Lue keskustelun säännöt.
Kun kukaan kaveri ei soittele tai ota muuten yhteyttä
Yritin kaverille soittaa ja varattua tuuttasi puhelin. Pähkäilin sitten että soittaisin jollekin muulle, mutta oikeasti sitten hätkähdin siihen ettei minulle soitella. Miesystäväni soittelee lähes päivittäin, mutta muuten edellisistä kaverien soitoista on kuukausia. Sitten on heitä, jotka ei koskaan soittele minulle, vaikka itse soitan n. puolen vuoden välein.
Yksinäinen olo on. Uusia kavereita en ole saanut yrityksistä huolimatta. Vanhat on muuttaneet pois ja puhelin ei korvaa nokatusten näkemistä. Heillä uudet kaverit uusilla paikkakunnilla.
Kommentit (6552)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja ilmoittaa jo ketjun alussa: että sitten niitä joille soitan n. puolen vuoden välein.
Ei tämä aloittajakaan kovin aktiivinen ole?
Kuinka usein viitsit soittaa ihmiselle, joka ei koskaan soita sinulle? Puolen vuoden välein ehkä?
itseasiassa tosi usein. periaattessa minulla on sama tilanne kuin aloittajalle, lisäksi en ole soliaasissa mediassa.
älkää ihmiset pelatko pelejä, soita sille kenelle haluat. ne muut voi olla sitten omissa oloissa.
Mitä jos henkilö, johon yksipuolisesti pidän yhteyttä vuosikausia, pitääkin minua kamalana rasitteena ja taakkana eikä osaa sanoa sitä suoraan? Vastavuoroisuudella hän voisi osoittaa sen, että haluaa pitää minut elämässään.
Jos et vaihda jatkuvasti puhelinnumeroasi tai numerosi ei ole salainen, niin hän voi kyllä jättää kokonaan vastaamatta puheluihisi, jos ei halua sinun jatkuvasti soittelevan.
Mutta miksi hän haluaisi minun soittavan hänelle, jos hänkään ei soita minulle? Tätä en vain ymmärrä.
No älä soita, sillähän asia selviää :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja ilmoittaa jo ketjun alussa: että sitten niitä joille soitan n. puolen vuoden välein.
Ei tämä aloittajakaan kovin aktiivinen ole?
Kuinka usein viitsit soittaa ihmiselle, joka ei koskaan soita sinulle? Puolen vuoden välein ehkä?
itseasiassa tosi usein. periaattessa minulla on sama tilanne kuin aloittajalle, lisäksi en ole soliaasissa mediassa.
älkää ihmiset pelatko pelejä, soita sille kenelle haluat. ne muut voi olla sitten omissa oloissa.
Mitä jos henkilö, johon yksipuolisesti pidän yhteyttä vuosikausia, pitääkin minua kamalana rasitteena ja taakkana eikä osaa sanoa sitä suoraan? Vastavuoroisuudella hän voisi osoittaa sen, että haluaa pitää minut elämässään.
Jos et vaihda jatkuvasti puhelinnumeroasi tai numerosi ei ole salainen, niin hän voi kyllä jättää kokonaan vastaamatta puheluihisi, jos ei halua sinun jatkuvasti soittelevan.
Mutta miksi hän haluaisi minun soittavan hänelle, jos hänkään ei soita minulle? Tätä en vain ymmärrä.
No älä soita, sillähän asia selviää :D
En soitakaan, enää! Olen oppinut tästä ketjusta paljon :D
Pohdiskelin tässä vain tätä asiaa yleisemmällä tasolla, koska en ymmärrä näitä, jotka sanovat, että "älä pelaa pelejä - soita itse, jos haluat pitää yhteyttä"
Mistä sen voi tietää, että toinen haluaa sinun pitävän yhteyttä, jos hänkään ei pidä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja ilmoittaa jo ketjun alussa: että sitten niitä joille soitan n. puolen vuoden välein.
Ei tämä aloittajakaan kovin aktiivinen ole?
Kuinka usein viitsit soittaa ihmiselle, joka ei koskaan soita sinulle? Puolen vuoden välein ehkä?
itseasiassa tosi usein. periaattessa minulla on sama tilanne kuin aloittajalle, lisäksi en ole soliaasissa mediassa.
älkää ihmiset pelatko pelejä, soita sille kenelle haluat. ne muut voi olla sitten omissa oloissa.
Mitä jos henkilö, johon yksipuolisesti pidän yhteyttä vuosikausia, pitääkin minua kamalana rasitteena ja taakkana eikä osaa sanoa sitä suoraan? Vastavuoroisuudella hän voisi osoittaa sen, että haluaa pitää minut elämässään.
Jos et vaihda jatkuvasti puhelinnumeroasi tai numerosi ei ole salainen, niin hän voi kyllä jättää kokonaan vastaamatta puheluihisi, jos ei halua sinun jatkuvasti soittelevan.
Mutta miksi hän haluaisi minun soittavan hänelle, jos hänkään ei soita minulle? Tätä en vain ymmärrä.
No älä soita, sillähän asia selviää :D
En soitakaan, enää! Olen oppinut tästä ketjusta paljon :D
Pohdiskelin tässä vain tätä asiaa yleisemmällä tasolla, koska en ymmärrä näitä, jotka sanovat, että "älä pelaa pelejä - soita itse, jos haluat pitää yhteyttä"
Mistä sen voi tietää, että toinen haluaa sinun pitävän yhteyttä, jos hänkään ei pidä?
Ei sillä ole väliä. Vastavuoroisuuden puute ystävyydessä tuntuu kipuna sydämessä. Vähitellen kiintymys toista kohtaan kuolee pois. Sydämessä tietää, ettei ole enää olemassa mitään sellaista, josta kannattaisi yrittää pitää kiinni. Ystävyys on päättynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te, joilla on paljon ystäviä, kavereita ja tuttavia: oletteko koskaan olleet yksinäisiä tai tunteneet itseänne yksinäiseksi (pidemmän aikaa)? Sitä voi olla vaikea kuvitella, miten musertavaa se on, jos ei ole omaa kokemusta.
En ole ja myönnän, että tilannetta on vaikea kuvitella.
