoitti:

Saahan sitä osoittaa kiinnostuksensa, siinä ei ole mitään noloa. Jos osoittaa kiinnostusta toiseen, niin sehän on sille toiselle aina mieltä ylentävää. Jos lähestyt jollakin sukupuolielimen kuvilla, niin se on noloa.

Ei todellakaan ole mieltä ylentävää vaan oksettavaa ja vastenmielistä. Jos toinen vaikka seurustelee niin se on suorastaan ahdistelua tulla iskemään toista ihmistä. 

Ongelma tässä kaikessa on se että kun kumpikin sukupuoli toivoo että vastakkainen sukupuoli tekisi aloitteen niin kuvittelevat mielessään joku kiira korpi tai arthur borges olisi se aloitteen tekijä.

Todellisuudessa se menee niin että aloitteet tulevat lähes aina siltä "ei todellakaan!"-tapaukselta.

Muistan kun kerran sain kahvipyynnön tekstarilla luokan epäviehättävimmältä naiselta, siinä vaiheessa kun olet jo valmiiksi äärimmäisen epätoivoinen ja siltikään et pysty kelpuuttamaan noin epäviehättävää naista niin ei tiedä itkeäkö vai nauraa.

Vierailija kirjoitti:

Ongelma tässä kaikessa on se että kun kumpikin sukupuoli toivoo että vastakkainen sukupuoli tekisi aloitteen niin kuvittelevat mielessään joku kiira korpi tai arthur borges olisi se aloitteen tekijä.

Todellisuudessa se menee niin että aloitteet tulevat lähes aina siltä "ei todellakaan!"-tapaukselta.

Muistan kun kerran sain kahvipyynnön tekstarilla luokan epäviehättävimmältä naiselta, siinä vaiheessa kun olet jo valmiiksi äärimmäisen epätoivoinen ja siltikään et pysty kelpuuttamaan noin epäviehättävää naista niin ei tiedä itkeäkö vai nauraa.

Siis et ollutkaan äärimmäisen epätoivoinen, kun et antanut tytölle mahdollisuutta tutustua. Tuossa se ongelma juuri on, kuten sanoitkin, eli tavoitellaan kuuta taivaalta, vaikka pitäisi tyytyä perunaan pellosta, tai sitten olla yksin.

Pitää myöntää että olen aivan järkyttävän kömpelö käyttäytymään oikeasti viehättävien naisten seurassa. Jotenkin jää kieli keskelle suuta ja koitan vain olla kompastumatta, toimia niin kuin normi ihminen. Saattaa joskus vaikuttaa jopa töykeältä, kun pyrin vain sanomaan sanottavani ja keskityn vain siihen että siinä mitä sanon olisi järkeä.

Uppis.

Vierailija kirjoitti:

Minun jalkani tyhtyi vapisemaan jännityksestä jo kävely tuotti vaikeuksia.Oli päästävä istumaan.Hulluna Häneen olen vieläkin. M62v.

Niin Se jalka....

Olen kylläkin nainen, mutta kerrotaanpa nyt kuitenkin tämä juttu...

En ihastu helposti, mutta jonkin aikaa sitten ihastuin kunnolla yhteen miespuoliseen opiskelijakaveriin, jonka huomasin aina tuijottavan suuntaani tunnilla. Ensin ajattelin että se tuijotti aina kaveriani, mutta huomasin että se yhä katsoi suuntaani vaikka istuin myös eri ihmisten vieressä. Ihastuksissani tietysti kuvittelin, että myös mies olisi minusta kiinnostunut. Myöhemmin päädyimme samaan kesätyöpaikkaan ja siellä sitten pääsin oikein kunnolla juttelemaan tämän miehen kanssa. Selvisi että tyyppi ei tiennyt kuka olen eikä tiennyt edes että olen samoilla kursseilla ollut hänen kanssaan. Oli aika musertava tunne, että hän ei ollutkaan edes huomannut minua ja olin ehtinyt elätellä toivoa jo ties mistä.