Minä en haluaisikaan jakaa arvokasta aikaani tyhjänpäiväisiin ihmissuhteisiin. Haluan vain ystävän, kenen kanssa saan jakaa kaiken ja supatella ja jakaa salaisuuksia ja luottaa häneen. Muut ihmissuhteet ovat ajanhukkaa, kun eivät johda mihinkään syvälliseen.
En ole seurustellut miestenkään kanssa ihan vain huvin vuoksi. Olen seurustellut vain kahden miehen kanssa. Toinen johti kihlaukseen, mutta purkautui. Toinen avioliittoon. Olen jättänyt melko nopeaa miehen, ellei mies ole näyttänyt halua edetä suhteessa vakavasti seuraavaan asteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te, joilla on paljon ystäviä, kavereita ja tuttavia: oletteko koskaan olleet yksinäisiä tai tunteneet itseänne yksinäiseksi (pidemmän aikaa)? Sitä voi olla vaikea kuvitella, miten musertavaa se on, jos ei ole omaa kokemusta.
En ole ja myönnän, että tilannetta on vaikea kuvitella.
Minä en haluaisikaan jakaa arvokasta aikaani tyhjänpäiväisiin ihmissuhteisiin. Haluan vain ystävän, kenen kanssa saan jakaa kaiken ja supatella ja jakaa salaisuuksia ja luottaa häneen. Muut ihmissuhteet ovat ajanhukkaa, kun eivät johda mihinkään syvälliseen.
En ole seurustellut miestenkään kanssa ihan vain huvin vuoksi. Olen seurustellut vain kahden miehen kanssa. Toinen johti kihlaukseen, mutta purkautui. Toinen avioliittoon. Olen jättänyt melko nopeaa miehen, ellei mies ole näyttänyt halua edetä suhteessa vakavasti seuraavaan asteeseen.
Se on sun tapasi ja sopii sulle. En edellytä ystäviltäni, että nämä olisivat kiinnostuneita kaikista samoista asioista kuin minäkin olen. Tykkään esim käydä viinimessuilla, mutta en edellytä, että absolutistin ystäväni pitäisi lähteä sinne mun seurakseni. Voin mennä jonkun kaverinikin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi meitä tällaisia on niin paljon? Ketkä ne ovat ne kaikki ilkeät kaverimme?
"Jos haluaa nähdä kavereita, ei kannata tehdä mitään testejä tai pelata pelejä, vaan miettiä, haluaako itde nähdä kaveria tai jutella hänelle. Ei kannata antaa oman egon ylläpitää yksinäisyyttä.
Mitä väliä sillä on, vaikka itse olisin aina aloitteellinen? Jos tietää mitä haluaa (nähdä kaveria vai eikö), niin kannattaa olla hyvä itselleen ja toimia oman tunteen mukaan.
Jos kavereita ei halua nähdä, koska se tuo itselle liikaa vaivaa, niin yksinäisyyteen on tyytyminen. Muista, että kukaan ei ole sinulle mitään velkaa!"
Tässä muutamia vuosia olen yrittänyt ajatella kuten edellä mainitaan. Jos tämä oma-aloitteisuus, reippaus ja kekseliäisyys kaverin suhteen ei saa vastakaikua niin entä sitten? Äsken juuri tajusin että jankkaan vaan sitä samaa, -tehdäänkö sitä tai tätä? Ja tyyppi vaan joo sitku mulla on aikaa. Kyllä siinä jossain vaiheessa alkaa raja tulla eteen ja ego saa ylläpitää yksinäisyyttä. Mieluummin yksin kuin huonossa seurassa. Kenen itsetunto kestää sen, että aina on se vaihtoehtö Ö ja ensin pitää tehdä miljoona muuta asiaa: työt, paremmat vanhat kaverit, kiinnostavammat uudet tuttavuudet, vanhemmat jne.
Tietenkin saa olla pitämättä yhteyttä muihin ihmisiin, jos tuntuu tuollaiselta. Mutta ei pidä syyttää muita ihmisiä omasta yksinäisyydestään, jos ihan vapaaehtoisesti on mieluummin yksin kuin se, joka huolehtii yhteydenpidosta.
Siis jos on ihmissuhde, jossa vain toista kiinnostaa pitää yhteyttä, niin toisen pitäisi vain tyytyä tilanteeseen koska "maailma ei ole minulle velkaa vastavuoroisia ihmissuhteita"? Varsinkin kun täällä on ollut monta viestiä, joissa ihmetellään, miten se ja se tyyppi ei ymmärrä, etten halua viettää aikaa hänen kanssaan, kun en ota koskaan itse yhteyttä, kyllä normaalin ihmisen pitäisi tajuta...veikkaan että useimmat ihmiset kyllä todellakin ajattelee juuri niin, että jos toisesta ei koskaan kuulu mitään, siihen on syynsä! Vai olenko minäkin edelleen seurustelu/tapailusuhteessa niihin useisiin miehiin, joista vain yhtäkkiä lakkasi kuulumasta mitään ja jotka halusivat ehdottaessani nähdä, mutta emme kuitenkaan koskaan enää nähneet? He ovat vain kaikki nämä vuodet odottaneet, että minä otan taas yhteyttä?
Nimenomaan ei tarvitse tyytyä. Jos ei halua pitää enää yhteyttä, lakkaa pitämästä yhteyttä. Kummallakaan osapuolella ei ole mitään velvollisuutta pitää yhteyttä toisiinsa vaan yhteydenpito on täysin vapaaehtoista.
Niinpä- ihminen saa siis kyllä minusta hyvällä omallatunnolla valittaa olevansa yksinäinen, jos ainoa keino pitää yhteyttä muihin ihmisiin on lähetellä viestejä, soitella, ilmestyä kylään vailla mitään merkkiä siitä, että toinen haluaa olla yhteydessä! Sillä sitähän sinäkin kritisoit, että "jos et kerran rupea ahdistelemaan toisia ihmisiä yhteydenotoillasi, vaikka ne eivät halua kuulla sinusta mitään, niin ole sitten yksin! Turha valittaa!"
Tottakai saa valittaa yksinäisyyttään. Jos Maijan ja Kaijan välillä Maija aina pitää yhteyttä ja kyllästyy eikä enää pidä vaan on mieluummin yksin, Maija toki saa valittaa yksinäisyyttään, mutta Maijan yksinäisyys ei ole Kaijan syy eli Maija ei voi syyttää Kaijaa yksinäisyydestään.
Eihän täällä kukaan ole syyttänytkään "Kaijoja" mistään muusta kuin siitä, jos nämä suostuvat vuosikausia tapaamaan "Maijaa", vaikka oikeasti odottavat vain, että Maija tajuaisi lopettaa yhteydenpidon, eivätkä sano tätä suoraan. Muuten Maija rupeaa teoretisoimaan, että meillä nyt on tämmöinen järjestely tässä ihmissuhteessa, eikä tajua, että oikeasti Kaijaa vituttaa joka kerta kun puhelin soi. Siitä Kaija saa syyttää ihan vain itseään.
No ei Kaijankaan tietenkään pidä tavata Maijaa, jos ei halua. Joskus vaan Kaijoilla ihan oikeasti on elämässään tosi paljon kaikkea muutakin ja Maijojen tapaamiselle vain vähän aikaa, mutta silti saattavat tavata Maijoja ihan mielellään silloin, kun tapaamiseen löytyy sopiva aika. Eivät kaikki Kaijatkaan ole niitä, jotka odottavat toisen lopettavan yhteydenpidon kokonaan.
Kaija siis vaatii, että Maija on se, joka ehdottaa tapaamisia, aina vaan, ja kiireinen Kaija ei edes itse vaivaudu kertomaan, milloin sitä aikaa olisi, vaan Maijan pitää ehdottaa, ehkä jokin ehdotuksista osuu ajankohtaan kun Kaijallekin sitten sattuu sopimaan? Reilua vai? Miksi se Kaija ei ehdota tapaamisia silloin kun hänellä olisi aikaa?
Ei Kaija vaadi Maijalta mitään. Maija voi ihan vapaasti lakata pitämästä yhteyttä, se tuskin haittaa kiireistä Kaijaa. Kaijaa ei kuitenkaan haittaa, jos Maija joskus ottaa yhteyttä (koska Maija on ihan kiva, muttei mikään bestis kuitenkaan) ja jos Kaijalle sattuu sopimaan, voivat he tavatakin. Kiireinen Kaija kyllä ymmärtää, jos Maija haluaa mieluummin viettää aikaansa muiden kuin Kaijan kanssa (niinhän Kaija itsekin pääasiassa tekee). Ei Kaija ehdi pohtimaan ja murehtimaan sellaisia, koska Kaijalla on ne työt, perheet, sukulaiset, harrastukset ja muut kaverit, jotka vievät Kaijan aikaa.
Toivottavasti Maija tajuaa, että ei tee hevon hel vettiäkään tuollaisella Kaijalla, jolle on itse asemassa "ei mua haittaa jos oot paikalla" : D Kaija voi viettää aikaansa niiden ihmisten kanssa, joista välittää sen verran, että häntä jopa haittaa, jos toinen katoaa yhtäkkiä elämästä. Kaijahan ei edes tiedä, vaikka Maija olisi kuollut ja siksi yhteydenpito lakkaa, mutta eipä sillä ole väliäkään, koska Kaijalla on kaikkea muuta.
Maijat, unite ja pitäkää puolenne Kaijojen hirmuvaltaa vastaan!
No nimenomaan Maijojen kannattaisi tajuta asia. Mulla on yks kaveri, joka ottaa muhun yhteyttä aina, kun on tulossa Suomeen tapaamaan sukulaisiaan ja hänellä on enemmän kuin yksi vuorokausi aikaa Helsingissä. En mä koskaan kysele häneltä, milloin hän olisi tulossa. Hän soittaa mulle, jos haluaa tavata mut. Ja jos mulla ei ole silloin mitään muutakaan, ollaan vietetty päivä Helsingissä. Näin on ollut jo monta vuotta ja joka kerta meillä on ollut oikein mukava päivä. Ei hän odotakaan, että mä soittelisin pitkin vuotta ja kyselisin, milloin hän on tulossa Suomeen. Jos hän jossain vaiheessa päättää, ettei enää Suomeen tullessaan haluakaan tavata mua, niin asia on sitten niin. Mun elämäni jatkuu ihan kuten ennenkin, vaikka hänen seurassaan on joka kerta ollut oikein hauskaa.
Niin, koska sinä olet tilanteen Maija. Kaija on semmoinen, jolla avautuu kerran vuoteen elämässään aikaikkuna, johon sopii Maija/Saija/Raija/Taija, ovat keskenään vaihdettavissa, ja ajan saa se, joka sattuu soittamaan juuri oikeaan aikaan. Tätä ennen on saattanut tulla monta harhasoittoa, kun Maija/Saija/Raija/Taija onkin soittanut juuri silloin, kun Kaijalla on posliininmaalaus, tai poikapuolen jalkapalloturnaus. Kaija siis odottaa, että Maija aistii, koska hänellä on aikaa. Sinun tapauksessasi aikaikkunan määräävä osapuoli eli kiva- Kaija kertoo ihan itse, että hän on nyt tavattavissa, toisin kuin perus- Kaija, joka olettaisi, että sinä nimenomaan soitat hänelle sinne ulkomailla pari kertaa kuussa ja kysyt, joko hän tällä viikolla tulee Suomeen.
Mä aloitin Kaijat ja Maijat, joten nyt olet ymmärtänyt mut täysin väärin. Kaija on se, jolla on sekä itselleen tärkeitä ihmisiä (puoliso, lapset, sisarukset, omat vanhemmat ja/tai ystäviä) että tärkeitä asioita (työ, koti, harrastukset). Kaijoilla on myös muita tuttavuuksia eli Maijoja, joita voi tavata silloin kuin sattuu molemmille sopimaan. Kaijat ei odota, että nämä muut tuttavuudet eli Maijat soittelisivat tai muutenkaan pitäisivät yhteyttä. Kaijoista on ihan kiva, jos Maijat joskus sattumalta ottaa yhteyttä ja sattumalta sopii tapaaminenkin. Toisaalta Kaijat eivät kuitenkaan pidä siitä, jos Maijat alkavat pommittaa kovin usein yhteydenotoillaan eli käyttäytyä kuin kyseessä olisi ystävyyssuhde. Maijoista kun ei ole tarkoituskaan tulla Kaijoille ystäviä tai muutenkaan tärkeitä ihmisiä, vaikka heidän satunnaiset yhteydenottonsa ja tapaamisensa olisivatkin ihan mukavia.
En tajua. Jos elämä on hiton kiireistä, niin miksi käyttää yhtään paukkuja aivan satunnaisiin ihmisiin? Miksi? Eikö se ole helvetin tyhmää uhrata vähä ylimääräinen aikansa ihmissuhteeseen, josta ei edes odota tulevan yhtään mitään? Eikö voisi vaikka nauttia kotona omasta rauhasta kiireen keskellä yksin ja juoda kaljaa?
Tässä taisikin tulla koko ketjun kiteytys. Maijat odottavat, että jokaisesta heidän ihmissuhteesta pitää tulla jotain ja sen pitää päätyä johonkin. Muut ihmissuhteet ovat turhia. Siksi he ovat katkeria, kun kokevat olevansa yksinäisiä, kun pettyvät siihen, että kaikki eivät halua heidän kanssaan päätyä ihmissuhteessa johonkin.
Kaijat taas tutustuvat ihmisiin ihan tutustumisen ilosta ja eivät odota, että ne päätyisivät johonkin, vaan voivat tuntea erilaisia ihmisiä vain ihan tuntemisen ilosta ja siitä, että on kiva, kun on erilaista seuraa.
Nämä kaksi kun törmäävät, Maijat katkeroituvat ja haukkuvat Kaijoja itsekkäiksi, kun Kaijat eivät ole valmiita sitoutumaan ikuiseen liittoon.
Tämä kuullostaa kyllä siltä että Maija on introvertti ja Kaija ekstrovertti. Lukekaapa näiden kuvaukset. Ekstrovertti hakee kaikenlaisia suhteita ja niillä on paljon pinnallisia ihmissuhteita (tuttuja yms) ja voi olla vain muutama ystävä, introvertti taas haluaa syvällisempiä ihmissuhteita ja heille riittää se pari hyvää ystävää. Itse olen introvertti ja tunnistan tämän, kaikenlainen turhanpäiväinen lässytys josta ei seuraa mitään syvempää on raskasta, en jaksa tuhlata siihen aikaani/energiaani. Tutustun ja ystävystyn parhaiten kahden kesken. Kannattaa selvittää oma persoonallisuustyyppi, mua auttoi kun perehdyin introverttiyteen ja ymmärrän nyt itseäni paljon paremmin ja hyväksyn sellaisena kuin oon. Ymmärrän myös etten ystävysty kenen tahansa ja oon mieluummin yksin tekemässä omia juttuja kuin rasitan itseäni ihmisten seurassa joista en ole edes kiinnostunut ystävystymään. Pyrin myös hakeutumaan samantyylisten ihmisten seuraan, vaikka on kyllä vaikeaa löytää samanhenkisiä ihmisiä.
Kaija on ihminen, joka vie teeskentelyillään yksinäiseltä Maijalta hänen mahdollisuutensa löytää onnen: aidon ystävän. Ilman Kaijan teeskentelyä Maija olisi jo kauan sitten jatkanut matkaansa eteenpäin ja ehkä löytänyt seurakseen ihmisen, joka osaa arvostaa häntä sellaisena kuin hän on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaija on ihminen, joka vie teeskentelyillään yksinäiseltä Maijalta hänen mahdollisuutensa löytää onnen: aidon ystävän. Ilman Kaijan teeskentelyä Maija olisi jo kauan sitten jatkanut matkaansa eteenpäin ja ehkä löytänyt seurakseen ihmisen, joka osaa arvostaa häntä sellaisena kuin hän on.
Ei Kaija teeskentele. Hän vaan ei lupaa Maijalle ikuista ystävyyttä, koska ei tiedä, että Maija on juuri Maija ja odottaa Kaijalta sitä. Olisi hyvä, jos ihmisestä jotenkin päältä näkisi, mitä tämä haluaa. Vaikka vihreät korvat Kaijoille ja keltaiset Maijoille, niin kukaan ei tuhlaisi toisen aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen vuosikaudet elänyt siinä illuusiossa, että minulla on paljon ystäviä ja hyvä tukiverkosto. Nyt kun syystä, jota en halua tarkemmin kertoa, en ole jaksanut tai ehtinyt pitää yhteyksiä, olen huomannut, että se oli vain kuplaa. Yksipuolista kuplaa.
Jotenkin tämä asia iski vasten kasvoja yhtäkkiä ja rajusti, mutta se täytyy vain surra, hyväksyä ja mennä eteenpäin. Vaikka sitten yksin.
Onneksi minulla on ihana mies, muuten olisin todella onneton nyt.
Voimia meille kaikille <3
Mä huomasin saman vuosia sitten kun sairastuin masennukseen. Ei kuulunut kenestäkään mitään, tuntui erittäin pahalta ja otti aikansa surra, parin kanssa ollaan nyt taas väleissä kun aloin olla voimissani ja olin taas yhteydessä, kyllä nekin nykyään joskus harvoin ottaa yhteyttä...
Ihana kuulla, että voit paremmin! :)
Luulen omalta osaltani, että nämä ystävyydet ovat nyt tässä, ainakin tällaisessa muodossa. Voihan se olla, että joku ystävistäni (/kavereista/tuttavista/mitä he nyt ovatkaan) alkaa pitää aktiivisesti yhteyttä ja haluaa myös nähdä vaivaa, mutta en toivo liikoja.
Tähän asti minä olen ollut se, joka ottaa yhteyttä, kysyy kuulumiset, ehdottaa tapaamisia ja matkustaa tarvittaessa toisen luo. Ei enää tätä, vaikka se sitten tarkottaisi sitä, että mies on ainut ystäväni.
Kiitos :) Tämä ihmisten katoaminen oli myös osasyy masennukseeni ja kesti kauan hyväksyä se, mutta nyt ei enää masenna, vaikka toki harmittaa välillä.
Mullakin mies on paras ystävä, ja siitä oon toki erittäin kiitollinen :) kyllä se mies ne kaverit voittaa. Sen kanssa jaetaan kuitenkin koko elämä ja aina on kotona seuraa. Kyllä sitä kuitenkin välillä kaipaa muutakin seuraa.
Melkein kuin omasta näppäimistöstäni :) Olisipa kiva vaihtaa enemmänkin ajatuksia!
Joku kommentoi, että parempi noin, ehkä he eivät halua seuraani ja sama on kyllä käynyt mielessä, vaikka se pahalta tuntuukin :( Siksi jätänkin tämän nyt tähän ja annan pallon muille.
Ehkä minä olen ollut joillekin se rasittava (ja tietämättäni yksinäinen) hyypiö, josta täälläkin on puhuttu ("voi ei, taasko se ottaa yhteyttä tai haluaa nähdä?!"), never know :D Pahoittelut!
Niin olisi kyllä! :) No sitähän se varmaan on, mutta itse olen tosiaan saanut ne pari kaverisuhdetta elpymään kun aloin olla taas aktiivisempi ja pitänyt itse yhteyttä, tiedän kyllä että heilläkin on omat kiireensä (perhe yms).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaija on ihminen, joka vie teeskentelyillään yksinäiseltä Maijalta hänen mahdollisuutensa löytää onnen: aidon ystävän. Ilman Kaijan teeskentelyä Maija olisi jo kauan sitten jatkanut matkaansa eteenpäin ja ehkä löytänyt seurakseen ihmisen, joka osaa arvostaa häntä sellaisena kuin hän on.
Ei Kaija teeskentele. Hän vaan ei lupaa Maijalle ikuista ystävyyttä, koska ei tiedä, että Maija on juuri Maija ja odottaa Kaijalta sitä. Olisi hyvä, jos ihmisestä jotenkin päältä näkisi, mitä tämä haluaa. Vaikka vihreät korvat Kaijoille ja keltaiset Maijoille, niin kukaan ei tuhlaisi toisen aikaa.
Kyllähän tämän ketjun Kaijat tuntuvat huomanneen sen, että Maijat kaipaavat jotain sellaista, mitä he eivät voi antaa. Silti he eivät halua päästää tästä ihmissuhteesta irtikään, koska tuntuu kivalta olla tavoiteltu. Se pitää itsetuntoa mukavasti ylhäällä, toisen ihmisen kustannuksella vain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaija on ihminen, joka vie teeskentelyillään yksinäiseltä Maijalta hänen mahdollisuutensa löytää onnen: aidon ystävän. Ilman Kaijan teeskentelyä Maija olisi jo kauan sitten jatkanut matkaansa eteenpäin ja ehkä löytänyt seurakseen ihmisen, joka osaa arvostaa häntä sellaisena kuin hän on.
Ei Kaija teeskentele. Hän vaan ei lupaa Maijalle ikuista ystävyyttä, koska ei tiedä, että Maija on juuri Maija ja odottaa Kaijalta sitä. Olisi hyvä, jos ihmisestä jotenkin päältä näkisi, mitä tämä haluaa. Vaikka vihreät korvat Kaijoille ja keltaiset Maijoille, niin kukaan ei tuhlaisi toisen aikaa.
Kyllähän tämän ketjun Kaijat tuntuvat huomanneen sen, että Maijat kaipaavat jotain sellaista, mitä he eivät voi antaa. Silti he eivät halua päästää tästä ihmissuhteesta irtikään, koska tuntuu kivalta olla tavoiteltu. Se pitää itsetuntoa mukavasti ylhäällä, toisen ihmisen kustannuksella vain.
Mä tarkoitinkin tilannetta, jossa tapaa livemaailmassa toisen ihmisen ensimmäistä kertaa. Eli silloin olisi hyvä, jos toisesta näkisi heti, että tämä haluaa vain ystävyyssuhteen ja jos sellaista ei pysty lupaamaan, on parempi olla kokonaan tutustumatta. En ole sen paremmin Kaija kuin Maijakaan, mutta todennäköisesti tuhlannut monenkin Maijan aikaa ihan vain tutustumalla heihin ilman mitään sen kummempia jatkosuunnitelmia. Enkä mä haluaisi tuhlata, koska Maijoilla on parempaakin tekemistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaija on ihminen, joka vie teeskentelyillään yksinäiseltä Maijalta hänen mahdollisuutensa löytää onnen: aidon ystävän. Ilman Kaijan teeskentelyä Maija olisi jo kauan sitten jatkanut matkaansa eteenpäin ja ehkä löytänyt seurakseen ihmisen, joka osaa arvostaa häntä sellaisena kuin hän on.
Ei Kaija teeskentele. Hän vaan ei lupaa Maijalle ikuista ystävyyttä, koska ei tiedä, että Maija on juuri Maija ja odottaa Kaijalta sitä. Olisi hyvä, jos ihmisestä jotenkin päältä näkisi, mitä tämä haluaa. Vaikka vihreät korvat Kaijoille ja keltaiset Maijoille, niin kukaan ei tuhlaisi toisen aikaa.
Kyllähän tämän ketjun Kaijat tuntuvat huomanneen sen, että Maijat kaipaavat jotain sellaista, mitä he eivät voi antaa. Silti he eivät halua päästää tästä ihmissuhteesta irtikään, koska tuntuu kivalta olla tavoiteltu. Se pitää itsetuntoa mukavasti ylhäällä, toisen ihmisen kustannuksella vain.
Mä tarkoitinkin tilannetta, jossa tapaa livemaailmassa toisen ihmisen ensimmäistä kertaa. Eli silloin olisi hyvä, jos toisesta näkisi heti, että tämä haluaa vain ystävyyssuhteen ja jos sellaista ei pysty lupaamaan, on parempi olla kokonaan tutustumatta. En ole sen paremmin Kaija kuin Maijakaan, mutta todennäköisesti tuhlannut monenkin Maijan aikaa ihan vain tutustumalla heihin ilman mitään sen kummempia jatkosuunnitelmia. Enkä mä haluaisi tuhlata, koska Maijoilla on parempaakin tekemistä.
Toisaalta ystävyyttä etsivä Maijakin voi joskus nopeasti intensiivisen alun jälkeen huomata, että jokin sinussa sittenkin mättää. Et ehkä olekaan hänestä sittenkään kaivattua ystäväainesta. Silloin Maijakin saattaa vetäytyä. Ihmissuhteet eivät ole helppoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaija on ihminen, joka vie teeskentelyillään yksinäiseltä Maijalta hänen mahdollisuutensa löytää onnen: aidon ystävän. Ilman Kaijan teeskentelyä Maija olisi jo kauan sitten jatkanut matkaansa eteenpäin ja ehkä löytänyt seurakseen ihmisen, joka osaa arvostaa häntä sellaisena kuin hän on.
Ei Kaija teeskentele. Hän vaan ei lupaa Maijalle ikuista ystävyyttä, koska ei tiedä, että Maija on juuri Maija ja odottaa Kaijalta sitä. Olisi hyvä, jos ihmisestä jotenkin päältä näkisi, mitä tämä haluaa. Vaikka vihreät korvat Kaijoille ja keltaiset Maijoille, niin kukaan ei tuhlaisi toisen aikaa.
Kyllähän tämän ketjun Kaijat tuntuvat huomanneen sen, että Maijat kaipaavat jotain sellaista, mitä he eivät voi antaa. Silti he eivät halua päästää tästä ihmissuhteesta irtikään, koska tuntuu kivalta olla tavoiteltu. Se pitää itsetuntoa mukavasti ylhäällä, toisen ihmisen kustannuksella vain.
Mä tarkoitinkin tilannetta, jossa tapaa livemaailmassa toisen ihmisen ensimmäistä kertaa. Eli silloin olisi hyvä, jos toisesta näkisi heti, että tämä haluaa vain ystävyyssuhteen ja jos sellaista ei pysty lupaamaan, on parempi olla kokonaan tutustumatta. En ole sen paremmin Kaija kuin Maijakaan, mutta todennäköisesti tuhlannut monenkin Maijan aikaa ihan vain tutustumalla heihin ilman mitään sen kummempia jatkosuunnitelmia. Enkä mä haluaisi tuhlata, koska Maijoilla on parempaakin tekemistä.
Toisaalta ystävyyttä etsivä Maijakin voi joskus nopeasti intensiivisen alun jälkeen huomata, että jokin sinussa sittenkin mättää. Et ehkä olekaan hänestä sittenkään kaivattua ystäväainesta. Silloin Maijakin saattaa vetäytyä. Ihmissuhteet eivät ole helppoja.
Näinhän se on. Mä en koskaan ystävysty nopeasti, joten sen vuoksi olisi mukavampikin tutustua sellaisiin ihmisiin, jotka eivät koe tutustumista ajanhaaskaukseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Te, joilla on paljon ystäviä, kavereita ja tuttavia: oletteko koskaan olleet yksinäisiä tai tunteneet itseänne yksinäiseksi (pidemmän aikaa)? Sitä voi olla vaikea kuvitella, miten musertavaa se on, jos ei ole omaa kokemusta.
En koskaan. Mulla on 6 siskoa ja 2 veljeä eikä lapsuudessani ollut yhtäkään yksinäistä hetkeä. Teininä joskus toivoin, että olisin ollut ainoa lapsi tai että olisin saanut edes oman huoneen . Sisarukseni ovat kuitenkin mulle läheisiä ja rakkaita. Meillä kaikilla on aina ollut myös ystäviä ja kavereita eli hulinaa riitti. En tosiaankaan osaa kuvitella, millaista on olla yksinäinen, vaikka joskus toivoinkin, että olisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitänee varmaan sitten sanoa, että jos kaijat kerran normaalisti juttelevat ystävilleen diippejä, niin sitten on olemassa super-kaijojakin, jotka eivät puhu edes yli 30 vuoden jälkeen mitään syvällisempää tai eivät ota kantaa syvällisempiin aiheisiin. :D Vaan kiertelevät ja kaartelevat niitä ja ovat neutraaleina tyyppeinä mielistelemässä näin vähän kaikkia.
Et varmaan kuulu tämän Kaijan ystäviin, vaan olet hänelle kaveri tai tuttava.
No, täytyy nyt sanoa, että ihan näin kyynisesti en sentään minäkään viitsisi lapsuudenystävästä ajatella, kun olemme kuitenkin yli 30 vuotta yhtä pitäneet. Erilaisia toki olemme, mutta rajansa kaikella. Järki käteen: on olemassa ihmisiä, jotka vain ovat yksityisiä ja eivät halua töräytellä mitään mielipiteitä monistakaan asioista.
Mutta tekeekö se ihmisestä pinnallisen, ilkeän tai narsistin (kuten ketjussa on tällaisista ihmisistä sanottu)?
No, täytyy sanoa, että minä en kauheasti itse tykkää siitä, että aletaan pyöriskellä kuin puolukka jossakin, kun pitäisi sanoa oma selvä mielipide johonkin. Ei se niin vaikeata ole. En ole koskaan pystynyt itse samaistumaan siihen, että mikä siinä niin vaikeata on. Olen sitten tulkinnut juuri niin, että siinä on jokin pelko siitä, että joku voisi tykätä huonoa. Kyllä se vähän pinnallisen ihmisestä tekee, jos aina jää kakistelemaan, kun tulisi oma vuoro kertoa esim. omia poliittisia kantoja tai muita vastaavia näkemyksiä. Lisäksi voi olla myös niin, että tällaiset ihmiset eivät välitä toisten ns. hirveistäkään, toisia ihmisiä loukkaavista mielipiteistä. On se aika selkärangatonta ohittaa sellaiset vain olkia kohauttaen. Siinähän on juuri se koulukiusaamisenkin ydin: kävellä vain ohi, ehkä jopa vähä naurahtaen, eikä sanoa, että hei, sun toimintasi on perseestä.
Okei, ymmärrän mitä tarkoitat. Mä olen erilainen kuin sinä. Esim läheisin ystäväni on muslimi, mutta me ihan tietoisesti vältämme sellaisia puheenaiheita, joissa arvomaailmamme törmää täysin (esim halal-teurastus). Hän kyllä tietää, että en jaa hänen elämänkatsomustaan ja minä tiedän, ettei hän jaa omaani. Meillä on kuitenkin lukematon määrä asioita, jotka yhdistävät meitä. Olet sikäli oikeassa, että vältän konflikteja näissä asioissa, mutta me pyrimmekin kunnioittamaan toistemme elämänkatsomusta. Mitä tulee muihin ihmisiin, niin tunnen kyllä monia idealisteja ja aika fanaattisiakin ihmisiä, joilla on kova tarve tuoda esille jotain agendaansa ja provosoida muita ihmisiä. Mä en lähde näihin provosointeihin mukaan. Voin keskustella politiikasta yleisellä tasolla ja eri näkökulmista (esim köyhät vs rikkaat), mutta useimmiten pidän omat poliittiset mielipiteeni ominani, koska olen huomannut, että osa ihmisistä hiiltyy, jos se mielipide ei olekaan sama kuin hänellä itsellään. Palkastani ja muusta varallisuudestani en halua puhua lainkaan, koska ikävä kyllä ne ovat asioita, jotka helposti aiheuttavat ennakkoluuloja ja siten mutkistavat ihmissuhteita. En myöskään puhu omasta elämänkatsomuksestani kuin hyvin harvojen kanssa, mutta voin hyvin puhua monista eri uskonnoista ja niiden merkityksistä niihin uskoville. Ikävä kyllä usko ja elämänkatsomuskin ovat asioita, jotka saattavat saada toisen tuomitsemaan tai vähintään yrittämään käännyttää ja mä olen sitä shaissea kuunnellut joskus ihan kyllästymiseen asti.
Joo. No mulla on monia vastaavia kavereita, mutta ovat hyvin länsimaalaistuneita. ;) Tai sitten ovat nykyään kristittyjä, jotka lyövät minua raamatulla päähän (hah!). Ollaan kuitenkin kränättykin tai kiistelty monista jutuista. No, ei niistä sen enempää, kun ei ole tarkoitus tehdä tästä mitään etnistä keskustelua, johon iskee moderointi.
Mut joo, kuvasit tuossa edellä aika hyvin sellasen pinnallisen keskustelun. Tykkään faktoista, tieteestä ja objektiivisuudesta, mutta silti syvälliseen keskusteluun kuuluu mielestäni henkilökohtaisuuskin. Ei pelkästään se, että luetellaan laista pykäliä tai mitä uutisissa on kerrottu yhteiskuntaluokkaerojen suurenemisesta. Voi tosiaan olla, että osa porukasta hiiltyy, jos sanoo niin tai näin, mutta ei sitä minusta kannata pelätä. Minä hiillyn vain oikeastaan siitä, jos ei perustele asioita. Joskus käy niin, että joku henkilö mielellään kuuntelee toisten salat, mutta sitten on itse hiljaa. Tämä on minusta vähän vapaamatkustamista. Ei toki muitakaan kukaan ole pakottanut sanomaan mitään. Joidenkin sitä keskustelua täytyy kuitenkin vähän vatkata, jotta siinä pysyy mielenkiinto.
Mä taas tykkään mieluummin pohdiskella asioita monista eri näkökulmista kuin valita vain yksi eli oma mielipiteeni ja alkaa perustelemaan sitä. Sitäpaitsi mielipiteenihän saattaa olla sama kuin toisella ja perustelutkin samat, joten mitäpä niitä perusteluja sitten toistamaan.
Toisto ei haittaa, mutta senhän voi sanoa että olen samaa mieltä kuin tuo yksi. Moni ei sano edes sitä, vaan haluaa jäädä salamyhkäiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaija on ihminen, joka vie teeskentelyillään yksinäiseltä Maijalta hänen mahdollisuutensa löytää onnen: aidon ystävän. Ilman Kaijan teeskentelyä Maija olisi jo kauan sitten jatkanut matkaansa eteenpäin ja ehkä löytänyt seurakseen ihmisen, joka osaa arvostaa häntä sellaisena kuin hän on.
Ei Kaija teeskentele. Hän vaan ei lupaa Maijalle ikuista ystävyyttä, koska ei tiedä, että Maija on juuri Maija ja odottaa Kaijalta sitä. Olisi hyvä, jos ihmisestä jotenkin päältä näkisi, mitä tämä haluaa. Vaikka vihreät korvat Kaijoille ja keltaiset Maijoille, niin kukaan ei tuhlaisi toisen aikaa.
Kyllähän tämän ketjun Kaijat tuntuvat huomanneen sen, että Maijat kaipaavat jotain sellaista, mitä he eivät voi antaa. Silti he eivät halua päästää tästä ihmissuhteesta irtikään, koska tuntuu kivalta olla tavoiteltu. Se pitää itsetuntoa mukavasti ylhäällä, toisen ihmisen kustannuksella vain.
Mä tarkoitinkin tilannetta, jossa tapaa livemaailmassa toisen ihmisen ensimmäistä kertaa. Eli silloin olisi hyvä, jos toisesta näkisi heti, että tämä haluaa vain ystävyyssuhteen ja jos sellaista ei pysty lupaamaan, on parempi olla kokonaan tutustumatta. En ole sen paremmin Kaija kuin Maijakaan, mutta todennäköisesti tuhlannut monenkin Maijan aikaa ihan vain tutustumalla heihin ilman mitään sen kummempia jatkosuunnitelmia. Enkä mä haluaisi tuhlata, koska Maijoilla on parempaakin tekemistä.
Toisaalta ystävyyttä etsivä Maijakin voi joskus nopeasti intensiivisen alun jälkeen huomata, että jokin sinussa sittenkin mättää. Et ehkä olekaan hänestä sittenkään kaivattua ystäväainesta. Silloin Maijakin saattaa vetäytyä. Ihmissuhteet eivät ole helppoja.
Näinhän se on. Mä en koskaan ystävysty nopeasti, joten sen vuoksi olisi mukavampikin tutustua sellaisiin ihmisiin, jotka eivät koe tutustumista ajanhaaskaukseksi.
Tää on kimuranttia. Muutama vuosi sitten eräs puolituttu nainen (naimisissa oleva) oli tulossa mun ystäväksi. Ehdotti siis ihan viattomasti esim leffaan menoa. Mä jotenkin säikähdin. Hän tuli liian nopeasti liian lähelle. Nolotti kun tuli soittamaan joskus myöhemmin ovikelloa. Näin ikkunasta hänet. Menin melkein paniikkiin ja tunsin itseni nurkkaanajetuksi, en siis avannut ovea. Kerran oli ajamassa ohi ja tarjosi kyytiä ystävällisesti. Mä tosiaan olin kävelyllä, en kyydin tarpeessa.
Homma kuivui. Nyt näen häntä aina joskus, mutta hän pysyttelee etäämmällä.
Mulla olisi nyt tilanne, että löyhä kaveruus sopisi kyllä, mutta en osaa mennä ilmaisemaan sitä. Tuohan on typerää, että nyt saa tulla kun minä niin päätän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaija on ihminen, joka vie teeskentelyillään yksinäiseltä Maijalta hänen mahdollisuutensa löytää onnen: aidon ystävän. Ilman Kaijan teeskentelyä Maija olisi jo kauan sitten jatkanut matkaansa eteenpäin ja ehkä löytänyt seurakseen ihmisen, joka osaa arvostaa häntä sellaisena kuin hän on.
Ei Kaija teeskentele. Hän vaan ei lupaa Maijalle ikuista ystävyyttä, koska ei tiedä, että Maija on juuri Maija ja odottaa Kaijalta sitä. Olisi hyvä, jos ihmisestä jotenkin päältä näkisi, mitä tämä haluaa. Vaikka vihreät korvat Kaijoille ja keltaiset Maijoille, niin kukaan ei tuhlaisi toisen aikaa.
Kyllähän tämän ketjun Kaijat tuntuvat huomanneen sen, että Maijat kaipaavat jotain sellaista, mitä he eivät voi antaa. Silti he eivät halua päästää tästä ihmissuhteesta irtikään, koska tuntuu kivalta olla tavoiteltu. Se pitää itsetuntoa mukavasti ylhäällä, toisen ihmisen kustannuksella vain.
Mä tarkoitinkin tilannetta, jossa tapaa livemaailmassa toisen ihmisen ensimmäistä kertaa. Eli silloin olisi hyvä, jos toisesta näkisi heti, että tämä haluaa vain ystävyyssuhteen ja jos sellaista ei pysty lupaamaan, on parempi olla kokonaan tutustumatta. En ole sen paremmin Kaija kuin Maijakaan, mutta todennäköisesti tuhlannut monenkin Maijan aikaa ihan vain tutustumalla heihin ilman mitään sen kummempia jatkosuunnitelmia. Enkä mä haluaisi tuhlata, koska Maijoilla on parempaakin tekemistä.
Toisaalta ystävyyttä etsivä Maijakin voi joskus nopeasti intensiivisen alun jälkeen huomata, että jokin sinussa sittenkin mättää. Et ehkä olekaan hänestä sittenkään kaivattua ystäväainesta. Silloin Maijakin saattaa vetäytyä. Ihmissuhteet eivät ole helppoja.
Näinhän se on. Mä en koskaan ystävysty nopeasti, joten sen vuoksi olisi mukavampikin tutustua sellaisiin ihmisiin, jotka eivät koe tutustumista ajanhaaskaukseksi.
Tää on kimuranttia. Muutama vuosi sitten eräs puolituttu nainen (naimisissa oleva) oli tulossa mun ystäväksi. Ehdotti siis ihan viattomasti esim leffaan menoa. Mä jotenkin säikähdin. Hän tuli liian nopeasti liian lähelle. Nolotti kun tuli soittamaan joskus myöhemmin ovikelloa. Näin ikkunasta hänet. Menin melkein paniikkiin ja tunsin itseni nurkkaanajetuksi, en siis avannut ovea. Kerran oli ajamassa ohi ja tarjosi kyytiä ystävällisesti. Mä tosiaan olin kävelyllä, en kyydin tarpeessa.
Homma kuivui. Nyt näen häntä aina joskus, mutta hän pysyttelee etäämmällä.
Mulla olisi nyt tilanne, että löyhä kaveruus sopisi kyllä, mutta en osaa mennä ilmaisemaan sitä. Tuohan on typerää, että nyt saa tulla kun minä niin päätän.
Tuskin kannattaa enää tehdä mitään. Jos reaktio tutusmisyrityksiin on ollut alunperin ollut osaltasi pitkään laimea, niin tämä toinen osapuoli on sen jälkeen melkein pomminvarmasti menettänyt kiinnostuksensa seuraasi. Myöhemmin sitä on vaikea saada palaamaan, ainakaan jonkun hyvin löyhän ihmissuhteen takia.
Mulla oli tilanne, että ystäviä ja kavereita oli kyllä vuosien varrelta, mutta moneen etäiset välit muuttuneiden paikkakuntien ja elämäntilanteiden ja muuttuneiden itsemme takia. Lisäksi pari myrkyllistä "ystävyyttä" olin tarkoituksella etäännyttänyt. Tunsin välillä itseni yksinäiseksi ja asiaan tuli ratkaisu etsimällä YHDEN uuden kaverin netistä kaverinhakupalstalta. Vastasin hänen ilmoitukseensa, hän oli todella yksinäinen, paljon minua yksinäisempi ihminen, joka toivoi tapaamisia mahdollisimman usein. Tämän yhden uuden kaverin jälkeen, mulla on aina ollut tarpeeksi vilkas sosiaalinen elämä. Jotenkin vanhatkin ihmissuhteet on saaneet uutta tulta purjeisiin sen jälkeen, kun aloin nähdä melko tiheästi tätä uutta kaveriani.
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli tilanne, että ystäviä ja kavereita oli kyllä vuosien varrelta, mutta moneen etäiset välit muuttuneiden paikkakuntien ja elämäntilanteiden ja muuttuneiden itsemme takia. Lisäksi pari myrkyllistä "ystävyyttä" olin tarkoituksella etäännyttänyt. Tunsin välillä itseni yksinäiseksi ja asiaan tuli ratkaisu etsimällä YHDEN uuden kaverin netistä kaverinhakupalstalta. Vastasin hänen ilmoitukseensa, hän oli todella yksinäinen, paljon minua yksinäisempi ihminen, joka toivoi tapaamisia mahdollisimman usein. Tämän yhden uuden kaverin jälkeen, mulla on aina ollut tarpeeksi vilkas sosiaalinen elämä. Jotenkin vanhatkin ihmissuhteet on saaneet uutta tulta purjeisiin sen jälkeen, kun aloin nähdä melko tiheästi tätä uutta kaveriani.
Kuullostaa hyvältä! :) missä tämmöinen kaveri hakupalsta on?
Kuullostaa tutulta, joskus käy niin että kun itse on kiireinen muiden kanssa niin ne vanhat kaveritkin sieltä ilmestyy ja haluaa nähdä. Mulle on käynyt noin usein, mutta ei enää viime aikoina, ehkä ne on vaan päättänyt ettei enää halua olla kavereitani, no enpä minäkään niitä enää kaipaa.
Minä aloin yhden ihmisen kanssa toimia näin monen vuoden puheluihin vastaamisen jälkeen. En vain jaksanut enempää. Se vaati kuitenkin syvän masennusjakson ennen kuin kykenin puolivahingossa toimimaan näin. Helpottui siinä vaiheessa, kun vastaamattomuudesta oli ehtinyt tulla tapa.